KHO:2019:25

A hankki 2.6.2017 optikkoliikkeestä 234 euron hintaiset silmälasit. A haki 7.6.2017 perustoimeentulotukea silmälasien hankintaan ja katsoi terveydenhuoltomenon suuruudeksi hankintahinnan mukaisen 234 euroa.

Kansaneläkelaitos hyväksyi päätöksellään kesäkuun 2017 toimeentulotukea laskettaessa silmälasien hankintakustannuksista tukeen oikeuttavaksi menoksi Kansaneläkelaitoksen optikkoliikkeiden kanssa sopiman, kilpailutukseen perustuvan niin sanotun pakettihinnan 22,01 euroa. Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen ja hallinto-oikeus A:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus myönsi A:lle asiassa valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Silmälasien hankinnasta aiheutuvat menot kuuluvat terveydenhuoltomenoina toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentissa tarkoitettuihin perusosalla katettavien menojen lisäksi huomioon otettaviin muihin perusmenoihin. Sanotut menot otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina, jollei niitä ole pidettävä kohtuuttomina. Toimeentulotuen hakijan tulee aina tarvittaessa esittää menoihin liittyvät selvitykset.

A:n mukaan silmälasien hankinta oli tavanomainen. Hankinta oli käsittänyt normaalit hajataitteiset linssit, tavanomaiset sangat ja näöntarkastuksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt toimeentulotukea hakiessaan eikä sen jälkeenkään selvitystä siitä, että Kansaneläkelaitoksen kilpailuttaman hinnan mukaiset silmälasit eivät olisi olleet hänelle sopivat lääketieteellisestä tai muusta siihen verrattavasta perustellusta syystä.

Perustoimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Kansaneläkelaitos ei ollut perustoimeentulotuen myöntämisestä päättävänä viranomaisena ratkaissut asiaa toimeentulotukea koskevien säännösten vastaisesti, kun se oli ottanut toimeentulotukea myöntäessään huomioon silmälasien hankintahintana Kansaneläkelaitoksen kilpailutuksen perusteella optikkoliikkeiden kanssa sopiman hinnan 22,01 euroa. Asiaa ei ollut arvioitava toisin senkään vuoksi, että A oli hankkinut silmälasit ennen kuin hän oli hakenut toimeentulotukea.

Laki toimeentulotuesta 1 § 1 momentti, 6 §, 7 §, 7 a §, 7 b § 1 momentti 4 kohta, 17 § 1 momentti

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 12 § 1 momentti

Laki Kansaneläkelaitoksesta 20 §

Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 10.4.2018 nro 18/0172/3

Asian aikaisempi käsittely

Kansaneläkelaitos on 13.6.2017 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle perustoimeentulotukea 40,92 euroa kesäkuulle 2017 ja 297,49 euroa heinäkuulle 2017.

A oli ilmoittanut perustoimeentulotukea 1.6.2017 alkaen koskevassa hakemuksessaan terveydenhuoltomenoinaan muun ohella 2.6.2017 hankkimiensa silmälasien hankintahinnan 234 euroa.

Kansaneläkelaitos hyväksyi päätöksessään kesäkuun 2017 menoina silmälasien hankintahintana Kansaneläkelaitoksen optikkoliikkeiden kanssa sopiman, kilpailutukseen perustuvan niin sanotun pakettihinnan 22,01 euroa.

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on 25.7.2017 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen, joka koski muun ohella silmälasien hankintahinnan todellisen määrän, 234 euron, huomioon ottamista perustoimeentulotukeen oikeuttavana menona.

Päätöksen perustelujen mukaan silmälasien hankintakustannukset otetaan huomioon Kansaneläkelaitoksen silmälasipakettien hintojen mukaisena, jos asiakas on maksanut silmälasit itse. Asiakkaalla on ollut mahdollisuus hakea silmälaseihin Kansaneläkelaitoksen maksusitoumusta, jolla olisi saanut katettua silmälasipakettiin kuuluvien silmälasien kustannukset. Toimeentulotukilain 7 b §:n perusteella silmälaseista otetaan huomioon tarpeellisen suuruiset menot, jotka ovat tässä tapauksessa silmälasipaketin pakettihinta 22,01 euroa.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksessaan vaatinut, että Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen päätös on kumottava ja toimeentulotukilaskelmassa on otettava huomioon menona silmälasien hankintahinta 234 euroa. Laissa ei ole rajoitettu silmälasien hankintaan myönnettävän toimeentulotuen myöntämistapaa mihinkään tiettyyn menettelyyn, kuten maksusitoumusmenettelyyn. Kansaneläkelaitoksen käytäntö on lainvastainen, kun Kansaneläkelaitos edellyttää maksusitoumusmenettelyn käyttämistä. A:n silmälasien hankintameno sisältää näöntarkastuksen, kaksi linssiä ja kehykset. Kokonaishinta on tavanomainen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa viitannut toimeentulotuesta annetun lain 6 §:ään, 7 §:n 4 kohtaan ja viimeksi mainittua säännöstä koskeviin hallituksen esityksen (HE 358/2014 vp) yksityiskohtaisiin perusteluihin sekä lausunut asiassa saatuna selvityksenä ja oikeudellisena arviona silmälasien hankinnasta aiheutuvien menojen osalta seuraavaa:

Silmälasien hankintameno

A on hakenut toimeentulotukea silmälasien hankkimisesta aiheutuneisiin 234 euron määräisiin menoihin. Kustannukset ovat muodostuneet näöntarkastuksesta, kahdesta linssistä ja kehyksistä. A ei ole ennen silmälasien hankkimista ollut yhteydessä sosiaalitoimeen.

A:lle on myönnetty toimeentulotukea Kelan hyväksymän silmälasipaketin määrän mukaisesti 22,01 euroa. Päätöksen perustelujen mukaan silmälasien kustannukset huomioidaan Kelan silmälasipakettien hintojen mukaisena, mikäli asiakas on maksanut silmälasit itse. Kelan mukaan A:lla on ollut mahdollisuus hakea silmälaseihin Kelan maksusitoumusta, jolla A olisi saanut katettua Kelan silmälasipakettiin kuuluvien silmälasien kustannukset.

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki. Lisäksi henkilö on velvollinen pitämään huolta itsestään. Silmälasien hankinnasta aiheutuneita kustannuksia on pidettävä vähäistä suurempina terveydenhuollosta johtuvina menoina, jotka tulee ottaa toimeentulotukilaskelmassa huomioon tarpeellisen suuruisina. A ei ole voinut kohtuudella olettaa, että silmälasien kustannukset katetaan täysimääräisesti toimeentulotuella riippumatta silmälasien tosiasiallisista kustannuksista. A olisi saanut tarvitsemansa silmälasit omilla vahvuuksillaan Kelan määrittelemällä pakettihinnalla. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Kelalla ei ole ollut velvollisuutta ottaa A:n menona huomioon silmälasien hankkimisesta aiheutuneita pakettihinnan ylittäviä menoja. Päätöstä ei ole syytä muuttaa näiltä osin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Vilenius ja Anna-Leena Heikkinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle myönnetään toimeentulotukea silmälasien hankkimisesta aiheutuneisiin kustannuksiin siten, että lasien hankintahinta otetaan toimeentulotukea myönnettäessä huomioon ensisijaisesti kokonaisuudessaan ja toissijaisesti hyväksyttyä määrää suurempana.

A on lisäksi vaatinut, että hänen oikeudenkäyntikulunsa korvataan.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on hankkinut ja itse maksanut optikon näöntarkastuksessa hänelle määräämät silmälasit. Silmälasien hankinta on ollut osaltaan johtamassa myöhempään toimeentulotuen tarpeen syntymiseen. Muidenkin menojen kasauduttua A on joutunut toimeentulotuen tarpeeseen, ja hän on hakenut toimeentulotukea jo toteutuneeseen silmälasien hankintaan.

Silmälasien kokonaiskustannus on ollut kaikkiaan 234 euroa. Kansaneläkelaitoksen asettama euromäärä on liian pieni, eikä se riitä kattamaan silmälasien hankintahintaa. Kansaneläkelaitoksen käyttämä hinta ei perustu lakiin, on liian kaavamainen ja johtaa kohtuuttomuuteen.

Laissa ei ole myöskään säädetty sitä, että silmälasit tulisi hankkia tietyn menettelyn mukaisesti, kuten etukäteisessä maksusitoumusmenettelyssä. Vastaavasti terveydenhuollon kustannuksina korvataan reseptilääkkeet, jotka asiakas on ensin hankkinut ja maksanut itse. Kansaneläkelaitoksen silmälasien hankintaa koskeva ohjeistus on lainvastainen.

Kansaneläkelaitos on antanut valituslupahakemuksen ja korkeimman hallinto-oikeuden 23.8.2018 päivätyn selityspyynnön johdosta selityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Kansaneläkelaitos on selvittänyt, minkälaiset silmälasit toimeentulotuen hakijoilla on mahdollista saada maksusitoumuksella ja miten hakijan yksilölliset tarpeet otetaan huomioon, kun harkitaan silmälasien hankintakustannusten korvaamista toimeentulotuella.

Kansaneläkelaitos on kilpailuttanut perustoimeentulotuen optikkopalveluiden hankinnan julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti. Hankinnoista on julkaistu EU-hankintailmoitukset työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämässä julkisten hankintojen ilmoituskanavassa.

Jokaiselta Suomen paikkakunnalta on valittu vähintään yksi palveluntarjoaja tuottamaan toimeentulotuen optikkopalveluita, jos paikkakunnalta on saatu tarjous. Kansaneläkelaitos antaa silmälaseja tarvitsevalle toimeentulotukiasiakkaalle maksusitoumuksen lähimpään sopimusoptikkoliikkeeseen. Maksusitoumuksella asiakas saa veloituksetta näöntarkastuksen ja sen perusteella tarvitsemansa silmälasit sopimusoptikkoliikkeestä. Erityisestä syystä voidaan myöntää myös piilolinssit. Silmälääkärissä käynnin kustannuksiin voidaan myöntää toimeentulotukea, jos optikon lausunnon perusteella silmälääkärikäynti on välttämätön silmälasien määräämiseksi. Optikkoliike laskuttaa optikkopalvelujen hinnan suoraan Kansaneläkelaitokselta.

Perustoimeentulotuesta korvataan tarpeelliset terveydenhuoltomenot. Maksusitoumuksella asiakas voi valita silmälasit Kansaneläkelaitoksen ja optikkoliikkeen välillä sovitusta tuotevalikoimasta. Optikkoliikkeiden tuotevalikoimiin kuuluu vähintään 30 erilaista kehysvaihtoehtoa miehille ja vähintään 30 erilaista kehysvaihtoehtoa naisille eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien asiakkaiden tarpeiden kattamiseksi. Useimmissa sopimusoptikkoliikkeissä kehysvalikoimaan kuuluu useita satoja erilaisia kehyksiä. Kehykset ja linssit ovat optikkoliikkeen perusvalikoimaan kuuluvia laadukkaita ja peruskäyttöä kestäviä vakiotuotteita.

Kansaneläkelaitoksen ja optikkoliikkeiden välisessä hankintasopimuksessa on sovittu tietyt vähimmäisedellytykset linssien ja kehysten ominaisuuksille. Jos asiakkaan yksilöllinen tilanne vaatii sovituista vähimmäisedellytyksistä poikkeavia ominaisuuksia ja ne eivät kuulu Kansaneläkelaitoksen ja optikkoliikkeen välillä sovittujen tuotevalikoimien hintaan, optikkoliike pyytää Kansaneläkelaitokselta luvan laskuttaa lisäominaisuudet erikseen sovitusta hinnasta. Jos lisäominaisuuksille on esitetty perusteltu lääketieteellinen syy, Kansaneläkelaitos korvaa lisäominaisuudet kokonaisuudessaan.

Jos asiakas haluaa niin sanotuista mukavuussyistä esimerkiksi erikoislinssit tai kalliit merkkikehykset, nämä eivät ole perustoimeentulotuesta katettavia kustannuksia. Optikkoliike neuvoo asiakasta, mistä tuotevalikoimasta asiakas voi valita silmälasit siten, että maksusitoumus korvaa ne. Jos asiakas haluaa tuotteen muusta valikoimasta, hänen on maksettava tuotteen hinnan ja maksusitoumuksella korvattavan osuuden erotus itse. Tällöin optikkoliike kertoo asiakkaan maksettavaksi jäävän osuuden etukäteen ennen tilausta.

Kansaneläkelaitoksen verkkosivuilla asiakasta ohjeistetaan silmälasien hankintatarpeen ilmentyessä maksusitoumuksen pyytämiseen. Verkkosivuilla kerrotaan asiakkaalle myös, että toimeentulotukena korvataan vain se, mitä silmälasit maksusitoumuksella hankittuina maksavat.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on uudistanut vaatimuksensa.

A on vastaselityksessään todennut muun ohella, että silmälasien hankintakustannukset ovat toimeentulotukilain 7 b §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamia terveydenhuoltomenoja. Niiden kohdalla laki lähtee siitä, että kustannukset otetaan huomioon kokonaisuudessaan riippumatta siitä, myönnetäänkö toimeentulotuki etu- vai jälkikäteen. Kansaneläkelaitos voi sinänsä tarjota vapaaehtoiseksi vaihtoehdoksi selityksessään kuvaamaansa maksusitoumusmenettelyä, mutta tämä menettely ei oikeuta rajaamaan toimeentulotukea lainvastaisesti niin, että tukea ei voisi saada jälkikäteisesti maksutositetta vastaan.

Asiassa on riidatonta, että silmälasihankinta on hyväksytty sinänsä toimeentulotukeen oikeuttavaksi menoksi. Kansaneläkelaitoksen julkaisemissa tiedoissa tai mediassa ei ole kerrottu, että haettaessa toimeentulotukea silmälaseihin kuittia vastaan jälkikäteen, korvattava meno voisi olla vain 22,01 euroa siitäkin huolimatta, että hankitut silmälasit ovat maksaneet 234 euroa.

Kansaneläkelaitos ei ole myöskään pitänyt A:n silmälasien hankintaa tai niiden kustannuksia tarpeettomina, liiallisina tai tavanomaisesta poikkeavina. A:n mukaan hänen silmälasiensa hankinta on ollut tavanomainen ja se on käsittänyt vain normaalit hajataitteiset linssit, tavanomaiset sangat ja näöntarkastuksen.

A on toimittanut lisäselvitystä, jossa hän on muun ohella viitannut eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätökseen 27.3.2108 dnro EOAK/6468/2017. Päätökseen viitaten A katsoo, että nyt esillä olevaan asiaan liittyvä Kansaneläkelaitoksen silmälasien hankintakustannuksia koskeva ohjeistus on lainvastaista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian siltä osin kuin kysymys on perustoimeentulotuen myöntämisestä silmälasien hankinnasta aiheutuviin menoihin. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Valituslupahakemus hylätään muilta osin. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta osin.

3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Toimeentulotuessa huomioon otettava silmälasien hankintakustannus

1.1. Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Lain 6 §:n (1218/2005) mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä.

Lain 7 §:n (1218/2005) mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot (perusosa) sekä muut perusmenot, sen mukaan kuin jäljempänä erikseen säädetään.

Lain 7 a §:n (815/2015) mukaan perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen ja tietoliikenteen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot.

Lain 7 b §:n (815/2015) 1 momentin 4 kohdan mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon muut kuin perusosaan sisältyvät terveydenhuoltomenot.

Lain 17 §:n 1 momentin (815/2015) mukaan muun ohella hakijan on annettava perustoimeentulotuen myöntämiseksi Kansaneläkelaitokselle kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välttämättömät tiedot. Tietojen antamiseen sovelletaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 11–13 §:ää.

Hallituksen esityksessä (HE 358/2014 vp) toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta 7 b §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu muun ohella, että muihin perusmenoihin kuuluvat menot otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina, minkä vuoksi asiakkaan tulee aina tarvittaessa esittää niihin liittyvät selvitykset. Käytännössä menot otetaan yleensä huomioon todellisen suuruisina, jollei niitä ole pidettävä kohtuuttomina.

Edelleen perusteluissa todetaan, että ehdotetun 7 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan muina perusmenoina huomioitaisiin jatkossa muut kuin perusosaan sisältyvät terveydenhuoltomenot. Säännöstä muutettaisiin siten, että menojen huomioimisen edellytyksenä ei sen sanamuodon mukaan olisi enää kulujen vähäistä suurempi määrä. Näin ehdotetaan tehtäväksi sen vuoksi, että käytännössä ratkaisevaa ei ole menojen suuruus, vaan lähinnä niiden syntymisen peruste. Muina kuin perusosaan sisältyvinä terveydenhuoltomenoina voitaisiin ottaa huomioon sekä määrältään suuret terveydenhuoltomenot että myös vähäisemmät terveydenhuoltomenot, mikäli niitä ei ole otettu huomioon toimeentulotuen perusosassa tai korvattu muista ensisijaisista järjestelmistä, kuten sairausvakuutuksesta tai esimerkiksi vammaistuesta. Ehdotettu muutos vastaisi sekä vakiintunutta oikeuskäytäntöä että kunnissa vakiintunutta toimeentulotukikäytäntöä.

Hyväksyttävinä muina kuin perusosaan sisältyvinä terveydenhuoltomenoina olisivat terveydenhuollon ammattihenkilön määräyksellä hankitut lääkkeet, lääkinnälliset tarvikkeet, proteesit ja apuvälineet, terveyden- ja sairaanhoidon maksut sekä muut terveydenhuoltomenot, jotka eivät sisälly toimeentulotuen perusosaan. Tyypillisinä muina perusmenoina tulisivat vakiintuneen käytännön mukaisesti huomioitaviksi myös esimerkiksi hammashuollosta ja silmälaseista aiheutuvat kustannukset sekä terveydenhuollon matkakuluista asiakkaalle jäävä omavastuuosuus.

Lain sanamuodon mukaisesti muut kuin perusosaan sisältyvät terveydenhuoltomenot otettaisiin tarpeellisen suuruisina huomioon. Käytännössä terveydenhuoltoviranomaisten määräämästä terveydenhuollosta syntyneet menot otetaan huomioon todellisen suuruisina. Muilta osin terveydenhuollon menojen kohtuullisuutta harkittaessa voidaan tarvittaessa käyttää terveydenhuollon asiantuntijan arviota. Toimeentulotukilaissa ei ole rajattu millään tavoin sitä, mistä johtuvaan terveydenhuoltomenoon tukea voidaan myöntää. Korvata voidaan sellaisiakin menoja, jotka eivät johdu sairauden hoidosta, kuten esimerkiksi kustannukset hedelmöityshoidosta, ehkäisypillereistä tai tupakan vieroituslääkkeistä. Asiakkaalta voidaan edellyttää, että hän toimittaa lääkärin tai tarvittaessa erikoislääkärin lausunnon hoidon tai lääkkeen tarpeellisuudesta tai tarvittaessa muun terveydenhuollon ammattihenkilön arvion. Sen sijaan menoilta ei edellytetä Kela-korvattavuutta. Epäselvissä tapauksissa asiasta voidaan pyytää myös erillinen asiantuntijaselvitys.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa on annettava sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa.

Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 20 §:n mukaan Kansaneläkelaitos voi yhdenmukaisen ratkaisukäytännön varmistamiseksi antaa ohjeita etuuksien käsittelemisestä.

1.2. Asiassa saatu selvitys

A on hankkinut optikkoliikkeestä silmälasit, joiden kokonaishankintahinta on A:n esittämän tositteen mukaisesti ollut 234 euroa. Tositteen mukaan A on suorittanut maksun optikkoliikkeelle 2.6.2017. Suoritettuaan mainitun hankinnan A on 7.6.2017 hakenut perustoimeentulotukea muun ohella kesäkuulle 2017 ja hän on hakemuksessaan ilmoittanut terveydenhuoltomenoina muun ohella silmälasien hankintahinnan 234 euroa.

Kansaneläkelaitos on hyväksynyt 13.6.2017 tekemällään päätöksellä silmälasikustannuksista perustoimeentulotukeen oikeuttaviksi menoiksi 22,01 euroa Kansaneläkelaitoksen optikkoliikkeiden kanssa sopiman, kilpailutukseen perustuvan edullisimman hinnan mukaisesti. Kansaneläkelaitos on myöntänyt A:lle perustoimeentulotukea 40,92 euroa kesäkuulle 2017. Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on hylännyt A:n tekemän oikaisuvaatimuksen ja hallinto-oikeus valituksen.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

A:n toimeentulotukea koskevassa hakemuksessa on kysymys perustoimeentulotuen myöntämisestä silmälasien hankinnasta aiheutuviin menoihin. Asiassa on ratkaistavana, onko Kansaneläkelaitoksen päätöstä pidettävä virheellisenä siltä osin kuin Kansaneläkelaitos on ottanut toimeentulotukea myöntäessään huomioon silmälasien hankintahinnan sen kustannuksen mukaisena, joka vastaa Kansaneläkelaitoksen kilpailuttamaa silmälasien halvinta hintaa, tässä tapauksessa 22,01 euroa, eikä A:n silmälaseista maksaman 234 euron suuruisena.

Silmälasien hankinnasta aiheutuvat menot kuuluvat terveydenhuoltomenoina toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentissa tarkoitettuihin perusosalla katettavien menojen lisäksi huomioon otettaviin muihin perusmenoihin. Sanotut menot otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen perusteluiden mukaan menot otetaan yleensä huomioon todellisen suuruisina, jollei niitä ole pidettävä kohtuuttomina. Toimeentulotuen hakijan tulee aina tarvittaessa esittää menoihin liittyvät selvitykset.

A on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan vastaselityksessä todennut, että hänen silmälasiensa hankinta on ollut tavanomainen ja se on käsittänyt normaalit hajataitteiset linssit, tavanomaiset sangat ja näöntarkastuksen. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että A ei ole esittänyt toimeentulotukea hakiessaan eikä sen jälkeenkään selvitystä siitä, että Kansaneläkelaitoksen kilpailuttaman hinnan mukaiset silmälasit eivät olisi lääketieteellisestä tai muusta siihen verrattavasta perustellusta syystä hänelle soveltuvat.

Perustoimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Kansaneläkelaitos ei ole perustoimeentulotuen myöntämisestä päättävänä viranomaisena ratkaissut asiaa toimeentulotukea koskevien säännösten vastaisesti, kun se on ottanut toimeentulotukea myöntäessään huomioon silmälasien hankintahintana Kansaneläkelaitoksen kilpailutuksen perusteella optikkoliikkeiden kanssa sopiman hinnan 22,01 euroa. Kansaneläkelaitoksen silmälasien hankintaa koskevassa maksusitoumusmenettelyssä otetaan asiassa saadun selvityksen mukaan asianmukaisesti huomioon toimeentulotukiasiakkaan yksilölliset tarpeet, eikä kilpailutuksen mukaisten perushintaisten silmälasien hankintaa edellytetä, jos asiakas esittää selvitystä lääketieteellisistä syistä, joiden vuoksi silmälaseilta voidaan edellyttää lisäominaisuuksia. Asiassa saadun selvityksen mukaan A:n tilanteessa ei ole ollut kysymys tällaisista yksilöllisistä tarpeista. Asiaa ei ole arvioitava toisin sen vuoksi, että A on hankkinut silmälasit ennen kuin hän on hakenut toimeentulotukea.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ole perusteita.

2. Valitusluvan myöntämättä jättäminen

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on muutoin esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta osin ole toimeentulotuesta annetun lain 24 §:n 3 momentissa tarkoitettua valitusluvan myöntämisen perustetta.

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Timo Räbinä, Anne Nenonen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.