KHO:2017:199

Kansalaisuutta hakenut valittaja oli toimittanut Maahanmuuttovirastolle selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan oman suomen kielen opettajansa todistuksen, jonka mukaan valittaja oli Suomeen tullessaan ollut primaarilukutaidoton. Todistuksen mukaan valittaja oli kertonut käyneensä kolme vuotta koulua kotimaassaan. Valittaja oli aikaisemmin Suomesta turvapaikkaa hakiessaan vuonna 2008 kirjoittanut turvapaikkapyyntönsä itse äidinkielellään. Valittaja oli lisäksi puolisonsa ja lastensa oleskelulupia koskevan asian yhteydessä vuonna 2010 kertonut Maahanmuuttovirastolle käyneensä Somaliassa koulua kolme vuotta ja osaavansa lukea ja kirjoittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi valittajan itse kirjoittaman turvapaikkapyynnön sekä valittajan kertomuksen oleskelulupa-asiassa osoittavan yksiselitteisesti, että hän oli Suomeen saapuessaan osannut lukea ja kirjoittaa. Näin ollen valittajan kansalaisuushakemukseensa liittämän oman suomen kielen opettajan todistuksen vuodelta 2014 oli katsottava perustuvan tältä osin selkeästi virheellisiin tietoihin valittajan taidoista vuonna 2008. Valittaja ei ollut kyennyt selittämään ristiriitaa. Päätöstä ei siten näissä olosuhteissa voitu perustaa mainittuun opettajan todistukseen.

Kansalaisuuslaki 13 § 1 momentti 6 kohta ja 2 momentti sekä 18 b § 2 momentti ja 3 momentti

Ks. ja vrt. KHO 2017:3

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 13.10.2016 nro 16/0781/2

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 17.11.2015 (diaarinumero 7035/310/2014) myöntänyt Somalian kansalaiselle A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hän ei täytä kielitaitoedellytystä eikä siitä ole perusteita poiketa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hänellä hakemusta ratkaistaessa muiden edellytysten täyttyessä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai näiden sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys).

Kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottoman sekä 65-vuotiaan tai sitä vanhemman hakijan osalta, jolle on myönnetty oleskelulupa muulla kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella, voidaan kielitaitoedellytyksestä poiketa, jos hakija hallitsee suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin.

Kansalaisuuslain 18 b §:n 3 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä muut 2 momentissa tarkoitetut edellytykset osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella.

Asiassa saatu selvitys

Suomen kielen lehtori Kirsi Seppänen on 5.6.2014 antanut todistuksen valittajan luku- ja kirjoitustaidottomuudesta sekä suomen kielen suullisesta kielitaidosta. Valittaja on ollut Seppäsen opiskelijana suomen kielen jatkokurssilla vuosina 2013–2014. Opetusta on ollut neljänä päivänä viikossa, yhteensä 22 tuntia viikossa. Todistuksen mukaan valittaja on kertonut käyneensä kolme vuotta koulua kotimaassaan. Hänen luku- ja kirjoitustaitonsa on hyvin heikko, vaikka hän ymmärtää suomenkielistä puhetta hyvin ja jonkin verran luettavaa tekstiä. Valittaja on motivoitunut ja aktiivinen opiskelija. Hän haluaisi jatkaa ammatillisiin opintoihin, mutta ei ole päässyt koulutukseen heikon luku- ja kirjoitustaitonsa takia. Valittaja on Suomeen tullessaan ollut primaarilukutaidoton. Valittaja on opiskellut suomen kielen alkeiskurssin 11.1.–6.5.2010 Helsingin aikuislukiossa ja osallistunut suomen kielen kotoutumiskoulutukseen Axxell Monikulttuurisuuskeskuksessa 13.12.2012–2.11.2013. Jälkimmäiseen koulutukseen on kuulunut yli kolmen kuukauden työharjoittelu kahdessa eri päiväkodissa. Kurssien välillä valittaja on työskennellyt palkkatyössä leikkipuistoapulaisena kahdessa eri leikkipuistossa. Todistuksen mukaan valittaja on saavuttanut kehittyvän peruskielitaidon alkuvaiheen tason (luetun ymmärtäminen A2.2, kirjoittaminen A1.3, kuullun ymmärtäminen A2.2 ja puhuminen A2.2).

Valittaja on vastatessaan Maahanmuuttoviraston täydennyspyyntöön todennut, ettei hän kiistä kirjoittaneensa omakätisesti turvapaikkahakemustaan, mutta hän on vakuuttanut sen olleen vaikeaa.

Valittaja on toimittanut hallinto-oikeudelle useita todistuksia kielitaidostaan, joista uusimpana on kielitutkintotoimikunnan puheenjohtajan Mirja Tarnasen 23.1.2016 päiväämä todistus valittajan osallistumisesta Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason tutkintoon. Todistuksessa valittajan kielitaito on arvioitu kaikkien osataitojen osalta olevan alle tasoarvion 3.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja ei täytä kielitaitoedellytystä. Kansalaisuushakemuksessaan hän on pyytänyt kielitaitoedellytyksestä poikkeamista luku- ja kirjoitustaidottomuutensa vuoksi. Valittaja on asunut Suomessa vuodesta 2008 alkaen. Valittaja on edellä kerrotuin tavoin käynyt koulua Somaliassa, opiskellut Suomessa ja ollut useammissa työharjoitteluissa Suomessa.

Kansalaisuushakemuksen liitteeksi toimitetussa todistuksessa on mainittu, että valittaja on ollut Suomeen tullessaan primaarilukutaidoton. Valittaja on kirjoittanut turvapaikkapyynnön omakätisesti äidinkielellään. Hallinto-oikeus katsoo, että valittaja ei ole esittänyt lain tarkoittamaa syytä poiketa kielitaitoedellytyksestä kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla luku- ja kirjoitustaidottomuuteen liittyvällä perusteella.

Koska valittajan kansalaisuushakemus ei ole perustunut kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan säännökseen, joka koskee muuta erittäin painavaa syytä perusteena kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi, hallinto-oikeus ei ota poikkeamismahdollisuutta tällä perusteella ensi asteena tutkittavakseen.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kansalaisuuslaki 17 § ja 45 § 1 ja 2 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Monica Gullans ja Pia Repo. Esittelijä Saara Tervola.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Valittaja on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Suomen kielen lehtorin arvion mukaan valittaja täyttää Opetushallituksen primaarilukutaidottoman määritelmän. Kansalaisuuslain 18 §:n mukaisella luku- ja kirjoitustaidottomuudella tarkoitetaan Opetushallituksen määritelmän mukaista luku- ja kirjoitustaitoa. Säännöksen esityöt eivät viittaa siihen, että luku- ja kirjoitustaitoa arvioitaisiin virallisesta määritelmästä riippumatta. Muunlaisen määritelmän ottaminen arvion pohjaksi johtaisikin siihen, että luku- ja kirjoitustaidottomuutta arvioisi joku muu kuin alan ammattilainen kielen opettaja, joka tuntee hakijan ja on testannut tämän luku- ja kirjoitustaitoa.

Pelkästään asiakirjoihin perustuvaa arviotakaan ei voida pitää luotettavana arviointitapana, vaikka valittaja olisikin kirjoittanut turvapaikkapyyntönsä omakätisesti äidinkielellään. Arvio luku- ja kirjoitustaidottomuudesta tehdään suomen kielen opettajan antaman todistuksen perusteella, eikä siihen voi ratkaisevasti vaikuttaa selvitys siitä, että hakija on kyennyt alkeelliseen kirjoittamiseen.

Valittaja on esittänyt luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan riittävän selvityksen, kun suomen kielen lehtori on arvion tehnyt ja todennut luku- ja kirjoitustaidottomuuden virallisen määritelmän mukaiseksi.

Valittajan kuullun ymmärtämisen ja puhumisen on arvioitu olevan taitotasolla A2.2. Valittajan on arvioitu ymmärtävän tarpeeksi suomen kieltä kyetäkseen hoitamaan omat ja perheensä jokapäiväiset asiat, pystyvän tunnistamaan ympärillään käytävän keskustelun aiheen, tavallista sanastoa, rajallisen joukon idiomeja, tuttuja aiheita tai yleistietoa käsittelevässä tilannesidonnaisessa puheessa. Valittajan kuullun ymmärtäminen vastaa hallituksen esityksessä kuvattua kielitaitoa.

Valittajan on arvioitu kykenevän osallistumaan rutiininomaisiin keskusteluihin omista ja itselleen tärkeistä asioista. Puhe on arvioitu välillä sujuvaksi ja kielitaidon riittävän arkisissa aiheissa. Hän osaa kohtalaisen hyvin tavallista keskeistä sanastoa ja perustason lauserakenteita. Hänen puhumisensa taso vastaa hallituksen esityksessä kuvattua kielitaitoa.

Ottaen huomioon valittajan kuullun ymmärtämisen ja puhumisen tasosta esitetty selvitys, hän täyttää kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin mukaiset kielitaitoedellytyksestä poikkeamisen edellytykset.

Valittaja on esittänyt selvityksen säännöllisestä osallistumisestaan suomen kielen kursseille. Hän on osallistunut Suomen kielen alkeiskurssille 11.1.–6.5.2010 (22 h/vko), työelämän hitaasti etenevä suomi koulutukseen 12.3.–2.11.2012 ja suomen kielen jatkokurssille 4.9.–18.12.2013 ja 13.1–22.5.2014. Lisäksi hänellä on useita työharjoittelujaksoja ajalla 31.5.2010–22.5.2015.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon.

Valittaja on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet

Kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottoman hakijan osalta voidaan kielitaitoedellytyksestä poiketa, jos hakija hallitsee suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä muut 2 momentissa tarkoitetut edellytykset osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella.

Kansalaisuuslain 45 §:n 1 momentin mukaan hakijan on liitettävä kansalaisuushakemukseensa 17 §:ssä tarkoitettu selvitys suomen tai ruotsin kielen taidostaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos hakija haluaa hakemuksensa tueksi vedota johonkin kansalaisuuslain poikkeussäännökseen, hänen tulee liittää hakemukseensa selvitys, johon hän perustaa vaatimuksensa.

Oikeuskäytäntöä

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2017:3 todennut, että kansalaisuuslain 18 b §:n 3 momentin säännös luku- ja kirjoitustaidottomuuden osoittamisesta hakijan suomen kielen opettajan todistuksella on asian selvittämistä koskeva erityissäännös. Kysymystä luku- ja kirjoitustaidottomuudesta ei voida ratkaista hakijaa opettaneen opettajan todistuksesta poikkeavalla tavalla, ellei todistus perustu selkeästi virheellisiin tietoihin hakijan osaamisesta, henkilöhistoriasta tai muusta vastaavasta asian arvioinnissa olennaisesta seikasta. Kyseisessä tapauksessa maahantuloasiakirjoja ei voitu pitää luotettavina lähtötietoina valittajan luku- ja kirjoitustaitoa arvioitaessa. Maahanmuuttoviraston olisi tämän vuoksi tullut ottaa ratkaisunsa perusteeksi valittajan esittämä suomen kielen opettajan todistus.

Tosiseikat

Valittaja on hakemusvaiheessa toimittanut Maahanmuuttovirastolle selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan oman suomen kielen opettajansa Kirsi Seppäsen antaman 5.6.2014 päivätyn todistuksen, jonka mukaan valittaja on Suomeen tullessaan ollut primaarilukutaidoton. Todistuksen mukaan valittaja on kertonut käyneensä kolme vuotta koulua kotimaassaan.

Valittaja oli aikaisemmin Suomesta turvapaikkaa hakiessaan kirjoittanut turvapaikkapyyntönsä 14.8.2008 itse äidinkielellään. Valittaja oli lisäksi puolisonsa ja lastensa oleskelulupia koskevan asian yhteydessä 23.4.2010 kertonut Maahanmuuttovirastolle käyneensä Somaliassa koulua kolme vuotta ja osaavansa lukea ja kirjoittaa.

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt valittajaa täydentämään kansalaisuushakemustaan ja antamaan selvityksensä asiaan. Valittajan 20.10.2015 antaman selvityksen mukaan hän on käynyt kotimaassaan kolme vuotta katkonaisesti koulua ja hänellä on ollut maahan saapuessaan vain vähäistä koulunkäynnin kokemusta. Hän ei ole kiistänyt kirjoittaneensa omakätistä turvapaikkapyyntöä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Kansalaisuuslain 18 b §:n 3 momentissa säädetään nimenomaisesti, että luku- ja kirjoitustaidottomuus osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella. Kyseinen momentti on asian selvittämistä koskeva erityissäännös. Maahanmuuttovirasto ei voi oman harkintansa perusteella ratkaista asiaa tältä osin hakijan opettajan todistuksesta poikkeavalla tavalla, ellei todistus perustu selkeästi virheellisiin tietoihin hakijan osaamisesta, henkilöhistoriasta tai muusta vastaavasta asian arvioinnissa olennaisesta seikasta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo valittajan itse kirjoittaman turvapaikka-pyynnön sekä valittajan kertomuksen puolisonsa ja lastensa oleskelulupa-asiassa osoittavan yksiselitteisesti, että hän on Suomeen saapuessaan osannut lukea ja kirjoittaa äidinkielellään. Näin ollen valittajan kansalaisuushakemukseensa liittämän oman suomen kielen opettajan todistuksen vuodelta 2014 on katsottava perustuvan tältä osin selkeästi virheellisiin tietoihin valittajan taidoista vuonna 2008. Valittaja ei ole kyennyt selittämään ristiriitaa. Päätöstä ei siten näissä olosuhteissa voida perustaa mainittuun todistukseen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Liisa Leiniö.