Quantcast
Channel: KHO:n päätökset
Viewing all 1716 articles
Browse latest View live

KHO:2017:128

$
0
0

Henkilökohtaisen tulon verotus – Verotusmenettely – Veron kiertäminen – Valituksen hylkäämistä tarkoittavan vaatimuksen esittäminen – Asian tutkimisen laajuus tuomioistuimessa

Taltionumero: 3827
Antopäivä: 11.8.2017

Asiassa oli kysymys siitä, oliko A (FI) LLC:llä (jäljempänä A) oikeus vähentää omistajilta ottamista mezzanine-lainoista maksetut korot. A ei ollut ilmoittanut korkoja eikä vaatinut niitä vähennettäväksi yhtiön verovuosilta 2005–2010 antamissa veroilmoituksissa. Verotuksen oikaisulautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen korkojen vähentämisestä.

A oli valittanut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen ja uudistanut oikaisulautakunnassa esittämänsä vaatimuksen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se oli muiden seikkojen ohella vedonnut verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännökseen ja vastustanut korkovähennysten myöntämistä. Hallinto-oikeus oli A:n valitukseen antamassaan päätöksessä lausunut muun ohella, ettei verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksen soveltuvuus ollut ratkaistavana verotusta toimitettaessa. Verotuksen oikaisulautakunta ei ollut perustellut päätöstään tällä perusteella, eikä hallinto-oikeus päätöksensä perustelujen mukaan ollut voinut, säännöksen soveltamisedellytyksistä pykälän 2 momentissa säädetty huomioon ottaen, ottaa asiaa ensi asteena ratkaistavakseen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että käsiteltävänä olevassa asiassa verovelvollinen oli ollut muutoksenhakijana oikaisulautakunnassa ja hallinto-oikeudessa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli käyttänyt asiassa ensimmäisen kerran puhevaltaa antaessaan vastineen hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia kaikki ne perusteet, joihin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli valituksen hyväksymistä vastustaessaan tukeutunut. Näin ollen hallinto-oikeuden olisi tullut ottaa päätöksessään kantaa myös verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksen soveltavuuteen asiassa. Verovuodet 2005–2010.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §, 62 §, 66 § ja 70 §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 22.10.2014 nro 14/1121/4

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan yritysverotoimisto on toimittanut A (FI) LLC:n säännönmukaiset verotukset verovuosilta 2005–2010.

Yhtiön omistajiltaan ottamat mezzanine-lainat ja niiden korot eivät ole olleet yhtiön veroilmoituksilla. Lainojen luonteeseen, korkojen vähennyskelpoisuuteen ja markkinaehtoisuuteen ei siten ole otettu kantaa verotusten toimittamisen yhteydessä.

Verotuksen oikaisulautakunta on 23.5.2013 tekemillään päätöksillä hylännyt A:n vaatimuksen, että sen verotettavasta tulosta on vähennettävä omistajille mezzanine-lainoista maksetut korkomenot 2 199 510,08 verovuodelta 2005, 2 265 917,72 euroa verovuodelta 2006, 2 105 594,66 euroa verovuodelta 2007, 1 847 188,35 euroa verovuodelta 2008, 2 067 806,21 euroa verovuodelta 2009 ja 2 017 792,09 euroa verovuodelta 2010.

A on ottanut takasijaiset mezzanine-lainat omistajiltaan näiden omistusosuuksien suhteessa. Yhtiön maksukyvyttömyystilanteessa mezzanine -lainanantajilla ei ole katsottu olevan tosiasiallista mahdollisuutta turvata saamisiaan ja näihin mezzanine-lainoihin liittyvien riskien on katsottu olevan samanlaisia kuin omistajan tekemässä oman pääoman sijoituksessa. Oikaisulautakunta on pitänyt ilmeisenä, ettei yhtiö olisi saanut riippumattomilta osapuolilta vastaavissa olosuhteissa vastaavanlaista rahoitusta, kun keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden kautta toteutettua kiinteistöjen hankkimiseksi tehtyä rahoitusjärjestelyä tarkastellaan kokonaisuutena ja otetaan huomioon edellä mainittu. Oikaisulautakunta on pitänyt omistajilta otettuja mezzanine-lainoja kuvatuissa olosuhteissa markkinaehtoperiaatteen mukaisesti tosiasialliselta luonteeltaan oman pääomanehtoisina sijoituksina, joille maksettavat korvaukset eivät ole maksajalle verotuksessa vähennyskelpoisia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on yhtiön valituksesta kumonnut oikaisulautakunnan päätökset ja palauttanut asian lainan koron markkinaehtoisuuden selvittämistä varten Verohallinnolle.

Hallinto-oikeus on selostettuaan soveltamansa säännökset ja niiden esitöitä perustellut päätöstään seuraavasti:

Tausta

A kuuluu yhdysvaltalaisen omaisuudenhoitoa harjoittavan yhtiön kiinteistösijoitusportfolioon. Yhtiö toimii Suomessa konserniin kuuluvien REIT-rahastojen alaisuudessa ja omistuksessa.

A harjoittaa Suomessa välillisesti omistamiensa kiinteistöjen vuokraustoimintaa. Yhtiö on Suomessa tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitetusti verovelvollinen saamastaan vuokratulosta.

Yhtiön omistamat keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt ovat vuonna 2004 ostaneet ja takaisin vuokranneet niin sanotulla sale and leaseback-sopimuksella suomalaisen yhtiön käyttämät toimitilat. Kauppahinnaksi kaikkine kuluineen muodostui yhteensä noin 78 734 048 euroa. Toimitiloja koskevan vuokrasopimuksen pituudeksi sovittiin 12,5 vuotta.

Yhtiötä on rahoitettu ulkopuoliselta pankilta otetulla kiinnitysluotolla sekä yhtiön omistajayhtiöiden myöntämillä korkeakorkoisemmilla mezzanine-lainoilla. Kiinteistöjen hankintaa varten yhtiö on lainannut kyseessä olevat varat edelleen konsernilainoina ja pääomalainoina omistamiinsa keskinäisiin kiinteistöosakeyhtiöihin.

Yhtiön ulkopuoliselta pankilta ottaman kiinnitysluoton (noin 57 miljoonaa euroa) koroksi on sovittu 5,16 – 5,31 prosenttia ja maturiteetiksi 10 vuotta. Yhtiön omistajayhtiöiden yhtiölle myöntämien mezzanine-lainojen (yhteensä noin 22 miljoonaa dollaria) koroksi on sovittu 12,5 prosenttia ja maturiteetiksi 10 vuotta. Yhtiö on maksanut korkoja vuosittain 2 199 510,08 euroa verovuonna 2005, 2 265 917,72 euroa verovuonna 2006, 2 105 594,66 euroa verovuonna 2007, 1 847 188,35 euroa verovuonna 2008, 2 067 806,21 euroa verovuonna 2009 ja 2 017 792,09 euroa verovuonna 2010 omistajayhtiöidensä myöntämistä lainoista.

Yhtiö on käyttänyt kaikki rahoitusjärjestelyssä käytettävissä olleet vakuudet ja pantit täysimääräisesti ulkopuolisen pankin myöntämässä kiinnitysluotossa. Kiinnitysluottoa koskevien sopimusten mukaan se on etusijainen kaikkeen muuhun rahoitukseen nähden, eikä yhtiö saa ottaa ulkopuolista rahoitusta tai pantata omaisuuttaan ilman pankin suostumusta.

Yhtiön omistajiltaan ottamat mezzanine-lainat ovat ehdoiltaan vakuudettomia ja toissijaisia suhteessa pankin myöntämään rahoitukseen.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ensin ratkaistava, onko yhtiön ja sen omistajien välistä lainajärjestelyä pidettävä lainasopimuksissa sille annettujen ehtojen perusteella yhtiön verotuksessa velkana vai oman pääoman sijoituksena.

Kyseessä olevalla mezzanine- eli välilainalla on sekä oman että vieraan pääoman piirteitä. Mezzanine-lainan verotuksellisesta luokittelusta ei ole erikseen säädetty. Verotusta varten laina on luokiteltava joko omaksi tai vieraaksi pääomaksi. Yhtiö pitää lainaa vieraana pääomana ja lainasta kertyvää korkoa vähennyskelpoisena. Yhtiö on esittänyt valituksessaan, että mezzanine-laina on sille riskittömämpi oman pääoman sijoitukseen verrattuna. Lainasta on peritty huomattavasti tavallista pankkikorkoa suurempaa korkoa ja korkotaso on määritelty lainaan liittyvän riskin perusteella. Lainasopimuksissa on sovittu takaisinmaksuaikataulusta. Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja lainaehdot kokonaisuutena, hallinto-oikeus katsoo, että lainaa on näissä oloissa pidettävä verotuksessa luonteeltaan vieraana pääomana.

Toiseksi asiassa on ratkaistava, onko verotuksen oikaisulautakunta voinut verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n perusteella sivuuttaa yhtiöiden välisen lainajärjestelyn siirtohinnoitteluoikaisuna ja käsitellä lainaa verotuksessa markkinaehtoperiaatteen mukaan tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena, jolloin lainalle kertyneet korot ovat kokonaisuudessaan vähennyskelvottomia.

Valituksessa ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastineessa on viitattu Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 29.5.2013 nro 13/0844/4. Asia eteni valituksen vireille tulon jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja korkein hallinto-oikeus antoi asiassa päätöksen 3.7.2014 taltio 2117. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osapuolten sopiman vastaavan tyyppisen liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta vaatii verotusmenettelystä annetun lakiin sisältyvää nimenomaista valtuutusta uudelleen luonnehdintaan. Mainitun lain 31 §:n 1 momentin säännöksen ei katsottu sisältävän tällaista valtuutusta, minkä vuoksi uudelleen luonnehdinta ei ollut lainkohdan nojalla mahdollista.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n tarkoituksena on mahdollistaa etupiiriyhteydessä tehdyn hinnan oikaiseminen verotuksessa markkinaehtoiseksi. Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentissa säädetään puolestaan oikeustoimen oikeudellisen muodon sivuuttamisen mahdollisuudesta verotuksessa. Oikaisulautakunnan päätöksissä on sovellettu verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ää, mutta ei saman lain 28 §:ää. Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainittu päätös, jonka mukaan sovitun liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta edellyttää nimenomaista valtuutusta uudelleenluonnehdintaan, ja kun verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää ei ole sovellettu, nyt kysymyksessä olevan lainan luonnehdinta verotuksessa oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi ei ole ollut mahdollista pelkästään verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin nojalla. Näin ollen sitä asiallisesti vastaavan Suomen tasavallan ja Amerikan yhdysvaltojen välisen verosopimuksen 9 artiklan tulkinnalla ei ole myöskään asiassa merkitystä.

Asiassa on niin ikään viitattu OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla on katsottava olevan tulkintaa ohjaava vaikutus verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin soveltamisalalla. Sen sijaan siirtohinnoitteluohjeilla ei verotuksen lakisidonnaisuuden periaate huomioon ottaen ole mainitun säännöksen soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta. Näin ollen sillä seikalla, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kappaleessa 1.65 annetaan veroviranomaiselle mahdollisuus sivuuttaa osapuolten sopima liiketoimi tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, ei ole asiassa merkitystä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan todennut, että verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n edellytysten voidaan katsoa täyttyvän tässä asiassa. Mainitun säännöksen soveltuvuus ei ole ollut ratkaistavana verotusta toimitettaessa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastineessaan verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltuvuudesta esittämän johdosta hallinto-oikeus toteaa, että verotuksen oikaisulautakunta ei ole perustellut päätöstään tällä perusteella eikä hallinto-oikeus voi mainitun lain 2 momentissa pykälän soveltamisen edellytyksistä sanottu huomioon ottaen ottaa asiaa tällä perusteella ensi asteena ratkaistavakseen.

Verotuksen oikaisulautakunta ei ole voinut esittämillään perusteilla katsoa yhtiön omistajayhtiöiden myöntämistä mezzanine-lainoista yhtiölle kertyneitä korkoja kokonaan vähennyskelvottomiksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei ole vastineessaan ottanut kantaa mezzanine -lainojen markkinaehtoiseen korkotasoon, vaan on toissijaisesti esittänyt, että asia palautettaisiin Verohallinnolle lainojen markkinaehtoisuuden tutkimiseksi. Hallinto-oikeus kumoaa edellä esitetyn perusteella verotuksen oikaisulautakunnan päätökset ja palauttaa asian Verohallinnolle lainan markkinaehtoisen koron selvittämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Matti Haapaniemi (eri mieltä) ja Pertti Risu. Esittelijä Heidi Kärkiö.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa verotuksen oikaisulautakunnan päätökset voimaan. Mezzanine-lainoille maksetut korot eivät ole vähennyskelpoisia A:n Suomesta saamasta vuokratulosta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on perustellut vaatimustaan ensisijaisesti sillä, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava tuloverolain (TVL) 29 ja 58 §:n, verotusmenettelystä annetun lain (VML) 31 §:n sekä Suomen ja Yhdysvaltain välisen verosopimuksen 9 artiklan nojalla sen perusteella, että mezzanine-lainoille maksetut korot katsotaan maksetuiksi oman pääoman luonteisille sijoituksille eivätkä ne siten ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Toissijaisesti Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on katsonut, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava TVL 29 ja 58 §:n, VML 28 ja 31 §:n sekä Suomen ja Yhdysvaltain välisen verosopimuksen 9 artiklan nojalla sen perusteella, että mezzanine-lainoille maksetut korot katsotaan maksetuksi oman pääoman luonteisille sijoituksille, eivätkä ne siten ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Kolmassijaisesti Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on katsonut, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava TVL 9, 29, 31 ja 58 §:n sekä Suomen ja Yhdysvaltain välisen verosopimuksen 11 artiklan nojalla sen perusteella, että A ei saa vähentää saamastaan vuokratulosta korkomenoja, jotka kohdistuvat sen edelleen lainaamiin rahamääriin, joille maksetut suoritukset eivät ole Suomessa veronalaista tuloa.

Jos johonkin edellä lausuttuun vaatimukseen ei suostuta, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi niin, että hallinto-oikeus ratkaisee, tuleeko asiassa sovellettavaksi veron kiertämistä koskeva VML 28 §:n säännös.

Kysymyksessä olevalla mezzanine-lainalla on sekä oman että vieraan pääoman piirteitä. A:n omistajayhtiöiltään mezzanine-lainojen muodossa saamaa rahoitusta on asiaa kokonaisuutena tarkastellen pidettävä oman pääoman ehtoisena, eikä maksettuja suorituksia voida pitää verotuksessa TVL 58 §:n mukaisina vähennyskelpoisina korkomenoina.

Aiemmin esitetyn mukaisesti oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan asiaa tulee arvioida ensisijaisesti ilman VML 28 §:n soveltamista. Sen varalta, että korkein hallinto-oikeus katsoisi, että siirtohinnoitteluoikaisua ei voida tässä tapauksessa tehdä pelkästään edellä mainittujen säännösten nojalla, oikeudenvalvontayksikkö on toissijaisesti vaatinut, että siirtohinnoitteluoikaisu tehdään soveltaen lisäksi VML 28 §:ää. Kun järjestelyä tarkastellaan kokonaisuutena, rahoitusjärjestelyyn on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että Suomessa suoritettavasta verosta vapauduttaisiin.

A on sijoittanut omistajayhtiöiltään saamansa mezzanine-lainojen varat edelleen vieraana pääomana keskinäisille kiinteistöosakeyhtiöille, joiden osakkeet se omistaa. Varoja ei siis ole sijoitettu keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden omaan pääomaan tai niillä ei ole ostettu kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeita. Vieraan pääoman ehtoisilla sijoituksilla tavoitellaan korkotuloja, joita A on ainakin verovuosina 2005–2008 saanut. Nämä korkotulot ovat olleet A:lle verovapaita.

Rajoitetusti verovelvollinen ei ole TVL 9 §:n 2 momentin mukaan verovelvollinen täältä saamastaan korkotulosta. Sama määräys on Suomen ja Yhdysvaltain välisen verosopimuksen 11 artiklassa. Verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia, jos toisin ei ole erikseen säädetty, kuten on osinkotulon hankkimisesta johtuneiden menojen osalta. TVL 58 §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää vain sellaisen korkomenon, joka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen.

A:n mezzanine-lainoista maksamat korot ovat kohdistuneet tuloon, joka ei ole ollut Suomessa veronalaista. A on lainannut nämä varat edelleen vieraana pääomana omistamiinsa kiinteistöosakeyhtiöihin, joiden maksamat korot eivät ole olleet A:n veronalaista tuloa Suomessa. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan kysymyksessä olevat A:n maksamat korot eivät ole vähennyskelpoisia Suomesta saadusta vuokratulosta, koska ne kohdistuvat verovapaan korkotulon hankintaan. Kysymyksessä olevat korkomenot eivät siis kohdistu veronalaisen vuokratulon hankkimiseen.

Hallinto-oikeuden olisi joka tapauksessa pitänyt ratkaista VML 28 §:n soveltuminen asiassa. Jos korkein hallinto-oikeus ei vastoin oikeudenvalvontayksikön käsitystä kumoa hallinto-oikeuden päätöstä ja saata verotuksen oikaisulautakunnan päätöksiä voimaan, oikeudenvalvontayksikkö vaatii toissijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi niin, että hallinto-oikeus ratkaisee sen, tuleeko asiassa sovellettavaksi veron kiertämistä koskeva VML 28 §:n säännös.

A on antanut vastineen, jossa se on muun ohessa lausunut, että se on ottanut etuyhteyslainat vuonna 2004 Suomessa sijaitsevien kiinteistöjen hankkimiseksi. Niihin liittyvät korot johtuvat veronalaisen tulon hankkimisesta TVL 58 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla, ja korot ovat vähennyskelpoisia yhtiön verotettavasta tulosta. Kyseisten kiinteistöjen hankintaan liittyvä rahoitusinstrumentti on ollut hyvin tavallinen. Myös käytetyn rahoitusinstrumentin hinnoittelu on ollut kiinteistörahoitukselle tyypillistä, ja sen ehdot (myös vakuuksien osalta) ovat olleet täysin markkinaehtoisia kaupan tekohetkellä.

Veronsaajat viittaavat lainkohtina sääntelyä koskevassa valituksen osiossa ensiksikin TVL 29 §:n, 31 §:n ja 58 § 1 momentin 2 kohdan muodostamaan kokonaisuuteen. Yhtiön tapauksessa kysymys on siis siitä, onko korkomenojen perusteena oleva velka TVL 58 §:n tarkoittama tulonhankkimisvelka. Tämä kysymys ei saa sisältöään luonnollisia vähennyksiä koskevasta aihepiiristä. Tulonhankkimisvelkaa koskevan sääntelyn taustalla on lainsäätäjän tietoinen laajennus aiemmasta ansiotoiminnan käsitteestä, ja tulonhankkimisen käsitettä tulee tarkastella laaja-alaisesti kokonaisuutena verovelvollisen motiiveista, siinä käytettävästä omaisuudesta, toimintamalleista sekä konkreettisista toimintatavoista lähtien.

Verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen vähennyskelvottomuus on sinänsä periaatteena selviö, mutta se ei liity yhtiön tapaukseen, kun tosiasiat hahmotetaan kokonaisuutena. Veronsaajien perustelutapa näyttää viittaavan sellaiseen ajatukseen, että olisi olemassa asian luonteen nojalla jokin suora kytkentä nimenomaan kiinteistöyhtiöltä saatujen verovapaiden korkotulojen ja nyt riidan kohteena olevien korkomenojen välillä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen ja A sen jälkeen lausuman.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa oikaisulautakunnan päätösten lopputulokset voimaan.

Perustelut

1. Asian tutkiminen hallinto-oikeudessa

1.1 Sovellettavat säännökset

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että verotusta toimitettaessa olisi meneteltävä pykälän 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on verotusta toimitettaessa huolellisesti tutkittava kaikki ne seikat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen, sekä annettava verovelvolliselle tilaisuus esittää selvitys havaituista seikoista. Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä pykälän 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Hallintolainkäyttölain 27 §:n 1 momentin mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää vireillä olevassa asiassa ainoastaan sellaisen uuden vaatimuksen, joka perustuu olosuhteiden muutokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan. Valittaja saa vaatia myös täytäntöönpanon kieltämistä tai tehdä muun sivuvaatimuksen.

Saman pykälän 2 momentin mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

1.2 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, ettei hallinto-oikeus voi verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 2 momentissa pykälän soveltamisen edellytyksistä sanottu huomioon ottaen ottaa asiaa tällä perusteella ensi asteena ratkaistavakseen. Hallinto-oikeuden on siis katsottava jättäneen tutkimatta asian siltä osin, kuin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli hallinto-oikeudelle toimittamassaan vastineessa vaatinut mainitun pykälän soveltamista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on täällä esittänyt, että hallinto-oikeuden olisi tullut ratkaista mainitun pykälän soveltaminen asiassa, ja vaatinut, että korkein hallinto-oikeus soveltaa mainittua säännöstä tai että asia tapahtuneen virheen vuoksi palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valittajakin voi hallintolainkäyttölain 27 §:n 2 momentin mukaan vielä valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi. Lähtökohtana täytyy tämän vuoksi olla, että valituksen ratkaisevan tuomioistuimen on tutkittava kaikki ne perusteet, joihin tukeutuen valituksen hyväksymistä on valitukseen vastattaessa vastustettu. Myöskään verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 2 momentin sanamuoto, jonka mukaan pykälän soveltamisedellytykset on tutkittava verotuksen toimittamisen yhteydessä, ei muodosta estettä sille, että tuomioistuin verotuspäätöksen lainmukaisuutta valituksen johdosta arvioidessaan arvioi myös mainitun pykälän soveltamisedellytykset. Ottaen vielä huomioon, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on käyttänyt asiassa ensi kerran puhevaltaa vasta antaessaan vastineensa hallinto-oikeudelle ja että asian ei näin ollen voida katsoa muuttuneen toiseksi sen perusteella, mitä vastineessa on esitetty, hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia asia myös siltä osin, kuin vastineessa oli vaadittu verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltamista.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeudessa on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe. Korkeimman hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu ja sen jäljempänä ilmenevät perustelut huomioon ottaen asiaa ei kuitenkaan tämän vuoksi ole syytä palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Pääasia

2.1 Sovellettavat säännökset

Asiassa sovellettavaksi tulevan tuloverolain 58 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot, jos velka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen, jollaisena pidetään myös osinkotuloa sen estämättä, että osinkotulo on lain 33 a–33 d §:n nojalla verovapaata tuloa.

Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen 11 artiklan mukaan korosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa.

2.2 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Hallinto-oikeuden mainitsemilla perusteilla kysymyksessä olevaa lainaa on pidettävä verotuksessa luonteeltaan vieraana pääomana eikä lainajärjestelyä ole voitu sivuuttaa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla siirtohinnoitteluoikaisuna siten, että lainaa käsiteltäisiin verotuksessa markkinaehtoperiaatteen mukaan tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena.

A omistaa suomalaisten keskinäisten kiinteistöyhtiöiden osakkeita saaden tämän osakeomistuksen perusteella hallitsemistaan tiloista vuokratuloja, joista yhtiö on Suomessa tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitetusti verovelvollinen. Asiakirjojen mukaan A on antanut omistajiltaan ottamansa mezzanine-lainat edelleen lainaksi mainituille kiinteistöyhtiöille, joilta A on ainakin verovuosina 2005–2008 saanut korkotuloja. Nämä korkotulot ovat olleet A:lle edellä mainittu verosopimuksen määräys huomioon ottaen Suomessa verovapaita. Kun verovelvollinen voi tuloverolain 58 §:n perusteella vähentää vain sellaisen korkomenon, joka kohdistuu veronalaisen tulon hankintaan, A:n mezzanine-lainoista maksamat korot eivät ole vähennyskelpoisia.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja oikaisulautakunnan päätösten lopputulokset saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.


Article 3

$
0
0

Ympäristönsuojelulaki – Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen – Viranomaisen valitusoikeus – Muu perusteltu syy – Meluilmoituksen johdosta annettu päätös

Taltionumero: 3822
Antopäivä: 11.8.2017

Asiassa oli kyse kaksipäiväistä musiikkifestivaalia koskevasta ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaisesta ilmoituksesta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Hallinto-oikeus oli muuttanut kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ilmoituksen johdosta antamaa päätöstä siten, että päätöksessä olisi tullut rajoittaa meluhaittaa kuten määräämällä musiikin soitto päättymään aiemmin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vaati valituksessaan hallinto-oikeuden päätöksestä, että tapahtuman aikarajoitus palautetaan sen päätöksen mukaiseksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan aikarajoitusten tarpeellisuuden arviointi kuului kunnan harkintavaltaan.

Valitus ei ollut ympäristönsuojelulain 191 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi. Valitusoikeus ei myöskään voinut perustua siihen, että valitukseen olisi säännöksessä tarkoitettu muu perusteltu syy. Valitus oli näin ollen jätettävä tutkimatta valitusoikeuden puuttumisen vuoksi.

Ympäristönsuojelulaki 118 §, 191 § 2 momentti

HE 214/2013 vp

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

Article 2

$
0
0

Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus (kaupungin valmiussuunnitelma)

Taltionumero: 3819
Antopäivä: 11.8.2017

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2016 nro 16/0305/5

Asian aikaisempi käsittely

A on 26.1.2015 sähköpostiviestillä pyytänyt saada itselleen Loviisan kaupungin ajantasaisen valmiussuunnitelman. Lisäksi hän on tiedustellut, mistä kunnan valmiussuunnitelman yleinen osa löytyy Loviisan kaupungin nettisivuilta.

Loviisan hallintojohtaja on päätöksellään 30.1.2015 (§ 1) kieltäytynyt luovuttamasta pyydettyä asiakirjaa A:lle. Loviisan kaupungin valmiussuunnitelma on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdan perusteella turvaluokiteltu viranomaiskäyttöön. Salassa pidettävänä viranomaisen asiakirjana valmiussuunnitelmaa ei myöskään ole julkaistu kaupungin nettisivuilla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on A:n valituksen johdosta osin kumonnut hallintojohtajan päätöksen ja oikeuttanut A:n saamaan tiedon seuraavista asiakirjojen kohdista:

1. Asiakirja: Loviisan kaupungin yleinen valmiussuunnitelma (3.4.2012):

- sisällysluettelo

- "Loviisan kaupungin valmiussuunnittelun lähtökohdat" -osio kokonaan

- "Tiedottaminen ja kriisiviestintä" -osio kokonaan lukuun ottamatta sivua 21

- "Omatoiminen varautuminen" -osio kokonaan

- "Rakenteellinen suojelu" -osio kokonaan

- "Loviisan kaupungin väestönsuojeluorganisaation perustaminen" -osiosta kohta 10.1 "Valtioneuvoston päätökset ja valmiuden kohottaminen" ja kohta 10.2 "Kaupungin johtokeskus"

- "Evakuoinnit"-osiosta kohta 12.1 "Evakuoinnin tarkoitus" ja kohta 12.2 "Evakuointityypit"

- "Teollisuuden ja liike-elämän varautuminen" -osiosta kohta 14.1 "Huoltovarmuuskeskus ja puolustustaloudellinen suunnittelukunta".

2. Asiakirja: Loviisan kaupungin keskushallinnon valmiussuunnitelma

(8.1.2008):

- sisällysluettelo

- johdanto

- "Varautumisen perusteet" -osio kokonaan

- "Riskien arviointi ja vaikutus toimintaan" -osio kokonaan

- "Tiedottaminen" -osiosta kohta 5.1 (Yleistä)

- "Väestönsuojeluorganisaatio" kokonaan

- "Varausjärjestelyt poikkeusoloissa" lukuun ottamatta liitteitä 8 ja 9

- Keskushallinnon valmiussuunnitelman liite 1 (Riskien luokitteluperusteet), liite 2 (Toimialan riskitaulukko), liite 3 (Yhteistyöviranomaiset) ja "ATK- ja kommunikaatiojärjestelmän toimivuuden turvaaminen erilaisissa olosuhteissa" (liite 4) ensimmäinen sivu kohtaan "Toimintariskien tunnistaminen eri uhkatilanteissa".

3. Asiakirja: Loviisan kaupungin teknisen keskuksen valmiussuunnitelma (27.8.2013):

- sisällysluettelo

- johdanto

- "Varautumisen perusteet" -osio kokonaan

- "Riskien arviointi ja vaikutus toimintaan" -osio kokonaan

- "Tiedottaminen" -osiosta kohta 5.1 (Yleistä)

- "Väestönsuojeluorganisaatio"-osio kokonaan

- "Varausjärjestelyt poikkeusoloissa" -osio lukuun ottamatta liitteitä 8 ja 9

- valmiussuunnitelman liite 1 (Riskien luokitteluperusteet), liite 2 (Toimialan riskitaulukko) ja liite 3 (Yhteistyöviranomaiset) sekä liitteestä 4 "ATK- ja kommunikaatiojärjestelmän toimivuuden turvaaminen erilaisissa olosuhteissa": ensimmäinen sivu kohtaan "Toimintariskien tunnistaminen eri uhkatilanteissa".

4. Perusturvakeskuksen valmiussuunnitelma (2012):

- etusivu

- sisällysluettelo

- yleisestä osasta kohta 1

- "Normaaliolojen häiriötilanne ja poikkeusolojen määritelmä" -osiosta kohta 2

- "Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen suunnitteluelimet" -osio kokonaan, lukuun ottamatta viimeistä kappaletta: "Perusturvakeskuksen valmiussuunnittelusta huolehtiva työryhmä"

- "Suunnitelman tarkoitus" -osio kokonaan

- "Suunnitelman tavoitteet" -osio kokonaan

- "Hälytyssuunnitelma"-osio kohta 2.1 kokonaan lukuun ottamatta liitteitä

- "Valmiussuunnitelma suuronnettomuuksien varalta" -osiosta kohta 2.2 "Sisällysluettelo" ja kohdasta 2.4 "Valmiussuunnitelma suuronnettomuuden varalta" johdanto-osa

- "Valmiussuunnitelma ydinvoimalaonnettomuuden varalta" -osiosta sisällysluettelo, kohta 1 (Yleiset perusteet toiminnan järjestämisestä), kohta 2 (Tehtävien ja vastuun määrittely), kohta 3 (Pelastustoiminnan käynnistäminen), kohta 4 (Tehtäväjako), kohta 5 (Johtamistoiminta), kohta 6 (Viestiyhteydet), kohta 7 (Terveyskeskusten välinen yhteistoiminta), kohta 9 (Tiedottaminen) ja kohta 10 (Koulutussuunnitelma)

- "Sairaanhoitosuunnitelma" -osiosta sisällysluettelo ja kohta 2.4.

5. Sosiaalihuollon valmiussuunnitelma kokonaan lukuun ottamatta kohdan 5.1 taulukkoa 2 ja kohtaa 7 "Sosiaalihuollon erityistehtävien järjestäminen laajentuvassa huoltotoiminnassa".

6. Asiakirja: Sivistystoimen valmiussuunnitelma 24.4.2012:

- sisällysluettelo

- "Varautumisen perusteet" kohta 1 kokonaan

- "Kaupungin valmiusorganisaatio" -osiosta kohta 2.1 "Yleistä"

- "Toimialatiedot" -osiosta kohta 3.3 "Poikkeusolot" kokonaan ja kohta 3.4 "Valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttö" kokonaan

- "Yhteistyöviranomaiset" -osiosta kohta 4 lukuun ottamatta henkilöiden nimi- ja yhteystietoja

- "Riskien arviointi ja vaikutus toimintaan" -osio kokonaan

- "Tiedotus ja kriisiviestintä" -osio kokonaan ja

- "Suunnitelman ylläpito ja päivitys" -osio kokonaan.

Kaikista edellä mainituista, luovutettavaksi määrätyistä asiakirjoista on ennen niiden antamista peitettävä asiakirjoissa mainittujen henkilöiden nimi- ja yhteystiedot.

Yllä mainitut tiedot on annettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:ssä säädetyllä tavalla sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen muilta osin.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Saman pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka koskevat onnettomuuksiin tai poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojelua taikka turvallisuustutkintalain (525/2011) mukaista tutkintaa, jos tiedon antaminen niistä vahingoittaisi tai vaarantaisi turvallisuutta tai sen kehittämistä, väestönsuojelun toteuttamista tai poikkeusoloihin varautumista, vaarantaisi turvallisuustutkinnan tai sen tarkoituksen toteutumisen, vaarantaisi tiedon saantia tutkintaa varten taikka loukkaisi onnettomuuden, vaaratilanteen tai poikkeuksellisen tapahtuman uhrien oikeuksia tai heidän muistoaan tai läheisiään.

Asiassa saatu selvitys, oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A on pyytänyt saada itselleen Loviisan ajantasaisen valmiussuunnitelman. Loviisan kaupunki on toimittanut hallinto-oikeuteen seuraavat asiakirjat: Loviisan kaupungin yleinen valmiussuunnitelma, Loviisan kaupungin valmiussuunnitelma koskien ATK- ja kommunikaatiojärjestelmän toimivuuden turvaamista erilaisissa olosuhteissa, Loviisan kaupungin keskushallinnon valmiussuunnitelma, Loviisan kaupungin teknisen keskuksen valmiussuunnitelma, Perusturvakeskuksen valmiussuunnitelma ja sivistystoimen valmiussuunnitelma.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentti sisältää luettelon yleisimmistä salassapitoperusteista. Kuten saman lain 17 §:n 1 momentista ilmenee salassapidosta päätettäessä on kuitenkin otettava huomioon, ettei tietojen saamista viranomaisen toiminnasta lain 1 ja 3 §:t huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista. Lain 17 §:n 2 momentin mukaan päätöksenteossa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdassa on säädetty salassa pidettäväksi asiakirjat, jotka koskevat muun muassa onnettomuuksiin varautumista tai väestönsuojelua taikka onnettomuuden selvittämistä. Hallituksen esityksessä (HE 30/1998 vp) todetaan kyseistä kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että myös valtion ja kunnan viranomaisten laatimat väestönsuojelusuunnitelmat voisivat kohdan mukaan olla salaisia. Kohdassa on vahinkoedellytyslauseke, joka merkitsee olettamaa asiakirjojen julkisuudesta.

Julkisuuslain 10 §:ää koskevien hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tietojen antaminen lainkohdassa tarkoitetulla tavalla edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein.

Hallinto-oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevat asiakirjat ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdan perusteella pääosin salassa pidettäviä. Asiakirjoihin tutustuttuaan hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että edellä päätöksen ratkaisuosassa mainitut asiakirjat eivät sisällä tietoja, joiden antamisesta aiheutuisi lainkohdassa tarkoitettuja vaikutuksia. Tieto näistä asiakirjoista voidaan antaa valittajalle siten, ettei salassa pidettävä asiakirjan osa tule tietoon eikä julkisen tiedon antaminen asiakirjoista myöskään aiheuta väärinymmärtämisen vaaraa. Näin olen valittajalle on luovutettava edellä ratkaisuosassa mainitut julkisiksi katsottavat tiedot.

Valmiussuunnitelmissa on lisäksi yksittäisiä kohtia, jotka periaatteessa ovat yleisöjulkisia. Nämä kohdat ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, kuten otsikoita ja yksittäisiä lauseita, että valmiussuunnitelmien kokonaisuuden arviointi ei niiden perusteella ole mahdollista ja näiden kohtien luovutus saattaisi aiheuttaa väärinymmärryksen vaaran.

Muilta kuin päätöslauselmassa mainittuja asiakirjoja koskevilta osin hallinto-oikeus katsoo, että valittajan pyytämän tiedon antaminen saattaisi aiheuttaa 24 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettua vaarantumista. Hallintojohtaja ei siten näiltä osin ole rajoittanut tietojen saantia ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on ollut tarpeellista. Hallintojohtajan päätöksen muuttamiseen näiltä osin ei ole syytä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian laatu ja siinä tehty ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Taina Pyysaari, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle annetaan valmiussuunnitelma kokonaisuudessaan sekä tieto siitä, mistä asiakirja löytyy Loviisan kaupungin nettisivuilta. A:n oikeudenkäyntikulut on korvattava.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Loviisan kaupungilla ei ole ollut julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdan perusteella oikeutta salata asiakirjan osia. Hallintojohtajan lähettämistä asiakirjoista on pääteltävissä, että valmiussuunnitelma sellaisenaan on vanhentunut ja lainvastainen ja että salassapidolla on pyritty estämään tämän tiedon tuloa julkisuuteen. Lisäksi Loviisan kaupungin tarkastuslautakunta kirjasi kokouksessaan 5.4.2016 seuraavaa: "Todettiin, että lain vaatimaa valmiussuunnitelmaa ei ole olemassa." Kyseessä on kansallinen turvallisuusuhka, ja ydinvoimalakaupungin valmistautuminen ja varautuminen kriisitilanteiden varalta on syytä viipymättä saattaa valmiuslain vaatimalle tasolle.

Loviisan hallintojohtaja on valituksen johdosta antamassaan selityksessä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja ilmoittanut, että A:lle on luovutettu pyydetyistä asiakirjoista ne osat, joihin hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut A:n olevan oikeutettu.

A on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallintojohtaja on ennakkoasenteensa, puolueellisuutensa ja ammatillisen ja poliittisen taustansa vuoksi ollut esteellinen osallistumaan A:ta koskevien asioiden käsittelyyn. Hallintojohtaja on tehnyt perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisia päätöksiä A:n asioissa.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1.

Esteellisyysperuste

A on vastaselityksessään esittänyt, että hallintojohtaja on ollut ennakkoasenteen ja puolueellisuuden vuoksi esteellinen asiassa. A:n mukaan esteellisyys perustuu hallintojohtajan ammatilliseen taustaan ja kokemukseen, aiempaan toimintaan kaupungin luottamuselimissä sekä siihen, että hän on antanut perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisia ratkaisuja A:ta koskevissa asioissa. A ei ole esittänyt tarkempaa selvitystä seikoista, joihin hallintojohtajan esteellisyys hänen mukaansa perustuu. Asiassa ei ole muutoinkaan tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella hallintojohtajaa olisi pidettävä hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla esteellisenä.

Kysymyksenasettelu

Loviisan kaupungin hallintojohtaja on hylännyt A:n pyynnön saada Loviisan kaupungin valmiussuunnitelma-asiakirjat. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään osaksi kumonnut hallintojohtajan päätöksen ja oikeuttanut A:n saamaan hallinto-oikeuden päätöksessä luetellut osat pyydetyistä asiakirjoista.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa A:n valituksen johdosta arvioitavana, sisältyykö valmiussuunnitelma-asiakirjoihin muita kuin hallinto-oikeuden päätöksessä lueteltuja osia, joiden saamiseen A:lla on oikeus.

Keskeiset lainkohdat

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun ohella asiakirjat, jotka koskevat onnettomuuksiin tai poikkeusoloihin varautumista tai väestönsuojelua, jos tiedon antaminen niistä vahingoittaisi tai vaarantaisi muun ohella turvallisuutta tai sen kehittämistä, väestönsuojelun toteuttamista tai poikkeusoloihin varautumista.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Korkein hallinto-oikeus on tutustunut Loviisan kaupungin valmiussuunnitelma-asiakirjoihin, joita ovat Loviisan kaupungin yleinen valmiussuunnitelma, Loviisan kaupungin keskushallinnon valmiussuunnitelma, Loviisan kaupungin teknisen keskuksen valmiussuunnitelma, Perusturvakeskuksen valmiussuunnitelma, Sosiaalihuollon valmiussuunnitelma ja Sivistystoimen valmiussuunnitelma. Kyse on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuista onnettomuuksiin ja poikkeusoloihin varautumista koskevista asiakirjoista. Mainitussa lainkohdassa on vahinkoedellytyslauseke eli tällaisiin asiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä vain, jos tiedon antamisesta voi aiheutua mainitussa lainkohdassa kuvattua vahinkoa tai vaaraa.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, asiakirjoihin sisältyy osia, joiden antamisesta ei aiheudu julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettua seurausta. Asiakirjoihin sisältyy kuitenkin myös yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi valmiusorganisaatioiden toiminnasta ja niihin kuuluvista henkilöistä, kaupungin toimintojen järjestämisestä poikkeusoloissa ja poikkeusoloissa käytössä olevista resursseista. Tällaista tietoa olisi mahdollista käyttää hyödyksi esimerkiksi suunniteltaessa kaupunkiin kohdistuvaa väkivaltaista iskua tai muuta vahingontekoa, jonka tarkoituksena on esimerkiksi pelastus- tai väestönsuojelutoiminnan lamaannuttaminen.

Näistä lähtökohdista arvioituna asiakirjat ja niihin sisältyvät henkilöiden nimet ja yhteystiedot ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 8 kohdan nojalla salassa pidettäviä siten kuin hallinto-oikeus on päätöksellään rajannut.

Asiakirjojen salassa pidettäviin osiin saattaa sisältyä yksittäisiä tietoja, jotka eivät sinällään ole salassa pidettäviä mainitun lainkohdan perusteella tai muullakaan perusteella. Näiden tietojen perusteella asiakirjan sisältö ei kuitenkaan ole ymmärrettävissä oikein eikä asiakirjoja siten ole julkisuuslain 10 § huomioon ottaen annettava näiltä osin.

A on pyytänyt tietoa siitä, mistä kunnan valmiussuunnitelman yleinen osa löytyy Loviisan kaupungin nettisivuilta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kunnan nettisivuilla ei ole julkaistu valmiussuunnitelman yleistä osaa. Näin ollen valitus on tältäkin osin hylättävä.

Tämän vuoksi ja kun otetaan lisäksi huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

Article 1

$
0
0

Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus (nimikirjanotteet)

Taltionumero: 3820
Antopäivä: 11.8.2017

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja Itä-Uudenmaan poliisilaitos

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 27.9.2016 nro 16/0833/5

Asian aikaisempi käsittely

A on pyytänyt saada Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipäällikkö B:n ja poliisilakimies C:n nimikirjanotteet. A on ilmoittanut nimikirjanotteiden käyttötarkoitukseksi esteellisyysarvioinnin. A:n mukaan B ja C ovat olleet esteellisiä tehdessään häntä koskevia kanteluratkaisuja, ja hänellä on painavia syitä epäillä B:n ja C:n esteellisyyttä.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on päätöksellään 18.12.2015 POL-2015-15943 päättänyt, ettei A:lle luovuteta hänen pyytämiään nimikirjanotteita.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöksen ja oikeuttanut A:n saamaan pyytämänsä nimikirjanotteet.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

1. Sovellettavat säännökset

1.1 Nimikirjalain ja nimikirja-asetuksen säännökset

Nimikirjalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion virkamiehiä ja työntekijöitä koskevia henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa on sen lisäksi, mitä muualla laissa on säädetty, noudatettava tätä lakia.

Nimikirjalain 2 §:n 1 momentin mukaan jokainen valtion virasto ja laitos on velvollinen henkilöstön valintaa, palvelussuhteeseen perustuvien etuuksien ja velvollisuuksien määräämistä ja muiden henkilöstöasioiden hoitamista varten pitämään palveluksessaan olevista virkamiehistä ja työntekijöistä nimikirjaa.

Nimikirjalain 6 §:n mukaan valtion virkamiestä ja työntekijää koskevien nimikirjaan talletettujen tai muutoin henkilöstöasioiden hoitamiseksi viranomaisella olevien tietojen luovuttamisesta on jäljempänä säädetyin poikkeuksin voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Nimikirjalain 9 §:n 1 momentin mukaan nimikirjaan talletetut tiedot luovutetaan nimikirjanotteella siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Nimikirja-asetuksen 8 §:n mukaan pyydettäessä tietoja nimikirjasta on ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus. Käyttötarkoitus on merkittävä nimikirjanotteeseen.

1.2 Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) säännökset

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 13 §:n 1 momentin mukaan pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon. Tiedon pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei tämä ole tarpeen viranomaiselle säädetyn harkintavallan käyttämiseksi tai sen selvittämiseksi, onko pyytäjällä oikeus saada tieto asiakirjan sisällöstä. Pykälän 2 momentin mukaan pyydettäessä saada tieto salassa pidettävästä asiakirjasta taikka viranomaisen henkilörekisteristä tai muusta asiakirjasta, josta tieto voidaan luovuttaa vain tietyin edellytyksin, tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

Julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

1.3 Henkilötietolain säännökset

Henkilötietolain 2 §:n 1 momentin mukaan henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentin mukaan tämä laki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.

Henkilötietolain 8 §:n 4 momentin mukaan oikeudesta saada tieto ja muusta henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä on voimassa, mitä viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta säädetään.

2. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A on pyytänyt Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta kahden laitoksen virkamiehen nimikirjanotteita. A on asiakirjapyynnössään ilmoittanut pyytävänsä nimikirjanotteita, koska hän epäilee kysymyksessä olevien virkamiesten olleen esteellisiä häntä koskevia kanteluratkaisuja tehdessään.

Poliisilaitos on päätöksensä perusteluissa todennut, että poliisihallinnon virkamiesten nimikirjanotteet säilytetään julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaisessa viranomaisen henkilörekisterissä. Poliisilaitos on hylännyt asiakirjapyynnön, koska A:n ilmoittama tietojen käyttötarkoitus on henkilötietolain 7 §:ssä säädetyn henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksen vastainen.

Henkilötietolain käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevan 7 §:n mukaan henkilötietoja saa lähtökohtaisesti käyttää tai muutoin käsitellä vain tavalla, joka ei ole yhteensopimaton mainitun lain 6 §:ssä tarkoitettujen käsittelyn tarkoitusten kanssa. Henkilötietojen käsittelyn suunnittelua koskevassa henkilötietolain 6 §:ssä puolestaan säädetään muun ohella, että henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset on määriteltävä ennen henkilötietojen keräämistä tai muodostamista henkilörekisteriksi. Nimikirjalain 2 §:n 1 momentin perusteella nimikirjaa pidetään henkilöstöasioiden hoitamista varten.

Hallinto-oikeus toteaa, että A on viranomaisen henkilörekisteriin sisältyviä nimikirjanotteita pyytäessään nimikirja-asetuksen 8 §:n ja julkisuuslain 13 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla ilmoittanut pyytämiensä tietojen käyttötarkoituksen. Henkilötietolain 6 ja 7 §:ssä säädetään henkilötietojen käsittelyä koskevista yleisistä periaatteista, eikä tiedon pyytäjän ilmoittaman tietojen käyttötarkoituksen tarvitse olla ennen henkilötietojen keräämistä määriteltyjen tietojen käsittelyn tarkoitusten mukainen. Nimikirjanote on, siihen mahdollisesti sisältyvät salassa pidettävät tiedot pois lukien, julkinen asiakirja, eikä poliisilaitos ole voinut hylätä A:n asiakirjapyyntöä sillä perusteella, että A:n ilmoittama tietojen käyttötarkoitus on henkilötietolain 7 §:ssä säädetyn henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksen vastainen. Tämän vuoksi poliisilaitoksen päätös on kumottava, ja A oikeutetaan saamaan pyytämänsä tiedot.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Nimikirjalaki 4 § ja 7 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Taina Pyysaari ja Jukka Reinikainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöksen ja oikeuttanut A:n saamaan pyytämänsä nimikirjanotteet.

Vaatimuksensa tueksi poliisilaitos on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Poliisihallinnon virkamiesten nimikirjanotteet säilytetään ja ylläpidetään Poliisihallinnon palvelusopimuksen nojalla valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen (Palkeet) toimesta. Palvelusopimuksesta huolimatta virastot vastaavat edelleen siitä, luovutetaanko nimikirjanote sitä pyytäneelle henkilölle. Mikäli ote päätetään luovuttaa, Palkeet pyytää virastolta kirjallista lupaa tietojen mahdolliseen luovuttamiseen. Virasto päättää asiakirjan luovuttamisesta ja tarvittaessa ohjeistaa Palkeita asiakirjan salassapidon suhteen. Nimikirjatietoja käsitellään kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Kysymys on julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaisesta viranomaisen henkilörekisteristä, josta tietoa pyydettäessä on ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus.

Poliisipäällikkö B:n tai poliisilakimies C:n nimikirjanotteista ei ilmene mitään sellaista tietoa, jolla olisi merkitystä arvioitaessa heidän mahdollista esteellisyyttään ratkaistessaan A:n kanteluita. A:n asiakirjapyynnön perusteeksi esittämä esteellisyyden arviointi ei täytä nimikirjanotteeseen talletettujen tietojen käyttösidonnaisuustarkoitusta ja on siten henkilötietolain 7 §:ssä ilmaistun käyttötarkoituksen ja julkisuuslain 13 §:n 2 momentin vastainen.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessä virheellisesti katsonut, ettei tiedon pyytäjän ilmoittaman tietojen käyttötarkoituksen tarvitse olla ennen henkilötietojen keräämistä määriteltyjen tietojen käsittelyn tarkoitusten mukainen.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 14.10.2016 taltionumero 4307, jossa oli kysymys siitä, oliko valittaja oikeutettu saamaan Viestintäviraston hallussa olevia verkkotunnuslain mukaiseen hakemukseen sisältyviä henkilötietoja, todennut muun muassa, että kun verkkotunnuslaissa on säädetty tiedon luovuttamiselle ehtoja, on tiedon pyytäjän julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää. Valittaja oli ilmoittanut tarvitsevansa tietoja kanteen nostamiseksi velkomusasiassa. Valittajan ilmoittamassa tietojen käyttötarkoituksessa ei ollut kysymys Viestintäviraston asiakashallinnossa, verkkotunnuksen uudistamismenettelyssä, verkkotunnuksen sulkemis- ja peruutustilanteissa taikka verkkotunnukseen liittyvien teknisten ongelmien selvittämisessä tarvittavien tietojen käsittelystä, eikä pyydetyn tiedon luovuttaminen ollut siten tarpeen verkkotunnuslain 15 a §:n 1 momentissa tarkoitetun käyttötarkoituksen turvaamiseksi. Valittaja ei ollut oikeutettu saamaan tietoja asiakasrekisteristä pyytämäänsä käyttötarkoitukseen, ja Viestintävirasto oli voinut hylätä tietopyynnön.

A:n ilmoittamassa tietojen käyttötarkoituksessa ei ole kysymys henkilöstön valintaan, palvelussuhteeseen perustuvien etuuksien ja velvollisuuksien määräämiseen ja muiden henkilöstöasioiden hoitamiseen tarvittavien tietojen käsittelystä, eikä pyydetyn tiedon luovuttaminen ole siten tarpeen myöskään nimikirjalain 2 §:n 1 momentin tarkoitetun käyttötarkoituksen turvaamiseksi. A:n ilmoittama nimikirjanotteen käyttötarkoitus on siten henkilötietolain 7 §:ssä säädetyn henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimuksen vastainen eikä hän ole oikeutettu saamaan tietoja kyseiseen käyttötarkoitukseen.

A on valituksen johdosta antamassaan selityksessä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa, vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista sekä esittänyt muun ohella, että poliisilaitoksen valituksen allekirjoittanut rikosylitarkastaja D on ennakkoasenteensa ja puolueellisuutensa vuoksi esteellinen lausumaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle valituksenalaisessa asiassa.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on antanut vastaselityksen. Vastaselitys on lähetetty tiedoksi A:lle.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Asiassa on poliisilaitoksen valituksen johdosta arvioitavana, onko hallinto-oikeus voinut kumota poliisilaitoksen päätöksen ja oikeuttaa A:n saamaan pyytämänsä asiakirjat.

A on selityksessään esittänyt, että poliisilaitoksen valituksen allekirjoittanut rikosylitarkastaja D on ollut ennakkoasenteen ja puolueellisuuden vuoksi esteellinen asiassa.

D ei ole allekirjoittanut poliisilaitoksen päätöstä, jolla A:n tietopyyntö on hylätty. D ei voi olla asiassa hallintolaissa tarkoitetulla tavalla esteellinen sen johdosta, että on allekirjoittanut poliisilaitoksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tekemän valituksen.

A on pyytänyt kahden Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen palveluksessa olevan henkilön nimikirjanotteita. Nimikirja on viranomaisen henkilörekisteri.

Julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaan pyydettäessä saada tieto viranomaisen henkilörekisteristä tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

A on ilmoittanut tarvitsevansa nimikirjanotteita kyseisten henkilöiden esteellisyyksien arvioimiseksi.

Nimikirjanotteen luovuttaminen tarkoittaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen antamista viranomaisen henkilörekisteristä tai rekisterin tietojen antamista sähköisessä muodossa. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaan tällaisen luovutuksen edellytyksenä on, että luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

A:n ilmoittamaa käyttötarkoitusta voidaan pitää henkilötietolain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuna henkilötietojen käsittelynä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa. Tällaiseen käsittelyyn ei mainitun lainkohdan nojalla sovelleta henkilötietolakia eikä tällaiseen tarkoitukseen tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä siten voida pitää henkilötietolain vastaisena. Näin ollen A:lla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää pyytämiään henkilötietoja.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on esitetty, tiedon pyytäjän esittämän käyttötarkoituksen ei välttämättä ole oltava sama kuin se tarkoitus, johon kyseinen viranomaisen henkilörekisteri on perustettu.

Julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetyt tietojen luovuttamisen edellytykset ovat siten olemassa.

Kuten hallinto-oikeuden perusteluissa on tuotu esiin, nimikirjanotteisiin saattaa kuitenkin sisältyä esimerkiksi henkilön perhe-elämää, terveydentilaa tai rangaistuksia koskevia tietoja, jotka ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin tai nimikirjalain 7 §:n 1 momentin nojalla salassa pidettäviä. Näiden tietojen saamiseen A:lla ei ole oikeutta. A on siten oikeutettu saamaan pyytämänsä nimikirjanotteet lukuun ottamatta niihin mahdollisesti sisältyviä salassa pidettäviä tietoja.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

Article 0

$
0
0

Meluilmoituksen johdosta annettua päätöstä koskevat valitukset (Laukaa), samasta päätöksestä myös lyhyt ratkaisuseloste

Taltionumero: 3822
Antopäivä: 11.8.2017

Asia Meluilmoituksen johdosta annettua päätöstä koskevat valitukset

Valittajat 1. Laukaan kunnan ympäristötoimenjohtaja

2. Ext Ventures Oy

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 26.1.2017 nro 17/0021/1

Asian aikaisempi käsittely

Ext Ventures Oy on tehnyt ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaisen ilmoituksen melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta.

Meluilmoitus on koskenut Laukaan satamassa järjestettävää ulkoilmakonserttia ja siihen liittyviä rakentamistöitä 11.–17.8.2015. Musiikista aiheutuvaa melua on ilmoitettu aiheutuvan seuraavasti:

Perjantai 14.8.2015 klo 18.00–02.00

Lauantai 15.8.2015 klo 16.00–02.00

Laukaan ympäristösuunnittelija asiassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on päätöksellään 5.8.2015 (§ 7) hyväksynyt ilmoituksen seuraavin määräyksin:

1. Toiminnan järjestäjän tulee huolehtia siitä, että toimintaa suoritetaan ilmoituksessa esitetyn mukaisesti ja näitä määräyksiä noudattaen.

2. Musiikki on lopetettava 14.8.2015 ja 15.8.2015 viimeistään klo 02.00.

3. Melua tulee torjua siten, että äänentoistolaitteet sijoitetaan mahdollisimman kauas häiriintyvistä kohteista ja suunnataan mahdollisuuksien mukaan poispäin asuinrakennuksista. Lisäksi festariaitoja tulee käyttää siten, että ne torjuvat melua mahdollisimman tehokkaasti.

4. Melutasoa tulee seurata koko tapahtuman ajan jatkuvalla melumittauksella. Desibeliraja tulee olla ilmoitetun mukaisesti miksauspisteessä 97–100 dB tunnin keskiarvolla.

5. Toiminnanjärjestäjän tulee huolehtia koko festarialueen jälkisiistimisestä.

A on valittanut ympäristösuunnittelijan päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen osin hyväksyen katsonut, että meluilmoituksen johdosta annetussa päätöksessä olisi tullut rajoittaa tapahtumasta aiheutuvaa meluhaittaa kuten määräämällä musiikin soitto päättymään viimeistään klo 00.00.

Ympäristönsuojelulain 118 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kirjallinen ilmoitus rakentamisesta, yleisötilaisuudesta tai muusta tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toimenpiteestä tai tapahtumasta, jos melun tai tärinän on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää.

Saman lain 122 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on 118 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen johdosta annettava päätös. Päätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja toiminnan järjestämiseen liittyvien jätelain mukaisten velvollisuuksien täyttämiseksi. Päätöksessä voidaan lisäksi antaa määräyksiä toiminnan tarkkailusta ja tiedottamisesta asukkaille.

Meluilmoitus on koskenut Satama Festival -ulkoilmakonserttia perjantaina 14.8.2015 klo 18.00–02.00 ja lauantaina 15.8.2015 klo 16.00–02.00 Laukaan satamapuistossa. Meluhaittaa on esiintynyt 11.–15.8.2015 välisenä aikana. Varsinainen tapahtuma on järjestetty 14.–15.8.2015 ja muuna aikana meluhaittaa on esiintynyt alueen rakentamistöistä ja laitteiden testauksesta. Meluilmoituksen mukaan melutilannetta on ollut tarkoitus seurata desibelimittauksella bändien soiton aikana. Meluntorjuntatoimenpiteinä on mainittu lavan ja kaiuttimien suuntaaminen poispäin kylästä sekä aitauksen peittäminen suojapeitteellä.

Valituksenalaisessa päätöksessä on määrätty, että melutaso esiintymislavan miksauspisteessä saa olla enintään 100 dB. Meluilmoituksen johdosta annetun päätöksen määräyksissä 3. ja 4. on annettu määräykset meluntorjuntatoimenpiteistä ja melumittauksista.

Vuonna 2015 tehtyjen melumittauksien perusteella melutaso Rantatien ja Satamatien risteyksessä, joka on lähin mittauspiste A:n talosta, on ollut klo 22.00 LAeq 72,1 dB ja klo 00.30 LAeq 70,2–70,9 dB 5 minuutin aikavälillä mitattuna. Mittauspisteestä matkaa A:n talolle on noin 95 metriä. Satama Festivaalin aikana esiintymislavaa ja äänentoistojärjestelmiä oli suunnattu järven suuntaan niin, että kantautuva ääni ohjautuisi enimmäkseen järvelle. Esiintymislavan ja A:n talon etäisyys on ollut noin 300 metriä.

Laukaan satamassa sijaitsevassa Satamakahvilassa on kesällä 2015 järjestetty musiikki- ja muita tapahtumia seuraavasti: 6.6., 20.6., 4.7., 18.7., 24.–25.7., 1.8. ja 29.8.2015. Satamakahvila sijaitsee järven rannalla satamapuiston vieressä.

Matalataajuiset äänet, äänenvoimakkuus ja esiintymislavan suuntaaminen järvelle A:n asuintalon suuntaan ovat vaikuttaneet tapahtuman häiritsevyyteen. Kun otetaan huomioon Satama Festivaalin tapahtumapaikan sijainti asutuksen välittömässä läheisyydessä, tapahtuman vuorokaudenaika ja kesto, tapahtuman toistuvuus vuosittain ja se, että samalla alueella on kesän aikana useita melua aiheuttavia ulkoilmatapahtumia, ilmoitusta käsiteltäessä olisi tullut arvioida tapahtuman sallittavuutta yöaikaan. Hallinto-oikeus katsoo, että meluilmoitusta käsiteltäessä olisi tullut arvioida samalla alueella järjestettävien tapahtumien kokonaisrasitusta ja tämän perusteella määrätä Satama Festivaali päättymään aikaisemmin.

Koska ilmoituksen mukainen toiminta on jo päättynyt, enemmän lausunnon antaminen valituksessa esitetyistä vaatimuksista raukeaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 181 § 1 mom ja 122 § 1 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Kari Hauru ja Pirjo-Liisa Saloranta. Esittelijä Maria Åttman-Huhtamäki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Laukaan kunnan ympäristötoimenjohtaja on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristösuunnittelijan päätös saatetaan voimaan. Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kunnalla tulee olla ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaisten toimintojen osalta harkintavaltaa esimerkiksi ulkoilmakonserttien keston ja melutason suhteen. Ympäristösuunnittelija on käyttänyt nimenomaan tätä harkintavaltaa.

Ympäristösuunnittelija on arvioinut ohjelmallisten iltojen melun mahdollista häiritsevyyttä alueen asukkaille ja ottanut tämän huomioon myös arvioidessaan alueella olevien tapahtumien kokonaisrasitusta käsitellessään meluilmoitusta.

Ympäristösuunnittelija on tehnyt mittauksen 16.7.2016 selvittääkseen ohjelmallisten iltojen melutasoa. Mittauksen mukaan A:n kiinteistöön rajautuvalla tiellä on ollut 50,2 dB LAeq, 2 min. Voidaan olettaa, että melutasot ovat pysyneet suurin piirtein samoina vuosina 2014–2015.

2. Ext Ventures Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Satama Festivaali on järjestetty kolmen vuoden ajan ja valitusten määrä on ollut hyvin pieni. Valituksia on tullut vain kahdelta henkilöltä. Naapureita on tiedotettu tapahtumasta ja melun leviämistä on pyritty estämään meluaidalla. Palvelutalon asukkaat eivät ole valittaneet melusta. A:n valitus ei ole perustunut todellisiin haittoihin. A:lle ei ole aiheutunut haittaa tapahtumasta, koska hän ei ole ollut kotona. Kunnan työntekijät ovat yrittäneet molempina festivaali-iltoina päästä sisään suorittamaan melumittauksia.

Kattavan ohjelmiston vuoksi musiikin soiton päättyminen klo 00.00 ei ole mahdollista vaan soittoajan on jatkuttava klo 01.30 asti. Aiemmin päätös on sallinut musiikin klo 02.00 asti, mutta tapahtuma on päättynyt klo 01.30.

Laukaan Sataman muut tapahtumat ovat olleen ilmaisia ja pieniä tapahtumia. Soitto on lakannut viimeistään klo 23.30 ja kahtena viikonloppuna klo 01.00. Näitä tapahtumia ei voida rinnastaa Satama Festivaaliin.

Tapahtuma-ajan rajaamisella on suuri liiketaloudellinen vaikutus. Parhaiden myyntituntien menettäminen estäisi tapahtuman järjestämisen jatkossa.

Melutasoa tarkkaillaan tapahtuman aikana jatkuvasti ja äänenvoimakkuus pidetään sallitulla tasolla. Kunnan mittaukset osoittavat, että melutaso on pysynyt sallituissa rajoissa.

Tapahtumia järjestetään myös isompien kaupunkien keskusta-alueilla, joissa tapahtuma-alueen lähiympäristö on täynnä kerrostaloja. Silti näissä tapahtumissa on sallittu soiton jatkuminen klo 01.30 asti.

Ympäristötoimenjohtaja on vastineessaan viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt, etteivät kunnan työntekijät ole yrittäneet päästä tekemään melumittauksia festivaali-iltoina vaan melumittausta on tarjottu A:lle etukäteen sähköpostitse.

A on valitusten ja vastineen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut, että valitukset hylätään. A on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin yhtiö on esittänyt, useat naapurit ovat valittaneet festivaalin melusta ja haitoista on yritetty keskustella myös yhtiön edustajan kanssa. Myös Satamakahvilan ohjelmalliset illat aiheuttavat meluhaittaa. Festivaalia ei siten voi käsitellä yksittäisenä tapahtumana.

Melumittauksia ei ole tehty ennen 16.7.2016 tehtyä mittausta. Yhden mittauksen perusteella ei voida olettaa, että vuosien 2014–2015 melu olisi pysynyt samalla tasolla. Mittaushetken ohjelmallinen ilta oli ainoa, joka ei aiheuttanut häiriötä ympäristössä.

Laukaan venesataman järjestyssäännön mukaan alueella on hiljaisuus klo 23.00–07.00. Tätä määräystä on rikottu ohjelmallisten iltojen aikana.

Satamakahvilan ulkoterassilla on järjestetty musiikkiesityksiä vuosina 2014–2016 keskimäärin joka toinen viikonloppu klo 01.30 asti, pahimmillaan klo 02.00 asti.

Yhtiö ei ole kertaakaan vuosina 2014–2016 sijoittanut lavaa meluilmoitusten ja niiden johdosta annettujen päätösten mukaisesti. Kaiuttimet ja valonheittimet on suunnattu suoraan kohti Rantatien omakotitaloja.

Kunnan ympäristötoimen ja ympäristöterveydenhuollon melumittausten mukaan melutasot ovat lähialueilla pysyneet kohtuullisina eivätkä melurajat ole ylittyneet. Mittausaika ei kuitenkaan ole kattanut koko festivaaliaikaa. Esimerkiksi kesältä 2016 ei ole saatavissa mittaustuloksia klo 00.30–01.45, jolloin musiikin voimakkuus nousi selvästi.

Päätöksissä ei ole annettu ohjeita tärinän vaimentamisesta tai valotehosteiden aiheuttaman haitan torjunnasta. Meluaitana on ollut muovilla päällystetty metalliaita, joka ei ole estänyt melun tai tärinän kulkeutumista rakennusten sisälle.

Ympäristötoimenjohtaja on antanut vastaselityksen.

Ext Ventures Oy on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Laukaan kunnan ympäristötoimenjohtajan valitusta.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Ext Ventures Oy:n valituksesta.

2. Ext Ventures Oy:n valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Ympäristönsuojelulain 191 §:n 2 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on lisäksi oikeus valittaa yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi tai muusta perustellusta syystä sellaisesta päätöksestä, jolla Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 214/2013 vp) edellä mainitun lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu seuraavaa: "Pykälän 2 momentissa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen oikeudesta valittaa sellaisesta päätöksestä, jolla Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen. Viranomaisten muutoksenhakuoikeuksia laajennettaisiin jonkin verran nykyisestä. Voimassa olevan lain mukaan valvontaviranomainen voi hakea muutosta yleisen ympäristönsuojelun edun vuoksi, jos Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen. Viranomaisen muutoksenhakutarve voisi johtua myös muusta perustellusta syystä, esimerkiksi siitä syystä, että viranomaisten välinen toimivaltajako lupa-asioissa tai myönnetyn ympäristöluvan lupamääräys olisi epäselvä. Momenttiin lisättäisiin tällaista muuta perusteltua syytä koskeva valitusperuste."

Laukaan ympäristösuunnittelija on Ext Ventures Oy:n tekemän meluilmoituksen johdosta antamassaan päätöksessä määrännyt, että Satama Festivaalin musiikki on lopetettava klo 02.00. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään katsonut, että päätöksessä olisi tullut rajoittaa meluhaittaa kuten määräämällä musiikin soitto päättymään aiemmin.

Laukaan ympäristötoimi on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä sillä perusteella, että aikarajoitusten tarpeellisuuden arvioiminen kuuluu kunnan harkintavaltaan ja päätöksen tehnyt viranomainen on meluilmoitusta käsitellessään ottanut huomioon muun ohella alueella järjestettävistä tapahtumista aiheutuvan kokonaisrasituksen. Tällainen valitusperuste ei ole ympäristönsuojelulain 191 §:n 2 momentissa tarkoitettu muu perusteltu syy.

Koska ympäristötoimen valitus ei perustu yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseen tai muuhun ympäristönsuojelulain 191 §:n 2 momentissa tarkoitettuun perusteltuun syyhyn, valitus on valitusoikeuden puuttumisen vuoksi jätettävä tutkimatta.

2. Hallinto-oikeus on katsonut, että samalla alueella järjestettävien tapahtumien kokonaisrasituksen perusteella tapahtumasta aiheutuvaa meluhaittaa olisi tullut rajoittaa ja tapahtuma olisi tullut määrätä päättymään aikaisemmin. Hallinto-oikeuden päätöksessä on mainittu esimerkkinä meluhaitan rajoittamisesta musiikin soiton määrääminen päättymään klo 00.00. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei siten ole muutettu toiminta-aikaa ehdottomaksi, vaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella olisi ollut mahdollisuus harkita eri meluntorjuntatoimia päätöstä tehdessään.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.


Lyhyt ratkaisuseloste 11.8.2017/3822

Article 1

$
0
0

Ympäristölupaa koskeva valitus (Kaukaan Voima Oy, Lappeenranta)

Taltionumero: 3829
Antopäivä: 14.8.2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Kaukaan Voima Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 2.6.2016 nro 16/0120/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 8.5.2015 tehdyllä päätöksellään nro 113/2015/1 tarkistanut Lappeenrannassa sijaitsevan Kaukaan Voima Oy:n voimalaitoksen toimintaa koskevan Itä-Suomen ympäristölupaviraston 6.6.2007 myöntämässä ympäristöluvassa numero 61/07/2 velvoitetun ympäristönsuojelulain 55 §:n mukaisen lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen. Aluehallintovirasto on muuttanut lupamääräyksiä 7–8, 10, 13–14, 18–19, 23–25, 29–30 ja 32, yhdistänyt lupamääräykset 21–22, poistanut lupamääräykset 26–27 ja lisännyt uudet lupamääräykset 26 ja 32. Muilta osin lupamääräyksiä ei ole muutettu. Lupamääräys 3 on säilytetty ennallaan. Lupamääräykset 1, 3, 8, 9 ja 22–26 ovat kuuluneet seuraavasti:

Polttoaineet ja poltto-olosuhteet

1. Voimalaitoksen leijupetikattilassa voidaan polttaa puupolttoaineita, mäntyöljyä, turvetta, maakaasua ja kevyttä polttoöljyä. Kattilassa voidaan polttaa myös Kaukaan integraatin jätevesipuhdistamon lietettä ja vaneritehtaan tähdepuuta, mikäli niiden määrä on enintään 15 % sillä hetkellä poltettavan polttoaineen kokonaismäärästä (painoyksikkönä).

- - -

3. Lietteitä ja vanerihaketta poltettaessa kattilan savukaasujen lämpötila on oltava leijupedin yläpuolella vähintään kaksi sekuntia 850 °C.

Päästöt ilmaan

- - -

8. Laitoksen normaalikäynnin alaraja on 33 % kattilan höyryn kehityksestä, eli 50 kg/s.

Voimalaitoksen ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot kuivassa savukaasussa 6 %:n happipitoisuudessa 31.12.2015 saakka ovat seuraavat:

Rikkidioksidi 200 mg/m3(n)

Typenoksidit (NO2) 150 mg/m3(n)

Hiukkaset 20 mg/m3(n)

Hiilimonoksidi 250 mg/m3(n)

Voimalaitoksen ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot kuivassa savukaasussa 6 %:n happipitoisuudessa 1.1.2016 alkaen ovat seuraavat:

Rikkidioksidi 200 mg/m3(n)

Typenoksidit (NO2) 150 mg/m3(n)

Hiukkaset 20 mg/m3(n)

Hiilimonoksidi 250 mg/m3(n)

Ajettaessa laitosta osakuormalla (alle 70 kg/s höyryn kehityksellä) NO2-raja-arvo on 200 mg/m3(n) (6 % O2).

Päästöraja-arvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos:

1) yksikään raja-arvoon verrattava päästöjen kuukausittainen keskiarvo ei ylitä päästöraja-arvoja,

2) yksikään raja-arvoon verrattava päästöjen vuorokausikeskiarvo ei ylitä 110 prosenttia päästöraja-arvoista,

3) 95 prosenttia kaikista vuoden aikana raja-arvoon verrattavista päästöjen tuntikeskiarvoista ei ylitä 200 prosenttia päästöraja-arvoista.

Päästöraja-arvoja katsotaan kertamittauksissa noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden sellaisten menettelyjen tulokset, jotka lupaviranomainen on hyväksynyt, eivät ylitä päästöraja-arvoja.

Hiilimonoksidin raja-arvoa on noudatettu, kun vuoden aikana mitatuista hiilimonoksidin liukuvista vuorokausikeskiarvoista 97 % ei ylitä raja-arvoa. Raja-arvoon verrattavat vuorokausikeskiarvot ja tuntikeskiarvot määritetään mitatuista raja-arvoon verrattavista tuntikeskiarvoista, jotka saadaan vähentämällä mitatusta arvosta raja-arvopitoisuudesta laskettu mittaustuloksen 95 prosentin luotettavuutta kuvaava osuus. Mittaustuloksen 95 prosentin luotettavuutta kuvaava osuus on hiilimonoksidille 10 prosenttia päästöraja-arvosta, rikkidioksidille ja typenoksideille 20 prosenttia päästöraja-arvosta ja hiukkasille 30 prosenttia päästöraja-arvosta.

Jos jatkuvatoimisten mittausten tuloksista joudutaan hylkäämään mittaukset vuoden aikana yli 10 päivänä, on ryhdyttävä toimiin mittausjärjestelmän luotettavuuden parantamiseksi.

Päästöraja-arvojen noudattamisen tarkastelussa ei oteta huomioon polttolaitoksen käynnistys- ja pysäytysjaksoja (alle 50 kg/s höyrynkehitys) eikä häiriötilanteita.

9. Laitoksen polykloorattujen dibentsodioksiinien ja dibentsofuraanien kokonaispäästöraja-arvo lietettä tai vaneritähdettä poltettaessa on 1 ng/m3(n) kuivissa savukaasuissa 6 %:n happipitoisuudessa laskettuna TCDD-ekvivalenttina Eadonin mallin mukaan.

Tarkkailu- ja raportointimääräykset

Käyttötarkkailu

22. Voimalaitoksen sekä jätevesi- ja sadevesiviemärien toimintaa, käyttöä ja häiriötilanteita on tarkkailtava ja käyttötarkkailun tiedoista on pidettävä kirjaa.

Laitoksen toimintaa ja käyttöä on tarkkailtava vähintään hakemuksen käyttötarkkailusuunnitelman mukaisessa laajuudessa. Polttoaineiden tarkkailun lisäksi on tarkkailtava poltettavan lietteen laatua määrittämällä lietteestä vähintään vuosittain kloori-, fosfori- ja typpipitoisuus sekä raskasmetallipitoisuudet.

Laitoksen toimintaan liittyvää energian ja polttoaineiden kulutusta on seurattava ja toimenpiteitä energian säästämiseksi on kehitettävä. Kehityksestä on raportoitava Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle ja Lappeenrannan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain helmikuun loppuun mennessä muun vuosiraportoinnin yhteydessä.

Päästöjen tarkkailu

23. Jäte- ja jäähdytysvesien tarkkailu voidaan toteuttaa osana Kaukaan tehtaiden jätevesien velvoitetarkkailua.

24. Ilmapäästöjen tarkkailu on tehtävä hakemuksen mukaisesti ja seuraavasti täydennettynä.

Poistokaasujen lämpötilaa, painetta sekä happipitoisuutta on seurattava kattilassa jatkuvatoimisilla mittalaitteilla.

Voimalaitoksen poistokaasujen rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiukkas- ja hiilimonoksidipitoisuuksia on mitattava jatkuvasti.

25. Voimalaitoksen PCCD-, oikeastaan PCDD, ja TCCD-, oikeastaan TCDD, sekä HCl-päästöt samoin kuin typpioksiduulipäästö (N2O) on mitattava vähintään kolmen vuoden välein sekä tarvittaessa silloin kun polttoaineet, palamis- tai savukaasujen käsittelyolosuhteet muuttuvat olennaisesti.

Käynnistys-pysäytysjaksojen määrittäminen

26. Laitoksen käynnistysjakson päättyminen ja pysäytysjakson alkaminen on määritettävä. Määrittely voi perustua pienimpään minimitehoon ja kuorman kynnysarvoihin, jolla laitos kiinteää polttoainetta käyttäen luotettavasti ja turvallisesti voi toimittaa höyryä tehtaan höyryverkkoon. Asiassa on otettava huomioon sitä koskeva Euroopan komission täytäntöönpanopäätös (2012/249/EU) ja lupamääräys 8. Määrittelyyn liittyvät yksityiskohtaiset toiminnalliset parametrit ja toimenpiteet on esitettävä Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle 1.9.2015 mennessä.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 3.8.2015 antamallaan päätöksellä nro 179/2015/1 myöntänyt Kaukaan Voima Oy:lle luvan aloittaa ympäristölupapäätöksen nro 113/2015/1 mukainen toiminta muutoksenhausta huolimatta. Toiminnanharjoittajan on ennen toiminnan aloittamista asetettava 5 000 euron hyväksyttävä vakuus.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Kaukaan Voima Oy:n valituksen johdosta, valituksen enemmälti hyläten, muuttanut lupamääräyksiä 1 ja 3 siten, että ne kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"1. Voimalaitoksen leijupetikattilassa voidaan polttaa puupolttoaineita, mäntyöljyä, turvetta, maakaasua ja kevyttä polttoöljyä. Kattilassa voidaan polttaa myös Kaukaan integraatin jätevesipuhdistamon lietettä (poistettu tekstiä), mikäli sen määrä on enintään 15 % sillä hetkellä poltettavan polttoaineen kokonaismäärästä (painoyksikkönä)."

"3. Lietteitä (poistettu tekstiä) poltettaessa kattilan savukaasujen lämpötila on oltava leijupedin yläpuolella vähintään kaksi sekuntia 850 °C. Ajettaessa kattilaa osakuormalla alle 70 kg/s höyryn kehityksellä, voi lämpötila lietettä poltettaessa olla 750 °C, jos käyttöjakson aikana tehdään määräyksen 25 mukaisesti savukaasuista ylimääräinen PCDD- ja TCDD-päästömittaus. Tilapäisesti muulloinkin, kun selvitetään laitoksen haitallisten päästöjen riippuvuutta polttolämpötilasta, voidaan kattilaa ajaa alemmilla lämpötilatasoilla."

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 2 momentin mukaan, jos 1 momentin mukaisilla määräyksillä muussa kuin teollisessa toiminnassa tai energiantuotannossa ei toiminnan luonteesta johtuen voida riittävästi ehkäistä tai vähentää ympäristöhaittoja, voidaan luvassa antaa tarpeelliset määräykset tuotantomäärästä, -ravinnosta tai -energiasta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Asiassa saatu selvitys

Kaukaan Voima Oy:n voimalaitos sijaitsee Lappeenrannassa asemakaavan mukaisella teollisuustontilla. Kaupunkialueella sijaitseva 220 hehtaarin maa-alue rajoittuu pohjoisessa Saimaaseen ja muissa ilmansuunnissa teollisuusalueen ympärille muodostuneeseen asutukseen. Tehdasalueella on myös sellutehdas, paperitehdas, biojalostamo ja saha. Voimalaitoksen läheisyydessä sijaitsee päiväkoti, koulu ja terveyskeskus. Lähin häiriintyvä kohde on Lauritsalan päiväkoti, joka sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä voimalaitoksesta. Läheisillä asuinalueilla asuu runsaat 6 000 ihmistä ja noin 20 kilometrin säteellä tehdasalueesta yhteensä yli 70 000 ihmistä.

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 6.6.2007 antamallaan päätöksellä nro 61/07/2 myöntänyt Kaukaan Voima Oy:lle ympäristöluvan hakemuksen mukaiseen ja laajuiseen voimalaitoksen toimintaan. Lupamääräyksen 3 mukaan lietteitä ja vanerihaketta poltettaessa kattilan savukaasujen lämpötila on oltava leijupedin yläpuolella vähintään kaksi sekuntia 850 °C. Päätöksen perustelujen mukaan poltto-olosuhteita koskevat määräykset on annettu sen varmistamiseksi, että palaminen olisi mahdollisimman täydellistä ja ilmaan johdettavat päästöt mahdollisimman vähäiset. Edelleen päätöksen perusteluissa on todettu, että voimalaitoksessa poltetaan kuoren ja hakkeen lisäksi bio- ja kuitulietettä sekä vanerin reunajätettä, jotka sisältävät mm. orgaanisia klooriyhdisteitä. Palamisen on oltava erityisen tehokasta haitallisten yhdisteiden määrän vähentämiseksi. Palamisolosuhteilta edellytetään hyvää hallintaa, jolloin muun muassa lämpötila- ja hiilimonoksidimääräykset ja niiden jatkuva seuranta ovat tarpeen. Lietteen turvallisen polton varmistamiseksi on annettu dibentsodioksiinien ja dibentsofuraanien kokonaispäästöraja-arvo.

Voimalaitos on polttoaineteholtaan 410 MW:n kiertoleijukattila ja se on otettu käyttöön vuonna 2009. Voimalaitoksella tuotetaan UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan tehtaille höyryä ja sähköä sekä Lappeenrannan Energia Oy:lle kaukolämpöä ja sähköä. Voimalaitosta ajetaan lämpökuorman mukaan. Sähkön markkinatilanteesta riippuen lauhdesähköä tuotetaan vapaan kattilakapasiteetin mukaan. Kaukaan Voima Oy:n kaukolämpötuotanto kattaa lähes 80 prosenttia Lappeenrannan kaupunkialueen vuotuisesta kaukolämpötarpeesta.

Kaukaan Voima Oy:n käyttämästä polttoaineesta lähes 40 % syntyy Kaukaan tehdasalueella puunjalostusprosessin sivutuotteena. Tämä pääasiassa kuorta sisältävä polttoainejae kuljetetaan Kaukaan Voima Oy:n käytettäväksi erillisillä kuljettimilla. Kaukaan Voima Oy:n voimalaitoksella poltetaan myös kaikki Kaukaan tehdasalueella syntyvä liete. Lisäksi voimalaitoksella poltetaan tehdasalueen ulkopuolelta tuotavaa puupolttoainetta ja turvetta sekä käynnistys- ja tukipolttoaineena maakaasua. Maakaasun varapolttoaineena on kevyt polttoöljy. Polttoainetta käytetään yhteensä 1 700–2 100 GWh vuodessa. Suurin osa polttoaineesta muodostuu biomassasta ja turpeesta. Maakaasua poltetaan laitoksen ylös- ja alasajotilanteissa sekä kiinteän polttoaineen käsittelylaitteiden häiriötilanteissa.

Polttoaineita on käytetty vuosina 2010–2012 seuraavasti:

Taulukko

Puupolttoaineista noin 40 % saadaan tehdasalueelta pääasiassa kuorena. Kuoren lisäksi voimalaitoksessa poltetaan myös purua sekä riman, laudan ja tukkien pätkiä yms., joita syntyy raakapuun ja sahatavaran käsittelyssä. Hakemuksen mukaan liimapintaisen vanerinsyrjän osuus koko polttoaineesta on vuositasolla alle 1 %. Vanerin syrjä sisältää liima-aineina fenoli- ja ureaformaldehydejä. Muualta tuotavasta puupolttoaineesta noin puolet on puuteollisuudesta peräisin olevaa puun kuorta ja loput metsätähdettä, pyöreää puuta, kantoja yms.

Valituksessa hallinto-oikeudelle Kaukaan Voima Oy on todennut, että osa Kaukaan vaneritehtaalta tulleesta vanerista oli niin sanottua tropiikkivaneria, joka sisälsi lahonsuojakemikaaleja. Kaukaan vaneritehtaan tuotanto on kuitenkin lopetettu. Nykyiselle kattilalle on tuotu vaneritehtaan sivutuotemursketta polttoaineeksi UPM:n Sudovon tehtaalta. Sudovolta tulevaa polttoainetta on analysoitu jatkuvasti, eikä se sisällä tropiikkivanerin lisäaineita. Tehtyjen epäorgaanisten aineiden analyysien perusteella nykyisin polttoaineena käytettävän vanerimurskeen ominaisuudet eivät poikkea luonnonpuun ominaisuuksista.

Puun ja turpeen poltto mahdollistaa myös tehdasalueella syntyvien lietteiden polton kattilassa. Poltettavia lietteitä ovat bioliete (jäteveden puhdistuksessa syntyvä orgaaninen liete), kuituliete (paperin valmistuksessa syntyvä puuperäinen liete) ja pastaliete (paperin valmistuksessa syntyvä epäorgaaninen liete). Vuositasolla lietteen energiaosuus polttoaineiden kokonaiskulutuksesta on alle prosentin. Lietteen polton ensisijainen hyöty on kaatopaikkasijoitukselta välttyminen, mutta poltettaessa saadaan talteen myös lietteen pieni lämpösisältö. Liete sisältää puusta peräisin olevia ainesosia kuten ligniiniä, selluloosaa ja hiilihydraatteja, mutta lietteen lämpöarvo on matala sen korkeasta kosteuspitoisuudesta ja suurehkosta tuhkapitoisuudesta johtuen. Lietteen poltto ei ole mahdollista kattilan minimikuormilla ilman tukipolttoainetta. Liete sisältää rikkiä, klooria ja raskasmetalleja enemmän kuin muut kattilassa käytettävä polttoaineet.

Palamisen tuloksena syntyy savukaasua. Savukaasun merkittävimmät päästökomponentit ovat hiilidioksidi, rikkidioksidi, typenoksidit ja hiukkaset. Epätäydellisen palamisen yhteydessä voi syntyä myös palamattomia orgaanisia yhdisteitä ja häkää. Epätäydelliseen palamiseen liittyvien päästöjen määrät ovat kuitenkin hyvin pieniä kattiloissa, joissa palamisprosessi hallitaan hyvin. Useimmat polttoaineet sisältävät lisäksi myös raskasmetalleja. Vanerinsyrjän ja lietteen osuus polttoaineista on pieni eikä niiden polttaminen aiheuta haitallisia ympäristövaikutuksia.

Voimalaitoksen rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiukkas- ja häkäpäästöjä sekä apusuureita mitataan ympäristöluvan määräyksen mukaisesti jatkuvasti. Kattilan käynnistys- tai alasajojaksoja tai häiriötilanteita ei oteta huomioon päästörajojen noudattamista arvioitaessa. Voimalaitos on pystynyt noudattamaan voimassaolevan ympäristöluvan mukaisia päästöraja-arvoja hyvin viimeiset kaksi vuotta. Laitoksen käynnistysvuodet olivat haasteellisia typenoksidien suhteen, mutta kattilan säätöjen löydyttyä typenoksidien pitoisuudet on saatu putoamaan. Typenoksidien nykyinen raja 150 mg/Nm3 on edelleen laitokselle todella haastava minimikuorma-ajojen yhteydessä.

Typenoksidien muodostumiseen vaikuttavat polttoaineen typpipitoisuus ja palamisolosuhteet. Leijupolton alhaisesta palamislämpötilasta johtuen typenoksidipäästöt aiheutuvat lähes yksinomaan polttoaineen typestä. Kaukaan Voima Oy:n kattila pystyy hallitsemaan typenoksidit normaalikuorma-ajossa hyvin ammoniakkivesiruiskutuksen avulla. Pienet kattilakuormat ovat haasteellisia typenoksidien kannalta.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Lupamääräyksen 1 muuttaminen

Kaukaan Voima Oy on valituksessaan vaatinut lupamääräyksen 1 muuttamista siten, että siitä poistetaan sanat "vaneritehtaan tähdepuuta". Yhtiö on todennut, että Kaukaan vaneritehtaan tuotanto on lopetettu. Yhtiö on todennut, että selvyyden vuoksi lupamääräystä 1 on syytä muuttaa siten, että vaneritehtaan tähdepuuta ei mainita siinä erikseen.

Yhtiö on valituksessaan ilmoittanut, että Kaukaan vaneritehtaan tuotannon lopettamisen jälkeen voimalaitokselle on tuotu vaneritehtaan sivutuotemursketta polttoaineeksi UPM:n Sudovon tehtaalta. Yhtiö on todennut, että muualta tuotava vaneri luokitellaan normaaliksi puupolttoaineeksi. Kaukaan Voima Oy:n valituksessaan esittämien seikkojen perusteella yhtiön toiminnassa ei enää polteta vaneritehtaan tähdepuuta, vaan vain lupamääräyksen 1 ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja polttoaineita. Tämän vuoksi lupamääräystä 1 voidaan muuttaa yhtiön valituksessaan esittämän vaatimuksen johdosta.

Tällä päätöksellä ei ole otettu kantaa siihen, onko UPM:n Sudovon tehtaalta poltettavaksi tuotavaa vaneritehtaan sivutuotemursketta pidettävä lupamääräyksen 1 ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna puhtaana puupolttoaineena. Lupamääräyksen muuttaminen yhtiön valituksessa vaaditulla tavalla perustuu yhtiön ilmoitukseen siitä, että näin on.

Lupamääräys 3

Kaukaan Voima Oy on valituksessaan vaatinut lupamääräyksen 3 kumoamista kokonaan. Vaatimuksensa tueksi yhtiö on todennut, että lupamääräys koski vanerihakkeen polttamista ja oli asetettu tilanteessa, jossa tehtaalla poltettiin Kaukaan vaneritehtaalta peräisin olevaa vanerinsyrjää, joka sisälsi lahonsuojakemikaaleja. Tältä osin tilanne on edellä kuvatulla tavalla muuttunut. Yhtiö on valituksessaan esittänyt myös, että lupamääräys 3 on ristiriidassa ympäristönsuojelulain 43 §:n kanssa sen vuoksi, että lupamääräyksen merkitys päästöjen rajoittamisen kannalta on erittäin vähäinen, lupamääräys johtaa muun ohella typenoksidipäästöjen kasvuun ja maakaasun käyttöön enemmän kuin muutoin olisi tarpeen. Lisäksi yhtiö on todennut, että määräyksellä puututaan laitoksen käyttötapaan ja käytettäviin polttoaineisiin. Vielä yhtiö on todennut, että lupamääräys johtaa eri toiminnanharjoittajien kohtelemiseen eri tavoin.

Asiassa on ollut aluehallintovirastossa kysymys Itä-Suomen ympäristölupaviraston 6.6.2007 antaman ympäristölupapäätöksen lupamääräysten tarkistamisesta. Lupamääräystä 3 vastaava määräys on sisältynyt myös mainittuun 6.6.2007 annettuun lupapäätökseen. Lupapäätöstä on tuolloin perusteltu toteamalla, että poltto-olosuhteita koskevat määräykset on annettu sen varmistamiseksi, että palaminen olisi mahdollisimman täydellistä ja ilmaan johdettavat päästöt mahdollisimman vähäiset. Voimalaitoksessa on todettu poltettavan kuoren ja hakkeen lisäksi bio- ja kuitulietteitä sekä vanerin reunajätettä, jotka sisältävät muun muassa orgaanisia klooriyhdisteitä. Päätöksen perusteluissa on todettu, että palamisen on oltava erityisen tehokasta haitallisten yhdisteiden määrän vähentämiseksi. Valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että aikaisemmassa luvassa esitetyt perustelut ovat edelleen relevantit ja että lämpötila- ja viipymävaatimus on tarpeen polttoaineiden laadusta johtuen.

Todetulla tavalla lupamääräyksen 3 asettaminen ei ole perustunut vain vanerinreunan polttamiseen, vaan myös lietteiden polttamisen aiheuttamaan mahdolliseen savukaasujen sisältämien erilaisten haitta-aineiden määrien kasvuun. Lietteiden sisältämät orgaaniset klooriyhdisteet huomioon ottaen on pidetty mahdollisena, että alhaisemmissa lämpötiloissa polttamisesta aiheutuvat savukaasut sisältävät dibentsodioksiineja ja dibentsofuraaneja. Asiassa saatu selvitys savukaasujen sisältämistä dioksiini- ja furaanipitoisuuksista sekä muista haitta-ainepitoisuuksista perustuu takuu- ja vastaanottotarkastusten yhteydessä suoritettuihin mittauksiin. Asiassa ei ole esitetty selvitystä haitta-ainepitoisuuksista poltettaessa lietteitä ja toimittaessa osakuormalla.

Lupamääräyksessä 8 on esitetty voimalaitoksen ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten ja hiilimonoksidin osalta. Toiminnanharjoittaja ei ole esittänyt, että lupamääräyksestä 3 johtuen näihin raja-arvoihin ei voitaisi päästä. Tämän vuoksi lupamääräys 3 ei ole ympäristönsuojelulain 43 §:n vastainen sen vuoksi, että se voi johtaa typenoksidipäästöjen kasvuun.

Lupamääräys 3 ei ole sellainen ympäristönsuojelulain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräys tuotantomäärästä tai -energiasta, joka voitaisiin antaa vain kun toiminnan luonteesta johtuen ympäristöhaittoja ei voida riittävästi ehkäistä tai vähentää 43 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla määräyksillä. Sillä seikalla, että jätteenpolttoasetusta ja siihen sisältyvää polttolämpötilaa koskevaa säännöstä ei sovelleta ensiömassan tuotannon tai massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvän kuituainetta sisältävän kasviperäisen jätteen polttamiseen tietyin edellytyksin, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, voidaanko lupamääräyksessä 3 tarkoitettu määräys antaa silloin, kun se poltettavan aineen ominaisuudet huomioon ottaen kuitenkin on ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Lupamääräysten asettamista koskeva harkinta on jo ympäristönsuojelulain 43 §:stä ilmenevällä tavalla tapauskohtaista, eikä nyt asetettua lupamääräystä voida pitää lainvastaisena sen vuoksi, että muissa vastaavankaltaisia laitoksia koskevissa ympäristöluvissa ei ole samanlaista lupamääräystä.

Valituksessa ei ole esitetty selvitystä siitä, millaisia aikoja kattilaa jatkossa poltettaisiin pienemmällä kuin lupamääräyksessä 3 tarkoitetulla lämpötilalla. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä siitä, millaisiin päästömääriin alhaisempi lämpötila mahdollisesti johtaisi. Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdasta ilmenevä varovaisuusperiaate ja ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 ja 3 momentti, ei lupamääräyksen 3 kumoamiselle kokonaisuudessaan ole edellytyksiä, vaikka lupamääräys muutoksenhakijan esittämän selvityksen mukaan johtaakin merkittäviin lisäkustannuksiin ja maakaasun polttamiseen vain lupamääräyksessä 3 mainitun lämpötilan ylläpitämiseksi.

Kaukaan Voima Oy ei ole valituksessaan esittänyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi tullut arvioida lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä aikaisemmasta poikkeavalla tavalla siten, että lupamääräystä 3 ei olisi tullut lainkaan antaa. Lupamääräyksen 25 mukaan PCDD- ja TCDD- sekä HCl-päästöt on mitattava vähintään kolmen vuoden välein. Tämä tarkkailuväli ja lupamääräyksen 3 muotoilu huomioon ottaen yhtiö ei kuitenkaan ole voinutkaan esittää selvitystä siitä, että mainittujen haitallisten yhdisteiden pitoisuudet eivät lisäänny merkittävällä tavalla muun ohella lietteitä poltettaessa, mikäli lämpötila on alle 850 °C. Tämän vuoksi lupamääräystä 3 on muutettava aluehallintoviraston lausunnossa esitetyllä tavalla siten, että se mahdollistaa päästöjen selvittämisen alempia polttolämpötiloja käytettäessä ja siten mahdollistaa luvan muuttamista koskevan hakemuksen tekemisen. Lupamääräyksestä on samalla poistettu viittaus vanerihakkeen polttamiseen, koska yhtiö on ilmoittanut, ettei Kaukaan vaneritehtaan tähdepuuta enää polteta. Edeltä ilmenevistä syistä valituksenalaista päätöstä ei ole syytä enemmälti muuttaa, vaan valitus on muutoin hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 4 § 1 momentti 2 kohta, 43 § 1 momentti ja 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjo Lampi, Arto Hietaniemi, joka on myös esitellyt asian, ja Pirjo-Liisa Saloranta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kaukaan Voima Oy on valituksessaan vaatinut, että aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan osin siten, että niistä poistetaan lupamääräys 3. Vaatimuksensa tueksi yhtiö on esittänyt seuraavaa:

Asiassa on kyse siitä, voidaanko yhtiön tavanomaisia polttoaineita ja lietteitä polttavalle voimalaitokselle asettaa palamislämpötilaa koskeva vaatimus.

Jätteenpolttolaitoksilta on edellytetty jo pitkään, että savukaasujen lämpötilan on oltava ainakin kaksi sekuntia yli 850 °C. Näin on pyritty muun muassa varmistamaan, että savukaasu viipyy kuumissa ja hapettavissa olosuhteissa riittävän kauan. Asia liittyy erityisesti dioksiinien ja furaanien muodostumiseen ja hajoamiseen. Tavanomaisia polttoaineita, mukaan lukien metsäteollisuuden lietteet, poltettaessa tällaista lämpötilavaatimusta ei sisälly säädöksiin eikä määräystä esiinny normaalissa lupakäytännössä. Kaakkois-Suomen alueella on kuitenkin muodostunut oma lupakäytäntö, jossa metsäteollisuuden lietteitä polttaville voimalaitoksille saatetaan asettaa savukaasujen lämpötilaa koskeva lupamääräys. Tutkimukset, selvitykset tai päästömittaukset eivät ole tukeneet tällaisen määräyksen tarpeellisuutta.

Savukaasujen lämpötilavaatimus on kohtuuton Kaukaan voimalaitoksen tapauksessa. Aluehallintovirasto ei poistanut Kaukaan Voima Oy:n voimalaitoksen savukaasujen lämpötilavaatimusta ympäristöluvan tarkistamisen yhteydessä, vaikka laitoksen käyttö on muuttunut. Paperikoneen sulkemisen takia laitoksen käyttötapa on muuttunut, ja korkean palamislämpötilan saavuttaminen edellyttäisi jatkossa varsinkin kesäaikana huomattavaa maakaasun käyttöä lisäpolttoaineena. Tästä aiheutuu sekä suuria kustannuksia että lisääntynyttä ympäristökuormitusta. Tilanne on muuttunut myös siten, että uudessa hakemuksessa ei haettu lupaa mahdollisesti haitallisia aineita sisältävän tropiikkivanerin polttamiselle.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa annetaan perusteettoman suuri merkitys aiemmalle vuoden 2007 ympäristölupapäätökselle. Vuonna 2007 voimalaitoksen suunniteltu käyttö oli sellaista, että normaalissa toiminnassa palamislämpötila oli lupamääräyksessä 3 vaaditulla tavalla yli 850 astetta ympäri vuoden. Lisäksi yhtiö oli hakenut lupaa myös tropiikkivanerin polttoon, mikä vaikutti lupamääräyksiin.

Lupamääräys ei ole tarpeen päästöjen rajoittamisen kannalta. Dioksiinien ja furaanien esiintyminen polttolaitosten savukaasuissa on suhteellisen monimutkainen ilmiö. Se liittyy ensinnä siihen, että poltettavat aineet, kuten muovit, voivat sisältää näitä yhdisteitä tai niiden esiasteita. Yhdisteet kuitenkin hajoavat riittävän korkeassa lämpötilassa. Toisaalta sopivissa olosuhteissa polttolaitoksissa voi syntyä dioksiineja ja furaaneja, vaikka niitä ei polttoaineissa olisikaan tai vaikka ne olisivat jo kertaalleen hajonneet palamisessa. Asiaan vaikuttaa kloorin määrä, prosessia katalysoivien metallien (erityisesti kupari) määrä sekä savukaasun viipymisaika näiden yhdisteiden muodostumiselle otollisessa lämpötilassa (yli 450 °C).

Kaukaan voimalaitoksella poltettavissa lietteissä, kuten metsäteollisuuden lietteissä yleisemminkin, on jonkin verran epäorgaanisiin ja orgaanisiin yhteisteisiin sitoutunutta klooria (luokkaa 0,3 m-%). Tällainen kloorin esiintyminen biopolttoaineessa ei ole mitenkään poikkeuksellista, vaan sitä voi olla vastaavia määriä mm. peltobiomassoissa ja neulasia sisältävässä hakkuutähteessä. Sen sijaan dioksiinien ja furaanien määrä lietteissä on häviävän pieni. Myös dioksiinien ja furaanien syntymistä edesauttavien metallien määrä voimalaitoksella käytettävissä polttoaineissa on pieni. Tilanne lietteitä polttavilla voimalaitoksilla ei siis muistuta dioksiinien ja furaanien syntymisen osalta lainkaan jätteenpolttolaitosten tilannetta, koska jätepolttoaineissa saattaa olla muun muassa metalleja.

Kaukaan voimalaitoksen savukaasuista ei ole mitattu merkittäviä dioksiini- ja furaanipitoisuuksia. Viimeisimmät mittaukset tehtiin 12.8.2015. Mitattu dioksiini- ja furaanipitoisuus oli 0,0003 ng/m3n. Jätteenpolttoasetuksen mukainen raja-arvo on 0,1 ng/m3(n) ja ympäristölupamääräyksen 9 mukainen raja-arvo 1 ng/m3(n). Savukaasujen lämpötila vaihteli tulipesän lämpötilamittausten mukaan välillä 770–893 °C.

Toiminnanharjoittajan velvollisuutena ei ole tehdä yleistä perustutkimusta, kun mitään laitokseen liittyvää konkreettista riskiä ei ole näköpiirissä ja mitatut päästöt ovat yli tuhat kertaa raja-arvoa pienempiä.

Päätöksessä on otettava huomioon olosuhteiden muutokset sekä lupamääräyksen vaikutus ympäristön kokonaisuuden kannalta. Korkean palamislämpötilan ylläpito johtaa varsinkin kesäaikana siihen, että laitoksella joudutaan käyttämään maakaasua pelkästään palamislämpötilan ylläpitämiseksi ilman, että syntyvää energiaa voidaan käyttää täysimääräisesti hyödyksi. Tämä aiheuttaa toiminnanharjoittajalle erittäin suuria lisäkustannuksia. Samalla lisääntyvät laitoksen hiilidioksidipäästöt. Myös typenoksidipäästöt lisääntyvät, koska leijukattila on suunniteltu kiinteiden polttoaineiden polttamista varten ja sen tulipesän toiminta häiriintyy kaasupolttimia käytettäessä.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on sivuutettu se, että parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuvalla lupamääräyksellä ei saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Palamislämpö-tilan sääntelyä ei pidetä jätteenpolttolaitostenkaan osalta ainoana mahdollisuutena varmistaa palamisten tehokkuus ja alhaiset päästöt. Kaukaan Voima Oy:n laitoksella varmistetaan alhaiset dioksiini- ja furaanipäästöt polttoaineen laadun seurannalla sekä kattilateknisesti siten, että kattila on tehokas kiertoleijukattila. Palamisen tehokkuus varmistetaan mm. jatkuvatoimisella hiilimonoksidipitoisuuden mittaamisella, mitä koskee myös oma raja-arvo. Palamislämpötilaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen.

Palamislämpötilaa koskevaa säännöstä ei sisälly suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annettuun valtioneuvoston asetukseen tai laitosta koskevaan BREF-asiakirjaan. Määräystä ei myöskään sisälly useiden muiden vastaavantyyppisten voimalaitosten ympäristölupiin. Vastaava säännös sisältyy jätteenpolttoasetukseen, jonka soveltamisalaan nyt kyseessä olevan lietteen polttaminen ei kuitenkaan kuulu.

Myöskään pääosa Suomen ympäristölupaviranomaisista ei ole pitänyt tarpeellisena asettaa tämän tyyppistä lupamääräystä. Asialla on merkitystä yhdenvertaisen kohtelun kannalta.

Hallinto-oikeuden päätöksellä lupamääräystä on muutettu yhtiön kannalta myönteisellä tavalla. Lupamääräys on kuitenkin sekava, ja aiheuttaa uusia ongelmia.

Hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa savukaasujen lämpötila voi olla alempi kuin 850 °C silloin, kun kattilaa ajetaan osakuormalla alle 70 kg/s höyryn kehityksellä. Tämä kattaa pääosan tai mahdollisesti lähes kaikki tilanteet, joilla savukaasujen lämpötila voi olla alle 850 °C, joten siinä mielessä rajaus ei ole ongelmallinen. Toisaalta rajaus on ympäristön kannalta turha.

Muutetun lupamääräyksen mukaan osateholla ajettaessa lämpötila voi olla alle 850 °C, mutta ei alle 750 °C. Tiedossa ei ole, mihin lämpötilavaatimus 750 °C perustuu. Dioksiinien ja furaanien päästöjen ja palamislämpötilan yhteys ei ole yksinkertainen, eikä suurempi palamislämpötila ole aina yksiselitteisesti parempi. Lämpötilavaatimuksella 750 °C ei ole tutkimukseen perustuvaa pohjaa, eikä ole mitenkään selvää, että tämä lämpötila olisi selvästi parempi kuin esimerkiksi 650 °C lämpötila. Lämpötilan rajoittaminen aiheuttaa ainoastaan turhaa haittaa toiminnanharjoittajalle. Tulipesän lämpötilamittalaitteiden mukaan normaali kesäaikainen lämpötila olisi 650–800 °C. Pelättävissä myös on, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä alettaisiin pitää jonkinlaisena ennakkoratkaisuna, ja tällainen mihinkään perustumaton lämpötilavaatimus leviää muihinkin lupapäätöksiin.

Lupamääräyksen 25 mukaan voimalaitoksen PCDD- ja TCDD-päästöt on mitattava vähintään kolmen vuoden välein sekä tarvittaessa silloin kun polttoaineet, palamis- tai savukaasujen käsittelyolosuhteet muuttuvat olennaisesti. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaisessa lupamääräyksessä 3 edellytetään, että käyttöjakson aikana tehdään määräyksen 25 mukaisesti savukaasuista ylimääräinen PCDD- ja TCDD-päästömittaus. Määräyksen tulkinta ei ole täysin selvä. Se näyttäisi kiristävän lupamääräystä siten, että mittaukset tulisi tehdä jokaisen käyttöjakson aikana, joskin on epäselvää, mikä tämä käyttöjakso on. Mittaukset ovat suhteellisen kalliita, ja aiheuttavat toistuvasti tehtyinä huomattavia kustannuksia.

Kokonaisuudessaan hallinto-oikeuden lupamääräykseen 3 tekemät lisäykset ovat tarpeettomia verrattuna siihen vaihtoehtoon, että koko lupamääräys poistettaisiin. Lupamääräyksessä 1 on joka tapauksessa rajoitettu poltettavan lietteen suhteellista osuutta polttoaineista. Lupamääräyksessä 8 on asetettu tehokkaan palamisen varmistava hiilimonoksidipitoisuuden raja-arvo. Lupamääräys 25 edellyttää PCDD- ja TCDD-päästöjen mittausta silloin, kun palamis- tai savukaasujen käsittelyolosuhteet muuttuvat olennaisesti.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus tulee hylätä, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt lisäksi seuraavaa:

Määräyksen perusteena on ollut seurata ja rajoittaa epäsuorasti laitoksen haitallisia päästöjä, joita ei mitata jatkuvasti. Tällaisia ovat muun muassa PAH-yhdisteet sekä polyklooratut dibentsodioksiinit ja dibentsofuraanit. Samasta syystä luvassa on määräys CO-päästörajasta. Poltettavat lietteet eivät kuulu jätteenpolttoasetuksen piiriin, mutta sisältävät kuitenkin muun muassa orgaanisia klooriyhdisteitä, joita poltettaessa voi sopivissa olosuhteissa syntyä edellä mainittuja haitallisia aineita. Kertamittauksissa mainittuja aineita on havaittu pieniä määriä. Jätteenpolttolaitoksissa päästöraja-arvo on 0,1 ng/m3(n). Tästä syystä määräys on edelleen
perusteltu ja ELY-keskus ehdottaa CO-päästörajaksi 150 mg/m3n (O2 = 6 %).

Mikäli kyseisestä lupamääräyksestä halutaan luopua, toiminnanharjoittajan pitää osoittaa, että kaikissa poltto-olosuhteissa (myös osakuormilla) haitta-aineiden määrät pysyvät asetettujen luparajojen alapuolella. Vaatimus on sikälikin perusteltu, että laitosta on tulevaisuudessa tarkoitus ajaa aiempaa merkittävästi pienemmillä kuormilla, jolloin riski haitta-aineiden syntyyn kasvaa poltto-olosuhteiden muuttuessa. Tältä osin laitoksen tilanne poikkeaa esimerkiksi Kymin Voiman ja Kirkniemen tilanteesta. Laitoksen tähänastiset dioksiini- ja furaanimittaukset on tehty täydellä kuormalla, jolloin poltto-olosuhteet ovat optimaaliset eikä edellä mainittuja haitta-aineita ja esimerkiksi PAH-yhdisteitä pitäisikään syntyä. Mikäli tulipesän lämpötila laskee (dioksiininien optimimuodostumislämpötila noin 450 ºC), kasvaa todennäköisyys haitta-aineiden synnylle merkittävästi. Haitta-ainepitoisuudet tulisikin mitata tilanteessa, jossa laitosta ajetaan minimikuormalla. Kaukaan Voima Oy on ilmoittanut ajavansa laitosta tulevaisuudessa entistä pienemmillä kuormilla.

Toisin kuin toiminnanharjoittaja on esittänyt, PCDD/F-yhdisteiden lähteistä ja muodostumisesta on runsaasti sekä kotimaista että kansainvälistä tutkimustietoa. Mainittujen aineiden keskeisin ja merkittävin lähde ovat erilaiset palamisprosessit. PCDD/F-yhdisteitä muodostuu, jos prosessissa on läsnä hiiltä, happea ja klooria sekä metallikatalyyttejä ja jos lämpötila on sopiva. Optimilämpötila on 400–700 °C. Erityisesti PCDD/F-yhdisteitä muodostuu epäsuotuisissa palamisolosuhteissa vastakohtana hyville palamisolosuhteille, joka tarkoittaa korkeaa palamislämpötilaa, hyvää sekoittumista, palavien kaasujen riittävää viipymäaikaa ja savukaasujen puhdistamista lentotuhkan tehokkaaksi poistamiseksi (PCDD/F-yhdisteet kiinnittyvät hiukkasten pintaan).

Tutkimusten ja käytännön kokemusten mukaan lämpötilalla on keskeinen merkitys PCDD/F-yhdisteiden synnyssä. Käytännössä polttotapahtumassa on mukana riittävästi katalysoivia aineita (lämpöpinnat ja puhtaidenkin polttoaineiden sisältämät epäpuhtaudet). Sekoittumisolosuhteet huononevat merkittävästi, jos kattilaa ajetaan pienillä kuormilla. Kaukaan tehdas käyttää nykyisin selvästi vähemmän lämpöä kuin aiemmin. Tästä syystä Kaukaan Voima Oy joutuu ajamaan kattilaa aiempaa pienemmillä kuormilla, jolloin poltto-olosuhteet huononevat ja riski PAH ja PCDD/F-yhdisteiden syntymiseen kasvaa. Sekoittuneisuutta voidaan epäsuorasti arvioida mm. CO-pitoisuudella. Ympäristölupa mahdollistaa hiilimonoksidipitoisuuden 250 mg/m3(n). Tällöin palamisolosuhteet ovat merkittävästi huonommat kuin toiminnanharjoittajan esittämissä mittausraporteissa (esim. 12.8.2015 CO-pitoisuus oli vain 24 mg/m3(n)). Näissä olosuhteissa PCDD/F-yhdisteitä ei pitäisikään juuri esiintyä, kuten mittaustulokset osoittavatkin. Vuosiraporttien mukaan CO-pitoisuus (vrk-arvo) on ollut edellä mainittuun verrattuna noin 2–3-kertainen joinakin kuukausina ja myös vuorokausiylityksiä on ollut, jolloin tuntipitoisuudet ovat olleet selvästi edellä mainittua korkeampia, joten PCDD/F-pitoisuudet voivat olla merkittävästi nyt mitattuja korkeampia.

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa:

Valitusta tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että lietteen polttamisesta annettu määräys vastaa voimassa olevien säädösten vaatimuksia siten, että vaatimukset voidaan saavuttaa mahdollisimman pienellä energiankulutuksella vähentäen kasvihuonekaasupäästöjen muodostumista.

Lappeenrannan kaupunginhallitus on antanut saman sisältöisen vastineen kuin ympäristölautakunta.

Mustolan osakaskunnalle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Kaukaan Voima Oy on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

PCDD/F-yhdisteiden muodostumista koskeva tutkimus keskittyy yhdyskuntajätteiden polttamiseen. Tutkimustieto ei tue ELY-keskuksen väitettä siitä, että puhtaita puupolttoaineita poltettaessa polttotapahtumassa olisi mukana riittävästi katalysoivia aineita PCDD/F-yhdisteiden syntymiseksi.

Uusien PCDD/F-pitoisuusmittausten (17.–18.8.2016) aika höyryn kehitys on ollut tasolla 50 kg/s tai sen alle. Polttoainejakauma ja olosuhteet vastasivat muutoinkin niitä olosuhteita, millä laitosta on tulevina vuosina touko-syyskuun välisenä aikana tarkoitus käyttää. Savukaasujen lämpötila oli mittausten aikana tulipesän lämpötilamittausten mukaan 700–780 °C . PCDD/F-yhdisteiden kokonaispäästöt (TCDD-ekvivalentteina, O2=6 %) ovat olleet 0,0001 ng/m3(n). Luparaja on 1 ng/m3(n).

Alhaisten dioksiini- ja furaanipäästöjen lisäksi mittaukset osoittavat, että myös CO-pitoisuudet pysyvät hyvin hallinnassa, vaikka tulipesän lämpötila on alle 750 °C. Mittausten aikana keskimääräiset CO-pitoisuudet olivat 20–40 m3(n) siitä huolimatta, että laitosta ajettiin edellä kuvatun mukaisesti pienillä kuormilla. Laitoksen pienet CO-päästöt perustuvat ennen kaikkea täydelliseen ylistökiömetriseen palamiseen. Laitoksen ajaminen osakuormalla ja alhaisella tulipesän lämpötilalla ei johda CO-päästöjen merkittävään kasvuun. CO-päästöjen vuorokausikeskiarvona annettu raja-arvo 250 mg/m3(n) ei ole ylittynyt viime vuosina. Vuonna 2016 päästöt eivät ole ylittäneet raja-arvoa edes yksittäisinä tunteina.

Uudet mittaustulokset vahvistavat, että lietteitä ja muita puupolttoaineita poltettaessa tilanne ei vastaa dioksiinien ja furaanien syntymisen osalta lainkaan yhdyskuntajätteiden polttolaitosten tilannetta. PCDD/F-yhdisteiden päästöt ovat alhaiset myös silloin, kun laitosta ajetaan osakuormalla ja tulipesän lämpötila on alle 750 °C.

Kaukaan Voima Oy on toimittanut lisäselvitystä. Ympäristöluvassa määrättyä vähimmäislämpötilaa alhaisemmassa lämpötilassa aiheutuvia päästöjä on tutkittu laitoksella kahteen otteeseen vuosina 2015 ja 2016. Tutkimustulokset osoittavat, ettei lämpötilamääräykselle ole hallinto-
oikeuden esittämää perustetta.

Voimalaitoksen toiminnassa on jaksoja, jolloin voima asiakkaiden lämmön tarve on vähäistä. Näiden jaksojen aikana voimalaitoksella on huolehdittu siitä, että toimittaessa alhaisella minimiteholla toiminta on tehokasta ja myös ympäristövaikutukset hallitaan. Edellytyksenä on kuitenkin se, ettei ole noudatettava määrättyä savukaasujen lämpötilaa eikä polteta maakaasua. Jaksot ajoittuvat pääasiassa huhtikuun ja syyskuun väliseen aikaan. Vuodet 2015 ja 2016 on voitu toimia koetoimintailmoituksen nojalla.

Lupamääräyksen 3 kumoamista koskevan vaatimuksen keskeisenä perusteena on se, että jätteenpolttoasetukseen perustuva lämpötilavaatimus ei kaikissa tilanteissa täyty eikä Kaukaan Voima Oy polta jätteenpolttoasetuksen soveltamisalaan kuuluvia polttoaineita. Lupamääräys ei mahdollista toimimista tehokkaalla alhaisella minimiteholla, vaan se johtaa tarpeettomaan polttoaineen käyttöön ja ylimääräisen lämmön tuottamiseen, joka joudutaan johtamaan vesistöön. Lupamääräys johtaa myös hiilidioksidipäästöjä ja lisäkustannuksia aiheuttavan maakaasun käyttöön lisäpolttoaineena varmuuden vuoksi, jotta lämpötilamääräys täyttyy. Lämpötilamääräys on myös omiaan johtamaan keskeisen ilmapäästön, typenoksidien, kasvuun. Lupamääräys johtaa myös tuotannon keskeytyksiin aikoina, jolloin energian tarve on vähäisempi.

Vaasan hallinto-oikeus on katsonut, että toiminnanharjoittaja ei ole esittänyt riittävästi selvitystä haitta-ainepitoisuuksista poltettaessa lietteitä ja toimittaessa osakuormalla. Lupamääräys 3 ei ole perustunut alun perinkään tutkimustuloksiin kysymyksessä olevan toiminnan (ei jätteenpolttolaitos) ympäristöhaitoista eikä määräys sisälly useiden muiden vastaavantyyppisten voimalaitosten ympäristölupiin.

Tutkimukset on tehty elo-syyskuussa 2015 sekä touko-syyskuussa 2016.

Tutkimustuloksista ilmenee yksi selitteisesti, että siitä huolimatta, että voimalaitoksessa poltettiin lietettä eikä 850 °C lämpötilavaatimus täyttynyt, jatkuvatoimiset rikkidioksidi-, typenoksidi- tai hiukkasmittaukset eivät osoita muutosta tavanomaiseen polttotilanteeseen verrattuna. Dibentsodioksiinit ja dibentsofuraanit olivat mittauksissa alhaisella tasolla. Myös polttotoiminnan tuhkat testattiin ja ne olivat laadultaan tavanomaisia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden päätöksellä muutettu lupamääräys 3 muutetaan kuulumaan seuraavasti (poistettava osuus hakasulkeissa, lisäys kursiivilla):

3. Lietteitä poltettaessa kattilan savukaasujen lämpötila on oltava leijupedin yläpuolella vähintään kaksi sekuntia 850 °C. Ajettaessa kattilaa osakuormalla alle 70 kg/s höyryn kehityksellä, voi lämpötila lietettä poltettaessa olla 750 °C [, jos käyttöjakson aikana tehdään määräyksen 25 mukaisesti savukaasuista ylimääräinen PCDD- ja TCDD-päästömittaus]. Tilapäisesti muulloinkin, kun selvitetään laitoksen haitallisten päästöjen riippuvuutta polttolämpötilasta, voidaan kattilaa ajaa alemmilla lämpötilatasoilla. Sellaisten lietteenpolttotilanteiden, joissa lupamääräyksen ensimmäisen virkkeen vähimmäislämpötilavaatimus ei täyty, PCDD- ja TCDD-päästöjä on tarkkailtava ELY-keskuksen hyväksymän erillisen tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta muilta osin.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Kaukaan Voima Oy:n valituksen johdosta arvioitavana, onko yhtiön voimalaitoksen ympäristölupaan voitu sisällyttää määräys vähimmäislämpötilasta, joka on saavutettava lietettä poltettaessa.

Yhtiö on valituksessaan esittänyt, että tällainen määräys on tarpeeton. Palamisen tehokkuudesta, lietteen määrästä ja PCDD- ja TCCD-päästöjen mittaamisesta on annettu erikseen lupamääräykset eikä laitoksen savukaasuista ole mitattu merkittäviä dioksiini- ja furaanipitoisuuksia. Kyse ei ole laitoksesta, johon sovellettaisiin jätteen polttamista koskevaa valtioneuvoston asetusta (151/2013) eikä vähimmäislämpötilaa koskevasta määräyksestä ole säädetty suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (936/2014). Monien muiden vastaavien laitosten ympäristöluvissa vähimmäislämpötilaa koskevaa määräystä ole pidetty tarpeellisena. Määräyksen mukaisen palamislämpötilan saavuttaminen edellyttää varsinkin kesäaikaan huomattavaa maakaasun käyttöä lisäpolttoaineena ilman, että syntyvää energiaa voidaan käyttää täysimääräisesti hyödyksi. Tästä aiheutuu kustannuksia ja ympäristökuormitusta. Määräys voi johtaa myös typenoksidipäästöjen kasvuun.

Yhtiö on lisäksi esittänyt, että vaikka hallinto-oikeus on muuttanut määräystä yhtiölle myönteisellä tavalla, lupamääräys on kuitenkin sekava ja aiheuttaa uusia ongelmia. Lupamääräyksessä asetettu 750 asteen vähimmäislämpötilarajaus ei perustu tutkimuksiin. Yhtiön mukaan lupamääräys on edelleen tarpeeton.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojeluasetuksen 15 §:n mukaan luvan tarkistamista koskevassa hakemuksessa tai sen liitteessä on esitettävä voimassa olevassa lupapäätöksessä määrätyt ja muut tarpeelliset selvitykset.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; sekä 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Yhtiö on selvittänyt lupamääräyksessä 3 asetettua vähimmäislämpötilaa alhaisemmassa lämpötilassa aiheutuvia päästöjä koetoimintana vuosina 2015 ja 2016. Mittausten tulokset on toimitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mittaustulosten mukaan dioksiini- ja furaanipitoisuudet ovat olleet selvästi alle jätteenpolttoasetuksessa asetetun raja-arvon ja ympäristöluvan lupamääräyksessä 9 asetetun raja-arvon. Savukaasujen lämpötila on mittauksissa vaihdellut välillä 700–893 °C.

ELY-keskus on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella, että lämpötilalla on keskeinen merkitys PCDD/F-yhdisteiden synnyssä. Optimilämpötila näiden aineiden syntymiselle on 400–700 °C. Kun laitosta ajetaan pienemmillä kuormilla, poltto-olosuhteet huononevat ja riski PAH ja PCDD/F-yhdisteiden syntymiseen kasvaa.

Yhtiön koetoimintamittaustulokset kuvaavat päästöjä hyvissä palamisolosuhteissa ja korkeissa lämpötiloissa, joissa ei pitäisikään syntyä PCDD/F-yhdisteitä. Yhtiö ei ole toimittanut selvitystä laitoksen päästöistä pienillä kuormilla ja huonoissa palamisolosuhteissa.

Yhtiö ei ole hakemuksessaan esittänyt selvitystä siitä, minkälaisissa oloissa kattilaa tullaan tulevina vuosina käyttämään, millaisia aikoja kattilaa poltettaisiin lupamääräyksessä 3 tarkoitettua lämpötilaa alemmissa lämpötiloissa ja minkälaisia nämä lämpötilat olisivat.

Yhtiön olisi tullut hakemuksessaan esittää riittävä selvitys, jonka perusteella olisi mahdollista arvioida, miten lupamääräyksessä 3 asetetun ja aiempaan ympäristölupaan (Itä-Suomen ympäristölupavirasto 6.6.2017 nro 61/07/2) perustuvan lämpötilavaatimuksen poistaminen vaikuttaisi laitoksen päästöihin.

Lietteen polttamista koskevasta vähimmäislämpötilasta määrääminen ei ole ristiriidassa ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin kanssa, jonka mukaan lupamääräyksissä ei saa velvoittaa käyttämään tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Hallinto-oikeuden muuttama lupamääräys on kuitenkin monimerkityksellinen päästöjen mittausvelvoitteen osalta. Tämän vuoksi määräystä on muutettu siten, että luvan saajan on laadittava erillinen ELY-keskuksen hyväksymä tarkkailusuunnitelma alemmassa polttolämpötilassa aiheutuvien päästöjen tarkkailemiseksi.

Lupamääräys 3, sellaisena kuin hallinto-oikeus on sen muotoillut, antaa yhtiölle mahdollisuuden selvittää alemman polttolämpötilan vaikutusta laitoksen päästöihin. Yhtiö voi käyttää tätä selvitystä myöhemmin, jos se pitää tarpeellisena hakea muutosta ympäristölupaan.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

KHO:2017:129

$
0
0

Arvonlisävero – Vähennysoikeus – Tytäryhtiön osakkeiden myyntiin liittyvät kulut – Liike-toiminnan lopettaminen

Taltionumero: 3846
Antopäivä: 14.8.2017

A Oy oli X-konsernin alakonsernin emoyhtiö, joka veloitti tytäryhtiöiltään tuotekehitys- ja hallinnointipalveluja. Konsernin liiketoimintaa lopetettaessa A Oy myi useissa maissa sijaitsevien tytäryhtiöidensä osakkeet konsernin ulkopuoliselle ostajalle. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiöllä oikeus vähentää osakkeiden myyntiä varten hankkimiinsa asiantuntijapalveluihin sisältyneet tai käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritetut arvonlisäverot.

Asiassa oli selvitetty, etteivät mainitut kulut sisältyneet osakkeiden myyntihintoihin. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jossa kulut oli unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa C-29/08, SKF, viitaten katsottu A Oy:n yleiskuluiksi ja tuomioon asiassa C-408/98, Abbey National, viitaten toiminnan lopettamiseen liittyvinä kuluina vähennyskelpoisiksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A Oy:llä oli oikeus arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 117 §:n nojalla oikeus vähentää kulut siltä osin kuin A Oy:n toiminta ennen toiminnan lopettamista oli ollut arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvaa vähennykseen oikeuttavaa toimintaa. Äänestys 4–1.

Arvonlisäveron maksuunpano tilikauden 1.4.2013–31.3.2014 kohdekaudelta 2/2014.

Arvonlisäverolaki 102 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 168 artikla a alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-29/08, SKF ja C-408/98, Abbey National

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 10.10.2016 nro 16/1052/1

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on 18.6.2015 tekemällään päätök­sellä toimittanut A Oy:n, jäljem­pänä myös yhtiö, arvonlisäveron maksuunpanon tilikauden 1.4.2013–31.3.2014 kohdekuukaudelta 2/2014.

Verohallinto ei ole hyväksynyt yhtiön helmikuun 2014 kausivero­ilmoi­tuksella tekemiä arvonlisäverovähennyksiä B Ltd:n, C Ltd:n, D Oy:n ja X Oy:n laskujen perusteella yhteensä 869 662 euron osalta. Osakkeiden myynti on arvonlisäverotonta joko arvonlisäverolain 41 §:n ja 42 §:n nojalla tai arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävä­nä toimintana. Verohallinnon mukaan kyseiset laskut kohdistuvat suo­raan ja välittömästi arvon­lisäverottomaan osakkeiden myyntiin.

B Ltd:n veloittamissa onnistumispalkkioissa on kysymys arvonlisäverollisesta palveluko­konai­suudesta, josta yhtiö on velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella, mutta yhtiöllä ei ole niiden osalta arvonlisäveron vähennysoikeutta.

Yhtiö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Verohallinnon päätös kumotaan ja maksuunpano poistetaan. Yhtiö on toissijaisesti vaatinut, että maksuunpano poistetaan B Ltd:ltä ostettujen palvelujen osalta, koska palvelut ovat olleet luonteeltaan arvonlisäverotonta arvo­paperin­välitystä. Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti:

Verohallinto on katsonut osakkeiden myyntiin liittyviksi vähennys­kel­vot­to­miksi kustannuksiksi yhtiön seuraavat hankinnat:

- B Ltd:n Euroopan yhtiöiden liiketoiminnan myyntiin ja Aasian yhtiöiden sekä kaikkien muiden tytäryhtiöiden myyntiin liittyvät tulospalkkiot. Kyseisen liiketoiminnan myynnin yhteydessä myytiin yhtiöt Suomessa ja useassa muussa maassa.

- C Ltd:ltä ostettu edellä mainitun liiketoiminnan myyntiin liittyvien lakiasioiden konsultointi, muun muassa myyntisopimuksen laadinta.

- D Oy:ltä ostetut ulkomaisten yhtiöiden myyntiin liittyvät lakipalvelut. Lasku sisältää konsultointiyrityksen laskun edelleenveloituksen työstä, joka on liittynyt liiketoiminnan myyntiin useassa maassa.

- X Oy:ltä ostetut aasialaisen osakkuusyhtiön myyntiin liittyvät laki­palvelut.

Verohallinto ei ole mitenkään ottanut huomioon sitä, että kun kysymys on koko konsernin liiketoiminnan lopettamisesta, kysymys ei ole yhtiön kannalta osakkeiden myyntiin vaan koko arvonlisäverollisen liiketoiminnan lopetta­miseen liittyvistä kuluista, jotka ovat yhtiölle vähennyskelpoisia. Unionin tuomioistuimen (jäljempänä myös EUT) oikeuskäytännön mukaan olisi keinotekoista rajoittaa kustannusten vähennyskelpoisuutta sen mukaan, liittyvätkö kustannukset toiminnan aloittamiseen, sen toteuttamiseen vai sen päättämiseen. Myöskään sillä, miten toiminta lopetetaan, ei ole kustannusten arvonlisäveron vähennysoikeuden kan­nalta merkitystä. Muunlainen tulkinta olisi neutraalisuuden periaatteen vastainen.

Yhtiö on harjoittanut ainoastaan arvonlisäverollista liiketoimintaa ja sillä on täysi vähennysoikeus tämän toiminnan lopettamiseen liittyvistä kuluista.

B Ltd:ltä ostetut palvelut eli suurin osa kustannuksista, jotka Verohallinto on katsonut osakkeiden myyntiin liittyviksi vähennyskelvottomiksi kustannuksiksi, liittyvät yhtiön ostamiin osakkeiden myynnin välitys­palve­luihin. Vaikka hallinto-oikeus katsoisi, että kustannukset liittyvät osakkeiden myyntiin eikä niiden osalta ole vähennysoikeutta, näiden kustannusten osalta käännetyn verovelvollisuuden perusteella raportoitu arvonlisävero tulee poistaa yhtiön maksettavista arvonlisäveroista ja palauttaa yhtiölle. Kyse on kustannuksista, joista yhtiön ei alunperinkään olisi tullut suorittaa arvonlisäveroa. Kyseisillä laskuilla yhtiö on maksa­nut onnistumispalkkiot sen tytäryhtiöiden myynteihin liittyen. Tällainen osakkeiden myyntiin liittyvä onnistumispalkkio ostetuista corporate finance -palveluista on katsottu arvonlisäverottomaksi osakkeiden väli­tykseksi korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä myös KHO) pää­tök­sessä 21.8.2013 taltionumero 2586.

Yhtiö on osallistunut myytyjen tytäryhtiöiden hallintoon, joten yhtiö harjoittaa liiketoimintaa. Verollisen liiketoiminnan voidaan katsoa jatkuvan niin kauan kuin elinkeinonharjoittaja realisoi liikeomaisuutta. Liiketoiminnan lopettamiseen liittyvät kulut ovat vähennyskelpoisia verollista liiketoimintaa varten tapahtuvina hankintoina.

KHO:n oikeuskäytännön mukaan (KHO 1999:15, KHO 2001:45 ja KHO 2007:56) arvonlisäverollista toimintaa harjoittaneen tytäryhtiön osak­keiden myyntiin liittyvät kustannukset ovat arvonlisäverotuksessa vähen­nyskelpoisia yhtiön yleiskustannuksina. Oikeuskäytännössä on annettu painoarvoa liiketoiminnan kokonaisuudelle ja koko kulujen liitty­miseen liiketoimintakokonaisuuden verolliseen toimintaan. Toimin­nallisen emoyhtiön maksamilla kuluilla on lähtökohtaisesti katsottu ole­van yhteys verolliseen liiketoimintaan kokonaisuudessaan eikä yksittäiseen verottomaan liiketoimeen. Päätöksen KHO 2011:52 perusteella ei voida linjata järjestelmällisesti osakkeiden myyntiin liittyviä kustannuksia vähennyskelvottomiksi, kun otetaan huomioon kyseisen KHO:n pää­töksen taus­talla olevat erityiset olosuhteet (pääosin veroton vakuutus­toiminta ja osakkeiden kuuluminen sijoitusomaisuuteen).

Kustannuksia, jotka liittyvät verollisen liiketoiminnan aloittamiseen tytäryhtiön osakkeet hankkimalla, ja kustannukset, jotka liittyvät verollisen liiketoiminnan lopettamiseen tytäryhtiön osakkeet myymällä, tulee käsitellä arvonlisäverotuksessa samalla tavalla. EUT:n oikeuskäytän­nössä on todettu, että kustannusten arvonlisäverokäsittelyyn ei vaikuta se, missä kohtaa toimintaa kustannukset syntyvät. Tytäryhtiöiden osak­keiden myyn­tiin liittyvät kustannukset ovat yhtiön yleiskuluja. Yhtiöllä ei ole arvonlisäverotonta liiketoimintaa, joten kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero on sille vähennyskelpoinen.

Yhtiön B Ltd:ltä ostamat palvelut vastaavat EUT:n tuomiossa C-235/00, CSC Financial Services, kuvattua palvelukokonaisuutta. Palvelukokonaisuudessa on kysymys arvopapereiden välityksestä, jonka onnistuneesta suorituksesta yhtiö on maksanut onnistumispalkkion. Onnistumispalkkiota ei ole pidettävä asiantuntijapalvelusta maksettavana korvauksena. Kyseessä on ollut toimeksianto, jonka tarkoituksena on ollut yhtiön tytäryhtiöosakkeiden myynti eli kyse on välityspalvelun hankinnasta. Onnistumispalkkio maksetaan ainoastaan, mikäli myyjä onnistuu löytämään osakkeille ostajan eli osakkeet konkreettisesti myydään.

KHO:n päätöksessä 21.8.2013 taltionumero 2586 yhtiö toimi toimeksi­annosta riippuen joko myyjän edustajana sen omistaman yhtiön osak­keiden myyntiin liittyvässä toimeksiannossa tai ostajan edustajana tietyn kohteen osakkeiden hankintaa koskevassa toimeksiannossa. Myyntitoi­mek­siannoissa yhtiön roolina oli avustaa asiakasta myyntiprosessin hallinnoinnissa alustavista valmisteluista aina neuvotteluihin ja sopimus­ten tekemiseen asti. Pörssilistattuja osakkeita koskevissa ostotoimeksi­an­nois­sa yhtiö avusti asiakasta muun muassa rahoituksessa, due dili­gen­ce -kartoituksen tekemisessä sekä tarjousten valmistelussa ja julkaisussa. Tapauksessa palkkio määräytyi pääasiallisesti onnistumispalkkiona osakekaupan toteutuessa. Lisäksi yhtiö laskutti tiettyjä toimeksiantoon liittyviä kuluja.

Yhtiön ostamat palvelut vastaavat edellä kuvatussa KHO:n päätöksessä kuvattuja myyntitoimeksiannon palveluja. KHO:n päätöksessä myynti­toimeksiantoon liittyvistä palveluista on todettu muun muassa seuraavaa: yhtiö neuvoi asiakasta eri myyntivaihtoehdoista, mukaan lukien aika­taulusta, myyntiprosessista ja transaktion rakenteesta. Yhtiö teki kohteen markkinointia varten kuvauksen yhtiöstä, sen operatiivisista markki­noista, taloudellisesta suorituskyvystä ja tulevaisuuden odotuksista sekä muista olennaisista asioista potentiaalisille ostajille (Information Memo­randum tai Information Package). Yhtiö piti yhteyttä potentiaalisiin ostajiin ja hallinnoi niille toimitettavaa tietoa. Yhtiön tehtäviin kuului usein myös muiden asiantuntijoiden roolin koordinointi.

KHO on päätöksessään katsonut, että tällaiset corporate finance -pal­velut ovat arvonlisäverotonta osakkeiden välitystä. Yhtiön kaikki myynnit katsottiin laajasti arvonlisäverottomiksi. Päätös ei koske Vero­hallinnon esittämällä tavalla vain yhtä yksittäistapausta, vaan koko yhtiön toiminta on katsottu verottomaksi. Olisi yhdenvertaisuuden ja neutraalisuuden periaatteiden vastaista, että ainoastaan yhden palvelun­tarjoajan palvelut katsottaisiin arvonlisäverottomiksi ja muiden palvelut verollisiksi. Tämän vuoksi yhtiön ostamat palvelut tulee katsoa arvon­lisäverottomaksi osakkeiden välitykseksi, jolloin yhtiön ei olisi tullut raportoida niiden perusteella arvonlisäveroa Suomeen.

Yhtiö on vedonnut valituksensa tueksi edellä mainittujen päätösten lisäksi EUT:n tuomioihin asioissa C-29/08, SKF, C-32/03, Fini H, C-142/99, Floridienne ja Berginvest, C-497/01, Zita Modes, C-108/14 ja C-109/14, Larentia + Minerva ja Marinave, C-16/00, Cibo, C-235/00, CSC Financial Services ja C-44/11, Deutsche Bank.

Verohallinto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Verohallinnon näkemyksen mukaan arvonlisäveron vähennysoikeus määräytyy sen perusteella, mihin hankinta kohdistuu. Jos hankinta kohdistuu suoraan ja välittömästi arvonlisäverolain soveltamisalaan kuuluvaan arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavaan toimintaan, arvonlisäveron vähennysoikeus on. Jos hankinta kohdistuu suoraan ja välittömästi arvonlisäverolain soveltamisalaan kuuluvaan arvonlisäveron vähennykseen oikeutta­matto­maan toimintaan tai arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävään toimintaan, arvonlisäveron vähennysoikeutta ei ole. Ainoastaan siinä tapauksessa, että hankintaa ei voida kohdistaa suoraan ja välittö­mästi mihinkään edellä mainitusta kolmesta toiminnasta, hankinta voi­daan käsitellä yleiskuluna. Valituksenalaisessa asiassa on kyse osakkei­den myyn­tiin suoraan ja välittömästi kohdistuvista hankinnoista, joten hankintojen arvonlisäverot eivät ole vähennyskelpoisia. Toissijaisen vaatimuksen osalta Verohallinto on todennut, että yhtiö ei ole toimittanut selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että yhtiön B Ltd:ltä osta­mat palvelut olisivat samanlaisia palveluja kuin KHO:n päätöksessä 21.8.2013 taltionumero 2586 tarkoitetut palvelut.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, johon on liitetty yhtiön toimintakertomukset ja tilinpäätökset 2014 ja 2015 päät­tyneiltä tilikausilta. Yhtiö on tilinpäätösten perusteella myöntänyt myös lainoja. Jos hallinto-oikeus joiltakin osin hyväksyy yhtiön valituksen, oikeudenvalvontayksikkö esittää, että hallinto-oikeus toteaa päätök­sessään verottoman lainanannon vaikutuksesta yhtiön yleiskulujen vähennysoikeuteen.

Yhtiö on antanut vastaselityksen, jonka mukaan X-konsernissa on ollut ainoastaan arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavaa toimintaa. Jos konserni jatkaisi toimintaansa, varat olisi käytetty konsernin verollisen toiminnan harjoittamiseen.

B Ltd:n palvelut ovat yhtiön mainitulle yritykselle maksa­mia success fee -palkkioita, joiden perusteena on ollut Euroopan yhtiöiden osakkeiden eli niiden liiketoiminnan myynti ja Aasian yhtiöiden sekä kaikkien muiden tytäryhtiöiden osakkeiden myynti. Palvelut vastaavat KHO:n päätök­sessä 21.8.2013 taltionumero 2586 kuvattuja myyntitoimeksiantoon liittyviä palveluja. Helsingin hallinto-oikeus on antanut vastaavan­sisältöisen päätöksen 25.11.2015 nro 15/1128/4. Yhtiön ostamat palvelut ovat olleet KHO:n ja hallinto-oikeuden päätöksessä kuvattuja corporate finance -palveluja. Palvelujen laskut on toimitettu Verohallin­nolle. Palvelut, joiden vähennysoikeus on evätty, ovat olleet näistä palveluista maksettuja success fee -palkkioita, jotka ovat perustuneet yhtiön tytär­yhtiöosak­keiden myyntien toteutumiseen ja niistä saatuun kauppa­hintaan. Kyse on siten ollut verottomista rahoituspalveluista, joista yhtiö on aiheetta raportoinut käännetyn arvonlisäveron.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön verotonta lainanantoa koskevista huomautuksista yhtiö toteaa, että se on noudattanut vuosikirjapäätöksen KHO 1999:15 mukaista oikeuskäytäntöä. Yhtiö on saanut vähentää kustannuksiin sisältyneet arvonlisäverot sen toimiessa emoyhtiönä. Nyt kyseessä olevat kustannukset ovat syntyneet tytäryhtiöosakkeiden myyn­nistä ja ne on laskutettu ja maksettu vasta sen jälkeen, kun kyseessä ole­vien yhtiöiden osakkeet on saatu myytyä. Asia on ratkaistava verovel­vol­lisen eduksi.

Hallinto-oikeus on varannut yhtiön selvitysmiehelle tilaisuuden lausua valituksesta ja vastaselityksestä. Selvitysmiehellä ei ole ollut asiaan lisättävää.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on katsonut, että A Oy:n tytäryhtiöiden osakkeiden myynnistä aiheutuneet kulut ovat yhtiön liiketoiminnan yleiskuluja ja vähennyskelpoisia siltä osin kuin palvelut on hankittu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Hallinto-oikeus on kumonnut Verohallinnon päätöksen tältä osin ja palauttanut asian vähennys­oikeu­den laajuuden määrittämiseksi Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

1. Sovelletut oikeusohjeet

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoitus­palve­luna pidetään arvopaperikauppaa. Pykälän 3 momentin mukaan arvo­paperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan (686/2010) mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta 8 a–8 c tai 9 §:n perusteella suoritettavan veron. Verol­li­sella liiketoiminnalla tarkoitetaan pykälän 2 momentin mukaan toimin­taa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myy­jälle verovelvollisuuden.

2. Asiassa saatu selvitys

Asiakirjoista ilmenee, että yhtiö on ilmoittanut 1 072 791,63 euroa vähennettävää veroa arvonlisäveron kausiveroilmoituksellaan 2/2014.

Verohallinto on 5.5.2014 päivätyllä selvityspyynnöllään tiedustellut yhtiöltä muun ohella, mistä yhtiön vähennettävät arvonlisäverot pää­asiassa muodostuvat ja mihin toimintaan ne kohdistuvat. Samalla yhtiötä on pyydetty toimittamaan 10 suurimman ostolaskun kopiot helmikuulta 2014.

Yhtiö on antanut 13.5.2014 päivätyn kirjallisen vastauksen selvitys­pyyntöön. Vastauksen mukaan X Oy on X-konsernin emoyhtiö, jonka liiketoimintana on ollut omistaa liiketoimintaa harjoittavia yhtiöitä tytäryhtiöidensä D Oy:n ja A Oy:n kautta ja tuottaa ja myydä hallintopalveluja näille yhtiöille. X Oy:n tytäryhtiö A Oy on myynyt liiketoimintaa harjoitta­vat yhtiöt uudelle omistajalle siten, että pääosa yhtiöistä myytiin 17.2.2014 ja viimeinen tytäryhtiömyynti suoritettiin huhtikuun alussa. A Oy:n vähennettävät arvonlisäverot muodostuvat pääasiassa erilaisista konsultointikuluista. Nämä kulut ovat aiheutuneet etupäässä edellä mainittujen liiketoimintojen myyntiin liittyvästä kon­sultoinnista ja myytyjen yhtiöiden irrottamisesta X-konsernin hallin­tojärjestelmistä. Lisäksi tytäryhtiöiden myyntiin 17.2.2014 liittyen A Oy:llä on vireillä riita-asia ostajan kanssa kauppa­hinnan määrästä.

Verohallinto on 26.6.2014 päivätyllä selvityspyynnöllään muun ohella tiedustellut yhtiöltä, miten lisäselvityksen liitteenä olevat laskut B Ltd:ltä, C Ltd:ltä ja D Oy:ltä kohdistuvat osakkeiden myyntiin, onko yhtiön helmikuun ilmoituksella vähennetty muita kuluja, jotka liittyvät osak­keiden myyntiin, ja mitä nämä kulut ovat ja miten ne kohdistuvat osak­keiden myyntiin.

Yhtiön 28.10.2014 antamasta vastauksesta selvityspyyntöön ilmenee muun ohella seuraavaa:

A Oy on osa X-konsernia, jonka emoyhtiö on X Oy. Konserni on lopettamassa liiketoimintansa ja jäljellä olevat yhtiöt tullaan purkamaan. Liiketoiminnan lopettamisen valmisteluina yhtiö on myynyt tytäryhtiöitään. A Oy:n arvonlisä­vero­vähen­nykset liittyvät arvonlisäverollisen liiketoiminnan lopettamiseen.

Pääpiirteinen omistusrakenne X-konsernin yhtiöiden välillä on ollut seuraava: X Oy on omistanut D Oy:n, joka on omistanut A Oy:n. A Oy on omistanut yhtiöitä eri maissa. Kaikki yhtiöt ovat olleet A Oy:n liiketoimintaomaisuutta eli yhtiö on harjoittanut muun muassa tavaran valmistusta näiden yhtiöiden kautta. A Oy on myynyt näitä liiketoimintayhtiöitä vuodesta 2012 alkaen. Lisäksi A Oy myi Suomessa kahdella eri paikkakunnalla harjoittamansa liike­toimin­nan syyskuussa 2013 perustamalleen tytäryhtiölle E Oy:lle. Helmikuussa 2014 A Oy myi E Oy:n sekä loput tytäryhtiönsä saksalaiselle yhtiölle.

Osakkeiden myyjänä on ollut A Oy, joka on omistanut myydyt yhtiöt sataprosenttisesti. Yhtiö on myynyt tytäryhtiöiden koko osakekannan. Myydyt yhtiöt ovat olleet konsernin liiketoimintayhtiöitä. Osakkeiden omistusaikana osakkeet ovat olleet yhtiön käyttöomaisuutta. Osakkeiden myynti on käsitelty arvonlisäverottomana.

A Oy on harjoittanut tavaran valmistusta ja sen tytäryhtiöt ovat olleet keskeisessä osassa tämän liiketoiminnan harjoit­tamisessa. A Oy:n osakeomistuksissa ei ole ollut kyse osakkeiden passiivisesta omistamisesta tai arvopaperikaupan käynnistä. Yhtiö on osallistunut arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavien tytäryhtiöidensä toimintaan aktiivisesti. A Oy on myynyt tutkimus- ja tuotekehityspalveluja tytäryhtiöilleen ja lisäksi niin sanotut hallintopalveluveloitukset on veloitettu A Oy:n kautta tytäryhtiöiltä.

Osakkeiden myynti on ollut osa yhtiön liiketoiminnan lopettamista. Ulkopuolisilta ostetut palvelut on hankittu liiketoiminnan myynnin suunnittelua ja toteuttamista varten. Verollista liiketoimintaa harjoittavan konsernin luopuessa liiketoiminnan harjoittamisesta tytäryhtiöiden osak­keiden myynti ja liiketoiminnan varallisuuden myynti ovat käytännössä vaihtoehtoisia toimintatapoja ja toteuttavat yhtiön kannalta täysin samaa tarkoitusta. Nyt käsillä olevassa tapauksessa luovutus on perusteellisen harkinnan jälkeen päätetty toteuttaa osakekauppana. Tytäryhtiö­osak­kei­den myyntihinta määräytyy markkinoilla, ei syntyneiden transaktio­kulujen perusteella, joten kulut eivät ole osakkeen myyntihinnassa vaan muissa yhtiön myyntihinnoissa.

B Ltd:n lasku on maksettu Euroopan liiketoiminnan myyn­tiin liittyvien käytännön asioiden hoidosta. Liiketoiminnan myyn­nin yhteydessä myytiin yhtiöt Suomessa ja useassa muussa maassa. Toisella laskulla on maksettu edellä mainittuun myyntiin liittyvä tulokseen perustuva lisäpalkkio.

C Ltd:n laskulla on maksettu liike­toiminnan myyntiin liittyvää lakiasioiden konsultointia, muun muassa myyntisopimuksen laadintaa ynnä muuta sellaista.

D Oy:n lasku on konsultointiyrityksen laskun edelleenveloitus työstä, joka on liittynyt ­liike­toiminnan myyntiin Suomessa ja useassa muussa maassa.

Helmikuun 2014 ilmoituksella liiketoiminnan lopettamiseen liittyen on vähennetty edellä (vastauksessa selvityspyyntöön) mainittujen laskujen lisäksi muun ohella seuraavat laskut:

X Oy:n lasku, joka on toisen yrityksen edelleenveloitus lakipalveluista, jotka liittyvät yhden aasialaisen osakkuusyhtiön myyntiin maaliskuussa 2014.

B Ltd:n lasku, joka liittyy Euroopan yhtiöiden liiketoiminnan myyntiin ja Aasian yhtiöiden sekä kaikkien muiden tytäryhtiöiden myyntiin liittyvä tulospalkkio.

B Ltd:n lasku, joka on aasialaisen yhtiön myynnistä maksettu tulokseen perustuva lisäpalkkio.

B Ltd:n lasku, joka on palkkio aasialaisen yhtiön myyntiin liitty­vien käytännön asioiden hoitamisesta.

Verohallinto on lähettänyt yhtiölle 7.5.2015 päivätyn kuulemiskirjeen, jolla se on ilmoittanut yhtiölle, että se ei tule hyväksymään helmikuun 2014 kausiveroilmoituksella tehtyjä vähennyksiä valituksenalaisessa päätöksessä yksilöityjen laskujen osalta.

Yhtiö on 22.5.2015 antanut vastauksen Verohallinnon kuulemis­kirjee­seen. Kyse ei ole yhtiön kannalta osakkeiden myyntiin vaan koko arvonlisäverollisen toiminnan lopettamiseen liittyvistä kuluista. Lisäksi B Ltd:ltä ostetut palvelut eli suurin osa kustannuksista liittyvät yhtiön ostamiin osakkeiden myynnin välityspalveluihin. Yhtiön ei olisi alun perinkään tullut suorittaa arvonlisäveroa näistä palveluista käännetyn verovelvollisuuden perusteella. Kyseisillä laskuilla yhtiö on maksanut onnistumispalkkiot sen tytäryhtiöiden myynteihin liittyen. Osakkeiden myyntiin liittyvä onnistumispalvelu ostetuista corporate finance -pal­ve­luista on katsottu arvonlisäverottomaksi osakkeiden välitykseksi KHO:n päätöksellä 21.8.2013 taltionumero 2586. Yhtiö on tältä osin viitannut muun ohella EUT:n tuomioon asiassa C-235/00, CSC Financial Services, ja todennut, että yhtiön ostamat palvelut kuvaavat tuomiossa kuvattuja palveluita. Yhtiö on lisäksi viitannut edellä mainittuun KHO:n päätökseen ja todennut, että yhtiön ostamat palvelut vastaavat siinä kuvattuja myyntitoimeksiannon palveluja.

3. Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätös

A Oy kuuluu liiketoimintaa harjoittavaan X-konserniin. Yhtiö on omistanut operatiivista liiketoimintaa harjoittavia tytäryhtiöitä eri maissa. Yhtiö on myynyt tutkimus- ja tuotekehitys­palveluja tytäryhtiöilleen. Lisäksi hallintopalveluveloituksia on veloi­tettu yhtiön kautta tytäryhtiöiltä. Konserni on lopettamassa liiketoimin­tansa. Osa konsernin yhtiöistä on myyty ja jäljellä olevat yhtiöt tullaan purkamaan. Yhtiö on myynyt tytäryhtiönsä osana sen liiketoiminnan lopettamista. Yhtiö on hankkinut palveluja tytäryhtiöiden myynnin suunnittelua ja käytännön toteuttamista varten. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä oikeus vähentää arvonlisäverot, jotka ovat sisältyneet näihin tytäryhtiöiden osakekannan myyntejä varten hankittuihin palve­luihin.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on riidatonta, että A Oy on osallistunut omistamiensa tytäryhtiöiden hallintoon ja on siten arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu verovel­vol­linen.

EUT:n oikeuskäytännön mukaan, jotta arvonlisävero voitaisiin vähentää, aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetuilla liiketoimilla on oltava suora ja välitön yhteys myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutettui­hin liiketoimiin. Aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankituista tava­roista tai palveluista maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus edellyttää siis, että näiden tavaroiden tai palveluiden hankintakulut kuuluvat niihin osiin, joista myöhemmässä vaihdannan vaiheessa suoritettujen verol­listen ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien hinta muodostuu. Vero­velvolliselle myönnetään kuitenkin vähennysoikeus myös, vaikka tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennyk­seen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista verovelvollisen tarjoamien tava­roiden tai palvelujen hinta muodostuu. Tällaisilla kustannuksilla nimit­täin on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan. Edellä mainitut periaatteet ilmenevät muun ohella EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antamasta tuomiosta.

EUT on asiassa C-408/98, Abbey National, antamassaan tuomiossa todennut, että erilaisilla palveluilla, jotka luovuttaja on hankkinut toteut­taakseen varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirron, ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä yhteen tai useampaan myyntitoimeen, jonka perus­teella vähennysoikeus syntyisi. Nämä kulut ovat kuitenkin osa vero­velvollisen yleiskuluista, ja ne ovat sellaisenaan yrityksen tuotteiden hintojen kustannustekijöitä. Myös silloin, kun siirretään varallisuus­koko­naisuus ja kun verovelvollinen ei enää näiden käyttämisen jälkeen toteuta liiketoimia, näiden palvelujen kustannusten on katsottava olevan osa yrityksen koko liiketoiminnasta ennen siirtoa. Kuudennen arvonlisä­vero­direktiivin 17 artiklan mikä tahansa muunlainen tulkinta olisi risti­riidassa sen periaatteen kanssa, että arvonlisäverojärjestelmän edelly­tetään olevan täysin neutraali yrityksen kaikkeen taloudelliseen toimin­taan kohdistuvan verorasituksen suhteen, edellyttäen, että kyseiset toiminnat sinänsä ovat arvonlisäverollisia, ja siitä seuraisi, että talouden toimija joutuisi taloudellisessa toiminnassaan kantamaan arvonlisäveron rasitteen ilman, että kyseisellä toimijalla olisi mahdollisuutta vähentää sitä. Niinpä tällöin tehtäisiin mielivaltainen jako yhtäältä kuluihin, joita yritykselle on syntynyt ennen yrityksen varsinaisen toiminnan aloitta­mista, ja kuluihin, joita sille syntyy kyseistä toimintaa harjoittaessaan, ja toisaalta kuluihin, joita syntyy tämän toiminnan lopettamisesta. Niillä erilaisilla palveluilla, joita luovuttaja on käyttänyt siirtääkseen varalli­suuskokonaisuuden tai sen osan, on siis periaatteessa suora ja välitön yhteys kyseisen verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan (tuomion 34–36 kohta).

Yhtiön mukaan tytäryhtiöiden myyntiin liittyvien palvelujen hankinta­kustannukset eivät sisälly kyseisten osakkeiden myyntihintaan, vaan osakkeiden myyntihinta määräytyy markkinoilla. Hallinto-oikeus pitää uskottavana, että osakkeiden myyntikulut eivät ole osa osakemyyntien hinnanmuodostusta. Näin ollen kyseiset palvelut eivät kohdistu suoraan ja välittömästi osakemyynteihin.

Koska tytäryhtiöistä luopuminen on liittynyt yhtiön liiketoiminnan lopet­tamiseen, hankituilla palveluilla ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä muu­hunkaan yksittäiseen yhtiön myyntitoimeen, eivätkä kulut tästä syystä todennäköisesti myöskään tule sisältymään myöhempien liiketoimien hintaan. Ottaen kuitenkin huomioon mitä EUT on todennut asiassa C-408/98, Abbey National, antamassaan tuomiossa, kyseisten palvelujen voidaan edellä sanotusta huolimatta kuitenkin katsoa olevan osa yhtiön yleiskuluja. Palvelujen kustannusten on katsottava olevan osa koko yhtiön liiketoimintaa.

Edellä esitetyn perusteella on siten katsottava, että yhtiön tytäryhtiöiden osakkeiden myynnistä aiheutuneet kulut ovat yhtiön liiketoiminnan yleiskuluja. Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin mukaan nämä palveluista aiheutuneet kustannukset ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin palvelut on hankittu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan todennut, että yhtiö on myöntänyt lainoja ja että tämä yhtiön harjoittama veroton lainananto on otettava huomioon vähennyksen suhdelukua määri­tet­täessä. Hallinto-oikeus toteaa, että kun Verohallinnolla on ollut toinen käsitys edellä mainittujen palvelujen vähennyskelpoisuudesta, se ei ole käsitellyt kysymystä lainanannon vaikutuksesta yhtiön vähennys­oikeu­den laajuuteen. Hallinto-oikeus ei ensiasteena ota ratkaistavakseen tätä kysymystä, vaan palauttaa asian tältä osin Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen, Minna Martikainen (eri mieltä) ja Annika Aarnio. Asian esittelijä Marja Ruuska (eriävä mielipide).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Verohallinnon maksuunpanopäätös saatetaan voimaan. Veronsaajien oikeuden­valvonta­yksikkö on esittänyt valituksensa perusteluina muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden tiedossa on ollut valituksenalaista päätöstä tehdessään KHO:n vuosikirjapäätöksessä KHO 2016:137 tehty linjaus siitä, että corporate finance -palvelujen tulkitaan olevan verottomia rahoitus­pal­veluja. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole huomioinut tätä KHO:n ratkai­sua omassa pää­töksessään, vaikka yhtiö nimenomaisesti vetosi hallinto-oikeudessa toissijaisena peruste­lunaan tähän tulkintaan. Oikeuden­val­vontayksikön käsityksen mukaan asiassa voidaan siten lähteä siitä, että valituksen­alaisten kulujen ei tulkita miltään osin olevan corporate finan­ce -palve­lujen suorittamisesta aiheutuneita kuluja eikä siis verottomia rahoitus­palveluja. KHO on vuosikirjapäätöksessään KHO 2011:52 puolestaan todennut, että kun veroa ei suoriteta myynnistä, ostoihin sisältyvää veroa ei voida vähentää.

Niistä tosiseikoista, jotka ovat nousseet esille käsillä olevassa osakkei­den myyntikuluja koskevassa asiassa, ei ole pääteltävissä, että kysymys olisi ollut yhtiön suorittamasta pääomanhankinnasta, josta näkökulmasta osakkeiden myyntikuluilla yksinomaan voi olla vähennysoikeus EUT:n oikeuskäytännön perusteella. Osakkeiden myyntikulut voidaan sisäl­lyt­tää osakkeiden myynnistä saatuun hintaan vain, jos näin saadun tulon osoitetaan liittyvän yksinomaan verollisen ja vähennykseen oikeuttavan toiminnan rahoitukseen ahtaasti tulkiten.

EUT:n SKF-tuomiossa otettu tulkinta, joka tekee tuomiossa todetuin edellytyksin mahdolliseksi vaatia vähennysoikeutta osakkeiden myynti­kuluista, avaa joukon tulkinnanvaraisia kysymyksiä ja tilanteita, joissa tulee arvioitavaksi, käytettiinkö verottomasta luovutuksesta saatua pääomaa verollisen liiketoiminnan investointiin vai ei. Oikeuden­valvonta­yksikkö pitäisi tästä näkökulmasta tarkastellen hyvänä, jos SKF-tuomiossa otettua tulkintaa sovellettaisiin ahtaasti.

Näyttövelvollisuus vähennysoikeudesta on verovelvollisella eikä tämän asiantilan osoittamiseksi ole riittävää, että verovelvollinen vetoaa toi­min­tansa olevan kokonaisuudessaan verollista ja vähennykseen oikeut­tavaa. Yhtiö on selvitystilassa eikä sillä ole mahdollisuutta käyttää pää­omaansa verolliseen liiketoimintaan investoimiseen. Asiassa on selvää, että yhtiön omistamien osakkeiden myyntikuluilla ei ole suoraa ja väli­töntä yhteyttä vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin verollisen liike­toiminnan rahoitukseen liittyvinä pääomanhankintakuluina. Hallinto-oikeuden olisi tullut noudattaa KHO:n vuosikirjapäätöksessä KHO 2011:52 vahvistettua tulkintaa, joka tällä hetkellä ohjaa verotuskäy­täntöä.

Yhtiö on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan katsonut, että jos hallinto-oikeus olisi ratkaisussaan katsonut yhtiön hankkineen verotonta rahoi­tus­palvelua, se olisi perustellut asian KHO:n vuosikirjapäätöksen KHO 2016:137 mukaisesti. Oikeudenvalvontayksikkö väittää myös, että koska näin ei ole tehty, niin hankinnat on katsottava arvonlisäverollisiksi. Hal­linto-oikeus on kuitenkin ratkaissut asian yhtiön ensisijaisen vaati­muk­sen perusteella eikä kulujen luonnetta verollisina palveluina tai verotto­mina rahoituspalveluina ole asiassa tutkittu. Näin ollen ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että hallinto-oikeus olisi ratkaissut asian KHO:n edellä mainitun päätöksen perusteella etenkin, kun vastaavanlaiset kulut on vakiintuneesti katsottu verottomiksi osakkeiden välityspalveluiksi.

Oikeudenvalvontayksikkö toteaa myös, että osakkeiden myyntikulut voidaan sisällyttää osakkeiden myynnistä saatuun hintaan vain, jos näin saadun tulon osoitetaan liittyvän yksinomaan verollisen ja vähennykseen oikeuttavan toiminnan rahoitukseen. Yhtiö viittaa tältä osin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin, joissa on katsottu, että tytäryhtiön myyntiin liittyvät kustannukset eivät sisälly osakkeiden myyntihintaan, vaan osakkeiden myyntihinta määräytyy markkinoilla. Näin ollen palve­lut eivät kohdistu suoraan ja välittömästi osakkeiden myyntiin. Sillä seikalla, mihin tulot käytetään kun liiketoiminta loppuu, ei liene merkitystä.

Oikeudenvalvontayksikön mukaan yhtiön omistamien osakkeiden myyntikuluilla ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä vähennykseen oikeutta­viin liiketoimiin verollisen liiketoiminnan rahoitukseen liittyvinä pääomanhankintakuluina, joten hallinto-oikeuden olisi tullut noudattaa KHO:n vuosikirjapäätöksen KHO 2011:52 tulkintaa. EUT:n SKF-tuomiossa on todettu, että verovelvollisella on vähennysoikeus aikai­semmassa vaihdannan vaiheessa syntyneistä kuluista, jos toteutettujen liiketoimien kustannukset on sisällytetty tuotteiden hintaan. Nyt kysy­myk­sessä olevassa tapauksessa yhtiölle aiheutuneet kulut on toiminnan harjoittamisen aikana sisällytetty tuotteiden hintaan. Kun yhtiölle on aiheutunut kuluja toiminnan lopettamisesta, kyse on koko liiketoimin­taan kohdistuvista yleiskuluista. Liiketoiminnan lopettamiseen kohdistu­vista kuluista tuleekin olla vähennysoikeus vähennysoikeuden yleis­säännöksen nojalla. Oikeudenvalvontayksikön viittaama päätös KHO 2011:52 koski sijoitusomaisuuteen kuuluvien osakkeiden myyntiä ja näin ollen tilanne eroaa ratkaisevasti nyt kyseessä olevasta tapauksesta, joten se ei sovellu tähän tilanteeseen.

Kuten yhtiön valituksessa hallinto-oikeudelle on esitetty, kysymys on yhtiön toiminnan lopettamiseen liittyvistä kuluista. Yhtiön harjoit­taessa verollista liiketoimintaa sillä on vähennysoikeus tähän liiketoi­mintaan kohdistuvien kulujen sisältämistä arvonlisäveroista. EUT on tuomiossaan asiaan C-29/08, SKF, todennut, että sillä, miten lopetta­minen toteutetaan, toisin sanoen samaan lopputulokseen johtavilla menet­telyillä, ei saa olla erilaista lopputulosta arvonlisäveromielessä. Muunlainen tulkinta olisi neutraalisuuden periaatteen vastainen. Hallin­to-oikeus ei ole ratkaisussaan pohtinut palvelujen luonnetta, vaan se on ratkaissut asian yhtiön ensisijaisen vaatimuksen perusteella ja katsonut kulujen liittyvän verollisen liiketoiminnan lopettamiseen.

Edellä ja hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyillä perusteilla oikeuden­valvontayksikön valitus tulee hylätä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

Yhtiö on antanut Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselityksen johdosta lausuman.

Yhtiön lausuma on lähetetty tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksikölle valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Yhtiön esittämän toissijaisen vaatimuksen osalta asia palautetaan Verohallinnolle sen selvittämiseksi, onko yhtiön ollut suoritettava arvonlisäveroa B Ltd:ltä ostetuista palveluista käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Perustelut

1. Hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla nyt kysymyksessä olevien kulujen on katsottava olevan yhtiön yleiskuluja, jotka yhtiöllä on ollut arvonlisäverolain 102 §:n ja 117 §:n nojalla oikeus vähentää siltä osin kuin yhtiön toiminta on ennen liiketoiminnan lopettamista ollut arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvaa vähennykseen oikeuttavaa toimintaa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jonka mukaan kulut on katsottu yhtiön yleiskuluiksi ja asia palautettu vähennysoikeuden laajuuden selvittämiseksi Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi, ei ole syytä muuttaa.

2.Yhtiö on toissijaisena vaatimuksenaan jo Verohallinnolle tältä osin palautushakemuksena pidettävässä kirjelmässään ja myös hallinto-oikeudelle osoittamassaan valituksessa esittänyt, että yhtiön ei olisi ollut suoritettava arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella B Ltd:ltä ostamistaan palveluista. Koska hallinto-oikeus on palauttanut asian Verohallinnolle vähennysoikeuden laajuuden selvittämiseksi ja yhtiön velvollisuudella suorittaa veroa mainittujen palvelujen ostosta saattaa siten olla yhtiölle oikeudellista merkitystä, hallinto-oikeuden olisi tullut antaa päätös myös yhtiön toissijaiseen vaatimukseen. Koska asia joka tapauksessa palautetaan Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi, asiaa ei tämän johdosta ole palautettava hallinto-oikeudelle päätöksen antamista varten yhtiön toissijaiseen vaatimukseen. Verohallinnon on asiaa uudelleen käsitellessään korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2016:137 huomioon ottaen ratkaistava, onko yhtiön ollut suoritettava arvonlisäveroa mainitulta yhtiöltä ostamistaan palveluista käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Marita Eeva.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto:

"Ennen kuin hallinto-oikeus on ottanut kantaa ostetuista palveluista suoritettavan arvonlisäveron vähennyskelpoisuuteen, sen olisi tullut ensin ratkaista, onko B Ltd:ltä ostetuista palveluista ollut ylipäänsä suoritettava arvonlisäveroa. Palautan asian tämän vuoksi kokonaisuudessaan hallinto-oikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

Enemmistön päätettyä lausua vähennysoikeudesta kaikkien nyt kysymyksessä olevien ostolaskujen ja siis myös B Ltd:ltä ostettuihin palveluihin mahdollisesti sisältyvän arvonlisäveron kannalta hyväksyn Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen osittain. Kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja vahvistan, että yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää nyt kysymyksessä olevista ostoista suoritettavaa arvonlisäveroa. Palautan asian hallinto-oikeuden uudelleen käsiteltäväksi joka tapauksessa sen selvittämiseksi, onko maksuunpano yhtiön vaatimuksen mukaisesti poistettava B Ltd:ltä ostettujen palvelujen osalta sillä yhtiön esittämällä perusteella, että palvelut ovat olleet arvonlisäverosta vapautettuja rahoituspalveluita eikä palvelujen ostamisesta ole seurannut velvollisuutta arvonlisäveron maksamiseen.

Perustelut

Todetessaan, että verovelvolliselle myönnetään vähennysoikeus myös, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista verovelvollisen tarjoamien tavaroiden tai palvelujen hinta muodostuu, hallinto-oikeus, jonka perustelut enemmistö on tältä osin hyväksynyt, on viitannut erityisesti asiassa C-29/08, SKF, annettuun unionin tuomioistuimen tuomioon. Tuossa tapauksessa unionin tuomioistuin jätti ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen selvitettäväksi, voitiinko tapauksessa kysymyksessä olleet kustannukset sisällyttää myytyjen osakkeiden hintaan vai olivatko ne vain verovelvollisen taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä (tuomion 73 kohta).

Hallinto-oikeus on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa pitänyt uskottavana, että osakkeiden myyntikulut eivät ole osa osakemyyntien hinnanmuodostusta. Hallinto-oikeus on tällä perusteella katsonut, että kyseiset palvelut eivät ole kohdistuneet suoraan ja välittömästi osakemyynteihin.

Totean, että vaikka unionin tuomioistuin on mainitussa tapauksessa osoittanut kansallisen tuomioistuimen selvittämään, miten osakkeiden myyntikulut vaikuttivat hinnanmuodostukseen osakkeita myytäessä, tuomioistuin on samalla kehottanut kansallista tuomioistuinta ottamaan huomioon kaikki olosuhteet, joissa pääasiassa kysymyksessä olevat liiketoimet olivat tapahtuneet. Myöhemmässä oikeuskäytännössään tuomioistuin on edelleen todennut, että "suoran ja välittömän yhteyden" luonteesta ei ole realistista yrittää kehittää täsmällisempää muotoilua. Tuomioistuimen mukaan, kun otetaan huomioon kaupallisessa ja ammattitoiminnassa tehtyjen liiketoimien monimuotoisuus, on mahdotonta antaa täsmällisempää vastausta siihen, miten määrittää kaikissa tapauksissa ostotapahtumien ja myyntitapahtumien välinen välttämätön suhde, jotta arvonlisävero olisi vähennettävissä (ks. asiassa C‑104/12, Becker, annetun tuomion 21 kohta). Tämän vuoksi katson, että kysymys siitä, onko osakemyynteihin liittyvillä kuluilla katsottava olevan suora ja välitön yhteys osakemyynteihin, ei ole ratkaistavissa yksinomaan selvittämällä, miten kulut ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet osakkeiden myyntihintojen muodostumiseen, vaan ratkaisu on tehtävä liiketointen objektiiviseen sisältöön kohdistuvan kokonaisarvioinnin perusteella.

Verohallinto on nyt kysymyksessä olevassa asiassa yhtiöltä saamiensa lisäselvitysten jälkeen hyväksynyt ostovähennyksen sellaisista selvityksen alaisista kuluista, jotka ovat Verohallinnon käsityksen mukaan liittyneet yleisemmin tytäryhtiöiden lopettamiseen ja luovutuksen toteuttamistavan suunnitteluun sekä näiden laki- ja markkinointiselvityksiin. Asiassa on tämän jälkeen ollut kysymys vain sellaisista kuluista, jotka Verohallinto on katsonut suoraan osakkeiden myyntiin kohdistuviksi. Verohallinnon tavoin katson, että näitä nyt kysymyksessä olevia ostoja ei ole pidettävä vähennyskelpoisina liiketoiminnan lopettamiskuluina. Sen sijaan katson, että osakkeiden myyntejä on tässä yhteydessä arvioitava harjoitetusta muusta liiketoiminnasta erillisinä liiketapahtumina ja että osakkeiden myynteihin kohdistuvia kuluja ei siis voida pitää harjoitetun liiketoiminnan yleiskuluina.

Tässä arvioinnissani kiinnitän erityistä huomiota ensinnäkin siihen, että kuluilla on hinnanmuodostuksenkin kannalta yhteys osakekauppoihin. Suurin osa nyt kysymyksessä olevista kaikista kuluista muodostuu B Ltd:lle maksetuista tulospalkkioeristä, joiden kokonaismäärä on huomattava. Liiketaloudellisesti järkevän perusteen tulospalkkioon sitoutumiseen on yhtiön kannalta voinut muodostaa vain käsitys siitä, että neuvonantajan toiminta edesauttaa osakekauppojen toteutumista ja mahdollisimman suuren myyntihinnan saavuttamista.

Toisaalta ei ole myöskään osoitettavissa sellaista yhtiön liiketoimintaa, jonka yleiskuluina nyt kysymyksessä olevia ostoja voitaisiin perustellusti pitää. Riidanalaisilta osin ostolaskuissa ei ole niiden kokonaisrahamäärä huomioon ottaen enää kysymys sellaisista yksinomaan toiminnan lopettamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, jotka olisi liiketaloudellisesti perusteltua kohdentaa päättyneen liiketoiminnan kuluiksi. Koska yhtiö on lopettanut liiketoimintansa, osakemyyntejä varten tapahtuneilla ostoilla ei voi olla yhteyttä yhtiön tulevaankaan arvonlisäverolliseen liiketoimintaan esimerkiksi sen johdosta, että osakemyynnit palvelisivat yhtiön tulevan toiminnan rahoittamista. Se, mitä unionin tuomioistuin lausui asiassa C-408/98, Abbey National, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin ottaen huomioon, että mainitussa tapauksessa oli kysymys vähennysoikeudesta silloin, kun myyntitapahtuma oli arvonlisäveroton varallisuuskokonaisuuden tai sen osan siirtoa koskevan erityissäännöksen perusteella."

Article 0

$
0
0

Passiasiaa koskeva valitus

Taltionumero: 3872
Antopäivä: 15.8.2017

Asia Passiasiaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 29.10.2015 nro 15/0857/2

Asian aikaisempi käsittely

Suomen suurlähetystö Bernissä on päätöksellään 14.1.2015 passilain 15 §:n viitaten hylännyt A:n passihakemuksen, koska A oli kieltäytynyt antamasta sormenjälkiään tallennettavaksi passirekisteriin.

Suurlähetystö on 16.1.2015 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut A:lle, että edellä mainittu päätös on poistettu järjestelmästä, koska se oli tehty virheellisesti. Passihakemusta ei ole voitu ottaa vastaan, koska se ei ole ollut passilain vaatimusten mukainen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Suomen suurlähetystön päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

A:lle ei ole myönnetty passia, koska hän on kieltäytynyt antamasta sormenjälkiään. A:n passihakemus on hylätty 14.1.2015 ja 16.1.2015 hänelle on ilmoitettu hakemuksen raukeamisesta. Sanotut toimenpiteet merkitsevät passihakemuksen hylkäämistä. Valitus on siten tutkittava.

Hallinto-oikeus toteaa, että henkilön sormenjäljet ovat monin tavoin rinnastettavissa arkaluonteisiin tietoihin, joiden suojaaminen oikeudettomalta käytöltä on erittäin tärkeätä. Passinhakijan sormenjälkien tallettamisella passirekisteriin puututaan hakijan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun yksityiselämän suojaan. Täyttääkseen laillisuusvaatimuksen tulee puuttumisella eli tallettamisella passirekisteriin ensinnäkin olla perustansa kansallisessa laissa. Lisäksi lain on annettava riittävää suojaa viranomaisten taholta tulevia mielivaltaisia puuttumisia vastaan. Sormenjälkien tallettamisen passirekisteriin on myös palveltava jotakin artiklan 2 kohdassa mainituista tarkoituksista. Käsiteltävänä olevassa asiassa lain laatuvaatimusten täyttyminen liittyy läheisesti sormenjälkien rekisteröimisen välttämättömyyteen demokraattisessa yhteiskunnassa.

Passinhakijan sormenjälkien tallettamisella passirekisteriin on sinänsä perusta passilain 6 a §:n 3 momentissa, jonka mukaan sormenjäljet talletetaan passin tekniseen osaan sekä passirekisteriin. Mainitun lainkohdan mukaan passirekisteriin talletetut sormenjäljet on pidettävä erillään rikoksesta epäiltyjen henkilötuntomerkeistä.

Passirekisteristä säädetään passilain 29 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan mainitussa laissa poliisille, ulkoasiainministeriölle ja 10 §:ssä tarkoitetulle Suomen edustustolle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi poliisi pitää rekisteriä, johon talletetaan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (761/2003) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut henkilöllisyyttä koskevat tiedot sekä mainitun lain 3 §:n 3 momentin 2-4 kohdassa tarkoitetut passitiedot, kuvatiedot ja passin sormenjälkitiedot. Pykälän 2 momentin mukaan passirekisterin tietojen käytöstä on voimassa, mitä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 15, 16 ja 16 a §:ssä säädetään. Passirekisterin tietojen luovuttamisesta ja poistamisesta on voimassa, mitä mainitun lain 19 ja 23 §:ssä säädetään. Henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuvien tunnistetietojen tietoturvasta on voimassa, mitä mainitun lain 10 a §:ssä säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan ulkoasiainministeriöllä ja Suomen edustustolla on oikeus käyttää passin sormenjälkitietoja vain henkilöllisyyden varmistamiseksi ja asiakirjan valmistamiseksi, jollei lailla toisin säädetä. Ulkoasiainministeriöllä ja Suomen edustustolla on oikeus ottaa rekisteröidyltä sormenjäljet ja

verrata niitä rekisteröityihin sormenjälkiin. Vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan, ja ne on hävitettävä välittömästi sen jälkeen.

Henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuvien tunnistetietojen tietoturvasta säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 10 a §:ssä.

Tietojen käyttämisestä tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen säädetään viimeksi mainitun lain 15 §:ssä. Pykälän 3 momentin mukaan oikeus 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen passin sormenjälkitietojen käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedon käyttöä välttämättä edellyttää.

Tietojen käyttämisestä muuhun kuin tietojen keräämis- ja tallettamistarkoitukseen säädetään viimeksi mainitun lain 16 §:ssä. Pykälän 4 momentin mukaan passin sormenjälkitietojen käyttämisestä säädetään 16 a §:ssä. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan poliisi saa käyttää 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja passin sormenjälkitietoja muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedon käyttöä välttämättä edellyttää. Pykälän 2 momentin mukaan poliisilla on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa oikeus ottaa sormenjäljet ja verrata niitä rekisteröityihin sormenjälkiin. Vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan, ja ne on hävitettävä välittömästi sen jälkeen.

Lain 19 §:n 2 momentin mukaan 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja passin sormenjälkitietoja poliisi saa luovuttaa salassapitosäännösten estämättä ainoastaan 19 §:n 1 momentin 4, 7, 9 ja 10 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille henkilöllisyyden varmistamiseksi ja asiakirjan aitouden toteamiseksi silloin, kun se on tarpeen henkilön maahantuloa, maassa oleskelua tai maasta lähtöä koskevien asioiden käsittelyä varten. Tietojen saamiseen oikeutetulla on oikeus ottaa rekisteröidyltä sormenjäljet ja verrata niitä rekisteröityihin sormenjälkiin. Vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan ja ne on hävitettävä välittömästi sen jälkeen.

Henkilörekisterien ja niihin talletettujen tietojen käsittelyn valvonnasta säädetään lain 19 b §:ssä. Mainitussa laissa tarkoitetun henkilörekisterin ja siihen sisältyvien tietojen salassapito ja muu suoja varmistetaan: 1) antamalla pääsy tietoihin vain niille, jotka tarvitsevat tietoja työtehtäviensä hoitamiseksi; 2) huolehtimalla siitä, että henkilörekisteriin talletettujen tietojen käyttö, luovutus ja muu käsittely sekä luovutuksen perusteet kirjataan sähköiseen lokiin, tietojärjestelmään, asianhallintajärjestelmään, manuaaliseen diaariin tai asiakirjaan; 3) estämällä tietojen luvaton muuttaminen ja muu luvaton tai asiaton käsittely käyttöoikeushallinnan, käytön valvonnan sekä tietoverkkojen, tietojärjestelmien ja tietopalvelujen asianmukaisilla ja riittävillä turvallisuusjärjestelyillä ja muilla toimenpiteillä.

Lain 23 §:ssä säädetään tietojen poistamisesta hallintoasiain tietojärjestelmästä lainkohdasta tarkemmin ilmenevien määräaikojen jälkeen.

Hallinto-oikeus toteaa, että sekä passilaissa että henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa on tehty selkeä ero toisaalta passin sormenjälkitietojen ja toisaalta rikoksesta epäillyn sormenjälkitietojen käytön ja niitä koskevien menettelyjen suhteen. Molemmista laeista käy hyvin selkeästi ilmi, että passirekisteriin talletetut sormenjäljet on pidettävä erillään rikoksesta epäiltyjen henkilötuntomerkeistä. Hallinto-oikeus katsoo, että edellä ilmenevät säännökset sormenjälkitietojen sallitusta käyttötarkoituksesta, rekisterin käyttöoikeuden rajaamisesta, rekisterinkäyttöä koskevasta valvonnasta, tietosuojasta ja -turvasta sekä sormenjälkitietojen säilytysajoista on muotoiltu sellaisella ennustettavuuden turvaavalla täsmällisyydellä ja tarkkarajaisuudella, joka on suojattavaan etuun suhteutettuna riittävää.

Tallettamisella rekisteriin on passimenettelyyn liittyvät tavoitteet. Hallituksen esityksestä laiksi passilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta HE 234/2008 vp annetussa hallintovaliokunnan mietinnössä HaVM 9/2009 vp todetaan, että rekisteröinnillä taataan passinhakuprosessin turvallisuus ja henkilöllisyyden luotettava varmistaminen. Rekisteröinnillä edistetään kansalaisten oikeusturvaa ja suojataan henkilön identiteettiä. Vertaamalla passinhakijan sormenjälkiä tietokannassa oleviin sormenjälkiin voidaan varmistua siitä, ettei henkilö hae passia useammalla henkilöllisyydellä tai että passi myönnetään hakijan tiedoilla vain yhdelle henkilölle. Pelkällä passin siruun talletetulla sormenjäljellä ei kyetä varmistamaan passinhakijan henkilöllisyyden luotettavaa todentamista. Passin siruun talletettu haltijan sormenjälki mahdollistaa ainoastaan vertailun, jossa henkilön sormenjälkeä verrataan siruun talletettuun sormenjälkeen. Tämä vertailu ei myöskään mahdollista kaksois- ja monihenkilöllisyyksien estämistä. Sormenjälkien tallettamisella rekisteriin on myös passimenettelyyn liittymätön tavoite, johon hallintovaliokunnan edellä mainitussa mietinnössäkin todetun mukaisesti on lähtökohtaisesti suhtauduttava hyvin varauksellisesti. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta voidaan tehdä vain täsmällisiä ja vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia. Passin sormenjälkitietoja saa käyttää muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että passirekisterin sormenjälkitietoja tulee voida käyttää poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa vaihtoehtoja ei ole juurikaan käytettävissä. Mietinnössä todetaan vielä, että sääntely ei mahdollista passirekisterin sormenjälkitietojen käyttämistä esimerkiksi rikostutkintaan.

Hallinto-oikeus katsoo, että edellä mainittuja tavoitteita on pidettävä hyväksyttävinä. A:n passihakemus on voitu hylätä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Perustuslaki 10 §

Passilaki 37 §

Hallintolaki 50 §:n 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Monica Gullans ja Eve Saarikoski, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja passi määrätään myönnettäväsi siten, että valittajan sormenjäljet tallennetaan yksinomaan hänelle myönnettävään Suomen passiin. Toissijaisesti, mikäli asiaa ei ratkaista ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti, asiassa on pyydettävä Euroopan unionin tuomioistuimelta SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisu ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Suomen valtio on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluessa tuomion antamispäivästä lukien.

Valittaja on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Suomen Bernin suurlähetystö ei ole päätöksellään 14.1.2015 myöntänyt valittajalle Suomen passia passilain 15 §:n nojalla, koska valittaja on kieltäytynyt antamasta sormenjälkiään tallennettavaksi passin ulkopuoliseen rekisteriin (passirekisteri). Suurlähetystö on 16.1.2015 ilmoittanut valittajalle, ettei valittajan passihakemusta voitu ottaa vastaan, koska hakemus ei ole ollut passilain 6 ja 6 a §:n edellytysten mukainen eikä asiassa ilmennyt, että valittajan sormenjälkiä ei olisi mahdollista tallentaa. Hakemus on poistettu järjestelmästä.

Valittaja katsoo, että suurlähetystön päätös loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa taattua yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Suomen kansalaisille laissa säädetty oikeus saada passi ja vapaasti poistua maasta ei voi täysimääräisesti toteutua ilman sormenjälkien luovuttamista rekisteröitäväksi.

Valittaja toteaa, että sormenjälkitietojen luovuttaminen yksinomaan passiin on sinänsä laillista, eikä valittaja ole tästä missään vaiheessa kieltäytynyt. Sormenjälkien tallettaminen tämän lisäksi passilain 29 §:n tarkoittamaan passirekisteriin ei täytä perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamiselle asetettuja hyväksyttävyys- ja oikeasuhtaisuusvaatimuksia, eikä sormenjälkien rekisteröiminen ole välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Passirekisteriin tallennettuja tietoja ei tosiasiassa ole riittävällä tavalla suojattu viranomaisten mielivaltaiselta puuttumiselta eikä tietoturvariskejä vastaan. Valittaja on sisäministeriön arviomuistioon 20/2014 viitaten todennut, ettei passirekisteriä ole toistaiseksi edes voitu käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli identiteettivarkauksien ja kaksoishenkilöllisyyksien eliminoimiseen. Passinhakijan perus- ja ihmisoikeuksiin on siis puututtu turhaan. Passisormenjälkiä rekisteröidään vain muutamassa Euroopan valtiossa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on vastaavan kaltaisen asian kohdalla huomauttanut, että uusien teknologioiden kehittämiseen osallistuva valtio kantaa erityisen vastuun oikean tasapainon saavuttamisessa. Ratkaisussaan M.K v France 18.4.2013 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että yksityishenkilön Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista yksityiselämän suojaa oli rikottu, kun henkilön sormenjälkitietoja oli säilytetty sormenjälkirekisterissä ja totesi, että kansallisen lainsäädännön on oltava riittävän täsmällisesti määritelty ja ihmisoikeuksiin puuttumisen on oltava välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. EIT totesi myös, että kansallisen viranomaisen harkintamarginaalin ala on tavallista ahtaampi puututtaessa yksilön olemassaolon ja identiteetin kannalta tärkeisiin kysymyksiin.

Valittajan passihakemus on hylätty passilain 15 §:n nojalla, vaikka valittajalla ei kuitenkaan ole ollut passihakemuksen hylkäämiseen oikeuttavaa rikosrekisterimerkintää. Valittajan passihakemus on näin ollen hylätty virheellisin perustein ja täysin perusteettomasti, vertaamalla hänen tietojaan viranomaisten muista tietokannoista saataviin tietoihin. Tällainen menettely osoittaa viranomaisten käyttävän kaikkia saatavilla olevia tietoverkkoja, ilman että passirekisterin tietoja pidettäisiin erillään rikosrekisterin tai muiden viranomaisten tietokantojen tiedoista.

Valittaja on viitannut Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) asiaan C-291/12, jossa on muun ohella todettu sormenjälkien tallettamisen passin ulkopuolelle lähtökohtaisesti loukkaavan yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa. Asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevan EUT:n kannanoton perusteella voidaan todeta, että passia varten otettuja sormenjälkiä on käsiteltävä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sillä tavoin, että sormenjälkien ottamista koskeva tarkoitus toteutuu. Sormenjälkien tallettaminen passirekisteriin merkitsee valittajan mukaan suhteellisuusperiaatteen vastaista, liian pitkälle menevää puuttumista henkilön yksityisyyden suojan ytimeen. Ennakkoratkaisun pyytäminen SEUT 267 artiklan nojalla on asiassa tarpeen sen arvioimiseksi, onko sormenjälkien tallentaminen kansalliseen passirekisteriin ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

Suomen Bernin suurlähetystö on antanut lausunnon ja toimittanut liitteeksi asiaa koskevan poliisihallituksen lausunnon.

Valittaja ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytäminen

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava. Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

2. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

2.1. Euroopan ihmisoikeussopimus

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi laaditun yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

2.2. Unionin oikeus

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan. Perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan. Artiklan 2 kohdan mukaan tällaisten tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Artiklan 3 kohdan mukaan siltä osin kuin tämän perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Tämä määräys ei estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa.

Jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista 13.12.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2252/2004 (passiasetus) johdanto-osan perustelukappaleen (4) mukaan asetuksella yhdenmukaistetaan vain jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijät, biometriset tunnisteet mukaan luettuina. Perustelukappaleen (8) mukaan passeihin ja matkustusasiakirjoihin liittyviä henkilötietoja käsiteltäessä sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (tietosuojadirektiivi).

Tietosuojadirektiivin perustelukappaleen 10 mukaan henkilötietojen käsittelyä koskevien kansallisten lainsäädäntöjen tavoitteena on taata perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen, erityisesti yksityisyyttä koskevan oikeuden kunnioittaminen, joka tunnustetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 8 artiklassa ja yhteisön oikeuden yleisissä periaatteissa; tämän vuoksi lainsäädäntöjen lähentäminen ei saa johtaa lainsäädännöllä turvattavan tietosuojan heikentymiseen, vaan sillä on päinvastoin varmistettava tietosuojan korkea taso yhteisössä.

Tietosuojadirektiivin perustelukappaleen 45 mukaan milloin tietojenkäsittely on laillista yleisen edun, julkisen vallan käytön tai tietyn luonnollisen tai oikeushenkilön oikeutetun edun perusteella, rekisteröidyllä olisi kuitenkin oltava oikeus, erityiseen tilanteeseensa liittyvien pakottavien ja perusteltujen syiden vuoksi, vastustaa henkilötietojensa käsittelyä; jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus säätää vastakkaisia kansallisia säännöksiä.

Tietosuojadirektiivin 2 artiklan a kohdan mukaan"henkilötiedoilla" tarkoitetaan kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja;tunnistettavissa olevana pidetään henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa muun ohella hänelle tunnusomaisen fyysisen tai fysiologisen tekijän perusteella. Artiklan b kohdassa tarkoitetaan "henkilötietojen käsittelyllä" kaikenlaisia sellaisia toimintoja tai toimintojen kokonaisuuksia, joita kohdistetaan henkilötietoihin joko automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai manuaalisesti, kuten tietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, säilyttäminen, muokkaaminen tai muuttaminen, tiedon haku, kysely, käyttö, luovuttaminen siirtämällä, levittämällä tai asettamalla muutoin saataville, yhteensovittaminen tai yhdistäminen sekä suojaaminen, poistaminen tai tuhoaminen.

Direktiivin 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötietoja voidaan käsitellä ainoastaan a) jos rekisteröity on yksiselitteisesti antanut suostumuksensa, tai c) jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän laillisen velvoitteen noudattamiseksi, tai e) jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai sellaisen julkisen vallan käyttämiseksi, joka kuuluu rekisterinpitäjälle tai sivulliselle, jolle tiedot luovutetaan, tai f) jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun intressin toteuttamiseksi, paitsi milloin tämän intressin syrjäyttävät rekisteröidyn 1 artiklan 1 kohdan perusteella suojaa tarvitsevat intressit ja perusoikeudet ja -vapaudet.

Direktiivin 14 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on turvattava rekisteröidylle oikeus ainakin 7 artiklan e ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa millä hetkellä tahansa vastustaa itseään koskevien tietojen käsittelyä tilanteeseensa liittyvien huomattavan tärkeiden ja perusteltujen syiden vuoksi, paitsi milloin kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetään. Jos vastustus on perusteltua, rekisterinpitäjä ei enää saa käsitellä kyseisiä tietoja.

Tietosuojadirektiivi on Suomessa saatettu voimaan henkilötietolailla (523/1999).

2.3. Kansallinen lainsäädäntö

Suomen perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Henkilötietolain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.

Henkilötietolain 2 §:n 2 momentin mukaan henkilötietolakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Henkilötietolain 8 §:n 1 momentin mukaan henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan:

1) rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella:

---

3) jos käsittely yksittäistapauksessa on tarpeen rekisteröidyn elintärkeän edun suojaamiseksi;

4) jos käsittelystä säädetään laissa tai jos käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta.

Passilain 5 c §:n 1 momentin mukaan poliisihallitus huolehtii siitä, että passin tekniseen osaan talletetut tiedot suojataan EU:n passiasetuksen ja sen soveltamiseksi annettujen säännösten mukaisesti tehokkaasti tunkeutumista, luvatonta lukemista, muuttamista, käyttöä ja muuta luvatonta käsittelyä vastaan.

Passilain 6 a §:n 1 momentin mukaan passinhakijalta otetaan passia haettaessa sormenjäljet. Pykälän 2 momentin mukaan hakijalta ei oteta sormenjälkiä, jos niitä ei saada iän taikka vamman, sairauden, fyysisen esteen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Hakijan on pyydettäessä esitettävä luotettava selvitys syystä, joka estää sormenjälkien ottamisen, sekä arvio syyn kestosta. Pykälän 3 momentin mukaan sormenjäljet talletetaan passin tekniseen osaan sekä passirekisteriin. Passirekisteriin talletetut sormenjäljet on pidettävä erillään rikoksesta epäiltyjen henkilötuntomerkeistä.

Passilain 29 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa poliisille, ulkoasiainministeriölle ja 10 §:ssä tarkoitetulle Suomen edustustolle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi poliisi pitää rekisteriä, johon talletetaan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (761/2003) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut henkilöllisyyttä koskevat tiedot sekä mainitun lain 3 §:n 3 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetut passitiedot, kuvatiedot ja passin sormenjälkitiedot.

Pykälän 2 momentin mukaan passirekisterin tietojen käytöstä on voimassa, mitä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 15, 16 ja 16 a §:ssä säädetään. Passirekisterin tietojen luovuttamisesta ja poistamisesta on voimassa, mitä mainitun lain 19 ja 23 §:ssä säädetään. Henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuvien tunnistetietojen tietoturvasta on voimassa, mitä mainitun lain 10 a §:ssä säädetään.

Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 3 §:ssä säädetään hallintoasian tietojärjestelmästä. Pykälän 3 momentin 4 kohdan mukaan tietojärjestelmään saadaan tallettaa passilaissa poliisille, ulkoasiainministeriölle ja Suomen edustustoille säädettyjen tehtävien suorittamiseksi mainitun lain 6 a §:ssä tarkoitetut passinhakijalta passin hakutilanteessa otetut sormenjäljet (passin sormenjälkitiedot); sormenjälkitietoihin talletettuja sormenjälkiä saadaan asianomaisen henkilön suostumuksella käyttää myös hänen myöhemmin hakemansa henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan valmistamiseen.

Lain 16 a §:n mukaan poliisi saa käyttää 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja passin sormenjälkitietoja ja 7 kohdassa tarkoitettuja ulkomaalaisten tunnistamistietoihin kuuluvia sormenjälkitietoja muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen vain, jos se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedon käyttöä välttämättä edellyttää. Pykälän 2 momentin mukaan poliisilla on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa oikeus ottaa sormenjäljet ja verrata niitä rekisteröityihin sormenjälkiin. Vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan, ja ne on hävitettävä välittömästi sen jälkeen.

Passilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä 234/2008 em. lain 16 a §:n 1 momentti oli seuraavassa muodossa: "Poliisi saa käyttää 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja passin sormenjälkitietoja muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitusta vastaavaan tarkoitukseen vain, jos tiedot ovat tarpeen henkilöllisyyden selvittämiseksi suoritettaessa sellaista poliisin yksittäistä tehtävää, joka välttämättä edellyttää henkilöllisyyden varmistamista. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedon käyttöä välttämättä edellyttää."

Passilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamista koskevassa hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 9/2009 vp) todetaan sormenjälkien ehdotetun rekisteröinnin osalta seuraavaa:

"Valiokunta katsoo, että rekisteröinnillä taataan passinhakuprosessin turvallisuus ja henkilöllisyyden luotettava varmistaminen. Valiokunta tähdentää, että ehdotettu menettely edistää kansalaisten oikeusturvaa, koska henkilön tunnistaminen voidaan tehdä luotettavasti ja nopeasti sekä passia haettaessa että muissa tunnistamistilanteissa. Rekisteröinnillä suojataan henkilön identiteettiä. Vertaamalla passinhakijan sormenjälkiä tietokannassa oleviin sormenjälkiin voidaan varmistua siitä, ettei henkilö hae passia useammalla henkilöllisyydellä tai että passi myönnetään hakijan tiedoilla vain yhdelle henkilölle. Tietokantaan talletetuilla sormenjäljillä voidaan varmistua myös henkilön henkilöllisyydestä tilanteessa, jossa hänen esittämänsä passin siru on rikki tai on rikottu. Lisäksi henkilöllisyys kyetään varmistamaan siinäkin tapauksessa, että henkilöllä ei ole asiakirjan katoamisen tai muun syyn vuoksi esittää asiakirjaa todistukseksi henkilöllisyydestään.

Valiokunta korostaa, että pelkällä passin siruun talletetulla sormenjäljellä ei kyetä varmistamaan passinhakijan henkilöllisyyden luotettavaa todentamista. Passin siruun talletettu haltijan sormenjälki mahdollistaa ainoastaan vertailun, jossa henkilön sormenjälkeä verrataan siruun talletettuun sormenjälkeen. Tämä vertailu ei myöskään mahdollista kaksois- ja monihenkilöllisyyksien estämistä. Ainoa keino varmistaa, ettei passia hakevalla henkilöllä ole matkustusasiakirjoja useammalla henkilöllisyydellä, on passinhakijan sormenjälkien vertaaminen tietokantaan talletettuihin sormenjälkiin. Tietokantaan talletetuilla sormenjäljillä kyetään samoin varmistamaan myös se, että passi myönnetään hakijan tiedoilla vain yhdelle henkilölle.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 14/2009 vp) perusteella ei ole estettä sormenjälkien merkitsemiseen passirekisteriin. Lausunnon mukaan tietojen käyttämiseen varsinaisen keräämis- ja tallettamistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on kuitenkin syytä suhtautua hyvin varauksellisesti. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta voidaan tällöin tehdä vain täsmällisiä ja vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia. Sääntely ei valiokunnan mukaan saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi. Tältä osin valiokunta viittaa jäljempänä lausuttuun.

----

Passin sormenjälkitietojen käyttäminen muuhun kuin tietojen varsinaiseen keräämis- ja tallettamistarkoitukseen olisi esityksen mukaan mahdollista vain henkilöllisyyden selvittämiseksi poliisin suorittaessa sellaista yksittäistä tehtävää, joka välttämättä edellyttää henkilöllisyyden varmistamista. Oikeus tiedon käyttöön on vain sillä, jonka työtehtävien hoitaminen tiedonkäyttöä välttämättä edellyttää. Käytännössä kysymys on lain nojalla tapahtuvasta poliisimiehen suorittamasta henkilön tunnistamisesta tilanteessa, jossa henkilöä ei muutoin saada tunnistettua, esimerkiksi vainajan tai tunnistamatta jääneen henkilöllisyyden selvittämisessä. Säännös ei mahdollista rikosten ehkäisyä tai selvittämistä rekisteriin talletettujen sormenjälkien avulla. Tältä osin valiokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttuun viitaten sääntelyn olennaista täsmentämistä. "

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että perustuslakivaliokunnan lausunnon ja hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta passirekisteriin sisältyvien sormenjälkitietojen käyttöä sääntelevä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 16 a § muutettiin kuulumaan nyt voimassa olevassa muodossa.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on arvioitavana, onko valittajan passihakemus voitu hylätä sillä perusteella, ettei hän ole suostunut antamaan sormenjälkiään talletettavaksi passin sirun lisäksi passin ulkopuoliseen poliisin tietojärjestelmään kuuluvaan passirekisteriin.

Sormenjälkien tallettamisessa passin ulkopuoliseen järjestelmään on kysymys tietosuojadirektiivin ja henkilötietolain tarkoittamasta henkilötietojen käsittelystä, joka ei kuitenkaan kuulu yksinomaan fyysisten passiasiakirjojen turvatekijöiden yhdenmukaistamiseen ja parantamiseen tähtäävän passiasetuksen soveltamisalaan. Koska asiassa on kuitenkin kyse henkilötietojen käsittelemisestä tietosuojadirektiivin tarkoittamalla tavalla, sormenjälkien rekisteröinti passirekisteriin kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan.

Asiassa on valituksessa esitetyn vuoksi muun ohella edellä lausuttu huomioon ottaen ratkaistava, ovatko passilain 6 a §:n ja 29 §:n säännökset sormenjälkien rekisteröinnistä sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Suomen perustuslain turvaamien yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien kanssa ja ovatko näiden oikeuksien rajoittamista tarkoittavat edellä mainitut passilain säännökset Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisia ja hyväksyttäviä Suomen perusoikeusjärjestelmässä.

Passin siruun talletettuja sormenjälkiä passin haltijan sormenjälkiin vertaamalla on mahdollista todeta, onko passin esittävä henkilö se, jonka passin hän esittää. Näin voidaan tehokkaasti ehkäistä passien väärinkäyttöä ja laitonta pääsyä unionin alueelle. Sormenjälkien tallettamisella passin ulkopuoliseen tietojärjestelmään turvataan yksityisyyden suojan toteutumista passiasetuksen mukaisia edellytyksiä laajemmin suojaamalla passiasiakirjan lisäksi passin haltijan todellista identiteettiä ja persoonaa.

Yksityisyyden suojaaminen henkilötietojen käsittelyssä edellyttää erityisesti tietojen suojaamista oikeudettomalta tai henkilöä vahingoittavalta käyttämiseltä. Yksittäisvertailuun perustuva henkilöllisyyden todentaminen ei suojaa yksityisyyttä tähän nähden riittävästi tilanteessa, jossa passi katoaa, menee rikki tai joutuu väärinkäytöksen kohteeksi. Sormenjälkien tallettaminen rekisteriin ehkäisee hallintovaliokunnan lausunnossa esitetyn mukaisesti muun ohella monihenkilöllisyyttä ja identiteettivarkauksia.

Passirekisteriin tallennettaviin biometrisiin tunnisteisiin kuuluva kasvokuva ei luotettavuudeltaan yllä sormenjälkien tasolle. Henkilöllisyyden väärinkäytön mahdollistavan teknologian kehittyminen edellyttää matkustusasiakirjojen hakijoiden ja -haltijoiden luotettavampaa tunnistamista ja asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen parempaa suojaamista. Sormenjälkien tallettamiselle passirekisteriin ei siten suojata ainoastaan passinhaltijan, vaan myös muiden henkilöiden oikeutta omiin henkilötietoihinsa ja niiden asianmukaiseen käyttöön. Kyse on sekä yksilöiden että yhteiskunnan turvallisuuden varmistamisesta.

Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan tarkoittamat oikeudet eivät ole ehdottomia. Niiden käyttämistä voidaan 52 artiklan 1 kohdan mukaan rajoittaa, mikäli rajoituksista säädetään lailla ja niiden keskeistä sisältöä kunnioitetaan. Rajoitusten on lisäksi oltava oikeassa suhteessa niillä tavoiteltuun, unionin tunnustamaan päämäärään nähden ja niiden on oltava tarpeen muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Vastaavasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset saavat puuttua yksityiselämän suojaan, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Poliisin oikeus käyttää sormenjälkitietoja muuhun kuin passin myöntämistä ja valmistamista koskeviin tarkoituksiin on täsmällisesti ja tarkkarajaisesti rajattu lailla vain tilanteisiin, joissa on kyse luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamisesta. Näissä tilanteissa sormenjälkiä voidaan verrata rekisteröityihin sormenjälkiin, mutta vertaamista varten otettuja tietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan ja ne on hävitettävä välittömästi sen jälkeen. Tämän vuoksi ja edellä muutoin esitetyn perusteella voidaan todeta sormenjälkien tallettamisen passirekisteriin täyttävän 52 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa mainitut edellytykset sekä myös perustuslain suojaamien perusoikeuksien rajoitusedellytykset erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimusten kannalta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Katariina Flinkman.


Article 6

$
0
0

Maankäyttö ja rakentaminen – Tuulivoimayleiskaava – Valmistelu – Kaavan vireilletulo – Osallistumis- ja arviointisuunnitelma – Esteellisyys

Taltionumero: 3890
Antopäivä: 17.8.2017

Tuulivoimaosayleiskaavassa oli osoitettu rakennusalat 26 tuulivoimalalle. Kaavassa oli määrätty maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n nojalla sen käyttämisestä suoraan rakennusluvan myöntämisen perusteena. Kunnanhallituksen puheenjohtaja omisti kaava-alueella sijaitsevia maa-alueita yhteensä noin 45 hehtaaria. Hän oli ennen kaavoituksen aloittamista sopinut maa-alueen vuokraamisesta tuulivoimalaitosten rakentamista varten kaavoituksesta aloitteen tehneen tuulivoimayhtiön kanssa. Kaavassa kiinteistölle oli osoitettu yksi tuulivoimala.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja oli osallistunut kaava-asian käsittelyyn kunnanhallituksen kokouksessa, jossa oli päätetty tiedottaa osallisille yleiskaavan vireilletulosta ja asettaa yleisesti nähtäville maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:n mukainen osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Kunnanhallituksen puheenjohtajan maanomistus kaava-alueella ja hänen solmimansa tuulivoima-aluetta koskeva vuokrasopimus huomioon ottaen kunnanhallituksen puheenjohtajalle oli ollut odotettavissa kaavahankkeesta erityistä hyötyä, eikä hän sen vuoksi esteellisenä ollut voinut ottaa osaa mihinkään kaava-asian käsittelyvaiheeseen. Osayleiskaavan hyväksymistä koskeva kunnanvaltuuston päätös oli näin ollen syntynyt lainvastaisessa järjestyksessä asian käsittelyyn valmisteluvaiheessa osallistuneen kunnanhallituksen puheenjohtajan esteellisyyden vuoksi.

Äänestys 4–1

Hallintolaki 27 § ja 28 § 1 momentti 3 kohta

Maankäyttö- ja rakennuslaki 63 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.

Article 5

$
0
0

Tuulivoimaosayleiskaava (Merikarvia, Korpi-Matti), samasta päätöksestä myös lyhyt ratkaisuseloste

Taltionumero: 3890
Antopäivä: 17.8.2017

Asia Yleiskaavaa koskevat valitukset

Valittajat 1) A, B ja C

2) D

3) E ja F

Päätös, jota valitukset koskee

Turun hallinto-oikeus 18.3.2016 nro 16/0063/1

Asian aikaisempi käsittely

Merikarvian kunnanvaltuusto on 17.11.2014 tekemällään päätöksellä (§ 58) hyväksynyt Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavan. Osayleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n tarkoittamana oikeusvaikutteisena yleiskaavana.

A yksin sekä yhdessä asiakumppaniensa kanssa, B ja C yhdessä asiakumppaniensa kanssa, D sekä E ja F ovat muiden ohella valittaneet kunnanvaltuuston päätöksestä Turun hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on jättäen tutkimatta ne valituksissa esitetyt valitusperusteet, jotka ovat liittyneet Merikarvian kunnanvaltuuston tai -hallituksen päätöksiin muissa asioissa kuin kysymyksessä olevassa osayleiskaava-asiassa, hylännyt valitukset kunnanvaltuuston päätöksestä sekä vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Tutkimatta jäävät valitusperusteet

Hallinto-oikeuden ratkaistavana on nyt ainoastaan Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavapäätöksen laillisuus. Hallinto-oikeus on jäljempänä tutkinut tämän päätöksen sisältöä sekä kaava-asiaan liittyvää menettelyä koskevat valitusperusteet.

Muun ohella D:n vastaselityksessä on esitetty kokonaan uusia valitusperusteita. Koska nämä valitusperusteet on esitetty vasta valitusajan päättymisen jälkeen, hallinto-oikeus ei voi niitä tutkia. Valituksissa on myös väitetty Merikarvian kunnanvaltuuston tai -hallituksen päätöksiä lainvastaisiksi asioissa, jotka eivät koske Korpi-Matin kaavapäätöstä. Hallinto-oikeus ei voi nyt käsiteltävän kaavapäätöksen laillisuuden arvioinnin yhteydessä tutkia näitä vaatimuksia. Myöskään niitä esteellisyysväitteitä, jotka koskevat valituksissa mainittujen kunnan luottamushenkilöiden osallistumista maakuntakaavan tai toisten kunnan tuulivoimakaavojen käsittelyyn, hallinto-oikeus ei voi tämän kaavapäätöksen yhteydessä tutkia.

Pääasia

Esteellisyyteen liittyvät valitusperusteet

Säännökset

Kuntalain mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään.

Milloin valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. Muun luottamushenkilön kuin valtuutetun esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27–30 §:ssä säädetään.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee 27 §:n 2 momentin mukaan myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen:

- Jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen.

- Jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

- Jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

- Jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Asiassa saatu selvitys

Kunnanhallituksen puheenjohtaja ja kunnanvaltuuston jäsen G omistaa oman selvityksensä ja kunnanhallituksen lausunnon mukaan maa-alueita Korpi-Matin osayleiskaava-alueella. Maanmittauslaitoksen kiinteistötietopalvelun mukaan G:n omistamista kiinteistöistä osayleiskaava-alueelle sijoittuu kiinteistön Luhtimäki RN:o 6:137 kaksi palstaa, joiden pinta-ala on noin 45 ha, sekä vähäinen osa kiinteistöstä Tuulimäki RN:o 11:141. Kiinteistön RN:o 6:137 suuremmalle palstalle on osayleiskaavassa osoitettu tuulivoimaloiden alue (tv-1), jolle saa rakentaa yhden tuulivoimalan. Kiinteistön RN:o 11:141 kaava-alueelle sijoittuva osa on osayleiskaavassa osoitettu maa-ainesten ottoalueeksi.

Pöytäkirjojen mukaan G on osallistunut kunnanhallituksen kokouksiin, joissa on hyväksytty tuulivoimayhtiöiden kanssa solmittavan tuulivoimaosayleiskaavan laatimista koskeva kaavoitussopimus, hyväksytty kaavan laativa arkkitehti, määrätty osayleiskaava-alue suunnittelutarvealueeksi kaavoitusvaiheen ajaksi sekä merkitty tiedoksi tuulivoimapuistohankkeen sen hetkinen vaihe. Lisäksi hän on osallistunut asian käsittelyyn kokouksessa, jossa on tiedotettu yleiskaavan vireille tulosta sekä päätetty asettaa osallistumis- ja arviointisuunnitelma julkisesti nähtäville.

G on ilmoittanut esteellisyydestään kunnanhallituksen kokouksessa 26.6.2012, jossa päätettiin kaavaluonnoksen nähtäville asettamisesta. G ei tämän jälkeisissä kunnanhallituksen kokouksissa ole osallistunut Korpi-Matin osayleiskaava-asian käsittelyyn. Hän ei myöskään ole osallistunut kunnanvaltuutettuna osayleiskaavan hyväksymisestä päättämiseen kunnanvaltuuston kokouksessa 17.11.2014.

H, I, J, K, L, M ja N ovat osallistuneet osayleiskaavan hyväksymiseen kunnanvaltuustossa 17.11.2014. Eräät heistä ovat myös osallistuneet kaava-asian käsittelyyn eri vaiheissa kunnanhallituksen jäseninä. Valtuutettujen omien selvitysten sekä kunnanhallituksen valituksiin antaman lausunnon mukaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja H työskentelee lähihoitajana Merikarvian Kiilarinteen vanhainkodissa. Hänen työnantajansa on Porin kaupunki eikä Merikarvian kunta. Myöskään kunnanhallituksen jäsenen ja kunnanvaltuutetun I:n työnantaja ei ole Merikarvian kunta, vaan Porin kaupunki ja Satakunnan pelastuslaitos. Kunnanvaltuutettu J työskentelee Merikarvian Kiilarinteen vanhainkodissa.

Kunnanhallituksen jäsen ja kunnanvaltuutettu K kuuluu Satakunnan Osuuskaupan edustajistoon. Satakunnan Osuuskauppa on S-Voima Oy:n osakas. Viimeksi mainittu yhtiö omistaa Korpi-Matin tuulivoimapuistohankkeessa mukana olevan TuuliWatti Oy:n osakkeita.

Kunnanhallituksen jäsenen ja kunnanvaltuutetun L:n poika O omistaa Korpi-Matin osayleiskaava-alueella noin 13 ha:n suuruisen metsäpalstan. Kaavassa palsta on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi. Kunnanhallituksen lausunnon mukaan palstasta noin 6,8 ha sijoittuu 600 metriä lähemmäksi lähimpien tuulivoimaloiden rakennuspaikoista.

Kunnanvaltuutettu P:n yhtiö P Oy valmistaa magneettikiinnikkeitä teollisuudelle. P:n selvityksen mukaan yhtiöllä ei ole suoraa asiakaskontaktia tuulivoimateollisuuteen, mutta eräs toinen yhtiö käyttää kiinnittimiä jossain määrin lentoestevalojen kiinnittämiseen tuuligeneraattoreihin.

Kunnanvaltuutettu N työskentelee Konetuorila Oy:ssä ja Rautanet Merikarviassa. Hän ei omista maa-alueita Korpi-Matin kaava-alueella. Myöskään kunnanvaltuuston varajäsen M ei omista maa-alueita mainitulla kaava-alueella.

Esteellisyyksien arviointi

G on osallistunut kunnanhallituksen puheenjohtajana Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavan käsittelyyn kaavoituksen alkuvaiheissa. Hän ei kuitenkaan ole enää osallistunut kaava-asian käsittelyyn kunnanhallituksen kokouksessa 26.6.2012, jossa päätettiin kaavaluonnoksen nähtäville asettamisesta. Myöskään tämän jälkeisissä kunnanhallituksen kokouksissa hän ei ole osallistunut kaava-asian käsittelyyn.

Sittemmin hyväksytyssä Korpi-Matin osayleiskaavassa G:n omistamalle maa-alueelle on osoitettu yksi tuulivoimalan sijoituspaikka ja toinen maa-alue on sen nykyistä käyttöä vastaavasti osoitettu maa-ainesten ottoalueeksi. Kiinteistötietopalvelun tietojen mukaan G omistaa lukuisia kiinteistöjä Merikarvian kunnan alueella. Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavan alue on laaja, noin 8 x 3 kilometriä ja pinta-alaltaan 2 890 hehtaaria. G omistaa kaava-alueella palstoja kiinteistöistä, joiden osuus kaava-alueen kokonaispinta-alasta on runsaat 1,5 %.

Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavan sisältö, erityisesti tuulivoimaloiden lukumäärän ja niiden sijoituspaikkojen osalta, on muuttunut huomattavasti kaavaa laadittaessa. Näihin muutoksiin on muun ohella vaikuttanut linnustoa ja maisemaa koskevien selvitysten huomioon ottaminen. G on osallistunut kunnanhallituksessa kaava-asian käsittelyyn kaavoituksen alkuvaiheessa, jolloin tuulivoimaloiden lopullisia sijoituspaikkoja ei vielä ollut ratkaistu. Koska G ei tämän jälkeen ole osallistunut kaavaa koskevaan valmisteluun tai päätöksentekoon, hallinto-oikeus katsoo, että hän ei ole hallintolain tarkoittamalla tavalla osallistunut kaava-asian käsittelyyn.

Muun muassa D on valituksessaan esittänyt, että eräät valtuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet ovat olleet esteellisiä osallistumaan päätöksentekoon, koska he ovat olleet Merikarvian kunnan palveluksessa. Saadun selvityksen mukaan valtuuston puheenjohtajan H:n sekä kunnanhallituksen jäsenen ja valtuutetun I:n työnantaja ei kuitenkaan ole Merikarvian kunta. Heidän osaltaan tästä valitusperusteesta ei siten ole tarpeen lausua.

Valtuutettu J on työskennellyt Merikarvian kunnan palveluksessa Kiilarinteen vanhainkodissa. Korpi-Matin kaavapäätöksen ei voida katsoa koskeneen henkilökohtaisesti häntä pelkästään sillä perusteella, että hän on ollut palvelussuhteessa kuntaan.

Kunnanhallituksen jäsen ja valtuutettu K on kuulunut Satakunnan Osuuskaupan edustajistoon. Satakunnan Osuuskauppa on osakas yhtiössä, joka puolestaan omistaa Korpi-Matin tuulivoimahankkeessa mukana olevan yhtiön osakkeita. Osuuskauppalain ja osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain mukaan edustajistot käyttävät jäsentensä päättämisvaltaa ja niiden tehtävistä voidaan tarkemmin määrätä yhteisöjen säännöissä. Edustajistot eivät kuulu osuuskaupan hallintoelimiin eivätkä ne tee liiketoimintaan liittyviä päätöksiä. Edustajisto ei siten ole sellainen hallitukseen tai hallintoneuvostoon rinnastettava toimielin, jota hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetaan.

Kunnanhallituksen jäsenen ja valtuutetun L:n poika O omistaa Korpi-Matin kaava-alueella metsäpalstan, joka on sen nykyistä käyttöä vastaavasti kaavassa osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi. Palstan lähialueelle on osoitettu kaksi tuulivoimalan rakennuspaikkaa ja valituksissa on esitetty, että tuulivoimayhtiöt mahdollisesti maksavat O:lle ns. tuulenottokorvauksia, toisin sanoen korvauksia voimaloiden lähialueen maanomistajille, joilla ei ole vuokrasopimusta voimalan rakennuspaikasta. Pelkästään se mahdollisuus, että O tulevaisuudessa ehkä tulisi saamaan edellä mainittuja korvauksia, ei kuitenkaan merkitse sellaista välitöntä taloudellista etua, että kaava-asian ratkaisusta olisi odotettavissa hallintolain tarkoittamaa erityistä hyötyä L:lle tai hänen läheiselleen. Luottamuksen L:n puolueettomuuteen ei myöskään muusta erityisestä syystä ole katsottava vaarantuneen.

Valtuutettu P ei päätöspöytäkirjan mukaan ole osallistunut kaava-asian käsittelyyn valtuuston kokouksessa 17.11.2014.

D on valituksessaan lisäksi esittänyt, että kunnanhallituksen jäsen ja valtuutettu N sekä varavaltuutettu M ovat olleet esteellisiä tuulivoimakaavojen käsittelyssä, koska he tai heidän läheisensä omistavat maata Merikarvian pohjoisilla alueilla. Koska he eivät kuitenkaan omista maa-alueita Korpi-Matin osayleiskaava-alueella, kaava-asia ei ole koskenut henkilökohtaisesti heitä taikka heidän läheistään. Luottamuksen N:n puolueettomuuteen ei voida katsoa muullakaan perusteella vaarantuneen.

Päätös ei ole valituksissa esitetyillä esteellisyysperusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Vuorovaikutus ja kuntalaisten mielipiteiden huomioon ottaminen

Valituksissa on esitetty, että Merikarvian kunnan virkamiehet ja luottamuselimet ovat jättäneet huomioon ottamatta Merikarvian kuntalaisten tuulivoimapuistoa vastustavat kannanotot. Valittajien mukaan kuntalaisten mielipiteet eivät yleensäkään ole vaikuttaneet kaavan sisältöön.

Vuorovaikutus kaavoituksessa, toisin sanoen kaavoitusmenettelyn järjestäminen sillä tavoin, että kaavaan osallisilla on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta, on järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen säännöksin. Valituksissa ei ole edes väitetty, että tähän vuorovaikutukseen liittyvät kaavan valmisteluaineiston ja kaavaehdotuksen nähtäville asettaminen, tilaisuuden varaaminen kunnan jäsenille ja osallisille mielipiteensä esittämiseen tai muukaan varsinaiseen kaavoitusmenettelyyn liittyvä seikka olisi Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavaa laadittaessa toteutettu maankäyttö- ja rakennuslain tai -asetuksen vastaisesti. Edellä mainitut säännökset eivät edellytä erillisten keskustelu- tai tiedotustilaisuuksien järjestämistä eikä kaavoitusmenettely siten ole virheellistä sillä perusteella, että valitusten mukaan tällaisessa tilaisuudessa olisi tapahtunut menettelyvirheitä.

Valituksissa on muun ohella todettu, että Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry:n lausuntoa ei ole otettu huomioon. Tämä lausunto on annettu Satakunnan vaihemaakuntakaavaehdotuksesta eikä välittömästi ole liittynyt valmisteilla olevaan Korpi-Matin osayleiskaavaan.

Kaavan laatimiseen liittyy usein erilaisten näkemysten yhteensovittamista. Tämän vuoksi vuorovaikutus ei aina voi johtaa kaikkien esitettyjen mielipiteiden huomioon ottamiseen. Kaavoitusmenettelyssä osallisten ja eri asiantuntijaviranomaisten antamat lausunnot eivät sido kuntaa, vaan muodostavat osan asian valmisteluaineistosta. Kuultuaan osallisia ja asiantuntijoita kunta päättää kaavan sisällöstä harkintansa mukaan kuitenkin niin, että sen harkintavaltaa rajoittavat maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitut kaavan sisältövaatimukset.

Kaavavalmistelulta edellytetty vuorovaikutus on edellä todetulla tavalla toteutettu maankäyttö- ja rakennuslain ja -asetuksen säännösten mukaisesti. Osayleiskaava ei tältä osin ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Päätöksentekomenettely

Säännökset

Kuntalain mukaan puheenjohtaja johtaa asioiden käsittelyä ja pitää huolta järjestyksestä valtuuston kokouksessa. Valtuutetulla on puheoikeus käsiteltävänä olevassa asiassa.

Valtuuston hyväksymässä työjärjestyksessä tai muussa johtosäännössä annetaan määräyksiä muun muassa valtuuston toiminnasta ja valtuutetun aloitteen käsittelystä.

Jos toimielin on asiasta yksimielinen tai vastaehdotusta ei ole kannatettu, puheenjohtaja toteaa päätöksen. Muussa tapauksessa puheenjohtaja toteaa ehdotukset, joita ei kannatuksen puuttuessa oteta äänestettäviksi, ja ehdotukset, joista äänestetään.

Asiasta saatu selvitys

Kunnanhallituksen kokouksessa 20.10.2014 tehdyn päätösehdotuksen mukaan kunnanhallitus ehdottaa valtuustolle, että valtuusto hyväksyy Korpi-Matin osayleiskaavan. Keskustelun aikana tehtiin kannatettu ehdotus, jonka mukaan asia jätetään pöydälle, jotta kuntalaisille ehditään järjestää informaatiotilaisuus. Äänestyksen jälkeen päätettiin jatkaa asian käsittelyä. Pöytäkirjan mukaan pohjaehdotus on tämän jälkeen hyväksytty yksimielisesti.

Merikarvia-lehdessä on 13.11.2014 julkaistu kokouskutsu kunnanvaltuuston kokoukseen 17.11.2014. Lehdessä ilmoitettu asioiden järjestys ei ole vastannut sittemmin kokouksessa noudatettua käsittelyjärjestystä.

Korpi-Matin osayleiskaava on hyväksytty kunnanvaltuuston kokouksessa 17.11.2014. Valituksissa on esitetty, että tässä kokouksessa valtuuston puheenjohtaja H ei ollut valtuuston työjärjestyksen edellyttämällä tavalla varannut valtuutetuille tilaisuutta keskusteluun eikä valtuutetuilla ollut myöskään tilaisuutta tehdä kunnanhallituksen ehdotuksesta poikkeavia ehdotuksia.

Valitusten liitteenä on sekä äänitallenne että kirjallinen selostus mainitun valtuuston kokouksen kulusta. Niiden mukaan valtuuston puheenjohtaja H käsiteltäessä pöytäkirjan asiakohtaa 58, Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavan hyväksyminen, esitteli kunnanhallituksen ehdotuksen ja ilmoitti sitten keskustelun asiasta alkaneeksi. Tallenteen mukaan yli puoli tuntia kestäneen keskustelun aikana valtuutetut käyttivät lukuisia puheenvuoroja.

Valtuusto päätti valtuutettu I:n ehdotuksesta lisätä osayleiskaavaan kaavamääräyksen, joka koski asutukselle aiheutuvaa melutasoa sekä rakennusluvan yhteydessä esitettäviä melu- ja välkemallinnuksia. Valtuutettu Vanhatalo esitti kaavaan lisättäväksi määräystä kahden kilometrin turvaetäisyydestä asutuksen ja tuulivoimalan välillä. Lisäksi valtuutettu N tiedusteli mahdollisuudesta siirtää tuulivoimalaa kauemmaksi asutusta rakennuksesta. Kunnanjohtaja ilmoitti puheenvuorossaan, että kaavassa ei määritellä tuulivoimalan tarkkaa paikkaa, vaan voimalaa rakennettaessa sen paikkaa voidaan siirtää muutamia kymmeniä metrejä, jopa 150 metriä.

Kun pyydettyjä puheenvuoroja ei enää ollut, puheenjohtaja H päätti keskustelun. H tiedusteli vielä valtuutettu Vanhatalolta, oliko tämän tarkoituksena peruuttaa turvaetäisyyttä koskevan esityksensä. Tähän Vanhatalo vastasi myöntävästi.

Tämän jälkeen H totesi, että keskustelun kuluessa valtuutettu Luotonen on ehdottanut Korpi-Matin kaavan palauttamista kunnanhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Toimitetussa äänestyksessä äänin 13–7 asian käsittelyä päätettiin jatkaa. Sen jälkeen H totesi, että asian käsittely jatkuu. Tallenteen mukaan H tämän jälkeen ilmoitti lähes välittömästi, että keskustelu päättyy ja kunnanhallituksen ehdotus katsotaan hyväksytyksi.

Kunnanvaltuuston pöytäkirjasta 17.11.2014 on puuttunut valtuutettu Q:n nimi äänestystuloksista, jotka ovat koskeneet Korpi-Matin kaavan palauttamista kunnanhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Q:n nimi on sisältynyt kokouksessa käytettyyn äänestysluetteloon ja hän on osallistunut äänestykseen. Kunnanhallitus on sittemmin korjannut valtuuston pöytäkirjassa olleen virheen ja lisännyt Q:n nimen.

Päätöksentekomenettelyn oikeudellinen arviointi

Kunnanhallituksen kokouksessa 20.10.2014 päätettiin äänestyksen jälkeen jatkaa osayleiskaava-asian käsittelyä. Kunnanhallituksen kokousta koskevat väitetyt menettelyvirheet voivat tulla hallinto-oikeudessa tutkittaviksi vain siltä osin kuin ne liittyvät valituksen kohteena olevan kaavapäätöksen valmistelun laillisuuteen.

Osayleiskaava-asiasta käydyn keskustelun aikana kunnanhallituksen kokouksessa 20.10.2014 ei tehty päätösesityksestä poikkeavia esityksiä, joten päätösesitys hyväksyttiin yksimielisesti. Asian käsittelyssä kunnanhallituksessa ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jolla olisi vaikutusta kunnanvaltuuston kaavapäätöksen valmistelun laillisuuteen.

Merikarvian kunnan hallintosääntö ei edellytä, että kunnan virallisena ilmoituslehtenä toimivassa sanomalehdessä julkaistussa kokouskutsussa olisi ilmoitettava myös kunnanvaltuuston kokouksen esityslista ja asioiden lopullinen käsittelyjärjestys. Kokouskutsu ei siten ole ollut hallintosäännön vastainen.

Valituksissa on väitetty, että esittely valtuustolle on ollut harhaanjohtavaa sillä perusteella, että kunnanjohtaja ja rakennustarkastaja ovat ilmoittaneet, että on mahdollista siirtää yksittäinen tuulivoimala etäämmäksi asuinrakennuksesta. Kun otetaan huomioon, että yksittäisen tuulivoimalaitoksen rakentamisen edellytykset ratkaistaan lopullisesti vasta rakennuslupamenettelyssä, asian esittely valtuustolle ei ole virheellistä tai harhaanjohtavaa tällä perusteella. Kokouksen kuluessa on myös tehty esitys siitä, että kaavaan lisätään määräys kahden kilometrin turvaetäisyydestä asuinrakennusten ja tuulivoimaloiden välille. Tällainen kaavamääräys olisi kuitenkin käytännössä tarkoittanut kaavaehdotuksen muuttamista eli kunnanhallituksen esityksen hylkäämistä. Puheenjohtaja H:n tiedusteltua valtuutetulta, aikooko tämä peruuttaa esityksensä, tämä oli vetänyt esityksensä pois. Puheenjohtajan menettely asiassa ei ole ollut virheellistä.

Kunnanhallitus on ehdottanut valtuustolle, että valtuusto hyväksyy Korpi-Matin osayleiskaavan. Kokousta koskevan äänitallenteen mukaan valtuutetut ovat keskustelleet kunnanhallituksen ehdotuksesta yli puolen tunnin ajan. Valtuutetut ovat käyttäneet useita puheenvuoroja eikä keskustelulle varatun ajan kuluessa ole tehty kannatettua esitystä kunnanhallituksen ehdotuksen hylkäämisestä. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja ei siten ole menetellyt virheellisesti eikä valtuuston työjärjestyksen vastaisesti sillä valituksissa esitetyllä perusteella, että hän ei käsittelyn jatkamista koskevan äänestyksen jälkeen enää uudelleen varannut tilaisuutta keskusteluun.

Kunnanvaltuuston pöytäkirjaan 17.11.2014 merkityistä äänestystuloksista on puuttunut valtuutettu Q:n nimi, vaikka hän on osallistunut äänestykseen ja hänen äänensä on laskettu. Sillä seikalla, että kunnanhallituksella valittajien käsityksen mukaan ei ole ollut toimivaltaa myöhemmällä päätöksellään oikaista valtuuston pöytäkirjassa ollutta virhettä, ei ole vaikutusta valituksenalaisen kaavapäätöksen laillisuuteen.

Päätöksentekomenettely Korpi-Matin osayleiskaava-asiassa ei ole muillakaan valituksissa esitetyillä perusteilla ollut virheellistä.

Osayleiskaava-alue

Korpi-Matin osayleiskaava-alue sijoittuu Merikarvian kunnan keskustaajaman pohjoispuolelle Mankanevan, Korpi-Matin, Merikarviantien (st 270), Rantatien (yt 6600), Trolssin ja Riispyyn väliin jäävälle alueelle. Alueen mitat ovat noin 8 x 3 kilometriä ja pinta-ala noin 2 890 hehtaaria. Kaava-alueen etelä- ja itäosissa on joitakin asuin- ja vapaa-ajan rakennuksia, soranottopaikka ja käytöstä poistettu Korpimatin kaatopaikka. Muilta osin alue on rakentamatonta suo- sekä maa- ja metsätalousaluetta. Osa suoalueista kuuluu kaava-alueen itäpuolella sijaitsevien Kakkurin­nevan ja Mankanevan Natura 2000 - ja soidensuojelualueisiin.

Hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 26 tuulivoimalaitosta käsittävä tuulivoimapuisto. Hanke koostuu varsinaisten voimaloiden lisäksi tarvittavasta sähköasemasta sekä sähkönsiirto- ja huoltotieverkostoista. Yhtä tuulivoimalaa varten tarvittavan rakennuspaikan koko on noin 40 x 60 metriä. Voimaloiden tornin korkeus on noin 140–160 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 500 metriä. Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan maakaapeleilla. Sähköasema liitetään alueelliseen sähköverkkoon 110 kV:n sähkölinjalla (ilmajohto).

Hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavat TuuliWatti Oy, EPV Tuulivoima Oy ja Suomen Hyötytuuli Oy.

Merikarvian kunnassa on valmisteilla kolme muuta tuulivoiman tuotantoon liittyvää hanketta. Merikarvian etelärajalle noin 12 kilometrin etäisyydelle Korpi-Matin alueesta sijoittuu Köörtilän tuulivoimapuisto, jota koskeva osayleiskaava on sittemmin hyväksytty 15.12.2014. Manka­nevan itäpuolelle sijoittuu Korvennevan tuulivoimapuisto, jota koskeva osayleiskaava on sittemmin hyväksytty 14.9.2015.

Mankanevan ja Riispyyntien pohjoispuolelle Halssin alueelle sijoittuu tuulivoimapuistohanke, jonka osalta kaavoitus tai ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) eivät kaavaselostuksen mukaan ole vielä käynnissä.

Kaavaselostuksen mukaan myös Merikarvian naapurikunnissa on useita tuulivoiman rakentamiseen liittyviä hankkeita, joista lähimpänä Korpi-Matin aluetta sijaitsevat Siikaisten Jäneskeidas (Kurkikeidas) ja Silmuskeidas, Kristiinankaupungin Uttermossa, Siipyy, Lappfjärd ja Lakiakangas sekä Porin Pahamäki, Marjaneva ja Peittoo.

Kaavan selvityksiä koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan edellä mainittuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelmantoteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun ohella ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä maisemaan ja kulttuuriperintöön.

Melun mallintamiseen ja arvioimiseen liittyvät säännökset ja viranomaisohjeet

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Päätöksessä esitetyt melutasoja koskevat ohjearvot eivät ole sitovia, vaan enimmäisarvot ovat ohjeellisia. Ohjearvojaon kuitenkin oikeuskäytännössä pidetty yleisesti jokapäiväisessä elinympäristössä suurimpina hyväksyttävinä melutasoina.

Asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB.

Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB.

Ympäristöministeriö on antamassaan ohjeessa 4/2012 "Tuulivoimalarakentamisen suunnittelu" todennut, että edellä mainittu valtioneuvoston melutason ohjearvoista antama päätös ei suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisesta saatujen kokemusten ja melun häiritsevyystutkimusten perusteella on todettu, että näiden melutason ohjearvojen käyttäminen suunnittelussa johtaa liian suureen meluhäiriöön. Tuulivoimarakentamisen meluvaikutusten minimoimiseksi on olennaista sijoittaa tuulivoimalat riittävän kauas asutuksesta ja muista meluvaikutuksille herkistä kohteista. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa suositellaan käytettäväksi oppaassa (4/2012) esitettäviä suunnitteluohjearvoja. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään muun ohella varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina.

Suosituksen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa ja virkistysalueilla melutaso ei saisi ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 40 dB eikä yö­ohjearvoa 35 dB.

Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa (tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 desibeliä ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Ulkomelutason suunnittelu­ohjearvojen lisäksi asuntojen sisätiloissa käytetään terveydensuojelulain (763/94) sisältövaatimuksiin pohjautuen asumisterveysohjeen mukaisia taajuuspainottamattomia, tunnin keskiäänitasoon Leq perustuvia suun­nitteluohjearvoja koskien pienitaajuista melua. Sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Ympäristöministeriö on antanut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014). Ohje on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla ja se on tullut voimaan 28.2.2014. Ohje on voimassa toistaiseksi. Tuulivoimaloiden melun mallinnusohje on tarkoitettu ohjeeksi suunnittelussa arvioitaessa tuulivoimaloiden tuottamaa melukuormitusta muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa menettelyissä. Ohjeen mukaan tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen mukaisesti mitattuja tai valmistajan standardin IEC TS 61400-14 mukaisesti ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön takuuarvoja. Ohjeessa todetaan myös, että äänen mahdollinen kapeakaistaisuus ja pienitaajuisten komponenttien osuus äänen spektrissä selvitetään. Melun impulssimaisuuden ja merkityksellisen sykinnän (amplitudimodulaatio) vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin. Ohjeen mukainen 5 dB:n sanktio voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/ tonaalisia komponentteja ja näiden erityispiirteiden voidaan arvioida olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella.

Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista on tullut voimaan 1.9.2015. Asetuksen voimaantulosäännöksen mukaan sitä ei kuitenkaan sovelleta nyt kysymyksessä olevaan Korpi-Matin 17.11.2014 hyväksyttyyn osayleiskaavaan.

Asetuksen mukaan tuulivoimalan toiminnasta aiheutuva melupäästön takuuarvon perusteella määritelty laskennallinen melutaso ja valvonnan yhteydessä mitattu melutaso eivät saa ulkona ylittää melulle altistuvalla alueella melun A-taajuuspainotetun keskiäänitason (ekvivalenttitason LAeq) pysyvän ja loma-asutuksen ohjearvoja päivällä (7–22) 45 dB ja yöllä (22–7) 40 dB.

Kaavaan liittyvä selvitysaineisto

Merikarvian Korpi-Matin tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointi

Korpi-Matin tuulivoimapuistohanke on edellyttänyt ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Hankkeesta on laadittu ympäristövaikutusten arviointiselostus (Ramboll Finland Oy) ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on antanut yhteysviranomaisena siitä lausuntonsa 14.11.2012.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kuvattu Merikarvian kunnan Korpi-Matin alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston arvioidut ympäristövaikutukset. Vaihtoehdon, jonka mukaan tuulivoimapuisto toteutetaan, vaikutuksia on arvioitu siten, että alueelle rakennetaan enintään 36 voimalan tuulivoimapuisto. Voimaloiden teho on 2–5 MW ja koko tuulivoimapuiston teho siten enimmillään 180 MW. Arvioitavat voimaloiden napakorkeudet olivat 100, 120 ja 140 metriä. Lisäksi on arvioitu kahta eri sähkönsiirtovaihtoehtoa.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on selvitetty hankkeen vaikutuksia muun muassa luontoon, linnustoon, Mankanevan Natura-alueeseen sekä maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Lisäksi on arvioitu tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuvan melun, varjostuksen ja tuulivoimapuiston toimintaan liittyvien riskien vaikutuksia.

Yhteysviranomaisen lausunnon mukaan arviointiselostus antaa riittävän kokonaiskuvan tuulivoimapuistohankkeen ympäristövaikutuksista. Lausunnossa on todettu, että arviointia tulee kuitenkin täydentää seuraavilla lisäselvityksillä:

- Trolssin kylän maisemavaikutukset,

- uusien voimalapaikkojen luontoarvojen kartoitukset,

- merikotkan esiintymistä, ruokailulentoja ym. koskevat tarkemmat tiedot,

- lentoestevalojen mahdollinen vaikutus,

- vaikutukset tutkiin, viestintä- ja puhelinyhteyksiin,

- vaihtoehtojen vertailun yhteenveto voimajohdon vaikutuksista hankkeen kokonaisvaikutuksen hahmottamiseksi sekä

- seurantaohjelma.

Lausunnon mukaan täydennykset tulee esittää osayleiskaavan käsittelyn yhteydessä.

Mankanevan Natura-alue

Mankanevan 454 hehtaarin suuruinen Natura 2000 -alue (FI0200018) sijaitsee Merikarvian kunnassa Korpi-Matin tuulivoimapuiston itäpuolella siten, että osa siitä ulottuu osayleiskaava-alueelle. Mankaneva kuuluu myös soidensuojeluohjelmaan (SS0020060) Mankaneva-Kakkurinneva -nimisenä 327 hehtaarin suuruisena alueena. Arviointi tuulivoimahankkeen vaikutuksista Mankanevan Natura 2000 -alueeseen on laadittu osana YVA-menettelyä.

Satakunnan vaihemaakuntakaava 1

Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavaa laadittaessa Satakunnan maakuntavaltuusto oli 13.12.2013 hyväksynyt Satakunnan vaihemaa­kuntakaavan 1. Ympäristöministeriö on sittemmin vahvistanut sen 3.12.2014. Kaavalla on määritelty maakunnallisesti merkittävät tuulivoimatuotannon alueet sekä niihin liittyvä energiahuolto. Vaihemaakuntakaava ei ole ollut vielä voimassa Korpi-Matin osayleiskaavaa hyväksyttäessä, mutta sen aineistoa on käytetty ja voitukin käyttää selvityksenä osayleiskaavaa laadittaessa.

Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu yhteensä 17 maakunnallisesti merkittävää tuulivoimatuotannon aluetta, jotka sijoittuvat yhteensä 14 kunnan alueelle.

Vaihemaakuntakaavan aineistona on ollut seuraavat erillisselvitykset ja -hankkeet 2010–2013:

- Mannertuulialueet Satakunnassa, 2010–11

- Satakunnan ilmasto- ja energiastrategia, 2011–12

- Maakunnallisesti merkittävien tuulivoimatuotannon alueiden havainnollistaminen, 2011–12

- Luontotietoa tuulivoimatuotannon suunnitteluun Satakunnassa (LTSS) -hanke 2010–13, johon kuuluvat havaintokatsaukset "Suurien lintulajien kerääntymäalueet Satakunnassa vuosina 2000–2011" sekä "Isojen lintujen muuttoreitit Satakunnassa".

Nyt kysymyksessä oleva Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaava-alue sijoittuu Satakunnan vaihemaakuntakaavassa 1 osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle (tv1) siten, että osayleiskaavan alue on maakuntakaavan aluerajausta jonkin verran laajempi. Kysymys on maakuntakaavaselostuksen mukaisesta alueesta 4, Merikarvia, Korpi-Matti. Voimaloiden teoreettiseksi lukumääräksi alueella on arvioitu 31 yksikköä.

Tv1-merkinnällä on vaihemaakuntakaavassa osoitettu maa-alueita, jotka soveltuvat tuulivoimatuotannon alueiksi. Aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset asutukseen, loma-asutukseen, maisemaan, kulttuuriperintöön, luontoon sekä pyrittävä ehkäisemään haitallisia vaikutuksia. Lisäksi tulee ottaa huomioon lentoliikenteen aiheuttamat rajoitteet suunniteltujen alueiden soveltuvuuteen tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi.

Aluetta suunniteltaessa tulee turvata puolustusvoimien toimintaedellytykset sekä ottaa erityisesti huomioon puolustusvoimien toiminnasta, kuten tutkajärjestelmistä ja radioyhteyksien turvaamisesta johtuvat rajoitteet.

Linnustoa koskevat selvitykset

Korpi-Matin tuulivoimapuiston vaikutuksia linnustoon on selvitetty YVA-menettelyssä. YVA-selostuksen mukaan linnustoselvitysten lähtötiedoiksi on selvitetty tiedot suurten petolintujen pesäpaikoista hankealueen läheisyydessä Rengastustoimiston sekä ELY-keskuksen hallussa olevista petolinturekistereistä.

Hankealueen pesimälinnustoa on kartoitettu kesällä 2010 maalinnustolaskennassa yleisesti käytettyjä linja- ja pistelaskentamenetelmiä käyttäen, minkä lisäksi alueella suoritettiin myös yleisluontoisempia linnustokartoituksia kesäatlasmenetelmää soveltaen. Kesäatlaskartoituksilla on täydennetty piste- ja linjalaskentojen antamaa kuvaa erityisesti uhanalaisten ja muuten harvalukuisten lajien esiintymisestä hankealueella. Kesän 2010 selvitysten lisäksi Korpi-Matin hankealueella seurattiin heinäkuussa 2011 alueella pesivien sääksien ruokailulentojen suuntautumista hankealueen ja edelleen rannikkoalueen suuntaan. Lintujen muuttoa ja eri lajien muuttoreittejä selvitettiin maastossa tehdyllä kevät- ja syysmuutonseurannalla vuoden 2010 muuttokausien aikana. Suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutuksia alueen linnustoon on arvioitu pääasiassa laadullisesti jo rakennetuissa tuulivoimapuistoissa tehtyihin tutkimuksiin perustuen.

Vuoden 2013 kesällä suoritettiin merikotkien pesimäaikainen seuranta (Ahlman Group Oy). Seurannan ensisijaisena tarkoituksena oli selvittää lähialueella liikkuvien merikotkien lentoratoja ja -korkeuksia. Seurannan aikana kirjattiin ylös myös lintudirektiivin liitteen 1 lajien, sääksen, kaakkurin ja haarahaukan liikehdintää suunnittelualueella ja sen läheisyydessä. Lisäksi merikotkan kaikki pesäpaikat tarkastettiin 19.6.2013.

Eläimistöselvitys

YVA-menettelyn yhteydessä selvitettiin hankealueen eläimistöä useilla maastokäynneillä. Pohjatietona käytettiin ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmiä, Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmää sekä maakuntakaavan selvityksiä. Erityisiksi tarkastelukohteiksi valittiin luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajit. Liito-oravan esiintymistä on selvitetty maastokäynnein. Lepakoista on tehty erillinen selvitys.

Meluselvitys

Korpi-Matin tuulivoimapuiston melua on mallinnettu YVA-menettelyn yhteydessä vuonna 2012. Tällöin tuulivoimaloiden lukumäärä on kuitenkin ollut suurempi, mallinnettu äänitehotaso korkeampi ja voimaloiden sijoitus erilainen hyväksyttyyn osayleiskaavaan verrattuna.

Osayleiskaavaa on kaavaluonnos- ja ehdotusvaiheissa hankittujen selvitysten, ja lausuntojen ja muun vuorovaikutuksen perusteella muutettu siten, että voimalapaikkojen lukumäärää on vähennetty ja yksittäisten voimalapaikkojen sijoitusta on tarkistettu. Hyväksytyn osayleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen mukainen melumallinnus on laadittu vuonna 2014 (Ramboll Finland Oy). Mallinnus on tehty kolmella vaihtoehtoisella laitosmallilla, Nordex N131, Siemens SWT-3.0-113 ja Gamesa G128-4.5MW G10x, joilla kaikilla melua on mahdollisuus pienentää käyttöasetuksilla. Mallinnuksessa käytetyt äänitehotasot ovat valmistajan ilmoittamia arvoja standard setting -ajoasetuksella. Nordex on antanut voimalan kokonaisäänitehotasolle niin sanotun takuuarvon, Siemensin ja Gamesan laitosten osalta arvot eivät ole takuuarvoja.

Melulaskennat on laadittu Ympäristöministeriön ohjeita 2/2014 "Tuulivoimaloiden melun mallintaminen" raportin mukaisilla laskentaparametreilla ja -menetelmillä. Melumallinnukset on tehty SoundPlan 7.1 -melulaskentaohjelmalla ja siihen sisältyvää ISO 9613-2 -melulaskentamallia käyttäen. ISO 9613-2 -mallissa tuulen nopeutta tai suuntaa ei voida varioida, vaan laskentamallissa on oletuksena lievä myötätuuli melulähteestä laskentapisteeseen päin. Malli huomioi kolmiulotteisessa laskennassa muun muassa maastonmuodot sekä etäisyysvaimentumisen, ilman ääniabsorption, esteet, heijastukset ja maanpinnan absorptio-ominaisuudet. Laskentaepävarmuudeksi laajakaistaiselle melulle on kohtuullisessa myötätuulitilanteessa annettu 100–1 000 metrin laskentaetäisyyksillä ±3 dB. Arvo on ilmoitettu tilanteessa, jossa lähteen maksimikorkeus on 30 metriä maanpinnan yläpuolella. Kansainvälisissä vertailuissa ISO 9613-2 -melulaskentamallin on todettu soveltuvan kohtuullisen hyvin tuulivoimalaitosten melun mallintamiseen, kun laskenta tehdään neljän metrin korkeudelle maanpinnasta eikä maasto ole erityisen monimutkainen.

Tuulivoimaloiden suunniteltujen sijaintipaikkojen ja melulle altistuvien kohteiden välinen korkeusero ei ylitä 60 metriä, joten melupäästöarvoon ei ole tehty ympäristöministeriön ohjeessa 2/2014 mainittua korjausta.

Meluvyöhykelaskennat on tehty laskentapisteverkkoon ja ohjelma interpoloi melutasot laskentapisteiden välisille alueille. Lisäksi on tehty reseptoripistelaskenta kahden tuulivoimaloita lähinnä olevan asuintalon kohdalle.

Pienitaajuisen melun tarkastelu on tehty Ympäristöministeriön ohjeessa 2/2014 esitetyn mukaisesti. Melupäästötietona on käytetty laitosvalmistajien ilmoittamia 1/3-oktaavikaistatietoja. Taajuuspainottamattoman terssikaistakohtaisen ulkomelutason laskenta tehtiin kahteen reseptoripisteeseen (A ja B), jotka on sijoitettu lähimpien melulle altistuvien kohteiden luo, joissa meluvyöhykelaskennan mukaan oli voimakkain melutaso. Rakennusten sisälle aiheutuvia pienitaajuisia melutasoja on arvioitu DSO 1284 laskentamenetelmässä esitettyjen asuintalon julkisivun ilmaääneneristävyysarvojen avulla.

Koska melumallinnusta laadittaessa lopullista päätöstä toteutettavasta voimalaitosmallista ei ollut tehty, tutkittiin mallinnuksella tuulivoimapuiston erilaisten toteutustapojen meluvaikutuksia seuraavasti:

- kaikki voimalaitokset ovat tyyppiä Gamesa G128 (LWA 107,5 dB)

- kaikki voimalaitokset ovat tyyppiä Siemens SWT-3,0-113 (LWA 105,5 dB)

- kaikki voimalaitokset ovat tyyppiä Nordex N131 (LWA 104,5 dB)

- tuulivoimapuistossa on voimalatyyppejä Nordex N131 ja Siemens SWT-3,0-113 (2 lay-outia joista toisessa on jätetty voimala 20 pois)

- tuulivoimapuistossa on voimalatyyppejä Nordex N131 ja Gamesa G128 (2 lay-outia joista toisessa on jätetty voimala 20 pois).

Maastomalli on laadittu Maanmittauslaitoksen maastotietokannan aineistosta. Maastomallissa ei huomioitu rakennuksia. Mallissa ei ole myöskään huomioitu metsäkasvillisuutta melua vaimentavana tekijänä.

Melumallinnusraportissa esitetyt meluvyöhykkeet ovat keskiäänitasoja tilanteessa, jossa tuulennopeus on koko päivä- tai yöajan niin suuri 10 metrin korkeudella maanpinnasta, että tuulivoimala tuottaa jatkuvasti melua äänitehotason maksimiarvolla (voimalamallista riippuen joko LWA = 107,5 dB tai LWA = 104,5 dB). Todellisuudessa tuulennopeus vaihtelee päivä- ja yöaikana ja todellinen päivä- tai yöajan keskiäänitaso vaihtelee sen mukaisesti. Myös tuulen suunta vaikuttaa melun leviämiseen.

Ympäristöministeriön ohjeen (2/2014) mukaan ohjearvovertailussa ei huomioida epävarmuutta, kun laskenta tehdään ohjeessa mainituilla parametreilla. Melupäästön takuuarvoon on sisällytetty koko laskennan epävarmuus. Ohjeen mukaan melun kapeakaistaisuudelle/tonaalisuudelle edellytettävä + 5 dB:n korjaus tehdään vain tilanteessa, jos erityispiirteet ovat kuultavissa melulle altistuvassa kohteessa ja tuulivoimalan melupäästön tiedetään sisältävän kapeakaistaisuutta. Tutkittavat laitosmallit eivät valmistajan toimittamien tietojen mukaan aiheuta kapeakaistaista melua ja kun melun kapeakaistainen luonne tyypillisesti vielä vähenee etäisyyden kasvaessa melulähteestä kuuntelupisteeseen, tuulivoimala­melun ei mallinnuksessa ole arvioitu olevan kapeakaistaista tarkastelluilla etäisyyksillä. Mallinnuksessa esitettyihin melutasoihin ei ole lisätty mitään muitakaan häiritsevyyskorjauksia.

Pienitaajuisen melun lasketetut ulko- ja sisämelutasot (Leq) on mallinnuksessa esitetty tuulivoimaloita lähinnä olevissa reseptoripisteissä. Mallinnuksessa saatuja arvoja on verrattu Asumisterveysohjeen mukaisiin pienitaajuisen melun sisätilojen ohjearvoihin.

Selvitys välkkeestä ja varjostuksesta

Välkemallinnus (Ramboll Finland Oy 2014 ) on laadittu WindPRO 2.9 ohjelman Shadow-modulilla, joka laskee, kuinka usein ja minkälaisina jaksoina tietty kohde on tuulivoimaloiden luoman vilkkuvan varjostuksen alaisena. Mallinnus on tehty roottorin halkaisijoilla 113 metriä ja 131 metriä. Mallinnuksen mukainen real case -tulos kuvaa tavanomaisen vuoden tilannetta.

Maisemavaikutusten arviointi

Korpi-Matin tuulivoimapuiston maisemavaikutuksia on arvioitu YVA-menettelyssä. Maisemavaikutusten tarkastelualue on perustunut laadittuun näkyvyysanalyysiin, jonka perusteella on kohdistettu maastokäynti ja valittu havainnekuvien paikat. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty kartta-aineistoja, ilmakuva-aineistoa, maankäyttösuunnitelmia sekä viranomaisten rekisteritietoja.

YVA-menettelyn yhteydessä on laadittu näkyvyysanalyysi ja tarkasteltu voimaloiden maisemavaikutuksia etäisyyksiltä 0–3, 3–7 ja 7–15 kilometriä. Maisemavaikutuksia on myös tarkasteltu meren suunnasta. Selostukseen on liitetty havainnekuvia Merikarviantieltä sekä Trolssin ja Riispyyn kyläalueilta.

Osayleiskaavaa laadittaessa maisemavaikutuksia on arvioitu erityisesti Trolssin kylän valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön osalta (Ramboll Finland Oy 2014). Selvityksessä on arvioitu tuulivoimalaitosten maisemavaikutukset näkemätarkastelun, maastokäyntien ja kartta-analyysien perusteella. Maisemavaikutusten arvioinnin lähtökohtana on käytetty kokonaiskorkeudeltaan 230 metrin tuulivoimaloita. Arvioinnin lähtötietoina on ollut tuulivoimaloiden näkyvyysaluetarkastelut (Ramboll 2014) ja kuvasovitteita (Ramboll 2014). Arviointiselostuksen liitteenä on havainnekuvia Trolssin ja Riispyyn kyläalueiden sekä Merikarvian keskustaajaman suunnasta sekä mereltä kolmesta eri suunnasta.

Hallinto-oikeuden arvio selvitysten riittävyydestä

Melu

Alueelle samaan aikaan laaditussa ja sittemmin vahvistetussa vaihemaakuntakaavassa on laaja-alaisesti selvitetty maakunnan alueiden soveltuvuutta tuulivoimalatuotannon rakentamiseen. Alueiden valinnan yhtenä perusteena on ollut riittävän suojaetäisyyden saavuttaminen asutukseen voimaloiden aiheuttamien melu-, välke- ja muiden häiriötekijöiden vuoksi. Korpi-Matin osayleiskaavan tuulivoimaloiden ohjeelliset rakennuspaikat sijaitsevat pääosin vaihemaakuntakaavan mukaisella Korpi-Matin tuulivoimala-alueella.

Korpi-Matin tuulivoimapuiston meluvaikutuksia on selvitetty hankkeen YVA-menettelyssä. Osayleiskaavan laadinnan aikana tuulivoimaloiden lukumäärää on vähennetty ja niiden sijoitusta on tarkistettu. Voimaloiden lopullisten sijoituspaikkojen mukaan on laadittu kolmella eri tuulivoimalatyypillä sekä niiden yhdistelmillä melumallinnus, jossa mallinnettuja arvoja on verrattu sekä valtioneuvoston asetuksen mukaisiin ohjearvoihin että Ympäristöministeriön tuulivoimala-alueiden suunnittelusta (4/2012) antaman ohjeen mukaisiin suunnitteluohjearvoihin. Melulaskennat on laadittu Ympäristöministeriön ohjeita 2/2014 "Tuulivoimaloiden melun mallintaminen" raportin mukaisilla laskentaparametreilla ja -menetelmillä. Meluselvityksiin kuuluu muun ohella pienitaajuisen melun tarkastelu.

Melua koskevien selvitysten tarkoituksena on arvioida osayleiskaavan toteuttamisesta aiheutuvan meluvaikutuksen laajuus ja haitallisuus. Korpi-Matin tuulivoimapuiston melumallinnuksessa tämä vaikutus on esitetty kolmen eri valmistajan tuulivoimalaitoksella ja niiden yhdistelmillä. Melumallinnuksen perusteella on mahdollista arvioida nämä vaikutukset, vaikka kaikkien voimalatyyppien osalta melutason lähtöarvona ei ole käytetty niin sanottua takuuarvoa tai että lähtöarvoissa on mahdollisesti ollut muitakin valituksissa esitettyjä puutteita.

Yleiskaava on maankäytön suunnitelma eikä siinä ole ratkaistu sitä voimalatyyppiä, jolla tuulivoimapuisto on tarkoitus toteuttaa. Hallinto-oikeus toteaa, että mikäli hanketta toteutettaessa voimalaksi valitaan muu kuin mallinnuksissa käytetty voimalatyyppi tai että myöhemmin tehdyissä mittauksissa tai muulla tavoin todetaan, että nyt mallinnuksessa käytetyn voimalatyypin melutaso on laadultaan sellaista, että siihen olisi lisättävä häiritsevyyskorjauksia, voimaloiden melumallinnus päivitetään rakennuslupamenettelyssä. Tässä yhteydessä voidaan myös tarvittaessa ottaa huomioon mahdollinen uusi tuulivoimaloiden melutasoa koskeva ohjeistus.

Tuulivoimahankkeen meluvaikutukset on edellä selostetulla tavalla riittävästi selvitetty.

Maisema

Tuulivoimahankkeen vaikutuksia maisemaan on arvioitu sekä YVA-menettelyn että kaavan laadinnan yhteydessä. YVA-selostuksessa on luetteloitu alueen ja sen ympäristön maisemallisesti arvokkaat alueet, arvioitu voimaloiden visuaalisia vaikutuksia eri havaintoetäisyyksiltä sekä esitetty havainnekuvia hankkeen vaikutuksista kauko- ja lähimaisemassa. Tuulivoimapuiston maisemallisia vaikutuksia on arvioitu myös meren suunnasta.

Voimaloiden lentoestevalojen vaikutuksista ei ole laadittu erillistä mallinnusta. Valojen vaikutusta ja niistä aiheutuvien haittojen rajoittamista on kuitenkin arvioitu kaavaselostuksessa.

Maisemaselvitystä on kaavan laadinnan aikana täydennetty erityisesti lähimmän RKY-alueen, Trolssin kylä ja kiviaidat, osalta. Hallinto-oikeus katsoo, että maisemaa koskevissa selvityksissä on riittävän kattavasti kartoitettu arvokkaaksi luokitellut alueet ja kohteet kaava-alueen ympäristössä ja arvioitu kaavan toteuttamisen vaikutuksia niihin. Laadittujen selvitysten perusteella voidaan riittävän luotettavasti arvioida hankkeesta aiheutuvat maisemavaikutukset.

Linnusto

Korpi-Matin tuulivoimapuiston toteuttamisen vaikutuksia linnustoon on selvitetty ensisijaisesti hankkeen YVA-menettelyssä. Linnustoa koskevat selvitykset ovat käsittäneet pesimälinnuston kartoitukset sekä lintujen kevät- ja syysmuutonseurannan. Kaavaa laadittaessa linnustoselvityksiä on YVA-menettelyn yhteysviranomaisen lausunnon mukaisesti täydennetty merikotkien pesimäaikaisella seurannalla, jonka yhteydessä seurattiin myös lintudirektiivin liitteen I lajien, sääksen, kaakkurin ja haarahaukan liikehdintää kaava-alueella ja sen läheisyydessä. Lisäksi merikotkan pesäpaikat on tällöin tarkastettu.

Erillistä törmäysmallinnusta ei ole laadittu, mutta selvityksissä on lintulajeittain arvioitu niiden törmäysriskejä voimaloiden rakenteisiin. Näiden arvioiden perusteena on käytetty ja voitukin käyttää aineistoa, joka perustuu jo rakennetuissa tuulivoimapuistoissa tehtyihin tutkimuksiin.

Hallinto-oikeus katsoo, että laadittujen selvitysten perusteella voidaan arvioida kaavan toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset linnustoon.

Muut selvitykset

Kaavaselostuksessa on arvioitu tuulivoimapuiston osayleiskaavan vaikutuksia kunnan elinkeinotoimintaan ja erityisesti siihen liittyvää hankkeen työllistävää vaikutusta. Kaavan vaikutuksia alueen maa- ja metsätalouden harjoittamiseen on selvitetty. Lisäksi on arvioitu hankkeen taloudellisia vaikutuksia maanomistajien saamien korvausten ja kunnan saamien verotulojen osalta.

Johtopäätös

Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavoituksen yhteydessä on hyödynnetty ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ja vaihemaakuntakaavaan liittyviä selvityksiä. Näitä selvityksiä on kaavaa laadittaessa täydennetty. Lisäselvitysten tarvetta arvioitaessa on otettu huomioon YVA-menettelyn yhteysviranomaisen ja asiantuntijaviranomaisten kaavoituksen eri vaiheissa antamat lausunnot.

Hallinto-oikeus katsoo, että Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuihin sellaisiin riittäviin selvityksiin, joiden perusteella kaavan toteuttamisen vaikutukset on mahdollista arvioida.

Yleiskaavan sisältöä koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun ohella mahdollisuudet energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla, mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Edellä tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Laadittaessa tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, jota voidaan käyttää tuulivoimalan rakennusluvan perusteena, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella, suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön ja että tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Valtioneuvoston vahvistamien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevan erityistavoitteen mukaan alueidenkäytössä tulee muun ohella edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöedellytyksiä. Toimivia yhteysverkostoja ja energiahuoltoa koskevien erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten sopivat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtana. Tällainen inventointi on muun ohella Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä koskeva inventointi (RKY 2009).

Kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään.

Luonnonsuojelulailla on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) sekä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 79/409/ETY (lintudirektiivi). Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Ympäristöministeriön on tarvittaessa laadittava ohjelma erityisesti suojeltavan lajin kannan tai kantojen elvyttämiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus, oikeastaan alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Muun muassa merikotka kuuluu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 tarkoitettuihin erityisesti suojeltaviin lajeihin.

Satakunnan maakuntakaava

Ympäristöministeriö on 30.11.2011 vahvistanut Satakunnan 1. maakuntakaavan. Maakuntakaavassa valtaosalle osayleiskaava-alueesta ei kohdistu aluevarausmerkintöjä. Yleiskaava-alueen koillisosaan sijoittuu osia Mankanevan Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta luonnonsuojelualueesta (SL). Kakkurinnevan länsipuolelle sijoittuva lehto on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä kulttuuri-, maisema-, luonto- ja muita ympäristöarvoja (MY). Mankanevan eteläpuolelle on osoitettu kaksi kiinteää muinaisjäännöstä (sm).

Yleiskaava-alueen länsiosa kuuluu maakuntakaavan luontomatkailun kehittämisen kohdevyöhykkeeseen (mv-3), johon kohdistuu luontomatkailun, luonnon virkistyskäytön, ulkoilu- ym. reitistöjen sekä luonnonsuojelun kehittämis- ja yhteensovittamistarpeita.

Etelässä osa kaava-alueesta rajoittuu maakuntakaavan mukaiseen teollisuus- ja varastotoimintojen alueeseen (T).

Lännessä yleiskaava-alueen ulkopuolella sijaitsevat Trolssin ja Riispyyn kylät on osoitettu valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi (kh1).

Kaavan sisältö valituksissa tarkoitetuin osin

Korpi-Matin osayleiskaavassa on osoitettu tuulivoimaloiden alueet, joille saa sijoittaa yhden tuulivoimalan (tv-1) tai kaksi tuulivoimalaa (tv-2). Kaikkiaan kaavassa on osoitettu 26 tuulivoimalaitoksen ohjeellinen sijainti ja alue, jolle tuulivoimalan roottorin lavat saattavat ulottua alimmillaan 50 metrin korkeudessa.

Kaavamääräyksen mukaan ennen kunkin tuulivoimalayksikön rakentamista on hankittava ilmailulain (1194/2009) 165 §:n mukainen lentoestelupa ja kaavan yleismääräysten mukainen Puolustusvoimien hyväksyntä. Tuulivoimalan suurin sallittu kokonaiskorkeus on 230 metriä, edellyttäen kuitenkin, että kokonaiskorkeus merenpinnasta ei ylitä ilmailuviranomaisen lentoesteluvassa asettamia korkeusrajoituksia. Voimaloiden tulee sijoittua kokonaisuudessaan tv-alueen sisäpuolelle.

Tuulivoimaloiden rakentamista koskevan kaavamääräyksen mukaan osayleiskaavaa voidaan käyttää tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77 a §).

Puolustusvoimien toiminta tulee huomioida valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti. Hankkeella on oltava Puolustusvoimien hyväksyntä ennen voimaloiden maanpäällisten rakenteiden rakentamista. Lausunto hankkeen lopullisesta hyväksyttävyydestä haetaan Pääesikunnalta.

Tuulivoimaloista ei saa aiheutua ohjearvot (VPN/993/1992 ja Ympäristöhallinnon ohje 4/2012) ylittävää melua kaava- tai lähialueen olemassa olevalle asutukselle. Rakennusluvan yhteydessä tulee esittää melumallinnus toteutettavalle voimalatyypille laadittuna. Tarvittaessa rakennusluvan yhteydessä on esitettävä myös välkemallinnus toteutettavalle voimalatyypille laadittuna.

Pääosa osayleiskaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Kaavamääräyksen mukaan alueella sallitaan tuulivoimarakentamisen lisäksi myös maa- ja metsätalouden harjoittamista ja alueen virkistyskäyttöä palveleva rakentaminen.

Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä.

Kaava-alueen koillisosaan on osoitettu luonnonsuojelualue, Mankaneva-Kakkurinneva SSO020060 (SL). Alue on myös osa Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta (Mankaneva FI0200018). SL-alueen viereinen lehto on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). Kaava-alueelle on myös osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet (luo-1 ja luo-2) sekä kolme muinaismuistoaluetta (SM).

Kaava-alueen eteläosaan on osoitettu maa-ainesten ottoalue (EO) ja sen viereen suojaviheralue (EV/e), jolla on entinen yhdyskuntajätteen kaatopaikka.

Osayleiskaavan sisällön lainmukaisuus

Maakuntakaavan ohjausvaikutus

Satakunnan 1. maakuntakaavassa osayleiskaava-alueelle kohdistuu vain joitakin aluevarausmerkintöjä. Mankanevan Natura 2000 -verkostoon kuuluva luonnonsuojelualue sekä Kakkurinnevan länsipuolelle sijoittuva lehto on Korpi-Matin osayleiskaavan aluevarauksissa otettu huomioon. Myös osayleiskaava-alueen ulkopuolella sijaitsevat Trolssin ja Riispyyn kylät, jotka maakuntakaavassa on osoitettu valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi (kh1), on jäljempänä tarkemmin selostetulla tavalla otettu tuulivoimaloiden sijoittamisessa huomioon. Voimassa oleva maakuntakaava on näin ollen ollut ohjeena laadittaessa yleiskaavaa.

Maakunnan tuulivoimatuotannon alueita koskeva Satakunnan vaihemaakuntakaava 1 ei ole ollut voimassa Korpi-Matin osayleiskaavaa hyväksyttäessä eikä sillä siten ole maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua ohjausvaikutusta osayleiskaavaa laadittaessa. Vaihemaakuntakaavan Korpi-Matin tuulivoimaloiden yleispiirteisen aluerajauksen sisään kuitenkin sijoittuu 16 osayleiskaavan 26:sta tuulivoimaloiden sijoituspaikasta. Lisäksi voimaloista 6 sijoittuu tämän alueen rajalle ja 4 ulkopuolelle. Vaihemaakuntakaavoituksessa laadittujen selvitysten tulokset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa osayleiskaavan sisällön lainmukaisuutta.

Turvallinen ja terveellinen elinympäristö

Kunta päättää sille kuuluvan itsehallinto-oikeuden nojalla alueensa kaavoittamisesta sekä kaavassa osoitettavan maankäytön laadusta. Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaava-alue sijoittuu taajamien ulkopuoliselle maa- ja metsätalousalueelle, jossa vakituisen asutuksen määrä on hyvin pieni. Alueen on arvioitu soveltuvan tuulivoimatuotantoon myös Satakunnan vaihemaakuntakaavassa, jossa on osoitettu maakunnallisesti merkittävät tuulivoimatuotannon alueet.

Sosiaali- ja terveysministeriö on maakuntakaavojen yhteydessä antamissaan lausunnoissa esittänyt tuulivoima-alueiden kahden kilometrin suojavyöhykettä lähimpään asutukseen nähden. Kaavoitusta sääntelevässä maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole kuitenkaan säännöksiä mainitusta kahden kilometrin suojaetäisyydestä tai muistakaan metrimääräisistä suojaetäisyyksistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Mainitun lain mukaisten kaavan sisältövaatimusten toteutumista arvioidaan laadittujen selvitysten nojalla ja tässä harkinnassa otetaan myös huomioon kaavaan liitetyt haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevat kaavamääräykset.

Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavaan liittyvät selvitykset kattavat koko kaava-alueen ja myös ne alueet kaava-alueen ulkopuolella, joilla kaavan toteuttamisella saattaa olla maankäytöllisiä vaikutuksia. Näiden selvitysten perusteella arvioidaan yleiskaavan terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä koskevan sekä myös muiden sisältövaatimusten täyttymistä.

Melumallinnuksen mukaan tuulivoimalaitosten melutasot alittavat VNp 993/1992 mukaiset päivä- ja yöajan ohjearvot vakituisen asutuksen ja loma-asuinalueiden kohdalla.

Gamesa G128 voimalaitoksen mallinnustilanteessa ympäristöministeriön ohjeen yöajan suunnitteluohjearvo 40 dB ylittyy kolmen vakituisen asuinrakennuksen kohdalla ja yksi asuinrakennus on ohjearvon tasalla. Lisäksi kolme yksittäistä loma-asuntoa sijoittuu 35–40 dB:n meluvyöhykkeelle. Nämä loma-asunnot sijaitsevat alueella, jossa on sekä vakituista asutusta että yksittäisiä loma-asuntoja. Meren rannassa sijaitsevilla loma-asuntoalueilla melutaso jää alle suunnitteluohjearvon LAeq 22-7 35 dB.

Siemens SWT-3,0-117 voimalaitoksen mallinnuksessa melutaso ylittää yöajan suunnitteluohjearvon LAeq 22-7 40 dB kahden vakituisen asuintalon kohdalla. Yöajan ohjearvo 35 dB ei ylity yhdenkään loma-asunnon kohdalla.

Nordex N131 voimalaitoksen lähtömelutaso on mallinnetuista voimalatyypeistä alhaisin. Mallinnuksessa voimalaitoksen melutaso on yöajan suunnitteluohjearvon LAeq 22-7 40 dB tasalla yhden vakituisen asuintalon kohdalla, muiden vakituisten asuintalojen kohdalla melutaso jää tämän ohjearvon alapuolelle. Yöajan ohjearvo 35 dB ei ylity yhdenkään loma-asunnon kohdalla.

Mallinnuksessa on myös laskettu voimalaitosvaihtoehdoista neljä erilaista yhdistelmää, jotka määriteltiin siten, että laskennallinen melutaso jää yöajan suunnitteluohjearvojen tasalle tai alapuolelle ympäristön asuintalojen ja loma-asuntojen kohdalla. Mallinnuksessa on esitetty Nordexin N131 ja Siemensin SWT-3,0-117 voimalaitoksista kootut yhdistelmät ja niiden aiheuttamat meluvyöhykkeet. Vastaavasti on esitetty Nordexin N131 ja Gamesan G128 voimalaitoksista kootut yhdistelmät. Kaikissa yhdistelmissä mallinnetut melutasot ympäristön asuintalojen ja loma-asuntojen kohdalla ovat enintään yöajan ohjearvojen tasalla tai alapuolella.

Osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa enintään 26 tuulivoimalayksikköä käsittävän tuulivoimapuiston toteuttaminen. Osayleiskaavassa ei ole ratkaistu kaavalla toteutettavaa voimalaitostyyppiä vaan kaavassa on ainoastaan määrätty tuulivoimaloiden enimmäiskorkeudesta. Kaavan melumallinnukset on tehty kolmen eri valmistajan voimalatyypillä sekä niiden yhdistelmillä. Mallinnuksen tulokset osoittavat, että eri valmistajien tuulivoimalaitosten lähtömelutaso ja siten myös meluvaikutusten ulottuvuus on erilainen. Selvityksen tarkoituksena ei ole kuitenkaan osoittaa, että tuulivoimaloiden melutasoa koskevat ohjearvot tai suunnitteluohjearvot ovat saavutettavissa kaikilla mallinnuksessa käytetyillä voimalatyypeillä tai niiden yhdistelmillä. Sen sijaan melumallinnuksessa on selvitetty erilaisia vaihtoehtoja kaavan toteuttamiselle ja arvioitu niiden meluvaikutuksia.

Mallinnusraportissa on todettu, että tuuliolosuhteet vaikuttavat tuulivoimalaitoksen meluntuottoon. Mallinnuksen tulokset vastaavat keskiäänitasoja tilanteessa, jossa tuulennopeus on koko päivä- tai yöajan niin voimakas, että voimalan äänitehotaso on maksimissaan koko tarkastelujakson ajan. Todellinen päivä- ja yöajan keskiäänitaso laitosten ympärillä riippuu tarkastelujakson tuulisuudesta ja mallinnuksen mukaiset melu­tasot edustavatkin lähes äänekkäintä mahdollista tilannetta. Kaikkia mallinnettuja voimalaitosmalleja voidaan ajaa myös erilaisilla melurajoitusmoodeilla.

Osayleiskaavaa laadittaessa tehty melumallinnus on laadittu ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukaisilla laskentaparametreilla ja -menetelmillä. Nordex N131 voimalan lähtömelutaso on melumallinnuksen mukaan niin sanottu takuuarvo, jolloin melun merkityksellisen sykinnän (amplitudimodulaatio) ja kapeakaistaisuuden vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti tähän valmistajan ilmoittamaan arvoon. Tämän voimalatyypin osalta ei siten ole ollut tehtävä korjauksia mallinnuksen tuloksiin.

Kuten edellä on todettu, eri tuulivoimalatyypeillä laadittu melumallinnus osoittaa, että mallinnettu melutaso täyttää valtioneuvoston päätöksen (VNp 993/1992) mukaiset melutason päivä- ja yöohjearvot. Ainakin yhdellä tuulivoimalatyypillä mallinnettu melutaso ei ylitä ympäristöministeriön suunnitteluohjearvoja, mutta on yhden asuinrakennuksen kohdalla ohjearvon tasolla. Tämä seikka ei kuitenkaan välittömästi merkitse sitä, että kaava olisi tällä perusteella lainvastainen, vaan on arvioitava, onko mainittu haitta kaavamääräyksin tai rakennuslupamenettelyssä muutoin rajoitettavissa niin, että asumisen ja tuulivoimalarakentamisen tarpeet voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan kaavan sisältövaatimukset täyttävä ratkaisu. Asiassa on otettava huomioon myös se, että yhden asuinrakennuksen osalta mallinnettu 40 dB:n yöajan melutason suunnitteluohjearvo on ainoastaan suositusluonteinen, eikä sillä toistaiseksi ole samanlaista oikeuskäytännössä syntynyttä sitovuutta kuin valtioneuvoston päätöksellä melutason ohjearvoista.

Pienitaajuisen melun mallinnuksessa saatuja arvoja on verrattu Asumisterveysohjeen mukaisiin pienitaajuisen melun sisätilojen ohjearvoihin. Kun on otettu huomioon rakennuksen ulkoseinän ääneneristävyys DSa 1284 -menetelmässä mainittujen arvojen mukaisesti, terssikohtaiset melutasot alittavat ohjearvot.

Valituksissa on myös esitetty, että muiden tuulivoimalapuistojen osalta tehdyt melumittaukset ovat osoittaneet melumallinnuksia korkeampia meluarvoja. Näissä hankkeissa on kuitenkin ollut kysymys tyypiltään erilaisista tuulivoimaloista ja maaston topografia on ollut toisenlainen. Myös voimaloiden etäisyydet häiriintyviin kohteisiin ovat olleet erilaiset. Korpi-Matin tuulivoimapuiston melumallinnusten tuloksia ei siten tällä valituksessa esitetyllä perusteella ole pidettävä virheellisinä.

Välkettä ja varjostusta koskevassa mallinnuksessa on todettu, että voimalan 131 metrin roottorin halkaisijalla mallinnetulle välkevaikutusalueelle, jossa vuotuinen välketuntien määrä on 8–10 tuntia, jää kaksi asuinrakennusta. Yksi asuinrakennus jää 10 tuntia ylittävälle välkevaikutusalueelle. Mallinnuksessa on myös todettu, että välkevaikutusalueille jäävien rakennusten osalta tulee arvioida kohdekohtaisesti, onko ympäristö sellainen, että välkevaikutuksia voi niissä esiintyä. Tuulivoimaloista aiheutuvalle vilkkuvalle varjostukselle ei ole Suomessa määritelty raja- tai ohjearvoja.

Osayleiskaavaan on liitetty kaavamääräykset, joiden mukaan tuulivoimaloista ei saa aiheutua ohjearvot (VPN/993/1992 ja Ympäristöhallinnon ohje 4/2012) ylittävää melua kaava- tai lähialueen olemassa olevalle asutukselle. Rakennusluvan yhteydessä tulee esittää melumallinnus toteutettavalle voimalatyypille laadittuna. Lisäksi kaavaan on liitetty välkettä koskeva määräys, jonka mukaan tarvittaessa rakennusluvan yhteydessä on esitettävä välkemallinnus toteutettavalle voimalatyypille laadittuna. Nämä kaavaan liitetyt, haitallisten ympäristövaikutusten rajoittamista koskevat kaavamääräykset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä koskevien yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Valituksissa on vedottu myös siihen, että tuulivoimaloista putoava jää voi aiheuttaa vaaratilanteita. Korpi-Matin tuulivoimapuisto sijoittuu lähes asumattomalle alueelle. Tuulivoimaloiden rakennusluvissa voidaan myös antaa tarvittavia määräyksiä varustaa tuulivoimalat lapojen jäänestojärjestelmällä tai jäätunnistimella ja/tai sijoittaa tuulivoimalan alueelle putoilevasta jäästä varoittavia kylttejä.

Natura- ja luonnonsuojelualueet

Kaava-alueelle sijoittuu osa Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta Mankanevan (FI0200018) alueesta. Mankanevan Natura-alueen suojeltavat luontotyypit ovat keidassuot, puustoiset suot sekä humuspitoiset lammet ja järvet. Alue kuuluu myös soidensuojeluohjelmaan Mankaneva-Kakkurinneva -nimisenä alueena. Luontoselvityksessä todetut kaksi arvokasta suoaluetta on rajattu kaava-alueella luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä alueina.

Edellä mainittujen alueiden luontoarvot on kaavassa turvattu alueita koskevin SL- ja luo-merkinnöin ja sijoittamalla voimalayksiköt näiden alueiden ulkopuolelle. Selvitysten mukaan, kun muun ohella otetaan huomioon alueen pintavesien virtaussuunta suoalueelta poispäin, tuulivoimapuiston toteuttamisella ei ole arvioitu olevan merkittäviä vaikutuksia Mankanevan Natura 2000 -alueen suojelun perusteena oleviin direktiivilajeihin. Myös voimaloiden ja huoltoteiden rakentamisesta aiheutuvien vaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä.

Linnusto

Korpi-Matin osayleiskaavaa laadittaessa on hyväksytty Satakunnan vaihemaakuntakaava 1. Tämän kaavan tuulivoimatuotannon alueita määriteltäessä on muun ohella otettu huomioon Satakunnan linnustoa koskevat laajemmat selvitykset. Korpi-Matin osayleiskaavan mukaiset tuulivoimaloiden rakennuspaikat sijoittuvat pääosin vaihemaakuntakaavan mukaiselle Korpi-Matin tuulivoimaloiden alueelle.

Korpi-Matin tuulivoimapuistohankkeen YVA-menettelyssä sekä kaavaa laadittaessa tehtyjen linnustoselvitysten mukaan alueella on havaittu lintudirektiivin liitteen I lajeista laulujoutsen, teeri, metso, pyy, kaakkuri, merikotka, kalasääski, kurki, kehrääjä, palokärki, kangaskiuru ja pikkulepinkäinen. Lisäksi havaittiin uhanalaiset lajit tavi, hiirihaukka, valkoviklo ja käenpiika. Merikotka on lisäksi luonnonsuojelulain 47 §:n nojalla erityisesti suojeltu laji.

Lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suojelu on järjestetty ensisijaisesti siten, että jäsenvaltiot ovat osoittaneet näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Korpi-Matin kaava-alueeseen ei kuulu eikä myöskään sen läheisyydessä ole tällaista suojelualuetta (Special Protection Area, SPA). Myöskään alueellinen ELY-keskus ei ole tehnyt luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentissa tarkoitettua päätöstä yhdenkään valituksissa mainitun lintulajin esiintymispaikan suojelemiseksi kaava-alueella.

Linnustoselvityksen mukaan Korpi-Matin hankealue sijoittuu pääosin käsiteltyjen mänty- ja mäntyvaltaisten sekametsien alueelle, jonka pesimälinnustosta valtaosan muodostavat metsäympäristöille tavanomaiset varpuslintulajit. Selvityksen mukaan ihmistoiminnan lisääntyminen ja metsäalueiden metsäkuviokoon pieneneminen näkyvät Korpi-Matin hankealueen pesimälinnuston lajeista erityisesti suurten petolintujen, metson ja kaakkurin esiintymisessä. Linnustonsuojelun kannalta hankealueen merkittävin laji on merikotka ja havaintojen mukaan Korpi-Matin hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen sijoittuu kolme asuttua reviiriä. Osayleiskaavaa laadittaessa tehdyn merikotkien lentoseurantaselvityksen mukaan valtaosa merikotkien lennoista sijoittui pesien tuntumaan kaava-alueen koillis- ja länsipuolelle. Selvitysten, kaavoituksessa hankittujen lausuntojen ja viranomaisyhteistyön perusteella osa kaavaluonnosvaiheessa esitetyistä tuulivoimaloiden sijoituspaikoista on poistettu tai siirretty siten, että etäisyydeksi lähimpiin merikotkareviireihin muodostuu noin kaksi kilometriä.

Merikotkan pesimäaikaisen seurannan yhteydessä havainnoitiin myös sääksen ja kaakkurin liikehdintää, lentoratoja ja -korkeuksia. Selvityksessä on todettu, että tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen huolellinen suunnittelu ja valinta nähdään keskeisiksi tekijöiksi voimaloista aiheutuvien linnustovaikutusten ehkäisemiseksi. YVA:n selvitysten ja tehdyn seurannan perusteella osa tuulivoimaloiden sijoituspaikoista on poistettu kaava-alueen pohjoisosassa, jolloin kaavaratkaisu mahdollistaa esteettömän kulkuyhteyden osayleiskaava-alueen länsipuolella sijaitseville merenlahdille. Merikotkien lentoseurantaselvityksen yhteydessä todettiin, että sääksen lähimmät pesäpaikat tuulivoimaloiden sijoituspaikkoihin nähden olivat asumattomia.

Valituksessa mainituista mehiläishaukasta, sinisuohaukasta, ruskosuohaukasta tai ampuhaukasta ei ole YVA-menettelyssä tehdyissä linnustoselvityksissä tai merikotkaseurannan yhteydessä tehty havaintoja. Haarahaukan osalta seurannassa havaittiin yksittäisiä lentoja. Edellä mainitut linnustoa koskevat selvitykset eivät osoita, että tuulivoimapuiston rakentamisella olisi vaikutuksia näihin lajeihin kuten ei myöskään valituksessa mainittuihin pöllölajeihin.

Hiirihaukan osalta selvityksissä on todettu, että se pesii hankealueen lähistöllä ja sen saalistusalue ulottuu hankealueelle. Alueen kehrääjäkanta on havaittu runsaaksi ja selvityksissä on todettu, että lajin kanta alueella tulee jossain määrin taantumaan. Vaikutusten metsokantaan on arvioitu olevan pääosin häirinnästä ja metsien pirstoutumisesta johtuvia. Muista uhanalaisista ja direktiivilajeista pikkulepinkäisen, kangaskiurun ja käenpiian ei selvityksen mukaan voida katsoa kärsivän hankkeen vaikutuksista.

Linnustoselvityksessä on todettu, että Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan alueella Pohjanlahden rantaviiva muodostaa merkittävän lintujen muuttoväylän. Vesilintujen muutto painottuu Pohjanlahdella selkeämmin merialueen puolelle, minkä vuoksi muuttajamäärät mantereella jäävät usein vähäisiksi. Metsähanhen, laulujoutsenen sekä päiväpeto- ja varpuslintujen muutto kulkee puolestaan valtaosin Pohjanlahden ranta-alueiden tuntumassa mantereen puolella, minkä vuoksi näiden lajien muuton voidaan arvioida kulkevan osin myös suunnitellun tuulivoimapuistoalueen kautta. Arvioitaessa tuulivoimaloiden vaikutuksia muuttavaan linnustoon selvityksessä on todettu, että vaikutukset voivat aiheutua törmäyksistä tuulivoimaloihin tai muun muassa mahdollisten estevaikutusten aiheuttamista muuttoreittien sekä ruokailu- ja levähdysalueiden muutoksista. Selvityksen mukaan lintujen muutto myös ohjautuu Merikarvian alueella pääosin pohjois-etelä tai koillinen-lounas -akselien suuntaisesti. Siihen nähden suunniteltu tuulivoimapuisto asettuu kapeaan muodostelmaan, mikä on muuttolintuihin kohdistuvien vaikutusten kannalta suotuisaa. Muista tuulivoimapuistoista tehtyjen tutkimusten perusteella selvityksessä on arvioitu, että suuri osa alueen kautta muuttavista linnuista on sellaisia, joiden on todettu osaavan kiertää tuulivoimalat. Tämän vuoksi selvityksissä on pidetty todennäköisenä, että muuttolinnustoon ei kohdistu merkittäviä vaikutuksia.

Linnustoa koskevien selvitysten yhteydessä ei ole laadittu varsinaista törmäysmallinnusta. Lentoseurannan ja lajien luonteenomaisten lentokorkeuksien perusteella törmäysriskejä on kuitenkin lajikohtaisesti arvioitu. Muun muassa merikotkan osalta on todettu, että sen pesimäaikainen liikehdintä tapahtui selvästi matalalla ja suurin osa lennoista oli alle tuulivoimaloiden roottorin aiheuttaman riskikorkeuden. Merikotkan osalta törmäysriskiä ei siten ole arvioitu kovin suureksi. Voimaloiden ei myöskään ole arvioitu aiheuttavan merkittävää törmäysriskiä alueella pesiville kehrääjille. Myöskään metson törmäyskuolleisuuden ei ole arvioitu olevan kovin korkea. Kuten edellä on todettu, etenkin merikotkan, kalasääsken ja kaakkurin lentoreittejä on seurattu ja niiden mahdolliseen törmäysriskiin on pyritty vaikuttamaan voimaloiden sijoituspaikkojen suunnittelulla. Muun muassa kaava-alueen pohjoisosaan on voimalapaikkojen väliin jätetty noin 1,3 kilometrin levyinen vyöhyke Mankanevan-Kakkurinnevan suuntaan. Itä-länsi-suuntaisen lentoaukon on arvioitu selvästi vähentävän alueen halki suuntaavien lintujen törmäysriskiä.

Linnustoa koskevien selvitysten yhteydessä on myös otettu huomioon Mankanevan FINIBA-alueen lintulajit. Vaihemaakuntakaavassa on jo lähtökohtaisesti määritelty riittävät etäisyydet maakunnan FINIBA-alueisiin.

Vaihemaakuntakaavan tuulivoimatuotannon alueita määriteltäessä on luontoarvoja ja linnustoa koskevin selvityksin tutkittu tuulivoimatuotantoalueiden yhteisvaikutuksia myös maakunnallisella tasolla. Kaavaselostuksessa on arvioitu Korpi-Matin tuulivoimapuiston yhteisvaikutuksia tuolloin laadittavana olleen Korvennevan tuulivoimapuiston kanssa.

Muut lajit

YVA-menettelyn yhteydessä on selvitetty hankealueen eläimistöä. Euroopanmajavan esiintymisestä saatiin havaintoja Trolssinjoen rannoilta. Euroopanmajava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisiin lajeihin. Trolssinjoen ranta-alueille ei ole kuitenkaan osoitettu tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja tai muitakaan olemassa olevasta maankäytöstä poikkeavia kaavaratkaisuja. Myös voimaloiden ja yhteysteiden rakentamisen vaikutusten on arvioitu olevan lyhytkestoisia ja vähäisiä, joten näistä toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuva pintavesien laadun muutos on arvioitu vähäiseksi. Kaavan ratkaisut eivät siten heikennä tai hävitä euroopanmajavan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Valituksessa mainittujen saukon ja ilveksen esiintymisestä alueella ei ole havaintoja. Luontoselvitykset eivät osoita, että kaavan ratkaisut tai hankkeen rakentamisen vaikutukset vaarantaisivat näiden lajien elinpiirejä.

Maisema- ja kulttuurihistorialliset arvot

Osayleiskaava-alue ei miltään osin ulotu Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevassa inventoinnissa mainituille alueille. Maisemaselvityksen mukaan lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue eli Ahlaisten kulttuurimaisema sijaitsee noin 20 kilometrin etäisyydellä hankealueesta etelään. Lähin valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009) on Trolssin kylä ja kiviaidat noin kilometrin etäisyydellä tuulivoimala-alueesta.

Maisemavaikutusten arvioinnin mukaan Trolssin kyläalueen herkkyys maiseman muutokselle on sen pienipiirteisyydestä johtuen melko suuri ja mittakaavaero tuulivoimaloihin on merkittävä. Toisaalta arvioinnissa on todettu, että kyläympäristön kulttuuriarvot ovat Trolssin kylällä pääosin alueen melko eheässä kyläkuvassa ja erilaisissa detaljeissa.

Kaavaehdotusta on tarkistettu luonnosvaiheessa ja edelleen ehdotusvaiheessa, jolloin siitä on poistettu kuusi voimalapaikkaa noin 1,2–2 kilometrin etäisyydeltä Trolssin RKY-alueesta. Kolmen pohjoisimman tuulivoimalan sekä muiden tuulivoimaloiden väliin jää selkeä tuulivoimaloista vapaa alue, joka erottuu, kun Trolssista katsellaan koillisen suuntaan.

Tuulivoimalat sijoittuvat metsäiselle alueelle, joten tuulivoimaloita näkyy kylälle sitä kehystävän metsän rajan yläpuolella. Maisemavaikutusten arvioinnin mukaan Trolssin kyläympäristön kulttuuriarvot eivät kuitenkaan merkittävästi heikkene vaikka taustamaisema muuttuu. Tuulivoimalat eivät sijoitu osaksi näitä aluekokonaisuuksia, vaan ne ovat miellettävissä erilliseksi maisemaelementiksi arvoalueiden ulkopuolella. Hankkeella ei siten ole kyseisten alueiden arvoa merkittävästi heikentäviä vaikutuksia.

Maisemaselvitysten mukaan itse kaava-alueella ei ole erityisiä maisemallisia arvoja. Tuulivoimalat kuitenkin näkyvät selvästi maisemassa välittömän lähivaikutusalueen eli noin kolmeen kilometriin ulottuvan alueen osalta avoimilla alueilla, joilta avautuu suorat näkymät kohti voimaloita. Tällaisilla alueilla tuulivoimalat muuttavat maiseman luonnetta merkittävästi. Toisaalta puustolla on selvä vaikutus voimaloiden näkyvyyteen lähivaikutusalueella.

Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka poikkeavat selvästi luonnonmaisemasta, ja suuren kokonsa vuoksi niiden visuaalinen vaikutus ulottuu laajalle. Hanketta ei siten ole mahdollista toteuttaa aiheuttamatta muutoksia ympäristössä ja maisemakuvassa. Kaavan laatiminen edellyttää kuitenkin usein erilaisten ja keskenään ristiriitaistenkin sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhteensovittamista.

Johtopäätökset yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymisestä ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta

Osayleiskaavaan on liitetty melun haitallisten vaikutusten rajoittamista koskeva kaavamääräys sekä kaavamääräys välkemallinnuksen esittämisestä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että rakennuslupavaiheessa on vielä mahdollista antaa tarkentavia haittojen rajoittamista koskevia lupamääräyksiä, hallinto-oikeus katsoo, että Korpi-Matin osayleiskaava täyttää siltä edellytetyn turvallista ja terveellistä elinympäristöä koskevan sisältövaatimuksen.

Edellä kuvatut maisemavaikutukset ja kaavan ratkaisut huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo lisäksi, että osayleiskaava täyttää riittävästi rakennetun ympäristön ja maiseman vaalimista koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen ja suunniteltu tuulivoimalarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön lain edellyttämällä tavalla. Kun arvioidaan kaavan maankäyttöratkaisuja kokonaisuutena, kaava edistää myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden saavuttamista.

Kun otetaan huomioon asiakirjoissa olevien linnustoa, Mankanevan Natura 2000 -aluetta, eläimistöä ja muuta osayleiskaava-alueen luontoa koskevien selvitysten sisältö sekä kaavan ratkaisut, Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaava täyttää myös luonnonarvojen vaalimista koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen.

Muut valitusperusteet

Valitusten mukaan tuulivoimaloista voi aiheutua haittaa television näkyvyydelle, matkapuhelimien ja viranomaisverkon kuuluvuudelle sekä datayhteyksille. Digita Oy ja Puolustusvoimat ovat antaneet näitä seikkoja koskevan lausunnon. Lausuntojen mukaan kaavan toteuttamisesta ei ole odotettavissa olennaista haittaa televisiolähetyksille tai matkapuhelin­yhteyksille.

A:n valituksessa on esitetty, että päätös Korpi-Matin osayleiskaavan hyväksymisestä saattaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan, koska samana päivänä tehdyllä toisella päätöksellä on Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaava palautettu uuteen valmisteluun. Kunnanvaltuusto kuitenkin päättää erikseen kunkin kaava-asian valmistelun riittävyydestä. Yhdenvertaista kohtelua ei siten ole loukattu pelkästään sillä perusteella, että valtuusto on päättänyt toisen tuulivoimapuiston osayleiskaavan hyväksymisestä ja toisen kaavan palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi. Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaava on sittemmin hyväksytty kunnanvaltuuston päätöksellä 15.12.2014.

Kaava on maankäytön suunnitelma, jonka lainmukaisuutta arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä, että yleiskaavassa olisi annettava määräyksiä kaavan vaikutusten seurannasta. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää rakennuslupien myöntämistä ja rakennuslupamenettelyssä voidaan antaa tarkentavia haittojen rajoittamista koskevia lupamääräyksiä. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen valvoo näiden määräysten noudattamista. Tuulivoimaloiden toiminnasta mahdollisesti aiheutuvista haitallisista vaikutuksista säädetään lisäksi eräistä naapuruussuhteista annetusta laissa, terveydensuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa.

Valituksissa on myös todettu kaavan olevan maanomistajille kohtuuton, koska tuulivoimaloiden rakentaminen alentaa lähialueen kiinteistöjen taloudellista arvoa.

Kaava-alueelle ei ole maakuntakaavassa osoitettu rakentamista koskevia aluevarauksia. Alue on tällä hetkellä pääosin maa- ja metsätalouskäytössä. Yleiskaava ei estä alueiden käyttämistä nykykäyttöä vastaavasti edelleen maa- ja metsätalousalueena. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaavan toteuttamisesta aiheutuva muutos maisemakuvassa ja tämän seikan mahdollinen vaikutus kiinteistön arvoon ei ole sellainen maanomistajan kannalta kohtuuton haitta, jota maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetaan. Kaava ei muillakaan valituksissa esitetyillä perusteilla ole kohtuuton.

Hallinto-oikeus voi tutkia osayleiskaavapäätöstä koskevien valitusten perusteella ainoastaan tehdyn kaavapäätöksen lainmukaisuuden. Hallinto-oikeus ei voi kumota tai muuttaa päätöstä sillä perusteella, että jokin toinen energiatuotannon ratkaisu olisi valittajien käsityksen mukaan ollut tarkoituksenmukaisempi tai parempi.

Tuulivoimapuiston ympäristöluvan tarve arvioidaan erikseen ympäristösuojelulain säännösten mukaan. Ympäristölupa on oltava toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Yhteenveto

Korpi-Matin osayleiskaavan käsittelyyn ei ole osallistunut esteellisiä henkilöitä eikä päätös ole muutenkaan syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Osayleiskaavan laatimisessa on noudatettu maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen säätelemää kaavoitusmenettelyä ja vuorovaikutusta. Osayleiskaava on perustunut riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Kaava täyttää sitä koskevat yleiskaavan sisältövaatimukset ja edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden saavuttamista. Yleiskaava ei myöskään aiheuta maanomistajille kohtuutonta haittaa. Kunnanvaltuuston päätös ei ole lainvastainen.

Korpi-Matin osayleiskaavaa ei ole määrätty tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kaavapäätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen ei siten ole aihetta.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

E:n ja F:n, X:n ym., A:n, D:n ja B:n ym. valitukset on hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että he joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 74 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 24 § 2 momentti, 32 § 1 momentti, 39 §, 41 §, 62 §, 63 §, 65 §, 77 a §, 77 b § ja 188 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 §, 19 §, 30 § ja 32 §

Kuntalaki (365/95) 15 §, 15 a §, 59 § 1 momentti ja 90 §

Hallintolaki 27 §, 28 § ja 51 §

Osuuskuntalaki 4 luku 27 § ja 5 luku 1 §, 4 § ja 12 §

Laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 1 luku 1 § ja 4 luku

Valtioneuvoston 13.11.2008 hyväksymät tarkastetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Tuire Nurmio ja Kari Hartzell, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A, B ja C ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Merikarvian kunnan on korvattava valittajien oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat uudistaneet hallinto-oikeudelle tekemissään valituksissa esittämänsä valitusperustelut sekä lausuneet, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole asianmukaisesti perusteltu. Hallinto-oikeus ei ole asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon valituksissa esitettyjä valitusperusteluja.

D on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Hallinto-oikeudessa tutkimatta jätetyt vaatimukset on tutkittava. Merikarvian kunnan on korvattava D:n oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi D on vedonnut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Kunnanvaltuuston päätös on lainvastainen koska se on tehty ilman voimassa olevaa kaavoituskatsausta ja -ohjelmaa. Kaavoitusmenettely on järjestetty puutteellisesti. Toisin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä on katsottu, kunnanhallituksen puheenjohtaja G on esteellisenä osallistunut kaavan valmisteluun. G omistaa kaava-alueella maata, jonka hän on vuokrannut tuulivoimayhtiölle. Lisäksi hän on ollut alusta saakka mukana kaavaprosessin eri vaiheissa. Näin hän on voinut vaikuttaa kaavoitukseen ja omiin taloudellisiin etuihinsa.

Tuulivoimaloiden melumallinnus on virheellinen. Muun muassa infra­ääniä ei ole otettu huomioon. Meluhaittojen ja muiden haittojen yhteisvaikutukset naapurikuntien tuulivoimapuistojen kanssa on otettava huomioon.

E ja F ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Asiassa tulee harkita, onko tarvetta esittää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö koskien luontodirektiivin 6 artiklan tulkintaa siitä, missä vaiheessa olevan kaavahankkeen vaikutukset on arvioitava direktiivissä todetulla tavalla yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa. Lisäksi E ja F ovat vaatineet, että Merikarvian kunta velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Vaatimustensa tueksi E ja F ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n mukaisia sisältövaatimuksia varsinkaan ekologisen kestävyyden ja rakennetun ympäristön, luonnonarvojen ja maiseman vaalimista koskevien tavoitteiden suhteen. Kaava ei täytä ympäristöhaittojen vähentämistä koskevia tavoitteita. Kaava ei takaa mahdollisuuksia turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön ja se aiheuttaa maanomistajille ja muille oikeudenhaltijoille kohtuutonta haittaa. Kaava poikkeaa maakuntakaavan aluevarauksesta ja johtaa ilmeiseen ristiriitaan lintu- ja luontodirektiivissä EU:n jäsenmaille asetettujen velvoittavien tavoitteiden kanssa. Kaavassa ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon sen yhteisvaikutusta muiden tuulivoimahankkeiden kanssa.

Kaava ei perustu riittäviin selvityksiin maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä kaavan sisältövaatimusten täyttymistä voida varmistaa tehtyjen selvitysten perusteella.

Meluvaikutusten puutteellinen arviointi johtaa riittämättömiin suojavyöhykkeisiin asutukseen ja luonnonsuojelualueisiin nähden. Vesa Viljasen ja Denis Siposen asiantuntijalausuntojen mukaan tuulivoimamelun erityisiä häiritsevyystekijöitä (muun muassa sykkeellisyys ja kapeakaistaisuus) ei ole otettu huomioon.

Melumallinnuksessa ei ole käytetty ympäristöministeriön ohjeessa (2/2014) edellytettyä mallinnettaville tuulivoimalatyypeille laitevalmistajien tuulivoimaloille antamaa lähtömelun takuuarvoa LWAd. Sen sijaan on käytetty äänitehotasoa LWA, jonka käyttö johtaa todelliseen tilanteeseen verrattuna liian alhaisiin mallinnustuloksiin. Merkityksellinen sykintä on sivuutettu huolimatta voimaloiden summavaikutusta, jossa usean tuulivoimalan ääni summautuu tai kumoutuu jaksollisesti riippuen tuulivoimaloiden keskinäisestä pyörimisen vaiheesta. Melumallinnusraportissa todetaan virheellisesti, että merkityksellinen sykintä sisältyisi takuuarvoon. Kahdessa tuulivoimalatyypissä ei ole käytetty takuuarvoa eikä summavaikutusta mitata takuuarvon yhteydessä. Meluselvityksessä ei ole huomioitu Nordex N131-3000 tuulivoimalamallin kapeakaistaisuutta, vaikka se ylittää 200 Hz:n terassikaistalla selvästi sosiaali- ja terveysministeriön määritelmän kapeakaistaisuudesta. Siemens SWT-3,0-113 tuulivoimalamallin äänitehotasoa ei ole ilmoitettu terassikaistoittain eikä siitä voida suorittaa tarvittavaa kapeakaistaisuusarviointia. Nordex N131 tuulivoimalamallin äänitehotaso 200 Hz:n terassikaistalla on noin 6 dB viereisiä terassikaistoja voimakkaampi. Tällöin mallinnusohjeen mukaan tulisi käyttää + 5 dB:n tonaalisuussanktiota.

Koska ulkomelutasot on arvioitu virheellisesti, myöskään sisämelutasoa ei ole voitu arvioida luotettavasti. Sisämelun pienitaajuisia melutasoja arvioitaessa on käytetty virheellisesti tanskalaisen rakennuskannan julkisivun ilmaääneneristävyysarvoja.

Voimaloiden vaikutukset kohdistuvat valtakunnallisesti merkittäville lintujen muuttoreiteille ja lintudirektiivillä suojeltuihin lajeihin. Kaavan ja muiden vireillä olevien tuulivoima-alueiden vaikutuksia linnustoon ja Natura-alueisiin ei ole tunnistettu riittävällä tavalla. Hallinto-oikeus on jättänyt huomioimatta Porin lintutieteellinen yhdistys ry:n lausunnon sisällön. Pohjanlahden rannikon suuntaisesti muodostuu tuulipuistojen myötä melko yhtenäinen maakuntarajat ylittävä tuulipuistovyöhyke, jonka vaikutuksia läpimuuttavan linnuston käyttäytymiseen ei voi varmuudella ennakoida. Tuulivoimapuisto vaikuttaa haitallisesti sekä muuttolintuihin että myös joihinkin pesimälajeihin.

Korpi-Matin ja Korvennevan hankkeen yhteisvaikutuksista tulee tehdä natura-arvioinnin tarveharkinnan sijasta luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittama arviointi.

Kaavan vaikutukset Selkämeren kansallispuistoon ja soidensuojelun täydennysohjelmaan ovat jääneet selvittämättä. Tuulivoima-alueelta tapahtuvan pintamaan poiston yhteydessä mahdolliset humus- ja ravinnehuuhtoutumat kulkeutuvat alueen pohjois-, etelä- ja länsipuolella sijaitseviin Trolssinjokeen, Teinijärvenojaan, valtaojiin ja niiden kautta edelleen suoraan mereen.

Maakuntakaavan ohjausvaikutus ei ole toteutunut maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n tarkoittamalla tavalla. Kaava poikkeaa maakuntakaavan aluevarauksesta. Myöskään tuulivoimatuotannon linnustoon kohdistuviin yhteisvaikutuksiin ei ole vaihemaakuntakaavan määräyksen mukaisesti kiinnitetty erityistä huomiota.

Tuulivoimaloiden suojavyöhyke lähimpään asutukseen tulee olla vähintään kaksi kilometriä. Jopa 324 vakituista asuntorakennusta ja 100 vapaa-ajanasuntoa on jäämässä voimala-alueen meluvyöhykkeelle. Hankkeen etäisyys lähimmälle taajama-alueelle on vain 600 metriä.

Trolssin kulttuurimaisema jää yleisten suunnitteluohjeiden vastaisesti tuulivoimapuiston voimakkaan vaikutuksen alueelle.

Tuulivoimaloiden valo- ja välkehaitat aiheuttavat kohtuutonta haittaa pienipiirteisessä maisemassa. Kaavan toteutuessa koko Lankoslahden rantamaiseman taustalla näkyisi mereltä katsottuna sekä Korpi-Matin (26 kpl) että Korvennevan (6 kpl) yhteensä 32 voimalaa, millä on huomattava vaikutus alueen kiinteistöjen arvotekijöihin.

Merikarvian kunnanhallitus on antanut selityksen, jossa se on esittänyt, että valitukset hylätään.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen. Vastaselitykseen on liitetty muun ohella jäljennös G:n ja EPV Tuulivoima Oy:n välillä 7.4.2009 allekirjoitetusta maa-alueen vuokrasopimuksesta ja sitä koskeva todistus erityisen oikeuden kirjaamisesta kiinteistötietojärjestelmään.

D on antanut vastaselityksen. D on vastaselityksessään muun ohella lausunut, että G:llä on hallituksen puheenjohtajana ollut vaikutusvaltaa kaavoituksen eri vaiheissa. Sillä seikalla, kuinka monta prosenttia hän omistaa kaava-alueen kokonaispinta-alasta, ei ole asiassa merkitystä. D on myös toimittanut lisäselvitystä.

E ja F ovat antaneet vastaselityksen ja toimittaneet lisäselvitystä.

Suomen Hyötytuuli Oy, TuuliWatti Oy ja EPV Tuulivoima Oy ovat oma-aloitteisesti toimittaneet korkeimmalle hallinto-oikeudelle pöytäkirjan­otteen kunnanhallituksen kokouksesta 15.2.2010 (§ 63).

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä (diaarinumerot 2646/1/16, 2661/1/16, 2676/1/16, 2699/1/16, 2727/1/16, 2729/1/16 ) ratkaissut valitukset Turun hallinto-oikeuden päätöksestä 7.7.2016 nro 16/0160/1, joka koskee Merikarvian kunnassa olevaa Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaavaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Turun hallinto-oikeuden päätös pääasiaratkaisun osalta ja Merikarvian kunnanvaltuuston päätös kumotaan A:n, B:n ja C:n sekä D:n valitusten johdosta. Lausuminen E:n ja F:n valituksesta raukeaa siltä osin kuin se koskee Turun hallinto-oikeuden päätöstä pääasiaratkaisun osalta.

2. Valitukset hylätään siltä osin kuin ne koskevat Turun hallinto-oikeuden päätöksen oikeudenkäyntikuluratkaisua. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin muuteta.

3. Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

4. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1 Pääasia

1.1 A:n, B:n ja C:n sekä D:n valitukset

1.1.1 Kysymyksenasettelu

A, B, C ja D ovat valituksissaan hallinto-oikeudessa vaatineet, että Merikarvian kunnanvaltuuston päätös Korpi-Matin osayleiskaavan hyväksymisestä kumotaan muun ohella sillä perusteella, että kunnanhallituksen puheenjohtaja G on esteellisenä osallistunut kaava-asian käsittelyyn. Valituksissa on tältä osin viitattu G:n kiinteistöomistukseen kaava-alueella ja hänen tuulivoimayhtiön kanssa tekemäänsä maa-alueen vuokrasopimukseen. G on antanut hallinto-oikeudelle selvityksen häneen kohdistuneista esteellisyyttä koskevista valitusperusteista.

Hallinto-oikeus on hylännyt valitukset. Hallinto-oikeus on perusteluissaan G:n esteellisyyttä koskevien valitusperusteiden osalta muun ohella lausunut, että G on osallistunut kaavaa koskevaan valmisteluun kaavoituksen alkuvaiheessa, jolloin tuulivoimaloiden lopullisia sijoituspaikkoja ei vielä ollut ratkaistu. Koska G ei tämän jälkeen ole osallistunut kaavaa koskevaan valmisteluun tai päätöksentekoon, hallinto-oikeus on katsonut, että hän ei ole hallintolain tarkoittamalla tavalla osallistunut kaava-asian käsittelyyn.

Muutoksenhakijat ovat uudistaneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa aikaisemmin esittämänsä valitusperusteen G:n esteellisyyden osalta.

Edellä olevan johdosta asiassa on ensin otettava kantaa siihen, onko kunnanvaltuuston päätös syntynyt G:n esteellisyyden johdosta kuntalain 90 §:n (365/95) 2 momentissa tarkoitetulla tavalla virheellisessä järjestyksessä.

1.1.2 Esteellisyys kaava-asian käsittelyssä

Säännökset

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:ssä säädetään kaavoitusta koskevasta osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. Pykälän 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Pykälän 2 momentin mukaan kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä osallistumis- ja arviointimenettelystä.

Asiassa saatu selvitys

Kunnanhallitus on 15.2.2010 (§ 63) päättänyt, että kunta käynnistää esityslistan liitteenä olevaa aluetta koskevan osayleiskaavan laatimisen. Päätöksen johdanto-osasta ilmenee, että EPV Tuulivoima Oy:n, Suomen Hyötytuuli Oy:n ja TuuliWatti Oy:n tarkoituksena on kehittää aluetta yhteistyössä tuulipuistoalueeksi. Suomen Hyötytuuli Oy:n toimitusjohtaja on selostanut asiaa kokouksessa. Kunnanhallituksen pöytäkirjamerkinnän mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja G on poistunut kokouksesta esteellisenä päätöksenteon ajaksi.

Kunnanhallitus on 7.6.2010 (§ 196) päättänyt merkitä tiedoksi tuulivoimapuistohankkeen vaiheen, tiedottaa osallisille yleiskaavan vireille tulosta sekä asettaa julkisesti nähtäville kaavahankkeen 1.6.2010 päivätyn osallistumis- ja arviointisuunnitelman. Päätöksen johdanto-osan mukaan Korpi-Matin tuulipuiston yleiskaavoitus on käynnistetty ja asiaa koskeva viranomaisneuvottelu on pidetty 26.5.2010. Pöytäkirjamerkintöjen mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja G on ollut läsnä kokouksessa ja osallistunut päätöksentekoon.

Edellä mainitussa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on muun ohella todettu, että kaavan tavoitteena on mahdollistaa noin 35 tuulivoimalaitoksen käsittävän tuulipuiston rakentaminen. Tuulivoimalat ovat kooltaan noin 3–5 megawattia, niiden napakorkeus on 100–140 metriä ja ne sijoitetaan noin 500 metrin etäisyydelle toisistaan. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan tuulivoimalat toteuttaa kolme tuulivoimayhtiötä (TuuliWatti Oy, EPV Tuulivoima Oy ja Suomen Hyötytuuli Oy). Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on esitetty myös suunnittelualueen rajaus.

Asiassa saadun selvityksen mukaan G omistaa Luhtimäen tilaan (484-417-6-137) kuuluvia maa-alueita Korpi-Matin osayleiskaava-alueella yhteensä noin 45 hehtaaria. G on 7.4.2009 allekirjoittanut EPV Tuulivoima Oy:n kanssa Luhtimäen tilaa koskevan maa-alueen vuokrasopimuksen tuulivoimalaitosten rakentamiseksi. Vuokrasopimus ehtoineen on voimassa 31.12.2058 asti. Vuokrasopimus on 2.3.2011 kirjattu kiinteistötietojärjestelmään. G:n omistamalle maa-alueelle on osayleiskaavassa osoitettu tuulivoimaloiden alue (tv-1), jolle saa rakentaa yhden tuulivoimalan.

Oikeudellinen arviointi

Kaavoitus perustuu vuorovaikutteiseen suunnitteluun, jossa sovitetaan yhteen erilaisia maankäyttöön liittyviä intressejä. Tässä tarkoituksessa kaavoitukseen liittyy erilaisia käsittelyvaiheita, joista osasta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Näihin kuuluvat muun muassa osallistumis- ja arviointisuunnitelman laatiminen ja kaavoituksen vireilletulosta ilmoittaminen. Kaava-asian käsittely päättyy kaavaehdotuksen hyväksymiseen.

Vaikka osallistumis- ja arviointisuunnitelma laaditaan kaavasuunnittelun alkuvaiheessa, jolloin yksityiskohtaisia maankäyttöratkaisuja ei lähtökohtaisesti ole vielä tehty, sen hyväksyminen on kuitenkin osa kaava-asian käsittelyä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa muun ohella määritellään kaavan valmistelussa ja vaikutusten arvioinnissa noudatettavat periaatteet ja osallistumistavat. Siinä on myös mahdollista ottaa kantaa tarkasteltaviin suunnitteluvaihtoehtoihin.

Kaavoituksen erityispiirteiden vuoksi esteellisyyden vaikutus ulottuu lähtökohtaisesti koko kaavaratkaisuun. Esimerkiksi nyt kysymyksessä olevassa kaavahankkeessa osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ilmenevän suunnittelualueen maanomistajille on ollut odotettavissa mahdollisia taloudellisia hyötyjä tai vastaavasti rakentamisrajoituksia voimaloiden rakentamisesta johtuen.

G:n maanomistus yleiskaava-alueella ja hänen solmimansa tuulivoima-aluetta koskeva vuokrasopimus huomioon ottaen G:lle on ollut odotettavissa kaavahankkeesta erityistä hyötyä. G ei siten esteellisenä ole voinut ottaa osaa mihinkään puheena olevan kaava-asian käsittelyvaiheeseen. Tämä on koskenut myös edellä mainittua kunnanhallituksen kokousta 7.6.2010 (§ 196), jossa on päätetty tiedottaa osallisille yleiskaavan vireille tulosta ja asettaa osallistumis- ja arviointisuunnitelma julkisesti nähtäville.

Koska G on osallistunut esteellisenä kunnanhallituksen kokoukseen 7.6.2010 (§ 196), kunnanvaltuuston päätös osayleiskaavan hyväksymisestä on tämän kaavan valmisteluvaiheen käsittelyssä tapahtuneen virheellisen menettelyn johdosta syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Yksinomaan sillä perusteella, että G ei ole myöhemmässä vaiheessa osallistunut kaavaa koskevaan päätöksentekoon, asiaa ei ole syytä arvioida toisin.

Johtopäätös ja lopputulos

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, kunnanvaltuuston päätös on kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös pääasian osalta ja kunnanvaltuuston päätös on kumottava.

Lausuminen muista A:n, B:n ja C:n sekä D:n valituksissa esitetyistä valitusperusteluista ei näissä oloissa ole tarpeen.

1.2 E:n ja F:n valitus

E ja F ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Kun otetaan huomioon, mitä edellä kohdassa 1.1 on lausuttu A:n, B:n ja C:n sekä D:n valitusten johdosta ja asian ratkaisun lopputulos tältä osin, lausuminen E:n ja F:n valituksessa hallinto-oikeuden pääasiaratkaisun osalta esitetyistä valitusperusteluista ja vaatimuksesta ennakkoratkaisun pyytämiseen ei näissä oloissa ole tarpeen.

2 Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys, ei ole kohtuutonta, että muutoksenhakijat korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta ovat joutuneet hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on hylätty muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, muuttamiseen ei ole perusteita.

3 Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 § ei muutoksenhakijoille ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4 Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä D:n täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Marko Nurmikolu. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Hannu Rannan äänestyslausunto:

"1. Kumoan hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset yleismääräyksen "uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä" osalta.

2. Muilta osin hylkään valitukset. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta muilta osin.

3. Hylkään A:n ja hänen asiakumppaniensa, D:n ja E:n ja F:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Perustelut

1. Yleiskaavamääräyksen kumoaminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan mainitussa pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 ja 140 §:ssä.

Yleiskaavamääräys

Korpi-Matin yleiskaavan yleisissä määräyksissä on määrätty, että uusia asuin- tai lomarakennuksia tai muita muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä.

Oikeudellinen arviointi

Edellä mainitulla yleiskaavamääräyksellä rajoitetaan uutta rakentamista, joten määräystä on pidettävä rakentamisrajoituksena. Rakentamisrajoitus voidaan antaa joko maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin tai 43 §:n 2 momentin nojalla. Esillä olevassa kaavassa ei ole ilmoitettu, kumpaan lainkohtaan rakentamisrajoitus perustuu. Yleiskaavamääräyksellä on kuitenkin määritelty ennalta, millainen rakentaminen vaikeuttaa yleiskaavan toteuttamista. Tällainen määräys voi oikeudellisesti perustua vain maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momenttiin, joten määräys sisältää ehdottoman rakentamisrajoituksen.

Yleiskaavassa on sinänsä mahdollista rajoittaa rakentamista melualueille ja käyttää ohjauskeinona maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä ehdotonta rakentamisrajoitusta. Tällaisista määräyksistä on esitetty esimerkkejä ympäristöministeriön julkaisemassa oikeudellisesti sitomattomassa maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -sarjan oppaassa n:o 11 "Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset". Mainitun oppaan mukaan melualueet osoitetaan joko rajaus- tai rasterimerkinnällä, jonka yhteyteen tehdään merkintä "me".

Kunnanvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on hallintopäätös, josta tulee riittävän selkeästi käydä ilmi, miten sitä on pidettävä ohjeena toteutettaessa kaavaa rakennus- ja toimenpidelupamenettelyissä sekä mahdollisessa maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaisessa menettelyssä.

Valituksen kohteena olevassa kaavassa ei ole kaavakartalla osoitettu niitä alueita, joita rakentamisrajoitus koskee, vaan rajoituksen kiinteistöllinen ulottuvuus ratkaistaan sen perusteella, voiko alueelle aiheutua määräyksessä mainitussa ohjeessa tarkoitettua melua. Tällaisesta kaavamääräyksestä ei käy riittävän yksiselitteisesti ilmi, miten kaavaa on pidettävä sitä toteutettaessa ohjeena ja minkä kiinteistöjen alueilla rakentamista on rajoitettu. Tähän nähden ei ole riittäviä edellytyksiä arvioida, miten rajoitus vaikuttaa maanomistajien oikeuteen rakentaa maalleen ja miten maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä rajoitusta on sovellettava yksittäistapauksissa. Niin ikään puuttuvat edellytykset arvioida maanomistajakohtaisesti, täyttääkö yleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa säädetyn kohtuullisuuden vaatimuksen.

Tämän epäselvyyden vuoksi rakentamisrajoituksen sisältävä kaavamääräys on lainvastaisena kumottava. Määräys ei kuitenkaan ole niin keskeinen osa kaavaratkaisua, että kunnanvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä ja hallinto-oikeuden päätös olisi kumottava kokonaan.

2. Valitusten hylkääminen

Kunnanhallituksen puheenjohtajan esteellisyys

Sovellettavat oikeusohjeet

Sovellettavien oikeusohjeiden ja G:n kiinteistönomistuksen ja yleiskaavan sisällön osalta viittaan enemmistön ratkaisuun.

Tosiasiaselvitys

Merikarvian kunnanhallitus on 15.2.2010 (§ 63) päättänyt käynnistää kolmen tuulivoimayhtiön aloitteesta kaavoituksen päätökseen liitettyyn karttapiirrokseen merkitylle alueelle. Samalla on päätetty valmistella kaavoitussopimus. G on esteellisenä poistunut asian käsittelyn ajaksi.

Kunnanhallitus on 7.6.2010 (§ 196) 1. päättänyt merkitä tiedokseen kaavahankkeen vaiheen ja 2. asettaa julkisesti nähtäville 1.6.2010 päivätyn osallistumis- ja arviointisuunnitelman. Kokouksessa muuttamattomana nähtäville asetettavaksi hyväksytyn osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan aiemmin (15.2.2010) kaavoitettavaksi rajatulle alueelle on suunniteltu 35 tuulivoimalan tuulivoimapuistoa. Voimaloiden sijaintia ei ole merkitty osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan. G on osallistunut asian käsittelyyn.

Kunnanhallitus on 7.5.2012 (§ 170) päättänyt 1. hyväksyä kaavoitussopimuksen ja 2. hyväksyä kaavanlaatijan ja 3. osoittaa yleiskaava-alueen suunnittelutarvealueeksi kaavan laatimisen ajaksi. G on osallistunut asian käsittelyyn.

Kunnanhallitus on käsitellyt 26.6.2012 (§ 247) palautetta, tehnyt kaavaan muutoksia ja asettaa muutetun kaavaehdotuksen nähtäville. G on esteellisenä poistunut asian käsittelyn ajaksi.

Kunnanhallitus on 21.10.2013 (§ 354) käsitellyt saatuja lausuntoja ja muistutuksia ja päättänyt poistaa ja siirtää voimaloiden rakennusaloja sekä asettaa muutetun kaavan uudelleen nähtäville. G poistui esteellisenä asian käsittelyn ajaksi.

Kunnanhallitus on 7.4.2014 (§ 133) todennut, että viranomaisneuvottelu on järjestetty 17.3.2014 ja tarkistanut sen perusteella kaavaehdotusta poistamalla joitain voimaloita. Muutoksen jälkeen ehdotuksessa on rakennusalat 27 voimalalle. Kaavaehdotus on päätetty asettaa uudelleen nähtäville. G poistui esteellisenä asian käsittelyn ajaksi.

Kunnanhallitus on 22.9.2014 (§ 297) päättänyt toimittaa vastineet kaavaehdotuksesta muistutuksen tehneille. G poistui esteellisenä asian käsittelyn ajaksi.

Kunnanhallitus on 6.10.2014 (§ 308) käynyt kaavan sisällöstä alustavaa keskustelua. G poistui esteellisenä asian käsittelyn ajaksi.

Kunnanhallitus on 20.10.2014 (§ 322) päättänyt ehdottaa valtuustolle kaavan hyväksymistä. G poistui esteellisenä asian käsittelyn ajaksi.

Kunnanvaltuusto on 17.11.2014 (§ 58) hyväksynyt kaavan. G poistui esteellisenä asian käsittelyn ajaksi.

Oikeudellinen arviointi

Yleiskaavan valmistelu siihen liittyvine vuorovaikutusmenettelyineen on monista vaiheista muodostuva kokonaisuus, josta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 6, 9 ja 62–66 §:issä.

Vaikka kaavan valmistelu onkin kokonaisuus, luottamusmiehen esteellisyyttä kaavan valmistelussa on tarkasteltava arvioiden kutakin valmisteluprosessiin kuuluvaa päätöstä erikseen. Esteellisyys on olemassa, jos päätöksentekoon osallistunut on esteellinen siihen nähden mistä asianomaisessa päätöksessä on ratkaistu.

G ei ole osallistunut 15.10.2010 kaavoituksen käynnistämistä ja kaavoitettavan alueen rajaamista koskevan päätöksen tekemiseen. Tällä päätöksellä on ratkaistu kaksi kaavoituksen kannalta keskeistä seikkaa, kaavoituksen käynnistyminen ja kaava-alueen rajaus.

G on tämän jälkeen 7.6.2010 osallistunut konsultin laatiman 1.6.2010 päivätyn osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville asettamista koskevan päätöksen tekemiseen. Päätöstä tehtäessä osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa ei ole muutettu. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on todettu 15.10.2010 tehdyllä päätöksellä rajatulle alueelle olevan suunnitteilla 35 kooltaan yksilöityä tuulivoimalaa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa ei ole osoitettu alustavastikaan voimaloiden sijaintia.

Myöhemmin G on osallistunut kaavan laatijan hyväksymistä ja kaavoitussopimuksen tekemistä koskevan päätöksen 7.5.2012 tekemiseen. Tässä päätöksessä ei ole käsitelty kaava-alueen sijaintia tai kaavan sisältöä.

Kunnanhallitus on tämän jälkeen käsitellyt kaavaehdotusta kuusi kertaa. Kaavan sisältöä on näillä käsittelykerroilla muutettu huomattavasti muun ohella poistamalla voimaloiden rakennusaloja ja siirtämällä niitä. Lopulliseen kaavaan on jäänyt 27 voimalan rakennusalaa.

Niissä kunnanhallituksen kokouksissa, joihin G on osallistunut, ei ole käsitelty kaava-alueen taikka tuulivoimaloiden rakennusalojen sijaintia. G:llä on odotettavissa erityistä hyötyä kaavasta siksi, että hänen omistamalleen kiinteistölle on osoitettu tuulivoimalan rakennusala. Niissä kunnanhallituksen päätöksissä, joiden tekemiseen G on osallistunut ei kuitenkaan ole päätetty eikä olisi voitukaan päättää sen enempää kaava-alueen ulottamisesta kuin voimalan rakennusalan sijoittamisestakaan G:n omistamalle kiinteistölle. Näin ollen kokouksissa ei ole päätetty sellaisesta asiasta, joka voisi vaikuttaa erityistä hyötyä tuottavalla tavalla G:n asemaan. Sen vuoksi kaavan valmistelussa ei ole tapahtunut sellaista virhettä, jonka vuoksi valtuuston päätös olisi kumottava virheellisessä järjestyksessä syntyneenä.

Muut valitusperusteet

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muutoin kuin edellä mainitun kaavamääräyksen osalta ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu

Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen, D:lle ja E:lle ja F:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa."

KHO:2017:130

$
0
0

Ampuma-ase – Hankkimislupa – Tulivoimainen ase – Useita aseita – Harrastusperuste

Taltionumero: 3882
Antopäivä: 17.8.2017

Poliisilaitos oli hylännyt A:n hakemukset ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitoluvista, koska A:lla oli jo harrastuksiin sopivat aseet eikä hän ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita sille, että hakemusten mukaiset uudet aseet soveltuisivat aseiden kaliiperit huomioon ottaen paremmin ilmoitettuihin ampumaharrastusmuotoihin kuin hänellä jo olemassa olevat käsiaseet.

Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus oli todennut, että A:lla oli voimassa olevat hallussapitoluvat hänen ampuma-aselupahakemuksissaan ilmoittamiin käyttötarkoituksiin hyvin soveltuville aseille. A ei hakemuksista ja valituksesta saatavan selvityksen mukaan harrastanut kilpa-ammuntaa eikä hänellä ollut kilpailullisia tavoitteita, vaan hänen harrastuksensa perustui vapaamuotoisempaan ampumiseen. Hän ei ollut esittänyt ampuma-aselain mukaisia hyväksyttäviä syitä lisäaseiden hankkimiselle.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Asiassa oli kysymys hankkimis- ja hallussapitoluvista kolmeen kertatulitoimiseen revolveriin ja kolmeen itselataavaan kertatulitoimiseen pistooliin. Ampuma-aselain mukaan hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämisen edellytyksiä harrastusperusteella tällaisille erityisen tulivoimaisille asetyypeille oli arvioitava tiukemmin kuin muille asetyypeille. Kysymyksessä olevia kuutta hakemusta oli tullut arvioida kokonaisuutena yhdessä A:n aiempien hallussapitolupien mukaisten käsiaseiden kanssa. A ei ollut esittänyt harrastusammunnan lisäksi kilpailullisia tavoitteita ampumaharrastukselleen. A:n esittämä harrastusperuste huomioon ottaen hänellä olevien aiempien hallussapitolupien mukaisten aseiden ei voitu katsoa olevan ilmoitettuun harrastusammuntaan siten soveltumattomia, että uusien aseiden hankkiminen ja hallussapito olisi perusteltua. Hakemusten kohteena olevien kaikkien aseiden hankkimiseen ei ollut tällöin esitetty sellaista harrastustoimintaa koskevaa selvitystä, jota voitaisiin pitää lupaharkinnassa merkityksellisenä. Poliisilaitos oli voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä hakemukset.

Ampuma-aselaki 43 § 1 momentti, 44 § 1 momentti ja 45 § 1 momentti ja 2 momentti 2 kohta

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 27.8.2015 nro 15/0702/4

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Uudenmaan poliisilaitos / Järvenpään poliisiasema on 11.8.2014 tekemillään päätöksillä nro:t 2013/73239, 2013/73242, 2013/73237, 2013/73228, 2013/73245 ja 2013/73254 hylännyt A:n 18.12.2013 jättämät hakemukset ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitoluvista, koska hakija ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita uusien hankkimislupien saamiseksi harrastustoimintaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valitukset edellä mainituista Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöksistä.

Hallinto-oikeus on perustellut valitusten hylkäämistä seuraavasti:

Ampuma-aselain 43 §:n mukaan ampuma-aseen hankkimislupa voidaan antaa hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, jollainen on muun ohella ampumaurheilu ja -harrastus.

Ampuma-aselain 44 §:n mukaan hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen.

Ampuma-aselain 45 §:n mukaan hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussaan ampuma-aseita ja aseen osia. Lupaviranomaisella on oikeus saada hakijasta lääketieteellinen arvio, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella lupaviranomaisella on syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Lupaviranomaisella on oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä saada lääketieteellisessä arviossa luvanhakijasta sellaiset terveystiedot, jotka ovat välttämättömiä lupaviranomaisen arvioidessa hakijan sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Asevelvollisen on esitettävä selvitys suoritetusta varusmies- tai siviilipalveluksesta. Jos palvelusta ei ole suoritettu, asevelvollisen on esitettävä määräys aloittaa palvelus taikka päätös palveluksesta vapauttamisesta, palvelusajankohdan siirrosta tai palveluksen keskeyttämisestä syineen.

Hallituksen esityksen (HE 83/1997 vp) ampuma-aselaiksi 43 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan laissa olisi tyhjentävästi lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Lupaviranomainen voisi lakiehdotuksen mukaan antaa luvan ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen, jos käyttötarkoitus olisi ehdotetun pykälän mukaan hyväksyttävä ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat 44 §:n mukaiset edellytykset sekä hankkimisluvan saajaa koskevat 45 §:n mukaiset edellytykset täyttyisivät. Perusedellytyksenä kaikille ehdotetun lain mukaisille luville olisi lain 18 §:n 2 momentin mukaan se, ettei ole syytä epäillä lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä esinettä käytettävän väärin. Hallituksen esityksen mukaan lain 45 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen. Hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon.

Edelleen mainitun hallituksen esityksen 43 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lupahakemusta ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoi- tukseen soveltuva ase, voisi kylläkin olla merkitystä lupaharkinnassa. Monissa kilpa-ammunnan ja muissa harrastusammunnan lajeissa on kuitenkin tarpeellista hankkia useita toisiaan vastaaviakin ampuma-aseita. Näin ollen lupaviranomaisen ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä hakemusta sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo entuudestaan hakemuksen kohteena olevaa asetta vastaava ampuma-ase. Jos ampuma-aseita on paljon, niiden säilyttämiselle voitaisiin kuitenkin asettaa tavanomaista korkeammat turvallisuusvaatimukset lakiehdotuksen 107 §:n 1 momentin nojalla.

Saman hallituksen esityksen 44 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan eräitä ampuma-aseita on tulivoimansa, tehonsa, käsiteltävyytensä, helpon kätkettävyytensä, epätavanomaisen ulkomuotonsa tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi pidettävä muita aseita vaarallisempina. Siksi on tarkoituksenmukaista, että näiden aseiden hankkimiselle asetetaan erityisiä ehtoja ja rajoituksia. Kaiken kaikkiaan on tarkoituksenmukaista, että perusteena muita aseita tiukemmalle lupaharkinnalle ovat ampuma-aseen ominaisuudet eikä se, mihin käyttötarkoitukseen ase on alun perin valmistettu tai missä käyttötarkoituksessa sitä tosiasiallisesti käytetään. Esityksen mukaan hankkimislupa voidaan antaa vain sellaiselle ampuma-aseelle tai aseen osalle, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Sen lisäksi, että ampuma-aseen tai aseen osan tulisi esityksen mukaan soveltua hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen, ei hankittava ase tai aseen osa saisi olla käyttötarkoitukseensa nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas. Aseessa ei myöskään saisi olla lipasta, jonka patruunamäärä on tarpeettoman suuri. Vastapainona sille, että säännöksistä poistettaisiin sotilasaseen käsite ja siihen liittyvä tiukennettu lupamenettely, olisi kuitenkin oltava säännös, jonka perusteella lupaviranomainen voi hylätä lupahakemuksen silloin, kun lupaa haetaan selvästi liian voimakastehoisten tai muuten tarpeettoman vaarallisten aseiden hankkimiseen.

Hallituksen esityksen mukaan kilpa-ammunnan lajeissa on yleisesti ottaen varsin tarkat säännökset kussakin lajissa sallituista ampuma-aseista. Lupaviranomaisen tulisikin arvioida aseen soveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen juuri näiden seikkojen perusteella. Tässä harkinnassa ei luonnollisestikaan aseen hinnalle tai vastaaville yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta toisarvoisille seikoille tulisi antaa merkitystä. Vaikka asedirektiivissä ja Schengenin yleissopimuksessa yksiselitteisesti kielletäänkin sarjatuliaseet, myös isolla lipaskapasiteetilla varustetut isokaliiperiset tai muuten tehokkaat itselataavat kertatuliaseet ovat erittäin vaarallisia aseita. Näillä aseilla voidaan ampua lippaan patruunamäärän mukaan jopa kymmeniä nopeita peräkkäisiä tähdättyjä laukauksia. Tähän ryhmään kuuluu sekä käsiaseita että kiväärejä. Myös iso- kaliiperisia, suurella lipaskapasiteetilla varustettuja käsiaseita on pidettävä erityisen vaarallisina ja tulivoimaisina aseina.

Hallituksen esityksen mukaan vaikka edellä onkin todettu, että lupaviranomaisen olisi suhtauduttava erityisellä harkinnalla teholtaan ja tulivoimaltaan erityisen vaarallisia aseita koskeviin lupahakemuksiin, lupa olisi toisaalta aina annettava käyttötarkoitukseen sopivaan ampuma-aseeseen, jos luvan saamisen edellytykset muuten täyttyvät. Eräissä ammunnan lajeissa, lähinnä Practical -ammunnassa ja joissakin vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvissä reserviläisammunnan lajeissa tehokas ja tulivoimainen, usein alun perin sotilaskäyttöön valmistettu itselataava kertatulitoimintoinen ampuma-ase on välttämätön. Näissä tapauksissa lupaviranomaisen tulisi antaa lupa harrastuksessa tarvittavan aseen hankkimiseen sen vaarallisista ominaisuuksista huolimatta, jos muut luvan antamisen edellytykset, kuten ehdotetussa 45 §:n 2 momentissa tarkoitettu luotettava selvitys harrastuksesta, täyttyvät. Erityisen tehokkaita aseita käytetään myös ainakin silhuetti- ja kasa-ammunnassa.

A on 23.12.2013 hakenut harrastusperusteella hankkimis- ja hallussapitolupaa kuudelle ampuma-aseelle, kolmelle lippaalliselle kertatulirevolverille, kaliiperit .44 Magnum, .357 Magnum, .454 Casull ja kolmelle itselataavalle kertatulipistoolille, joista yksi on pienoispistooli, kaliiperit .22 Long Rifle ja kaksi 9 mm. Poliisilaitos on hylännyt hakemukset, koska A:lla on jo harrastuksiin sopivat aseet eikä hän ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita, joiden mukaan haetut uudet aseet ja niiden kaliiperit soveltuisivat paremmin hänen ilmoittamiin ampumaharrastusmuotoihin kuin hänellä jo olemassa olevat käsiaseet.

A on perustellut kaliiperin .357 Magnum, kaliiperin .44 Magnum ja kaliiperin .454 Casull revolvereiden hankintaa 25 metrin matkalta tapahtuvalla tarkkuusammunnalla, 100 metrin matkalta tapahtuvalla Metal Plate ja Silhuetti -ammunnalla sekä isopistooliammunnalla. Kaliiperin .22 Long Rifle pistoolin hankintaa hän on perustellut 25 metrin matkalta tapahtuvalla tarkkuusammunnalla ja Practical -harjoitusammunnalla, koska kyseisen aseen patruunat ovat hinnaltaan huomattavasti edullisempia ja hän kertoo ampuvansa harjoitusten ensimmäisen tunnin tällä .22 kaliiperin pistoolilla. Kahden itselataavan kaliiperin 9 mm pistoolin hankintaa hän on perustellut 25 metrin matkalta tapahtuvalla tarkkuusammunnalla, kahden eri pistoolin erilaisilla ampumaominaisuuksilla, muun muassa aseen paino, liipaisinherkkyys, kahvakulma, koska näillä asioilla on A:n mukaan iso merkitys Practical -ammunnoissa. Poliisilaitoksen päätösten mukaan A:lla on hallussapitoluvat kuudelle ampuma-aseelle, kaliiperin 9 mm itselataavalle kertatulipistoolille Clock 17, kaliiperin 45 itselataavalle kertatulipistoolille Springfield 1911-A1, kaliiperin .223 REM .223 itselataavalle kertatulikiväärille Colt AR-15, kaliiperin 7.62x39 itselataavalle kertatulikiväärille Sako M92, kaliiperin 12/76 itselataavalle kertatulihaulikolle Mossberg 540 Military ja kaliiperin 12/70 kertalaukaushaulikolle Sarasgueta.

Hallinto-oikeus on todennut, että A:lla on voimassa olevat hallussapitoluvat hänen ampuma-aselupahakemuksissaan ilmoittamiin käyttötarkoituksiin hyvin soveltuville aseille. A ei hakemuksesta ja valituksesta saatavan selvityksen mukaan kilpaile ammunnassa eli hänellä ei ole kilpailullisia tavoitteita ammunnalle vaan hänen harrastuksensa perustuu vapaamuotoisempaan ampumiseen. Hän ei ole esittänyt ampuma-aselain mukaisia hyväksyttäviä syitä lisäaseiden hankkimiselle.

Poliisilaitos on näin ollen voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä A:n edellä mainittuja ampuma-aseita koskevat hakemukset. Poliisilaitoksen päätöksiä ei ole syytä valitusten johdosta muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Tamminen, Merja Tarvainen ja Anni Tuomaala. Esittelijä Kimmo Huttunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitosten päätökset kumotaan ja asia palautetaan poliisilaitokselle lupien myöntämistä varten. A on myös vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

A on vaatimustensa perusteluina uudistanut aikaisemmin esittämänsä sekä lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Kyse on ampuma-aseasiasta, jossa lupakäytäntö vaihtelee. Tämän vuoksi valitusluvan myöntäminen on tarpeen.

Poliisilaitoksen päätöksiä ei ole perusteltu tapauskohtaisesti, sillä hylkäävä perustelu kaikkiin hakemuksiin on ollut sama. Myöskään hallinto-oikeus ei ole perustellut päätöstään hakemusten mukaisesti.

Itselataavien aseiden hankkimis- ja hallussapitoluvan epäämiselle ei ole normiperustaa. A:lla on tarkastetut aseensäilytysolosuhteet.

A:lla ei ole asetta, jota voisi käyttää pienoispistooliammunnassa tai 25 metrin Steel Plate -ammunnassa, jota varten hän on hakenut hankkimis- ja hallussapitolupaa .22 kal pienoispistoolille. A:lla ei myöskään ole asetta, jota voisi käyttää 100 metrin Steel Plate -ammunnassa.

Pitkän matkan ammunnoissa ei voi ampuma-asennon vuoksi käyttää asetta, jossa on liikkuva luisti, koska ase tuetaan reittä vasten. Lisäksi luodin väsyminen pitkällä matkalla on niin merkittävä, ettei vajaatehoisia aseita voi käyttää. A on hakenut lupaa revolvereille 100 metrin Metal Plate -ammuntaa varten, mutta tältä osin lupien epäämistä ei ole perusteltu. A on kuulunut 23 vuotta Metal Plate -seuraan ja harrastanut Metal Plate -ammuntaa sisäradoilla vuodesta 2011 lähtien. A:lla ei ole 100 metrin Metal Plate -ammuntaan soveltuvaa asetta eikä pienoispistooliammuntaan tai .22 practical -ammuntaan soveltuvaa asetta.

Hallinto-oikeuden päätösharkinta on ollut merkittävällä tavalla virheellistä, koska päätöksen perustelujen mukaan lupaa on haettu kolmelle lippaalliselle kertatulirevolverille. Todellisuudessa revolverit eivät ole lippaallisia, mikä vähentää niiden tulivoimaa.

Oikeuskäytännössä on myönnetty luvat .357 isopistooliammuntaan ja .44 Magnum silhuettiammuntaan soveltuville aseille.

A on esittänyt kaikille aseille hyväksyttävän käyttötarkoituksen ja lisäksi poikkeuksellisen laajan näytön harrastuneisuudestaan.

A:lla ei ole sellaisia henkilöön liittyviä syitä, joiden perusteella luvat voitaisiin evätä.

A on perustellut vaatimustaan suullisen käsittelyn toimittamiseksi sillä, että suullisessa käsittelyssä esitettäisiin video niistä ammuntalajeista, joihin lupia haetaan. Tarkoituksena olisi osoittaa, ettei A:lla olevilla aseilla voi harrastaa Metal Plate -ammuntaa pitkältä matkalta. Lisäksi A:ta kuultaisiin henkilökohtaisesti hänen aseharrastuksestaan, aseiden hankinnan syistä ja hänen saamistaan ohjeista sekä siitä, onko hänellä hakemustensa mukaisiin lajeihin soveltuvia aseita. Lisäksi todistajana aseiden soveltuvuudesta kuultaisiin henkilöä, jolla on pitkä asealan ja -kilpailujen kokemus. Hän todistaisi silhuetti- ja Practikal -ammunnan eroavaisuuksista.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on antanut lausunnon.

Poliisihallitus on antanut lausunnon, jossa se on muun ohella todennut, että revolverin toimintatapa on lähes poikkeuksetta lippaallinen kertatuli, koska revolverin rulla katsotaan lippaaksi. Asiassa ei ole kyse hyvin harvinaisesta itselataavan kertatulen revolverista.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1) Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

2) Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1) Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2) Asiassa sovellettavia ampuma-aselain säännöksiä on selostettu edellä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mainittujen säännösten mukaan poliisilla on harkintavaltaa ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupia myöntäessään. Luvan antaminen riippuu siis viranomaisen harkinnasta eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon.

Ampuma-aseiden erityinen vaarallisuus on voimassa olevan lainsäädännön mukainen peruste tiukemman lupaharkinnan suorittamiselle muiden aseiden hankkimis- ja hallussapitolupakäytäntöihin verrattuna. A on sinänsä katsottu soveltuvaksi henkilöksi ampuma-aseiden hallussapitoon, minkä vuoksi hänellä on jo entuudestaan hallussapitoluvat useaan aseeseen. Hänellä ei tämän vuoksi kuitenkaan ole ehdotonta oikeutta saada hankkimis- ja hallussapitolupia nyt kysymyksessä olevien hakemusten mukaisille aseille.

Asiakirjaselvityksen mukaan A:lla on jo hallussapitolupa kaliiperin 9 mm itselataavaan kertatulipistooliin. Lisäksi hänellä on hallussapitoluvat kaliiperin 45 itselataavalle kertatulipistoolille, kaliiperin .223 REM itselataavalle kertatulikiväärille, kaliiperin 7.62x39 itselataavalle kertatulikiväärille, kaliiperin 12/76 itselataavalle kertatulihaulikolle ja kaliiperin 12/70 kertalaukaushaulikolle. Yksistään se seikka, että hakijalla jo entuudestaan on vastaaviin tarkoituksiin soveltuvia aseita, ei ole peruste hakemusten hylkäämiselle. Sillä on kuitenkin merkitystä lupaharkinnassa, erityisesti kun kyse on tulivoimaisia aseita koskevista hakemuksista.

Monissa kilpa-ammunnan ja muissa harrastusammunnan lajeissa on tarpeellista hankkia useita toisiaan vastaaviakin ampuma-aseita. A ei ole kuitenkaan esittänyt hakemustensa perusteeksi kilpa-ammuntaa, vaan ainoastaan vapaamuotoisen, joskin aktiivisen harrastustoiminnan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n esittämä näyttö harrastustoiminnasta on lähtökohtaisesti riittävää ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitolupien saamiseksi, mitä osaltaan osoittavat jo hänelle aiemmin harrastusperusteella myönnetyt hallussapitoluvat.

Pelkkä harrastaminen ilman kilpailutarkoitusta ei kuitenkaan edellytä juuri tietyn kaliiperin aseiden hankintaa. A:lla on jo entuudestaan hallussapitoluvat useisiin ampuma-aseisiin, ja myös hallussapitoluvat sellaisiin ampuma-aseisiin, joilla hän pystyy harrastamaan hakemusten mukaisia ampumaharrastuslajeja eri etäisyyksiltä. Eri aseiden erilaiset ampumisominaisuudet tai tiettyyn asetyyppiin saatavat edullisemmat panokset eivät ole riittäviä selvityksiä niiden tarpeellisuudesta harrastustoiminnan kannalta.

Asiassa on myös otettava huomioon, että hakemukset ovat koskeneet hankkimis- ja hallussapitolupien saamista kolmeen kertatulitoimiseen revolveriin ja kolmeen itselataavaan kertatulitoimiseen pistooliin. Ampuma-aselain mukaan hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämisen edellytyksiä harrastusperusteella tällaisille erityisen tulivoimaisille asetyypeille on arvioitava tiukemmin kuin muille asetyypeille.

Edellä lausuttu huomioon ottaen kysymyksessä olevia kuutta hakemusta on tullut arvioida kokonaisuutena yhdessä A:n aiempien hallussapitolupien mukaisten käsiaseiden kanssa. A ei ole esittänyt harrastusammunnan lisäksi kilpailullisia tavoitteita ampumaharrastukselleen. A:n esittämä harrastusperuste huomioon ottaen hänellä olevien aiempien hallussapitolupien mukaisten aseiden ei voida katsoa olevan ilmoitettuun harrastusammuntaan siten soveltumattomia, että uusien aseiden hankkiminen ja hallussapito olisi perusteltua. Hakemusten kohteena olevien kaikkien aseiden hankkimiseen ei ole tällöin esitetty sellaista harrastustoimintaa koskevaa selvitystä, jota voitaisiin pitää lupaharkinnassa merkityksellisenä. Poliisilaitos on voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä hakemukset.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Elina Nyholm.

Article 3

$
0
0

Tuulivoimayleiskaava (Merikarvia, Köörtilä), samasta päätöksestä myös lyhyt ratkaisuseloste

Taltionumero: 3891
Antopäivä: 17.8.2017

Asia Yleiskaavan hyväksymistä koskevat valitukset

Valittajat 1. A ja hänen kahdeksan asiakumppaniaan
2. B

3. C ja hänen viisi asiakumppaniaan

4. D

5. E ja hänen 36 asiakumppaniaan

6. E, F, G ja H

Päätös, jota valitukset koskevat

Turun hallinto-oikeus 7.7.2016 nro 16/0160/1

Asian aikaisempi käsittely

Merikarvian kunnanvaltuusto on 15.12.2014 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaavan. Osayleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77a §:n mukaisena yleiskaavana.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muiden ohella A:n ja hänen asiakumppaniensa, B:n, C:n ja hänen asiakumppaniensa, D:n, E:n ja hänen 36 asiakumppaninsa sekä E:n, F:n, G:n ja H:n valitukset kunnanvaltuuston päätöksestä sekä vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut valitusten hylkäämistä siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Pääasia

Esteellisyyteen liittyvät valitusperusteet

Säännökset

Kuntalain mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään.

Milloin valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. Muun luottamushenkilön kuin valtuutetun esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27–30 §:ssä säädetään.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee 27 §:n 2 momentin mukaan myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa.

Hallintolain 28 § 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen:

- Jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen.

- Jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

- Jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

- Jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Hallintolain 28 § 2 momentin mukaan läheisellä tarkoitetaan 1 momentissa:

-virkamiehen puolisoa ja virkamiehen lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa ja virkamiehelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa;

-virkamiehen vanhempien sisarusta sekä hänen puolisoaan, virkamiehen sisarusten lapsia ja virkamiehen entistä puolisoa; sekä

- virkamiehen puolison lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa ja isovanhempaa samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä virkamiehen puolison sisarusten lapsia.

Esteellisyyksien arviointi

Valituksissa on väitetty, että eräät Merikarvian kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäsenet ovat olleet esteellisiä aikaisemmin hyväksytyn Korpi-Matin osayleiskaavan käsittelyssä. Heidän esteellisyytensä Köörtilän osayleiskaava-asian käsittelyssä on perustunut siihen, että heidän on ollut osallistuttava myös tämän tuulivoimakaavan hyväksymiseen, vaikuttaakseen myönteisesti Korpi-Matin tuulivoimapuiston kaavahankkeen toteutumiseen.

Merikarvian kunnanvaltuusto on hyväksynyt Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavan 17.11.2014 ja Köörtilän vastaavan kaavan 15.12.2014. Molempien kaavojen käsittelyyn on osallistunut samoja Merikarvian kunnanvaltuuston tai -hallituksen jäseniä, mutta heidän väitetty esteellisyytensä Köörtilän tuulivoimakaava-asiassa ei voi perustua pelkästään siihen seikkaan, että he ovat osallistuneet myös Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavan käsittelyyn.

Hallinto-oikeus on Korpi-Matin osayleiskaavan hyväksymistä koskevien valitusten yhteydessä päätöksellään 18.3.2016 nro 16/0063/1 ratkaissut, että kunnanhallituksen puheenjohtaja ja -valtuuston jäsen I ei ole hallintolain tarkoittamalla tavalla osallistunut Korpi-Matin osayleiskaavan käsittelyyn. Samalla päätöksellä on ratkaistu, että nyt esteellisiksi väitetyt Köörtilän osayleiskaavan hyväksymiseen osallistuneet valtuutetut J, K, L, M, N, O ja P, joista eräät ovat osallistuneet tämän kaava-asian käsittelyyn eri vaiheissa myös kunnanhallituksen jäseninä, eivät ole olleet Korpi-Matin kaava-asian käsittelyssä esteellisiä.

Muun muassa D ja C ym. ovat valituksissaan esittäneet, että eräät valtuutetut ja kunnanhallituksen jäsenet omistavat maa-alueita Korpi-Matin alueella, Halssissa, Korvennevan alueella tai kunnan pohjoisosissa ja ovat tällä perusteella esteellisiä Köörtilän kaava-asiassa. Köörtilän ja Korpi-Matin osayleiskaava-alueet sijoittuvat etäälle toisistaan ja niiden maanomistustilanne on erilainen. Köörtilän yleiskaavan hyväksyminen ei koske valituksissa mainittuja I:tä, N:ää, P:tä, M:ää tai O:ta henkilökohtaisesti sillä perusteella, että he tai heidän läheisensä omistavat maa-alueita kunnan muilla tuulivoimakaava-alueilla tai muualla kunnassa. Q:n ja X:n serkku Y ei ole hallintolaissa tarkoitettu läheinen eikä hänen maanomistuksellaan siten ole merkitystä esteellisyyden arvioinnissa. Luottamuksen I:n puolueettomuuteen Köörtilän tuulivoimakaava-asiassa ei voida katsoa vaarantuneen myöskään sillä perusteella, että hänellä on sopimussuhde tuulivoimayhtiön kanssa Korpi-Matin kaava-alueella.

D on valituksessaan esittänyt, että J, K ja L ovat olleet esteellisiä osallistumaan Köörtilän kaava-asian käsittelyyn, koska he ovat olleet Merikarvian kunnan palveluksessa. Saadun selvityksen mukaan J:n ja K:n työnantaja ei kuitenkaan ole Merikarvian kunta. Heidän osaltaan tästä valitusperusteesta ei siten ole tarpeen lausua.

Valtuutettu L on työskennellyt Merikarvian kunnan palveluksessa Kiilarinteen vanhainkodissa. Korpi-Matin kaavapäätöksen ei voida katsoa koskeneen henkilökohtaisesti häntä pelkästään sillä perusteella, että hän on ollut tässä palvelussuhteessa kuntaan.

D on vielä valituksessaan väittänyt, että valtuutettujen ja kunnanhallituksen jäsenten Q:n, X:n, P:n, M:n ja O:n esteellisyys kaava-asiassa on perustunut lisäksi siihen seikkaan, että he harjoittamansa yritystoiminnan muodossa saavat tuulivoimapuiston rakentamisesta taloudellista etua. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt eikä myöskään D ole esittänyt mitään selvitystä siitä, että mainituilla henkilöillä olisi yritystoimintaansa liittyviä toimeksiantoja tuulivoimapuistoa toteuttavilta yhtiöiltä tai että he yritystoimintansa muodossa muullakaan tavalla saisivat etua hankkeen toteuttamisesta.

Kaavan hyväksymispäätös ei ole valituksissa esitetyillä esteellisyysperusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Vuorovaikutus ja kaavoitusmenettely

Säännökset

Vuorovaikutus kaavoituksessa, toisin sanoen kaavoitusmenettelyn järjestäminen sillä tavoin, että kaavaan osallisilla on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta, on järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen säännöksin.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus).

Muistutuksen tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan yleiskaavaehdotus on pidettävä kunnassa julkisesti nähtävänä vähintään 30 päivän ajan. Kunnan jäsenillä ja osallisilla on oikeus tehdä muistutus kaavaehdotuksesta. Muistutus on toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä.

Nähtäville asettamisesta ja oikeudesta muistutuksen tekemiseen on ilmoitettava niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan, jollei asian merkittävyys edellytä laajempaa tiedottamista.

Jos kaavaehdotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville. Uudelleen nähtäville asettaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos muutokset koskevat vain yksityistä etua ja niitä osallisia, joita muutokset koskevat, kuullaan erikseen.

Toteutunut vuorovaikutus

Köörtilän tuulivoimaosayleiskaavan vireilletulosta on kuulutettu kunnan www-sivuilla 21.12.2011 ja kaavaluonnos on ollut nähtävillä 9.11.–14.12.2012. Kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta on 27.1.2014 kuulutettu kunnan ilmoitustaululla ja 8.2.2014 Merikarvia-lehdessä. Tässä kuulutuksessa oli muun muassa mainittu, että kaavan maa- ja metsätalousvaltaisella alueella sallitaan virkistyskäyttöä palveleva rakentaminen.

Osayleiskaavan kaavaehdotus on ollut nähtävillä 6.2.–14.3.2014. Kaavaehdotuksesta tehtiin 10 muistutusta, joihin kunta on antanut vastineet. Kaavaan liittyviä selvityksiä on muun ohella Lammelan kylää koskevan maisemaselvityksen, havainnekuvien sekä pohjoisimman voimalapaikan luonnon olosuhteiden osalta täydennetty kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen. Myös melumallinnusta sekä välkettä ja varjostusta koskevaa selvitystä on päivitetty siten, että ne ovat perustuneet Nordex N131– voimalan lähtötietoihin.

Osayleiskaavan M-1-aluetta koskevaan kaavamääräykseen on kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen liitetty määräys, jonka mukaan uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueelle. Alueella on voimassa MRL 42 § 2 momentin mukainen rakentamisrajoitus. Muutoksen johdosta kaava-alueen maanomistajia ja rajanaapureita on heille lähetetyllä kirjeellä erikseen kuultu.

Kunnanvaltuusto on 17.11.2014 palauttanut Köörtilän osayleiskaavan uudelleen käsiteltäväksi. Uudelleen valmistelussa kaavasta on muun ohella poistettu kaavamääräys, jonka mukaan voimaloiden tulee olla säädettävissä siten, etteivät melu- ja välkehaitat ole kohtuuttomia loma-asuntojen käytön kannalta. Lisäksi kaavan tuulivoimaloiden alueiden (tv) rajauksia on tarkistettu pienemmiksi.

Johtopäätökset

Valituksissa on todettu, että kaavaehdotuksen nähtäville asettamista koskeva kuulutus on ollut sisällöltään harhaanjohtava. Maankäyttö- ja rakennuslaissa tai -asetuksessa ei tarkemmin määritellä mainitun kuulutuksen sisältöä. Kokonaisuutena arvioiden kaavoituksen vuorovaikutus ei ole toteutunut lainvastaisesti pelkästään sillä perusteella, että joillekin on kuulutuksen perusteella mahdollisesti muodostunut virheellinen käsitys M-1-alueen virkistyskäyttöä palvelevan rakentamisen sallittavuudesta.

Kaavaehdotuksesta annettujen lausuntojen ja tehtyjen muistutusten perusteella osayleiskaavan vaikutusten arviointiin liittyviä selvityksiä on edellä selostetulla tavalla täydennetty. Valituksissa on esitetty, että vuorovaikutus kaavoituksessa on ollut puutteellista sillä perusteella, että osallisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua niistä.

Kaavoitusmenettelyyn voi sisältyä myös uusien selvitysten laatiminen, mikäli lausunnot, viranomaisyhteistyö tai osallisten kannanotot edellyttävät niitä. Vuorovaikutus ei kuitenkaan edellytä, että kaikista uusista selvityksistä, etenkin kun otetaan huomioon niiden aikaisemmin laadittuja selvityksiä täydentävä luonne, osallisille tai asianomaisille viranomaisille olisi varattava tilaisuus esittää kannanottonsa.

Kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen kaavaan on liitetty M-1-aluetta koskeva rakentamisrajoitus. Tältä osin kysymys on ollut kaavan sisällön olennaisesta muutoksesta. Osayleiskaava-alue on asumatonta eikä siihen kohdistu rakentamispaineita. Kaavamääräyksen muutos koskee siten vain tiettyjen yksityisten maanomistajien etua ja heitä on muutoksesta erikseen kuultu. Voimaloiden säädettävyyttä koskevan kaavamääräyksen poistaminen ei sen sijaan merkitse kaavaehdotuksen olennaista muutta- mista, kun muun ohella otetaan huomioon kaavamääräykset, joissa kielletään ohjearvot ylittävän melutason aiheuttaminen ja edellytetään melu- ja varjostusmallinnusten esittämistä rakennuslupamenettelyssä. Myös voimalapaikkojen alueiden rajauksia on vähäisessä määrin tarkistettu, mutta tältä osin kysymys on ollut rajausten pienentämisestä. Edellä lausuttu huomioon ottaen kaavaehdotusta ei ole tullut asettaa uudelleen nähtäville.

Valituksissa on myös todettu, että kaikkia kaava-asiaan liittyviä lausuntoja ja kannanottoja ei ole otettu huomioon. Kaavan laatimiseen liittyy usein erilaisten näkemysten yhteensovittamista. Tämän vuoksi vuorovaikutus ei aina voi johtaa kaikkien esitettyjen mielipiteiden huomioon ottamiseen. Kaavoitusmenettelyssä osallisten ja eri asiantuntijaviranomaisten antamat lausunnot eivät sido kuntaa, vaan muodostavat osan asian valmisteluaineistosta. Kuultuaan osallisia ja asiantuntijoita kunta päättää kaavan sisällöstä harkintansa mukaan kuitenkin niin, että sen harkintavaltaa rajoittavat maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitut kaavan sisältövaatimukset.

Kaavavalmistelulta edellytetty vuorovaikutus on edellä todetulla tavalla toteutettu maankäyttö- ja rakennuslain ja -asetuksen säännösten mukaisesti. Osayleiskaava ei tälläkään perusteella ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Päätöksentekomenettely

Säännökset

Kuntalain mukaan puheenjohtaja johtaa asioiden käsittelyä ja pitää huolta järjestyksestä valtuuston kokouksessa. Valtuutetulla on puheoikeus käsiteltävänä olevassa asiassa.

Valtuuston hyväksymässä työjärjestyksessä annetaan määräyksiä muun muassa valtuuston toiminnasta ja valtuutetun aloitteen käsittelystä.

Jos toimielin on asiasta yksimielinen tai vastaehdotusta ei ole kannatettu, puheenjohtaja toteaa päätöksen. Muussa tapauksessa puheenjohtaja toteaa ehdotukset, joita ei kannatuksen puuttuessa oteta äänestettäviksi, ja ehdotukset, joista äänestetään.

Päätöksentekomenettelyn oikeudellinen arviointi

Kunnanhallituksen kokouksessa 20.10.2014 tehdyn päätösehdotuksen mukaan kunnanhallitus ehdottaa valtuustolle, että valtuusto hyväksyy Köörtilän osayleiskaavan. Keskustelun aikana tehtiin kannatettu ehdotus, jonka mukaan asia jätetään pöydälle, jotta kuntalaisille ehditään järjestää informaatiotilaisuus. Äänestyksen jälkeen päätettiin jatkaa asian käsittelyä. Pöytäkirjan mukaan pohjaehdotus on tämän jälkeen hyväksytty yksimielisesti.

Osayleiskaava-asiasta käydyn keskustelun aikana kunnanhallituksen kokouksessa 20.10.2014 ei tehty päätösesityksestä poikkeavia esityksiä, joten päätösesitys hyväksyttiin yksimielisesti. Asian käsittelyssä kunnanhallituksessa ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jolla olisi vaikutusta kunnanvaltuuston kaavan hyväksymispäätöksen valmistelun laillisuuteen.

D, C ym. ja E ym. ovat valituksissaan esittäneet, että kunnanvaltuuston Köörtilän osayleiskaavan hyväksymispäätös 15.12.2014 on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska puheenjohtaja ei ollut tuonut äänestystilanteessa esiin kannatettua ehdotusta, jonka mukaan kaava hylätään. Asiasta ei myöskään ole pöytäkirjamerkintää. Lisäksi pöytäkirja on virheellinen, koska siihen on merkitty erään valtuutetun kannattaneen muuta ehdotusta kuin mitä hän tosiasiassa kannatti.

Valtuuston kokouksen 15.12.2014 pöytäkirjan mukaan kokouksessa tehtiin pöydällepanoehdotus, jota kannatettiin ja ehdotus kaavan hylkäämisestä, jota myös kannatettiin. Sen jälkeen äänestettiin pöydällepanoehdotuksesta ja päätettiin jatkaa käsittelyä. Keskustelun kuluessa tehtiin uusi kannatettu ehdotus kaavan hylkäämisestä, joka asetettiin äänestyksessä vastakkain pohjaehdotuksen kanssa. Ehdotukset kaavan hylkäämisestä olivat saman sisältöiset. Ensiksi tehtyä hylkäysesitystä ei mainita pöytäkirjassa eikä siitä äänestetty erikseen. Myöskin ensiksi tehdyn hylkäysehdotuksen kannatuspuheenvuoro on pöytäkirjassa kohdistettu toiseen hylkäysesitykseen. Kun otetaan huomioon, että samansisältöinen hylkäysehdotus kuitenkin asetettiin pohjaehdotusta vastaan ja siitä on äänestetty, äänestysmenettely ei ole ollut virheellinen.

E ym. ovat valituksessaan myös väittäneet, että valtuutetuille on syntynyt valtuuston kokouksessa 17.11.2014 virheellinen käsitys kaavaan lisättävien melusäännösten sisällön osalta. Myös kunnanjohtajan on väitetty antaneen tässä valtuuston kokouksessa ja muussakin yhteydessä virheellistä tietoa voimaloiden rakennuslupamenettelystä.

Valtuuston kokouksessa 17.11.2014 Köörtilän osayleiskaava päätettiin palauttaa uudelleenvalmisteltavaksi siten, että kaavaan lisätään voimaloiden aiheuttaman melun enimmäistasoa koskeva kaavamääräys. Val- tuusto on 15.12.2014 hyväksynyt Köörtilän osayleiskaavan. Riippumatta siitä, mitä käsitys valtuutetuille on kokouksessa 17.11.2014 muodostunut kaavaan tehtävistä muutoksista, valtuutetuilla on ennen päätöksentekoa kaavasta ollut mahdollisuus tutustua kaavan sisältöön. Esittely asiassa ei siten ole ollut harhaanjohtavaa.

E ym. ovat väittäneet vielä, että valtuuston kokouksessa 17.11.2014 on tehty virheellinen pöytäkirjamerkintä erään valtuutetun ehdotuksen osalta, koska ehdotusta ei kirjattu pöytäkirjaan kokonaisuudessaan. Merikarvian kunnanvaltuustossa pidetään kuitenkin pelkästään päätöspöytäkirjaa, johon pääasia eli valtuutetun ehdotus asian palauttamisesta on merkitty.

Päätöksentekomenettely Köörtilän osayleiskaava-asiassa ei edellä mainituilla eikä muillakaan valituksissa esitetyillä perusteilla ole ollut virheellistä.

Osayleiskaava-alue

Köörtilän osayleiskaava-alue sijoittuu Merikarvian kunnan eteläosaan Köörtilän kylään. Alue sijaitsee kunnan keskustasta noin 10 kilometriä etelään ja noin 1,5 kilometrin etäisyydellä merenrannasta sisämaahan. Alueen pinta-ala on noin 4,9 neliökilometriä. Alue on asumatonta maa- ja metsätalousaluetta. Lähimmät kyläalueet ja meren rannan loma-asutus sijoittuvat noin 1–2 kilometrin etäisyydelle kaava-alueesta.

Kaavahankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 9 tuulivoimalaitosta käsittävä tuulivoimapuisto. Hanke koostuu tuulivoimaloista perustuksineen ja niitä yhdistävistä maakaapeleista, tuulipuiston sähköasemasta sähköverkkoon liittymistä varten tarvittavasta 110 kV:n ilmajohdosta ja voimaloita yhdistävistä teistä.

Merikarvian kunnassa on valmisteilla myös muita tuulivoiman tuotantoon liittyviä hankkeita. Kunnan pohjoisosaan sijoittuu Korpi-Matin tuulivoimapuisto, jota koskeva osayleiskaava on hyväksytty 17.11.2014. Korpi-Matin itäpuolelle sijoittuu Korvennevan tuulivoimapuisto, jota koskeva osayleiskaava on hyväksytty 14.9.2015. Lisäksi Halssin alueella on ollut suunnitteilla tuulivoimapuistohanke.

Merikarvian naapurikunnissa on useita tuulivoiman rakentamiseen liittyviä hankkeita, joista lähimpänä Köörtilän aluetta sijaitsevat Siikaisten Jäneskeidas, Ahlaisten Lammi sekä Porin Peittoo ja Tahkoluodon merituulivoimapuisto.

Kaavan selvityksiä koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan edellä mainittuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun ohella ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä maisemaan ja kulttuuriperintöön.

Melun mallintamiseen ja arvioimiseen liittyvät säännökset ja viranomaisohjeet

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Päätöksessä esitetyt melutasoja koskevat ohjearvot eivät ole sitovia, vaan enimmäisarvot ovat ohjeellisia. Ohjearvoja on kuitenkin oikeuskäytännössä pidetty yleisesti jokapäiväisessä elinympäristössä suurimpina hyväksyttävinä melutasoina.

Asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB.

Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB.

Ympäristöministeriö on antamassaan ohjeessa 4/2012 ”Tuulivoimalarakentamisen suunnittelu” todennut, että edellä mainittu valtioneuvoston melutason ohjearvoista antama päätös ei suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa suositellaan käytettäväksi ohjeessa esitettäviä suunnitteluohjearvoja. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään muun ohella varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina.

Suosituksen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa ja virkistysalueilla melutaso ei saisi ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 40 dB eikä yöohjearvoa 35 dB.

Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa (tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 desibeliä ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Ulkomelutason suunnitteluohjearvojen lisäksi asuntojen sisätiloissa käytetään terveydensuojelulain (763/94) sisältövaatimuksiin pohjautuen asumisterveysohjeen mukaisia taajuuspainottamattomia, tunnin keskiäänitasoon Leq perustuvia suunnitteluohjearvoja koskien pienitaajuista melua. Sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Ympäristöministeriö on antanut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014). Ohje on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla ja se on tullut voimaan 28.2.2014. Ohje on voimassa toistaiseksi. Tuulivoimaloiden melun mallinnusohje on tarkoitettu ohjeeksi suunnittelussa arvioitaessa tuulivoimaloiden tuottamaa melukuormitusta muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa menettelyissä. Ohjeen mukaan tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen mukaisesti mitattuja tai valmistajan standardin IEC TS 61400-14 mukaisesti ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön takuuarvoja. Ohjeessa todetaan myös, että äänen mahdollinen kapeakaistaisuus ja pienitaajuisten komponenttien osuus äänen spektrissä selvitetään. Melun impulssimaisuuden ja merkityksellisen sykinnän (amplitudimodulaatio) vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin. Ohjeen mukainen 5 dB:n sanktio voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja näiden erityispiirteiden voidaan arvioi- da olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella.

Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista on tullut voimaan 1.9.2015. Asetuksen voimaantulosäännöksen mukaan sitä ei kuitenkaan sovelleta nyt kysymyksessä olevaan Köörtilän 15.12.2014 hyväksyttyyn osayleiskaavaan.

Asetuksen mukaan tuulivoimalan toiminnasta aiheutuva melupäästön takuuarvon perusteella määritelty laskennallinen melutaso ja valvonnan yhteydessä mitattu melutaso eivät saa ulkona ylittää melulle altistuvalla alueella melun A-taajuuspainotetun keskiäänitason (ekvivalenttitason LAeq) pysyvän ja loma-asutuksen ohjearvoja päivällä (7–22) 45 dB ja yöllä (22–7) 40 dB.

Kaavaan liittyvä selvitysaineisto

Satakunnan vaihemaakuntakaava 1

Ympäristöministeriö on vahvistanut 3.12.2014 Satakunnan vaihemaakuntakaavan 1. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 6.5.2016 ratkaissut ympäristöministeriön päätöstä koskevat valitukset ja jättänyt tutkimatta Köörtilän tuulivoimaloiden aluetta koskevan valituksen, koska valittajat eivät olleet valittaneet maakuntavaltuuston päätöksestä ympäristöministeriöön. Myös muita vaihemaakuntakaavan tuulivoimaloiden alueita koskevat valitukset on jätetty tutkimatta tai hylätty.

Vaihemaakuntakaavassa on määritelty maakunnallisesti merkittävät tuulivoimatuotannon alueet sekä niihin liittyvä energiahuolto. Kaavassa on osoitettu yhteensä 17 maakunnallisesti merkittävää tuulivoimatuotannon aluetta.

Vaihemaakuntakaavan aineistona on ollut seuraavat erillisselvitykset ja -hankkeet 2010–2013:

- Mannertuulialueet Satakunnassa, 2010–11

- Satakunnan ilmasto- ja energiastrategia, 2011–12

- Maakunnallisesti merkittävien tuulivoimatuotannon alueiden havainnollistaminen, 2011–12

- Luontotietoa tuulivoimatuotannon suunnitteluun Satakunnassa (LTSS) -hanke 2010–13, johon kuuluvat havaintokatsaukset ”Suurien lintulajien kerääntymäalueet Satakunnassa vuosina 2000–2011” sekä ”Isojen lintujen muuttoreitit Satakunnassa”.

Nyt kysymyksessä oleva Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaava-alue sijoittuu pääosin Satakunnan vaihemaakuntakaavassa 1 osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle (tv1).

Meluselvitys

Köörtilän tuulivoimapuiston YVA-tarveharkinta- ja osayleiskaavan luonnosvaiheessa tuulivoimapuiston aiheuttamaa melua on mallinnettu ISO 9613-2 standardin mukaisesti käyttäen WindPRO laskentamallia. Mallinnus käsitti 9 voimalaa ja 28 reseptori- eli mittauspistettä (CPC Germania GmpH Co.KG).

Kaavaehdotusvaiheessa tuulivoimamelun leviämisvyöhykkeet mallinnettiin noudattamalla VTT:n laatimaa tuulivoimamelun mallinnuksessa suositeltavaa ohjeistusta (Pöyry Finland Oy 2014). Melumallinnuksessa käytettiin kahta turbiinityyppiä (Nordex N117 ja Nordex N131), joiden oletettiin vastaavan 3 MW:n voimalan äänitehotasoa. Mallinnus käsitti yhdeksän voimalaa, joiden tornikorkeus oli enintään 144 metriä. Mallinnusraportin mukaan turbiinien äänipäästötieto on saatu käyttäen valmistajan arvioimaa melupäästön takuuarvoa.

Tuulivoimalaitosten pienitaajuisen melun laskenta suoritettiin käyttäen toisen laitevalmistajan (Vestas V112) painottamattomia äänitehotason 1/3 oktaavikaistoja. Tulokset on esitetty lähimmässä lomarakennuksessa, kun sen ilmaääneneristävyytenä on käytetty ohjeen DSO 1284 mukaisia standardiarvoja.

Kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen melumallinnusta on päivitetty siten, että mallinnus on tehty Nordex N 131 3,0 MW:n voimalatyypillä. Mallinnettuja arvoja on verrattu ympäristöministeriön ohjeen (2/2014) mukaisiin suunnitteluohjearvoihin. Lisäksi on laadittu meluoptimoitu mallinnus, jossa kahdessa voimalassa (tuulivoimalat 1 ja 5) on hyödynnetty voimalamallin lapakulmansäätöä.

Selvitys välkkeestä ja varjostuksesta

Osayleiskaavan luonnosvaiheessa tuulivoimapuiston aiheuttamaa välkettä ja varjon vilkuntaa mallinnettiin käyttäen WindPRO-ohjelmiston SHADOW-mallinnusmoduulia (CPC Germania GmbH & Co.KG). Kaavaehdotusvaiheessa mallinnusta on tarkistettu ja laadittu lisämallinnuksia (Pöyry Finland Oy).

Mallinnuksen lähtötietoina olivat Nordex N117 (napakorkeus 141 m) ja Nordex N131 (napakorkeus 144 m) voimalatyypit. Mallinnuksen tulok- set esitettiin vilkuntakarttoina molemmille voimalatyypeille, mistä selvisi lähiympäristön vuosittaisen varjon vilkunnan määrä. Mallinnuksessa oli valittuna 17 havainnointipistettä, joille esitettiin yksityiskohtaisemmat tulokset vilkunnan esiintymisen ajankohdasta ja kestosta.

Lopullisen osayleiskaavaratkaisun varjon välkkeen ja varjon vilkunnan mallinnuksen lähtökohtana on melumallinnuksen tavoin Nordex N131– voimalatyyppi. Mallinnuksessa on esitetty havaintopistekohtaiset vuosittaiset vilkunnan määrät. Mallinnuksen tuloksia on korjattu voimaloiden käyntiajalla, tuulensuuntajakautumasta riippuvalla voimaloiden suuntauksella ja auringonpaistehavainnoilla, jolloin tulokset mallinnusraportin mukaan edustavat realistista arviota vilkunnan määrästä.

Linnustoa koskevat selvitykset

Köörtilän alueen pesimälinnusto on selvitetty kaavaluonnosvaiheen mukaiselta alueelta (Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012). Selvitykseen kuului viisi kartoituslaskentaa, kaksi linjalaskentaa sekä pistelaskennat suunniteltujen tuulivoimaloiden sijaintien perusteella. Näiden lisäksi lepakkoselvityksen yhteydessä suoritettiin yöaktiivisista lajeista yölaulajalaskenta. Havaintoaineistoa alueen pesimälinnustosta on kertynyt myös kevätmuutonseurannan ja merikotkahavainnoinnin yhteydessä.

Pohjoisen laajennusalueen luontoselvityksen yhteydessä on selvitetty myös alueen pesimälinnustoa (Pöyry Finland 2013). Osayleiskaava-alueen pohjoisen laajennusosan voimalapaikan läheisyydessä tehtyjen kehrääjähavaintojen johdosta on tehty lisätarkastelu voimalan vaikutuksista kehrääjän esiintymiseen (Pöyry Finland 2014). Lisäksi on arvioitu kehrääjään kohdistuvia yhteisvaikutuksia ottaen huomioon muut vireillä olevat tuulivoimahankkeet.

Lintujen kevätmuuton seuranta toteutettiin maalis-huhtikuussa (Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012). Kevätmuuttoa havainnoitiin kahdessa eri pisteessä seitsemänä päivänä. Lintujen syysmuuttoa havainnoitiin syys-lokakuussa kahdessa eri pisteessä kymmenenä päivänä (Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012).

Kevätmuutonseurannan yhteydessä suoritettiin merikotkahavainnointi. Lisäksi huhtikuussa tehtiin erillinen merikotkien seurantaan perustunut havainnointi hankealueella ja sen ympäristössä. Havainnointia tehtiin yhteensä kahden päivän aikana ja tarkkailupisteitä oli seitsemän (Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012).

Linnuston kevät- ja syysmuutonseurannoista saadun aineiston avulla on laadittu mallinnukset tuulivoimapuiston kautta muuttavien lintujen riskeistä törmätä tuulivoimaloihin (Pöyry Finland Oy 2012).

Muu eläimistö ja luonnonarvot

Osayleiskaava-alueella on laadittu alkuperäistä kaava-aluetta koskeva luontoselvitys (Pöyry Finland Oy 2012). Kaava-alueen laajennuksen osalta on laadittu erillinen luontoselvitys (Pöyry Finland Oy 2013). Selvitysten lähtötietoina on käytetty ympäristöhallinnon rekisterien tietoja luotokohteista ja eliölajeista ja paikalliselta ELY-keskukselta saatuja laji- ja luontotyyppitietoja. Luontoselvityksiin on kuulunut useita maastokäyntejä, joita on tehty eri vuodenaikoina.

Selvitykset ovat käsittäneet kasvillisuus-, luontotyyppi- sekä liito-oravaselvitykset. Lisäksi on selvitetty lepakoiden esiintymistä alueella (Ahlman Konsultointi & Suunnittelu 2012). Luontoselvityksissä ja alustavassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on myös arvioitu kaavan toteuttamisen vaikutuksia lähiympäristön suojelualueisiin.

Maisemavaikutusten arviointi

Kaavaluonnosta varten on laadittu maisemaselvitys (Pöyry Finland Oy 2012). Maisemaselvitystä on täydennetty luonnoksesta saatujen lausuntojen perusteella (Pöyry Finland Oy 2014). Selvitykseen on liitetty Köörtilän ja Filppulan kylien tarkennettu maisemakuva-analyysi sekä lisähavainnekuvia näiden kylien suunnista. Selvityksen lähtötietoina on käytetty muun ohella luetteloita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävistä maisema-alueista ja kulttuuriympäristöistä. Tietoja on täydennetty maastokäynneillä.

Maisemaselvityksessä on tarkasteltu arvokohteiden etäisyyttä suhteessa tuulivoimaloihin viiteen etäisyysvyöhykkeeseen jaotellen. Vyöhykejaon avulla on arvioitu maisemavaikutusten voimakkuutta ja niiden mahdollista lieventymistä etäisyyden kasvaessa. Selvitykseen kuuluu vielä karttatarkastelu eri tuulivoimapuistojen maisemallisista yhteisvaikutuksista vaikutusvyöhykkeineen.

Maisemaselvitystä on täydennetty siltä osin kuin kaavalla on arvioitu olevan vaikutuksia Lammelan kylään (Ramboll Oy 2014). Kaava-asiakirjoihin on vielä liitetty lisähavainnekuvia Köörtilän, Filppulan ja Lammelan kylien suunnista.

Hallinto-oikeuden arvio selvitysten riittävyydestä

Melu sekä välke ja varjostus

Alueelle vahvistetussa vaihemaakuntakaavassa on laaja-alaisesti selvitetty maakunnan alueiden soveltuvuutta tuulivoimalatuotannon rakentamiseen. Alueiden valinnan perusteina on muun ohella ollut riittävän suojaetäisyyden saavuttaminen asutukseen ja luonnonsuojelualueisiin. Köörtilän osayleiskaavan tuulivoimaloiden rakennuspaikat sijaitsevat pääosin vaihemaakuntakaavan mukaisella Köörtilän tuulivoimala-alueella.

Köörtilän osayleiskaavan laadinnan aikana on tuulivoimaloiden sijoitusta tarkistettu. Voimaloiden lopullisten sijoituspaikkojen mukaan melumallinnusta on päivitetty ja siinä mallinnettuja arvoja on verrattu sekä valtioneuvoston asetuksen mukaisiin ohjearvoihin että Ympäristöministeriön tuulivoimala-alueiden suunnittelusta (4/2012) antaman ohjeen mukaisiin suunnitteluohjearvoihin. Melumallinnukset on laadittu Ympäristöministeriön ohjeita 2/2014 "Tuulivoimaloiden melun mallintaminen" raportin mukaisilla laskentaparametreilla ja -menetelmillä. Meluselvityksiin kuuluu muun ohella pienitaajuisen melun tarkastelu.

Melua koskevien selvitysten tarkoituksena on arvioida osayleiskaavan toteuttamisesta aiheutuvan meluvaikutuksen laajuus ja haitallisuus. Melumallinnuksen lähtöarvoiksi voidaan valita tietyn tuulivoimalatyypin äänipäästö kun otetaan huomioon, että yleiskaava on maankäytön suunnitelma eikä siinä ole ratkaistu sitä voimalatyyppiä, jolla tuulivoimapuisto on tarkoitus toteuttaa. Köörtilän osayleiskaavan kaavamääräyksissä on määrätty, että rakennuslupamenettelyssä tulee esittää melu- ja varjostusmallinnukset toteutettavalle voimalatyypille laadittuna. Tässä lupamenettelyssä voidaan myös tarvittaessa ottaa huomioon mahdollinen uusi tuulivoimaloiden melutasoa ja sen mittaamista koskeva ohjeistus.

Välkkeen ja varjon vilkuntaa on tarkasteltu eri havaintopisteissä, joiksi on pyritty valitsemaan välkevaikutukselle herkimmät kohteet. Mallinnus on laadittu ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaisesti ja sen tuloksia on verrattu välkkeen suomalaisten raja-arvojen puuttuessa ulkomailla sovellettaviin suosituksiin.

Köörtilän tuulivoimahankkeen melua ja välkettä koskevat vaikutukset on edellä selostetulla tavalla riittävästi selvitetty.

Linnusto

Linnustoa koskevat selvitykset ovat käsittäneet pesimälinnuston kartoitukset sekä lintujen kevät- ja syysmuutonseurannan. Kaavaa laadittaessa linnustoselvityksiä on täydennetty kaava-alueen laajennuksen osalta. Myös merikotkan esiintymistä alueella on erityisesti selvitetty. Käytettävissä olleiden linnustoa koskevien lähtötietojen ja muiden linnustoselvitysten havaintojen perusteella erityistä tarvetta muun muassa E ja F:n ym. valituksessa mainittujen pöllöjen, haukkojen tai metsäkanalintujen selvittämiselle ei ole todettu.

Kevät- ja syysmuutonseurannoista saadun aineiston avulla on laadittu mallinnukset tuulivoimapuiston kautta muuttavien lintujen riskeistä törmätä tuulivoimaloihin. Mallinnus on laadittu yleisesti käytetyllä menetelmällä.

Hallinto-oikeus katsoo, että laadittujen selvitysten perusteella voidaan arvioida kaavan toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset pesimä- ja muuttolinnustoon.

Muut eläimistö ja luonnonarvot

Luontoselvitykset ovat käsittäneet kasvillisuus-, luontotyyppi- sekä liito-orava- ja lepakkoselvitykset. Myös kaavan toteuttamisen vaikutuksia lähiympäristön luonnonsuojelualueisiin on tarkasteltu.

Kaava-alueen eläimistön on todettu edustavan talousmetsille ja peltoalueille tyypillistä lajistoa. Eläimistöstä tehdyt selvitykset eivät ole osoittaneet, että alueella esiintyisi lajeja, jotka erityisesti häiriintyisivät tuulivoimaloiden melusta tai muista vaikutuksista. Kaavan vaikutusten tarkempaan selvittämiseen myöskään E ja F:n ym. valituksessa lueteltujen lajien, kuten muun muassa suurpetojen, osalta ei jo laadittujen selvitysten perusteella ole ilmennyt aihetta.

Liito-oravan esiintymistä on selvitetty maastokäynnein. Alueella ei ole arvioitu olevan liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkaa. Kaavan laadinnan loppuvaiheessa saatu mahdollinen liito-oravahavainto pohjoisimman tuulivoimalapaikan läheisyydessä voidaan tarkemmin selvittää ja ottaa huomioon voimaloiden rakennuslupavaiheessa.

Osayleiskaava-alue ei ole luokiteltua pohjavesialuetta eikä siellä ole vesistöjä. Hankkeen vaikutukset, mukaan lukien rakentamisaikaiset vaikutukset, on tältäkin osin selvitetty riittävästi.

Maisema

Maisemaselvityksessä on arvioitu voimaloiden visuaalisia vaikutuksia eri havaintoetäisyyksiltä sekä esitetty havainnekuvia hankkeen vaikutuk- sista ensisijaisesti arvokkaimmiksi arvioitujen kohteiden suunnista. Kuvauspisteiden valinnassa on pyritty valitsemaan mahdollisimman esteetön kuvaussuunta sekä maisemallisesti tärkeimmät näkymäsuunnat.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että havainnekuvissa käytetty optiikka on saattanut antaa jossain määrin harhaanjohtavan kuvan voimaloiden maisemavaikutuksista etenkin pidemmillä etäisyyksillä. Maisemaselvitykseen kuuluu kuitenkin myös maisemavaikutusten kirjallinen arviointi ja selvityksestä ilmenevät kuvauspaikat, -suunnat ja -etäisyydet. Maisemaselvitystä ei siten ole pidettävä pelkästään havainnekuvissa käytetyn optiikan perusteella harhaanjohtavana tai virheellisenä.

Kaavaluonnosvaiheen jälkeen lähimpänä Köörtilän ja Filppulan kyliä sijaitsevia voimaloita päätettiin maisemavaikutusten lieventämiseksi siirtää etäämmäksi kyläalueista. Kaavaehdotusvaiheen maisemavaikutusten arvioinnissa on huomioitu tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman vaihdokset ja tuulivoimaloiden kokonaiskorkeuden muutos. Maisemaselvitystä on kaavan laadinnan aikana täydennetty erityisesti lähimmän Lammelan kylän osalta.

Voimaloiden lentoestevalojen vaikutuksista ei ole laadittu erillistä mallinnusta. Valojen vaikutusta ja niistä aiheutuvien haittojen rajoittamista on kuitenkin arvioitu kaavaselostuksessa.

Hallinto-oikeus katsoo, että maisemaa koskevissa selvityksissä on riittävän kattavasti kartoitettu arvokkaaksi luokitellut alueet ja kohteet kaava-alueen ympäristössä ja arvioitu kaavan toteuttamisen vaikutuksia niihin. Laadittujen selvitysten perusteella voidaan riittävän luotettavasti arvioida hankkeesta aiheutuvat maisemavaikutukset.

Muut selvitykset

Kaavaselostuksessa on arvioitu tuulivoimapuiston osayleiskaavan yhteiskuntataloudellisia vaikutuksia hankeen tuottamien verotulojen, työllisyyden sekä kunnan elinkeinotoiminnan kannalta. Sen sijaan selvityksiä tuulivoimapuiston mahdollisista vaikutuksista lähiympäristön kiinteistöjen taloudelliseen arvoon ei ole laadittu.

Tuulivoimapuistojen vaikutuksista kiinteistöjen arvoon ei ole kattavaa suomalaista tutkimusta. Laajimmalle ulottuvat vaikutukset ovat maisemavaikutuksia. Oikeuskäytännön (KHO 2013:184) mukaan maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamana kohtuuttomana haittana ei ole pidettävä sitä, että voimalat näkyvät kiinteistölle, tai sitä, että voimaloiden maisemavaikutukset yleisimmin voivat vaikuttaa kiinteistöjen arvoon tuulivoimapuiston ulkopuolisella alueella. Edellä todettu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että selvityksiä suunnitelman vaikutuksista kiinteistöjen arvoon ei ole ollut tarpeen laatia.

Johtopäätös

Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaavaa laadittaessa on edellä kuvatulla tavalla selvitetty kaavan toteuttamisen ympäristövaikutukset erityisesti voimaloiden aiheuttamien melun, välkkeen ja varjostuksen, linnuston ja muu eläimistön sekä voimaloiden aiheuttamien maisemavaikutusten osalta. Laadittuja selvityksiä on täydennetty asiantuntijalausuntojen perusteella ja niiden lisäksi on myös hyödynnetty vaihemaakuntakaavaan liittyviä selvityksiä.

Kun otetaan huomioon kaava-alueen ja sen lähialueen maankäytöstä saatu selvitys, Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaavaan liittyvät melu- ja muut selvitykset kattavat riittävällä tavalla koko kaava-alueen ja myös ne alueet kaava-alueen ulkopuolella, joilla kaavan toteuttamisella saattaa olla maankäytöllisiä vaikutuksia.

Hallinto-oikeus katsoo, että Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuihin sellaisiin riittäviin selvityksiin, joiden perusteella kaavan toteuttamisen vaikutukset on mahdollista arvioida.

Yleiskaavan sisältöä koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun ohella mahdollisuudet energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla, mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Edellä tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Laadittaessa tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, jota voidaan käyttää tuulivoimalan rakennusluvan perusteena, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella, suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön ja että tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Valtioneuvoston vahvistamien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomion alueiden käytön suunnittelun lähtökohtana. Tällainen inventointi on muun ohella Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä koskeva inventointi (RKY 2009).

Kaavaa hyväksyttäessä on sen lisäksi, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään.

Luonnonsuojelulailla on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) sekä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 79/409/ETY (lintudirektiivi). Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen

taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Ympäristöministeriön on tarvittaessa laadittava ohjelma erityisesti suojeltavan lajin kannan tai kantojen elvyttämiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Muun muassa merikotka kuuluu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 tarkoitettuihin erityisesti suojeltaviin lajeihin.

Satakunnan maakuntakaava ja tuulivoimatuotantoa koskeva vaihemaakuntakaava 1

Ympäristöministeriö on 30.11.2011 vahvistanut Satakunnan maakuntakaavan. Maakuntakaavassa valtaosalle osayleiskaava-alueesta ei kohdistu aluevarausmerkintöjä. Alueen itäosan läpi kulkee ohjeellinen ulkoilureitti.

Pääosin osayleiskaava-alueen ulkopuolelle sijoittuva Ristijärvi-Kivijärvi on maakuntakaavassa suojelualuetta (S-131).

Köörtilän osayleiskaava-alueen länsipuolelle siten, että alue rajautuu osayleiskaava-alueeseen, on maakuntakaavassa osoitettu valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, Köörtilä ja Pooskeri (kh1). Maakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä (kh2) on maakuntakaavassa osoitettu osayleiskaava-alueen ulkopuolelle sijoittuvat Filppulan ja Pohjansahan kylät sekä Peipun kylä ja kulttuurimaisema. Yleisenä tienä käytetty vanha historiallinen Rantatie, joka kulkee osayleiskaava-alueen länsipuolella, on merkitty kaavaan yt-ht-merkinnällä. Osayleiskaava-alueen eteläpuolella sijaitsee maiseman ja luonnonarvojen kannalta arvokas Silmunnevan kumpumoreenialue (ge3).

Ahlaisten valtakunnallisesti arvokas maisema-alue on osoitettu maakuntakaavassa. Pinta-alaltaan laaja Ahlaisten alue sijaitsee lähimmillään noin 5 kilometrin etäisyydellä kaava-alueesta.

Alueella on voimassa ympäristöministeriön 3.12.2014 vahvistama Satakunnan vaihemaakuntakaava 1, jossa on määritelty maakunnallisesti merkittävät tuulivoimatuotannon alueet sekä niihin liittyvä energiahuolto.

Nyt kysymyksessä oleva Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaava-alue sijoittuu vaihemaakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle (tv1) siten, että osayleiskaavan alue on maakuntakaavan aluerajausta etenkin pohjoisen suuntaan laajempi. Kysymys on maakuntakaavaselostuksen mukaisesta alueesta 20, Köörtilä, Merikarvia. Voimaloiden teoreettiseksi lukumääräksi alueella on vaihemaakuntakaavassa arvioitu 7 yksikköä. Maakuntakaavassa on myös osoitettu uusi voimalinja tv1-alueelta pohjoisen suuntaan.

Tv1-merkinnällä on vaihemaakuntakaavassa osoitettu maa-alueita, jotka soveltuvat tuulivoimatuotannon alueiksi. Aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset asutukseen, loma-asutukseen, maisemaan, kulttuuriperintöön, luontoon sekä pyrittävä ehkäisemään haitallisia vaikutuksia. Lisäksi tulee ottaa huomioon lentoliikenteen aiheuttamat rajoitteet suunniteltujen alueiden soveltuvuuteen tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi. Aluetta suunniteltaessa tulee turvata puolustusvoimien toimintaedellytykset sekä ottaa erityisesti huomioon puolustusvoimien toiminnasta, kuten tutkajärjestelmistä ja radioyhteyksien turvaamisesta johtuvat rajoitteet.

Kaavan sisältö valituksissa tarkoitetuin osin

Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaavassa on osoitettu 9 tuulivoimaloiden aluetta (tv). Kullekin tv-alueelle on merkitty ohjeellinen tuulivoimalan sijainti ja alue, jolle tuulivoimalan roottorit saavat ulottua. Kaavamääräyksen mukaan voimaloiden kokonaiskorkeus saa olla enintään 210 metriä edellyttäen, että voimalan kokonaiskorkeus merenpinnasta ei ylitä lentoesteluvassa asetettavia korkeusrajoituksia. Tuulivoimalan kaikkien rakenteiden on sijoituttava kokonaan alueen sisäpuolelle. Tuulivoimaloiden kokoamis- ja pystytysalueet on huoltoalueita lukuun ottamatta maisemoitava rakentamisen jälkeen. Voimaloiden tarkka sijainti määritellään rakennusluvan yhteydessä.

Yleiskaavaa voidaan käyttää tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77a §).

Rakennelma tai laite ei saa häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä tai aiheuttaa muutoin vaaraa lentoturvallisuudelle. Ennen kunkin tuulivoimalayksikön rakentamista on oltava ilmailulain (1194/2009) 165 §:n mukainen lentoestelupa. Hankkeella on oltava puolustusvoimien hyväksyntä ennen voimaloiden maanpäällisten rakenteiden rakentamista.

Tuulivoimaloista ei saa aiheutua ohjearvot (VNP/993/1992 ja Ympäristöhallinnon ohje 4/2012) ylittävää melua kaava- ja lähialueen olemassa olevalle asutukselle. Rakennusluvan yhteydessä tulee esittää melu- ja varjostusmallinnukset toteutettavalle voimalatyypille laadittuna.

Tuulivoimaloiden, sekä niiden huolto- ja rakentamistöiden ja maakaapeleiden sijoittamisessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet.

Tuulivoimaloiden huolto- ja rakentamistiet sekä maakaapelit on sijoitettava mahdollisuuksien mukaan samaan maastokäytävään.

Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä.

Pääosa osayleiskaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-1). Kaavamääräyksen mukaan alueella sallitaan maa- ja metsätalouden harjoittamista palveleva rakentaminen. Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita niille erikseen osoitetuille alueille sekä niitä varten huoltoteitä ja teknisiä verkostoja.

Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueelle. Alueella on voimassa MRL 43.2 § mukainen rakentamisrajoitus.

Kaava-alueen pohjoisosaan on osoitettu luonnonsuojelualue (SL, Satakunnan maakuntakaava S-131 Ristijärvi-Kivijärvi).

Kaava-alueelle on myös osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet (luo ja luo-1, metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö).

Luo-alueilla on alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa sekä metsänhoitotoimenpiteissä otettava huomioon luontoarvot ja alueiden luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän luonteen turvaaminen. Luo-alueet tulee merkitä maastoon, mikäli niille tai niiden välittömään läheisyyteen kohdistuvat toimenpiteet voivat vaarantaa kohteen tai sen erityispiirteiden säilymisen.

Osayleiskaavan sisällön lainmukaisuus

Maakuntakaavojen ohjausvaikutus

Satakunnan maakuntakaavassa osayleiskaava-alueelle kohdistuu vain joitakin aluevarausmerkintöjä. Ristijärvi-Kivijärvi-luonnonsuojelualueen osayleiskaava-alueelle sijoittuva osa on osoitettu kaavassa eikä sen välittömään läheisyyteen sijoitu tuulivoimaloiden rakennuspaikkoja.

Osayleiskaava-alueen ulkopuolella sijaitsevat kylät, jotka maakuntakaavassa on osoitettu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi (kh1, kh2), on jäljempänä tarkemmin selostetulla tavalla otettu tuulivoimaloiden sijoittamisessa huomioon. Voimassa oleva maakuntakaava on näin ollen ollut ohjeena laadittaessa yleiskaavaa.

Maakunnan tuulivoimatuotannon alueita koskevan Satakunnan vaihemaakuntakaava 1:n Köörtilän tuulivoimaloiden yleispiirteisen aluerajauksen sisään sijoittuu 4 osayleiskaavan 9:sta tuulivoimaloiden ohjeellisesta sijoituspaikasta. Sijoituspaikoista 4 sijoittuu aivan maakuntakaavan aluerajauksen tuntumaan. Pohjoisin osayleiskaavan voimalan sijoituspaikka on noin 800 metriä aluerajauksen ulkopuolella. Voimalapaikkojen etäisyys Ristijärvi-Kivijärvi-luonnonsuojelualueesta on lähimmillään noin 400 metriä.

Köörtilän osayleiskaava poikkeaa Satakunnan tuulivoimatuotannon alueiden sijoittumista ohjaavasta maakuntakaavasta erityisesti yhden voimalapaikan sijoituksen osalta. Maakuntakaavan aluevaraukset kuitenkin tarkentuvat yleiskaavassa. Kun otetaan huomioon Köörtilän osayleiskaavaan sisältyvät yksityiskohtaiset selvitykset kaavan toteuttamisen vaikutuksista, myös vaihemaakuntakaava on ollut riittävästi ohjeena laadittaessa yleiskaavaa. Koska edellä todetuin selvityksin on muun ohella arvioitu osayleiskaavan vaikutuksia läheisiin luonnonsuojelualueisiin, osayleiskaava ei ole vaihemaakuntakaavan vastainen silläkään valituksissa esitetyllä perusteella, että kaavassa on poikettu vaihemaakuntakaavan yleisestä suunnitteluperiaatteesta, joka koskee vähimmäisetäisyyttä luonnonsuojelualueisiin.

Turvallinen ja terveellinen elinympäristö

Kunta päättää sille kuuluvan itsehallinto-oikeuden nojalla alueensa kaavoittamisesta sekä kaavassa osoitettavan maankäytön laadusta. Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaava-alue sijoittuu taajamien ulkopuoliselle maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle, jossa ei ole vakituista asutusta. Lähin vakituinen ja loma-asutus on sijoittunut kaava-aluetta ympäröiviin kyliin sekä meren ranta-alueelle noin 1–2 kilometrin etäisyydelle.

Köörtilän alueen on arvioitu soveltuvan tuulivoimatuotantoon myös Satakunnan vaihemaakuntakaavassa, jossa on osoitettu maakunnallisesti merkittävät tuulivoimatuotannon alueet. Näiden alueiden sijoittamista koskevassa harkinnassa on muun ohella otettu huomioon riittävän etäisyyden saavuttaminen lähimpään asutukseen nähden.

Sosiaali- ja terveysministeriö on eräiden maakuntakaavojen yhteydessä antamissaan lausunnoissa esittänyt tuulivoima-alueiden kahden kilometrin suojavyöhykettä lähimpään asutukseen nähden. Kaavoitusta sääntelevässä maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole kuitenkaan säännöksiä mainitusta kahden kilometrin suojaetäisyydestä tai muistakaan metrimääräisistä suojaetäisyyksistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Mainitun lain mukaisten yleiskaavan terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä koskevien sekä myös muiden sisältövaatimusten täyttymistä arvioidaan laadittujen selvitysten nojalla ja tässä harkinnassa otetaan myös huomioon kaavaan liitetyt haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevat kaavamääräykset.

Osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa enintään 9 tuulivoimalayksikköä käsittävän tuulivoimapuiston toteuttaminen. Osayleiskaavassa ei ole ratkaistu eikä kaavoitusvaiheessa tarvitsekaan ratkaista sitä tuulivoimalaitostyyppiä, jolla kaavan mukainen tuulivoimapuisto on tarkoitus toteuttaa. Voimalatyypin valintaa kuitenkin rajoittavat kaavamääräykset, jotka koskevat tuulivoimaloiden enimmäiskorkeutta sekä voimaloista asutukselle aiheutuvan melun enimmäistasoa.

Osayleiskaavan viimeisessä meluselvityksessä tuulivoimaloiden melutasoa on mallinnettu Nordex N131–tuulivoimalatyypillä. Valituksissa on esitetty, että tämän voimalatyypin äänitehotaso ei ole niin sanottu takuuarvo. Näin ollen mallinnuksen tuloksiin olisi tullut lisätä amplitudimodulaation, melun impulssimaisuuden sekä kapeakaistaisuuden perusteella tietty desibelimäärä, joka valittajien mukaan saattaisi johtaa etäisyyden, jolla sallitut äänitason ohjearvot ylittyvät, lähes kaksinkertaistumiseen.

Meluselvityksen ja kunnanhallituksen valituksiin antaman lausunnon mukaan Nordex N131–voimalan valmistajan arvioima takuuarvo sisältää valmistajan takaaman äänipäästön ja varmuusarvion ja mallinnuksessa käytetty arvo vastaa siten takuuarvoa. Amplitudimodulaatio ja melun impulssimaisuus sisältyvät lähtökohtaisesti tähän takuuarvoon. Voimalavalmistaja on myös ilmoittanut, etteivät sen valmistamat voimalat tuota merkittävästi kapeakaistaista melua. Kaavan melumallinnus on laadittu ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 sekä yleisesti melumallinnuksissa käytettyjen menetelmien mukaisesti. Hallinto-oikeus katsoo, että edellä todetulla tavalla ilmoitettua voimalan äänitehotasoa voidaan voimalan valmistajien antamien tietojen ja muun asiassa saadun selvityksen perusteella käyttää melumallinnuksen perusteena ja sen avulla mallinnettujen meluarvojen perusteella voidaan arvioida kaavan toteuttamisen meluvaikutukset.

Melumallinnuksen mukaan tuulivoimalaitosten melutasot alittavat VNp 993/1992 mukaiset päivä- ja yöajan ohjearvot vakituisen asutuksen ja loma-asuinalueiden kohdalla. Sen sijaan mallinnustulosten mukaan ympäristöministeriön ohjeen suunnitteluohjearvon mukainen loma-asumiseen käytettäviä alueita koskeva 35 dB(A):n suuruinen melutaso on ulottunut kahdelle loma-asunnolle. Toinen näistä kohteista on Merikarvian kunnan ilmoittamien tietojen perusteella käyttämätön.

Meluselvityksessä on toisaalta todettu, että tuulivoimalaitoksia on mahdollista ajaa meluoptimoidulla ajolla, jolloin esimerkiksi roottorin pyörimisnopeutta rajoitetaan kovemmilla tuulennopeuksilla siiven lapakulmaa säätämällä. Tämän vuoksi on suoritettu voimalamelun meluoptimoitu laskenta. Tämän laskennan tulosten mukaan suunnitteluohjearvoja ei enää ylitetä missään asuin- eikä loma-asuntokohteessa.

Muutenkin se seikka, että melutaso mahdollisesti ylittäisi ympäristöministeriön suunnitteluohjearvon jonkin kohteen osalta ei välittömästi merkitse sitä, että kaava olisi tällä perusteella lainvastainen. Tällöin on arvioitava, onko mainittu haitta kaavamääräyksin tai rakennuslupamenettelyssä muutoin rajoitettavissa niin, että asumisen ja tuulivoimalarakentamisen tarpeet voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan kaavan sisältövaatimukset täyttävä ratkaisu. Asiassa on otettava huomioon myös se, että mainitut suunnitteluohjearvot ovat ainoastaan suositusluonteisia, eikä niillä toistaiseksi ole samanlaista oikeuskäytännössä syntynyttä sitovuutta kuin valtioneuvoston päätöksellä melutason ohjearvoista.

Melumallinnuksessa on myös selvitetty voimaloiden aiheuttamaa pienitaajuista melua. Vaikka lähtötietoina on käytetty toisen laitevalmistajan taajuustietoja, koska Nordex-voimaloista ei ollut saatavilla vastaavia arvoja, mallinnuksen tuloksia ei ole tällä perusteella pidettävä virheellisinä. Pienitaajuinen melu on mallinnuksessa laskettu lähimmän loma-asuinrakennuksen ulkopuolelle rakennuksen minimiäänieristyksen määrittämiseksi. Laskenta on osoittanut, että jo vähäiselläkin rakennuksen vaipan ilmaäänieristyksellä asumisterveysohjeen mukaiset raja-arvot eivät ylity.

Mallinnusraportissa on myös todettu, että mallinnuksen tulokset vastaavat keskiäänitasoja tilanteessa, jossa tuulennopeus on koko päivä- tai yöajan niin voimakas, että voimalan äänitehotaso on maksimissaan koko tarkastelujakson ajan. Todellinen päivä- ja yöajan keskiäänitaso laitosten ympärillä riippuu tarkastelujakson tuulisuudesta ja mallinnuksen mukaiset melutasot edustavatkin lähes äänekkäintä mahdollista tilannetta.

Valituksissa on myös esitetty, että muiden tuulivoimalapuistojen osalta tehdyt melumittaukset ovat käytännössä osoittaneet melumallinnuksia korkeampia meluarvoja. Näissä hankkeissa on kuitenkin ollut kysymys tyypiltään erilaisista tuulivoimaloista ja lisäksi maaston topografia on ollut toisenlainen. Myös voimaloiden etäisyydet häiriintyviin kohteisiin ovat olleet erilaiset. Köörtilän tuulivoimapuiston melumallinnusten tuloksia ei siten tälläkään perusteella ole pidettävä virheellisinä.

Lopullisen kaavaratkaisun varjon vilkuntamallinnuksen lähtökohtana on melumallinnuksen tavoin Nordex N131–voimalatyyppi. Välkettä ja varjostusta koskevan mallinnuksen parametreinä on käytetty auringon korkeutta ja asemaa, tuulensuuntajakaumaa sekä voimaloiden käyntiaikaa. Niiden osalta lähtötietoina on käytetty edustavimpia saatavilla olevia havaintoja ja mallinnus on muutenkin laadittu ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaisesti.

Tuulivoimaloista aiheutuvalle vilkkuvalle varjostukselle ei ole Suomessa määritelty raja- tai ohjearvoja, mutta ympäristöministeriön ohjeessa suositellaan käyttämään apuna muiden maiden suosituksia välkkeen rajoittamisesta. Esimerkiksi Saksassa raja-arvo niin sanotussa real case -tilanteessa on 8 tuntia vuodessa. Nordex N131–voimalatyypillä mallinnettaessa 8 tunnin raja ylittyi kolmen havainnointipisteen osalta. Kaiken kaikkiaan neljässä asutuskohteessa 8 tunnin raja ylittyy. Nämä kaikki asutuskohteet sijaitsevat 8–20 tunnin vaikutusalueen sisällä. Muihin asutuskohteisiin ei kerry vilkuntaa yli 8 tuntia vuodessa.

Välkettä koskevassa mallinnusraportissa on todettu, että mallinnuksen tulokset edustavat realistista arviota vilkunnan määrästä sillä niitä on korjattu voimaloiden käyntiajalla, tuulensuuntajakautumasta riippuvalla voimaloiden suuntauksella ja auringonpaistehavainnoilla. Tämä korjaus on vähentänyt vilkunnan määrää keskimäärin 80 % teoreettisesta maksimimäärästä.

Tuulivoimapuiston välittömässä läheisyydessä ei sijaitse runsasta asutusta ja alue on suurelta osin metsämaastoa, minkä voidaan olettaa vähentävän vilkunnasta aiheutuvia vaikutuksia. Vilkuntavaikutusten mahdollisesti aiheuttamia haittoja voidaan myös tarvittaessa lieventää pysäyttämällä tuulivoimala epäedullisissa olosuhteissa. Tästä on mahdollista erikseen määrätä tuulivoimaloiden rakennusluvassa.

Välke- ja vilkuntamallinnuksen havaintopisteet on valittu lähimpien asutuskohteiden sijainnin mukaan. Näitä voidaan pitää ohjeen 4/2012 tarkoittamina herkimpinä kohteina eikä mainittu ohje edellytä erillistä tarkastelua välkkeen vaikutuksista valituksissa esitetyn mukaisesti suojelualueiden, eläinsuojien tai laidunten osalta.

Osayleiskaavaan on liitetty kaavamääräys, jonka mukaan tuulivoimaloista ei saa aiheutua ohjearvot (VNP/993/1992 ja Ympäristöhallinnon ohje 4/2012) ylittävää melua kaava- ja lähialueen olemassa olevalle asutukselle. Rakennusluvan yhteydessä tulee esittää melu- ja varjostusmallinnukset toteutettavalle voimalatyypille laadittuna.

Tämä kaavaan liitetty, haitallisten ympäristövaikutusten rajoittamista koskeva kaavamääräys voidaan ottaa huomioon arvioitaessa terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä koskevien yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Valituksissa on vedottu lisäksi siihen, että tuulivoimaloista putoava jää voi aiheuttaa vaaratilanteita. Köörtilän tuulivoimapuisto sijoittuu asumattomalle alueelle. Tuulivoimaloiden rakennusluvissa voidaan myös antaa tarvittavia määräyksiä tuulivoimaloiden varustamisesta lapojen jäänestojärjestelmällä tai jäätunnistimella.

Linnusto

Köörtilän osayleiskaavaa laadittaessa on hyväksytty Satakunnan vaihemaakuntakaava 1. Jälkimmäisen kaavan tuulivoimatuotannon alueita määriteltäessä on muun ohella otettu huomioon koko Satakunnan linnustoa koskevat laajemmat selvitykset. Köörtilän osayleiskaavan mukaiset tuulivoimaloiden rakennuspaikat sijoittuvat pääosin vaihemaakuntakaavan mukaiselle Köörtilän tuulivoimaloiden alueelle.

Lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suojelu on järjestetty ensisijaisesti siten, että jäsenvaltiot ovat osoittaneet näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Köörtilän kaava-alueeseen ei kuulu eikä myöskään sen läheisyydessä ole tällaista suojelualuetta (Special Protection Area, SPA). Myöskään alueellinen ELY-keskus ei ole tehnyt luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentissa tarkoitettua päätöstä yhdenkään valituksissa mainitun lintulajin esiintymispaikan suojelemiseksi kaava-alueella.

Tuulivoimaloiden merkittävimmät linnustovaikutukset aiheutuvat voimaloiden häirintä- ja estevaikutuksista lintujen muuttoreiteillä sekä pesimä- ja ruokailualueilla ja näiden välisillä lentoreiteillä.

Köörtilän alueen tuulivoimapuiston pesimälinnustoa koskevien selvitysten mukaan kaava-alueen selvästi merkittävin linnustoalue on Fallengin peltokokonaisuus. Merkittävää lajistoa on selvityksen mukaan muualla varsin vähän. Tuulivoimaloita ei ole kaavassa sijoitettu Fallengin peltoaukealle tai sen välittömään läheisyyteen. Pesimälinnustoselvitystä on myöhemmin täydennetty kaava-alueen laajennuksen osalta. Laajennusalueen pesimälinnuston on selvityksessä todettu olevan hyvin tavanomaista eteläsuomalaiselle metsätalousmaalle eikä uhanalaisia tai muita suojelullisesti huomionarvoisia lajeja esiintynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Alueelta tavattiin pyy, kurki ja kehrääjä. Sellaisia pesivää linnustoa koskevia arvoja, joihin suunnitellulla maankäytöllä olisi merkittävää vaikutusta, alueelta ei löytynyt.

Linnuston kevät- ja syysmuuton seurannat ovat osoittaneet, että Köörtilän tuulivoimapuistoalue sijaitsee merkittävällä lintujen muuttoreitillä. Erityisesti joutsenien, hanhien ja petolintujen päämuuttoreitti kulkee hankealueen läpi. Seurannan mukaan ilmeisesti rannikon läheisyydestä johtuen valtaosa linnuista muutti matalalla eli selvästi voimaloiden aiheuttaman riskikorkeuden alapuolella. Isojen lintujen muutosta arvioitiin saadun melko kattavaa aineistoa erityisesti petolajien ja hanhien osalta. Valtaosa lennoista kirjattiin kuitenkin pikkulinnuista, joiden törmäämisriski arvioitiin erittäin pieneksi.

Hankealueella havaittiin kevätmuutonseurannan yhteydessä merikotkapari, mutta asuttua reviiriä hankealueelta ei ollut tiedossa. Huhtikuussa 2012 tehtiin erillinen merikotkien seurantaan perustunut havainnointi, jonka tavoitteena oli haarukoida WWF:n ohjeen mukainen laaja alue, jolta saatettiin poissulkea pesintä. Johtopäätöksenä todettiin, että hankealueella ei ole asuttua merikotkareviiriä.

Linnuston kevät- ja syysmuutonseurannoista saadun aineiston avulla on laadittu mallinnukset tuulivoimapuiston kautta muuttavien lintujen riskeistä törmätä tuulivoimaloihin. Törmäysmallinnuksesta saatujen tulosten mukaan merkittävimmät törmäyksistä keväisin kärsivät lajit ovat merikotka, piekana, merihanhi, naurulokki, isokoskelo, kuovi ja töyhtöhyyppä ja syksyisin mahdollisesti metsähanhi ja kurki. Lisäksi laulujoutsen ja metsähanhi saattavat olla törmäysriskin kohteena. Sen sijaan naurulokki ja töyhtöhyyppä taitavina lentäjinä kykenevät mahdollisesti väistämään yli 90 %:n todennäköisyydellä. Merikotka, piekana ja merihanhi ovat erityisesti alttiita törmäyksille ison kokonsa ja osin muuttokäyttäytymistensä vuoksi. Myös kurki voi kokonsa vuoksi olla altis törmäyksille, mutta toisaalta kurkimuutto tapahtuu aurinkoisella säällä ja hyvä näkyvyys vähentää törmäysriskiä. Tulosten perusteella ainakin näiden lajien todellisia törmäysmääriä tulisi kuitenkin seurata tuulipuiston toimin- nan käynnistyttyä. Yhdenkään lajin kohdalla ei kuitenkaan arvioitu aiheutuvan törmäyskuolleisuuksista johtuvia populaatiotason muutoksia.

Vaihemaakuntakaavan tuulivoimatuotannon alueita määriteltäessä on linnustoa koskevin selvityksin tutkittu tuulivoimatuotantoalueiden yhteisvaikutuksia myös maakunnallisella tasolla.

Muut lajit

Luontoselvitysten mukaan osayleiskaava-alueen eläimistö edustaa talousmetsille ja peltoalueille tyypillistä lajistoa. Liito-oravaa koskevassa selvityksessä havaittiin yksittäisiä havaintoja liito-oravan jätöksistä. Alueella ei kuitenkaan arvioitu olevan liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, koska lähialueella ei ollut sopivia pesäpaikkoja eikä muita havaintoja lajista tehty. Laajennusaluetta koskevassa liito-oravaselvityksessä vuonna 2013 ei saatu havaintoja liito-oravasta. ELY-keskus on myöhemmin ilmoittanut mahdollisesta liito-oravahavainnosta pohjoisimman voimalapaikan läheisyydessä. Tämä yksittäinen havainto on kuitenkin mahdollista ottaa huomioon rakennuslupamenettelyssä. Arvioitaessa kaavan vaikutuksia liito-oravaan on lisäksi otettava huomioon, että liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kaavan maankäyttöratkaisuista riippumatta luonnonsuojelulain nojalla kielletty.

Lepakkoselvityksissä vuosina 2012 ja 2013 on todettu, että lepakkojen esiintymisen suhteen alue on tavanomainen tai jopa heikko. Kaavan toteuttamisella ei ole arvioitu olevan erityisiä vaikutuksia lepakkokantaan.

Luontoselvitysten perusteella osayleiskaava-alueella tai sen läheisyydessä ei esiinny saukkoja tai euroopanmajavia. Selvitykset eivät myöskään osoita, että tuulivoimahankkeella olisi vaikutusta näihin lajeihin siltä osin kuin niitä mahdollisesti esiintyy kaava-alueen lähiympäristössä. Valituksissa yksilöidyt suurpedot liikkuvat laajalla alueella eikä kaava-alueen eläimistöä koskevissa selvityksissä ole arvioitu, että tuulivoimapuiston rakentaminen vaarantaisi näidenkään lajien elinpiirejä. Osayleiskaava-alueella ei muutoinkaan ole havaittu eläinlajeja, joihin tuulivoimaloiden rakentamisella tai käyttämisellä olisi erityisiä vaikutuksia.

Muut luontoarvot

Tuulivoimapuiston toteuttamiseen liittyy voimaloiden perustusten rakentaminen, olemassa olevien teiden parantaminen sekä voimalapaikoille ulottuvien uusien tieyhteyksien rakentaminen. Näiden hankkeiden tarkempi suunnittelu ja toteutus ratkaistaan rakennuslupamenettelyssä.

Osayleiskaava-alueella tai sen läheisyydessä ei kaavaselostuksen mukaan sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Tuulivoimapuiston toteuttamisen eikä myöskään sen rakentamisen ole arvioitu vaikuttavan haitallisesti alueen pinta- tai pohjavesiin.

Kivijärvi-Ristijärvi-luonnonsuojelualueen kaava-alueelle sijoittuva osa on osoitettu kaavassa suojelualueena. Kun otetaan huomioon tämän alueen suojeluperusteena olevat luontoarvot, kaavan toteuttaminen ei selvitysten mukaan vaikuta niihin haitallisesti.

Luontoselvityksessä arvokkaiksi arvioidut luontokohteet, mukaan lukien ELY-keskuksen tällaiseksi katsoma alue kaava-alueen pohjoisosassa, on kaavassa osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä alueina.

Osayleiskaava-alueelle ei sijoitu Natura 2000 -alueita. Lähin tällainen alue sijoittuu noin 1,5 kilometrin etäisyydelle (Merikarvian laitumet FI0200131 SCI). Lähin linnustonsuojelualue (Pooskerin saaristo FI0200076 SCI ja SPA) sijoittuu noin 4 kilometrin etäisyydelle kaava-alueesta. Selvitysten mukaan kaavan toteuttamisella ei ole vaikutusta näihin alueisiin.

Maisema- ja kulttuurihistorialliset arvot

Maisemaselvitysten mukaan varsinaisella kaava-alueella ei ole erityisiä maisemallisia arvoja. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, pinta-alaltaan laaja Ahlaisten maisema-alue, sijaitsee lähimmillään noin 5 kilometrin etäisyydellä kaava-alueesta. Tuulivoimaloilla ei ole arvioitu olevan vaikutusta Ahlaisten maisemallisiin arvoihin. Osayleiskaava-alueella ei myöskään ole valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009), mutta tällainen alue (Köörtilän kylä) sijoittuu kaava-alueen länsirajan viereen.

Tuulivoimaloiden rakentamisen merkittävimmät ja laajimmalle ulottuvat vaikutukset kohdistuvat maisemakuvaan. Vaikutusten luonne liittyy erityisesti voimaloiden suureen kokoon, johon kaikki ympärillä olevat maisemaelementit vertautuvat. Maisemaselvityksessä näkemäalueita on arvioitu muodostuvan erityisesti avoimille viljelyalueille Köörtilän, Filppulan, Peipun ja Ahlaisten kylien edustalla. Rakennetussa ympäristössä näkemäalueet pirstaloituvat rakennusten, rakenteiden ja pihapuuston vaikutuksesta. Maisemavaikutusten lieventämiseksi lähimpänä Köörtilän ja Filppulan kyliä sijaitsevia voimaloita on kaavaa laadittaessa päätetty siirtää etäämmäksi kyläalueista.

Köörtilän kh1-alueen keskeisimmät osat liittyvät maisemaselvityksen mukaan Köörtilän kylärakenteeseen ja Pooskerin saaristomaiseen kulttuurimaisemaan sekä näiden väliseen tieyhteyteen. Keskeisimmät arvot liittyvät Köörtilän kylän runsaaseen 1800-luvun rakennuskantaan sekä kulttuurimaisemien ympäröimään Pooskerin saaristotilaan sekä perinteisen maatalouden ja merellisten elinkeinojen synnyttämään kulttuurimaisemaan. Köörtilän kylä sijoittuu tuulivoimapuiston ja merenrannikon väliin. Tuulivoimalat eivät selvityksen mukaan aiheuta suoraa maisemavaikutusta kylän rakennuskantaan, kylärakenteeseen tai sen hierarkkisuuteen. Voimalat sijaitsevat kylän mantereen puoleisilla metsäalueilla, jolloin niillä ei ole vaikutusta kylärakenteen ja meren väliseen maisemalliseen yhteyteen tai perinteisten elinkeinojen sijoittumiseen maisemassa.

Köörtilän kylän keskusta eli RKY-alue sijoittuu maisemaselvityksen vaikutusvyöhykkeelle ”lähialue”, jonka etäisyys voimaloista on 1–3 kilometriä, ja Köörtilä-Pooskerin kh1-alue vaikutusvyöhykkeelle ”välialue”, jonka etäisyys voimaloista on 3–5 kilometriä. Tuulivoimaloiden aiheuttamat maisemavaikutukset on arvioitu suurimmiksi Köörtilän kyläraitilta tuulipuistoa kohti suuntautuvissa näkymissä, mutta valtaosalla Köörtilän ja Pooskerin alueesta, kuten Kalasatamassa, Pohjanmaan rantatiellä, Katavakaupungissa ja Pooskerissa vaikutus jää lieväksi tai vaikutusta ei ole.

Filppulan, Lammelan, Peipun ja Pohjansahan kylät sijoittuvat pääosin maisemaselvityksen mukaiselle vaikutusvyöhykkeelle "lähialue”, jonka etäisyys voimaloihin on noin 1–3 kilometriä. Tuulivoimaloiden ei ole arvioitu aiheuttavan suoraa vaikutusta Filppulan kylän rakennuskantaan tai kylärakenteeseen. Kyläraittiin ja suoraan tiehen liittyviin arvokkaiksi määriteltyihin pihapiireihin ei kohdistu vaikutuksia. Lammelan kylän osalta vaikutukset keskittyvät visuaalisiin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat selkeimmin Lammelantien ja Forsbackantien risteyksen tuntumasta aukeavaan näkymään. Muualla Lammelantien varressa vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Peipun kylän eteläpuoleisten viljelyalueiden ylitse avautuvissa näkymissä voimaloilla on lievä vaikutus, kun avointa maisematilaa rajaavan metsäalueen luontovaltaisuus vähenee. Vaikutusta lieventää se, että avoin maisematila on suhteellisen laaja ja selkeäpiirteinen. Pohjansahan kylän osalta puuston todennäköisesti aiheuttaman laajan katvevaikutuksen vuoksi tuulivoimaloilla ei ole vaikutusta Pohjansahan mantereella sijaitsevaan rakennuskantaan, kylärakenteeseen, tiemaisemaan tai rakennuskohteisiin. Maisemalliset vaikutukset vaihtelevat välillä lievä tai ei vaikutusta.

Tuulivoimapuisto sijoittuu lähimmillään vajaan kahden kilometrin päähän merenrannasta. Tuulivoimalat näkyvät laajalti Merikarvian edustan saaristoon ja merialueille. Tuulivoimapuisto ei maisemaselvityksen mu- kaan itsessään riko saariston tai siihen liittyvien kulttuurimaisemien muodostamaa kokonaisuutta tai näiden sijoittumista maisemarakenteeseen. Hankealue sijoittuu mereltä ja saaristosta kohti rannikkoa avautuvien näkymien taustalle, muodostuen uusiksi mantereelle sijoittuviksi maamerkeiksi.

Pohjanmaan rantatien maiseman päänäkymäsuunnat kohdistuvat Köörtilässä pääasiallisesti tuulivoimaloista sivuun tai poispäin. Tuulivoimaloilla ei ole rantatien kokonaisarvoa heikentävää vaikutusta.

Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka poikkeavat selvästi luonnonmaisemasta, ja niiden suuren koon vuoksi visuaalinen vaikutus ulottuu laajalle. Tuulivoimapuistohanketta ei siten ole mahdollista toteuttaa aiheuttamatta muutoksia ympäristössä ja maisemakuvassa. Tuulivoimarakentamista ohjaavan kaavan laatiminen edellyttää kuitenkin usein erilaisten ja keskenään ristiriitaistenkin sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhteensovittamista.

Johtopäätökset yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymisestä

Osayleiskaavaan on liitetty melun ohjearvojen ylittämisen kieltävä kaavamääräys sekä kaavamääräys melu- ja varjostusmallinnusten esittämisestä rakennuslupamenettelyssä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että rakennuslupavaiheessa on vielä mahdollista antaa tarkentavia haittojen rajoittamista koskevia lupamääräyksiä, hallinto-oikeus katsoo, että Köörtilän osayleiskaava täyttää siltä edellytetyn turvallista ja terveellistä elinympäristöä koskevan sisältövaatimuksen.

Kun otetaan huomioon asiakirjoissa olevien linnustoa, eläimistöä ja muuta osayleiskaava-alueen luontoa koskevien selvitysten sisältö sekä kaavan ratkaisut, Köörtilän tuulivoimapuiston osayleiskaava täyttää myös luonnonarvojen vaalimista koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen.

Edellä kuvatut maisemavaikutukset ja kaavan ratkaisut huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo lisäksi, että osayleiskaava täyttää riittävästi rakennetun ympäristön ja maiseman vaalimista koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen ja suunniteltu tuulivoimalarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.

Muut valitusperusteet

Valitusten mukaan tuulivoimaloista voi aiheutua haittaa television näkyvyydelle, matkapuhelimien ja viranomaisverkon kuuluvuudelle sekä da- tayhteyksille. Asiakirjoihin sisältyvien lausuntojen mukaan tuulivoimalat on mahdollista varustaa lisävahvistimilla siten, ettei valituksissa tarkoitettua haittaa yhteyksille synny.

Pääesikunta ja Merivoimien esikunta ovat antaneet kaavaehdotuksesta lausunnot erityisesti hankkeen vaikutuksista puolustusvoimien aluevalvonnassa käyttämiin sensorijärjestelmiin (ilma- ja merivalvontatutkat). Lausunnoissa ei ole vastustettu voimaloiden rakentamista. Kaavamääräysten mukaan hankkeella on lisäksi oltava puolustusvoimien hyväksyntä ennen voimaloiden maanpäällisten rakenteiden rakentamista.

Valituksissa on esitetty, että kuntalaisia ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti, koska aikaisemmin hyväksytyssä Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavassa oli sovellettu pidempiä etäisyyksiä lähimpään RKY-alueeseen ja sen kaavamääräykset rakentamisrajoituksen sekä virkistyskäyttöä palvelevan rakentamisen osalta olivat sisällöltään erilaiset. Tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan sisältö määräytyy paitsi maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämien kaavan sisältövaatimusten, myös kaava-alueeseen ja sen lähiympäristön maankäyttöön liittyvien erityispiirteiden nojalla. Koska kunkin kaava-alueen olosuhteet ovat yksilölliset, kuntalaisten yhdenvertaista kohtelua ei siten ole loukattu sillä perusteella, että Köörtilän osayleiskaavan kaavamääräykset ovat osittain sisällöltään erilaiset tai etäisyys RKY-alueeseen pienempi kuin aikaisemmin hyväksytyssä Korpi-Matin kaavassa.

ELY-keskus on kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa edellyttänyt seurantaohjelman laatimista. Kaavaselostuksessa on arvioitu seurantatarvetta linnuston, eläimistön, melun, välkkeen/varjon vilkunnan, asumisviihtyvyyden ja alueen virkistyskäytön kannalta. Kaavaselostuksessa on todettu, että seuranta tulee mahdollisuuksien mukaan kytkeä tuulivoimapuistoa koskeviin lupamenettelyihin.

Kaava on maankäytön suunnitelma, jonka lainmukaisuutta arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä, että yleiskaavassa olisi annettava määräyksiä kaavan vaikutusten seurannasta. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää rakennuslupien myöntämistä ja rakennuslupamenettelyssä voidaan antaa tarkentavia haittojen rajoittamista koskevia lupamääräyksiä. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen valvoo näiden määräysten noudattamista. Tuulivoimaloiden toiminnasta mahdollisesti aiheutuvista haitallisesta vaikutuksista sekä niiden estämisestä ja rajoittamisesta säädetään lisäksi eräistä naapuruussuhteista annetusta laissa, terveydensuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa.

Valituksissa on myös väitetty kaavan olevan maaomistajille kohtuuton, koska tuulivoimaloiden rakentaminen alentaa lähialueen kiinteistöjen taloudellista arvoa, rajoittaa jokamiehen oikeuden toteuttamista sekä muun muassa vaikeuttaa tuulivoimalan lähelle sijoittuvan metsäpalstan hoitoa voimaloista aiheutuvan jäävaaran vuoksi.

Osayleiskaava-alue on tällä hetkellä pääosin maa- ja metsätalouskäytössä. Tuulivoimarakentaminen ei suoraan sulje pois muuta maankäyttöä kuin asuin- ja lomarakentamisen voimaloiden välittömässä läheisyydessä, mikäli tarkemmassa suunnittelussa otetaan huomioon muun muassa turvallisuuteen liittyvät seikat. Osayleiskaava-aluetta on siten edelleen mahdollista käyttää nykykäyttöä vastaavasti virkistysalueena sekä maa- ja metsätalousalueena. Tuulivoimaloista mahdollisesti aiheutuva jäävaara on mahdollista ottaa huomioon teknisin järjestelyin, joista määrätään tarkemmin voimaloiden rakennusluvissa.

Yleiskaavan kohtuuttomuuden arviointi on kokonaisharkintaa, jossa arvioinnin lähtökohtana on yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajan asemaan. Tuulivoimapuistojen laajimmalle ulottuvat vaikutukset ovat maisemallisia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaavan toteuttamisesta aiheutuva muutos maisemakuvassa ja tämän seikan mahdollinen vaikutus kiinteistön arvoon ei ole kuitenkaan sellainen maanomistajan kannalta kohtuuton haitta, jota maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetaan. Kuten edellä on todettu, osayleiskaava ei myöskään merkittävällä tavalla rajoita kaava-alueen nykyistä maankäyttöä. Kaava ei muillakaan valituksissa esitetyillä perusteilla ole maanomistajille kohtuuton.

Hallinto-oikeus voi tutkia osayleiskaavapäätöstä koskevien valitusten perusteella ainoastaan tehdyn kaavapäätöksen lainmukaisuuden. Hallinto-oikeus ei voi kumota tai muuttaa päätöstä sillä valituksissa esitetyllä perusteella, ettei kysymyksessä oleva tuulivoimahanke olisi tarpeen Satakunnan tuulivoimatuotannon kannalta tai että rakentaminen ei olisi tarkoituksenmukaista ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta.

Tuulivoimapuiston ympäristöluvan tarve arvioidaan erikseen ympäristösuojelulain säännösten mukaan. Ympäristölupa on oltava toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 § 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Yhteenveto

Köörtilän osayleiskaavan käsittelyyn ei ole osallistunut esteellisiä henkilöitä eikä päätös ole muutenkaan syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Osayleiskaavan laatimisessa on noudatettu maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen säätelemää kaavoitusmenettelyä ja vuorovaikutusta. Osayleiskaava on perustunut riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Kaava täyttää sitä koskevat yleiskaavan ja tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan erityiset sisältövaatimukset ja edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden saavuttamista. Yleiskaava ei myöskään aiheuta maanomistajille kohtuutonta haittaa. Kunnanvaltuuston päätös ei ole lainvastainen.

Köörtilän osayleiskaavaa ei ole määrätty tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kaavapäätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen ei siten ole aihetta.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä johtuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

D:n, A:n ym., E:n ym. sekä E ja F:n ym. valitukset on hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että he joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 74 §

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 17 § 2 momentti ja 19 § 3 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 24 § 2 momentti, 32 § 1 momentti, 39 §, 41 §, 62 §, 63 §, 65 §, 77 a §, 77 b § ja 188 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 §, 19 §, 30 § ja 32 §

Kuntalaki (365/95) 15 §, 15 a §, 59 § 1 momentti ja 90 §

Hallintolaki 27 §, 28 § ja 51 §

Valtioneuvoston 13.11.2008 hyväksymät tarkastetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Tuire Nurmio ja Kari Hartzell, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Merikarvian kunta on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Tuulivoimaloiden suojaetäisyys lähimpiin asuinrakennuksiin on liian lyhyt. Tuulivoimalamelu aiheuttaa terveysongelmia lähialueen asukkaille. Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan etäisyyden lähimpiin asuntoihin tulisi olla kaksi kilometriä. Lisäksi vaikutusarvioinnin tulisi olla huolellista ja vakuuttavaa sekä perustuttava luotettaviin lähtöarvoihin. Kaavahankkeen meluvaikutusten arviointi ei ole uskottava ja se on monin osin puutteellinen. Selvitystyössä ja vaikutusten arvioinnissa ei ole huomioitu riittävästi olemassa olevaa rakennuskantaa, melumallinnuksen puutteellisuuksia ja tuulivoimaloiden tuomia terveysriskejä. Vesa Viljasen asiantuntijalausunto NC/2015/12-L tuo esille useita puutteellisuuksia ja epävarmuustekijöitä, joita Pöyry Finland Oy:n melumallinnuksessa ei ole otettu huomioon. Melumallinnukseen tulee lisätä 5 dB johtuen muun muassa amplitudimodulaatiosta ja tuulivoimamelun kapeakaistaisuudesta.

Kaavamääräys maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin mukaisesta rakentamisrajoituksesta on lisätty ehdotusvaiheen nähtävillä olon jälkeen. Kaavaa hyväksyttäessä on muun ohella tältä osin tapahtunut menettelytapavirhe, kun kaavaluonnosta ja myöhemmin kaavaehdotusta ei ole siihen tehtyjen muutosten jälkeen asetettu uudelleen yleisesti nähtäville. Lisäksi on otettava huomioon, että rakentamisrajoitukset koskevat koko melunhaitta-aluetta, joka on huomattavasti kaava-aluetta laajempi.

Tuulivoimalat ovat sopimattomia maisemaan ja ympäristöön. Noin 1–2 kilomerin etäisyydellä voimalat näyttävät todella kookkailta ja hallitsevat maisemakuvaa.

Alueella esiintyvien suurpetojen kuten ahman, karhun, ilveksen ja suden esiintymisestä ei ole tehty riittäviä tutkimuksia ja selvityksiä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vaatimusten mukaisesti.

Alueen virkistyskäyttö estyy koska monelle tuulivoimapuistoalueelle on pääsy kielletty ja voimalavalmistajat neuvovat ihmisiä pysymään 400 metrin etäisyydellä tuulivoimaloista.

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen on ilmennyt, että kunnanhallituksen puheenjohtaja on ollut esteellinen osallistumaan 8.9.2014 ja 24.11.2014 päätöksentekoon, joka on liittynyt tuulivoimaa koskeviin valtuustoaloitteisiin. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee ottaa asia käsittelyyn ja palauttaa asia hallinto-oikeudelle.

B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi B on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Vaikutukset Köörtilän kulttuurimaisemaan ovat merkittäviä. Muutoksen merkitystä ei ole suhteutettu alueen luonteeseen, ominaispiirteisiin ja arvoihin. Maisemallisten yhteisvaikutusten arviointi yhdessä muiden tuulivoimahankkeiden kanssa on ollut puutteellista.

Kaavavalmistelun vuorovaikutus on ollut puutteellista. Kaavaehdotuksen ollessa nähtävillä 6.2.–14.3.2014 ovat aineistoista puuttuneet Lammelan ja Peipun kyliä koskevat maisemaselvitykset, jotka ovat valmistuneet vasta myöhemmin. Lisäksi Köörtilän kylän suunnalta julkaistiin paremmat realistisemmat kuvasovitteet vasta 15.10.2014. Kaavan selvitysaineistosta puuttuu kokonaan näkemäalueanalyysi, joten maisemavaikutusten arviointia ei ole voitu tehdä riittävän luotettavasti.

Tuulivoimaloista aiheutuva jäävaara tulee olla huomioitu jo osayleiskaavassa.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Kaavoituspäätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä johtuen tiedottamisvirheistä, valmistelun vajavaisuudesta, valtuustokokouksen virheellisistä pöytäkirjamerkinnöistä ja esteellisyyksistä. Lisäksi maakuntakaava ei ole ollut riittävästi ohjeena kaavaa laadittaessa.

Kunnan kaavoituskatsausta ei ole tehty ennen tuulivoimakaavoitushankkeiden käynnistymistä. Kunta ei ole myöskään tiedottanut kuntalain 29 §:n mukaisesti hankkeesta.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja I on esteellisenä edesauttanut kunnan tuulivoimahankkeiden edistymistä. Myös muita kunnanhallituksen jäseniä on ollut asiaa käsiteltäessä esteellisiä. Muun muassa Q on saanut huomattavaa hyötyä tuulivoimaloiden huomiovaloasennuksista.

Osayleiskaavassa on kaavoitettu vastoin maakuntakaavan ohjeistusta (29 %) suuremmalle alueelle asutusten keskelle ja voimaloiden määrä on nostettu yhdeksään.

Tuulivoimalat aiheuttavat terveysongelmia alueen asukkaille. Kaava on kohtuuton, koska kaavamääräyksen mukaan asuin- ja lomarakennuksia ei voida osoittaa alueille, joilla niitä koskevat melun ohjearvot ylittyvät. Meluselvityksen puutteellisuudesta johtuen meluvyöhykkeet muodostuvat arvioitua laajemmiksi. Melu- ja välkevaikutukset kohdistuvat terveyteen, viihtyvyyteen ja kiinteistöjen arvoon. Myös maisemavaikutukset laskevat alueen kiinteistöjen arvoa. Voimalat aiheuttavat terveysvaikutuksia myös maaperän tärinän kautta.

Yli kymmenen kilometrin päähän näkyvät tuulivoimalat eivät sovi maa- ja metsätalous ja loma-asutusalueelle.

Konsulttiyhtiö Pöyry Finland Oy:n tekemässä melumallinnuksessa on virheitä. Takuuarvoa on käytetty virheellisesti, äänen kapeakaistaisuutta, merkityksellistä sykintää ja laskennan epävarmuutta ei ole huomioitu.

Osayleiskaavan yleismääräyksiä tarkistettaessa määräyksistä on poistettu tuulivoimaloiden säädettävyyttä koskeva määräys. Tämän osayleiskaavaan tehdyn merkittävän heikentävän muutoksen johdosta kaava olisi tullut asettaa uudelleen nähtäväksi.

Tuulivoimaloiden rakentaminen heikentää alueen kaivojen vedenlaatua ja riittävyyttä. Myös pintavedet likaantuvat. Voimalat aiheuttavat haitallisia vaikutuksia luonnon eläimistölle kuten lepakoille.

D on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä. Lisäksi oikeudenkäyntikulut on korvattava.

Vaatimuksensa tueksi D on uudistanut asiassa aikaisemmin hallinto-oikeudessa esittämänsä ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Useat kunnanhallituksen ja -valtuuston jäsenet ovat olleet esteellisiä päättämään Köörtilän tuulivoimakaavasta. Kunnanhallituksen puheenjohtaja I on maanomistaja ja -vuokraaja Korpi-Matin tuulivoima-alueella. Myös N:n poika omistaa kiinteistön Korpi-Matin alueelta. Q on toiminut yhteistyössä tuulivoimayhtiöiden kanssa tornivalojen suunnittelussa. Lisäksi useat muut jäsenet sekä kunnanjohtaja ovat esteellisiä yritystoimijoina, metsäalan elinkeinoharjoittajina tai työsuhteensa kuntaan perusteella.

Tuulivoimakaavaan liittyvää tiedottamista ei ole hoidettu asianmukaisesti. Vuoden 2014 kaavoituskatsaus on tehty jälkikäteen eli liian myöhään, jotta sillä olisi ollut merkitystä tiedottamisen kannalta.

Laaditut meluselvitykset ovat virheellisiä. Tuulivoimaloiden melu-, välke- ja maisemahaitat aiheuttavat useita terveydellisiä ongelmia. FM Vesa Viljasen asiantuntijalausunto on otettava huomioon. Melumallinnuksessa on otettava huomioon myös matalataajuiset äänet ja infraäänet. Tuulivoimaloiden melupäästöt melualueineen aiheuttavat rakennuskiellon laajalle alueelle. Tämä ja terveysongelmat ovat kohtuuton haitta maanomistajille ja asukkaille.

Pohjavesialueet on selvitettävä ja varmistettava kiinteistöjen kaivovesien puhtaana pysyminen. Suot ja nevat sekä pohja- ja pintavedet on suojeltava. Osayleiskaavassa ei ole otettu huomioon liito-oravien pesimäpaikkojen vaarantumista. Tuulivoimaloita ei saa myöskään sijoittaa luonnonsuojelualueille eikä niiden läheisyyteen. Alueelta on havaintoja merikotkista. Merikotkaselvitys on tehtävä eikä tuulivoimaloita saa sijoittaa merikotkan esiintymisalueille törmäysvaaran vuoksi. Köörtilän alue on osa arvokasta lintualuetta.

Kaavan M-1-aluetta koskevaa kaavamääräystä on muutettu. Kaavaehdotus olisi tämän vuoksi ollut asetettava uudelleen nähtäville.

Köörtilän tuulivoimahankkeen ympärillä olevien kylien maisema-arvot ja ominaispiirteet tulee ottaa huomioon.

Tuulivoimaloiden vaikutukset puolustusvoimien tutkiin ja muihin toimintoihin tulee selvittää.

E ja hänen 36 asiakumppaniansa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Merikarvian kunnan on korvattava valittajien oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi he ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Kunnanhallituksen puheenjohtaja I on ollut esteellinen Köörtilän tuulivoimakaavaa käsiteltäessä Korpi-Matin alueella olevan maanomistuksensa ja siihen liittyvän tuulivoimayhtiön kanssa tehdyn maanvuokrasopimuksen johdosta.

Hallinto-oikeudessa valittajien vaatimusten perusteluja ei ole otettu huomioon. Erityisesti Vesa Viljasen asiantuntijalausunnolle ei ole annettu merkitystä.

Kunnanhallituksen (20.10.2014) ja kunnanvaltuuston (15.12.2014) kokouksista laaditut pöytäkirjat ovat puutteellisia.

Kaavaehdotuksen kuulemismenettely ei ole ollut riittävää. M-1-alueen rakentamisrajoituksen lisäyksen ja voimaloiden säädettävyyttä koskevien kaavamääräysten osalta muutokset ovat olleet niin merkittäviä, että kaava olisi tullut asettaa uudelleen nähtäväksi.

E, F, G ja H ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Merikarvian kunnan on korvattava valittajien oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi he ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole huomioitu asianosaisten lausuntoja. Muun muassa Vesa Viljasen asiantuntijalausuntoa ei ole huomioitu. Kaavan lainmukaisuus tulee selvittää infraääneen liittyen. Tuulivoimaloiden aiheuttama infraääni aiheuttaa kohtuutonta haittaa suurelle joukolle ihmisiä.

Merikarvian kunnanhallitus on antanut valitusten johdosta selityksen, jossa se on esittänyt, että valitukset hylätään.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

B on antanut vastaselityksen.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

D on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.

E ja hänen 36 asiakumppaniansa ovat antaneet vastaselityksen.

E, F, G ja H ovat vastaselityksessään viitanneet aiemmin lausumaansa.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä (diaarinumerot 1123/1/16, 1134/1/16 ja 1182/1/16) ratkaissut valitukset Turun hallinto-oikeuden päätöksestä 18.3.2016 nro 16/0063/1, joka koskee Merikarvian kunnassa olevaa Korpi-Matin tuulivoimapuiston osayleiskaavaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Kunnanvaltuuston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat seuraavaa osayleiskaavan yleisiin määräyksiin sisältyvää yleiskaavamääräystä:

"Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä."

Kunnanvaltuuston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan myös siltä osin kuin ne koskevat seuraavaa osayleiskaavan M-1-merkintään liittyvää yleiskaavamääräystä:

"Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueelle. Alueella on voimassa MRL 43.2 § mukainen rakentamisrajoitus."

2. Muilta osin valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muilta osin muuteta.

3. A:n ja hänen asiakumppaninsa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

D:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

E:n ja hänen 36 asiakumppaninsa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

E:n, F:n, G:n ja H:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

4. Lausuminen A:n ja hänen asiakumppaninsa, D:n, E:n ja hänen 36 asiakumppaninsa ja E:n, F:n, G:n ja H:n täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1. Kaavamääräysten kumoaminen

Kysymyksenasettelu

B sekä E, F, G ja H ovat valituksissaan hallinto-oikeudelle perustelleet vaatimuksiaan osayleiskaavan kumoamisesta muun ohella sillä, että kaavan rakentamisrajoitus, joka estää uusien asuin- ja lomarakennusten sijoittamisen alueelle, aiheuttaa maanomistajille kohtuutonta haittaa. He ovat valituksissaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä. Myös muissa valituksissa on sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiinnitetty huomiota kaavamääräyksiin, jotka estävät rakentamisen alueelle. Asiassa on tästä syystä otettava kantaa muun ohella siihen, onko puheena olevia kaavamääräyksiä pidettävä lainvastaisina.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajille tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan mainitussa pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 ja 140 §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n 1 momentin mukaan, jos maa asemakaavassa tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen nojalla yleiskaavassa on osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, kunta tai, jos alue on kaavassa tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin, tämä on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen. Kohtuullista hyötyä arvioitaessa otetaan huomioon yleiskaavasta tai ranta-asemakaavasta maanomistajalle johtuva hyöty. Lunastus- tai korvausvelvollisuus ei koske 75 §:ssä tarkoitettua yhteiskäyttöaluetta, 91 §:ssä tarkoitettua aluetta, 93 §:ssä tarkoitettua yleisen tien tiealuetta eikä 94 §:ssä tarkoitettua katualuetta. Mainitussa momentissa tarkoitettu lunastus- tai korvausvelvollisuus voi koskea maa- ja metsätaloutta varten osoitettua aluetta vain, jos kaavassa on asetettu sen käyttöä koskevia erityisiä rajoituksia.

Yleiskaavamääräykset

Osayleiskaava-alue on varattu pääkäyttötarkoitukseltaan maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-1) lukuun ottamatta pinta-alaltaan vähäistä luonnonsuojelualueeksi (SL) varattua aluetta.

Pääkäyttötarkoitukseltaan M-1-alueeksi varatulle alueelle on osoitettu viivamerkinnöin yhdeksän tuulivoimaloiden aluetta (tv).

M-1-aluetta koskeva yleiskaavamääräys kuuluu: ”Alueella sallitaan maa- ja metsätalouden harjoittamista palveleva rakentaminen. Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita niille erikseen osoitetuille alueille sekä niitä varten huoltoteitä ja teknisiä verkostoja. Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueelle. Alueella on voimassa MRL 43.2 § mukainen rakentamisrajoitus.”

Yleiskaavan yleisissä määräyksissä on lisäksi määrätty: ”Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä.”

Kaavaselostuksessa (s. 32–33) todetaan seuraavaa: ”Maa- ja metsätalousvaltainen alue määräykseen on lisätty, että uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueelle. Alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 43.2 §:n mukainen rakentamisrajoitus”. Kaavaselostuksen mukaan yleisiin määräyksiin on lisätty myös, että uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä.

Kaavaehdotuksessa M-1-alueita koskeva kaavamääräys on ollut muodossa: ”Mikäli alueelle suunnitellaan sijoitettavaksi uusia melulle herkkiä toimintoja, on suunnittelussa otettava huomioon melun torjunta siten, että valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot eivät ylity.”

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on kaavaehdotuksesta 16.5.2014 antamassaan lausunnossa esittänyt, että suunnittelun lähtökohtana tulee olla, ettei M-1-alueelle sijoiteta lainkaan melulle herkkiä toimintoja. ELY-keskus on katsonut, että kaavamääräys tulee muotoilla siten, ettei alueella sallita asuinrakentamista. ELY-keskuksen mukaan M-1-aluetta koskevaan määräykseen tulee näin ollen sisällyttää ehdoton rakentamisrajoitus (MRL 43.2 §).

Asiakirjoista ilmenee, että M-1-alueita koskeva kaavamääräys on muutettu kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksyttyyn muotoonsa ELY-keskuksen lausunnon johdosta.

Kaavan yleismääräyksissä on määrätty myös seuraavaa: ”Tuulivoimaloista ei saa aiheutua ohjearvot (Vnp 993/1992 & Ympäristöhallinnon ohje 4/2012) ylittävää melua kaava- ja lähialueen olemassa olevalle asutukselle.”

Oikeudellinen arviointi

Harkinnan lähtökohdat

Yleiskaavassa on sinänsä mahdollista rajoittaa rakentamista melualueille ja käyttää ohjauskeinona maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä ehdotonta rakentamisrajoitusta. Tällaisista määräyksistä on esitetty esimerkkejä ympäristöministeriön julkaisemassa oikeudelli- sesti sitomattomassa maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -sarjan oppaassa n:o 11 ”Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset”. Mainitun oppaan mukaan melualueet osoitetaan joko rajaus- tai rasterimerkinnällä, jonka yhteyteen tehdään merkintä ”me”.

Oikeudellisesti sitomattomassa julkaisussa ”Tuulivoimalarakentamisen suunnittelu” (Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012 ja ohjeen päivitys 5/2016) todetaan muun ohella seuraavaa: ”Kohtuuttomuuden arviointi kaavoituksessa on kokonaisharkintaa, jossa arvioinnin lähtökohtana ovat yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajien asemaan. Tällöin huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi muiden maanomistajien kohteluun kaavoituksessa, muiden kilpailevien maankäyttötarpeiden merkitykseen, alueen sijaintiin ja maanomistajien mahdollisesti kaavasta saamaan hyötyyn. Kohtuuttomuuden arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että yleiskaavoituksessa ei ole katsottu voitavan kaavamääräyksellä rajoittaa laajalla alueella yksityisen alueen käyttöä toisen yrityksen harjoittaman ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Viimeksi mainitulla seikalla on merkitystä esimerkiksi maanomistussuhteiltaan pirstoutuneilla alueilla, joilla rakennettavien tuulivoimaloiden vaikutukset saattavat ulottua muiden kiinteistöjen alueille.”

Kunnanvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on hallintopäätös, josta tulee riittävän selkeästi käydä ilmi, miten sitä on pidettävä ohjeena toteutettaessa kaavaa rakennus- ja toimenpidelupamenettelyissä sekä mahdollisessa maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaisessa menettelyssä.

Yleismääräyksiin sisältyvä määräys

Yleismääräyksiin sisältyvällä rakentamismääräyksellä rajoitetaan uutta rakentamista, joten määräys sisältää rakentamisrajoituksen. Määräyksellä on määritelty ennalta, millainen rakentaminen vaikeuttaa yleiskaavan toteuttamista, joten määräys sisältää maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun ehdottoman rakentamisrajoituksen.

Yleiskaavassa on sinänsä mahdollista rajoittaa rakentamista melualueille ja käyttää ohjauskeinona maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä ehdotonta rakentamisrajoitusta.

Yleisen määräyksen osalta kaavassa ei ole kaavakartalla osoitettu niitä alueita, joita rakentamisrajoitus koskee, vaan rajoituksen kiinteistöllinen ulottuvuus ratkaistaan sen perusteella, voiko alueelle aiheutua määräyksessä mainitut ohjearvot ylittävää melua. Tällaisesta kaavamääräyksestä ei käy riittävän yksiselitteisesti ilmi, miten kaavaa on pidettävä sitä toteutettaessa ohjeena ja minkä kiinteistöjen alueilla rakentamista on rajoi- tettu. Tähän nähden ei ole riittäviä edellytyksiä arvioida, miten rajoitus vaikuttaa maanomistajien oikeuteen rakentaa maalleen ja miten maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä rajoitusta on sovellettava yksittäistapauksissa. Niin ikään puuttuvat edellytykset arvioida maanomistajakohtaisesti, täyttääkö yleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa säädetyn kohtuullisuuden vaatimuksen.

M-1-alueita koskeva määräys

M-1-alueita koskevalla rakentamismääräyksellä kielletään uusien asuin- ja lomarakennusten tai muun melusta häiriintyvän toiminnan sijoittaminen alueelle. Määräyksen antoperusteeksi ilmoitetaan maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentti, joten määräys sisältää ehdottoman rakentamisrajoituksen.

Rakentamisrajoitus koskee yleiskaavan M-1-aluetta kokonaisuudessaan. Kaavaselostuksen mukaan M-1-alueen pinta-ala on noin 490 hehtaaria.

Kaavaselostuksen mukaan kaava-alueen kiinteistöt ovat yksityisomistuksessa. Kaavaselostuksesta ilmenee edelleen, että toiminnanharjoittajat ovat tehneet vuokrasopimuksen niiden maanomistajien kanssa, joiden alueille voimalat sijoittuvat.

Kaava-asiakirjoista ei ilmene, millä perusteella M-1-alueita koskeva rakentamisrajoitus on lisätty kaavaan. On kuitenkin ilmeistä, että rajoituksen tarkoituksena on estää tuulivoimaloiden toimintaa rajoittavan asutuksen muodostuminen voimaloiden melualueelle.

M-1-alue on pinta-alaltaan huomattavan laaja eikä asiakirjoista ilmene, onko alue kaikilta osin tuulivoimaloiden melualuetta. Siten asiakirjojen perusteella ei voida arvioida, onko koko M-1-alueen kattava rakentamisrajoitus tarpeen.

Rakentamisrajoitus koskee suurta määrää kiinteistöjä alueella, jolla kiinteistöjaotus on pirstaleinen. Ennen rakentamisrajoituksen lisäämistä kaavaan ei ole selvitetty rajoituksen kohteena olevien kiinteistöjen omistajien kaavasta mahdollisesti saamaa hyötyä ja kaavan kohtuullisuutta heidän osaltaan.

Tähän nähden kaavan perustana olevat selvitykset eivät täytä tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä asetettuja vaatimuksia ja asiassa puuttuvat edellytykset arvioida, täyttääkö kaava kaikkien maanomistajien osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa säädetyn kohtuullisuuden vaatimuksen ja maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimukset.

Määräysten kumoaminen

M-1-alueita kokonaisuudessaan koskeva kaavamääräys on ristiriidassa yleismääräyksiin sisältyvän vain melualueita koskevan määräyksen kanssa. Tämän vuoksi ja muutoin edellä lausutuin perustein kaavan yleismääräyksiin ja M-1-aluetta koskevaan määräykseen sisältyvät ehdottomat rakentamisrajoitukset on kumottava oikeudellisesti epäselvinä, keskenään ristiriitaisina ja osin puutteellisiin selvityksiin perustuvina.

Määräykset eivät kuitenkaan ole niin keskeinen osa kaavaratkaisua, että kunnanvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä ja hallinto-oikeuden päätös olisi tällä perusteella kumottava kokonaan.

2. Valitusten hylkääminen

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muutoin kuin edellä mainittujen kaavamääräysten osalta ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneillensa ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, D:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, E:lle ja hänen 36 asiakumppanille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, E:lle, F:lle, G:lle ja H:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.

Article 2

$
0
0

Maankäyttö ja rakentaminen – Yleiskaava – Kaavamääräys – Rakentamisrajoitus – Kohtuuttomuus – Tuulivoima – Melualue – Selvitykset

Taltionumero: 3891
Antopäivä: 17.8.2017

Tuulivoimayleiskaavan M-1-alueita koskeva maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin nojalla annettu yleiskaavamääräys, jonka mukaan uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saanut sijoittaa alueelle, sekä saman yleiskaavan yleismääräyksiin sisältyvä määräys, jonka mukaan uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saanut sijoittaa alueille, joilla ohjearvojen mukaiset melutasot voivat ylittyä, kumottiin lainvastaisina. Huomattavan laajojen M-1-alueiden osalta ei ollut arvioitu määräyksen tarpeellisuutta ja maanomistajakohtaista kohtuullisuutta eivätkä kaavan perustana olleet selvitykset täyttäneet tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Yleismääräyksestä ei puolestaan ilmennyt riittävän täsmällisesti miten sitä oli pidettävä ohjeena kaavaa toteutettaessa. Tämän ohella määräykset, jotka tulisivat koskemaan osittain samoja alueita, olivat keskenään ristiriidassa.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 § 4 momentti, 41 § 1 momentti ja 43 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.

Article 1

$
0
0

Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitus (Kaitasuo, Humppila)

Taltionumero: 3930
Antopäivä: 17.8.2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.4.2016 nro 16/0172/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 26.2.2015 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 24/2015/2 myöntänyt Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle luvan Kaitasuon turvetuotantoon Humppilan kunnassa Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennyksen mukaisesti lukuun ottamatta turvetuotantoa lohkon 3 läntisellä noin 5 hehtaarin alueella, jonka osalta aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen. Lupa koskee noin 85 hehtaarin aluetta, josta tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 41 hehtaaria.

Aluehallintovirasto on hylännyt luvan saajan pyynnön saada aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–16, joista lupamääräykset 1–6 ja 13–14 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä olevan 25.9.2014 päivätyn pääpiirustuksen mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Kontionojaan.

2. Tuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä olevan 25.9.2014 päivätyn pääpiirustuksen nro 1449 mukaisesti, ottaen huomioon lohkoa 3 koskeva muutos, sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja laskeutus-/selkeytysaltaiden kautta sekä käsiteltävä ympärivuotisesti pintavalutuskentällä sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla.

Pintavalutuskenttä on rakennettava siten, että töiden haitalliset vaikutukset vesistöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Pintavalutuskenttää rakennettaessa ei saa tarpeettomasti vahingoittaa alueen kasvillisuutta. Oikovirtaukset on estettävä patoamalla ojat riittävän tiheästi soveltuvalla pintavalutuskentän ulkopuolelta tuodulla materiaalilla. Tarvittaessa on tehtävä virtausohjaimia. Vesi on jaettava pintavalutuskentälle tasaisesti.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutus- /selkeytysaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Altaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaiset.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja ja vedet on johdettava pintavaluntana vesistöön, jos se on mahdollista.

3. Pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava sitä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista kemikaloinnilla koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

5. Laskeutusaltaiden ja niiden jälkeisten vesienkäsittelyrakenteiden on oltava käytössä ennen sarkaojitusta ja suon pintakerroksen poistamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

6. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

(---)

Tarkkailut

13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

14. Vesistötarkkailu on toteutettava kahdesta vesistötarkkailupisteestä Kontionojasta, yhdestä tuotantoalueen kuivatusvesien laskukohdan yläpuolelta ja yhdestä pisteestä alapuolelta. Näytteet otetaan kolme kertaa vuodessa. Näytteenottoajankohdat ovat maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuu sekä syys-lokakuu. Näytteistä tehtävät analyysit: lämpötila, kiintoaine, sameus, pH, väri, CODMn, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori (elokuu), kokonaistyppi, rauta ja sähkönjohtokyky. Lisäksi virtaama määritetään näytteenoton yhteydessä aina kun se on mahdollista.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Humppilan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry:n ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry:n valituksen muutoin hyläten muuttanut lupamääräystä 13. Lupamääräys 13 kuuluu muutettuna seuraavasti (muutokset kursiivilla):

13. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Lisäksi toiminnanharjoittajan on esitettävä Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma vedenlaadun ja virtaaman seurannasta ylivirtaamatilanteissa niin, että kuormitus voidaan luotettavasti arvioida. Suunnitelma on toimitettava Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7 - 9 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista. Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan lisäksi määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Hallituksen esitykseen 120/2004 vp sisältyvien ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaisesti vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisinaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin. Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

Luonnonsuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelulain 6 luvun säännöksiä eliölajien suojelusta sovelletaan Suomessa ja Suomen talousvyöhykkeellä luonnonvaraisina esiintyviin eläin- ja kasvilajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä sekä taloudellisesti hyödynnettäviä kalalajeja. Tästä poiketen 44 ja 49 §:n soveltamisalasta säädetään mainituissa pykälissä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty.

Selvitysten riittävyys

Hallinto-oikeus katsoo, että hakemus täydennyksineen sisältää riittävällä tarkkuudella esitetyt, ympäristönsuojelulain 35 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksessa edellytetyt lupaharkinnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot alueen luonnonarvoista ja tuotannon ennalta arvioiduista vesistövaikutuksista.

Maakunta- ym. kaavat, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta sekä soidensuojeluohjelma

Maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys tulee yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitavaksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon alueella ovat voimassa Pirkanmaan 1. maakuntakaava ja Kanta-Hämeen maakuntakaava, joissa ei ole Kaitasuon aluetta koskevia varauksia. Se, että maakuntakaavoissa ei ole Kaitasuon osalta turvetuotantovarausta, ei ole sellaisenaan esteenä turvetuotantotoiminnan sijoittamiselle tuolle alueelle. Tältä osin ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa on otettava huomioon, että maakuntakaavassa ei ole osoitettu muuta käyttötarkoitusta kyseiselle alueelle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Tällä ohjausvaikutuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Alueidenkäyttötavoitteiden sisältö voidaan osaltaan ottaa lupa-asiassa selvityksenä huomioon.

Valtioneuvoston periaatepäätöksellä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia. Lupaa ja lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa periaatepäätös voidaan ottaa selvityksenä huomioon.

Soidensuojelun täydentämiseksi laaditun soidensuojelutyöryhmän ehdotuksen (Ympäristöministeriön raportti 26/2015) liitteen 9 mukaan Kaitasuo on valittu suoksi, jonka luonnonarvoilla on valtakunnallista merkitystä. Liitteen mukaan yksityisten, yhteisöjen ja yritysten omistamien soiden maankäyttöön ei esitetä mitään rajoituksia tai velvoitteita vaan niille ehdotetaan vapaaehtoisia suojelukeinoja toteutettavaksi pitkällä aikajänteellä. Soidensuojeluohjelma voidaan ottaa selvityksenä huomioon samoin kuin edellä mainittu periaatepäätöskin.

Urjalan kunnanvaltuuston hyväksymällä Urjalan kunnan alueelle laaditulla, lainvoimaa vailla olevalla oikeusvaikutteisella tuulivoimaosayleiskaavalla ei ole merkitystä arvioitaessa Humppilan kunnan alueelle sijoittuvaa turvetuotantohanketta. Vastaava kaava Humppilan kunnan alueelle on vasta valmisteluvaiheessa.

Luontoarvot ja vesistövaikutukset

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa noudatetaan ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin nojalla, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonto ja sen monimuotoisuus voidaan ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat kysymyksessä olevasta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä edellyttävät.

Kaitasuon alueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiassa saadun selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle.

Kaitasuon turvetuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella (35.9) sijaitsevalla Kojonjoen (35.96) ja Punkalaitumenjoen (35.94) valuma-alueella tarkemmin Koijoen alaosan (35.963) ja Jalasjoen (35.948) valuma-alueella. Kaitasuon kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta reittiä Kontionoja-Koijoki/Koenjoki-Kojonjoki-Loimijoki. Ympäristöluvan mukaan vedet on käsiteltävä ympärivuotisesti 4,0 ha:n pintavalutuskentällä. Pintavalutuskenttä on aiemmin ojitettu ja pintavalutuskentän osuus on 5 % hankealueen pinta-alasta.

Kaitasuota lähin Natura 2000 -alue, Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alue sijaitsee lähimmillään noin 1,5–2 kilometrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Kaitasuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä ei johdeta kysymyksessä olevalle Natura-alueelle. Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon ojitus muuttaa laskennallisesti Jalasjoen valuma-aluetta (35.948) siten, että Jalasjoen valuma-alueelta (35.948) siirtyy 30 hehtaarin alue Koijoen alaosan valuma-alueelle (35.963).

Hallinto-oikeus katsoo, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukainen arviointi ei ole tässä hankkeessa tarpeen. Kaakkosuo-Kivijärven Natura 2000 -alue (F10348002) sijaitsee lähimmillään noin 1,5 kilometrin päässä Kaitasuon turvetuotantoalueen itäpuolella. Alueen suojeluperuste on suoluonnon osalta Palkkisuon keidassuo. Hallinto-oikeus toteaa, että Natura-alueella ja Kaitasuolla esiintyvällä suolajistolla todennäköisesti on ekologinen yhteys. Koska osa Kaitasuota edelleen säilyy nykytilassaan ja koska turvetuotantoon otettavat osat Kaitasuota ovat osin ojitettuja suomuuttumia, hankkeesta ei ole odotettavissa sellaisia heijastusvaikutuksia Palkkisuon ekologiaan, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä.

Kaitasuon länsipuolella lähimmillään noin 430 metrin etäisyydellä sijaitsee vedenhankintaan soveltuva II luokan pohjavesialue Kangasniemi. Hakemuksen mukaan lyhyestä etäisyydestä johtuen Kaitasuon kuivatus sekä turvetuotanto saattavat alentaa pohjavesialueen veden korkeutta, mutta veden laatuun kuivatuksella tai tuotannolla ei katsota olevan vaikutusta. Hakemuksen mukaan Kaitasuon pintavesien poisjohtaminen Kontionojaan saattaa jopa parantaa pohjaveden laatua. Hämeen ELY-keskuksen lausunnon 17.11.2014 mukaan toiminnalla ei ole vaikutusta alueen pohjaveden laatuun tai määrään.

Hallinto-oikeus katsoo, että Kaitasuon turvetuotantotoiminnan päästöt eivät ennalta arvioiden vaaranna vesienhoidon suunnittelussa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Hallinto-oikeus yhtyy Hämeen ELY-keskuksen käsitykseen, että luvanmukainen toiminta ei vaikuta (haitallisesti) pohjaveteen.

Vesistöpäästöjen tarkkailu, lupamääräyksen 13 muutos

Oikeudellisesti sitomattoman, mutta selvitysaineistoa sisältävän Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013) mukaan merkittävä osa turvetuotantoalueiden vesistöpäästöistä muodostuu ylivirtaamatilanteissa, jolloin liikkeellä ovat suurimmat ainemäärät ja jolloin myös vesienkäsittelyrakenteiden puhdistustehokkuus usein heikkenee.

Turvetuotannosta aiheutuvan kokonaiskuormituksen arvioimiseksi ja erityisesti lupamääräyksessä 3 pintavalutuskentälle asetettujen puhdistustehovaatimusten laskemiseksi vuosikeskiarvona on tärkeää saada tietoa myös ylivirtaamatilanteiden aikana vesistöön pääsevästä kuormituksesta. Lupamääräyksen 3 noudattamisen varmistamiseksi ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentti ja 46 §:n 1 momentti, lupamääräystä 13 on muutettava edellä ratkaisuosasta ilmenevästi.

Tarkkailusuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä on erityisesti otettava huomioon, että tarkkailulla saadaan selville todellinen vesistöön kohdistuva kuormitus tilanteissa, joissa virtaama on poikkeuksellisen suuri. Riittävä näytteidenottomäärä esitetään edellä mainitussa suunnitelmassa, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun muuten otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja siinä mainitut säännökset sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, ettei perusteita päätöksen kumoamiseen tai enempään muuttamiseen ole esitetty. Lupa Kaitasuon turvetuotannolle on voitu myöntää.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 5 § 1 momentti, 35 § 2 momentti, 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 46 § 1 momentti, 50 § 2 momentti ja 96 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki 37 § 1 momentti sekä 65 § 1 ja 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asia ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Jan Eklund ja Pirjo Joutsenlahti. Esittelijä Anneli Järvenpää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja lupahakemus hylätään.

Yhdistykset ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty. Kaitasuo on suurelta osin ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen. Se on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi soidensuojelun täydennysohjelmassa (Alanen & Aapala 2015). Suo on tärkeä sekä luonto- ja virkistysarvojen että vesiensuojelun kannalta. Kaitasuon kuivatuksesta ja turpeenkaivusta aiheutuvat vesistöpäästöt olisivat vastoin ympäristönsuojelulakia, koska ne aiheuttaisivat merkittävää ympäristön pilaantumista. Päästöt myös estäisivät osaltaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisten, vesien tilaan liittyvien tavoitteiden saavuttamista ja toteutumista.

Turpeenkaivuu Kaitasuolta vaarantaisi vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen erityisesti Koijoella, jonne suon kuivatusvedet ohjattaisiin pintavalutuskentältä reittiä Kontionoja–Koijoki/Koenjoki–Kojonjoki–Loimijoki. Loimijoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi. Aluehallintovirasto perustelee, että Kaitasuon vaikutus joen tilaan on marginaalinen ja että turpeenotolla ei ole vaikutusta vesistön hyvän tilan saavuttamistavoitteeseen. Nykytiedon perusteella pintavalutuskentät, joita pidetään parhaana käyttökelpoisena tekniikkana, eivät kuitenkaan pysty pidättämään rankkasateiden ja kevättulvien aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia turpeenkaivualueilta. Jopa 90 prosenttia turpeenottoalueiden vesistökuormituksesta syntyy rankkasateiden ja kevättulvien eli niin sanottujen ylivirtaamatilanteiden aikana. Silti lupapäätöksessä ei esitetä pintavalutuskenttiä parempia ratkaisuja.

Koijoki on pienehkö joki, jonka leveys on reilut 10 metriä kohdassa, jossa Kaitasuon kuivatusvesiä tuova Kontionoja yhtyy jokeen. Myös Koijoen alaosan valuma-alue on myös varsin pieni, noin 33,8 km2. Koijoen ekologinen tila on vain välttävä. Lupapäätöksessä ei ota kantaa Kaitasuon kuivatuksen ja turpeenoton vaikutuksiin Loimijoen yläpuoliseen Koijokeen, eikä mahdollisuuksia saavuttaa vesienhoitolain tavoitteen mukainen hyvä tila arvioida lainkaan.

Vaasan hallinto-oikeus teki 21.5.2015 aivan toisenlaisen päätöksen liittyen vesienhoitolain ja vesienhoidon suunnittelun tavoitteisiin Kihniön Sarvinevan turpeenottoa käsittelevässä ympäristölupapäätöksessään. Korkein hallinto-oikeus vahvisti hallinto-oikeuden päätöksen 11.3.2016. Sarvinevan tapauksessa kuivatusvedet olisi johdettu Kihniönjokeen, jonka ekologinen tila on arvioitu huonoksi. Sarvinevan turpeenoton hankealue muodostaa 0,7 % Kihniönjoen yläosan valuma-alueesta. Koijoki ei ole yhtä huonossa tilassa kuin Kihniönjoki, mutta kuitenkin vain välttävässä tilassa. Kaitasuon turpeenoton 85 hehtaarin hankealue muodostaa noin 2,5 % Koijoen alaosan valuma-alueesta, mikä on peräti 3,5-kertainen määrä verrattuna Sarvinevan osuuteen Kihniönjoen yläosan valuma-alueesta. Kaitasuo tosin sijaitsee Koijoen alaosan ja Jalasjoen valuma-alueiden rajalla, mutta Koijoki ja sen alaosan valuma-alue ovat tässä yhteydessä oleellisia, koska kuivatusvedet johdettaisiin Koijokeen.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy mainitsee aluehallintovirastolle antamassaan vastineessa muun muassa seuraavasti: "Koijoen virtaamat vaihtelevat suuresti, kuivaan aikaan ei virtausta ole ja rankkasateet voivat nostaa vuorokauden aikana vedenpintaa 3-4 metriä.” Vastineessa kerrotaan myös, että joen vesitaloutta on pyritty parantamaan perkauksin ja pohjapadoin. Suon ojittaminen tulee huonontamaan joen tilannetta myös tältä osin, sillä suon sateita pidättävä vaikutus menetetään. Sadevedet virtaavat nopeasti ojia pitkin jokeen, pintavalutuskenttä ei merkittävästi pysäytä veden virtaamista voimakkaiden sadejaksojen aikaan. Kuivat kaudet tulevat todennäköisesti alkamaan aiemmin, johtuen vesien nopeammasta poistumasta.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös 20.8.2010 antamallaan päätöksellä ympäristölupaa koskeneen hakemuksen Soinin Koirasuolla juuri vesiensuojelusyistä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Maakuntien rajalla sijaitsevana kohteena Kaitasuo päätyi soidensuojelun täydennysohjelmassa Pirkanmaan ELY-keskuksen valmisteltavaksi. Kuten aluehallintoviraston päätöksestä käy ilmi, ELY-keskus teki ohjelmaan liittyvän maastokartoituksen Kaitasuolla 25.7.2013 ja tulosten perusteella asetti Kaitasuon Pirkanmaalla inventoitujen kohteiden parhaaseen luokkaan. Lopulta syksyllä 2015 ympäristöministeriön soidensuojelutyöryhmä päätyi pitämään Kaitasuota valtakunnallisesti arvokkaana eli suojeluohjelmaan kuuluvana kohteena. Kaitasuon valinta ohjelmakohteeksi alleviivaa suon valtakunnallisesti merkittäviä luonnonarvoja. Jos suon valtakunnallisesti merkittävät luonnonarvot ja sisältyminen soidensuojelun täydennysohjelmaan olisivat olleet aluehallintoviraston tiedossa päätöstä tehtäessä, ne olisivat vaikuttaneet päätökseen suoluonnon kannalta edullisesti.

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa Kaitasuo kuuluu suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen vyöhykkeeseen, jota ei tosin ole merkitty kaavakarttaan. Vyöhykkeet on jätetty kaavan taustamateriaaliksi. Kaavaselostuksen liitteessä 4a kyseistä vyöhykettä kuvataan näin: "Isosuon–Telkunsuon–Kaakkosuon suoluonnon monimuotoisuusvyöhykkeellä olevat nykyiset tuotantoalueet peltojen lisäksi erottavat vyöhykkeellä olevien suojelusoiden kytkeytymistä toisiinsa."

Kaitasuon kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Kaitasuota ei ole suojeltu, sen säästyminen turpeenotolta on tärkeää läheisen laajan suojelualueen, Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alueen, kannalta. Kaitasuo ja suojeltu Kaakkosuo muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Kaitasuolta alettaisiin nostaa turvetta, saattaisivat myös Kaakkosuon luonnonarvot vähentyä. Monet eliölajit, kuten Kaitasuolla elävät harvinaistuneet suoperhoset, tarvitsevat elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä.

Valtioneuvoston vuonna 2008 hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ohjeistetaan turpeenoton sijoittamista: "Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja." Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia, sillä Kaitasuo ei kokonaisuutena ole merkittävästi muuttunut.

Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta 30.8.2012 kehottaa säästämään ojittamattomat suot. Periaatepäätöksen luonnontilaisuusasteikossa, joka on sittemmin viety myös uudistettuun ympäristönsuojelulakiin (527/2014), suot jaotellaan arvoluokkiin 0-5. Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan Kaitasuo kuuluu arvoluokkaan 3, josta periaatepäätöksessä todetaan seuraavaa: "Luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luonnonarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas." Kaitasuon kohdalla yksikään poikkeustapauksen kriteereistä ei täyty.

Suot ovat hydrologisia kokonaisuuksia, joissa luonnonarvoja ja luontoa muuttavan toiminnan vaikutuksia tulisi tarkastella koko suomuodostuman ja sen valuma-alueen osalta. Selvä puute Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankkeen lupaharkinnassa on, että alueen luonnonarvoja ei ole tarkasteltu kokonaisuutena, vaan on keskitytty vain lupahakemuksen kohteena olevaan Humppilan puoleiseen osa-alueeseen. Lähes puolet Kaitasuon suomuodostumasta sijaitsee Urjalan puolella, ja Urjalan puoleiseen osaan kohdistuvan Vapo Oy:n turvehankkeen yhteydessä kerätty luontotieto olisi ehdottomasti pitänyt ottaa huomioon lupaharkinnassa.

Kaitasuolla esiintyy useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä suotyyppejä niin Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankealueella kuin sen ulkopuolella. Kaitasuo on suoyhdistymänä eteläinen mätäsvälipintainen viettokeidas (vaarantunut, VU). Suotyypeistä Kaitasuolla tavataan muun muassa oligomesotrofista sarakorpea (VU), oligotrofista saranevaa (VU), oligotrofista sararämettä (VU), korpirämettä (VU), tupasvillarämettä (silmälläpidettävä, NT), isovarpurämettä (NT) ja ombrotrofista lyhytkorsinevaa (NT). Merkittävä lisä Kaitasuon luonnonarvoihin on se, että suolla on paljon ojittamatonta laidetta Tuomarinsaaren ja Kaitasaaren laidassa ja suon kaakkoisosassa.

Heti Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankealueen kaakkoispuolella, Urjalan puolella, Kaitasuon laidassa on luonnontilainen lähteikkö ja sen alapuolinen lähdevaikutteinen lehtokorpi, jotka luokitellaan erittäin uhanalaisiksi (EN) luontotyypeiksi. Vaikka Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hanke ei välttämättä vaikuta suoraan lähteikköön ja lehtokorpeen heikentävästi, ovat ne osoitus Kaitasuon merkittävistä luonnonarvoista ja siitä, että suota olisi tarkasteltava kokonaisuutena. Kaitasuon kaakkoislaidan lähteikössä ja lehtokorvessa kasvaa myös harsosammalta, joka on valtakunnallisesti vaarantunut (VU) ja luonnonsuojelulain 47 §:n mukainen erityisesti suojeltava laji. Lisäksi esimerkiksi suoperhoset, joita Kaitasuolla elää useita uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, tarvitsevat elääkseen lähekkäisistä soista muodostuvan elinympäristöjen verkoston. Tästä syystä Kaitasuon turpeenotto vaarantaa myös läheisen Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alueen suojeluarvot.

Aluehallintoviraston päätöksessä mainitaan, että Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n turvehankkeeseen liittyen "Kaitasuon hankealueelta etsittiin perhosia 28.6.-15.9. välisenä aikana". Tämä tarkoittanee vuotta 2014. Vuosi 2014 oli perhosten havainnointiin melko huono, sillä kesäkuussa, jolloin suoperhosia on lennossa eniten, sää oli keskimäärin viileä. Vielä suurempi puute on se, että Kaitasuon perhoshavainnointi on tapahtunut liian myöhään. Kaitasuolla Vapon Urjalan puoleiseen turvehankkeeseen liittyvässä perhosselvityksessä Kaitasuon perhoslajisto todettiin edustavaksi. Selvityksen mukaan Kaitasuon avoimet osat kykenevät ylläpitämään rikasta suoperhoslajistoa paikallisesti ja osana suurempaa verkostoa Kaitasuolla on merkitystä alueen suoperhoseliöstölle. Selvityksen aikana suolta löydettiin myös jopa tieteelle kuvaamaton pussikoilaji.

Vapo Oy:n teettämässä selvityksessä valtakunnallisesti uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista Kaitasuolla todettiin elävän luumittari ja kihokkisulkanen, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi (VU), sekä muurainläiskäkoi ja rämevihersiipi, jotka on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Aikaisempien havaintojen perusteella Kaitasuolla elää myös esimerkiksi rämekylmänperhonen (NT), joka lentää vain parillisina vuosina, mutta lajia ei havaittu vuoden 2014 selvityksissä.

Aluehallintoviraston päätöksessä ei mainita, että Kaitasuolla elävä liro luokitellaan Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Muuta merkittävää linnustoa Kaitasuon alueella edustavat metso (RT), pyy, niittykirvinen (NT) ja kurki. Liro, metso, pyy ja kurki ovat EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja, liroja metso myös Suomen vastuulajeja. Linnuston osalta tarve lähekkäisten soiden muodostamalle elinympäristöjen verkostolle on samantyyppinen kuin suoperhosten osalta.

Keidassoiden, kuten Kaitasuon, suojelun taso arvioitiin luontodirektiivin toimeenpanoa koskevassa raportissa vuonna 2007 epäsuotuisaksi-huonoksi. Puustoisten soiden, jollaisia esiintyy Kaitasuon reunaosissa, suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi-huonoksi. Vuoden 2013 raportissa molempien luontotyyppien tila oli arvioitu muuten samaksi, mutta lisäksi oli todettu kehityssuunnan olevan heikkenevä. Uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Kaitasuon valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon.

Ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettujen erityisten luonnonolosuhteiden huonontumisen ja ympäristön pilaantumisen on vanhastaan tulkittu viittaavan lähinnä toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Korkein hallinto-oikeus nosti kuitenkin päätöksessään 21.1.2011 Parkanon Saukonsuon ympäristölupa-asiassa esille toisenlaisen tulkinnan mahdollisuuden.

Tällä hetkellä Kaitasuo, suojellut Kaakkosuo-Kivijärvi ja Sammakkolammi sekä lähistön muutamat muut luonnontilaiset kaltaiset suot, kuten Kanta-Hämeen Humppilan puoleiset Tottamussuo ja Kitusuo, muodostavat oletettavasti suoperhosten kannalta erittäin tärkeän lähekkäisten, toisiinsa kytkeytyneiden elinympäristöjen verkoston. Jos verkoston yksi osa häviää, vaikuttaa se todennäköisesti heikentävästi koko kokonaisuuteen, mukaan lukien Natura 2000 -alueeseen.

Kun otetaan huomioon sekä Kaitasuon eteläinen että pohjoinen osa ja Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n ja Vapo Oy:n turvehankkeet, Kaitasuon ojittamattomista osista on säilymässä enää hyvin pieni osa. Lisäksi suoperhoslajiston kannalta Kaitasuon arvokkain osa on juuri eteläosa, josta Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hanke on tuhoamassa suuren osan. Kaitasuon ojittamattomien osien pinta-ala on tällä hetkellä 65–70 hehtaaria. Kun Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n ja Vapo Oy:n hankealueet vähennetään tästä, Kaitasuon ojittamattomista osista säilyy vain 15—20 ha eli suuruusluokkaa 20–30 prosenttia.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Valituksessa esiin nostettu Sarvineva sijaitsee Kihniönjoen yläosan valuma-alueella, jonka ekologinen tila on arvioitu huonoksi. Valuma-alueella oli haetun turvetuotantoalueen lisäksi yhteensä noin 470 hehtaaria turvetuotannossa olevaa aluetta eli noin 3,3 % valuma-alueen pinta-alasta. Koijoen valuma-alueella ei puolestaan ole muuta merkittävää turvetuotantoa.

Kaitasuon osalta luvan saaneen turvetuotantoon tulevan alueen pinta-ala on 41 hehtaaria, vaikka hankealueen pinta-ala on 85 hehtaaria. Hankealue sisältää muun muassa alueen keskellä olevan Sälikkösaarten alueen, jolla ei tuoteta turvetta ja joka pienentää toiminnan pöly- ja meluvaikutuksia. Tuotantoalueen pinta-ala on noin 1,2 % Koijoen alaosan valuma-alueesta.

Valituksessa esitetyt toiminnan vaikutukset kohdistuvat luontoarvoihin, jotka ovat pääosin hankealueella, eivät toiminnan päästöjen kohteena. Ympäristönsuojelulain mukaisesti luvituksessa on kyse toiminnan päästöistä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä. Hankealueen luontoarvot otetaan huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti. Luontoarvojen merkitys voi korostua sijoitusvaihtoehtojen harkinnassa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan turvetuotanto Kaitasuolla ei aiheuta sellaista erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tuotantoalueella tai sen vaikutusalueella, että se estäisi luvan myöntämisen.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja todennut, että soidensuojelutyöryhmän ehdotuksessa soidensuojelun täydentämiseksi Kaitasuo valittiin valtakunnallisesti arvokkaaksi suoalueeksi.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja todennut, että Loimijoki on luokiteltu Hämeen ELY-keskuksen puolella ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen puolella välttäväksi. Koenjoen ekologinen tila on arvioitu välttäväksi.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy on antanut valituksen ja lausuntojen johdosta vastineen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä. Yhtiö on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja todennut muun ohella seuraavaa:

Kaitasuon turvetuotantoalue sijoittuu suurelta osin metsäojitetulle ja luonnontilaltaan merkittävästi jo muuttuneelle suon osalle. Metsäojitetun alueen kuivatusvedet laskevat nykyisin puhdistamattomana Kontionojaan ja edelleen Koijokeen. Turvetuotantoalueelle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet parantaisivat alueen purkuveden laatua ja niillä olisi virtaamahuippuja tasaava vaikutus. Tuotantomenetelmänä on jyrsinturvemenetelmä, jolla suon pinnasta jyrsitty turve kuivatetaan ja kerätään varastoaumaan. Tuotantoaikana turvekerroksen kuivatus tapahtuu suon vettä haihduttamalla, joka osaltaan vähentää vesistökuormitusta. Kaitasuon turve on kasvu- ja viljelyturpeeksi sekä kuivikkeeksi soveltuvaa vaaleaa rahkaturvetta, jolla on hyvä vedensitomisominaisuus. Yksi kilo kuivaa turvetta pystyy sitomaan noin 5 kg nestettä.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n suunnitellun Kaitasuon turvetuotantoalueen suoaltaan luontainen vesien purkureitti on Kontionoja–Koijoki -Koenjoki-Kojonjoki–Loimijoki. Maasto-olosuhteista johtuen oikovirtauksia muihin suuntiin ei synny. Suunniteltu pintavalutuskenttä riittäisi mitoitukseltaan suuremmankin tuotantoalueen vesienpuhdistukseen. Ympäristöluvassa mainitaan, että pintavalutuskentän osuus on 5 prosenttia hankealueen pinta-alasta. Yhtiö omistaa 85 hehtaarin alueen, josta alle puolet, eli 41 hehtaaria on turvetuotantoaluetta. Pintavalutuskentän pinta-alan (4 ha) osuus turvetuotantoalueesta (41 ha) on siten 9,8 prosenttia. Muu yhtiön alue (44 ha) on kangasmaastoa ja metsää.

Vesienkäsittelyrakenteet laskeutusaltaineen on suunniteltu niin, että pumppauksen yhteydessä suoveteen on mahdollista ruuviannostelijalla annostella rakeista puhdistuskemikaalia, ferrisulfaattia tai alumiinisulfaattia ja rakeistettua liitukalkkia. Pumppu toimii virtaaman säätäjänä ja sekoittaa tehokkaasti pumppauskaivoon annosteltavan kemikaalin. Vastaavia aineita käytetään juomaveden ja jätevesien puhdistuksessa. Ylivirtaamatilanteiden myötä syntyvät suurpäästöt ovat vanhojen maatuneiden polttoturvekenttien ongelmia, tuotantoalueilla joilla ei ole kunnollisia ja toimivia vesiensuojelurakenteita. Suoturpeen koostumuksella ja maatumisasteella on huomattava vaikutus ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtouman määrään, ja vaalean rahkaturpeen kuormitusvaikutus on vähäisempää. Kemiallisen käsittelyn ja pintavalutuskentän yhdistelmää laskeutusaltaineen sekä virtaamansäädöllä varustettua suovedenpuhdistusjärjestelmää voidaan pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana. Suon kunnostaminen turvetuotantoalueeksi tehdään varovaisuusmenettelytapaa noudattaen lohko kerrallaan. Vesistökuormitusta ja pintavalutuskentän toimivuutta voidaan testata alkuvaiheessa pienemmällä vesimäärällä.

Koijoki on 70 km pitkä ja valuma-alueen pinta-ala 46 600 hehtaaria. Kaitasuon 41 hehtaarin turvetuotantoalueen osuus Koijoen kokonaisvaluma-alueesta on 0,09 prosenttia. Koijoen valuma-alueen kaikki vedet virtaavat yläjuoksulta Koijärveltä alajuoksulle päin, jossa yhtyvät Loimijokeen. Kaitasuon turvetuotantoalueen kuivatusvesillä ei tule olemaa merkitystä Koijoen alapuolisen osan vedenkorkeuden vaihteluun, laatuun tai pilaantumiseen. Vapo Oy:n Kaitasuon Urjalan tuotantoalueelta on puolestaan luontainen veden virtaus ollut alunperin Kivijärveen. Ympäristöluvan mukaan kuivatusvedet pumpataan Punkalaitumen Jalasjoen suuntaan, joten ne eivät kuormita Kivijärveä tai Koijokea.

Turvetuotannon ympäristölupasuunnitelman alkuvaiheessa selvitettiin jo alueen kaavoitustilanne, eikä mitään luonnonsuojelullisista estettä ympäristöluvan saannille ollut. Minkäänlaista keskustelua luonnonsuojelualueen perustamisesta tai suojelualuevarauksesta suunnitellulle tuotantoalueelle ei ole edes ollut. Kaitasuon tuotantoalueesta on puolet metsäojitettua ja muu osa kuivahtanutta, merkittävästi muuttunutta luonnontilaisuusluokan 3 aluetta.

Viipurin Turve ja Multatehdas Oy on teettänyt Kaitasuon Humppilan alueesta ympäristölupahakemusta varten hyvin kattavat luontoselvitykset. Voimamylly Oy:n tuulipuistohankkeen luontoselvitykset ja Vapo Oy:n luontoselvitykset Urjalan alueesta on otettu huomioon. Geologian tutkimuslaitos on tehnyt hankealueella suokasvi- ja turvetutkimuksen kairaamalla ja analysoimalla näytteitä. Hankealueesta valtaosa luokitellaan rahkarämeeksi, joka on Etelä-Suomessa yleisin suotyyppi. Geologianlaitoksen palveluksessa ollut suotutkija teki tarkastuskäynnin ja totesi, että suo on ojituksen vaikutuksesta huomattavasti muuttunut.

Suomessa harjoitettava turvetuotanto on pääosin energia- eli polttoturvetuotantoa. Valtioneuvoston periaatepäätös suosii suurten energiaturvetuottajien etua. Pienten kasvuviljely ja kuiviketurvetuottajien toimintaedellytyksiä ei ole otettu huomioon. Viljelyturvetuotantoon soveltuville maatumisasteeltaan H 1-3 rahkaturvesoille myönnetään niukasti lupia ja lupaprosessit kestävät pitkään valituksista johtuen. Kasvu- ja viljelyturve sekä kuivike ja ympäristöturve eivät aiheuta ympäristön pilaantumista, vaan parantavat laajasti ympäristön laatua. Viljelyturpeella on suuri merkitys suomalaisessa elintarviketuotannossa. Turpeesta jatkojalostetaan muun muassa erilaisia ammatti- ja harrastekäyttöön tarkoitettuja kasvualustoja, komposti- ja huussikuiviketta, hevosten sekä koti ja lemmikkieläinten kuivikkeita. Kuiva turve soveltuu myös luonnonmukaiseksi lämmöneristeeksi.

Kaitasuon kasvuturvetuotanto on alueellisesti merkittävä hanke, sillä on työllistävä vaikutus. Hankkeella turvataan edellytykset turpeen jatkojalostukselle. Hanke parantaa raaka-aineen saannin laatua, omavaraisuusastetta sekä kasvualustatuotteiden toimitusvarmuutta osana elintarviketuotannon ketjua.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry ovat antaneet lausuntojen ja vastineen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Aluehallintovirasto on myöntänyt Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Kaitasuolla Humppilan kunnassa. Kaitasuon turvetuotantoalueen pinta ala auma-alueineen on noin 41 hehtaaria, joista 22 hehtaaria on lupahakemuksen mukaan ojittamatonta suota.

Asiassa on kysymys vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla myönnetystä toistaiseksi voimassa olevasta uudesta luvasta turvetuotantoon. Arvioitaessa pilaantumisen merkittävyyttä on ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin nojalla muun ohella otettava huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Kaitasuon turvetuotantoalueen kuormitus kohdistuu ensisijaisesti Kontionojaan, Koijokeen/Koenjokeen ja Kojonjokeen sekä niiden kautta Loimijokeen. Aluehallintoviraston päätöksen mukaisen turvetuotantoalueen koko osuus Koijoen valuma-alueesta on noin 1,2 %.

Valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymässä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Kojonjoen ekologinen tila on todettu välttäväksi. Loimijoen alaosa on voimakkaasti muutettu vesimuodostuma, jonka ekologinen tila on välttävä. Kojonjoen ja Loimijoen osalta tavoitteena on hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä.

Kaitasuon turvetuotantoalueen kuormitus kohdistuisi ensisijaisesti Kojonjokeen, jonka tilatavoitteiden kannalta turvetuotannon aiheuttamaa lisäkuormitusta ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä. Lupapäätöksessä vesistöpäästöjen rajoittamiseksi annetut määräykset vastaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia. Kaitasuon turvetuotannosta aiheutuvan kuormituksen ei voida ennalta arvioiden katsoa vaarantavan vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tilatavoitteiden saavuttamista.

Asiassa sovellettavana olevan vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaan turvetuotannosta aiheutuva luonnon muuttuminen voidaan korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön (muun muassa KHO 2005:27) mukaan ottaa huomioon vain siltä osin kuin luontoarvot ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja (ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti) tai vaikutukset luontoarvoihin ovat seurausta toiminnasta ja sen päästöistä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta. Vaikutukset luontoarvoihin on lisäksi ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla osaltaan otettava huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti. Kun otetaan huomioon kuormituksesta ja alueen luontoarvoista saatu selvitys, ei toiminnasta aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää pilaantumista tai 4 kohdassa tarkoitettua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista eikä turvetuotantoa Kaitasuolla ole perusteita pitää ympäristönsuojelulain 6 §:n ja 42 §:n 2 momentin vastaisena.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Vesa-Pekka Nuotio ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Olli Malve. Asian esittelijä Tuire Taina.

Article 0

$
0
0

Ulkomaalaisasia – Menetetyn määräajan palauttaminen – Oikeusavustajan palkkio – Palkkiovaatimuksen hylkääminen – Selvästi perusteeton muutoksenhakemus

Taltionumero: 3949
Antopäivä: 17.8.2017

Asiassa oli oikeusavustajan palkkion osalta ratkaistavana, tuliko yksityiselle avustajalle vahvistaa palkkio oikeusapulain nojalla ottaen huomioon muutoksenhakemuksen sisältö.

Pääasian taustalla oli, että hakijan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus oli hylätty Maahanmuuttoviraston päätöksellä joulukuussa 2010 ja hakija oli päätetty käännyttää kotimaahansa Gambiaan.

Kesäkuussa 2017 hakija on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta, että hänelle palautetaan menetetty määräaika valituksen tekemiseksi hallinto-oikeuteen edellä mainitusta Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Hän on lisäksi vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään. Hän on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohessa, ettei hänellä aikanaan ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta hakea muutosta Maahanmuuttoviraston päätökseen. Hänen avustajansa oli ottanut turvapaikkavalitusta koskevan toimeksiannon vastaan, mutta ei ollut tuntemattomaksi jääneestä syystä tehnyt valitusta. Hänen oikeusturvansa edellyttää, että hänellä on tosiasiallinen mahdollisuus valittaa päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus viittasi viime aikaiseen oikeuskäytäntöönsä, jossa on pidetty mahdollisena palauttaa menetetty määräaika turvapaikanhakijalle avustajan laiminlyönnin johdosta. Tilanteet erosivat nyt esillä olevasta tapauksesta muun ohessa sen suhteen, että menetetyn määräajan palauttamista oli haettu kohtuullisessa ajassa. Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että nyt esillä oleva hakemus kohdistui yli kuusi vuotta sitten tehtyyn päätökseen, jonka jälkeen sekä hakijan omat olosuhteet että hänen kotimaansa olosuhteet ovat voineet muuttua olennaisesti. Tällaisessa tilanteessa hakijan oikeusturvan vaatimukset voidaan toteuttaa niin, että sikäli kuin hän katsoo olevansa tällä hetkellä kansainvälisen suojelun tarpeessa, hän tekee uuden hakemuksen Maahanmuuttovirastolle.

Hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 kohdan mukaan menetetty määräaika voidaan palauttaa sille, joka laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn vuoksi ei ole voinut määräajassa hakea muutosta päätökseen. Hallintolainkäyttölain 62 §:n 3 momentin mukaan menetetyn määräajan palauttamista on haettava viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun määräaika päättyi. Erityisen painavista syistä määräaika voidaan palauttaa sen jälkeenkin.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, ettei hakija ollut esittänyt hallintolainkäyttölaissa tarkoitettua syytä menetetyn määräajan palauttamiseksi.

Avustaja on vaatinut menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen tekemisestä palkkiota 6,5 tunnin ajankäytön perusteella.

Oikeusapulain 17 §:n 4 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi muun muassa päättää, että avustajan palkkiota ja kuluja ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakua koskeva hakemus on selvästi perusteeton.

Korkein hallinto-oikeus katsoi pääasian ratkaisun perusteluissa esitetyn perusteella, että asiassa ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella hakemuksella olisi voinut katsoa olleen mitään mahdollisuuksia menestyä. Tämän vuoksi muutoksenhakemusta oli pidettävä selvästi perusteettomana. Avustajan vaatimus palkkion maksamisesta valtion varoista hylättiin kokonaan.

Hallintolainkäyttölaki 61 § ja 62 §

Oikeusapulaki 17 § 1 ja 4 momentti

Kts. menetetyn määräajan palauttamisen edellytysten osalta KHO:2016:205 ja KHO:2016:206

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi ja Petri Helander. Asian esittelijä Aino Salmi.


Article 6

$
0
0

Postitoiminta – Yleispalvelu – Postipakettipalvelut – Täytäntöönpanomääräys – Päätöksen kumoaminen – Määräys noudattaa kumottua päätöstä – Postilaki – Postidirektiivi – Direktiivin tulkintavaikutus

Taltionumero: 3956
Antopäivä: 18.8.2017

Hallinto-oikeus oli kumonnut Viestintäviraston päätöksen postilain mukaisen yleispalveluvelvollisuuden asettamisesta ja palauttanut asian Viestintävirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus ei ollut antanut päätöksessään määräystä noudattaa Viestintäviraston kumottua päätöstä siihen saakka, kunnes Viestintävirasto on käsitellyt uudelleen kysymyksessä olevan postipalveluiden yleispalvelua koskevan asian.

Postilain ja sillä täytäntöön pannun postidirektiivin lähtökohtana on, että sääntelyviranomaisen päätöstä noudatetaan muutoksenhakuprosessin ajan. Postilain ja postidirektiivin tavoite turvata käyttäjille postipalvelujen yleispalvelu ja markkinoiden vakaus edellytti, että hallinto-oikeuden päätöksellään kumoamaa Viestintäviraston päätöstä oli tullut noudattaa siihen saakka, kunnes Viestintävirasto oli tehnyt markkinoiden arvioinnin ja asettanut päätöksellään yleispalveluvelvollisuuden, jos markkinoiden arviointi oli osoittanut sen välttämättömäksi yleispalvelun turvaamiseksi.

Hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momenttia, jonka nojalla hallinto-oikeus voi antaa täytäntöönpanoa koskevan määräyksen päätöksen kumotessaan ja palauttaessaan asian viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, oli tullut soveltaa postilaista ja postidirektiivistä johtuvat vaatimukset huomioon ottaen. Hallinto-oikeuden olisi tullut antaa päätöksessään hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettu määräys kumotun Viestintäviraston päätöksen noudattamisesta siihen saakka, kunnes Viestintävirasto on käsitellyt uudelleen sen päätöksen kohteena olleen postipalvelujen yleispalvelua koskevan asian.

Postilaki 14 §, 15 §, 22 § 1 momentti, 23 § 1 momentti ja 80 § (415/2011) 1 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2008/6/EY (postidirektiivi), johdanto-osa 49 perustelukappale, 3 artikla 1 kohta ja 22 artikla 3 kohta

Hallintolainkäyttölaki 32 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.

Article 5

$
0
0

Asiakirjajulkisuutta koskeva asia (kaupungin ja työntekijän välinen sovintosopimus)

Taltionumero: 3947
Antopäivä: 18.8.2017

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja Vantaan kaupunki

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 11.4.2016 nro 16/0289/5

Asian aikaisempi käsittely

A on pyytänyt saada tiedokseen Vantaan kaupungin ja B:n välillä tehdyn sopimuksen.

Vantaan kaupungin apulaiskaupunginjohtaja on päätöksellään 18.11.2014 (§ 1000/2014) kieltäytynyt antamasta pyydettyä sopimusta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen johdosta kumonnut apulaiskaupunginjohtajan päätöksen ja velvoittanut kaupungin antamaan tiedon 7.6.2014 ja 9.6.2014 allekirjoitetusta sovintosopimukseksi nimetystä asiakirjasta lukuun ottamatta siihen sisältyvää tilinumeroa, joka on pidettävä salassa. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet, lain esityöt ja oikeuskirjallisuus

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Saman pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 18 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön työmarkkinaosapuolena tai työriidan osapuolena laatimia tai saamia tietoja, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin julkisyhteisön etua työnantajana.

Hallituksen esityksessä julkisuuslaiksi (30/1998 vp) on esityksen 24 §:n 1 momentin 18 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että "yhtenä viranomaisten asiakirjojen julkisuuden määrittelyn perusteena on ollut varmistaa, että viranomainen ei sellaisissa rooleissaan, joissa se on rinnastettavissa yksityiseen toiminnanharjoittajaan, joutuisi tätä huonompaan asemaan. Tällaisia tilanteita ovat viranomaisen toimiminen sopimusosapuolena, neuvotteluosapuolena tai työriidan osapuolena. Kohdassa määritellään salassa pidettäviksi myös asiakirjat, jotka koskevat julkisyhteisöä työmarkkinaosapuolena. Näiden asiakirjojen julkisuus voisi vaarantaa julkisyhteisön asemaa neuvottelun tai työriidan osapuolena."

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että "toisaalta myös viranomaisen toiminta tarvitsee perustelluista syistä suojaa rajoittamattomalta tietojensaantioikeudelta. Tämän lähtökohdan ilmauksia ovat esimerkiksi julkisuuden rajoitukset, jotka koskevat viranomaisen toimintaa neuvottelun, oikeudenkäynnin tai yksityisoikeudellisen oikeustoimen osapuolena" (Mäenpää: Julkisuusperiaate, 2008).

Päätöksen oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on kyse Vantaan kaupungin ja B:n välillä 7.6.2014 ja 9.6.2014 allekirjoitetusta sovintosopimuksesta, jolla on sovittu B:n virka- ja työsuhteeseen liittyvistä erimielisyyksistä.

Hallinto-oikeus on tutustunut kysymyksessä olevaan sopimukseen. Se sisältää muun muassa irtisanomisaikaa, lomia, palkanmaksua ja eläkkeen karttumista sekä erinäisiä muita seikkoja koskevia järjestelyjä. Lisäksi sopimus sisältää salassapitoehdon. Salassapitoehdolla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä asiassa, koska viranomaisen asiakirjoihin kohdistuvassa tietopyynnössä sovelletaan sopimusmääräyksestä huolimatta julkisuuslain säännöksiä.

Sovintosopimuksessa on kyse asiakirjasta, joka on laadittu kaupungin ja B:n välisen virka- ja myöhemmin työsuhdetta koskevan työriidan sopimiseksi. Asiakirjassa ei ole mitään sellaisia erityisiä tietoja, joita kaupunki työnantajan ominaisuudessa olisi saanut tiedokseen kyseisessä työriidassa vaan valituksenalaisessa päätöksessä on kyse laaditun kahdenvälisen sopimuksen määräysten salaamisesta. Asiassa ei ole osoitettu, että sopimuksen julkistaminen jollain tavalla vaarantaisi kaupungin aseman neuvottelu- tai sopimusosapuolena. Sellaisena ei voida pitää sitä lausunnossa esitettyä perustetta, että kolmansille osapuolille voisi syntyä sovintosopimuksen tai sen yksittäisen tiedon julkistamisesta harhaanjohtava kuva itse riidasta. Sopimuksen sisältöä, yksityishenkilön pankkitilin numeroa lukuun ottamatta, ei voida myöskään jollain muulla perusteella pitää salassa pidettävänä. Tämän vuoksi apulaiskaupunginjohtajan päätös on kumottava ja tieto pyydetystä asiakirjasta on annettava ratkaisulauselmassa kerrotulla tavalla.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden oikeudenkäynnin ei voida katsoa johtuneen viranomaisen virheestä. Ei ole kohtuutonta, että A pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Taina Pyysaari, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vantaan kaupunki on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on velvoittanut antamaan tiedon pyydetystä asiakirjasta. Toissijaisesti korkeimman hallinto-oikeuden on määrättävä sopimuksen kohta 2 salassa pidettäväksi.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakija on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ratkaisu on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 18 kohdan vastainen ja asettaa kaupungin työnantajana olennaisesti huonompaan asemaan kuin yksityiset työnantajat vastaavissa tilanteissa. Hallinto-oikeus jättää ratkaisussaan huomioimatta ne kaupungin esille nostamat seikat, joiden perusteella tiedon antaminen sovintosopimuksesta on vastoin kaupungin etua työnantajana ja työriitojen osapuolena. Hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut ovat puutteelliset ja siinä on nostettu esille apulaiskaupunginjohtajan lausunnosta vain yksi esimerkki siitä, miksi sovintosopimuksen julkisuus olisi vastoin kaupungin etua työnantajana. Hallinto-oikeus on lisäksi erheellisesti katsonut, että kyse olisi tehdyn sopimuksen määräysten salaamisesta. Näin ei ole, vaan päinvastoin lähtökohtana on ainoastaan sopimukseen sisältyvän tiedon salaaminen. Sopimuksessa tämä näkyy siten, että vaikka sopimuksen kohdan 4 mukaan osapuolet sitoutuvatkin pitämään sovintoon johtaneet neuvottelut ja sopimuksen sisällön salassa, syrjäytyy salassapito, mikäli viranomaiseen sovellettavasta lainsäädännöstä, kuten julkisuuslaista, johtuu muuta.

Viranomaisen toimiminen yksityisoikeudellisen oikeustoimen osapuolena rajoittaa julkisuusperiaatetta. Sovintosopimuksen salassa pidolle löytyy selkeästi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 18 kohdassa tarkoitettu salassapitoperuste, koska sovintosopimus liittyy työriidan päättämiseen ja se on viranomaisen työriidan osapuolena laatima asiakirja. Sovintosopimus on laadittu Vantaan kaupungin ja työsopimussuhteisen työntekijän välillä.

Tiedon antaminen voi vaarantaa kaupungin asemaa esimerkiksi sitä kautta, että kolmansille osapuolille voi syntyä sovintosopimuksen tai sen yksittäisen tiedon julkistamisesta harhaanjohtava kuva itse riidasta tai kaupungin käytännöistä liittyen työriitoihin tai työsuhteiden päättymiseen. Sovintosopimuksen ehdot julkisina tietoina heikentäisivät merkittävästi kaupungin asemaa työriitojen osapuolena ja näitä tietoja voitaisiin käyttää kaupunkia vastaan työriitoja koskevissa neuvottelutilanteissa.

Kuten sovinnossa aina, asiassa ei ole voittanutta tai hävinnyttä osapuolta, vaan sovintosopimuksen syntyyn ovat vaikuttaneet useat tekijät. Ulkopuolinen voi tehdä sopimuksesta virheellisesti sen päätelmän, että Vantaan kaupunki olisi toiminut työnantajana lainvastaisesti. Ilman salassapitoperustetta kunta joutuisi työriitojen osapuolena julkisuuslain tarkoituksen vastaisesti selvästi huonompaan asemaan kuin yksityiset työnantajat.

Työsuhteen päättymistä koskevat sopimukset ovat käytännön työelämässä yleisesti käytettyjä. Tällaiset sopimukset voivat olla yhteisiä sopimuksia työsuhteen päättämisestä tai sopimuksia työsuhteen yksipuolisen päättämisen seurauksista. Työsuhteen päättämissopimuksen tekemiselle on erilaisia perusteita niin työnantajan kuin työntekijänkin kannalta. Oikeudenkäynnin ja sitä seuraavan julkisuuden välttäminen on yksi keskeisistä perusteista sopia työsuhteen päättymisestä sopimuksella, ja tästä syystä työsuhteen päättämistä koskeviin sopimuksiin otetaan lähes poikkeuksetta ehto työsuhteen päättymistä koskevan sopimuksen salassapidosta. Sovintosopimusten julkisuus voisi heikentää merkittävästi julkisyhteisöjen asemaa neuvotteluosapuolena työriidoissa ja myös estää sovintosopimusten käyttämisen.

Työsopimuksen tekeminen tai työsuhteen päättäminen sopimalla eivät ole hallintopäätöksiä, vaan yksityisoikeudellisia sopimuksia, jotka liittyvät työsopimuslain mukaiseen työsuhteeseen. Näin ollen asiassa tulee huomioida myös toisena sopimusosapuolena olevan työntekijän henkilö-tietojen ja yksityisyyden suoja. Ristiriitatilanteessa perustuslain 10 §:n mukainen yksityiselämän ja henkilötietojen suoja voi syrjäyttää oikeuden saada tietoa viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Henkilötietolain mukaiset henkilötietojen käsittelyn yleiset edellytykset koskevat myös viranomaisia. Vantaan kaupunki työnantajana on velvollinen huolehtimaan sovintosopimuksen toisena osapuolena olevan työntekijän yksityisyyden ja henkilötietojen suojasta.

B on ilmoittanut, ettei hän anna selitystä.

A on valituksen johdosta antamassaan selityksessä muun ohella viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta ja että hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa korvataan.

Vantaan kaupunki on antanut vastaselityksen.

A on toimittanut lisäselvitystä, jossa hän on muun ohella esittänyt, että asian esittelijä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on esteellinen käsittelemään A:n asioita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n lisäselvityksessään esittämä esteellisyysväite hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n vaatimusta siitä, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

4. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Esteellisyysväitteen hylkääminen

A:n esittämä esteellisyysväite on ilmeisen perusteeton.

2. Tutkimatta jättäminen

A on saanut hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen 13.4.2016. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaantipäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Valitusaika on siten päättynyt 13.5.2016. A on esittänyt vaatimuksensa selityksessään, joka on saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen 22.6.2016 eli valitusajan päätyttyä. Vaatimus on tämän vuoksi jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta.

3. Pääasia

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse Vantaan kaupungin ja B:n välillä solmitun sovintosopimuksen julkisuudesta. Asiassa on ratkaistavana, onko sopimus julkisuuslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu yleisöjulkinen asiakirja.

Korkein hallinto-oikeus on tutustunut sopimukseen.

Keskeiset lainkohdat ja esityöt

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei kyseisessä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 18 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun ohella asiakirjat, jotka sisältävät valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön työmarkkinaosapuolena tai työriidan osapuolena laatimia tai saamia tietoja, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin julkisyhteisön etua työnantajana.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 30/1998 vp) on mainitun lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa: ”Yhtenä viranomaisten asiakirjojen julkisuuden määrittelyn perusteena on ollut varmistaa, että viranomainen ei sellaisissa rooleissaan, joissa se on rinnastettavissa yksityiseen toiminnanharjoittajaan, joutuisi tätä huonompaan asemaan. Tällaisia tilanteita ovat viranomaisen toimiminen sopimusosapuolena, neuvotteluosapuolena tai työriidan osapuolena. Kohdassa määritellään salassa pidettäviksi myös asiakirjat, jotka koskevat julkisyhteisöä työmarkkinaosapuolena. Näiden asiakirjojen julkisuus voisi vaarantaa julkisyhteisön asemaa neuvottelun tai työriidan osapuolena.”

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Nyt kysymyksessä olevalla sovintosopimuksella on sen sanamuodon mukaan sovittu Vantaan kaupungin ja B:n välillä B:n virka- tai työsuhteeseen liittyneistä erimielisyyksistä. Sopimuksessa kaupunki ja yksittäinen kaupungin työtekijä ovat keskenään sopineet työntekijän työsuhteen päättämisestä ja sen ehdoista.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 18 kohdan esityöt viittaavat siihen, että kunnalla työmarkkinaosapuolena tai työriidan osapuolena tarkoitetaan säännöksessä lähinnä niin sanottuja kollektiivisopimustilanteita ja niihin liittyviä riitoja. Julkisuuslain 1 §:ssä säädetyllä julkisuusperiaatteella on merkitystä tulkittaessa julkisuuslain 24 §:n salassapitosäännöksiä, jotka merkitsevät poikkeuksia julkisuusperiaatteesta. Julkisuuslain eräänä tarkoituksena on sen 3 §:n mukaan mahdollistaa julkisyhteisöjen varojen käytön valvonta.

Nämä tulkinnan lähtökohdat huomioon ottaen julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 18 kohdan säännöstä ei voida tulkita siten, että se koskisi myös nyt kysymyksessä olevaa sovintosopimusta. Kaupungin ja B:n väliseen sopimukseen sisältyvät tiedot eivät siten ole mainitun lainkohdan nojalla salassa pidettäviä.

Kun otetaan huomioon sopimukseen sisältyvien tietojen sisältö ja luonne, salassa pidolle ei ole muutakaan lain mukaista perustetta. Sopimusta on pidettävä julkisena asiakirjana siihen sisältyvää yksityishenkilön tilinumeroa lukuun ottamatta.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikulut

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

KHO:2017:131

$
0
0

Henkilökohtaisen tulon verotus – Kiinteistön vuokraus – Vapaa-ajan asunto – Vuokratulon hankkimisesta aiheutuneet menot – Lomamökin tyhjillään olo – Tulonhankkimistarkoitus

Taltionumero: 3934
Antopäivä: 18.8.2017

A oli alun perin käyttänyt hiihtokeskuksen lähellä sijaitsevaa, vuonna 2005 valmistunutta vapaa-ajan asuntoaan yksinomaan itse. Vuonna 2011 A oli tehnyt ammattimaisen välittäjän kanssa sopimuksen vapaa-ajan asunnon välittämisestä vuokrattavaksi lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla. Tämän jälkeen asunto oli vuokrattavissa vuokranvälittäjän varausjärjestelmän kautta. Myös A:n oli käytettävä varausjärjestelmää, kun hän varasi asunnon omaan käyttöönsä. Vuonna 2012 A oli käyttänyt vapaa-ajan asuntoa itse 70 vuorokautta ja asunto oli ollut vuokrattuna 105 vuorokautta. Muun ajan vuodesta 2012 asunto oli ollut tyhjillään.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, olivatko vapaa-ajan asuntoon kohdistuvat kulut ja poistot A:n verotuksessa vähennyskelpoisia niiden päivien osalta, jolloin asunto oli ollut tyhjillään.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei kulujen ja poistojen vähennyskelpoisuutta arvioitaessa merkitystä ole sillä, että A oli alun perin hankkinut vapaa-ajan asunnon omaa käyttöään varten, vaan että vähennyskelpoisuutta oli arvioitava sen perusteella, mihin tarkoitukseen asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty. Kun otettiin huomioon asiassa asunnon käytöstä ja vuokraustoiminnan järjestämisestä esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoi, että vapaa-ajan asuntoa oli verovuonna 2012 käytetty pääasiassa tulonhankkimistoiminnassa. Tämän vuoksi A:n asunnosta saamien vuokratulojen vähennykseksi ei ollut luettava vain vuokralle annettuja päiviä vastaavaa osaa asuntoon kohdistuvista kuluista ja poistoista, vaan kuluista ja poistoista vähennyskelpoista oli myös se osa, joka vastasi päiviä, jolloin asunto oli verovuoden aikana ollut tyhjillään. Verovuosi 2012.

Tuloverolaki 54 § 1 momentti

Ks. KHO 13.8.2008 T 1881 (lyhyt ratkaisuseloste)

Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 13.10.2015 nro 15/1452/3

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on A:n verovuoden 2012 verotusta toimittaessaan hyväksynyt vapaa-ajan asunnosta saatujen vuokratulojen vähennykseksi sen osan eli 29 prosenttia asunnosta aiheutuneista kuluista ja poistoista, joka on vastannut niitä päiviä, jotka asunto on verovuoden aikana ollut vuokrattuna.

Verotuksen oikaisulautakunta on 21.1.2014 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n vaatimukset hyväksyä vapaa-ajan asunnon vuokratuloista vähennettäväksi asuntoon kohdistuvista kuluista ja poistoista 81 prosenttia.

A on valituksessaan hallinto-oikeuteen vaatinut, että vapaa-ajan asuntoon kohdistuvat kulut on vähennettävä vuokratuloista myös siltä ajalta, jonka asunto on ollut tyhjillään mutta vuokrattavissa. Toissijaisesti kulut on vähennettävä sen tyhjilläänoloajalta vuokrauskäytön ja oman käytön suhteessa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 54 §:n 1 momentin ja 31 §:n 4 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja on 1.11.2004 ostanut B:n kaupungin C:n hiihtokeskuksessa sijaitsevan 1 099 m²:n suuruisen tontin. Tontille on vuonna 2005 valmistunut 110 m²:n suuruinen lomamökki.

Valittaja on käyttänyt lomakiinteistöä aluksi yksinomaan vapaa-ajan asuntonaan. Vuodesta 2011 lukien valittaja on myös vuokrannut sitä ulkopuolisille vuokranvälittäjien kautta. Vuonna 2011 lomakiinteistö on ollut vuokrattuna 36 vuorokautta (10 %), valittajan omassa käytössä 46 vuorokautta (13 %) ja käyttämättömänä 283 vuorokautta (77 %). Vuonna 2012 lomakiinteistö on ollut vuokrattuna 105 vuorokautta (29 %), omassa käytössä 70 vuorokautta (19 %) ja käyttämättömänä 190 vuorokautta (52 %).

Verohallinto on poikennut valittajan veroilmoituksista siten, että vuokratuloista vähennyskelpoisiksi kuluiksi on hyväksytty vain vuokrattua aikaa vastaava osuus eli 10 prosenttia verovuoden 2011 kuluista ja 29 prosenttia verovuoden 2012 kuluista. Valittaja on katsonut, että kulut tulisi hyväksyä vähennyskelpoisiksi myös siltä ajalta, kun kiinteistö on ollut tyhjillään. Valittajan mukaan kiinteistö on myös tänä aikana ollut hänen tulonhankkimistoimintansa piirissä, sillä se on ollut välittäjien kautta tarjolla vuokrattavaksi. Toissijaisesti valittaja katsoo, että tyhjilläänoloaikaa vastaavat kulut tulisi hyväksyä vähennyskelpoisiksi oman käytön ja vuokrakäytön välisessä suhteessa.

Hallinto-oikeus toteaa, että kysymyksessä oleva lomakiinteistö on alun perin hankittu valittajan omaan käyttöön ja nyt valituksen kohteena olevina vuosina se on ollut myös vuokralle annettuna. Asiassa ei ole ilmennyt, että valittajan ja vuokranvälittäjien välisissä sopimuksissa olisi rajoitettu valittajan oman käytön määrää. Valituksen mukaan valittaja on tehnyt omaa käyttöä koskevat varaukset saman varausjärjestelmän kautta kuin ulkopuoliset vuokraajat. Lomakiinteistö on siten ollut valittajan varattavissa ja käytettävissä koko sen ajan, kun se ei ole ollut vuokrattuna ulkopuoliselle. Kun lisäksi otetaan huomioon, että lomakiinteistö on ollut suurimman osan vuotta tuloa tuottamattomassa käytössä ja kun lomakiinteistöä toisaalta on edelleen käytetty myös yksityisesti, lomakiinteistöä ei voida katsoa hallitun pääasiassa tulonhankkimistarkoituksessa. Sillä, ettei valittaja tosiasiassa ole käyttänyt kiinteistöä koko sitä aikaa, kun se olisi ollut hänen käytettävissään, taikka sillä, että kiinteistöä on oman käytön aikana huollettu, ei ole asiassa merkitystä.

Hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että lomakiinteistön vuokratulosta vähennettäväksi vaaditut kulut eivät jo hyväksyttyä määrää ylittäviltä osalta kohdistu valittajan tulonhankkimistoimintaan. Verotuksen oikaisulautakunnan päätöksiä ei ole syytä muuttaa.

Asian lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että valittajan oikeudenkäyntikulut jäävät hänen vastattavikseen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi ja Vesa Heikkilä. Esittelijä Emmi Aakula.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan sekä sen täydennyksessä vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Uutena päätöksenä on lausuttava, että vapaa-ajan asuntoon kohdistuvat vuosikulut on vähennettävä vuokratuloista myös siltä ajalta, jonka asunto on ollut tyhjillään. Toissijaisesti asuntoon kohdistuvat vuosikulut on vähennettävä sen tyhjilläänoloajalta vuokrauskäytön ja oman käytön suhteessa.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A on tarjonnut vapaa-ajan asuntoa ulkopuolisille vuokralaisille vuokralle välittäjien kautta. Asunto sijaitsee C:n hiihtokeskuksessa järven rannalla, joten se on hyvin monipuolinen vuokrauskohde. Asunto on ollut vuokrattuna ja vuokrattavana kaikkina vuoden aikoina. A on esittänyt näytön siitä, että hänellä on ollut tulonhankkimistarkoitus. Hän on vuosina 2011 ja 2012 yrittänyt vuokrata asuntoa jatkuvasti. Vuokraamalla asuntoa lyhytaikaisesti viikkovuokrauksella ympäri vuoden usealle eri vuokralaiselle A on saanut suuremmat vuokratulot siihen verrattuna, että asunto olisi annettu vuokralle yhdelle vuokralaiselle koko vuodeksi.

Se, että vapaa-ajan asunnolla on jonkin verran myös yksityiskäyttöä, ei voi aiheuttaa sitä, että kaikki tyhjilläänolo katsotaan yksityiskäytöksi. Se, ettei asuntoa saada vuokratuksi viikkovuokraussysteemillä joka viikko, ei aiheudu yksityiskäytöstä. Osittainen tyhjillään olo on seurausta sekä viikkovuokraustoiminnan luonteesta että vuokrauskohteesta, joka on tarkoitettu vapaa-ajan käyttöön. Vaikka asunto on tyhjillään, se on silloin kuitenkin tulonhankkimiskäytössä. Asunto on vuokrattavissa, eikä se silloin voi olla omistajan omassa käytössä. Myös se, että A:n perhe siirtää henkilökohtaiset tavaransa lukolliseen varastoon lähtiessään asunnolta, puoltaa vahvasti sitä, että asunto on tulonhankkimiskäytössä kaikki muina aikoina kuin silloin, kun he itse käyttävät asuntoa.

Vapaa-ajan asunnon oma käyttö tapahtuu siten, että A merkitsee itse online-varausjärjestelmään varauksen. Varaus on samanlainen kuin jos asunto olisi annettu ulkopuoliselle vuokralle. Välittäjien ylläpitämän mökkien varauskirjanpidon perusteella A on voinut osoittaa ne vuorokaudet, jotka asunto on ollut perheen yksityiskäytössä. Vuokratulojen maksimoinnin kannalta A:n on kannattanut toimia niin, että hän on tehdyt oman käytön osalta varauksen mahdollisimman myöhään eli vasta siinä vaiheessa, kun on näyttänyt todennäköiseltä, että kukaan ei ole tulossa vuokralle.

Vapaa-ajan asunnon omalla käytöllä on myös vuokraustoimintaa tukeva funktio. Joka kerta kun A:n perhe on käynyt asunnolla, siellä on ollut jotain korjattavaa tai huollettavaa. Itse suoritetut huolto- ja korjaustoimet säästävät kustannuksia sekä edesauttavat sitä, että asunto pysyy sellaisessa kunnossa, että saatava vuokratulo on mahdollisimman korkea.

Omistetun omaisuuden alkuperäisellä käyttötarkoituksella ei ole asiaa ratkaistaessa merkitystä. Vapaa-ajan asunnon käyttötarkoitus on muuttunut sen jälkeen, kun se on hankittu. Menojen vähennysoikeuden ratkaisee omaisuuden omistajan tulonhankintatarkoitus sinä vuonna, jolloin meno on maksettu. Siten esimerkiksi vakituiseksi asunnoksi hankittuun huoneistoon kohdistuvan velan korot vähennetään asuntolainan korkoina, kun asunto on omassa käytössä. Korot vähennetään tulonhankkimislainan korkoina sen jälkeen, kun huoneisto on annettu vuokralle.

Menon vähennyskelpoisuutta verotuksessa ei arvioida sen mukaan, mitä verovelvollinen olisi voinut tehdä, vaan se tulee ratkaista sillä perusteella, miten verovelvollinen on todellisuudessa toiminut ja minkälaisia sopimuksia hän on tehnyt. Kustannukset siltä ajalta, kun vapaa-ajan asunto on ollut tyhjillään ja sitä on samanaikaisesti yritetty aktiivisesti vuokrata, eivät ole elantokustannuksia. Asunnon on oltava valmiina vuokrattavaksi silloin, kun sitä tarjotaan vuokrattavaksi. Tulonhankkimiskulujen vähentäminen ei myöskään edellytä sitä, että omaisuutta omistettaisiin pääasiallisesti tulonhankkimistarkoituksessa. Vähentämisoikeuden synnyttää se, että meno on suoritettu tulonhankkimistarkoituksessa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja vaatinut, että valitus hylätään. Oikeudenvalvontayksikkö on todennut muun ohella seuraavaa:

Lomakiinteistön ympärivuotinen markkinointi tukee verovelvollisen vaatimusta. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että verovelvollinen voi käyttää lomakiinteistöä silloin, kun siellä ei ole vuokralaisia. Loma-asunnon käyttö on yleensä osavuotista ja kulut ovat suhteellisen korkeita suhteessa käyttöpäivien määrään. Omistaja voi vuokrauksesta huolimatta käyttää omistamaansa loma-asuntoa omien suunnitelmiensa mukaisesti. Vuokranvälitys- tai edelleenvuokrausjärjestelyt voivat vaikeuttaa loma-asunnon spontaania omaa käyttöä, mutta eivät ainakaan tässä tapauksessa estä sitä. Lomakiinteistö on ollut verovelvollisen varattavissa ja käytettävissä koko sen ajan, kun se ei ole ollut vuokrattuna ulkopuoliselle. Verovelvollinen on myös käyttänyt lomakiinteistöä. Tapauksessa tulee soveltaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 13.8.2008 taltio 1881 ilmenevää periaatetta, jonka mukaan vuokraustoimintaan kohdistuvat kulut ovat vähennyskelpoisia vain toteutuneeseen vuokraukseen kohdistuvilta osin. Myös Verohallinnon vuokratulojen verotuksesta antama ohje tukee tätä käsitystä.

A on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Valitus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n vapaa-ajan asuntoon kohdistuvat kulut ja poistot on vähennettävä vuokratuloista myös sitä aikaa vastaavalta osin, jolloin asunto on ollut tyhjillään. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan verovuotta 2012 koskevat päätökset sekä verovuodelta 2012 toimitetun verotuksen ja palauttaa asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

A omistaa B:n kaupungissa hiihtokeskus C:n läheisyydessä sijaitsevan tontin, jolla sijaitsee vuonna 2005 valmistunut 110 neliömetrin suuruinen vapaa-ajan asunto. A on aiemmin käyttänyt asuntoa yksinomaan omana vapaa-ajan asuntonaan, mutta vuodesta 2011 lähtien hän on myös vuokrannut sitä ulkopuolisille lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla vuokranvälittäjien kautta. Vuokranvälittäjä on tällöin markkinoinut asuntoa yleisölle ja asunto on ollut vuokrattavissa vuokranvälittäjän varausjärjestelmän kautta. Verovuonna 2012 asunto on ollut vuokrattuna yhteensä 105 vuorokautta ja omassa käytössä yhteensä 70 vuorokautta. Muun ajan vuodesta asunto on ollut tyhjillään.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, ovatko vapaa-ajan asuntoon kohdistuvat kulut ja poistot A:n verotuksessa vähennyskelpoisia myös siltä osin, kun asunnossa ei ole ollut vuokralaisia eikä asunto ole ollut A:n omassa käytössä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei kulujen ja poistojen vähennyskelpoisuutta arvioitaessa merkitystä ole sillä, että A on alun perin hankkinut vapaa-ajan asunnon omaa käyttöään varten, vaan että vähennyskelpoisuutta on arvioitava sen perusteella, mihin tarkoitukseen asuntoa on verovuonna 2012 käytetty.

A:n esittämän selvityksen perusteella vapaa-ajan asunto on ollut vuonna 2012 ammattimaisella välittäjällä välitettävänä koko vuoden ajan. Vaikka A on verovuoden aikana itse käyttänyt asuntoa paljon, asunto on kuitenkin ollut vuokralle annettuna suuremman osan ajasta kuin A:n omassa käytössä. A:n esittämän selvityksen mukaan hän on tehnyt omaa käyttöä koskevat varaukset saman vuokranvälittäjän varausjärjestelmän kautta kuin ulkopuoliset vuokraajatkin ja asunnon oma käyttö on liittynyt osittain myös asunnon huoltoon vuokraustoimintaa varten.

Kun otetaan huomioon asiassa asunnon käytöstä ja vuokraustoiminnan järjestämisestä esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoo, että vapaa-ajan asuntoa on verovuonna 2012 käytetty pääasiassa tulonhankkimistoiminnassa. Asunnon käyttötarkoitusta ei ole arvioitava toisin sen tähden, että asunto on ollut tyhjillään yli puolet verovuodesta 2012, koska vapaa-ajan asuntojen vuokraustoiminnalle on tyypillistä, että asunnot ovat osan ajasta tyhjillään, kun vuokraustoimintaa harjoitetaan lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla.

Koska vapaa-ajanasuntoa on verovuonna 2012 käytetty pääosin tulonhankkimistoiminnassa, A:n asunnostaan saamien vuokratulojen vähennykseksi ei ole luettava vain vuokralle annettuja päiviä vastaavaa osaa asuntoon kohdistuvista kuluista ja poistoista, vaan kuluista ja poistoista vähennyskelpoista on myös se osa, joka vastaa päiviä, jolloin asunto on verovuoden aikana ollut tyhjillään. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitettu verotus on tältä osin kumottava ja asia palautettava Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Paula Makkonen.

KHO:2017:132

$
0
0

Kehitysvammaisten erityishuolto – Perusoikeuksien rajoittaminen – Muun kuin laissa säädetyn rajoitustoimenpiteen käyttäminen – Kameravalvonta – Kehitysvammaisen henkilökohtaisessa käytössä olevan huoneen ja wc-tilojen kameravalvonta – Yksityiselämän ja kotirauhan suoja – Muutoksenhakujärjestys

Taltionumero: 3950
Antopäivä: 18.8.2017

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa, sellaisena kuin se on muutettuna lailla 381/2016, ei ole säädetty rajoitustoimenpiteestä, jonka perusteella voitaisiin päättää kehitysvammaisen henkilökohtaisessa käytössä olevien huoneen ja wc-tilojen kameravalvonnasta. Tällaisen kameravalvonnan käyttämisestä päättäminen ei ole kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla sallittua. Tältä osin ei ole oikeudellista merkitystä sillä, että rajoitustoimenpide, jota ei sallita mainitussa laissa, mahdollisesti olisi asianomaisen kehitysvammaisen henkilön edun mukainen tai hänen perusoikeuksiaan vähemmän rajoittava kuin sallitut rajoitustoimenpiteet.

Erityishuoltopiirin kuntayhtymän erityishuollon johtoryhmän päätös kehitysvammaisen henkilökohtaisessa käytössä olevaan huoneeseen ja wc-tiloihin kohdistuneen kameravalvonnan lopettamisesta oli luonteeltaan sellainen laissa sääntelemätöntä rajoitustoimenpidettä koskeva asia, jossa oli noudatettava samaa muutoksenhakujärjestystä kuin haettaessa muutosta päätökseen, jolla on päätetty käyttää laissa säädettyjä rajoitustoimenpiteitä. Näin ollen asian käsitteleminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellytti valituslupaa.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki 81 b § (381/2016) 1 ja 3 momentti ja 81 d § (381/2016)

Ks. KHO 15.6.2017/2874

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 16.12.2016 nro 16/0789/2

Asian aikaisempi käsittely

C:n erityishuollon kuntayhtymän viranhaltija on 16.11.2015 päättänyt, että täysi-ikäisen kehitysvammaisen B:n huoneeseen voidaan asentaa tallentava kameravalvonta, jonka avulla pyritään ennalta ehkäisemään asiakkaan itselleen aiheuttamia vammoja. Koska tämä vahingoittava käytös ilmenee erityisesti wc-tiloissa, kameran näkymä ulottuu myös näihin tiloihin.

C:n erityishuollon kuntayhtymän erityishuollon johtoryhmä on 31.8.2016 päättänyt, että kameravalvonta lopetetaan välittömästi, koska nykyinen lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta kameravalvonnan toteuttamiseen asiakkaan yksityistiloissa, varsinkaan saniteettitiloissa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n äidin ja edunvalvojan A:n valituksen, jossa on vaadittu kameravalvonnan jatkamista.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 3 a lukuun on 10.6.2016 tullut itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä erityishuollossa koskevat säännökset (42 §–42 q §).

Mainitun lain 42 m §:ssä on säädetty valvotusta liikkumisesta rajoitustoimenpiteenä. Pykälän 1 momentin mukaan toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö voi valvoa erityishuollossa olevan henkilön liikkumista toimintayksikössä, poistumista toimintayksiköstä ja liikkumista toimintayksikön tai sen yhteydessä olevan piha-alueen ulkopuolella, jos henkilö muutoin todennäköisesti vaarantaisi oman terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden henkilöiden terveyden tai turvallisuuden. Jolleivät muut keinot ovat riittäviä, henkilön liikkumista voidaan valvoa henkilön ylle kiinnitettävän teknisen valvontalaitteen avulla, suunnitellusti saattajan avulla tai muulla vastaavalla tavalla. Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta lukita henkilön oman huoneen ovi lyhytaikaisesti yöaikaan, jolleivät 1 momentissa tarkoitetut keinot ole riittäviä henkilön liikkumisen valvomiseksi. Siinä todetaan, että tällöin toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön on valvottava lukitussa huoneessa olevaa henkilöä koko lukitsemisen ajan olemalla hänen välittömässä läheisyydessään niin, että henkilökunnalla on mahdollisuus saada yhteys huoneessa olevaan henkilöön. Myös henkilöllä itsellään on oltava mahdollisuus saada yhteys henkilökuntaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä 4/2016 vp on tämän pykälän kohdalla todettu, että henkilön liikkumista valvottaessa on aina harkittava, mikä on lievin mahdollinen keino, jolla säännöksessä tarkoitettu terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuva vaara voidaan välttää. Sitten on käsitelty keinoja, joilla voidaan valvoa henkilön poistumista ja todettu muun muassa, että poistumisen valvontaan voidaan käyttää myös erilaisia lukituksen ja kulunvalvonnan teknisiä välineitä edellyttäen, että ne eivät loukkaa yksityisyyttä. Sen jälkeen on todettu näin: ”Silloin, kun kameravalvontaa käytetään toimintayksikön ulko-ovien kulunvalvonnassa, tulee erityisesti pitää huoli toimintayksikössä olevien henkilöiden yksityisyyden suojasta. Yksityisyyttä loukkaavasta kameravalvonnasta voi seurata rangaistus rikoslain 24 luvun 6 §:n mukaisena salakatseluna. Avointa kameravalvontaa, jonka kohteeksi tarkkailtavat joutuvat vain ohimenevästi ja siihen varautuen ja jota ei kohdisteta erityisesti kehenkään, ei rikoslain 24 luvun perustelujen mukaan ole yleensä pidettävä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla yksityisyyttä loukkaavana. Samoin on arvioitava tilannetta, jossa tieto kameravalvonnasta on paikalla oikeutetusti oleskelevilla, vaikka tarkkailun kohteeksi voi satunnaisesti joutua muukin kameravalvonnasta tietämätön kuin oikeudettomasti paikalle tullut. Sosiaalihuollon toimintayksikön ulko-ovelle sijoitettujen, kulunvalvontaan tarkoitettujen kameroiden käyttöä ei näin ollen voida pitää yksityisyyttä loukkaavana eikä sitä myöskään voida pitää 42 m §:ssä tarkoitettuna rajoitustoimenpiteenä.”

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa ei ole säännöksiä kameravalvonnasta rajoitustoimenpiteenä. Kaikkea kameravalvontaa ei silti ole edes pidettävä rajoitustoimenpiteenä. Huone ja saniteettitilat kuuluvat kuitenkin perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun yksityiselämän ja kotirauhan suojan piiriin. Tämän kaltaisissa tiloissa harjoitettava kameravalvonta on rajoitustoimenpide, jota ei voida käyttää ainakaan, ellei laissa ole tähän oikeuttavaa säännöstä. Tällaista säännöstä ei siis ole. Lähinnä on mainittu kehitysvammalain 42 m §:n 2 momentissa säädetty lyhytaikainen oven lukitseminen yöaikaan. Sekin edellyttää muun muassa, että ammattihenkilön on valvottava henkilöä koko lukitsemisen ajan. Tämä ei ole ilmennyt olleen käytännössä mahdollista silloin, kun huoneessa ja saniteettitiloissa on jatkuva kameravalvonta. Edellä olevissa oloissa kameravalvonta ei ole laillinen keino B:n tarpeen mukaisen hoidon ja valvonnan järjestämiseksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 3 a luku

Suomen perustuslaki 10 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannele Sarell, Eija-Riitta Kaarila ja Marja Peltoniemi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n on valituksessaan katsottava vaatineen, että hallinto-oikeuden ja erityishuollon johtoryhmän päätökset kumotaan ja kameravalvonta sallitaan B:n huoneessa sekä wc-tiloissa.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kameravalvonta B:n huoneessa ja wc-tiloissa on sallittava hänen oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa tähden. B on vaikeasti kehitysvammainen. Hän ei kykene hallitsemaan itseään vahingoittavaa käytöstä. Hän lyö päätään seinään ja lattiaan tai hakkaa käsillään ja jaloillaan ikkunoihin, seiniin ja lattiaan, jolloin hän satuttaa itseään pahoinkin. Hänellä on lisäksi taipumus saada epäsäännöllisesti tajuttomuuskohtauksia, jolloin hän kaatuu lattialle satuttaen itseään.

Kameravalvonnalla B:tä pystyttäisiin auttamaan heti. Kameravalvonnan avulla olisi myös mahdollista selvittää tajuttomuuskohtausten ajankohta ja niiden kesto.

Kameravalvonta on oikea tapa pitää huolta B:n hyvinvoinnista ja hänen terveydestään hänen ollessaan omassa huoneessaan ja wc-tiloissa. Henkilökunta ei voi olla B:n seurassa 24 tuntia vuorokaudessa, sillä yksikössä on muitakin asiakkaita, joilla on omat tarpeensa.

B:n osalta kameravalvonta ei olisi salakatselua, koska äiti edunvalvojana antaisi siihen luvan. B ei ymmärrä sitä, mitä kotirauha tai yksityiselämän suoja tarkoittavat ja mikä on hänelle parasta suojaa.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain uusissa säännöksissä ei ole otettu huomioon erilaisten kehitysvammaisten erityistarpeita.

C:n erityishuollon kuntayhtymän erityishuollon johtoryhmä on antanut selityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

B on pitkäaikaisessa laitoskuntoutuksessa D:n kehitysvammapsykiatrisessa kriisi- ja tutkimusyksikössä. Hänen diagnooseinaan ovat Q87.12 Cornelia de Langen oireyhtymä, F78.1 muu älyllinen kehitysvammaisuus, muu merkittävä huomiota tai hoitoa vaativa sopeutumiskäyttäytymisen häiriö sekä H52.1 likitaittoisuus. Hänellä on lisäksi diagnosoitu vuonna 2009 epilepsia, johon hänellä on pysyvä lääkitys. Vuoden 2010 jälkeen B:n asiakaskertomuksessa ei ole merkintöjä hänen epilepsiakohtauksistaan.

B satuttaa ajoittain itseään. Hänen käyttäytymiseensä liittyy myös toisiin henkilöihin ja tavaroihin kohdistuvaa impulsiivista aggressiivisuutta. B:llä on 28.8.2015 todettu kasvoihin, korvaan ja sukupuolielimiin kohdistuneita vammoja, joiden vammamekanismi on jäänyt avoimeksi. Vammat ovat aiheutuneet yöaikaan hänen ollessaan yksin huoneessaan. Tämän jälkeen 12.11.2015 on omaisten pyynnöstä tehty päätös kameravalvonnasta B:n huoneessa vastaavien tilanteiden ehkäisemiseksi. Teknisistä syistä kameravalvonta on alkanut vasta 13.4.2016. Siitä on tehty uusi päätös 16.5.2016. Kameravalvonta on lopetettu 10.6.2016 kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain muutosten voimaan tultua.

Kameravalvonnan päättymisen jälkeen B potki 13.–14.10.2016 yöllä kaappejaan. Lääkäri totesi seuraavana päivänä polven burran turvonneeksi. B:n silmä on 10.1.2017 ollut turvonnut ja hän on kertonut kaivaneensa silmää päästään edellisenä yönä. Tilanteista ei ole aiheutunut pysyviä vammoja. B kieltää tuntevansa kipua. Henkilökunnan mukaan tilanteet ovat olleet hyvin yllätyksellisiä ja nopeita. Kameravalvonnalla ei välttämättä pystyttäisi estämään tällaisia tilanteita.

A ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus oikaistaan kuulumaan siten, että valituksen tekeminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa.

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Kysymys muutoksenhaussa sovellettavista kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain säännöksistä

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain säännöksiä muun ohella muutoksen hakemisesta on muutettu lailla 381/2016, joka on voimaantulosäännöksensä mukaan tullut voimaan 10.6.2016. Lainmuutoksen voimaantulosäännökseen ei sisälly siirtymäsäännöstä.

Kysymyksessä olevassa asiassa viranhaltija on tehnyt päätöksensä 16.11.2015 kehitysvammaisen B:n huoneen kameravalvonnasta ennen kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain muuttamisesta annetun lain 381/2016 voimaantuloa. Erityishuollon johtoryhmä on sen sijaan tehnyt päätöksensä 31.8.2016 kameravalvonnan lopettamisesta lain muutoksen 381/2016 voimaantulon jälkeen sen nojalla. Myös hallinto-oikeus on antanut valituksenalaisen päätöksensä lain muutoksen 381/2016 tultua voimaan.

Erityishuollon johtoryhmän ja hallinto-oikeuden annettua päätöksensä asiassa lainmuutoksen 381/2016 voimaantulon jälkeen kysymystä muutoksenhaussa sovellettavista säännöksistä on arvioitava kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain säännösten perusteella sellaisina kuin ne ovat lailla 381/2016 muutetussa muodossaan.

2. Muutoksenhaun arvioimisen kannalta merkitykselliset säännökset

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 §:n mukaan erityishuollon kuntayhtymän yhtymävaltuuston tai yhtymäkokouksen, yhtymähallituksen, lautakunnan, johtokunnan, yhteisjohtokunnan, erityishuollon johtoryhmän tai muun kunnallisen toimielimen tai viranhaltijan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin kuntalaissa (410/2015) säädetään, jollei kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa toisin säädetä.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 b §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeudelta saa hakea valittamalla muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään:

1) 33 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kirjalliseen päätökseen, joka koskee henkilön määräämistä toimitettavaksi tutkimukseen;

2) 33 §:n 3 momentissa tarkoitettuun kirjalliseen päätökseen, joka koskee henkilön määräämistä erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta;

3) 38 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kirjalliseen päätökseen, joka koskee tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamista;

4) 42 g §:n 2 momentissa tarkoitettuun aineiden ja esineiden haltuunottoa koskevaan kirjalliseen päätökseen;

5) 42 j §:n 5 momentissa tarkoitettuun kirjalliseen päätökseen, joka koskee välttämättömän terveydenhuollon antamista henkilön vastustuksesta riippumatta;

6) 42 k §:n 3 momentissa tarkoitettuun kirjalliseen päätökseen, joka koskee rajoittavan välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä päivittäisissä toiminnoissa;

7) 42 l §:ssä tarkoitettuun kirjalliseen päätökseen, joka koskee rajoittavan välineen tai asusteen käyttöä vakavissa vaaratilanteissa tai sitomista;

8) 42 m §:ssä tarkoitettua valvottua liikkumista koskevaan kirjalliseen päätökseen; ja

9) 42 n §:n 3 momentissa tarkoitettuun poistumisen estämistä koskevaan kirjalliseen päätökseen.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 b §:n 3 momentin mukaan muutosta saa muun ohella 1 momentissa tarkoitetussa asiassa hakea erityishuollossa oleva henkilö ja hänen laillinen edustajansa. Jollei täysi-ikäisellä erityishuollossa olevalla henkilöllä ole laillista edustajaa, saa muutosta hakea sosiaalihuollon asiakaslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa myös hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuva omaisensa tai muu läheisensä.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 d §:n mukaan hallinto-oikeuden päätökseen 33 §:n 3 momentissa tarkoitetussa asiassa saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 33 §:n 3 momentissa säädetään erityishuollon johtoryhmän päätöksestä henkilön määräämisestä erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta.

3. Asiassa noudatettava muutoksenhakujärjestys ja valitusosoituksen oikaiseminen

Erityishuollon johtoryhmä on päättänyt, että B:n huoneen kameravalvonta lopetetaan. B:n äiti ja edunvalvoja A on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että kameravalvontaa jatketaan. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeuden ratkaistavana on siten ollut kysymys siitä, olisiko erityishuollon johtoryhmän tullut kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla päättää B:n huoneen kameravalvonnan jatkamisesta.

Asiassa on viran puolesta ratkaistava, minkä säännöksen nojalla erityishuollon johtoryhmän asiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta ja missä järjestyksessä korkeimmalta hallinto-oikeudelta haetaan muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jonka se on antanut erityishuollon johtoryhmän päätöksestä tehdyn valituksen johdosta.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 3 a luvussa on lainmuutoksella 381/2016 säädetty itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytöstä erityishuollossa (42 §–42 q §).

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa, sellaisena kuin se on 10.6.2016 voimaan tulleiden muutosten jälkeen, ei ole säädetty erityishuollon toteuttamiseen liittyvästä kehitysvammaisella käytössään olevan huonetilan kameravalvonnasta. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa arvioinut asiaa erityisesti kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 42 m §:n valvottua liikkumista koskevien hallinto-oikeuden päätöksessä selostettujen säännösten kannalta.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 b §:ssä on säädetty niistä rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevista päätöksistä, joihin saa hakea muutosta suoraan valittamalla hallinto-oikeuteen. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 b §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeudelta saa hakea valittamalla muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään muun ohella 42 m §:ssä tarkoitettua valvottua liikkumista koskevaan kirjalliseen päätökseen.

Arvioitaessa kysymystä siitä, olisiko erityishuollon johtoryhmän tullut päättää B:n huonetta koskevan kameravalvonnan jatkamisesta hänen äitinsä ja edunvalvojansa A:n vaatimuksesta, sovellettavaksi tulevat rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevat kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain säännökset. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa, jossa on päätetty olla käyttämättä vaadittua kehitysvammaista koskevaa rajoitustoimenpidettä, on noudatettava samaa muutoksenhakujärjestetystä kuin haettaessa muutosta päätökseen, jolla on päätetty käyttää laissa säädettyjä rajoitustoimenpiteitä.

Näin ollen nyt kysymyksessä olevaan erityishuollon johtoryhmän päätökseen, jolla kameravalvonnan lopettamisesta on päätetty, on laissa säädettyjä rajoitustoimenpiteitä koskevien päätösten tavoin voinut hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 81 b §:n nojalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 81 d §:ssä säädetään muutoksen hakemisesta hallinto-oikeuden päätökseen. Pykälän mukaan haettaessa muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallinto-oikeuden päätökseen ainoastaan 33 §:n 3 momentissa tarkoitetussa henkilön määräämistä erityishuoltoon tahdosta riippumatta koskevassa asiassa hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa.

Käsiteltävänä olevassa asiassa, joka ei koske kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 33 §:n 3 momentissa tarkoitettua asiaa ja jossa hallinto-oikeuden päätös on annettu 81 d §:n voimaantulon jälkeen, asian saattaminen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi edellyttää siten valitusluvan myöntämistä.

Edellä lausutun perusteella Turun hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus on oikaistava kuulumaan siten, että valituksen tekeminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa, ja A:n valitus on käsiteltävä valituslupahakemuksena.

4. Rajoitustoimenpiteen käyttöä koskevan vaatimuksen arviointi

Asiassa ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko erityishuollon johtoryhmän tullut hyväksyä päätöksellään A:n täysi-ikäisen B:n edunvalvojana tekemä vaatimus siitä, että kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla B:n huoneeseen ja wc-tiloihin asennettua tallentavaa kameravalvonta jatketaan kehitysvammaisen B:n itselleen aiheuttamien vammojen ehkäisemiseksi. B on pitkäaikaisessa kuntoutuksessa kehitysvammapsykiatrisessa kriisi- ja tutkimusyksikössä.

Kuten hallinto-oikeus on todennut, kuuluvat kehitysvammaisen käytössä oleva huone ja wc-tilat perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun yksityiselämän ja kotirauhan suojan piiriin. Kehitysvammaisen henkilökohtaisessa käytössä olevien tilojen tekniseen valvontaan voi sinänsä olla tietyissä tilanteissa perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä syitä. Yksityiselämän ja kotirauhan suojan piirissä olevien tilojen kameravalvonta edellyttää kuitenkin, että siitä säädetään erikseen lailla.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin lainmuutoksella 381/2016 sisällytetyt rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset on tarkoitettu tyhjentäviksi. Perustuslakivaliokunta on kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain muutoksia käsitellessään lausunnossaan PeVL 15/2015 vp todennut kehitysvammaiseen henkilöön kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden käytön osalta muun ohella, että perusoikeusrajoitusten täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota tämänkaltaisen lainsäädännön arvioinnissa. Valiokunta on lisäksi todennut, että sääntelyn tulee olla mahdollisimman tyhjentävää ja kiinnittänyt huomiota siihen, että rajoitustoimenpiteistä säätäminen ei merkitse avointa toimivaltaluetteloa rajoitustoimenpiteiden käyttämiselle. Perustuslakivaliokunta on sääntelykokonaisuutta arvioidessaan lausunut, ettei rajoitustoimenpiteitä voida käyttää, jos niistä ei ole säädetty laissa perusoikeuksien rajoitusedellytykset asianmukaisesti täyttäen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että erityishuollon johtoryhmän tekemässä päätöksessä, joka on koskenut B:n huoneen ja wc-tilojen kameravalvontaa, ei ole ollut kysymys valvottua liikkumista koskevasta päätöksestä, eikä muustakaan lain 3 a lukuun sisältyvästä rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevissa säännöksissä tarkoitetusta rajoitustoimenpiteestä. Koska kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa ei ole säädetty rajoitustoimenpiteestä, jonka perusteella voitaisiin päättää kehitysvammaisen henkilökohtaisessa käytössä olevien huoneen ja wc-tilojen kameravalvonnasta, tällaisen kameravalvonnan käyttämisestä päättäminen ei ole kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla sallittua. Tältä osin ei ole oikeudellista merkitystä sillä, että rajoitustoimenpide, jota ei sallita mainitussa laissa, mahdollisesti olisi asianomaisen kehitysvammaisen henkilön edun mukainen tai hänen perusoikeuksiaan vähemmän rajoittava kuin sallitut rajoitustoimenpiteet.

Edellä sanottu huomioon ottaen C:n erityishuollon kuntayhtymän on tullut päätöksensä mukaisesti lopettaa B:n huoneen ja wc-tilojen kameravalvonta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Mika Paavilainen.

Article 2

$
0
0

Jätelaki – Yhdyskuntajäte – Koulutustoiminta – Velvollisuus luovuttaa jäte kunnan järjestämään jätehuoltoon – Poikkeamisen edellytykset – Selvitysvelvollisuus

Taltionumero: 3964
Antopäivä: 18.8.2017

Aikuiskoulutuskeskus oli hakenut jätelautakunnalta jätelain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua poikkeusta luovuttaa koulutustoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte kunnan järjestämään jätehuoltoon. Jätelain 42 §:n 1 momentin tarkoittamana perusteltuna syynä muun jätehuollon järjestämiseksi ja riittävänä selvityksenä jätehuollon etusijajärjestyksen toimeenpanoon kannalta paremmasta lopputuloksesta ei voitu pitää ilmoitusta siitä, että kiinteistöllä syntyi yhdyskuntajätteen lisäksi muuta jätettä ja että yhdyskuntajätteestä osa oli luovutettu erilliskerättynä sellaiselle taholle, jolle myös muu jäte luovutettiin, eikä myöskään ilmoitusta siitä, että toiminnassa noudatettiin ympäristöjärjestelmää. Merkitystä ei myöskään ollut sillä, että jätteet oli luovutettu jo pitkään muuhun kuin kunnan järjestämään jätehuoltoon.

Aikuiskoulutuskeskuksen esittämän selvityksen perusteella ei ollut mahdollisuutta arvioida sen toiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen osuutta kaikesta kiinteistöllä syntyvästä jätteestä. Hakemuksessa ei myöskään ollut osoitettu jätelajeittain jätemääriin, keräysvälineisiin, keräysjärjestelmiin tai jätteiden noutokertoihin liittyviä teknisiä ja taloudellisia syitä kiinteistön jätehuollon yhteydestä ja etusijajärjestyksen paremmasta toteutumisesta. Kun hakemuksessa ei ollut esitetty poikkeamisen myöntämiseksi tarpeellisia tietoja, hakemus oli tullut hylätä.

Jätelaki (646/2011) 6 § 1 momentti 2 kohta, 32 § 1 momentti 2 kohta, 41 §, 42 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Tuire Taina.

Viewing all 1716 articles
Browse latest View live