KHO:2018:88

Rajavartija haki ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa työperusteella sellaiselle 9 mm pistoolille, joka vastasi hänen työtehtävissään käyttämäänsä asetta. Lupahakemuksensa tueksi rajavartija oli ilmoittanut aseluvan mahdollistavan ampumaharjoittelun virka-asetta vastaavalla aseella myös vapaa-ajalla, mahdollisuuden käyttää asetta tarvittaessa myös varsinaisten virkatehtävien yhteydessä ja mahdollisuuden ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvan vakavan rikoksen estämiseksi vapaa-ajalla.

Aseluvan käyttötarkoituksia koskevassa ampuma-aselain tyhjentävässä luettelossa edellytetään aselupaa työperusteella haettaessa, että ampuma-ase, jota lupahakemus koskee, on välttämätön työn suorittamiseksi. Välttämättömyysedellytys ei asiassa täyttynyt. Näin ollen poliisilaitos oli voinut hylätä aselupahakemuksen.

Ampuma-aselaki 43 § 1 momentti 3 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 5.10.2017 nro 17/0708/4

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on 28.1.2016 tekemällään päätöksellä (numero 2015/63914) hylännyt rajavartija A:n työperusteisen hakemuksen pistoolin (kaliiperi 9 mm, itselataava kertatuli) hankkimis- ja hallussapitoluvasta, koska A ei ole esittänyt hyväksyttävää syytä ampuma-aseen hankkimiseen eikä hänellä ole käytännössä mahdollisuutta käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset ja lainvalmisteluaineisto

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseen hankkimislupa voidaan antaa hyväksyttävään käyttötarkoitukseen. Momentin 3 kohdan mukaan tällainen käyttötarkoitus on työ, jossa ase on välttämätön.

Ampuma-aselaista annetun hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) 43 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Tämä viranomaisen suorittama tarkoituksenmukaisuusharkinta olisi ilmaistu momentissa sanoilla ”voidaan antaa”. Momentin 3 kohdan nojalla voitaisiin lupa antaa silloin, kun ase on välttämätön työssä. Välttämättömyydellä tarkoitettaisiin sitä, että työn menestyksellinen suorittaminen ei onnistu ilman asetta. Pelkkä ampuma-aseen tarpeellisuus tai hyödyllisyys työtehtävässä ei siten riittäisi luvan saamiseen. Työtehtäviä, joissa ase on välttämätön, voi olla monenlaisia. Luvan saaminen työn perusteella voisi olla perusteltua muun muassa sellaiselle lakiehdotuksen 17 §:n 2 kohdassa tarkoitetulle valtion palveluksessa olevalle henkilölle, jolle jostakin syystä on tarpeellista antaa lupa oman aseen hallussapitoon tämän valtion palveluksessa ollessa.

Ampuma-aselain soveltamisalaa koskevia poikkeuksia koskevan 17 §:n 1 momentin 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että kohdan nojalla poliisimies tai muu pykälässä tarkoitettu, valtion omistamaa ampuma-asetta tehtävänsä hoitamisessa tarvitseva henkilö saisi pitää hallussaan valtion omistamaa asetta ilman ampuma-aselainsäädännön mukaista lupaa. Tämä oikeus ei rajoittuisi ainoastaan varsinaiseen työaikaan, vaan säännöstä olisi tässä suhteessa tulkittava laajasti. Poliisimies voi joutua virka-ajan ulkopuolellakin tilanteeseen, jossa aseen hallussapito on välttämätöntä. Säännöstä tulisikin tulkita vastaavalla tavalla muidenkin virkamiesten kuin poliisien osalta. Pykälässä tarkoitetun tehtävän hoitamiseen liittyvän ampumaharjoittelun tulee olla mahdollista vapaa-ajallakin.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 16 §:n 2 momentin mukaan rajavartiomies on tarvittaessa myös vapaa-aikanaan velvollinen ryhtymään välttämättömiin toimenpiteisiin rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvan vakavan rikoksen estämiseksi taikka etsintä- tai avustustehtävän käynnistämiseksi. Saman lain 22 §:n mukaan rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevan virkamiehen ja rajavartiomiehen tulee ylläpitää työtehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, tuleeko A:lle myöntää hankkimis- ja hallussapitolupa hakemuksessa tarkoitettuun ampuma-aseeseen työperusteella hänelle rajavartiomiehenä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 16 §:n 2 momentissa ja 22 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on A:n valituksen johdosta ensin arvioitava, onko A:lla ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu hyväksyttävä syy saada hankkimis- ja hallussapitolupa omaan aseeseen. Hallinto-oikeus toteaa, että ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 2 kohta koskee Suomen valtion omistaman virka-aseen hallussapitoa ja käyttöä. Ampuma-aselaki ei koske näitä aseita.

A:lla on rajavartiomiehenä työnsä puolesta työaikana käytössä Rajavartiolaitoksen virka-ase. Rajavartiolaitos on antanut tarkemmat ohjeet virka-aseen käytöstä. A:n vetoamasta Rajavartiolaitoksen voimankäyttö- ja suojavälineitä ja voimankäytön koulutusta käsittelevästä määräyksestä (RVLPAK C.3, 1810/49/2011), joka on ollut voimassa 1.7.2012–30.6.2017, ilmenee, että virka-aseella tapahtuva omaehtoinen harjoittelu tapahtuu työaikana.

A on hakenut ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupaa hänen virka-asettaan vastaavalle aseelle vapaa-ajalla tapahtuvaan toimintaan. Hallinto-oikeus toteaa, ettei ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 3 kohdasta ilmene, että työhön liittyvä peruste olisi hyväksyttävä syy saada ampuma-aselupa vapaa-ajalla tapahtuvaan toimintaan. Säännöksen mukaan lupa voitaisiin antaa silloin, kun ase on välttämätön työssä. Hallinto-oikeus katsoo, että rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 16 §:n 2 momentin ja 22 §:n mukaiset rajavartiomiehen vapaa-ajalle kohdistuvat velvollisuudet eivät siten ole ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan hyväksyttyjä perusteita saada ampuma-aselupa työn perusteella. Valituksessa esitetyillä muilla perusteilla ei ole oikeudellista merkitystä tämän asian ratkaisemisen kannalta.

Ampuma-aseen hankkimiselle ja hallussapidolle on tyhjentävästi lueteltu hyväksyttävät käyttötarkoitukset ampuma-aselain 43 §:ssä. A:n lupahakemus on perustunut virka-asetta vastaavan aseen hankintaan tarkoituksena harjoitella vapaa-ajalla virka-aseen käyttöä. A:n esittämä peruste ei ole ampuma-aselaissa tarkoitettu hyväksyttävä käyttötarkoitus.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:lla olisi ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu syy tai muu 43 §:n 1 momentin mukainen hyväksyttävä syy saada hankkimis- ja hallussapitolupa hakemuksessa tarkoitettuun ampuma-aseeseen. Poliisilaitos on harkintavaltansa rajoissa voinut hylätä A:n hakemuksen. Valituksenalaista päätöstä ei siten ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Merja Tarvainen, Marianne Lastikka ja Terttu Kujala. Esittelijä Maria Sundberg.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituslupahakemuksessaan pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan. Ampuma-aseen hankkimislupahakemus on hyväksyttävä hakemusasiakirjojen mukaisena.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Poliisilaitoksen tekemä päätös on ollut puutteellinen, sillä siinä ei ole otettu kantaa kaikkiin A:n hakemuksessa esitettyihin perusteisiin. Hallinto-oikeuden olisi tullut palauttaa asia poliisilaitoksen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut asettaa itseään lupaviranomaisen tilalle suorittamaan lupaharkintaa.

Lainsäätäjän tarkoitus on selkeästi ollut, että virkamiehellä on mahdollisuus pitää hallussaan virkatehtäviin soveltuvaa ampuma-asetta myös vapaa-aikanaan suoriutuakseen lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Se, että valtio huolehtii velvollisuudestaan mahdollistaa lainsäätäjän tahdon toteutuminen, on hallintolain 6 §:ssä tarkoitettu oikeutettu odotus. Poliisilaitos on käyttänyt harkintavaltaansa lainvastaisesti edistäessään ampuma-asepoliittisia tavoitteita. Lupaviranomaisen harkintavalta ei ole rajaton.

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 3 kohdan esitöiden mukaan kyseistä lainkohtaa voidaan soveltaa myös varsinaisen työajan ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan. Ampuma-asetta työssään kantava virkamies on kohdassa tarkoitettu erityistapaus, jota välttämättömyysvaatimuksella on tarkoitettu, kantaapa hän lupahakemuksessa tarkoitettua ampuma-asetta varsinaisissa virkatehtävissä vai ei. Ampuma-aselain edellytys aseen välttämättömyydestä työtehtävissä täyttyy jo silloin, kun valtio on luovuttanut henkilölle varsinaisen virka-aseen.

Rajavartiolaitoksen pysyväisasiakirjan mukaan virka-aseella tapahtuva harjoittelu tapahtuu työajalla. Määräys osoittaa sen, että työnantajamääräyksen vuoksi lainsäätäjän tarkoittama mahdollisuus ja myös velvollisuus ampumataidon harjoitteluun vapaa-aikana ei rajavartiomiesten kohdalla toteudu. Poliisilaitoksen päätös tarkoittaa, että rajavartiomiehen ainoa mahdollisuus harjoitella ampuma-aseen käyttöä vapaa-aikanaan ja saada ampuma-aseen hankkimiseen oikeuttava lupa on ampumaharrastuksen aloittaminen. Edellytys on kohtuuton ja se tarkoittaa ampuma-aselain kiertämistä.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on antanut lausunnon.

Poliisihallitus on antanut lausunnon.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A on hakenut ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa työperusteella sellaiselle 9 mm pistoolille, joka vastaa hänen rajavartijan tehtävissä käyttämäänsä asetta. Lupahakemuksensa tueksi A on ilmoittanut ampuma-aseen harjoittelun mahdollistamisen virka-asetta vastaavalla aseella myös vapaa-ajalla, mahdollisuuden käyttää asetta tarvittaessa myös varsinaisten virkatehtävien yhteydessä ja mahdollisuuden ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvan vakavan rikoksen estämiseksi myös vapaa-ajalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana on, täyttyvätkö ampuma-aselain edellytykset aseluvan myöntämiselle työperusteella, eli onko A:n hakemuksessa tarkoitettu ampuma-ase välttämätön hänen työnsä suorittamiseksi.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin mukaan aselupa voidaan antaa seuraaviin käyttötarkoituksiin:

1) metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen;

2) ampumaurheilu ja -harrastus;

3) työ, jossa ase on välttämätön;

4) näytös, kuvaus tai muu vastaava esitys;

5) museossa tai kokoelmassa pitäminen;

6) muistoesineenä säilyttäminen;

7) merkinanto;

8) luvanhaltijan huollettavana olevan 15 vaan ei 18 vuotta täyttäneen henkilön hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin tai yhdistelmäaseen säilyttäminen ja kuljettaminen.

Ampuma-aselakia koskevan hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) 43 §:ää koskevien perustelujen mukaan, toisin kuin nykyisissä säännöksissä, laissa olisi tyhjentävästi lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Lupaviranomainen voisi lakiehdotuksen mukaan antaa luvan ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen, jos käyttötarkoitus olisi ehdotetun pykälän mukaan hyväksyttävä ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat 44 §:n mukaiset edellytykset sekä hankkimisluvan saajaa koskevat 45 §:n mukaiset edellytykset täyttyisivät. Perusedellytyksenä kaikille ehdotetun lain mukaisille luville olisi lain 18 §:n 2 momentin mukaan se, ettei ole syytä epäillä lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä esinettä käytettävän väärin. Luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen. Hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Tämä viranomaisen suorittama tarkoituksenmukaisuusharkinta olisi ilmaistu momentissa sanoilla "voidaan antaa". (= = =) Momentin 3 kohdan nojalla voitaisiin lupa antaa silloin, kun ase on välttämätön työssä. Välttämättömyydellä tarkoitettaisiin sitä, että työn menestyksellinen suorittaminen ei onnistu ilman asetta. Pelkkä ampuma-aseen tarpeellisuus tai hyödyllisyys työtehtävässä ei siten riittäisi luvan saamiseen. Työtehtäviä, joissa ase on välttämätön, voi olla monenlaisia. Luvan saaminen työn perusteella voisi olla perusteltua muun muassa sellaiselle lakiehdotuksen 17 §:n 2 kohdassa tarkoitetulle valtion palveluksessa olevalle henkilölle, jolle jostakin syystä on tarpeellista antaa lupa oman aseen hallussapitoon tämän valtion palveluksessa ollessa. Lupa voitaisiin antaa myös ammattimaista eläinten teurastamista ja vastaavaa tehtävää varten.

Ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aselaki ei koske:

(= = =)

2) valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoa, jos perusteena hallussapidolle on valtion palveluksessa olevien, valtion oppilaitoksissa opiskelevien tai asevelvollisuuteen perustuvaa asepalvelusta taikka vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien henkilöiden tehtävien hoitaminen (= = =).

Ampuma-aselakia koskevan hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) 17 §:ää koskevien perustelujen mukaan pykälän nojalla poliisimies tai muu pykälässä tarkoitettu, valtion omistamaa ampuma-asetta tehtävänsä hoitamisessa tarvitseva henkilö saisi pitää hallussaan valtion omistamaa asetta ilman ampuma-aselainsäädännön mukaista lupaa. Tämä oikeus ei rajoittuisi ainoastaan varsinaiseen työaikaan, vaan säännöstä olisi tässä suhteessa tulkittava laajasti. Kun poliisimiehellä on poliisilain 9 §:n 3 momentin nojalla velvollisuus vapaa-aikanaankin ryhtyä kiireellisiin toimiin vakavan rikoksen estämiseksi, ei aseen hallussapidon oikeutta voitaisi ainakaan poliisin osalta liittää ainoastaan virka-aikaan. Poliisiasetuksen (1112/1995) 10 ja 11 §:n mukaan vuosilomalla tai virkavapaallakin olevalla poliisimiehellä on velvollisuus saapua palvelukseen tai olemaan hälytysvalmiudessa. Poliisimies voi joutua virka-ajan ulkopuolellakin tilanteeseen, jossa aseen hallussapito on välttämätöntä. Säännöstä tulisikin tulkita vastaavalla tavalla muidenkin virkamiesten kuin poliisimiehen osalta. Pykälässä tarkoitetun tehtävän hoitamiseen liittyvän ampumaharjoittelun tulee olla mahdollista vapaa-ajallakin. Mahdolliset väärinkäytökset aseen hallussapidossa tulisivat arvioitaviksi lähinnä virkamiesoikeudellisten säännösten valossa. Pykälää olisi kuitenkin tulkittava suppeasti arvioitaessa aseen hallussapidon tarpeellisuutta tehtävän hoitamisessa.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 16 §:n 2 momentin mukaan rajavartiomies on tarvittaessa myös vapaa-aikanaan velvollinen ryhtymään välttämättömiin toimenpiteisiin rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvan vakavan rikoksen estämiseksi taikka etsintä- tai avustustehtävän käynnistämiseksi. Lain 22 §:n mukaan rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palvelevan virkamiehen ja rajavartiomiehen tulee ylläpitää työtehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentissa on tyhjentävä luettelo sellaisista hyväksyttävistä käyttötarkoituksista, joihin aselupa voidaan antaa. A on hakenut aselupaa mainiten käyttötarkoitukseksi työn, jossa ampuma-ase on välttämätön. Ampuma-aselain esitöissä on mainittu työperustetta koskevaa kohtaa koskien, että välttämättömyydellä tarkoitetaan sitä, että työn menestyksellinen suorittaminen ei onnistu ilman asetta. Pelkkä ampuma-aseen tarpeellisuus tai hyödyllisyys työtehtävässä ei siten esitöiden mukaan riitä luvan saamiseen.

A:n työ rajavartijana on sinänsä sellainen, jossa ampuma-ase on välttämätön. Asiassa on kuitenkin erotettava virka-aseen ja rajavartijan oman, virka-asetta vastaavan aseen käyttäminen. Rajavartiolaitos on osoittanut A:lle virka-aseen ja ilmoittanut, että rajavartiolaitoksen virkatehtävissä käytetään vain rajavartiolaitoksen virkamiehilleen osoittamia voimankäytön välineitä. Rajavartiolaitoksen mukaan virkamiesten omien aseiden hankkiminen virka-aseiksi ja omien aseiden käyttö virkatehtävissä ei ole sallittua. Näin ollen A:lla ei olisi mahdollisuutta käyttää aselupahakemuksessaan tarkoitettua asetta virkatehtävissään.

A:n virka-ase ei ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin mukaisesti edellytä aselupaa. A on vedonnut mainittua momenttia koskeviin lain perusteluihin, joiden mukaan pykälässä tarkoitetun tehtävän hoitamiseen liittyvän ampumaharjoittelun tulee olla mahdollista vapaa-ajallakin. Tällä harjoittelumahdollisuudella on kuitenkin tarkoitettu virka-aseella tapahtuvaa harjoittelua, jonka järjestäminen ja harjoittelun määrän arvioiminen kuuluvat työnantajana toimivan viranomaisen työnjohdolliseen harkintaan. A:n työnantajana toimivan Rajavartiolaitoksen määräysten mukaan virka-aseella tapahtuva harjoittelu tapahtuu työajalla. Virka-asetta vastaavalla aseella harjoitteleminen työajan ulkopuolella ei puolestaan ole työtä riippumatta siitä, järjestääkö työnantajana toimiva viranomainen työajan ulkopuolella harjoittelumahdollisuutta virka-aseella. Se, että aseluvan myöntäminen mahdollistaisi A:n vapaa-ajallaan suorittaman lisäharjoittelun, ei tarkoita aseluvan olevan välttämätön hänen rajavartiomiehen työnsä suorittamiseksi. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 22 §:ssä tarkoitettu velvoite ylläpitää työtehtävissä vaadittavaa ammattitaitoa ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 16 §:n 2 momentissa on säädetty rajavartiomiehelle velvollisuus ryhtyä myös vapaa-ajallaan muun ohella välttämättömiin toimenpiteisiin rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvan vakavan rikoksen estämiseksi. Vakavan rikoksen estäminen vapaa-ajalla ei kuitenkaan edellytä oman virka-asetta vastaavan aseen hankkimista.

Aseluvan käyttötarkoituksia koskevassa ampuma-aselain tyhjentävässä luettelossa edellytetään aselupaa työperusteella haettaessa, että ampuma-ase, jota lupahakemus koskee, on välttämätön työn suorittamiseksi. Välttämättömyysedellytys ei edellä mainituin perustein asiassa täyty. Näin ollen poliisilaitos on voinut hylätä A:n aselupahakemuksen.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.