KHO:2016:172

Ympäristö- ja rakennuslautakunta oli hylännyt B:n ja hänen asiakumppaneidensa hallintopakkohakemuksen ja todennut, että melumittaukset oli suoritettu asianmukaisesti eikä niiden uusimiseksi ollut riittäviä perusteita.

Hallinto-oikeus oli B:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksesta kumonnut ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen ja määrännyt melumittauksen uusittavaksi.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että melumittauspöytäkirja itsessään ei ollut valituksen kohteena, eikä lautakunta ollut voinut tehdä sen hyväksymistä koskevaa valituskelpoista hallintopäätöstä. Melumittauksia koskevan valvonnallisen lupamääräyksen 2.4 tarkoituksena oli varmistaa, että toiminnan aiheuttama melu ei ylittänyt lupamääräyksessä 2.1 määrättyjä meluraja-arvoja lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Melumittauksen toteuttamisvaiheessa voitiin esimerkiksi mittauspisteitä muuttaa, jos se oli perusteltua mittausteknisistä syistä. Riittävää oli, että mittaus oli toteutettu riittävän hyvin toiminnasta aiheutuvien melutasojen luotettavaksi selvittämiseksi.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 84 § 1 momentti 2 kohta

Äänestys perusteluista 5–2

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 7.10.2015 nro 15/0523/3

Asian aikaisempi käsittely

Lillåkerintien asukkaat ovat esittäneet Siuntion ympäristö- ja rakennuslautakunnalle vaatimuksen Pikkalan louhinta-alueella 17.12.2013 suoritettujen melumittausten uusimisesta.

Siuntion ympäristö- ja rakennuslautakunta on päätöksessään 12.2.2014 (§ 4) todennut, että melumittaukset on suoritettu asianmukaisesti eikä niiden uusimiseksi ole riittäviä perusteita. Seuraavien alueella tehtävien mittausten aikana kaikkien häiritsevää melua aiheuttavien toimintojen tulee olla käynnissä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, B:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksesta kumonnut ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen ja määrännyt melumittauksen uusittavaksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Lupamääräyksen 2.1 mukaan murskauslaitoksen toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä melulle alttiissa kohteissa päivällä kello 7.00–21.00 ekvivalenttimelutasoa 55 dB (L_Aeq) eikä Lillåkerintien asutuksen kohdalla 45 dB (L_Aeq).

Lupamääräyksen 2.4 ensimmäisen kappaleen mukaan louhinta- ja murskauslaitoksen aiheuttama melu on mitattava lähimmissä häiriintyvissä kohteissa asiantuntevan tahon toimesta välittömästi murskauksen aloittamisen jälkeen. Melumittaus on suoritettava ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti. Mikäli melumittaus osoittaa melun olevan luonteeltaan impulssimaista, on tuloksia ohjearvoon verrattaessa tehtävä asianmukainen korjaus. Mittaukset on uusittava vähintään kaksi kertaa louhinnan edetessä Siuntion ympäristöpäällikön hyväksymällä tavalla. Yksityiskohtainen suunnitelma melumittausten suorittamiseksi on toimitettava Siuntion ympäristöpäällikölle vähintään kaksi viikkoa ennen ensimmäisen mittauksen aloittamista. Suunnitelma on tarvittaessa päivitettävä.

Muutoksenhakijat ovat valituksessaan tuoneet esiin muun muassa, että melumittauksessa lähimmiksi häiriintyviksi kohteiksi merkityt mittauspisteet on valittu virheellisesti ja mittauspiste 2 on sijainnut liian lähellä kallioseinämää. Kantatien taustamelua ei ole otettu huomioon mittausajankohdan valinnassa, mittausaikaan on sisältynyt taukoja ja mittaukset on tehty suurelta osin valvomattomana. Tuuli on ollut ajoittain liian voimakasta ja puuskaista sekä tuulen suunta on ollut mittauspisteessä 3 louhinta-aluetta kohti. Lisäksi laitoksen toiminta ei ole ollut normaalitasolla eikä rikotus ole ollut käynnissä mittausten aikana lainkaan.

Melumittausraportin mukaan laitoksen toiminta mittausten aikana on sisältänyt myös rikotusta kello 7.30–8.30 ja 9.30–10.30 välisenä aikana. Näin ollen hallinto-oikeus on todennut, että toisin kuin valituksessa on esitetty, rikotus on ollut käynnissä mittauksen aikana.

Ympäristöministeriön ympäristömelun mittaamista koskevan ohjeen 1/1995 mukaan mittaustulosten luotettavuuden ja toistettavuuden takia mittaukset suositellaan tehtäväksi, mikäli mahdollista, muun muassa heikon tai kohtalaisen myötätuulen (melulähteestä mittauspisteeseen päin suunnilleen sektorissa ± 45°) tai tyynen sään aikana. Tuuli katsotaan riittävän heikoksi, jos sen nopeus on enintään 5 m/s mitattuna vähintään kahden metrin korkeudella. Jos käytettävänä ei ole tuulimittaria, tuulen suunnan voi karkeasti arvioida ja tarvittaessa mittausaikana vallinneen tuulen nopeuden ja suunnan voi jälkikäteen tarkistaa sääasemalta. Lisäksi oppaassa on mainittu, että mittaustulosten edustavuus ja luotettavuus saattaa edellyttää mittauksia useina eri ajankohtina.

Melumittausraportin mukaan kello 7.00–9.00 välisenä aikana tuuli on ollut puuskaista ja voimakkuudeltaan 5–7 m/s. Tämän jälkeen tuuli on tyyntynyt tasolle 4–5 m/s. Mittausaikana tuulen suunta on ollut lounaasta, minkä johdosta louhimon koillispuolella sijaitsevissa mittauspisteissä 1 ja 2 tuuli on ollut edellä mainitun ympäristöministeriön ohjeen mukainen. Sen sijaan louhimon eteläpuolella sijaitsevassa mittauspisteessä 3 tuuli ei ole ollut ympäristöministeriön ohjeen mukainen. Kun otetaan huomioon mittausaikana vallinneet olosuhteet kokonaisuutena, hallinto-oikeus on katsonut, että melumittausta ei ole tuuliolojen osalta suoritettu virheellisesti.

Lupamääräyksen mukaan louhinta- ja murskauslaitoksen aiheuttama melu on mitattava lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Melumittaus on suoritettu Lillåkerintien varrella sijaitsevilla kiinteistöillä 755-409-4-32 ja 755-409-7-29 sekä toiminta-alueen eteläpuolella sijaitsevalla kiinteistöllä 755-452-1-224. Viimeksi mainittu kiinteistö on toiminta-aluetta lähinnä sijaitseva asuinrakennus. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan melumittausta ei ole kuitenkaan suoritettu vapaa-ajankiinteistöllä, joka sijaitsee lähempänä louhinta-aluetta kuin osa melumittauksen valituista kohteista. Tämän lisäksi mittausten yhteydessä olisi ollut tarpeen ottaa paremmin huomioon alueen maastonmuodot ja tästä johtuva melua vaimentava vaikutus.

Melumittausraportin mukaan mittaukset on suoritettu kello 7.45–12.30 välisenä aikana, johon aikaan on sisältynyt kaksi noin 30 minuutin mittaista taukoa. Mittaukset on toteutettu valvottuna ja osittain valvomattomana. Valvotun mittauksen aikana mittaaja on havainnoinut ympäristön taustaääniä ja kirjannut selkeimmät häiriöäänet muistiin, jolloin ne on pystytty jälkikäteen poistamaan mittaustuloksista. Asiakirjojen perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että mittauspisteessä 3 suoritettu mittaus on tauosta johtuen ollut kestoltaan varsin lyhyt eikä laitoksen toiminta ole tuona aikana ollut kaikilta osin käynnissä normaalisti.

Kun edellä mainitun mukaisesti otetaan huomioon hallinto-oikeuden perusteluista ilmenevät puutteet, hallinto-oikeus on katsonut, että melumittausta ei ole kaikilta osin suoritettu asianmukaisesti ja melumittaus on perusteltua määrätä uusittavaksi.

Hallinto-oikeuden soveltama oikeusohje

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 46 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Riikka Mäki, joka on myös esitellyt asian, ja Juha Väisänen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen saattamista voimaan.

Siuntion ympäristötarkastaja hyväksyi 13.9.2013 esitetyn melumittaussuunnitelman lupaehtojen mukaiseksi ja riittäväksi, mikäli noudatetaan ympäristömelun mittausohjetta ja lupamääräyksiä. Ympäristöluvassa ei edellytetty suunnitelman hyväksyttämistä. Melumittaussuunnitelmassa päätettiin mittauspaikat, jotka valittiin niiden sijainnin, häiriintyvyyden ja topografian perusteella. Mittauspisteen sijainti tarkentuu mittaustilanteessa, mutta mittauspisteitä ei voi hyväksytyn suunnitelman vastaisesti muuttaa mittaustilanteessa. Hyväksymällä melumittaussuunnitelman ympäristötarkastaja on valvonut, että mittauspisteiden valinta on ollut lupamääräysten ja melumittausohjeen mukaista.

Melumittaukset suoritettiin 17.12.2013 ja niiden perusteella laadittiin 13.1.2014 melumittausraportti, joka toimitettiin ympäristötarkastajalle. C ja B asiakumppaneineen vaativat melumittauksen uusimista 2.1.2014 päivätyllä kirjeellä, eli ennen raportin valmistumista.

Vapaa-ajan asunto kiinteistöllä Berghem (755-409-7-9) ei ole toiminta-alueen lähin häiriintyvä kohde. Se sijaitsee mittauspisteen 2 vieressä kaakkoispuolella. Vapaa-ajan asunnossa käydään muutaman kerran vuodessa, eivätkä satunnaisesti käyvät asukkaat ole katsoneet häiriintyvänsä louhinta- ja murskaustoiminnasta. Valittajina olevien henkilöiden hallinnassa olevat häiriintyvät kohteet otettiin huomioon melumittaussuunnitelmassa ja siihen kuuluvassa mittauspisteiden valinnassa.

Eniten toiminnasta häiriintyvät ja sellaisiksi ilmoitetut kohteet sijaitsevat Lillåkerintien varressa kalliomuodostumien takana. Mittauspisteiden valinta muualta kuin häiriintyvistä kohteista ei ole perusteltua. Kallioseinämän sijainti melulähteen vieressä ehkäisee melun leviämistä. Seinämän vaikutus ei ole häiriintyvässä kohteessa melua estävä, vaan pikemminkin sitä heijastava. Toiminta-alueen äänet leviävät lounaasta häiriintyvien kohteiden suuntaan. Mittauspiste ei ole ollut heti kallion vieressä, eikä kallio ole pystysuora. Kallio ei ole heijastussuunnassa äänien leviämisreittiin nähden, joten vaikutus ei kertaannu. Kiinteistön Solbacka (755-409-4-32) mittauspiste on kyseisten kiinteistöjen muodostaman kohderyhmän perustelluin mittauspiste ottaen huomioon etäisyys ja puuston poistaminen.

Ympäristötarkastaja on hyväksynyt mittaussuunnitelman. Mittausten uusimista koskeva vaatimus tehtiin mittaussuunnitelmasta ja sen hyväksyntää koskevasta päätöksestä riippumatta. Hallinto-oikeuden päätös tarkoittaa tosiasiassa hallintopakon käyttämistä ensimmäisenä asteena, koska siinä todetaan toiminnanharjoittajan rikkoneen lupamääräyksiä.

Siuntion ympäristö- ja rakennuslautakunta on antanut vastineen.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastineen.

A on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi B:lle ja hänen asiakumppaneilleen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

B ja hänen asiakumppaninsa ovat panneet ympäristö- ja rakennuslautakunnassa vireille hallintopakkoasian, jossa he ovat vaatineet suoritetun melumittauksen uusimista. Hallintopakkoasiassa on ensi kädessä arvioitavana, ylittääkö toiminnasta aiheutuva melu lupamääräyksessä 2.1 asetetut raja-arvot. Tätä arvioidaan lupamääräyksen 2.4 mukaisten melumittausten perusteella.

Sovellettava oikeusohje

Asiassa sovellettavan ympäristönsuojelulain (86/2000) 84 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valvontaviranomainen voi määrätä sen, joka rikkoo mainittua lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa.

Tosiseikat

Toiminnassa noudatettavana olevan ympäristöluvan lupamääräyksen 2.1 mukaan murskauslaitoksen toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä melulle alttiissa kohteissa päivällä kello 7.00–21.00 ekvivalenttimelutasoa 55 dB (L_Aeq) eikä Lillåkerintien asutuksen kohdalla 45 dB (L_Aeq).

Lupamääräyksen 2.4 ensimmäisen kappaleen mukaan louhinta- ja murskauslaitoksen aiheuttama melu on mitattava lähimmissä häiriintyvissä kohteissa asiantuntevan tahon toimesta välittömästi murskauksen aloittamisen jälkeen. Melumittaus on suoritettava ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti. Mikäli melumittaus osoittaa melun olevan luonteeltaan impulssimaista, on tuloksia ohje­arvoon verrattaessa tehtävä asianmukainen korjaus. Mittaukset on uusittava vähintään kaksi kertaa louhinnan edetessä Siuntion ympäristöpäällikön hyväksymällä tavalla.

Toiminnanharjoittaja on teettänyt ympäristöluvan lupamääräyksessä 2.4 määrätyn melumittauksen lähimmissä häiriintyvissä kohteissa toiminnan aloittamisen jälkeen. Melumittauksen on suorittanut konsulttiyritys Ramboll Finland Oy. Tehdyn melumittauksen mukaan ympäristöluvan lupamääräyksessä 2.1 sallitut melutasot lähimmillä häiriintyvillä kohteilla eivät ylity.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mittaustulokset osoittava melumittauspöytäkirja itsessään ei ole valituksen kohteena, eikä lautakunta ole voinut tehdä sen hyväksymistä koskevaa valituskelpoista hallintopäätöstä.

Melumittauksia koskevan valvonnallisen lupamääräyksen 2.4 tarkoituksena on varmistaa, että toiminnan aiheuttama melu ei ylitä lupamääräyksen 2.1 määrättyjä meluraja-arvoja lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Keskeistä arvioitaessa suoritetun melumittauksen lupamääräyksen mukaisuutta on, kuinka luotettavana melumittausta voidaan pitää toiminnasta aiheutuvan melutason arvioimiseksi. Tehtyä mittausta tulkittaessa otetaan huomioon muun muassa ympäristöministeriön ohjeessa 1/1995 esitetty. Melumittauksen toteuttamisvaiheessa voidaan esimerkiksi mittauspisteitä muuttaa, jos se on perusteltua mittausteknisistä syistä. Melumittausta koskevan lupamääräyksen 2.4 kannalta on riittävää, että mittaus on toteutettu riittävän hyvin toiminnasta aiheutuvien melutasojen luotettavaksi selvittämiseksi.

Lupamääräys 2.4 on tulkinnanvarainen siltä osin kuin siinä on yksilöity häiriintyvät kohteet. Siinä ei ole liioin määrätty, kuinka monta mittauspaikkaa on valittava. Mittauspaikkojen määrä ja sijainti on valittava niin, että melun leviämistä kuvataan riittävällä tavalla.

Lähimmällä vapaa-ajan kiinteistöllä Berghem (755-409-7-9) ei ole ollut mittauspistettä. Lähimmän häiriintyvän asuinkiinteistön kohdalla lähempänä kiinteistöä Berghem on kuitenkin ollut mittauspiste, ja muut kaksi mittauspistettä on pyritty sijoittamaan mahdollisimman lähelle sellaisia kohteita, joiden omistajat ovat kokeneet toiminnan aiheuttaneen meluhaittaa. Mittauspisteet on siten sijoitettu riittävän hyvin sen arvioimiseksi, että toiminnasta aiheutuva melu ei ylitä lupamääräyksen 2.1 meluraja-arvoja.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätös, jossa on katsottu, ettei melumittausta ole tarpeen määrätä uusittavaksi, on saatettava voimaan.

Lisäksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että toiminnanharjoittajalla on selvilläolovelvollisuus toimintansa ympäristövaikutuksista. Haitankärsijät voivat tämän päätöksen estämättä panna ympäristö- ja rakennuslautakunnassa vireille valvonta-asian, mikäli toiminnasta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristöluvan lupamääräyksessä 2.1 määrättyjä melutasoja suurempaa melua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Riku Vahala. Asian esittelijä Elina Nyholm.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Äänestyslausunto ilmenee päätöksen liitteestä.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholmin äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Mika Seppälä yhtyi:

"Yhdyn enemmistön päätökseen, jolla on hyväksytty A:n valitus ja kumottu Vaasan hallinto-oikeuden päätös sekä saatettu voimaan Siuntion ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätös.

Perustelujen osalta totean seuraavaa:

Kysymyksenasettelu

Asia on tullut vireille toiminnan lähialueen asukkaiden vaadittua tehtyjen melumittausten uusimista. Vaatimus on tehty ympäristönsuojelulain (86/2000) 92 §:n mukaisena vireillepanona hallintopakon antamiseksi ympäristönsuojelulain 84 §:n nojalla. Lautakunta on hylännyt tämän vaatimuksen ja katsonut, että tehdyt mittaukset on suoritettu asianmukaisesti eikä mittausten uusimiselle ole siten perusteita. Hallinto-oikeus on kumonnut lautakunnan päätöksen ja velvoittanut toiminnanharjoittajan uusimaan melumittaukset.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys toiminnanharjoittajan valituksesta siitä, onko ympäristöluvan määräyksen 2.4 mukaiset melumittaukset tullut velvoittaa tehtäväksi uudestaan. Asiassa ei ole välittömästi ratkaistavana, onko lupamääräystä 2.1 rikottu, vaan onko melumittaus ollut lupamääräyksen ja ympäristönsuojelulain mukainen.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 84 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valvontaviranomainen voi kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia, sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä ja 2 kohdan mukaan valvontaviranomainen voi määrätä sitä, joka rikkoo mainittua lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa. Ympäristönsuojelulain 88 §:n mukaan viranomaisen on tehostettava ellei se ole ilmeisen tarpeetonta, mainitun lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään.

Ympäristönsuojelulain 108 §:n mukaan lain täytäntöönpanon edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.

Tosiseikat

Ympäristöluvan määräyksen 2.1 mukaan murskauslaitoksen toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä melulle alttiissa kohteissa päivällä kello 7.00–21.00 ekvivalenttimelutasoa 55 dB (L_Aeq) eikä Lillåkerintien asutuksen kohdalla 45 dB (L_Aeq).

Lupamääräyksen 2.4 mukaan louhinta- ja murskauslaitoksen aiheuttama melu on mitattava lähimmissä häiriintyvissä kohteissa asiantuntevan tahon toimesta välittömästi murskauksen aloittamisen jälkeen. Melumittaus on suoritettava ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti. Mikäli melumittaus osoittaa melun olevan luonteeltaan impulssimaista, on tuloksia ohjearvoon verrattaessa tehtävä asianmukainen korjaus. Mittaukset on uusittava vähintään kaksi kertaa louhinnan edetessä Siuntion ympäristöpäällikön hyväksymällä tavalla. Yksityiskohtainen suunnitelma melumittausten suorittamiseksi on toimitettava Siuntion ympäristöpäällikölle vähintään kaksi viikkoa ennen ensimmäisen mittauksen aloittamista. Suunnitelma on tarvittaessa päivitettävä.

Melun mittaamiseksi on tehty 20.8.2013 päivätty suunnitelma, jonka Siuntion ympäristötarkastaja on hyväksynyt 13.9.2013. Melumittaukset on tehnyt Ramboll Finland Oy 17.12.2013 ja niistä on laadittu 13.1.2014 päivätty mittausraportti, joka on toimitettu ympäristönsuojelupäällikölle. Mittaukset on tehty kolmessa pisteessä, joista kaksi on sijainnut Lillåkerintien varren asutuksen piha-alueilla. Kolmas mittauspiste on sijainnut louhokselta etelään sijaitsevan asuinrakennuksen piha-alueella. Lisäksi louhosalueella on ollut referenssimittauspiste. Mittausraportissa on ilmoitettu sääolosuhteet, laitteet ja niiden kalibrointi, mittausajat ja mittausten aikaiset merkittävimmät melulähteet. Mittaustuloksista on ilmoitettu mittausepävarmuus ja tehty impulssimaisuus ja kapeakaistaisuusarvio. Mittausraporttiin sisältyy myös yhteenveto ja johtopäätösosa, jonka mukaan mittausepävarmuudet huomioon ottaen melutasot eivät ylitä lupamääräyksen 2.1 raja-arvoja.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Lupamääräyksessä 2.4 edellytetyt melumittaukset on tarkoitettu päätöksen perusteiden oikeellisuuden varmistamiseksi, määräyksessä 2.1 asetettujen melutasoarvojen noudattamisen valvomiseksi sekä toiminnanharjoittajan ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaisen selvilläolovelvollisuuden täytäntöönpanemiseksi. Mittauksen tarkoitus huomioon ottaen valvontaviranomainen voi hyväksyä lupamääräyksiin liittyen mittaussuunnitelmassa tarkennuksia tehtäviin mittauksiin. Mittauksia suoritettaessa voidaan joutua olosuhteiden vuoksi poikkeamaan tästä. Mittauksissa voidaan myös tapauskohtaisesti joutua poikkeamaan ympäristöministeriön antamasta ohjeesta 1/1995 "Ympäristömelun mittaaminen" muun muassa mittausajankohdan sääolosuhteiden vuoksi. Mittausten tulee olla tehty kuitenkin luotettavasti ja pätevästi, jolloin niiden on oltava verrattavissa sellaisiin mittauksiin, jotka olisi tehty mittausohjetta noudattaen. Mittausten verrattavuus ohjeeseen tulee voida selvittää mittauspöytäkirjassa esitettyjen tietojen perusteella.

Mittaussuunnitelman esittäminen etukäteen ympäristötarkastajalle on perustunut lupamääräykseen. Tällaista mittaussuunnitelman esittämistä ei kuitenkaan ole pidettävä ympäristönsuojelulain 46 §:n 4 momentissa tarkoitettuna tarkkailusuunnitelmana. Ympäristötarkastajan päätöksellä ei ole sitovasti hyväksytty mittaussuunnitelmaa. Ympäristötarkastajan päätöksellä ei sellaisenaan ole voitu myöskään ratkaista sitovalla tavalla, onko mittaus suoritettu asianmukaisesti. Mittaussuunnitelman esittäminen lupamääräyksen perusteella etukäteen valvontaviranomaisen edustajalle on mittausten suorittamiseen liittyvää valvontaa, jonka tarkoitus on ehkäistä mittauksiin liittyviä epäselvyyksiä ja varmistaa mittausten laatua.

Lupamääräys 2.4 on osin tulkinnanvarainen siltä osin kuin siinä on yksilöity häiriintyvät kohteet. Siinä ei ole myöskään määrätty, kuinka monta mittauspaikkaa on valittava. Mittauspaikkojen määrä ja sijainti on valittava siten, että melun leviämistä voidaan kuvata riittävällä tavalla. Kun lisäksi otetaan huomioon mittauksen tarkoitus määräyksen 2.1 valvomiseksi, on mittauskohteiksi tullut pyrkiä valitsemaan määräyksessä mainitut kohteet.

Mittaussuunnitelmassa on valittu kaksi mittauspistettä Lillåkerintien varrelta. Tätä määrää on pidettävä lähtökohtaisesti riittävänä, kun otetaan huomioon tien suuntaus ja etäisyys louhinta- ja murskausalueesta. Melun leviämistä voidaan arvioida näissä pisteissä tehtyjen mittausten avulla. Mittauspiste 3 on valittu kuvaamaan melun leviämistä etelän suuntaan ja sitä voidaan pitää lähinnä kontrollipisteenä. Vaikka lupamääräyksessä 2.4 on käytetty ilmausta lähin häiriintyvä kohde, on mittaus voitu järjestää siten, että asuinrakennusten etäisyys ei ole mittauskohteesta mitattuna lyhyin melupäästökohteisiin, kunhan mittauspisteiden avulla voidaan arvioida myös muiden kohteiden kohdalla vallitsevaa melutasoa. Mittauspisteisiin ei ole sisällytetty asiakirjoissa loma-asunnoksi ilmoitetun kiinteistön 755-409-7-9 aluetta, mutta tätä ei ole pidettävä sellaisenaan puutteena, koska lupamääräyksessä 2.4 ei ole eritelty Lillåkerintiellä loma-asuntoja ja vakinaiseen asumiseen käytettyjä kiinteistöjä. Sillä seikalla, että kiinteistön omistaja ei ole valittanut asiassa eikä ole muutoinkaan vastustanut hanketta, ei ole välitöntä merkitystä arvioitaessa sitä, onko kiinteistöä pidettävä häiriintyvänä kohteena lupamääräyksen 2.4 mukaan. Kun otetaan huomioon, että mittauspiste 2 on sijainnut lähellä mainittua kiinteistöä, voidaan melutasoa arvioida myös tässä mittauspisteessä tehdyillä mittauksilla. Valittuja mittauspisteitä ei voida siten pitää määräyksen 2.4 vastaisina.

Mittausraportin mukaan mittausolosuhteet Lillåkerintien suunnalla ovat olleet ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 mukaisia ja siten lupamääräyksen 2.4 mukaisia. Mittauspisteen 3 osalta asiaa ei tule tarkastella toisin, koska mittaustuloksissa on otettava huomioon muutoinkin mittausepävarmuus.

Melun leviämiseen vaikuttavat useat eri maastotekijät, eikä mittausta tule suorittaa melun leviämistä estävän maastomuodon takana. Mittauspiste 2 on sijainnut jossain määrin kalliomäen takana. Karttatarkastelun perusteella mittaria ei kuitenkaan ole sijoitettu pystysuoran kallioseinämän taakse eikä mittauspiste ole ollut suoraan kallion vieressä. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei voida arvioida, että mittauspiste olisi sijoitettu virheellisesti siten, että mittaustuloksia ei voitaisi pitää tämän vuoksi luotettavina kuvaamaan melun leviämistä mittauspisteen lähisuuntaan.

Mittausraportissa on ilmoitettu myös referenssipisteen mittaukset, jolla kuvataan melua aiheuttavaa toimintaa. Mittausten aikana toiminnassa on ollut murskausta, rikotusta ja porausta. Toimintaa on vähennetty selvästi noin kello 11.50. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut mittauspisteiden 1 ja 2 tuloksiin, kun mittaus on lopetettu ennen toiminnan vähentämistä. Mittausjaksoja pisteissä 1 ja 2 ei ole pidettävä myöskään siten lyhyinä, ettei mitattuja melutasoja voitaisi käyttää ekvivalenttimelutason laskennassa. Mittauspisteen 3 osalta mittausjakso on ollut lyhyt, mutta melupäästöjen vähentyminen ei ole vaikuttanut mitattuun melutasoon sanottavasti. Tieliikennemelu on dominoinut melutasoa mittauspisteessä 3. Mittaus antaa siten riittävän kuvan toiminnan aiheuttamasta melutasosta.

Murskaustoiminnan luonteeseen kuuluu melupäästöjen vaihtelu, jolloin melu voi ajoittain olla tasoltaan korkeaa tai siinä voi olla ääneksiä. Erityisten impulssimaisten ja kapeakaistaisten äänten aiheuttaman häiritsevyyden vuoksi ekvivalenttimelutasoihin tulee tehdä 5 dB:n korotus verrattaessa mittaustuloksia ohjearvoihin tai lupamääräyksen raja-arvoihin. Mittausraportti sisältää myös tiedot siitä, miten melun impulssi- ja kapeakaistaisuutta on mitattu ja arvioitu. Raportti sisältää siten tältä osin tiedot sen arvioimiseksi, onko melu­tasoihin tehtävä mainittu korjaus.

Mittaukset ja niiden raportointi on tehty noudattaen lupamääräystä 2.4 ja ympäristönsuojelulain 108 §:ää siten luotettavasti, ettei edellytyksiä määrätä mittaukset uusittavaksi ole.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asia saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätös, jossa on katsottu, ettei melumittausta ole tarpeen määrätä uusittavaksi, on saatettava voimaan."