KHO:2018:159

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys A:n ja B:n lapsen, nykyään 16-vuotiaan C:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan valituksen käsittelystä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajina olivat huoltajat A ja B. C:llä oli todettu vaikea-asteinen kehitysvamma ja autismi. Hän ei puhunut, vaan ilmaisi itseään elein ja osoittelemalla esineitä ja asioita. Kysymys oli muun ohella siitä, oliko C:tä kuultava korkeimmassa hallinto-oikeudessa hänen vanhempiensa valituksen johdosta.

Lastensuojelulaissa tai muussakaan laissa ei ole asianosaisen kuulemista täsmentävää säännöstä sen tilanteen varalta, että 12 vuotta täyttänyt, mutta alle 18-vuotias henkilö ei kykene ymmärtämään itseään koskevan lastensuojeluasian merkitystä. Hallintolain 14 §:n 2 momentista ja hallintolainkäyttölain 18 §:n 2 momentista sen sijaan ilmenee, että 18 vuotta täyttänyt vajaavaltainen voi yksin käyttää puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa sillä edellytyksellä, että hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.

C:n kehitysvammasta saadun selvityksen perusteella hän ei kyennyt ymmärtämään huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevan asian merkitystä eikä siten myöskään vanhempiensa korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiassa tekemän valituksen merkitystä.

Kun otettiin huomioon lastensuojelulain 4 §:n 1 momentin viimeinen virke, lastensuojelulain 21 § ja hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentti, korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian kuulematta C:tä hänen vanhempiensa valituksen johdosta. Tämän vuoksi C:lle ei ollut myöskään tarpeen määrätä lastensuojelulain 87 §:ssä tarkoitettua oikeudenkäyntiavustajaa. Sen lisäksi, mitä lastensuojelulain 21 §:ssä säädetään kaksitoista vuotta täyttäneen alaikäisen lapsen oikeudesta käyttää puhevaltaansa, alaikäisen lapsen edunvalvojina olevat huoltajat käyttävät oikeudenkäynnissä hallintolainkäyttölain 17 §:n mukaan alaikäisen lapsen puhevaltaa. Kun asiassa ei ollut ilmennyt C:n ja hänen huoltajiensa välistä eturistiriitaa, C:lle ei ollut tarpeen määrätä huoltajien esteellisyyden vuoksi myöskään hallintolainkäyttölain 19 a §:ssä tarkoitettua edunvalvojaa oikeudenkäyntiä varten. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 1 ja 2 kappale eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus 12 artikla 1 ja 2 kappale

Suomen perustuslaki 6 § 3 momentti

Lastensuojelulaki 4 § 1 momentti, 20 § 2 momentti, 21 § ja 87 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 17 §, 18 § 2 momentti, 19 a § 1 momentti, 34 § 1 ja 2 momentti

Hallintolaki 14 § 2 momentti, 34 § 1 momentti ja 2 momentin 5 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2017 nro 17/0416/6

Hakemus hallinto-oikeudelle

X:n kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi, vuonna 2002 syntynyt C otetaan X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon Y-osastolle X:n kaupunkiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, toimitettuaan 15.3.2017 suullisen käsittelyn, päättänyt, että C otetaan X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon Y-osastolle. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä lausunut selvityksen arviointina ja johtopäätöksinään seuraavaa:

Hakemusasiakirjojen ja C:tä hoitavien henkilöiden lausuntojen mukaan C on vaikeasti kehitysvammainen ja autistinen 14-vuotias nuori, jonka kommunikointikyvyt ovat hyvin rajalliset. Ennen kiireellistä sijoitusta C on ollut levoton ja lähes täysin autettava kaikissa arjen toiminnoissa. Hän on nukkunut äitinsä vieressä ja vaatinut huolenpitoa myös öisin. C on pystynyt olemaan koulussa paikallaan vain joitakin minuutteja. Perheen yksinhuoltajana tuolloin toiminut äiti on ollut uupunut ja lastensuojeluilmoitusten mukaan äiti on kohdellut kovakouraisesti lapsia sekä heidän kotinsa on ollut lähes asumiskelvottomassa kunnossa. C:n kasvuolosuhteet ovat siten vakavasti vaarantaneet hänen terveyttään ja kehitystään.

C on sijaishuoltoon sijoituksen aikana oppinut pukemaan sekä ruokailemaan lähes itsenäisesti, ja hän on oppinut asioimaan wc:ssä. C nukkuu itsenäisesti, hänen levoton käytöksensä on vähentynyt huomattavasti ja hän pystyy olemaan koulussa paikallaan jo puoli tuntia. Myös hänen kykynsä kommunikoida on kehittynyt. C:lle on luotu päiväohjelma ja selkeät rutiinit, jotka auttavat häntä arjessa.

Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus toteaa, että C:n äiti ei vaikuta täysin ymmärtävän C:n kehitysvammansa vuoksi tarvitseman huolenpidon ja tukitoimien laatua sekä vaativuutta. Isä on tullut Suomeen perheen luokse vasta vuoden 2016 marraskuussa oltuaan pois perheen arjesta vuodesta 2010 lähtien, joten hänen merkitystään C:n tarvitseman huolenpidon kannalta ei voida vielä luotettavasti arvioida. Vaikean kehitysvammansa vuoksi C tarvitsee johdonmukaisen ja säännöllisen päivärytmin sekä jatkuvaa toiminnanohjausta arjesta selviytymiseen, jota ei nyt saadun selvityksen mukaan voida taata avohuollon toimenpitein. Hallinto-oikeus arvioi, että C:n huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen on siten tässä vaiheessa välttämätöntä hänen kehitystasonsa mukaisen huolenpidon turvaamiseksi. Hallinto-oikeus toteaa sen olevan myös hänen etunsa mukaista. Näin ollen C tulee ottaa X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan. Huostassapidon jatkamisen edellytykset tulee jatkossa arvioida lastensuojelulain 47 §:n mukaisesti.

C on sijoitettu autistisille lapsille tarkoitetulle Y-osastolle, jossa voidaan tarjota hänelle sopivaa hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti. C tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa sekä valvontaa. C:n hoidon tarve huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi, että Y-osasto vastaa tällä hetkellä hyvin C:n tarpeisiin ja hänen sijoittamisensa Y-osastolle on siten hänen etunsa mukainen ratkaisu.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 40 §, 50 § ja 91 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Tero Särkikangas ja Anja Ojuva. Esittelijä Elina Fasoúlas.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja huostaanottohakemus hylätään. He ovat myös vaatineet, että korkein hallinto-oikeus toimittaa suullisen käsittelyn heidän kuulemisekseen henkilökohtaisesti asiassa tapahtuneesta kehityksestä.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Asiassa on todettu, että C:n äiti on ollut uupunut ja lapsen hoidossa on ollut puutteita. Äiti oli lastensa yksinhuoltaja. Tilanne muuttui marraskuussa 2016, kun C:n eläkkeellä oleva isä B muutti Tanskasta Suomeen asumaan vakituisesti vaimonsa luokse. Kehitys on ollut siitä lähtien myönteistä. Tapaamisia on pidennetty, ja C saa olla vanhempiensa luona koko viikonlopun. Raportointi vanhempien suhteesta C:hen on ollut myönteistä.

On selvää, että C:n kehitysvammaisuus aiheuttaa ylimääräistä työtä, mikä on kuluttavaa. Asiassa on nyt täysin toisenlaiset puitteet, kun isä muutti Suomeen. C:stä huolehtiminen ei ole enää äidin voimavarojen varassa. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, ettei isän merkitystä C:n huolenpidon kannalta voida vielä arvioida. Asia on palautettava X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen arvioitavaksi.

X:n kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö on antanut selityksen, jossa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

C on sijoitettu Y-osastolle, joka on tarkoitettu vaikeasti kehitysvammaisille, autistisille nuorille. C vaatii jatkuvaa aikuisen valvontaa ja ohjausta. Y-osastolla päivittäiset asioinnit, kuten wc-käynnit, toimivat ainoastaan aikuisen ohjaamina, ja wc-tilanteissa C saattaa käyttäytyä aggressiivisesti hoitajaa kohtaan. Ruokailut ovat myös haastavia. C käy koulua Y-osaston koulussa, ja ohjaajat ovat kertoneet koulun sujuvan pääsääntöisesti hyvin.

C on lomaillut kotona säännöllisesti maalis-huhtikuussa 2017 joka viikonloppu perjantaista sunnuntaihin. Vanhemmat ovat myös vierailleet Y-osastolla säännöllisesti keskiviikkoisin. Y-osaston henkilökunnan mielestä C voi lomailla viikonloppuisin kotona, mutta vanhemmilla ei ole kykyä huolehtia C:stä kokopäiväisesti. Isä on sairaseläkkeellä ja on muuttanut vastikään Suomeen. Äidillä on ollut huomattavia vaikeuksia huolehtia C:n hoidosta aikaisemmin omaishoitajana. Vanhemmat tarvitsevat lisätietoa autismista. C:n hoito on erittäin vaativaa johtuen kehitysvammasta ja autismista.

Valittajat eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta

Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi suullisen käsittelyn toimittamista on pyydetty, selvitys, jota siinä on ilmoitettu esitettävän, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Lapsen kuuleminen

Korkein hallinto-oikeus arvioi esikysymyksenä C:n kuulemista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2.1.1 Lapsen kuulemista koskevat oikeusohjeet

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan oman näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 2 kappaleen mukaan tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

Suomen perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Lastensuojelulain 4 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lastensuojelulain 20 §:n 2 momentin mukaan kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Lastensuojelulain 21 §:n mukaan kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Lastensuojelulain 87 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus voi määrätä lapselle avustajan mainitussa laissa tarkoitetun asian tuomioistuinkäsittelyyn, jos lapsi tai hänen laillinen edustajansa sitä pyytää tai tuomioistuin harkitsee sen määräämisen muutoin tarpeelliseksi.

Hallintolainkäyttölain 17 §:n mukaan vajaavaltaisen puolesta käyttää puhevaltaa hänen edunvalvojansa, huoltajansa tai muu laillinen edustajansa, jollei jäljempänä tässä luvussa toisin säädetä.

Hallintolainkäyttölain 18 §:n 2 momentin mukaan vajaavaltainen, joka on täyttänyt 18 vuotta, käyttää itse yksin puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.

Hallintolainkäyttölain 19 a §:n 1 momentin mukaan, jos asianosainen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan oikeudenkäynnissä tai jos asianosaisen edunvalvoja on esteellisyyden vuoksi tai muusta syystä estynyt käyttämästä siinä puhevaltaa, tuomioistuin, jossa oikeudenkäynti on vireillä, voi viran puolesta määrätä asianosaiselle edunvalvojan oikeudenkäyntiä varten. Edunvalvojaan sovelletaan holhoustoimesta annetun lain (442/1999) säännöksiä.

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Hallintolain 14 §:n 2 momentin mukaan kahdeksantoista vuotta täyttänyt vajaavaltainen käyttää itse yksin puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolain 34 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

2.1.2 Kuulemisen kannalta merkitykselliset tosiseikat

C on syntynyt vuonna 2002. Häntä koskeva huostaanottohakemus on tullut vireille Helsingin hallinto-oikeudessa 4.11.2016. Hallinto-oikeus on, toimitettuaan 15.3.2017 suullisen käsittelyn, hyväksynyt hakemuksen 12.4.2017 annetulla päätöksellään. C on ollut 14-vuotias hallinto-oikeuden tehdessä päätöksensä hänen huostaanotostaan ja sijaishuoltoon sijoittamisestaan.

C:llä on vuonna 2010 todettu vaikea-asteinen kehitysvamma ja autismi. Hän ei puhu, vaan ilmaisee itseään elein ja osoittelemalla esineitä ja asioita.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajina ovat C:n huoltajat. Asiassa ei ole tullut ilmi, että huoltajien ja lapsen välillä olisi eturistiriitaa.

2.1.3 Kuulemista koskeva oikeudellinen arviointi

Tuomioistuimessa käsiteltävässä lastensuojeluasiassa 12 vuotta täyttänyt lapsi käyttää lastensuojelulain 21 §:n nojalla huoltajiensa ohella erikseen puhevaltaansa. Lapsen puhevalta on siten lapsen huoltajien hallintolainkäyttölain 17 §:ssä säädettyyn puhevaltaan nähden rinnakkainen. Lastensuojelulain 21 § on ehdoton ja lapsen ikään perustuva. Esillä olevassa asiassa säännöksen soveltaminen merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että C:tä itseään tulisi kuulla korkeimmassa hallinto-oikeudessa hänen vanhempiensa tekemän valituksen johdosta.

Lastensuojelulaissa tai muussakaan laissa ei ole asianosaisen kuulemista täsmentävää säännöstä sen tilanteen varalta, että 12 vuotta täyttänyt, mutta alle 18-vuotias henkilö ei kykene ymmärtämään itseään koskevan lastensuojeluasian merkitystä. Hallintolain 14 §:n 2 momentista ja hallintolainkäyttölain 18 §:n 2 momentista sen sijaan ilmenee, että 18 vuotta täyttänyt vajaavaltainen voi yksin käyttää puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa sillä edellytyksellä, että hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.

C:n kehitysvammasta saadun selvityksen perusteella hän ei kykene ymmärtämään huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevan asian merkitystä eikä siten myöskään vanhempiensa korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiassa tekemän valituksen merkitystä.

Kun otetaan huomioon lastensuojelulain 4 §:n 1 momentin viimeinen virke, lastensuojelulain 21 § ja hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentti, korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian kuulematta C:tä hänen vanhempiensa valituksen johdosta. Tämän vuoksi C:lle ei ole ollut myöskään tarpeen määrätä lastensuojelulain 87 §:ssä tarkoitettua oikeudenkäyntiavustajaa. Sen lisäksi, mitä lastensuojelulain 21 §:ssä säädetään kaksitoista vuotta täyttäneen alaikäisen lapsen oikeudesta käyttää puhevaltaansa, alaikäisen lapsen edunvalvojina olevat huoltajat käyttävät oikeudenkäynnissä hallintolainkäyttölain 17 §:n mukaan alaikäisen lapsen puhevaltaa. Kun asiassa ei ole ilmennyt C:n ja hänen huoltajiensa välistä eturistiriitaa, C:lle ei ole ollut tarpeen määrätä huoltajien esteellisyyden vuoksi myöskään hallintolainkäyttölain 19 a §:ssä tarkoitettua edunvalvojaa oikeudenkäyntiä varten. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 1 ja 2 kappale eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

2.2 Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen

Asiassa saadun selvityksen mukaan huostaanotolle on ollut lastensuojelulain 40 §:n mukaiset edellytykset. C on siten tullut ottaa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoittaa sijaishuoltoon. Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Timo Räbinä, Anne Nenonen, Pekka Aalto ja Ari Wirén. Asian esittelijä on Helmi Lajunen.