KHO:2017:201

A oli kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla järjestäytynyt viranhaltija. A ja hänen työnantajansa olivat eri mieltä siitä, oliko A:lla kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) III luvun 5 §:n nojalla oikeus palkkaan varallaoloksi kutsutuilta ajoilta. A oli valittanut hallinto-oikeuteen kunnallisen lautakunnan päätöksestä, jolla hänen palkkavaatimuksensa oli hylätty. Hallinto-oikeus jätti A:n valituksen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.

A valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vetosi valituksessaan muun ohella Korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 2015:49. A:n mukaan asiassa oli kysymys täysin vastaavasta asiasta kuin mainitussa ennakkopäätöksessä, joten asia tuli ratkaista samalla tavoin katsoen, että asiassa ei ollut kysymys työ- ja virkaehtosopimuksen tulkinnasta. Ennakkopäätöksen huomioon ottaminen merkitsi, että asian tutkiminen kuului hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 2 momentista ilmenevän, että niin sanottu järjestäytynyt viranhaltija ei voi saattaa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi sellaista asiaa, jonka hän tai viranhaltijayhdistys voi panna vireille työtuomioistuimessa. Asiassa oli kysymys virkaehtosopimuksen edellä mainitun sopimuskohdan soveltamisesta ja tulkinnasta A:n olosuhteissa. Kysymys oli siten asiasta, jonka käsitteleminen ja ratkaiseminen kuului työtuomioistuimen toimivaltaan työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin ja 13 §:n 1 momentin nojalla.

Säännökset, joiden perusteella hallintotuomioistuinten toimivalta suhteessa työtuomioistuimeen määräytyi, poikkesivat niistä säännöksistä, joiden perusteella ratkaistiin kysymys yleisten tuomioistuinten toimivallasta. Korkeimman oikeuden mainittu ennakkopäätös ei siten ollut merkityksellinen asiassa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 50 § 2 momentti

Kunnallinen virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti ja 5 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa 1 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti sekä 13 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 24.1.2017 nro 17/0028/1

Asian aikaisempi käsittely

A on 8.10.2015 Turun hallinto-oikeudelle osoittamallaan hakemuksella vaatinut, että X:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:lle maksamatonta palkkaa 1.1.2011–31.3.2014 yhteensä 140 276,60 euroa sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Turun hallinto-oikeus on päätöksellään 28.10.2015 nro 15/0265/1 jättänyt tutkimatta A:n palkkavaatimuksen ja siirtänyt vaatimuksen Y:n aluepelastuslautakunnalle toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Y:n aluepelastuslautakunta on 16.12.2015 hylännyt A:n palkkasaatavaa koskevan vaatimuksen.

Perusteluina on muun ohella todettu, että kysymys on niin sanotusta vapaamuotoisesta varallaolosta, josta Y:n aluepelastuslaitos on maksanut A:lle kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaisen varallaolokorvauksen.

Y:n aluepelastuslautakunta on 18.2.2016 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Perusteluissa todetaan muun ohella, että A:n palkkavaatimusta koskevassa asiassa on kysymys kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) tulkinnasta ja soveltamisesta, mikä kuuluu työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Y:n aluepelastuslautakunnan päätös kumotaan ja hänen hakemuksensa hyväksytään. Lisäksi hän on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely ja että hänen oikeudenkäyntikulunsa korvataan.

A on työskennellyt Y:n aluepelastuslaitoksen Z:n kaupungin (L:n kaupunki) operatiivisella tulosalueella vakituisessa virkasuhteessa 1.10.2010 lähtien palomiehen tehtävissä. A on ajalla 1.1.2011–31.3.2014 kerran kuukaudessa tehnyt varallaoloa perjantaista perjantaihin eli viikon ajan työnantajan määräyksestä. Hänelle on maksettu näiltä ajoilta varallaolokorvausta, jonka määrä on ollut 30 prosenttia tuntipalkasta.

A katsoo, että hänelle kuuluu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) III luvun 5 §:n nojalla varallaoloajalta täysi palkka lisineen.

Kysymys ei ole työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvasta asiasta, sillä korkein oikeus on tuomioissaan KKO 2015:48 ja 49 jo ratkaissut asian. Ratkaisussa KKO 2015:48 kysymys on samasta työpaikasta ja samasta valmiusajasta kuin A:n tapauksessa.

Y:n aluepelastuslautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. Lautakunta on esittänyt, että valitus tulisi ensisijaisesti jättää tutkimatta, koska kysymyksessä oleva asia edellyttää KVTES:in tulkintaa ja soveltamista ja se kuuluu siten työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

X:n kaupunki on antanut selityksen ja siinä yhtynyt lautakunnan lausuntoon. X:n kaupunki on lisäksi vaatinut, että hallinto-oikeus velvoittaa A:n korvaamaan X:n kaupungin oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeus on pyytänyt A:ta erikseen selvittämään, onko tämä oikaisuvaatimusta tehdessään kuulunut sellaiseen viranhaltijayhdistykseen, joka on sidottu KVTES:iin. Selvityksensä mukaan A on eronnut Suomen Palomiesliitto SPAL ry:stä 1.1.2015 lukien ja liittynyt 5.5.2015 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPeriin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, jättänyt A:n valituksen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta. Hallinto-oikeus on hylännyt sekä A:n että X:n kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pääasia

Sovellettavien lain säännösten sekä virka- ja työehtosopimuksen sisältö soveltuvin osin

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijain palvelussuhteen ehdoista on sen estämättä, mitä laissa on säädetty, voimassa mitä niistä virkaehtosopimuksilla määrätään.

Edellä mainitun lain 5 §:n mukaan virkaehtosopimukseen ovat sidotut muun ohella ne viranhaltijayhdistykset, jotka ovat tehneet virkaehtosopimuksen tai jälkeenpäin aikaisempien sopimukseen osallisten suostumuksella kirjallisesti siihen yhtyneet, sekä ne viranhaltijat, jotka ovat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat olleet sopimukseen sidotun yhdistyksen jäseniä.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 2 momentin, joka säännös on tullut voimaan 1.4.2016, mukaan viranhaltija ei saa valittamalla hakea muutosta viranomaisen päätökseen kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:ssä tarkoitetussa asiassa eikä saattaa sitä oikaisuvaatimuksin tai hallintoriita-asiana ratkaistavaksi, jos hänellä taikka viranhaltijayhdistyksellä on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, sovelletaan vain viranhaltijaan, joka on jäsenenä sellaisessa viranhaltijayhdistyksessä, jolla on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa, tai sen alayhdistyksessä. Hallinto-oikeus toteaa, että aiemmin muutoksenhaun rajoittamisesta on säädetty sittemmin kumotussa kunnallisen virkaehtosopimuslain 26 §:ssä.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain, aiemmin laki työtuomioistuimesta, 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun ohella virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on muun ohella virkaehtosopimuksen tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan, jos velvollisuus suoritukseen tai työehto- tai virkaehtosopimuksen soveltaminen tiettyyn yksittäistapaukseen riippuu edellä tarkoitetun riidan ratkaisusta, työtuomioistuin voi samalla käsitellä ja ratkaista myös sitä koskevan kanteen. Jollei työtuomioistuin katso voivansa ratkaista tällaista vaatimusta, on asianosainen osoitettava nostamaan kanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Edellä mainitun lain 13 §:n 1 momentin mukaan virkaehtosopimusta koskevissa asioissa panee kanteen vireille ja sitä ajaa virkaehtosopimukseen osallinen omissa nimissään myös niiden puolesta, jotka sen tekemän virkaehtosopimuksen johdosta ovat sopimukseen sidotut. Virkaehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottu saa esiintyä kantajana vain jos osoittaa, että sopimukseen osallinen on antanut siihen luvan tai kieltäytynyt panemasta kannetta vireille tai sitä ajamasta.

KVTES:in III luvun (sen sisältöisenä kuin se on ollut voimassa valituksessa tarkoitettuina vuosina) 4 §:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

Saman luvun 5 §:n mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijan varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä suostumukseen. Kultakin varallaolotunnilta, jonka viranhaltija on velvoitettu olemaan varalla, maksetaan rahakorvauksena 20–30 prosenttia korottamattomasta tuntipalkasta tai annetaan vastaava vapaa-aika. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

A on tosin eronnut KVTES:iin sidotusta Suomen Palomiesliitto ry:stä vuoden 2015 alusta lukien, mutta liittynyt toukokuussa 2015 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPeriin, joka niin ikään on sidottu KVTES:iin.

Asiassa on riidatonta, että A:lle on maksettu virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti 30 prosentin varallaolokorvausta korottamattomasta tuntipalkasta. Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko A:n varallaoloa hänen olosuhteissaan pidettävä virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitettuna varallaoloaikana vai työaikana sekä siitä, mitä on pidettävä maksamatta olevan palkan oikeana määränä, jos varallaoloaika katsotaan työajaksi.

Asiassa on oikeuskysymyksenä ratkaistavana virkaehtosopimuksen tietyn sopimuskohdan oikea tulkinta, jonka ratkaiseminen kuuluu edellä todetusti tietyin laissa säädetyin edellytyksin työtuomioistuimen toimivaltaan. Saadun selvityksen mukaan A on virkaehtosopimukseen sidotun viranhaltijayhdistyksen jäsen, ja virkaehtosopimuksen tulkintaa koskeva kysymys on siten mahdollista saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Ottaen lisäksi huomioon, että A:n olosuhteet eivät, toisin kuin valituksessa on esitetty, kaikilta osin vastaa korkeimman oikeuden päätöksessä kuvattuja olosuhteita, virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevaa kysymystä ei voida ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus ei näin ollen tutki valitusta.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen on esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

A:n valitusta ei tutkita ja hänen on siten katsottava hävinneen asiansa. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että hän joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian laatu ja tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen A ei ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Tästä syystä A:ta ei ole velvoitettava korvaamaan X:n kaupungin mahdollisia oikeudenkäyntikuluja.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet edellä selostetuilta osin

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti, 74 § ja 75 § 2 momentti

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 50 § 2 momentti

Kunnallinen virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti ja 5 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa 1 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti sekä 13 § 1 momentti

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 7 § 1 momentti

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki 147 § 1 momentti

KVTES (2010–2011, 2012–2013 ja 2014–2016) III luku 4 ja 5 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Tiina Saari ja Veronica Storträsk, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja X:n kaupunki velvoitetaan suorittamaan hänelle vaaditut palkkasaatavat. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

A on uudistaen asiassa aikaisemmin lausumansa esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

A on työskennellyt X:n kaupungilla Y:n pelastuslaitoksen Z:n kaupungin (L:n kaupunki) operatiivisella tulosalueella vakituisessa virkasuhteessa 1.10.2010 lähtien palomiehen tehtävissä. A on ajalla 1.1.2011–31.3.2014 kerran kuukaudessa tehnyt varallaoloa perjantaista perjantaihin eli viikon ajan työnantajan määräyksestä. Hänelle on maksettu näiltä ajoilta varallaolokorvausta, jonka määrä on ollut 30 prosenttia tuntipalkasta.

Varallaolon pituus ja toistuvuus on työaikalain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla haitannut kohtuuttomasti A:n vapaa-ajan käyttöä. Hän on tosiasiassa ollut jatkuvasti työnantajan käytettävissä. Kyse ei ole ollut varallaolosta vaan työajasta. Tästä johtuen työnantaja on velvollinen suorittamaan A:lle säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta ylityökorvauksia sekä ilta-, yö-, lauantai- ja sunnuntailisiä.

Asiassa on kysymys hallintotuomioistuimen ja työtuomioistuimen välisestä toimivaltarajasta. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO 2015:49 katsonut, että kunnallisen yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen määräyksillä ei ollut sovittu työajasta ja varallaolosta työaikalain 40 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin toisin kuin työaikalaissa ja tämän johdosta asiassa ei ollut kysymys työehtosopimuksen sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta. Tapauksessa on kyse täysin vastaavasta asiasta ja samasta työehtosopimuksen kohdasta kuin A:n tapauksessa.

Tässä oikeudenkäynnissä on kyse sen arvioimisesta, onko lyhyt valmiusaika mahdollistanut tosiasiallisesti oleskelua muualla kuin työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä niin, että A:n on katsottava olleen jatkuvasti sidottu työhönsä. Kyse on tosiseikkojen arvioimisesta. A viittaa tältä osin työtuomioistuimen oikeustapaukseen TT 2010-106 sekä työtuomioistuimen lausuntoon TT 2006-50.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 5 §:n 1 momentti ei ole miltään osin tulkinnanvarainen. Työehtosopimuksen määräys ei muutu tulkinnanvaraiseksi työnantajan väitteellä.

Hallinto-oikeudella on joka tapauksessa mahdollisuus pyytää asiasta työtuomioistuimen lausunto, mikäli työehtosopimuksen säännös katsottaisiin joltain osin tulkinnanvaraiseksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kysymys hallinto-oikeuden toimivallasta

Keskeiset säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 2 momentin mukaan viranhaltija ei saa valittamalla hakea muutosta viranomaisen päätökseen kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:ssä tarkoitetussa asiassa eikä saattaa sitä oikaisuvaatimuksin tai hallintoriita-asiana ratkaistavaksi, jos hänellä taikka viranhaltijayhdistyksellä on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, sovelletaan vain viranhaltijaan, joka on jäsenenä sellaisessa viranhaltijayhdistyksessä, jolla on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa, tai sen alayhdistyksessä.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena työntekijöiden työehtosopimuksia ja virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat sekä työehtosopimuslakiin (436/1946), valtion virkaehtosopimuslakiin (664/1970), kunnalliseen virkaehtosopimuslakiin (669/1970), evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annettuun lakiin (968/1974), eduskunnan virkamiehistä annetun lain (1197/2003) 10–13 lukuun, Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain (1166/1998) 12–16 lukuun ja tasavallan presidentin kansliasta annetun lain (100/2012) 7 ja 8 lukuun perustuvat riita-asiat, kun kysymys on:

1) työehto- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta;

2) siitä, onko jokin menettely työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka edellä mainittujen säädösten mukainen; tai

3) työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka edellä mainittujen säädösten vastaisen menettelyn seuraamuksesta, ei kuitenkaan rangaistus- tai kurinpidollisesta seuraamuksesta.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) III luvun 5 §:n 1 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) 5 §:n 2 momentissa on määräykset työnantajan ennakkoilmoitusvelvollisuudesta ja 3–6 momentissa määrätään tarkemmin varallaolon korvaamisesta.

Keskeinen asiassa saatu selvitys

A on työskennellyt Y:n pelastuslaitoksen Z:n kaupungin (L:n kaupunki) operatiivisella tulosalueella vakituisessa virkasuhteessa palomiehen tehtävissä. Ajalla 1.1.2011–31.3.2014 hän on kerran kuukaudessa tehnyt varallaoloa perjantaista perjantaihin eli viikon ajan työnantajan määräyksestä. Hänelle on maksettu näiltä ajoilta varallaolokorvausta. A on valituksessaan hallinto-oikeudessa katsonut, että hänelle kuuluu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) III luvun 5 §:n nojalla varallaoloksi kutsutuilta ajoilta täysi palkka lisineen.

A on oikaisuvaatimusta tehdessään kuulunut sellaiseen viranhaltijayhdistykseen, joka on sidottu KVTES:iin. Selvityksensä mukaan hän on eronnut Suomen Palomiesliitto SPAL ry:stä 1.1.2015 lukien ja liittynyt 5.5.2015 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPeriin.

Oikeudellinen arviointi

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 2 momentista ilmenee, että niin sanottu järjestäytynyt viranhaltija ei voi saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi sellaista asiaa, jonka hän tai viranhaltijayhdistys voi panna vireille työtuomioistuimessa. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentista puolestaan ilmenee, että työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun ohella virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on virkaehtosopimuksen sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta.

Esillä olevassa asiassa A on kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla järjestäytynyt viranhaltija. A ja hänen työnantajansa ovat eri mieltä siitä, onko A:lla kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) III luvun 5 §:n nojalla oikeus palkkaan varallaoloksi kutsutuilta ajoilta. Asiassa on kysymys virkaehtosopimuksen mainitun sopimuskohdan soveltamisesta ja tulkinnasta A:n olosuhteissa. Esillä on siten asia, jonka käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

A on valituksessaan vedonnut Korkeimman oikeuden päätökseen KKO 2015:49, jossa oli kysymys yleisen tuomioistuimen ja työtuomioistuimen välisestä toimivaltajaosta sekä työajan ja varallaoloajan välisestä rajanvedosta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että säännökset, joiden perusteella määräytyy hallintotuomioistuinten toimivalta suhteessa työtuomioistuimeen, poikkeavat niistä säännöksistä, joiden perusteella ratkeaa kysymys yleisten tuomioistuinten toimivallasta. Korkeimman oikeuden mainittu ennakkopäätös ei siten ole merkityksellinen asiassa.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Hallinto-oikeuden on tullut jättää A:n valitus tutkimatta.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Taina Pyysaari, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.