Quantcast
Channel: KHO:n päätökset
Viewing all 1716 articles
Browse latest View live

Article 1

$
0
0

Maaseudun kehittämishankkeelle myönnettyä tukea koskeva valituslupahakemus ja valitus (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio)

Taltionumero: 5659
Antopäivä: 30.12.2016

Asia Maaseudun kehittämishankkeelle myönnettyä tukea koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, nykyisin Tapio Oy, Helsinki

Päätös, jota valitus koskee

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta 17.7.2014 nro 118/1/2014

Asian aikaisempi käsittely

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on päätöksellään 23.6.2011 myöntänyt hanketukea yhteensä 888 344 euroa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle "Tuhkan käyttö tienrakennuksen materiaalina – ympäristövaikutusten seuranta" -nimiselle elinkeinojen kehittämishankkeelle. Hanketuki on myönnetty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja hanke on ollut osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007–2013. Hankkeen toteutusaika on ollut 8.4.2011–31.12.2013. Tukipäätöksen ehtojen mukaan hankkeen hyväksytty kustannusarvio sisältää arvonlisäveron.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 29.1.2014 muuttanut edellä mainittua tukipäätöstä ja sen jälkeen hankkeelle tehtyjä muutospäätöksiä siten, että arvonlisäveroa ei enää hyväksytä hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi. Muutospäätöksen perustelujen mukaan Euroopan unionin ja Suomen kansallisissa säädöksissä on ollut ristiriita arvonlisäveron tukikelpoisuudessa julkisoikeudellisten yhteisöjen toteuttamissa hankkeissa ja siksi hankkeelle on tullut tehdä muutospäätös, jonka mukaan arvonlisävero ei sisälly hankkeen kustannuksiin. Muutospäätöksen mukaan tämä koskee kaikkia julkisoikeudellisten yhteisöjen hankkeita riippumatta siitä, jääkö arvonlisävero tuen saajan lopulliseksi kustannukseksi vai ei. Muutospäätöksellä ei muutettu myönnetyn tuen kokonaismäärää, sen jakautumista kululajeihin tai hankkeen hyväksyttäviä kokonaiskustannuksia.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksel­lään hylännyt valittajan valituksen edellä mainitusta Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes­kuksen 29.1.2014 tekemästä päätöksestä.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Keskeiset sovellettavat säännökset

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 71 artiklan 2 kohdan mukaan menot ovat maaseuturahaston tukeen kelpoisia ainoastaan, jos ne ovat aiheutuneet kyseessä olevan ohjelman hallintoviranomaisen päättämistä tai vastuulla olevista toimista toimivaltaisen elimen vahvistamien valintaperusteiden mukaisesti.

Artiklan 3 kohdan mukaan menojen tukikelpoisuussäännöt vahvistetaan kansallisella tasolla lukuun ottamatta tässä asetuksessa tiettyjen maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta säädettyjä poikkeuksia.

Artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan seuraavat kustannukset eivät ole kelpoisia maaseuturahaston tukeen:

a) ALV, lukuun ottamatta sellaista ALV:tä, josta ei voi saada palautusta, silloin, kun sen maksaa tosiasiallisesti ja lopullisesti tuensaaja, joka ei ole jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 4 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu muu kuin verovelvollinen.

Kuudennen neuvoston direktiivin (77/388/ETY) 4 artiklassa säädetään arvonlisäverovelvollisista. Artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan valtioita, hallinnollisia alueita, kuntia ja muita julkisoikeudellisia yhteisöjä ei niiden viranomaisen ominaisuudessa harjoittaman toiminnan tai suorittamien liiketoimien osalta ole pidettävä verovelvollisina, vaikka ne tämän toiminnan tai liiketoimien yhteydessä kantaisivatkin maksun, lupamaksun, jäsenmaksun tai korvauksen.

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 8 §:n mukaan tukea voidaan myöntää tuettavasta toimenpiteestä aiheutuviin tarpeellisiin ja kohtuullisiin kustannuksiin, jotka ovat syntyneet tukihakemuksen vireille tulon jälkeen.

Maaseudun hanketoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (829/2007) 36 §:ssä säädetään tuen ulkopuolelle jäävistä kustannuksista. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan tukea ei myönnetä arvonlisäveroon, joka ei jää hakijan lopulliseksi menoksi.

Lain Suomen metsäkeskuksesta (418/2011) 31 §:n 3 momentin voimaantulosäännöksen mukaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapioon sovelletaan pääosin metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annettua lakia (1474/1995) 31 päivään joulukuuta 2014 saakka. Lain 1474/1995 1 §:n 1 momentin mukaan metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niiden monimuotoisuuden säilyttämistä ja metsätalouden muuta edistämistä koskevia tehtäviä varten on alueellisia metsäkeskuksia ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio (myöhemmin kehittämiskeskus). Säännöksen 2 momentin mukaan kehittämiskeskuksella ei ole tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä.

Lain 418/2011 31 §:n 3 momentin perusteella kehittämiskeskuksen lain 1474/1995 3 §:n 1 momentin mukaisia tehtäviä ovat metsätalouden kehittämis- ja asiantuntijaorganisaationa toimiminen sekä palveluiden tuottaminen maa- ja metsätalousministeriölle ja muille tahoille. Pykälän 2 momentin mukaan kehittämiskeskuksen tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Saman lain 4 §:n 1 momentin mukaan kehittämiskeskus on maa- ja metsätalousministeriön ohjauksen ja valvonnan alainen. Saman lain 11 §:n mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, jonka puitteissa kehittämiskeskukselle myönnetään valtionavustusta sille säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä aiheutuviin toimintamenoihin ja maa- ja metsätalousministeriön hyväksymiin sijoitusmenoihin. Pykälän 2 momentin mukaan kehittämiskeskuksen 1 momentissa tarkoitetut menot voidaan rahoittaa kokonaisuudessaan valtionavustuksella.

Metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun asetuksen (93/1996) 13 §:n mukaan kehittämiskeskuksen tehtävänä on edistää metsien hoitoa ja käyttöä sekä niiden monimuotoisuuden säilymistä ja muuta metsätalouden ympäristönsuojelua; seurata metsätalouden ja metsien tilaa ja kehitystä sekä tehdä niihin liittyviä esityksiä ja aloitteita; tuottaa metsätaloudellisia asiantuntija-, kehittämis- ja koulutuspalveluja; edistää ja kehittää metsäsuunnittelua; suorittaa metsätaloutta palvelevaa julkaisu- ja tiedotustoimintaa; ylläpitää ja kehittää metsätalouden tietohallintoa; kehittää metsänhoidon ja metsien parannustöiden menetelmiä puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi, metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja metsäluonnon hoitamiseksi; edistää metsätalouteen perustuvien elinkeinojen kehittämistä; osallistua tehtäviinsä liittyvään kansainväliseen yhteistyöhön; sekä suorittaa muut sille säädetyt ja maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät.

Hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Saman lain 50 §:n (muutettu 581/2011) 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos:

1) päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen;

2) päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen;

3) päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe; tai

4) asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Pykälän 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Päätös voidaan korjata 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi.

Edelleen saman lain 52 §:n 1 momentin mukaan viranomainen käsittelee korjaamisasian omasta aloitteestaan tai asianosaisen vaatimuksesta. Aloite on tehtävä tai vaatimus virheen korjaamiseksi on esitettävä viiden vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä. Pykälän 2 momentin mukaan asiavirheen korjaaminen edellyttää, että asia käsitellään uudelleen ja asiassa annetaan uusi päätös. Kirjoitusvirhe korjataan korvaamalla virheen sisältävä toimituskirja korjatulla toimituskirjalla. Asianosaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen kirjoitusvirheen korjaamista, jollei se ole tarpeetonta. Pykälän 3 momentin mukaan asia- tai kirjoitusvirheen korjaamisesta on tehtävä merkintä alkuperäisen päätöksen taltiokappaleeseen tai viranomaisen käytössä olevaan tietojärjestelmään. Uusi tai korjattu toimituskirja on annettava asianosaiselle maksutta.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Mitä kyseisessä pykälässä ja hallintolain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset

ELY-keskus on päätöksellään 23.6.2011 myöntänyt Tuhkan käyttö tienrakennuksen materiaalina - ympäristövaikutusten seuranta -nimiselle elinkeinojen kehittämishankkeelle Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013 tukea. Tuki on myönnetty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja sen määrä on ollut 888 344,00 euroa. Hankkeen toteutusaika on ollut 8.4.2011–31.12.2013. Tukipäätöksen ehtojen mukaan hankkeen hyväksytty kustannusarvio sisältää arvonlisäveron.

ELY-keskus on 29.1.2014 antanut muutospäätöksen, jolla edellä mainittua tukipäätöstä on muutettu siten, ettei arvonlisäveroa enää hyväksytä hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi. Päätöstä on perusteltu edellä esitetyin tavoin. Myönnetyn tuen kokonaismäärä, sen jakautuminen kululajeihin tai hankkeen hyväksyttävät kokonaiskustannukset eivät ole muuttuneet. Valittaja katsoo, että arvonlisäverokohtelun muuttamiseen ei ole perusteita, ja on vedonnut muun muassa siihen, että arvonlisävero on valittajalle lopullinen ja valtioneuvoston asetuksen (829/2007) mukainen hyväksyttävä kustannus.

Arvonlisäveron tukikelpoisuuden edellytyksistä on säädetty neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (jäljempänä rahoitusasetus) 71 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja maaseudun hanketoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (829/2007) 36 §:n 1 momentin 5 kohdassa. Kansallisen asetuksen mainitusta kohdasta ei ilmene rahoitusasetuksen 71 artiklan 3 kohdan a alakohtaan sisältyvä henkilöllinen rajaus, joka johtuu viittauksesta neuvoston kuudennen direktiivin (77/388/ETY, jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 4 artiklan 5 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. Kansallinen säännös on siten ristiriidassa EU-oikeuden säännöksen kanssa ja ristiriita ratkaistaan EU-oikeuden etusijaperiaatteen mukaisesti. Arvonlisäveron tukikelpoisuus ratkaistaan näin ollen rahoitusasetuksen säännöksen perusteella.

Arvonlisäverodirektiivin tulkintaa koskevan EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (muun muassa yhdistetyt asiat 231/87 ja 129/88 tuomio 17.10.1989 kohta 12) kahden edellytyksen, toimintaa harjoittaa julkisoikeudellinen yhteisö ja toimintaa harjoitetaan viranomaisen ominaisuudessa, on täytyttävä samanaikaisesti, jotta voidaan soveltaa direktiivin 4 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan sääntöä verovelvollisuuden ulkopuolelle jäämisestä.

Metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun lain (1474/1995) mukaan kehittämiskeskus on lailla perustettu metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niiden monimuotoisuuden säilyttämistä ja metsätalouden muuta edistämistä koskevia tehtäviä varten. Kehittämiskeskus toimii metsätalouden kehittämis- ja asiantuntijaorganisaationa ja se tuottaa palveluita maa- ja metsätalousministeriölle ja muille tahoille. Kehittämiskeskuksen toiminta jakautuu valtionapu- ja asiakasrahoitteiseen toimintaan. Valtionaputoiminta rahoitetaan pääosin valtion budjetista. Kehittämiskeskus on maa- ja metsätalousministeriön ohjauksen ja valvonnan alainen. Sillä ei ole tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallankäyttöä. Kokonaisuutena tarkastelleen kehittämiskeskuksen tehtävät kehittämis- ja asiantuntijaorganisaationa ovat luonteeltaan yleishyödyllisiä. Tehtävät liittyvät Suomen metsätalouden ja siten yleisen edun edistämiseen, mitä voi pitää julkisyhteisön keskeisenä tehtävänä. Näiden seikkojen perusteella kehittämiskeskusta on pidettävä julkisoikeudellisena yhteisönä.

Arvonlisäverodirektiivin tulkintaa koskevan EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (muun muassa yhdistetyt asiat 231/87 ja 129/88, tuomio 17.10.1989, kohdat 15 ja 16) kulloinkin kyseessä olevan toiminnan harjoittamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella voidaan määritellä julkisoikeudellisten yhteisöjen verovelvollisuuden ulkopuolelle jättämisen laajuus. Viranomaisen ominaisuudessa harjoitettu toiminta on sellaista toimintaa, jota julkisoikeudelliset yhteisöt harjoittavat niitä erityisesti koskevan oikeudellisen järjestelmän piirissä, eikä se sisällä toimintaa, jota ne harjoittavat samoilla oikeudellisilla edellytyksillä kuin yksityiset taloudelliset toimijat. Ainoa peruste, jonka avulla voidaan varmuudella erottaa nämä kaksi toimien ryhmää toisistaan, on kansallisen oikeuden nojalla sovellettava oikeudellinen sääntely.

Asiassa on kyse hankkeen muodossa harjoitetusta toiminnasta aiheutuvien joidenkin kustannusten sisältämän arvonlisäveron tukikelpoisuudesta. Hanketoiminta itsessään ei ole arvonlisäverollista eikä hanketoiminnan harjoittajan velvollisuus suorittaa arvonlisäveroa johdu hanketoiminnasta. Metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun asetuksen (93/1996) 13 §:n mukaan kehittämiskeskuksen tehtäviä ovat muun muassa metsätalouden ympäristönsuojelun edistäminen, metsätaloudellisten asiantuntija-, kehittämis- ja koulutuspalveluiden tuottaminen, metsäsuunnittelun edistäminen ja kehittäminen, metsätaloutta palveleva julkaisu- ja tiedotustoiminta ja metsätalouteen perustuvien elinkeinojen kehittämisen edistäminen.

Hankkeessa, johon valituksenalainen muutospäätös kohdistuu, on kyse yleishyödyllisestä tutkimus- ja kehityshankkeesta, jonka tulokset ovat kaikkien toimijoiden ja tietoa haluavien käytettävissä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Aalto-yliopiston, Tapion Tiet ja Ojat Oy:n sekä Keski-Suomen metsäkeskuksen kanssa. Saadun selvityksen mukaan haettu tuki ei kata kehittämiskeskuksen osalta hankkeen kaikkia kustannuksia. Erotus on tarkoitus kattaa maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä valtionavulla. Tästä lisärahoituksen tarpeesta johtuen hanke toteutetaan kehittämiskeskuksen valtionaputoiminnan projektina.

Hankkeen päämääränä on luoda ja pilotoida toimintamalli tuhkan hyödyntämisestä metsäautoteiden ja muiden yksityisteiden perusparantamisessa ja samalla edistää teollisuuden sivuainevirtojen paikallista hyödyntämistä ja siten edistää alueen elinkeinojen toimintaedellytyksiä sekä luoda alueellisia liiketoimintamahdollisuuksia. Hankkeella selvitetään tuhkan alueellista hyötykäyttöä ja perustetaan käytännön metsätiehankkeille testikohteita. Tärkeä osa testausta on tuhkan käytön ympäristövaikutusten seuranta. Hankkeen tuloksena syntyvät arvio tuhkan ympäristökelpoisuudesta sekä päivitetyt ohjeet tuhkan käytöstä. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää laajalti alan toimijoiden koulutuksessa. Hankkeen yhteistyötahoja ovat metsäautoteiden ja muiden yksityisteiden rakentajat, tuhkaa tuottava teollisuus ja uutta liiketoimintaa hakevat yritykset.

Hankkeessa on siis kyse yleishyödyllisestä metsiin perustuvien elinkeinojen, metsätalouden ja ympäristönsuojelun edistämistä, eli se toteuttaa kehittämiskeskukselle asetuksessa asetettuja tehtäviä. Kyse on näin ollen arvonlisäverodirektiivissä määritellystä toiminnasta, jota julkisoikeudellinen yhteisö harjoittaa sitä erityisesti koskevan oikeudellisen järjestelmän piirissä eli viranomaisen ominaisuudessa. Valittajaa on siten pidet­tävä rahoitusasetuksen 71 artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainittuna muuna kuin verovelvollisena, jolle arvonlisävero ei ole tukikelpoinen kustannus. Hankekustannusten arvonlisäveroa ei olisi tullut hyväksyä tukikelpoiseksi kustannukseksi.

Arvonlisäveron tukikelpoisuuden poistaminen on toteutettu viranomaisaloitteisesti. Hallintolain (434/2003) 50 § edellyttää, kun kyse on päätöksen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman tämän omaa syytä, asianosaisen suostumusta. Valittajaa on kuultu ennen asian ratkaisua hallintolain 34 §:n edellyttämällä tavalla. Antamassaan vastineessaan valittaja on suhtautunut kielteisesti arvonlisäveron poistamiseen tukikelpoisista kustannuksista. Hallintolain 50 §:ssä asiavirheen korjaamiselle asetetut edellytykset eivät siten ole täyttyneet.

EU-oikeuden tehokkuusperiaatteen yhtenä ulottuvuutena on, etteivät kansallisen lainsäädännön mukaan määräytyvät menettelyvaatimukset saa olennaisesti heikentää unionin oikeuden tehokasta toteutumista eivätkä tehdä sitä käytännössä mahdottomaksi. Sinänsä lain- ja oikeusvoimaisella tukipäätöksellä, jonka viranomaisaloitteista muuttamista käsillä oleva muutoksenhaku koskee, on tukikelpoisena pidetty kustannusta, joka ei EU-oikeuden mukaan ole tukikelpoinen. Tilanteen, jossa EU-oikeuden toteutuminen jää riippumaan asianosaisen suostumuksesta, ei voida katsoa toteuttavan tehokkaasti unionin oikeutta, jota tukiviranomaisen olisi tullut myös vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla soveltaa jo tuen myöntämisestä päättäessään. Edellä esitetyt seikat ja se huomioiden, ettei ELY-keskuksella ole harkintavaltaa arvonlisäveron tukikelpoisuudesta päättäessään, asiaa ei ole aihetta arvioida toisin. Lisäksi asiassa on kyse unionin taloudellisten intressien suojaamisesta. Tältä osin voidaan EU-tuomioistuimen asiassa C-2/08 3.9.2009 antamaa tuomiota tulkita analogisesti niin, ettei kansallisen säännöksen mukaisesti määräytyvän päätöksen oikeusvoiman perusteella voida yhteisön oikeuden sääntöjä jättää soveltamatta.

Valittaja on vedonnut myös luottamuksensuojan periaatteeseen ja siihen, että muutospäätös merkitsee käytännön ja tulkinnan muuttamista taannehtivasti tuensaajien vahingoksi vastoin verotuksessa yleisesti hyväksyttyä periaatetta, jonka mukaan verolain kiristynyttä tulkintaa ei voida soveltaa taannehtivasti verovelvollisen vahingoksi. EU-tuomioistuimen asiassa C-500/99 24.2.2002 antaman ratkaisun mukaan hallinto voi peruuttaa taannehtivasti vastaanottajalle myönteisen lainvastaisen hallintopäätöksen oikeusvarmuuden periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen noudattamista koskevin varauksin. Tämä mahdollisuus on silloinkin, kun toimen vastaanottaja ei ole vaikuttanut toimen lainvastaisuuteen. Suomen lainsäädännön ja Euroopan unionin oikeusjärjestyksen mukaan tuen saajalla on oikeus luottaa vain lain ja asetusten sekä Euroopan unionin oikeusjärjestyksen mukaisiin oikeutettuihin odotuksiin. Näin ollen luottamuksensuojan periaatekaan ei anna aihetta valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Edellä mainittu säännös ja nyt kyseessä olevan asian lopputulos huomioon ottaen valituslautakunta katsoo, ettei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset valituslautakunta on tehnyt ratkaisulauselmasta ilmenevän päätöksen.

Oikeusohjeet

Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuesta maaseudun kehittämiseen 71 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 9 artikla

Kuudes neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräysperuste (77/388/ETY) 4 artikla

Sopimus Euroopan unionista 4 artikla 3 kohta

Hallintolaki (434/2003, muutettu 581/2011) 6, 34, 50 ja 52 §

Laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista (1443/2006) 8 §

Laki metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta (1474/1995, muutettu 1177/2005 ja 313/2007) 1 ja 3 §

Laki Suomen metsäkeskuksesta (418/2011) 31 §

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 §

Valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta (829/2007) 36 §

Maa- ja metsätalousministeriön asetus maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan suoritteista perittävistä maksuista (1067/2012) 1 ja 4 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio (nykyisin Tapio Oy, jäljempänä myös kehittämiskeskus) on pyytänyt lupaa valittaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös kumotaan ja ELY-keskuksen 29.1.2014 antama päätös, jolla se on muuttanut 23.6.2011 tehtyä rahoituspäätöstä ja sen jälkeen tehtyjä hanketta koskevia muutospäätöksiä, kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin siinä on todettu, ettei arvonlisäveroa voida katsoa hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi. Lisäksi valittaja on vaatinut, että ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut 1 600 euroa täysimääräisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kehittämiskeskus on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kehittämiskeskus ei ole sellainen asiaan soveltuvissa Euroopan unionin säädöksissä tarkoitettu muu julkisoikeudellinen yhteisö, jolle arvonlisäveroa ei voida pitää lopullisena julkisena ja siten tukikelpoisena menona. Asiassa ei vallitse mitään ristiriitaa Euroopan unionin ja Suomen kansallisen lainsäädännön välillä.

Asiassa on riidatonta, että kehittämiskeskus ei ole viranomainen ja että se ei käytä julkista valtaa. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksessä on todettu kehittämiskeskuksen toteuttavan metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetussa asetuksessa (93/1996) määrättyjä tehtäviä. Tällä perusteella on päädytty virheelliseen johtopäätökseen, että kyse on arvonlisäverodirektiivissä määritellystä toiminnasta, jota julkisoikeudellinen yhteisö harjoittaa sitä erityisesti koskevan oikeudellisen järjestelmän piirissä eli viranomaisen ominaisuudessa.

Suomen metsäkeskuksista annetussa laissa (418/2011) on nimenomaisesti todettu, että kehittämiskeskuksella ei ole tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä. Kehittämiskeskus kuuluu niin sanottuun välilliseen julkishallintoon.

ELY-keskuksen muutospäätöksen taustalla on Maaseutuviraston 5.12.2013 antama ohje, jonka mukaan 9.12.2013 tai sen jälkeen tehdyissä maksupäätöksissä on noudatettava kirjeen mukaisia menettelyjä eli kirjeessä tarkoitettujen julkisyhteisöjen osalta arvonlisävero ei ole tukikelpoinen. Käytännössä tämä ohje tarkoittaa sitä, että niiden menojen osalta, joita koskien maksatuspäätöstä ei ollut vielä tehty ennen 9.12.2013 mutta jotka olivat kertyneet tätä ennen, arvonlisäveroa ei enää hyväksytty tukikelpoiseksi menoksi. Näiltä osin muutospäätös on tarkoittanut käytännön ja tulkinnan muuttamista taannehtivasti tuensaajien vahingoksi. Muutospäätös on luottamuksensuojan periaatteen vastainen. Muuttunutta ja kiristynyttä tulkintaa arvonlisäveromenojen tukikelpoisuudesta ei tulisi voida soveltaa taannehtivasti vaan enintään ainoastaan muutospäätöksen jälkeen kertyneisiin menoihin.

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetussa laissa (1443/2006) ei tunneta erikseen muutospäätöstä. Valituksenalaisesta päätöksestä ei tarkemmin selviä, minkä säännöksen nojalla ELY-keskus on tehnyt muutospäätöksen tuensaajan vahingoksi. Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan virheen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää pääsääntöisesti asianosaisen suostumusta päätöksen korjaamiseen. Kehittämiskeskus ei ole antanut asiassa suostumustaan. Muutospäätös on tässäkin suhteessa lainvastainen, eikä muuttunutta laintulkintaa olisi voinut soveltaa taannehtivasti jo tehtyihin tukihakemuksiin vaan ainoastaan uusiin tukihakemuksiin ja niitä koskeviin päätöksiin.

Koska oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä, oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle on olemassa erityisiä perusteita.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Asiassa on riidatonta, että maaseudun hanketoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (829/2007) 36 §:n sisällön sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen N:o 1698/2005 71 artiklan ja arvonlisäverodirektiivin välillä on ristiriita. Maaseutuvirasto on ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin tilintarkastustuomioistuimen ja komission kiinnitettyä asiaan huomiota.

Kehittämiskeskus Tapiota koskevien säännösten sisältö osoittaa, että kyseessä on julkisoikeudellinen yhteisö. Toiminnan luonne on määritelty säännöksissä ja se on erilaista kuin yksityisoikeudellinen toiminta. Erilaisuus koskee sekä toiminnan sisältöä, kohdetta kuin oikeudellisia edellytyksiä.

Nyt kyseessä oleva hanke toteuttaa nimenomaisesti Tapiolle säännöksissä annettuja tehtäviä. Kyse on arvonlisäverodirektiivissä määritellystä toiminnasta, jota julkisyhteisö harjoittaa sitä erityisesti koskevan oikeudellisen järjestelmän piirissä eli viranomaisen ominaisuudessa. Näiden tekijöiden vuoksi metsätalouden kehittämiskeskus Tapion hankkeeseen kohdistuvaa arvonlisäveroa ei voida pitää tukikelpoisena kustannuksena.

ELY-keskuksen tekemä muutos ei ole luottamuksensuojaperiaatteen vastainen, sillä luottamuksensuojaa ei saavuta toimenpide, joka on säädösten vastainen. Unionin lainsäädännöllä on aina etusija suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön. Jäsenvaltio ei voi vedota vakiintuneisiin hallintokäytäntöihin tai menettelytapoihin oikeuttaakseen yhteisön oikeuden vastaisen menettelyn. Hallintolain vaatimukset ovat väistyvää oikeutta, joten hallintolain 50 §:n mukainen järjestelmä ei tule sovellettavaksi.

Oikeudenkäyntikuluja ei voi määrätä ELY-keskuksen maksettavaksi. Asiassa on toimittu säädösten ja maaseutuviraston ohjeen mukaan eikä päätöksiin sisälly virheitä. Kohtuuttomuuden tunnusmerkistö ei täyty.

Maaseutuvirasto on antamassaan lausunnossa katsonut, että valittajan valitus tulisi hylätä ainakin siltä osin, kuin perusteena on luottamuksensuojan periaatteen soveltuminen ja siihen liittyvät menettelylliset seikat. Maaseutuvirasto on lisäksi esittänyt lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston asetuksessa maaseudun hanketoiminnan tukemisesta (829/2007) ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa kaudella 2007–2013 on hyväksytty tukikelpoisiksi ne julkisyhteisöjen hankkeiden arvonlisäverokustannukset, jotka kansallisen arvonlisäverolainsäädännön perusteella jäävät hakijan lopullisiksi kustannuksiksi. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tulkinnan ja komission alustavan tulkinnan mukaan kuitenkaan mikään julkisyhteisön arvonlisäverokustannus ei ole tukikelpoinen maaseuturahaston toimissa. Tämän tulkintaristiriidan johdosta ja kansallisten tuomioistuinten tulkintakäytännön puuttuessa Maaseutuviraston on ollut perusteltua varovaisuusperiaatteen mukaisesti ohjeistaa kaikkien julkisoikeudellisten yhteisöjen arvonlisäveron tukikelvottomuudesta. Maaseutuvirasto on pitänyt valittajan tavoin tärkeänä ratkaista kysymys siitä, voidaanko valittajan julkisoikeudellisena yhteisönä katsoa harjoittavan valituksen kohteena olevaa hanketoimintaa muussa muodossa kuin arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetussa viranomaisen ominaisuudessa.

Tuen saajalla on ollut oikeus luottaa vain lain ja Euroopan unionin oikeusjärjestyksen mukaiseen päätökseen, eikä luottamuksensuojan periaatteeseen voida tässä tapauksessa tehokkaasti vedota.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on toimittanut asiassa lisäselvitystä.

Maaseutuvirasto on lisäselvityksen johdosta antamassaan lausunnossa ilmoittanut, että se on antanut ELY-keskuksille suunnatun ohjeistuksen tuen maksamisesta julkisyhteisöjen arvonlisäveromenoihin 24.11.2015 saatuaan tiedoksi komission ratkaisun julkisyhteisöjen arvonlisäveromenojen tukikelpoisuutta koskevaan tulkintaristiriitaan. Maaseutuvirasto on tässä ohjeistuksessa purkanut aiemman varovaisuusperiaatteeseen nojautuneen ohjeistuksensa kaikkien julkisoikeudellisten yhteisöjen arvonlisäverokustannusten tukikelvottomuudesta ja huomioinut eri muutoksenhaun sekä hankkeen toteuttamisen vaiheissa olevien hankkeiden käsittelyn. Ohjeen mukaisesti valitusasteissa kesken olevien tapausten osalta odotetaan muutoksenhakuelimen ratkaisua ja toimitaan sen mukaisesti.

Maaseutuvirasto on toimittanut lausuntonsa liitteenä Euroopan komission lokakuussa 2015 päivätyn kirjeen ja Euroopan komission ja Suomen viranomaisten välisiin neuvotteluihin liittyvät asiakirjat. Euroopan komission kirjeestä ilmenee, että selvityksen koskien muun ohella julkisyhteisöjen arvonlisäveromenojen tukikelpoisuutta katsotaan päättyneen ja että selvityksen tuloksena ei ehdoteta rahoitusoikaisua.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattu tilaisuus lausua Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Maaseutuviraston toimittamista selvityksistä.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle on varattu tilaisuus lausua Maaseutuviraston selvityksestä.

Merkintä

Asiaa on käsitelty yhdessä asian diaarinumero 2954/2/14 kanssa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös ja Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 29.1.2014 tekemä päätös valituksenalaiselta arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskevalta osin kumotaan ja Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 23.6.2011 tekemä päätös saatetaan tältä osin voimaan.

2. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrätään korvaamaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion oikeudenkäyntikulut 1 600 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Pääasia

Keski-Suomen ELY-keskus on päätöksellään 23.6.2011 myöntänyt Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle tukea elinkeinojen kehittämishankkeeseen "Tuhkan käyttö tienrakennuksen materiaalina – ympäristövaikutusten seuranta". Tukipäätöksen hankkeen hyväksyttyä kustannusarviota koskevassa kohdassa on todettu, että kustannusarvio sisältää arvonlisäveron. Tuki on myönnetty maaseudun kehittämiseen myönnetyistä tuista annetun lain (1443/2006) perusteella.

Keski-Suomen ELY-keskus on 29.1.2014 antanut uuden päätöksen, jolla se on muuttanut edellä mainittua tukipäätöstä arvonlisäveron tukikelpoisuuden osalta. Muutospäätöksen mukaan arvonlisäveroa ei voida katsoa hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi. Muutoksen perusteeksi on ilmoitettu ristiriita kansallisen ja Euroopan unionin lainsäädännön välillä.

Maaseudun kehittämiseen myönnetyistä tuista annettu laki ei sisällä säännöksiä lainvoimaisen tukipäätöksen muuttamisesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallintolain 50 §:ssä asetetut vaatimukset lainvoimaisen hallintopäätöksen korjaamiselle eivät nyt esillä olevassa asiassa sinänsä ole EU-oikeuden tehokkuusperiaatteen vastaisia eikä niitä sen vuoksi voida jättää asiassa soveltamatta.

Kuten maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on päätöksessään todennut, asiassa eivät ole täyttyneet hallintolain 50 §:ssä asetetut edellytykset hallintopäätöksen asiavirheen korjaamiselle, sillä päätöksen korjaaminen nyt esillä olevalla tavalla asianosaisen vahingoksi edellyttää asianosaisen suostumusta. Asiassa on riidatonta, että Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ei ole antanut suostumustaan päätöksen muuttamiselle.

Maaseudun kehittämiseen myönnetyistä tuista annetun lain 45 §:ssä säädetään tuen maksamisen keskeyttämisestä ja takaisinperinnästä muun ohella silloin, kun Euroopan yhteisön osaksi rahoittamia tai kokonaan kansallisista varoista rahoitettuja maaseudun kehittämisen tukia koskevassa Euroopan yhteisön lainsäädännössä tätä edellytetään. Näin ollen, mikäli ELY-keskus on katsonut, että mahdollinen ristiriita Euroopan unionin ja kansallisten säännösten välillä on edellyttänyt Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion hanketta koskevan tukipäätöksen muuttamista arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskevilta osin, sen olisi tullut tehdä tämä päätös maaseudun kehittämiseen myönnetyistä tuista annetun lain 45 ja 49 §:n mukaisesti. Asiassa on riidatonta, että valituksenalaista muutospäätöstä ei kuitenkaan ole perustettu näihin säännöksiin.

Näin ollen Keski-Suomen ELY-keskuksen 29.1.2014 tekemä muutospäätös on tehty maaseudun kehittämiseen myönnetyistä tuista annetun lain ja hallintolain vaatimusten vastaisesti. Tämän vuoksi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös ja Keski-Suomen ELY-keskuksen 29.1.2014 tekemä muutospäätös on valituksenalaiselta arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskevalta osin kumottava.

ELY-keskuksen tekemän muutospäätöksen perusteena on ollut kansallisen viranomaisen käsitys siitä, että kansallinen julkisyhteisöjen arvonlisäveromenoja maaseudun kehittämistukihankkeissa koskeva soveltamiskäytäntö olisi Euroopan komission tulkinnan mukaan ollut ristiriidassa unionin lainsäädännön kanssa. Ottaen huomioon, että asiassa saadun selvityksen mukaan kansallinen viranomainen katsoo, että tämän muutospäätöksen peruste on sittemmin poistunut Euroopan komission päätettyä asiaa koskevan selvityksensä ilman rahoitusoikaisua ja koska muissa kuin valitusasteissa vireillä olevissa vastaavissa tapauksissa on viranomaisen antaman selvityksen mukaan palattu alkuperäisen päätöksen mukaiseen arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskevaan tulkintaan, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei arvonlisäveron tukikelvottomuudelle ole enää perusteita. Sen vuoksi korkein hallinto-oikeus saattaa voimaan Keski-Suomen ELY-keskuksen 23.6.2011 tekemän päätöksen arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskevilta osin.

2. Oikeudenkäyntikulut

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.


Article 0

$
0
0

Maaseudun kehittämishankkeelle myönnettyä tukea koskeva valituslupahakemus ja valitus (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio)

Taltionumero: 5662
Antopäivä: 30.12.2016

Asia Maaseudun kehittämishankkeelle myönnettyä tukea koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, nykyisin Tapio Oy, Helsinki

Päätös, jota valitus koskee

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta 31.7.2014 nro 173/1/2014

Asian tausta

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on päätöksellään 23.6.2011 myöntänyt hanketukea yhteensä 888 344 euroa metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle "Tuhkan käyttö tienrakennuksen materiaalina – ympäristövaikutusten seuranta" -nimiselle elinkeinojen kehittämishankkeelle. Hanketuki on myönnetty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja hanke on ollut osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007–2013. Hankkeen toteutusaika on ollut 8.4.2011–31.12.2013. Tukipäätöksen ehtojen mukaan hankkeen hyväksytty kustannusarvio sisältää arvonlisäveron.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 29.1.2014 muuttanut edellä mainittua tukipäätöstä ja sen jälkeen hankkeelle tehtyjä muutospäätöksiä siten, että arvonlisäveroa ei enää hyväksytä hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi.

Asian aikaisempi käsittely

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 24.2.2014 hyväksynyt maksettavaksi "Tuhkan käyttö tienrakennuksen materiaalina – ympäristövaikutusten seuranta" -hankkeelle hanketukea yhteensä 35 476,63 euroa. Päätös koskee ajanjaksoa 1.1.2013–31.5.2013. Päätöksessä on hylätty arvonlisäveron osuus 2 743,38 euroa. Päätöksen perustelujen mukaan 29.1.2014 tehdyn tukipäätöksen mukaan arvonlisäveroa ei voida katsoa hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 21.3.2014 hyväksynyt maksettavaksi "Tuhkan käyttö tienrakennuksen materiaalina – ympäristövaikutusten seuranta" -hankkeelle hanketukea yhteensä 26 662,34 euroa. Päätös koskee ajanjaksoa 1.6.2013–31.8.2013. Päätöksessä on hylätty arvonlisäveron osuus 3 782,34 euroa. Päätöksen perustelujen mukaan 29.1.2014 tehdyn tukipäätöksen mukaan arvonlisäveroa ei voida katsoa hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksel­lään hylännyt valittajan valitukset edellä mainituista Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes­kuksen 24.2.2014 ja 21.3.2014 tekemistä päätöksistä.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 38 §:n 1 momentin mukaan tukea maksetaan enintään tukitasoa ja myönnetyn tuen määrää vastaava osuus maksuhakemukseen sisältyvistä hyväksyttävistä tuista. ELY-keskus on tehnyt kyseessä olevaan hankkeeseen liittyen 29.1.2014 tukipäätöksen muutospäätöksen (päätösnumero 41780), jolla aiempaa tukipäätöstä on muutettu niin, ettei arvonlisäveroa voida katsoa hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi. Tukea on maksettu tukipäätöksen ja muutospäätöksen mukaisesti.

Valituslautakunta toteaa, että valitusten hyväksyminen edellyttäisi, että Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 29.1.2014 tekemä hankeen tukipäätöksen muutospäätös (päätösnumero 41780) katsottaisiin virheelliseksi. Kun valituslautakunta on 17.7.2014 tekemällään ratkaisulla diaarinumero 118/1/2014 katsonut muutospäätöksen lainmukaiseksi, se tämän linjauksen mukaisesti hylkää valitukset.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Edellä mainittu säännös ja nyt kyseessä olevan asian lopputulos huomioon ottaen valituslautakunta katsoo, ettei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset valituslautakunta on tehnyt ratkaisulauselmasta ilmenevän päätöksen.

Oikeusohjeet

Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta (28/2014) 70 §

Laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista (1443/2006) 38 §

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 §

Maa- ja metsätalousministeriön asetus maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan suoritteista perittävistä maksuista (1067/2012) 1ja 4 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio (nykyisin Tapio Oy, jäljempänä myös kehittämiskeskus) on pyytänyt lupaa valittaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös kumotaan ja ELY-keskuksen 24.2.2014 ja 21.3.2014 antamia päätöksiä muutetaan niin, että päätöksissä hylätyt arvonlisäverojen osuudet 2 743,38 euroa ja 3 782,34 euroa katsotaan hankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi ja hanketukea hyväksytään maksettavaksi haetut 38 220,01 euroa ja 30 444,68 euroa. Lisäksi valittaja on vaatinut, että asia palautetaan ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin ELY-keskuksen maksatuspäätöksissä on todettu tuen maksamisesta ja sen jakautumisesta vuoden 2014 talousarvion eri momenteille ja että ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut 1 400 euroa täysimääräisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kehittämiskeskus on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Asiassa on riidatonta, että kehittämiskeskus ei ole viranomainen ja että se ei käytä julkista valtaa. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksessä on todettu kehittämiskeskuksen toteuttavan metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetussa asetuksessa (93/1996) määrättyjä tehtäviä. Tällä perusteella on päädytty virheelliseen johtopäätökseen, että kyse on arvonlisäverodirektiivissä määritellystä toiminnasta, jotka julkisoikeudellinen yhteisö harjoittaa sitä erityisesti koskevan oikeudellisen järjestelmän piirissä eli viranomaisen ominaisuudessa.

Suomen metsäkeskuksista annetussa laissa (418/2011) on nimenomaisesti säädetty, että kehittämiskeskuksella ei ole tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä. Kehittämiskeskus kuuluu niin sanottuun välilliseen julkishallintoon.

ELY-keskuksen muutospäätöksen taustalla on Maaseutuviraston 5.12.2013 antama ohje, jonka mukaan 9.12.2013 tai sen jälkeen tehdyissä maksupäätöksissä on noudatettava kirjeen mukaisia menettelyjä eli kirjeessä tarkoitettujen julkisyhteisöjen osalta arvonlisävero ei ole tukikelpoinen. Käytännössä tämä ohje tarkoittaa sitä, että niiden menojen osalta, joita koskien maksatuspäätöstä ei ollut vielä tehty ennen 9.12.2013 mutta jotka olivat kertyneet tätä ennen, arvonlisäveroa ei enää hyväksytty tukikelpoiseksi menoksi. Näiltä osin muutospäätös on tarkoittanut käytännön ja tulkinnan muuttamista taannehtivasti tuensaajien vahingoksi. Muutospäätös on luottamuksensuojan periaatteen vastainen. Muuttunutta ja kiristynyttä tulkintaa arvonlisäveromenojen tukikelpoisuudesta ei tulisi voida soveltaa taannehtivasti vaan enintään ainoastaan muutospäätöksen jälkeen kertyneisiin menoihin.

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetussa laissa (1443/2006) ei tunneta erikseen muutospäätöstä. Valituksenalaisesta päätöksestä ei tarkemmin selviä, minkä säännöksen nojalla ELY-keskus on tehnyt muutospäätöksen tuensaajan vahingoksi. Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan virheen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää pääsääntöisesti asianosaisen suostumusta päätöksen korjaamiseen. Kehittämiskeskus ei ole antanut asiassa suostumustaan. Muutospäätös on tässäkin suhteessa lainvastainen, eikä muuttunutta laintulkintaa olisi voinut soveltaa taannehtivasti jo tehtyihin tukihakemuksiin vaan ainoastaan uusiin tukihakemuksiin ja niitä koskeviin päätöksiin.

Koska oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä, oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle on olemassa erityisiä perusteita.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Asiassa on riidatonta, että maaseudun hanketoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (829/2007) 36 §:n sisällön sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen N:o 1698/2005 71 artiklan ja arvonlisäverodirektiivin välillä on ristiriita. Maaseutuvirasto on ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin tilintarkastustuomioistuimen ja komission kiinnitettyä asiaan huomiota.

Kehittämiskeskus Tapiota koskevien säännösten sisältö osoittaa, että kyseessä on julkisoikeudellinen yhteisö. Toiminnan luonne on määritelty säännöksissä ja se on erilaista kuin yksityisoikeudellinen toiminta. Erilaisuus koskee sekä toiminnan sisältöä, kohdetta kuin oikeudellisia edellytyksiä.

Nyt kyseessä oleva hanke toteuttaa nimenomaisesti Tapiolle säännöksissä annettuja tehtäviä. Kyse on arvonlisäverodirektiivissä määritellystä toiminnasta, jota julkisyhteisö harjoittaa sitä erityisesti koskevan oikeudellisen järjestelmän piirissä eli viranomaisen ominaisuudessa. Näiden tekijöiden vuoksi metsätalouden kehittämiskeskus Tapion hankkeeseen kohdistuvaa arvonlisäveroa ei voida pitää tukikelpoisena kustannuksena.

ELY-keskuksen tekemä muutos ei ole luottamuksensuojaperiaatteen vastainen, sillä luottamuksensuojaa ei saavuta toimenpide, joka on säädösten vastainen. Unionin lainsäädännöllä on aina etusija suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön. Jäsenvaltio ei voi vedota vakiintuneisiin hallintokäytäntöihin tai menettelytapoihin oikeuttaakseen yhteisön oikeuden vastaisen menettelyn. Hallintolain vaatimukset ovat väistyvää oikeutta, joten hallintolain 50 §:n mukainen järjestelmä ei tule sovellettavaksi.

Oikeudenkäyntikuluja ei voi määrätä ELY-keskuksen maksettavaksi. Asiassa on toimittu säädösten ja maaseutuviraston ohjeen mukaan eikä päätöksiin sisälly virheitä. Kohtuuttomuuden tunnusmerkistö ei täyty.

Maaseutuvirasto on antamassaan lausunnossa katsonut, että valittajan valitus tulisi hylätä ainakin siltä osin, kuin perusteena on luottamuksensuojan periaatteen soveltuminen ja siihen liittyvät menettelylliset seikat. Maaseutuvirasto on lisäksi esittänyt lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston asetuksessa maaseudun hanketoiminnan tukemisesta (829/2007) ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa kaudella 2007–2013 on hyväksytty tukikelpoisiksi ne julkisyhteisöjen hankkeiden arvonlisäverokustannukset, jotka kansallisen arvonlisäverolainsäädännön perusteella jäävät hakijan lopullisiksi kustannuksiksi. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tulkinnan ja komission alustavan tulkinnan mukaan kuitenkaan mikään julkisyhteisön arvonlisäverokustannus ei ole tukikelpoinen maaseuturahaston toimissa. Tämän tulkintaristiriidan johdosta ja kansallisten tuomioistuinten tulkintakäytännön puuttuessa Maaseutuviraston on ollut perusteltua varovaisuusperiaatteen mukaisesti ohjeistaa kaikkien julkisoikeudellisten yhteisöjen arvonlisäveron tukikelvottomuudesta. Maaseutuvirasto on pitänyt valittajan tavoin tärkeänä ratkaista kysymys siitä, voidaanko valittajan julkisoikeudellisena yhteisönä katsoa harjoittavan valituksen kohteena olevaa hanketoimintaa muussa muodossa kuin arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetussa viranomaisen ominaisuudessa.

Tuen saajalla on ollut oikeus luottaa vain lain ja Euroopan unionin oikeusjärjestyksen mukaiseen päätökseen, eikä luottamuksensuojan periaatteeseen voida tässä tapauksessa tehokkaasti vedota.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on toimittanut asiassa lisäselvitystä.

Maaseutuvirasto on lisäselvityksen johdosta antamassaan lausunnossa ilmoittanut, että se on antanut ELY-keskuksille suunnatun ohjeistuksen tuen maksamisesta julkisyhteisöjen arvonlisäveromenoihin 24.11.2015 saatuaan tiedoksi komission ratkaisun julkisyhteisöjen arvonlisäveromenojen tukikelpoisuutta koskevaan tulkintaristiriitaan. Maaseutuvirasto on tässä ohjeistuksessa purkanut aiemman varovaisuusperiaatteeseen nojautuneen ohjeistuksensa kaikkien julkisoikeudellisten yhteisöjen arvonlisäverokustannusten tukikelvottomuudesta ja huomioinut eri muutoksenhaun sekä hankkeen toteuttamisen vaiheissa olevien hankkeiden käsittelyn. Ohjeen mukaisesti valitusasteissa kesken olevien tapausten osalta odotetaan muutoksenhakuelimen ratkaisua ja toimitaan sen mukaisesti.

Maaseutuvirasto on toimittanut lausuntonsa liitteenä Euroopan komission lokakuussa 2015 päivätyn kirjeen ja Euroopan komission ja Suomen viranomaisten välisiin neuvotteluihin liittyvät asiakirjat. Euroopan komission kirjeestä ilmenee, että selvityksen koskien muun ohella julkisyhteisöjen arvonlisäveromenojen tukikelpoisuutta katsotaan päättyneen ja että selvityksen tuloksena ei ehdoteta rahoitusoikaisua.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattu tilaisuus lausua Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Maaseutuviraston toimittamista selvityksistä.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle on varattu tilaisuus lausua Maaseutuviraston selvityksestä.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä ratkaissut samaa oikeuskysymystä koskevan asian diaarinumero 2840/2/14.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös ja Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 24.2.2014 ja 21.3.2014 antamat maksupäätökset kumotaan ja asia palautetaan Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrätään korvaamaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion oikeudenkäyntikulut 1 400 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Pääasia

Asiassa on kysymys Keski-Suomen ELY-keskuksen 24.2.2014 ja 21.3.2014 antamista maksupäätöksistä, joilla ELY-keskus on hyväksynyt maksettavaksi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle "Tuhkan käyttö tienrakennuksen materiaalina – ympäristövaikutusten seuranta" -kehittämishankkeelle hanketukea maksatushakemuksesta poiketen niin, että arvonlisäverojen osuus on hylätty. Päätösten perustelujen mukaan tukipäätöksen 29.1.2014 mukaan arvonlisäveroa ei voida katsoa hankkeen tukikelpoiseksi kustannukseksi.

Ottaen huomioon, että korkein hallinto-oikeus on tänä samana päivänä antamallaan päätöksellä asiassa diaarinumero 2840/2/14 kumonnut edellä mainitun ELY-keskuksen 29.1.2014 antaman muutospäätöksen valituksenalaiselta arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskevalta osin ja tältä osin saattanut voimaan Keski-Suomen ELY-keskuksen 23.6.2011 tekemän päätöksen, jossa valituksenalaiset arvonlisäverot on katsottu tukikelpoisiksi, on myös valituksenalaiset maksupäätökset, jotka perustuvat tähän kumottuun päätökseen, kumottava ja asia palautettava Keski-Suomen ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Oikeudenkäyntikulut

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

KHO:2017:1

$
0
0

Kunnallisasia – Hallintosäännön muuttaminen – Hallintojohtajan tehtävät – Esteellisyys – Rikosilmoitus

Taltionumero: 5
Antopäivä: 4.1.2017

Kittilän kunnanvaltuusto oli muuttanut hallintosääntöä muun ohella siten, että hallintojohtajan tehtäviin ei enää kuulunut kunnanhallituksen kokouksessa sihteerinä toimiminen, otto-oikeuden käyttämisestä päättäminen eikä kunnanjohtajan sijaisena tai avoimen viran hoitajana toimiminen.

Hallinto-oikeus oli päätöksessään todennut kunnanhallituksen puheenjohtajan osallistuneen esteellisenä hallintojohtajan tehtävien järjestelyä koskevan asian käsittelyyn kunnan yhteistoimintaelimessä sillä perusteella, että tämä oli rikostutkinnan kohteena oikeudellisen asiantuntijan esittämään laskuun liittyen ja hänen kotiinsa oli tehty kotietsintä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunnanhallituksen puheenjohtajaan mahdollisesta rikokseen syyllistymisestä kohdistunut epäilys ei sinänsä ole liittynyt hänen menettelyynsä hallintojohtajaa kohtaan eikä esteellisyyden ole väitetty syntyneen siitä, että hallintojohtaja olisi ollut rikosilmoituksen tekijä. Oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö huomioon ottaen virkamiehen esteellisyys ei synny pelkästään hänestä tehdyn rikosilmoituksen perusteella.

Rikosilmoitukset olivat liittyneet niihin ristiriitoihin, joita oli syntynyt kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston enemmistön päädyttyä kunnanjohtajan erottamisen kannalle. Virkarikosten oli väitetty tapahtuneen tässä irtisanomismenettelyssä ja sen valmistelussa. Kunnanhallituksen puheenjohtajalla ja hallintojohtajalla oli saattanut olla eri näkemys näistä kunnan hallinnossa erimielisyyksiä aiheuttaneista kysymyksistä ja toimintatavoista asian yhteydessä. Tästä asetelmasta ei sinänsä kuitenkaan seuraa, että kunnanhallituksen puheenjohtaja olisi ollut esteellinen osallistumaan hallintosäännön muuttamista koskevan asian käsittelyyn siltä osin kuin muutokset olivat voineet vaikuttaa hänen kanssaan eri mieltä olleen virkamiehen asemaan. Kun otettiin huomioon valituksen kohteena olevan hallintosäännön muuttamista koskevan päätöksen sisältö, rikostutkinnalla ei voitu katsoa olevan sellaista yhteyttä tähän asiaan, että kunnanhallituksen puheenjohtajan olisi ollut pidettävä esteellisenä osallistumaan asian valmisteluun yhteistoimintaelimessä siten kuin hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa edellytetään.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos kumota kunnanvaltuuston päätös pysytettiin kuitenkin kuulemisvirhettä ja perustelujen puutteellisuutta koskevilla valitusperusteilla.

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 23 §

Hallintolaki 27 §, 28 § 1 momentti 7 kohta, 45 §

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 30.6.2016 nro 16/0571/2

Asian aikaisempi käsittely

Kittilän kunnanvaltuusto on 24.8.2015 (§ 44) hyväksynyt Kittilän kunnan voimassa olevaan hallintosääntöön muun ohella seuraavat muutokset:

Hallintosääntö 31 § 4 momentti: Kunnanhallitus voi päätöksellään ottaa käyttöönsä sihteerin kokouksiinsa.

Hallintosääntö 41 § 1 momentti: Asian ottamisesta kunnanhallituksen käsiteltäväksi päättää kunnanhallitus, kunnanhallituksen puheenjohtaja tai kunnanjohtaja.

Hallintosääntö 45 § 4 momentti: Kunnanjohtajan esteellisenä tai poissa ollessa tai viran ollessa avoinna hoitaa kunnanjohtajan tehtäviä kunnanhallituksen määräämä viranhaltija.

Hallintosääntö on päätetty ottaa käyttöön 1.10.2015.

Voimassa olevan hallintosäännön mukaan kunnanhallituksen sihteerin tehtävät ja kunnanjohtajan sijaisuuden hoitaminen ovat kuuluneet suoraan hallintojohtajalle ja hallintojohtajakin on voinut päättää asian ottamisesta kunnanhallituksen käsiteltäväksi.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Hille Kuusisto on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan ja sen täytäntöönpano kielletään. Lisäksi Kuusisto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kittilän kunnan hallintosääntöä on muutettu siten, että ilmeisenä tarkoituksena on ollut syrjäyttää hallintojohtaja niiden tehtävien hoitamisesta, jotka yleensä kuuluvat hallintojohtajan virkatehtäviin ja ovat keskeisesti kuuluneet myös Kittilässä hallintojohtajan tehtäviin. Muutetun hallintosäännön mukaan hallintojohtaja ei enää hoida kunnanhallituksen sihteerin tehtäviä, hänelle ei kuulu kunnanjohtajan sijaisuuden hoitaminen eikä hän enää päätä asian ottamisesta kunnanhallituksen käsiteltäväksi.

Hallintosääntöön tehtäviä hallintojohtajaa koskevia merkittäviä muutoksia ei ole lainkaan perusteltu.

Hallintojohtajaa ei ole kuultu asiassa lainkaan, vaikka kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 23 § sitä edellyttää. Päätöksen perusteeksi ei myöskään ole esitetty toiminnan uudelleen järjestelyä tai muuta lainkohdassa edellytettyä perusteltua syytä.

Syyksi hallintojohtajan virantoimitusvelvollisuuden muutokseen on hallintojohtajalle itselleen kerrotun ja valtuustokeskustelussa käytetyn puheenvuoron mukaan epäluottamus vt. kunnanjohtajana tuolloin toimineen hallintojohtaja Esa Mäkisen toimintaan Pertti Eilavaaran laskua koskevassa asiassa. Kunnan virkamiesjohto ei ole tiennyt laskusta mitään, ja Mäkinen on tuonut laskun 9.3.2015 kunnanhallituksen esityslistalle sen selvittämiseksi, mistä on kyse, kuka on tilannut lakiavun ja kenen kuuluu maksaa lasku.

Eilavaara-asiakirjat ovat johtaneet rikostutkintaan. Suomen Kuvalehden 11.5.2015 julkaiseman uutisen mukaan asiakirjat ovat todennäköisesti kunnanhallituksen puheenjohtajalla Timo Kurulalla. Keskusrikospoliisi on lehden mukaan suorittanut Kurulan kodissa kotietsinnän asiakirjojen vuoksi. Asiakirjat ja niiden laadintaan liittyvä lasku ovat rikostutkinnan kohteena. On todennäköistä, että rikostutkinta kohdistuu myös osaan kunnanhallituksen jäsenistä. Tästä huolimatta kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula on osallistunut hallintojohtajan virantoimitusvelvollisuuden muuttamista koskevan asian käsittelyyn kunnan yhteistyötoimikunnassa, vaikka hän on ollut esteellinen sillä perusteella, että luottamus hänen puolueettomuuteensa on muusta erityisestä syystä vaarantunut. Kukaan kunnanhallituksessa ei ole ilmoittanut olevansa esteellinen asian käsittelyyn.

Valtuusto on syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön ja näin ylittänyt toimivaltansa muuttaessaan virkavelvollisuuksiensa mukaisesti menetelleen hallintojohtajan virantoimitusvelvollisuutta siten, ettei tämä voisi enää jatkossa hoitaa virkaan keskeisesti kuuluvia tehtäviä eikä olla läsnä kunnanhallituksen kokouksissa.

Kittilän kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on muun ohella todennut, että hallintosääntöön tehdyt muutokset ovat perusteltuja hallinnon toimivuuden kannalta.

Kuusisto on antanut selityksen johdosta vastaselityksen, jossa hän on muun ohella vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hallintojohtaja Esa Mäkinen on antanut selityksen.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula on antanut hallinto-oikeuden pyynnöstä selvityksen valituksessa esitetyn esteellisyysväitteen johdosta. Selvitys on lähetetty tiedoksi kunnanvaltuustolle sekä Kuusistolle, jolle on myös varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen selvityksen johdosta.

Kuusisto on antanut Kurulan selvityksen johdosta vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi kunnanvaltuustolle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Hille Kuusiston valituksesta kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen siltä osin kuin sillä on lisätty kunnan hallintosääntöön uusi 31 §:n 4 momentti sekä muutettu hallintosäännön 41 §:n 1 momenttia ja 45 §:n 4 momenttia. Lisäksi hallinto-oikeus on velvoittanut Kittilän kunnan korvaamaan Kuusiston oikeudenkäyntikulut 300 eurolla viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asian taustaa

Kunnanhallitus on 24.2.2014 (§ 79) päättänyt perustaa kunnan hallintosäännön valmisteluun työryhmän, johon kuuluvat kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat sekä kunnanhallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat. Työryhmän kokoonkutsujana toimii päätöksen mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula. Päätöksen esittelytekstistä ilmenee, että tätä ennen hallintosääntöä oli jo valmisteltu kunnan johtoryhmässä kunnanjohtajan johdolla.

Hallintosääntöä on tämän jälkeen käsitelty kunnanhallituksessa 10.11.2014 (§ 441) ja 8.12.2014 (§ 502) ja uusi hallintosääntö on tullut voimaan 1.1.2015 kunnanvaltuuston päätöksellä 16.12.2014 (§ 64). Hallintosääntöä on muutettu vielä tämänkin jälkeen ja muun muassa kunnanvaltuuston valituksenalaisella päätöksellä siihen on lisätty uusi 31 §:n 4 momentti ja sen 41 §:n 1 momenttia ja 45 §:n 4 momenttia on muutettu.

Hallintojohtajan kuuleminen

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 23 §:n mukaan toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen ottamisesta päättävä kunnan viranomainen voi varattuaan viranhaltijalle tilaisuuden tulla kuulluksi päättää, että viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta muutetaan, jos toiminnan uudelleen järjestely tai muu perusteltu syy sitä edellyttää.

Hallintojohtajan tehtäviin ovat kunnanvaltuuston päätöksen 23.5.1994 (§ 42) liitteenä olevan kunnan hallintojohtajan tehtäväkuvauksen mukaan kuuluneet muun ohella kunnanhallituksen sihteerin tehtävät. Kittilän kunnan 1.1.2015 voimaan tulleen hallintosäännön 41 §:n 1 momentin mukaan asian ottamisesta kunnanhallituksen käsiteltäväksi päättää kunnanhallitus, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja tai hallintojohtaja. Mainitun hallintosäännön 45 §:n 4 momentin mukaan kunnanjohtajan esteellisenä tai poissa ollessa tai viran ollessa avoinna hoitaa kunnanjohtajan tehtäviä hallintojohtaja. Hallintosäännön muutokset tarkoittavat sitä, että hallintojohtajan tehtäviin ei enää kuulu kunnanhallituksen kokouksessa sihteerinä toimiminen, otto-oikeuden käyttämisestä päättäminen eikä kunnanjohtajan sijaisena tai avoimen viran hoitajana toimiminen ja että kunnanhallituksen sihteeri sekä kunnanjohtajan sijainen ja avoimen viran hoitaja määrätään kunnanhallituksen erillisellä päätöksellä. Kunnanhallituksen sihteerin tehtävien poisottaminen merkitsee käytännössä myös sitä, ettei hallintojohtajalla ole enää läsnäolo-oikeutta kunnanhallituksen kokouksissa. Tehtävämuutokset ovat kokonaisuutena arvioiden siinä määrin olennaisia, että kysymys on hallintojohtajan virantoimitusvelvollisuuden sisällön muuttamisesta viranhaltijalain 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kun hallintojohtajalle ei ole ennen päätöksen tekemistä varattu tilaisuutta tulla kuulluksi viranhaltijalain 23 §:ssä edellytetyllä tavalla, valtuuston päätös on tältä osin syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Esteellisyyttä koskeva väite

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Pykälän 2 momentin mukaan mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Hallinto-oikeus toteaa, että hallintolain 27 §:n esteellisyyttä koskevan säännöksen keskeisenä lähtökohtana on, että esteellinen virkamies, viranhaltija tai pykälän 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa ottaa osaa mihinkään asian käsittelyvaiheeseen eikä myöskään olla läsnä asiaa käsiteltäessä. Käsittely sisältää kaikki sellaiset hallintoasian käsittelyssä virkamiehen, viranhaltijan ja muun edellä tarkoitetun henkilön suoritettavaksi kuuluvat toimet, jotka voivat jollakin tavoin vaikuttaa asiassa annettavan ratkaisun sisältöön. Käsittelyä on asian valmistelu päätöksentekoa varten sekä sen esitteleminen ja ratkaiseminen. Sen sijaan luonteeltaan tekniset toimenpiteet eivät ole sen laatuista asian käsittelemistä, jota esteellinen henkilö ei voisi tehdä.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula on ollut läsnä kunnan yhteistoimintaelimen kokouksessa 18.8.2015 sen käsitellessä kunnanhallituksen kokouksessaan 11.8.2015 esittämiä muutoksia hallintosääntöön. Hän on näin ollen osallistunut asian käsittelyyn siten, kuin hallintolain 27 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetaan.

Luottamus Kurulan puolueettomuuteen on Kuusiston mukaan vaarantunut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valituksen mukaan valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys kertoi valtuuston kokouksessa 24.8.2015 tiedustelleensa 11.8.2015 vt. kunnanjohtaja Kyösti Tornbergilta perusteluja hallintosäännön muutoksille. Tornberg oli vastannut, että luottamushenkilöiden taholta oli vaadittu muutoksia ja että kunnanhallituksen puheenjohtajiston taholta oli kerrottu hallintojohtaja Esa Mäkiseen kohdistuvan epäluottamuksen perustuvan tämän toimintaan Pertti Eilavaaran laskua koskevassa asiassa. Yrityksen mainitunsisältöinen lausuma on myös kirjattu valtuuston pöytäkirjaan 24.8.2015 (§ 44). Valituksen mukaan epäluottamus Mäkistä kohtaan syntyi Mäkisen tuotua vt. kunnanjohtajana toimiessaan kunnanhallituksen käsiteltäväksi laskun, jonka toimeksiannosta, toimeksiantajista taikka laskun perusteella tehdystä työstä kunnan virkamiesjohdolla ei ollut mitään tietoa. Oikeudellinen asiantuntija Pertti Eilavaaran laatimat asiakirjat ja niiden perusteella esitetty lasku ovat sittemmin johtaneet rikostutkintaan. Tieto Timo Kurulan asuntoon suoritetusta kotietsinnästä on ollut esillä julkisuudessa, ja Kurula on itse myöntänyt kotietsinnän tapahtuneen. Kurulan hallinto-oikeudelle antaman selvityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä Kuusisto on vielä todennut, että Kurula on joutunut sittemmin myös syyteharkintaan törkeän petoksen yrityksestä.

Esa Mäkinen on todennut selityksessään vt. kunnanjohtaja Tornbergin kertoneen hänelle, että muutokset hallintojohtajan asemaan ja toimivaltaan sekä tehtävään kunnanhallituksen sihteerinä johtuivat siitä, että Mäkinen oli vt. kunnanjohtajana toimiessaan tuonut kunnanhallituksen käsittelyyn Pertti Eilavaaran Kittilän kunnalle osoittaman laskun. Samalla Tornberg on kertonut, että tämän olivat hänelle sanoneet työryhmässä olleet kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula sekä kunnanhallituksen ensimmäinen ja toinen varapuheenjohtaja. Mäkinen on todennut edellä mainitut seikat myös yhteistoimintaelimen esityslistaan ja pöytäkirjaan liitettäväksi toimittamassaan 13.8.2015 päivätyssä ilmoituksessa. Mäkisen mukaan Tornberg vahvisti edellä mainitun syyn toisen kerran valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yrityksen läsnä ollessa.

Timo Kurula on esteellisyysväitteen johdosta antamassaan selvityksessä todennut, ettei hän ole ollut esteellinen eikä hänellä ole henkilökohtaisia erimielisyyksiä tai muitakaan asiattomia perusteita hallintojohtaja Mäkisen virkatoimien osalta. Kunnanhallituksen luottamushenkilöt eivät ole puuttuneet missään yhteydessä Mäkisen virkatehtävien hoitamiseen. Mäkisen väittämille ei löydy tukea mistään eikä pöytäkirjoista ilmene, että puheenjohtajisto olisi lausunut Mäkisen esittämiä väitteitä. Eilavaaran laskua koskevaa asiaa ei ole käytetty perusteena hallintosäännön muutokselle.

Kunnanhallitus ei ole lausunnossaan ottanut kantaa esteellisyysväitteeseen.

Hallinto-oikeus katsoo, että Kurulaa voidaan pitää esteellisenä osallistumaan hallintojohtajan tehtävien järjestelyä koskevan asian käsittelyyn kunnan yhteistyöelimessä. Mäkinen on vt. kunnanjohtajana toimiessaan tuonut kunnanhallituksen käsiteltäväksi oikeudellinen asiantuntija Pertti Eilavaaran laatiman laskun, mikä lasku ja siihen liittyvät niin sanotut Eilavaara-asiakirjat ovat sittemmin johtaneet rikostutkintaan ja muun muassa Timo Kurulan kotiin tehtyyn kotietsintään, mitä seikkoja Kurula ei ole kiistänyt antamassaan selvityksessä. Lisäksi Kuusiston Kurulan selvityksen johdosta antamasta vastaselityksestä ilmenee, että rikostutkinta on johtanut sittemmin syyteharkintaan. Luottamus Kurulan puolueettomuuteen on vaarantunut hallintolain 28 §:n momentin 7 kohdassa tarkoitetusta syystä. Asian käsittelyssä on tapahtunut Kurulan esteellisyyden perusteella menettelyvirhe.

Päätöksen perusteleminen

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Pykälän 2 momentin mukaan päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos:

1) tärkeä yleinen tai yksityinen etu edellyttää päätöksen välitöntä antamista;

2) päätös koskee kunnallisen monijäsenisen toimielimen toimittamaa vaalia;

3) päätös koskee vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista tai sellaisen edun myöntämistä, joka perustuu hakijan ominaisuuksien arviointiin;

4) päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista eikä muilla ole oikeutta hakea päätökseen muutosta; taikka

5) perusteleminen on muusta erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta.

Pykälän 3 momentin mukaan perustelut on kuitenkin 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa esitettävä, jos päätös merkitsee olennaista muutosta vakiintuneeseen käytäntöön.

Hallinto-oikeus toteaa, että perusteluvelvollisuuden täyttämisen kannalta olennaista on, että päätöksenteon kohteena olevalla asianosaisella on tosiasialliset edellytykset arvioida päätöksen oikeellisuutta. Perusteluilla myös turvataan hyvän ja avoimen hallinnon toteutumista. Perustelujen avulla voidaan varmistaa, että viranomainen on käyttänyt harkintavaltaansa lain ja oikeusperiaatteiden mukaisesti.

Valituksenalaista päätöstä ei ole perusteltu lainkaan. Päätöksestä ei ilmene perusteita sille, minkä vuoksi hallintosääntöä on muutettu edellä mainittujen hallintojohtajan tehtäviä koskevien määräysten osalta. Myöskään kunnanhallituksen päätöksestä 11.8.2015 (§ 255), jossa se on esittänyt kunnanvaltuustolle voimassa olevan hallintosäännön muuttamista mainittujen määräysten osalta, ei ilmene niitä perusteita, minkä vuoksi muutokset on esitetty tehtäviksi. Päätöksen perustelut eivät ilmene myöskään muista hallinto-oikeudelle toimitetuista asian valmistelua koskevista asiakirjoista. Sen arvioiminen, onko virantoimitusvelvollisuuden muuttamiselle ollut olemassa viranhaltijalain 23 §:ssä tarkoitettua toiminnan järjestelyyn liittyvää tai muuta perusteltua syytä tai onko päätös muutoin lainmukainen, on päätöksen perusteella siten mahdotonta. Päätös on tältä osin puutteellinen.

Hallinto-oikeuden johtopäätös

Asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, koska hallintojohtaja Mäkistä ei ole kuultu ja koska asian käsittelyyn osallistunut kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula on ollut esteellinen. Päätös on myös perustelematon. Tämä vuoksi kunnanvaltuuston päätös on virheellisessä järjestyksessä syntyneenä kumottava. Tähän nähden asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa muihin asiassa esitettyihin valitusperusteisiin.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä. Tämän vuoksi olisi kohtuutonta, jos Kuusisto joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaisuudessaan vahinkonaan. Näin ollen hallinto-oikeus on velvoittanut Kittilän kunnan korvaamaan Kuusiston oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsomallaan 300 eurolla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 § (1375/2007)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Anna-Kaisa Marski ja Riitta Arjas, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kittilän kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Kunnanhallitus on esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa.

Sihteerikäytännön muutos oli hallinnon nykyaikaistamisen kannalta välttämätöntä. Hallintosääntöä valmistellut seitsemän hengen valmistelutyöryhmä kuuli työssään touko-kesäkuussa 2015 niin kunnanjohtajaa kuin hallintojohtajaakin. Tämän erityisempää kuulemista ei nähty tässä vaiheessa tarpeelliseksi, koska hallintosääntö on yleissääntö. Yhteistyötoimikunta voisi halutessaan arvioida hallintosääntöä henkilöstön kannalta. Hallintosäännön hyväksymisen jälkeen kunnanhallituksen sihteeriys ja varahenkilökysymys olivat käsittelyssä kunnanhallituksessa, jolloin hallintojohtajaa kuultiin asianmukaisesti. Ottaen huomioon kaikki asian vaiheet ja kokonaisarviointi tehtävistä kunnanhallitus katsoo, että hallintojohtajaa on kuultu riittävästi.

Kunnan keskeiset päättäjät tarvitsivat vuosina 2014–2015 oikeudellista asiantuntija-apua Oy Levi Ski Resort Ltd:n ja kunnan välisissä kiistanalaisissa asioissa. Jo aiemmin kuntaa avustanut OTL Pertti Eilavaara tarjosi apua. Hän lähetti kuntaan alkuvuodesta 2015 noin 7 500 euron laskun yhteensä noin 70 sivun asiantuntijalausunnosta. Vaikka laskun toimittaminen ei sujunut ongelmitta, on vaikea nähdä siinä rikosta puhumattakaan törkeästä rikoksesta.

Eilavaara-asia on saanut hallinto-oikeuden arvioimaan virheellisesti kunnanhallituksen puheenjohtaja Kurulan aseman. Yhteistyötoimikunta on työnantajan ja työntekijöiden yhteydenpito- ja informointielin, jolla on mahdollisuus antaa lausuntoja myös tämän tyyppisissä asioissa. Yhteistyötoimikunnassa työnantajan edustajina ovat kolme kunnanhallituksen puheenjohtajaa sekä kolme johtavaa virkamiestä. He ovat oikeat henkilöt työnantajan edustajina eikä heitä voida millään muotoa lähtökohtaisesti pitää esteellisinä.

Eilavaaran laskun ylimitoitettu tutkinta luo kyllä mielikuvaa vakavasta rikoksesta, ja tämän mielikuvan pohjalta hallinto-oikeus on tehnyt tulkintansa. Kurula ei ole esteellinen.

Työryhmän työn pohjalta hallintosääntöä muutettiin siten, että kunnanhallitus valitsisi sihteerin eikä sihteeriyttä enää sidottu tiettyyn tehtävään. Päätökseen liittyvistä asiakirjoista on luettavissa sihteeriyden perustelut. Näiltä osin hallinto-oikeuden näkemys päätöksen perustelemattomuudesta on virheellinen.

Kuusisto on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa hän on muun ohella vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 200 eurolla laillisine korkoineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Kittilän kunta velvoitetaan korvaamaan Kuusiston oikeudenkäyntikulut vaaditulla 200 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Esteellisyyttä koskeva väite

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt

Kuntalain (365/1995) 52 §:n 2 momentin (1034/2003) mukaan kunnan muun luottamushenkilön kuin valtuutetun sekä kunnan viranhaltijan ja työntekijän esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27–30 §:ssä säädetään.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Pykälän 2 momentin mukaan mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen HE 72/2002 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 28 §:n 1 momentin 7 kohdan osalta, että mainittu säännös sisältäisi hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohtaa vastaavan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen. Mainitun lainkohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tällaisen syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa. Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että tapauskohtaisesti arvioitaviksi jäisivät tilanteet, joissa virkamies on asianosaisen vastapuoli tai julkinen vihamies, samoin kuin ne tilanteet, joissa virkamiehen ja asianosaisen välillä vallitsee kiinteä ystävyyssuhde tai yhtiökumppanuus.

Työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 14 §:n mukaan kunnassa on yhteistoimintaelin, joka koostuu työnantajan ja henkilöstön edustajista.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Hille Kuusiston valitus hallinto-oikeuteen on perustunut siihen, että kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula on esteellisenä osallistunut kysymyksessä olevien hallintosäännön muutosten valmisteluun siten, että hän on ollut jäsenenä käsittelemässä muutoksia kunnan yhteistoimintaelimessä 18.8.2015, vaikka luottamus hänen puolueettomuuteensa on vaarantunut. Kunnanvaltuuston päättämän hallintosäännön muutoksen valmistelussa on siten tapahtunut menettelyvirhe. Yhteistoimintaelin on käsitellyt kunnanhallituksen kokouksessaan 11.8.2015 esittämiä muutoksia hallintosääntöön.

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut Kurulan osallistuneen esteellisenä hallintojohtajan tehtävien järjestelyä koskevan asian käsittelyyn kunnan yhteistoimintaelimessä sillä perusteella, että Kurula oli rikostutkinnan kohteena oikeudellisen asiantuntijan esittämään laskuun liittyen ja hänen kotiinsa oli tehty kotietsintä. Rikostutkinta on sittemmin johtanut Kuusiston tiedotusvälineistä saaman tiedon mukaan syyteharkintaan.

Kittilän kunnanhallitus on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut, että kunnan keskeiset päättäjät tarvitsivat vuosina 2014–2015 oikeudellista asiantuntija-apua. Jo aiemmin kuntaa avustanut OTL Pertti Eilavaara tarjosi apua. Hän lähetti kuntaan alkuvuodesta 2015 noin 7 500 euron laskun yhteensä noin 70 sivun asiantuntijalausunnosta. Hallintopäällikkö Mäkinen on kunnanjohtajan viransijaisena toimiessaan tuonut kunnanhallituksen käsiteltäväksi edellä mainitun kunnalle osoitetun laskun. Siitä, kuka asiantuntijalausuntoa oli kunnan puolesta pyytänyt, oli epäselvyyttä. Laskuun liittyvät epäselvyydet johtivat sittemmin rikostutkintaan, jossa tutkittavana on Kuusiston valituksen mukaan ollut myös Kurulan menettely.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Kurulaan kohdistunut epäilys mahdollisesta rikokseen syyllistymisestä ei sinänsä ole liittynyt hänen menettelyynsä Mäkistä kohtaan eikä esteellisyyden ole väitetty syntyneen siitä, että Mäkinen olisi ollut rikosilmoituksen tekijä. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi katsottu, että vihamiessuhde ei automaattisesti aiheudu siitäkään, että henkilö tekee virkamiehestä rikosilmoituksen tai kantelee hänestä. (Ks. Niemivuo, Matti–Keravuori-Rusanen, Marjatta–Kuusikko, Kirsi, Hallintolaki, 2. uudistettu laitos, 2010, s. 254.) Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä ei toisaalta myöskään ole katsottu esteellisyyden syntyvän rikosilmoituksen tekijää koskevassa asiassa pelkästään tehdyn rikosilmoituksen vuoksi. (Ks. korkein hallinto-oikeus 2.10.2015 taltionumero 2831 ja 27.8.2015 taltionumero 2258.)

Asiakirjojen mukaan Kurulaan ja eräisiin muihin kunnanhallituksen jäseniin kohdistuvat rikosilmoitukset ovat liittyneet niihin ristiriitoihin, joita on syntynyt kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston enemmistön päädyttyä kunnanjohtajan erottamisen kannalle. Virkarikosten on väitetty tapahtuneen tässä irtisanomismenettelyssä ja sen valmistelussa, johon Eilavaaralta hankittu lausunto on liittynyt.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Kurulalla ja Mäkisellä on saattanut olla eri näkemys näistä kunnan hallinnossa erimielisyyksiä aiheuttaneista kysymyksistä ja toimintatavoista asian yhteydessä. Tästä asetelmasta ei sinänsä kuitenkaan seuraa, että kunnanhallituksen puheenjohtaja olisi esteellinen osallistumaan hallintosäännön muuttamista koskevan asian käsittelyyn siltä osin kuin yhteistoimintaelimessä tapahtuvan valmistelevan käsittelyn jälkeen kunnanvaltuustossa tehtävät hallintosäännön muutokset voivat vaikuttaa hänen kanssaan eri mieltä olleen virkamiehen asemaan. Kun otetaan huomioon valituksen kohteena olevan hallintosäännön muuttamista koskevan päätöksen sisältö sekä mitä edellä on esitetty hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan esitöistä, rikostutkinnalla ei voida katsoa olevan sellaista yhteyttä tähän asiaan, että Kurulaa olisi pidettävä esteellisenä osallistumaan asian valmisteluun siten kuin mainitussa säännöksessä edellytetään.

2. Väite hallintojohtajan kuulemisen laiminlyönnistä

Asiassa on kysymys kunnan hallintosäännön muuttamisesta. Hallintosääntöä on muutettu nyt kysymyksessä olevan kolmen pykälän lisäksi samalla useiden muiden pykälien osalta. Hallintosäännön 31 §:n 4 momentin, 41 §:n 1 momentin ja 45 §:n 4 momentin muutoksista on seurannut, ettei hallintopäällikön viran haltija suoraan hallintosäännön nojalla toimi kunnanhallituksen sihteerinä ja kunnanjohtajan sijaisena. Muutos on mahdollistanut sen, että tehtävät voidaan myöhemmin antaa muulle kunnan viranhaltijalle. Se, että oikeus päättää asioiden ottamisesta kunnanhallituksen ratkaistavaksi on poistettu, rajoittaa hallintopäällikön hallintosäännön mukaista toimivaltaa.

Sitä, että muutokset eivät ole vaatineet Mäkisen erillistä kuulemista hallintosäännön muutoksista, puoltaisi sinänsä se, että muutoksista on kuultu yhteistoimintaelintä, mikä on normaali kuulemiskäytäntö hallintosääntöön tehtävien muutosten vaikuttaessa henkilöstön asemaan. Mäkinen on myös tullut tietoiseksi muutoksista viimeistään sen johdosta, että hän on ollut yhteistoimintaelimen jäsen, vaikkakin hän on pidättäytynyt osallistumasta esteelliseksi itsensä katsoneena asian käsittelyyn tuossa elimessä. Mäkistä on myös sittemmin kuultu valmisteltaessa päätöstä siitä, kuka toimii kunnanjohtajan sijaisena ja kunnanhallituksen sihteerinä.

Vaikka asian käsittelyn päätteeksi kunnanvaltuustossa tehdyt muutokset ovat sinänsä voineet vaikuttaa Mäkisen virkatehtävien sisältöön, toisin kuin kunnanhallituksen sihteerin tehtävän kohdalla, ei viransijaisena toimimismahdollisuuden ja otto-oikeuden käyttämisen osalta kysymys yleensä ole sellaisesta virantoimitusvelvollisuuteen kohdistuvasta ratkaisusta, jota kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 23 §:ssä tarkoitetaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kuulemisvelvollisuutta arvioitaessa on toisaalta kuitenkin otettava huomioon myös se, että hallintosäännön muutoksen tarkoituksena on ilmeisesti ollut vaikuttaa Mäkisen työtehtävien sisältöön siirtämällä toimivaltaa häneltä muille virkamiehille. Tehtävämuutokset ovat kokonaisuutena arvioiden edellä mainituista seikoista huolimatta olleet siinä määrin olennaisia, että kysymys on hallintojohtajan virantoimitusvelvollisuuden sisällön muuttamisesta viranhaltijalain 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kun hallintojohtajalle ei ole ennen päätöksen tekemistä varattu tilaisuutta tulla kuulluksi viranhaltijalain 23 §:ssä edellytetyllä tavalla, valtuuston päätös on tältä osin syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

3. Päätöksen perusteleminen

Siltä osin kuin asiassa on kysymys kunnanvaltuuston päätöksen perustelemisesta, kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa.

4. Lopputulos

Edellä kohdissa 2. ja 3. mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, koska hallintojohtaja Mäkistä ei ole kuultu ja päätös on myös perustelematon. Tämä vuoksi kunnanvaltuuston päätös on virheellisessä järjestyksessä syntyneenä kumottava, kuten hallinto-oikeuskin on lopputuloksenaan katsonut. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.

2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Kuusisto joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Kittilän kunta on velvoitettava hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan Kuusiston oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Anne Nenonen ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

Article 4

$
0
0

Kunnallisasiaa koskeva valitus (Kittilä)

Taltionumero: 6
Antopäivä: 4.1.2017

Asia Kunnallisasiaa koskeva valitus

Valittaja Kittilän kunnanhallitus

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 30.6.2016 nro 16/0572/2

Asian aikaisempi käsittely

Kittilän kunnanhallitus on 29.9.2015 (§ 304) päättänyt, että 1.10.2015 alkaen kunnanhallituksen sihteerinä toimii tiedottaja, FM Nina Willman. Kunnanhallituksen pöytäkirja kirjoitetaan ja tarkastetaan kokouksessa.

Kunnanhallitus on päättänyt lisäksi, että hallintosäännön 45 §:n 4 momentin mukaiseksi kunnanjohtajan varahenkilöksi määrätään 1.10.2015 alkaen elinkeinojohtaja, KTM Katariina Palola.

Kittilän kunnanhallitus on 27.10.2015 (§ 330) hylännyt Hille Kuusiston oikaisuvaatimuksen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Hille Kuusiston valituksesta kumonnut kunnanhallituksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on lisäksi velvoittanut Kittilän kunnan korvaamaan Kuusistolle tämän oikeudenkäyntikulut 300 eurolla viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallintolain 64 §:n 1 momentin mukaan hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan. Kuusistolle oikaisuvaatimuksen laatimisesta aiheutuneet kustannukset ovat hänen omia kulujaan. Näin ollen kunnanhallitus on voinut hylätä Kuusiston kuluvaatimuksen.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on 30.6.2016 antamallaan päätöksellä numero 16/0571/2 kumonnut Kittilän kunnanvaltuuston päätöksen 24.8.2015 § 44 siltä osin, kuin sillä on lisätty kunnan hallintosääntöön uusi 31 §:n 4 momentti sekä muutettu hallintosäännön 41 §:n 1 momenttia ja 45 §:n 4 momenttia. Valtuuston mainitun päätöksen mukaan hallintosääntö on otettu käyttöön 1.10.2015. Edellä mainitun hallintosäännön 31 §:n 4 momentin mukaan kunnanhallitus voi päätöksellään ottaa käyttöönsä sihteerin kokouksiinsa. Edellä mainitun 45 §:n 4 momentin mukaan kunnanjohtajan esteellisenä tai poissa ollessa tai viran ollessa avoinna hoitaa kunnanjohtajan tehtäviä kunnanhallituksen määräämä viranhaltija.

Koska Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on edellä mainitulla päätöksellään kumonnut Kittilän kunnanvaltuuston kunnan hallintosäännön muuttamista koskevan päätöksen mainituilta osin, eivät hallintosääntöön tehdyt muutokset ole voimassa. Näin ollen sovellettavaksi tulee kunnanvaltuuston päätöksen 23.5.1994 (§ 42) liitteenä oleva hallintojohtajan tehtäväkuvaus, jonka mukaan hallintojohtajan tehtäviin kuuluvat muun muassa kunnanhallituksen sihteerin tehtävät. Niin ikään sovellettavaksi tulee kunnan 1.1.2015 voimaan tulleen hallintosäännön 45 §:n 4 momentti, jonka mukaan kunnanjohtajan esteellisenä tai poissa ollessa tai viran ollessa avoinna hoitaa kunnanjohtajan tehtäviä hallintojohtaja. Kunnanhallituksen hallintosääntöön lisätyn 31 §:n 4 momentin ja hallintosäännön muutetun 45 §:n 4 momentin nojalla tehty kunnanhallituksen sihteerin valintaa ja kunnanjohtajan varahenkilön määräämistä koskeva kunnanhallituksen päätös on siten kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä. Tämän vuoksi olisi kohtuutonta, jos Kuusisto joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaisuudessaan vahinkonaan. Näin ollen hallinto-oikeus velvoittaa Kittilän kunnan korvaamaan Kuusiston oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsomallaan 300 eurolla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Anna-Kaisa Marski ja Riitta Arjas, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kittilän kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Kunnanhallitus viittaa hallintosäännön muuttamista koskevaan valitukseensa ja toteaa, että kunnanhallituksen päätös 27.10.2015 on tehty asianmukaisen valmistelun pohjalta ja se toteuttaa nykyaikaiselle hallinnolle vaadittavat edellytykset.

Kuusisto on antanut valituksen johdosta selityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Anne Nenonen ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

Article 3

$
0
0

Tuulivoimayleiskaava (Urjala)

Taltionumero: 32
Antopäivä: 5.1.2017

Asia Yleiskaavaa koskeva valitukset

Valittajat 1. A ja hänen 11 asiakumppaniaan

2. B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 25.5.2016 nro 16/0233/2

Asian aikaisempi käsittely

Urjalan kunnanvaltuusto on päätöksellään 16.2.2015 (§ 1) hyväksynyt Urjalan oikeusvaikutteisen tuulivoimayleiskaavan maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaisena yleiskaavana.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä B:n ja C:n valitukset kunnanvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan nyt kysymyksessä olevalta osalta seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet, esityöt ja viranomaisohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (202/2005) mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan lain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; sekä

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan lain 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaan laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:

1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;

2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön;

3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 141/2010 vp) mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Kohtuuttomuuden arviointi on kokonaisharkintaa, jossa arvioinnin lähtökohtana on yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajan asemaan. Tällöin huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi muiden maanomistajien kohteluun kaavoituksessa, muiden kilpailevien maankäyttötarpeiden painavuuteen, alueen sijaintiin ja maanomistajan kaavasta mahdollisesti saamaan hyötyyn. Kohtuuttomuuden arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että yleiskaavoituksessa ei ole katsottu voitavan kaavamääräyksellä rajoittaa laajalla alueella yksityisen alueen käyttöä toisen yksityisen harjoittaman, ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Viimeksi mainitulla seikalla on merkitystä esimerkiksi maanomistusolosuhteiltaan pirstoutuneilla alueilla, joilla rakennettavien tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset saattavat ulottua muiden kiinteistöjen alueille.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan mainittua päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Päätöksen 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla on 2 §:n 2 momentin mukaan ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja. Valtioneuvoston päätös ei ole oikeudellisesti sitova.

Ympäristöministeriö on antamassaan ohjeessa 4/2012 "Tuulivoimarakentamisen suunnittelu" todennut, ettei edellä mainittu valtioneuvoston melutason ohjearvoista antama päätös suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisesta saatujen kokemusten ja melun häiritsevyystutkimusten perusteella on todettu, että näiden melutason ohjearvojen käyttäminen suunnittelussa johtaa liian suureen meluhäiriöön. Tuulivoimarakentamisen meluvaikutusten minimoimiseksi on olennaista sijoittaa tuulivoimalat riittävän kauas asutuksesta ja muista meluvaikutuksille herkistä kohteista. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa suositellaan käytettäväksi oppaassa (4/2012) esitettäviä suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Ohjeen mukaan tuulivoimarakentamisen suunnitteluohjearvot ovat riskienhallinnan ja suunnittelun apuväline. Niiden avulla voidaan tunnistaa tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina.

Ohjeessa 4/2012 esitettyjen suunnitteluohjearvojen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa ja virkistysalueilla melutaso ei saisi ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 40 dB eikä yöohjearvoa 35 dB. Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa (tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Ohjeen mukaan sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Ympäristöministeriö on ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla antanut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014). Ohje on tullut voimaan 28.2.2014 ja on voimassa toistaiseksi. Ohjetta voidaan hyödyntää meluvaikutusten ja melulle altistumisen arvioinnissa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä, yksityiskohtaisessa kaavoituksessa, rakennuslupaharkinnassa ja ympäristölupamenettelyssä.

Ohjeen 2/2014 mukaan melumallinnuksen epävarmuus sisällytetään laskennan lähtöarvoina käytettyyn tuulivoimaloiden melupäästön luku­arvoon. Ohjeen kohdassa, joka koskee melumallinnusta ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja yksityiskohtaisessa kaavoituksessa todetaan, että tuulivoimalan tai tuulivoima-alueen tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen mukaisesti mitattuja tai valmistajan standardin IEC TS 61400–14 mukaisesti ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön (äänitehotaso) takuuarvoja. Äänen mahdollinen kapeakaistaisuus ja pienitaajuisten komponenttien osuus äänen spektrissä selvitetään. Melun impulssimaisuuden ja merkityksellisen sykinnän (amplitudimodulaatio) vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin, eikä niiden tarkastelua tässä yhteydessä edellytetä. Sanktio voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Kapeakaistaisuus/tonaalisuus arvioidaan ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melupäästön mittausohjeen mukaan. Muussa tapauksessa sanktiota ei sovelleta melun mallinnuksessa. Melun aiheuttaman haittavaikutuksen katsotaan minimoituvan, kun tuulivoimarakentamisen päivä- ja yöajan keskiäänitason suunnitteluohjearvot alittuvat tarkastelupisteessä.

Suomessa ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja tuulivoimaloiden aiheuttamalle välkkeelle eli vilkkuvalle varjostukselle. Ohjeen 4/2012 mukaan välkevaikutusten arvioinnissa on suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden suosituksia välkkeen rajoittamisesta. Tällä perusteella välkevaikutuksen rajana käytetään yleisesti vuositasolla 8–10 tuntia.

Kaava-aluetta ja kaavaa koskeva selvitys

Yleistä

Kaavaselostuksen mukaan kaava-alue sijaitsee Urjalan kunnassa rajautuen Humppilan kunnan rajaan ja Humppilan kunnassa samanaikaisesti vireillä olevaan tuulivoimaosayleiskaavaan. Urjalan kunnan puolella kaavoitettavan alueen pinta-ala on noin 6,6 km². Koko suunnitellun tuulipuiston pinta-ala Humppilan ja Urjalan kuntien alueella on yhteensä noin 21,4 km².

Osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa tuulivoimapuiston rakentaminen kaava-alueelle. Kaavan tarkoituksena on maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen ja alueelle sijoittuvien toimintojen yhteensovittaminen. Humppilan ja Urjalan kuntien väliselle alueelle on suunniteltu tuulivoimapuisto, joka muodostuu yhteensä enintään 17 tuulivoimalasta, maakaapeliverkostosta sekä huoltoon tarvittavista teistä. Urjalan puoleiselle alueelle on suunniteltu sijoitettavan 6 tuulivoimalaa. Humppilan ja Urjalan alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti on yhteensä 34–56 MW. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 2–3,3 MW. Suunniteltujen tuulivoimaloiden tornien korkeus on noin 144 metriä ja lavan pituus noin 64,4 metriä.

Urjalan kunnassa kaava-alueen koillispuolella lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta sijaitsee maakunnallisesti arvokas Urjalan kulttuurimaisema. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009) Nuutajärven lasitehtaan alue ja Nuutajärven kartano noin neljän kilometrin etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta ovat osa kyseessä olevaa kulttuurimaisemaa. Humppilan kaava-alue sivuaa maakunnallisesti arvokkaan Venäjän-Myllynkulman maisema-alueen rajausta. Maisema-alueella sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Venäjän kartanon rakennettu kulttuuriympäristö noin viiden kilometrin etäisyydellä Urjalaan suunnitelluista voimaloista ja noin kahden kilometrin päässä Humppilaan suunnitelluista voimaloista.

Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa osayleiskaava-alueelle ulottuu Kaakkosuon-Kivijärven Natura-aluetta (nat 072) ja luonnonsuojelualuetta (SL 173). Osayleiskaavoitettavan alueen läheisyydessä sijaitsee arvokas kallioalue (ge2-127), luonnonsuojelualue (SL 169), ulkoilureitti, muinaismuisto (SM 532) sekä maakunnallisesti arvokas Urjalan kulttuurimaisema (MAm 018) ja valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö Nuutajärven lasitehtaan alue (akv 208). Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa ei ole osoitettu aluevarausta tuulivoimalle.

Tuulivoimaosayleiskaavassa on muun ohella osoitettu kuusi erillistä aluetta, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Kaavamääräyksen mukaan tuulivoimalan tornin korkeus saa olla enintään 145 metriä ja kokonaiskorkeus ei saa ylittää 210 metriä. Tuulivoimaloiden rakennuslupahakemusten liitteenä tulee olla melu- ja varjostusselvitykset valitulla voimalatyypillä. Ennen rakennusluvan myöntämistä tulee varmistaa, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB). Kaavassa on osoitettu myös Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo-1).

Kaavan yleismääräysten mukaan kaava-alueella on voimassa jokamiehenoikeudet. Tuulivoimaloiden toteutuksessa on otettava huomioon erityisesti maisema ja pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden ja tieyhteyksien rakentamisessa on erityisesti huomioitava rakentamisen aikainen vaikutus pesimälinnustoon. Petolintujen pesäpaikoilla tulee välttää toimenpiteitä ja häiriöitä pesintäaikana. Tuulivoimaloita koskevan rakennuslupahakemuksen yhteydessä on laadittava turvallisuusselvitys. Rakennuslupahakemuksesta tulee pyytää pelastusviranomaisen lausunto. Uusia asuin- ja loma-asuinrakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joille voi aiheutua ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB). Yleiskaavaa saa käyttää osayleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77 a §).

Melu

Humppilan-Urjalan tuulivoimapuiston meluselvityksen 27.1.2015 mukaan tuulivoimalaitosten aiheuttamat melutasot ympäristössä mallinnettiin SoundPlan 7.1 -melulaskentaohjelmalla. Melumallinnus tehtiin ympäristöministeriön hallinnon ohjeita 2/2014 "Tuulivoimaloiden melun mallintaminen" raportin mukaisilla laskentaparametreilla. Meluvyöhykkeiden mallinnuksessa käytettiin laskentamallia ISO 9613-2. Pientaajuisen melutasojen tarkastelu rakennusten sisällä tehtiin soveltaen DSO 1284 mukaista menetelmää YM:n ohjeen 2/2014 mukaisesti.

Laskennoissa on käytetty Nordex N131/3000 -voimalan melupäästötietoja. Valmistajan ilmoituksen mukaan laitoksen taattu kokonaisäänitehotaso (LWA) on 104,5 dB. Voimalaitoksen melupäästö oli käytössä 1/3-oktaavikaistoittain taajuusvälillä 20 Hz–10 kHz. Laitosten napakorkeus on 144 m maanpinnan yläpuolella. Laitosmalli ei käytettävissä olevien tietojen mukaan tuota kapeakaistaista melua. Mallinnuksessa huomioitiin sekä Humppilan että Urjalan puolen tuulivoimalaitokset.

Kaavaselostuksen mukaan Humppilan ja Urjalan tuulivoimalaitoksilla (äänitehotasolla LWA 104,5 dB) mallinnetut melutasot ovat Urjalan puolen asuintalojen ja yksittäisten lomarakennusten kohdalla alle päiväajan suunnitteluohjearvon 45 dB ja yöajan suunnitteluohjearvon 40 dB. Urjalan puolella ei ole loma-asuinrykelmiä, jotka luokiteltaisiin loma-asuinalueiksi ja siten käytössä olisi tiukemmat suunnitteluohjearvot. Pelkät Urjalan puolen laitokset aiheuttavat Humppilan puolella yhden loma-asuinalueen kohdalla melutason, joka ylittää yöajan suunnitteluohje­arvon 35 dB, mutta on alle päiväajan suunnitteluohjearvon 40 dB.

Lisäksi tarkasteltiin meluoptimointisuunnitelmia, jolla osoitettiin käytettävät melumoodit tai pysäytettävät laitokset, jotta melutasot jäävät yö­aikaisten suunnitteluohjearvojen alle. Yöaikainen vaimennustarve alkaa, kun tuulennopeus on 10 m korkeudella 5 m/s eli napakorkeudella 7,5 m/s, josta ylöspäin on esitetty yksi meluoptimointisuunnitelma sekä suunnitelma mahdollisesti pysäytettävistä tuulivoimaloista tuuliluokittain.

Pienitaajuisen melun laskenta tehtiin yhden vakituisen asuintalon kohdalla ja yhden loma-asuinalueen kohdalla, joissa meluvyöhykelaskennan mukaan on voimakkaimmat melutasot. Kyseiset rakennukset sijaitsevat Humppilan puolella, mutta laskentaperiaatteiden mukaan myös pienitaajuinen melu on vaimeampaa, kun kokonaisäänitaso pienenee. Kun huomioidaan ulkoseinän ilmaääneneristävyys DSO 1284 -menetelmässä mainittujen arvojen mukaisesti, alittavat lasketut terssikohtaiset melutasot sisätilojen yöajan ohjearvot selvästi hankealueen ympäristön rakennuksilla.

Välke

Välkemallinnuksen 27.1.2015 mukaan tuulivoimaloista aiheutuvan välkkeen esiintymisalue ja -tiheys on laskettu EMD WindPRO 2.9. -ohjelman Shadow-moduulilla. Kaavaselostuksen mukaan Real Case -mallinnuksen mukainen tulos kuvaa tavanomaisen vuoden tilannetta, jossa on otettu huomioon lähimmät saatavilla olevat 30 vuoden ilmastollisen vertailukauden tuulensuunnan jakautuneisuuden ja auringonpaisteisuuden mittaustiedot. Tästä syystä todelliset välkevaikutukset voivat vaihdella jonkin verran vuosittain riippuen sääolosuhteista. Mallissa ei myöskään huomioida metsän tai rakennusten rajoittavaa vaikutusta. Jos tuulivoimalat eivät ole nähtävissä esimerkiksi pihapiiristä, eivät ne myöskään aiheuta välkevaikutuksia.

Real Case -mallinnus tehtiin tuulivoimalaitoksilla joiden roottorin halkaisija on 131 metriä ja napakorkeus 144 metriä. Mallinnus tehtiin kahdessa tilanteessa, joissa ensimmäisessä huomioitiin sekä Humppilan ja Urjalan puolen tuulivoimalaitokset ja toisessa vain Humppilan puolen tuulivoimalat.

Mallinnustilanteessa, jossa huomioidaan vain Urjalan puolen tuulivoimalaitokset, on yhden Urjalan puolella olevan loma-asunnon kohdalla vuotuinen välkemäärä noin 15 tuntia. Näkemäanalyysin mukaan tuulivoimalaitokset eivät näy kyseessä olevan loma-asunnon kohdalla. Analyysissä on huomioitu kasvillisuuden vaikutus. Muiden Urjalan puolen asuin- tai lomarakennuksien välkemäärä alittaa 8 tuntia vuodessa. Urjalan puolen tuulivoimalaitokset aiheuttavat välkevaikutuksia myös Humppilan puolelle. Humppilan puolella voimalaitosten 15 ja 18 länsipuolella kahden loma-asunnon kohdalla välkemäärä ylittää 10 tuntia vuodessa ja kaksi loma-asuntoa on 8–10 tuntia vuodessa välkealueella. Näkemäanalyysikartan mukaan yli 8 tuntia välkemäärälle altistuvien loma-asuntojen kohdalla Urjalan tuulivoimalaitokset eivät olisi näkyvissä. Mallinnuskuvasta, jossa on huomioitu Urjalan tuulivoimalaitosten lisäksi myös Humppilan puolen laitokset, käy ilmi etteivät Humppilan puolen tuulivoimalaitokset juurikaan lisää välkevaikutuksia Urjalan puolella.

Jää

Kaavaselostuksen mukaan tuulivoimalan lapoihin voi tietyissä sääolosuhteissa kertyä jäätä, joka irrotessaan voi lentää etäälle voimalasta. Tällä alueella on 2–3 viikkoa vuodessa, jolloin jäätämisriski on olemassa. Jään muodostusta ja irtoavan jään aiheuttamaa riskiä voidaan vähentää lapojen sulatuksella ja tarpeen mukaisella voimalan pysäytyksellä. Kokemuksien mukaan (Muukko, Lappeenranta) jäävaara-alue on noin 80 metriä tuulivoimalasta, joka on suunnilleen tuulivoimalan rakentamiseen tarvittava alue.

Lentoestevalot

Kaavaselostuksen mukaan lentoestevalot voidaan havaita niillä alueilla, jonne näkyy tuulivoimalatornin korkein kohta (napakorkeus). Käytännössä valo on siis mahdollista havaita sää- ja valaistusolosuhteista riippuen kauempaa kuin itse voimala eli esimerkiksi kirkkaana yönä yli 30 kilometrin päästä. Valonlähteet on suunnattu ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Päiväsaikaan taivaan valoisuus on niin suuri, ettei lentoestevalon kirkkaus pysty nousemaan häiritsevän voimakkaaksi taustavaloon nähden. Pilvisellä säällä valot voivat jonkin verran heijastua pilvissä, mikä erottuu erityisesti pimeään aikaan. Päiväsaikaan huonolla kelillä valot eivät näy kauas runsaan pilvisyyden ja sateen takia. Korkeisiin voimaloihin vaaditaan yöllä vilkkuva valkoinen valo, joka on paljon päivävaloja himmeämpi. Valon vilkkuminen muuten pimeässä näkymässä voidaan kuitenkin kokea häiritsevänä tekijänä.

(---)

Maisema

Kaavaselostuksen mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset voivat näkyä sekä lähi- että kaukomaisemassa. Tuulivoimalat eivät sijoitu maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille tai rakennetun kulttuuriympäristön alueille.

Urjalan kaava-aluetta lähimpinä sijaitsevat maakunnallisesti arvokas Urjalan kulttuurimaisema sekä kyseessä olevalle alueelle sijoittuva valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Nuutajärven lasitehtaan alue. Lähimmästä suunnitellusta tuulivoimalasta on noin 3 km etäisyys Urjalan kulttuurimaiseman alueelle ja noin 4 km etäisyys Nuutajärven lasitehtaan RKY-alueelle.

Nuutajärven lasitehtaan valtakunnallisesti merkittävälle rakennetun kulttuuriympäristön alueelle ei suunnitelluilla tuulivoimaloilla ole maisemallista vaikutusta. Voimalat voivat hyvin vähäisesti näkyä Nuutajärven kartanon länsipuolella olevalle peltoaukealle, mutta Nuutajärven tieltä katsottaessa voimalat jäävät puuston taakse. Nuutajärven lasitehtaan alueen sisältävä maakunnallisesti arvokas Urjalan kulttuurimaisema sijaitsee enimmäkseen kaukana voimaloista eikä alueelta ole Rutajärven selkää lukuun ottamatta näkyvyyttä tuulivoimaloille. Nuutajärven eteläpuolelle sijoittuvien kyläalueille (Väkkärä ja Menonen) eivät tuulivoimalat juurikaan näy.

Tuulivoimaloiden vaikutuksesta maisemaan on laadittu sijaintikarttoja, valokuvasovitteita sekä tuulivoimaloiden näkymäaluekarttoja.

(---)

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Selvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että kaavan vaikutukset on riittävästi selvitetty muun muassa alueelle osoitettujen ja ympäristössä jo olevien maankäyttötarpeiden yhteen sovittamisen arvioimiseksi. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olen­naisia vaikutuksia. Kun kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:ssä tarkoitettu tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava, on selvitysten riittävyyden arvioinnissa otettava huomioon myös maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaiset tuulivoimakaavan sisältövaatimukset.

Melun vaikutusarviointi on Urjalan tuulivoimapuiston alueella suoritettu yleisesti sovellettavan melun mallintamista koskevan menetelmän ISO 9613-2 avulla. Menetelmä on ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukainen keino arvioida voimaloiden melupäästöjä. Melutason lähtöarvoina Ramboll Oy:n suorittamassa mallinnuksessa on käytetty napakorkeudeltaan 144 metrin korkuista ja nimellisteholtaan 3,0 MW:n Nordex N131/3000 -tuulivoimalaa. Saatuja tuloksia on verrattu ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen suunnittelua koskevassa ohjeessa 4/2012 esitettyihin melun suunnitteluohjearvoihin.

Ohjeen 4/2012 mukaan mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli tonaalista, kapeakaistaista, impulssimaista tai amplitudimoduloitunutta, lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Melumallinnuksessa ei ole tehty 5 dB:n lisäystä.

Amplitudimodulaatio on keskeinen tuulivoimamelun häiritsevyyttä lisäävä tekijä. Se liittyy erityisesti suurten voimaloiden ominaisuuksiin. Voimakkaan amplitudimodulaation esiintyvyyttä ei nykytietämyksellä pystytä luotettavasti ennustamaan, vaan amplitudimodulaation esiintyminen voidaan todeta luotettavasti vain mittauksin. Kaavaratkaisun mahdollistamien tuulivoimaloiden koko, asutuksen läheisyys ja valittajien esiin tuomat selvitykset tukevat vaatimusta häiritsevyyskorjauksen edellyttämisestä. Ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukaan melun impulssimaisuuden ja amplitudimodulaation vaikutukset sisältyvät kuitenkin lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan häiritsevyyskorjaus voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Melumallinnuksen mukaan lähtötietona ei ole todettavissa melun kapeakaistaisuutta.

Edellä mainituilla perusteilla selvityksiä ei voida pitää maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla riittämättöminä siksi, ettei 5 dB:n häiritsevyyskorjausta ole tehty. Lisäksi ohjeen 2/2014 mukaan melumallinnuksen epävarmuus sisällytetään laskennan lähtöarvoina käytettyyn tuulivoimaloiden melupäästön lukuarvoon. Tuulivoimaloiden aiheuttama sisämelu on selvitetty ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaisesti arvioimalla sisämelutasot ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys. Kaavamääräyksissä on myös rakennuslupavaiheessa edellytetty meluselvityksen tekemistä valitulla voimalatyypillä ja sen varmistamista, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua. Tähän nähden meluselvitystä ei voida pitää maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla riittämättömänä.

Edellä mainituilla perusteilla tehtyjen selvitysten perusteella saadaan riittävän luotettavaa tietoa suunniteltujen tuulivoimaloiden käytönaikaisista asuinalueilla vallitsevista melutasoista.

(---)

Välkemallinnuksessa on todettu, että maastomalli on laadittu maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeusaineistolla, jossa korkeuskäyrät ovat 2,5 metrin välein. Laskenta ei huomioi metsän ja muun kasvillisuuden aiheuttamaa peitevaikutusta. Jos tuulivoimaloiden ja katselupisteen välillä on muita välkkeen esiintymiseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi tiheää metsää, eivät välkevaikutukset ole välttämättä niin suuret kuin mallinnustulokset. Välkemallinnus ottaa siten maaston korkeuserot huomioon, eikä ole Järvisen ja hänen asiakumppaneidensa esittämällä perusteella puutteellinen. Kaavamääräyksissä on ennen rakennusluvan myöntämistä edellytetty vielä varjostusselvityksen tekemistä välkevaikutuksen selvittämiseksi valitulta voimalatyypiltä. Tähän nähden tehtyä välkemallinnusta on pidettävä riittävänä.

Tuulivoimaloiden vaikutuksista maisemaan on laadittu useita sovitteita ja arvioitu tuulivoimaloiden näkymäalueita karttaselvityksen avulla. Tältä osin selvityksiä on pidettävä riittävinä.

Tehtyjen selvitysten perusteella on arvioitavissa, täyttääkö hyväksytty osayleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle ja tuulivoimayleiskaavalle asettamat vaatimukset. Kaava perustuu siten riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

(---)

Melu

Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista antama asetus 545/2015 on tullut voimaan 15.5.2015 eli kaavan hyväksymispäätöksen jälkeen, eikä sitä sen vuoksi sovelleta valituksenalaisen kaavapäätöksen laillisuutta arvioitaessa.

Tuulivoimaloiden sijoittamista koskevissa säännöksissä tai viranomaisten antamissa ohjeissa ja määräyksissä ei ole mainintaa kahden kilometrin suojaetäisyydestä tai muistakaan metrimääräisistä suojaetäisyyksistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Kaavan sisältövaatimusten toteutumista arvioidaan tapauskohtaisesti erikseen laadittujen selvitysten ja kaavassa annettujen kaavamääräysten perusteella.

Melumallinnukset on tehty tuulivoimaloiden normaalilla käytöllä sekä meluoptimointisuunnitelmilla. Karttamallinnuksessa, jossa on huomioitu Humppilan ja Urjalan tuulivoimalat, normaalilla käytöllä loma-asuntojen yöajan ohjearvo 35 dB ylittyy Humppilan puolella lähellä Urjalan rajaa kolmen loma-asuntokeskittymän kohdalla ja Urjalan puolella kahden yksittäisen kohteen kohdalla. Meluoptimointisuunnitelman perusteella yöajan ohjearvo 35 dB voi ylittyä osittain yhden Humppilan puolella sijaitsevan loma-asuntokeskittymän kohdalla. Vaimennus voidaan tehdä myös pysäyttämällä tuulivoimala.

Maatilakeskus Mansikkamäen osalta on kyse vakituisesta asuinrakennuksesta eikä loma-asunnosta, vaikka sitä on ilmoituksen mukaan käytetty loma-asuntona. Sen yöajan melutason ohjearvona on pidettävä 40 dB. Mansikkamäen kohdalla ei mallinnuksen mukaan kuitenkaan ylity edes loma-asuntojen yöajan ohjearvo.

Ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukainen melutason ohjearvon ylittyminen ei välittömästi merkitse sitä, että kaava olisi tällä perusteella lainvastainen, vaan on arvioitava, onko mainittu haitta kaavamääräyksin tai rakennuslupamenettelyssä muutoin rajoitettavissa siten, että asumisen ja tuulivoimalarakentamisen tarpeet voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan kaavan sisältövaatimukset täyttävä ratkaisu. Asiassa on otettava huomioon myös se, että melutason ohjearvot ovat ainoastaan suositusluonteisia.

Tuulivoimayleiskaavaan liitetyn kaavamääräyksen mukaan ennen rakennusluvan myöntämistä tulee varmistaa, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua, jolloin lähtökohtaisesti melun aiheuttama haittavaikutus minimoituu. Lisäksi rakennusluvan yhteydessä on esitettävä meluselvitykset valitulta voimalatyypiltä. Nämä kaavamääräykset on mahdollista ottaa huomioon arvioitaessa kaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Jää

Tuulivoimaloiden lavoista irtoava jää voi lentää muutaman sadan metrin päähän voimalasta, mistä aiheutuu riski tuulivoimalan lähistöllä liikkuvalle. Tuulivoimaloiden rakennusluvissa voidaan kuitenkin antaa tarvittavia määräyksiä tuulivoimaloiden lapojen jäänestosta, varoituskylteistä ja muista mahdollisista turvallisuusseikoista. Kun otetaan huomioon, että jäävaaraa on vuoden aikana vain lyhyehkön ajan, kaava ei aiheuta kohtuutonta haittaa metsänhoidolle tai metsässä muutoin liikkuville.

Maisema ja luonnon pirstaloituminen

Tuulivoimaloiden sijainti ja koko huomioon ottaen hanketta ei ole mahdollista toteuttaa aiheuttamatta muutoksia maisemassa. Maisemavaikutukset Nuutajärven alueeseen ovat etäisyys ja maaston muodot huomioon ottaen melko vähäisiä. Suunniteltu maankäyttö sopeutuu maisemaan lain vähimmäisvaatimusten edellyttämällä tavalla, eikä kaavaa ole syytä kumota sillä perusteella, että tuulivoimalat sijaitsevat valittajien esittämällä tavalla lähellä Nuutajärven kulttuurimaisemaa. Myöskään tuulivoimaloiden aiheuttama luonnon pirstaloituminen ei ole sellainen seikka, jonka perusteella kaava olisi lainvastainen.

(---)

Muut valitusperusteet

Tuulivoimaloiden lentoestevalot voivat näkyä joihinkin asuinrakennuksiin. Niiden vaikutusta viihtyisyyteen ei voida kuitenkaan pitää merkittävänä.

Asuntojen arvon aleneminen on mahdollista asiassa esitetyn selvityksen perusteella. Urjalan tuulivoimayleiskaavan alue on pääasiassa metsätalouskäytössä eikä melusta annettujen suunnitteluohjearvojen ylityksiä tapahdu olemassa olevilla asuinalueilla meluoptimointisuunnitelman mukaan arvioituna. Tähän nähden kaavassa meluvaikutusten perusteella asetettu rakentamisrajoitus ei ole kohtuuton. Lisäksi oikeuskäytännön mukaan kaavan toteuttamisesta aiheutuva muutos maisemakuvaan ja sen mahdollinen vaikutusta kiinteistön arvoon ei ole sellainen maanomistajan kannalta kohtuuton haitta, jota maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetaan.

(---)

Tuulivoimayleiskaava ei ole maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatteen vastainen yksinomaan sen vuoksi, että kaavalla on lähialueellaan vaikutuksia, joita muualla kunnassa ei esiinny. Perusoikeutena turvattavaa omaisuuden suojaa on voitu rajoittaa kaavan tarkoituksen toteuttamiseksi.

Yhteenveto

Hallinto-oikeus ei voi kumota valtuuston hyväksymää lainmukaista kaavaa sillä perusteella, että toisenlainen kaavaratkaisu olisi valittajien käsityksen mukaan tarkoituksenmukaisempi.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon meluhaittojen ehkäisemiseksi annetut kaavamääräykset, kaava on toteutettavissa siten, että se valituksenalaisilta osin täyttää terveellistä, turvallista ja viihtyisää elinympäristöä, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista sekä ympäristöhaittojen vähentämistä koskevat sisältövaatimukset. Kaava ei aiheuta maanomistajille kohtuutonta haittaa. Kunnanvaltuuston päätös ei ole valituksissa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 145 § ja 147 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 19 §, 32 §, 35 § ja 41 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Ville Härmä, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Vaatimustensa tueksi he ovat lausuneet muun ohella seuraavaa:

Tuulivoimahankkeen vaikutusalueella sijaitsee kaksi maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, Venäjän-Myllynkulman kulttuurimaisemat Humppilassa ja Urjalan kulttuurimaisema. Molempien alueiden sisällä sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ei ole otettu huomioon.

Kaava vaarantaa asukkaiden mahdollisuudet terveelliseen, turvalliseen sekä tasapainoiseen ja eri väestöryhmien tarpeiden mukaiseen elinympäristöön. Meluvaikutuksiin liittyviä ongelmia ei voida mitätöidä kaavamääräyksillä eikä yleiskaavaan kuuluvaa selvitystyötä voi siirtää rakennuslupavaiheeseen. Asuntoihin kohdistuu liiallinen meluhaitta. Kaava-alueen ja lähialueen asuntojen omistajille aiheutuu kohtuutonta haittaa eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Maiseman heikentymisen lisäksi tulisi ottaa huomioon muun muassa välkevaikutukset, rakennuskiellon aiheutuminen melun johdosta ja asuntojen arvon lasku. Elinympäristön turvallisuus ja virkistysmahdollisuudet vähenisivät.

Valituksessa on viitattu aiemmin esitettyihin puutteisiin ja virheisiin hankkeen melumallinnuksessa. Tältä osin on viitattu ääniasiantuntija Vesa Viljasen hanketta koskevaan, 27.4.2015 päivättyyn asiantuntijalausuntoon, sekä hänen uudempaan, 7.7.2015 päivättyyn asiantuntijalausuntoonsa. Melumallinnus olisi tullut tehdä 3,3 MW:n voimaloille, koska kaavaselostuksessa mainittu kokonaiskapasiteetti mahdollistaa sellaisten rakentamisen. Melun lähtöarvona olisi tullut käyttää valmistajan ilmoittamaa takuuarvoa. Amplitudimodulaatio olisi tullut ottaa huomioon melumallinnuksessa lisäämällä laskentatuloksiin 5 dB, mikä tarkoittaisi suojaetäisyyksien kaksinkertaistamista. Koska ulkomelun mallinnus on virheellinen, myöskään sisämelun osalta tehdyt arviot eivät ole luotettavia.

Rakennuskiellon osalta on todettu, että sallittujen ulko- ja sisämeluarvojen ylittyessä kiinteistönomistajat eivät voi enää saada rakennuslupaa asumiskäyttöön tuleville uudisrakennuksille. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n mukaisen kohtuuttoman haitan arviointi on lain esitöiden mukaan kokonaisharkintaa, jossa lähtökohtana tulee olla yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajan asemaan.

Kun otetaan huomioon tuulivoimaloiden vaatima turva-alue, virkistyskäyttöön soveltuva alue supistuisi ja pirstaloituisi. Myös pienitaajuiset äänet voivat aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Päätös ei ota huomioon valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaatimusta siitä, että haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys.

2) B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan ja Urjalan kunta velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut. Vaatimustensa tueksi he ovat viitanneet A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa Nuutajärven kulttuurimaiseman osalta lausuttuun ja lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Maisemaselvityksissä on jätetty ottamatta huomioon maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden ja kulttuuriympäristöjen sekä luonnon­perinnön säilyttäminen. Muutoksenhakijat omistavat alueelta rakennuskokonaisuuden, joka on arvokas ja historiallinen. Rakennukset ovat olleet muun muassa sotainvalidien kesäkotina ja voivat säilyä jatkossakin siinä käytössä, mutta tuulivoimalat uhkaavat pilata kulttuurimaiseman. Lähialueella on runsaasti muitakin historiallisia paikkoja. Nuutajärvi ympäristöineen on ollut muun muassa Väinö Linnan kirjojen tapahtumapaikkana. Melun osalta valittajat ovat viitanneet hallinto-oikeudelle toimitettuun Vesa Viljasen raporttiin.

Urjalan kunnanhallitus on antanut selityksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

B ja C ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa esitettyä vaatimusta valtuuston päätöksen kumoamisesta sillä perusteella, ettei päätöstä tehtäessä ole otettu huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Kunnanvaltuuston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan yleiskaavamääräyksen "Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joille voi aiheutua ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB)" osalta.

3. Muilta osin valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muilta osin muuteta.

4. B:n ja C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jätetty valitusperuste

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää lainkohdan 2 momentissa tarkoitetut valitusperusteet ennen valitusajan päättymistä.

A ja hänen asiakumppaninsa eivät ole hallinto-oikeudelle tekemissään valituksissa vaatineet kunnanvaltuuston päätöksen kumoamista sillä perusteella, ettei yleiskaavassa ole otettu huomioon maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden Venäjän-Myllynkulman kulttuurimaisemat ja Urjalan kulttuurimaisemat sisällä sijaitsevia valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa mainittuja kohteita Nuutajärven lasitehtaan alue ja Venäjän kartano. Vaatimus valtuuston päätöksen kumoamisesta tällä perusteella on jätettävä vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettynä tutkimatta.

2. Kaavamääräyksen kumoaminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan mainitussa pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 ja 140 §:ssä.

Yleiskaavamääräys

Humppilan ja Urjalan tuulivoimaosayleiskaavassa on Urjalan kunnan alueelle osoitettu kuusi tuulivoimalan aluetta (tv-1).

Yleiskaavan yleisissä määräyksissä on määrätty, että uusia asuin- tai lomarakennuksia tai muita muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joille voi aiheutua ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB).

Oikeudellinen arviointi

Edellä mainitulla yleiskaavamääräyksellä rajoitetaan uutta rakentamista, joten määräystä on pidettävä rakentamisrajoituksena. Rakentamisrajoitus voidaan antaa joko maankäyttö ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin tai 43 §:n 2 momentin nojalla. Esillä olevassa kaavassa ei ole ilmoitettu, kumpaan lainkohtaan rakentamisrajoitus perustuu. Yleiskaavamääräyksellä on kuitenkin määritelty ennalta, millainen rakentaminen vaikeuttaa yleiskaavan toteuttamista. Tällainen määräys voi oikeudellisesti perustua vain maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momenttiin, joten määräys sisältää ehdottoman rakentamisrajoituksen.

Yleiskaavassa on sinänsä mahdollista rajoittaa rakentamista melualueille ja käyttää ohjauskeinona maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä ehdotonta rakentamisrajoitusta. Tällaisista määräyksistä on esitetty esimerkkejä ympäristöministeriön julkaisemassa oikeudellisesti sitomattomassa maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -sarjan oppaassa n:o 11 "Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset". Mainitun oppaan mukaan melualueet osoitetaan joko rajaus- tai rasterimerkinnällä, jonka yhteyteen tehdään merkintä "me".

Kunnanvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on hallintopäätös, josta tulee riittävän selkeästi käydä ilmi, miten sitä on pidettävä ohjeena toteutettaessa kaavaa rakennus- ja toimenpidelupamenettelyissä sekä mahdollisessa maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaisessa menettelyssä.

Valituksen kohteena olevassa kaavassa ei ole kaavakartalla osoitettu niitä alueita, joita rakentamisrajoitus koskee, vaan rajoituksen kiinteistöllinen ulottuvuus ratkaistaan sen perusteella, voiko alueelle aiheutua määräyksessä mainitussa ohjeessa tarkoitettua melua. Tällaisesta kaavamääräyksestä ei käy riittävän yksiselitteisesti ilmi, miten kaavaa on pidettävä sitä toteutettaessa ohjeena ja minkä kiinteistöjen alueilla rakentamista on rajoitettu. Tähän nähden ei ole riittäviä edellytyksiä arvioida, miten rajoitus vaikuttaa maanomistajien oikeuteen rakentaa maalleen ja miten maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä rajoitusta on sovellettava yksittäistapauksissa. Niin ikään puuttuvat edellytykset arvioida maanomistajakohtaisesti, täyttääkö yleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa säädetyn kohtuullisuuden vaatimuksen. Tämän epäselvyyden vuoksi rakentamisrajoituksen sisältävä kaavamääräys on lainvastaisena kumottava. Määräys ei kuitenkaan ole niin keskeinen osa kaavaratkaisua, että kunnanvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä ja hallinto-oikeuden päätös olisi kumottava kokonaan.

3. Valitusten hylkääminen

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muutoin kuin edellä mainitun kaavamääräyksen osalta ei ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu

Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ja C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen sekä hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen.

KHO:2017:2

$
0
0

Kunnallisasia – Tasa-arvo – Kuntaenemmistöinen yhtiö – Osakeyhtiö – Hallituksen jäsenten nimeäminen – Toimiohje

Taltionumero: 21
Antopäivä: 5.1.2017

X:n kaupunginhallitus oli 8.4.2013 päättänyt henkilöiden nimeämisestä yhtiöiden hallituksiin useisiin yhtiöihin. Asiassa oli ratkaistava, oliko X:n kaupunginhallitus päättäessään hallituksen jäsenten valintaa koskevista toimiohjeistaan laiminlyönyt noudattaa muun ohella kuntaenemmistöisiä yhtiöitä koskevaa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 4 a §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan säännöksessä tarkoitetussa toimielimessä tuli olla tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin tasapuolisuussääntö koskee kuntaenemmistöisiä yhtiöitä, vaikka ne eivät käyttäisi julkista valtaa. Siltä osin kuin kyseessä olevat yhtiöt olivat kaupungin kokonaan omistamia tai kaupunki omisti niistä yli puolet kysymys oli tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentissa tarkoitetuista kuntaenemmistöisistä yhtiöistä, joiden luottamushenkilöistä koostuvia johto- ja hallintoelimiä mainittu säännös koski. Kuntaenemmistöisen yhtiön hallitus puolestaan oli mainitussa lainkohdassa tarkoitettu toimielin, jonka jäsenten valintaa koskevissa toimiohjeissa vaatimus sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta oli otettava huomioon.

Kaupunginhallitus ei esillä olleessa asiassa ollut noudattanut tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentissa tarkoitettua tasapuolisuussääntöä päättäessään luottamusmiesasemassa olleiden henkilöiden nimeämisestä kyseessä olleiden kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin. Kaupunginhallitus ei ollut myöskään esittänyt, että kyseessä olleiden yhtiöiden hallituksen jäseniksi ei olisi ollut saatavissa riittävästi yhtiöiden toimialoihin perehtyneitä henkilöitä niin, että vaatimus sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta olisi täyttynyt. Kaupunginhallitus oli näin ollen menetellyt tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin vastaisesti. Kaupunginhallituksen päätös oli siten kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallitusten jäsenten valintaa koskevien toimiohjeiden osalta lainvastainen.

Siltä osin kuin asiassa oli kysymys sellaisista yhtiöistä, joiden hallituksiin X:n kaupungin oli tullut nimetä vain yksi henkilö, kaupunginhallituksen päätös ei ollut tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin vastainen.

Hallinto-oikeuden päätös, jolla A:n valitus oli hylätty, ja X:n kaupunginhallituksen päätökset siltä osin kuin ne koskivat henkilöiden nimeämistä kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin, kumottiin.

Kuntalaki (365/1995) 23 § 2 momentti

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 4 a § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 1.12.2014 nro 14/5288/4

Asian aikaisempi käsittely

Varkauden kaupunginhallitus on 8.4.2013 (§ 121) päättänyt henkilöiden nimeämisestä kaupungin omistuksessa olevien yhtiöiden ja yhteisöjen hallituksiin. Päätöksen ja sen liitteen mukaan hallituksiin esitettävät jäsenet ovat jakautuneet sukupuolen perusteella siten kuin jäljempänä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa on selostettu.

A on tehnyt kaupunginhallituksen päätöksestä oikaisuvaatimuksen ja vaatinut naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (jäljempänä tasa-arvolaki) 4 a §:n noudattamista henkilöiden nimeämisessä Varkauden kaupungin tytäryhtiöiden ja -yhteisöjen hallituksiin. Vaatimuksen mukaan sekä naisia että miehiä on oltava sekä varsinaisina että varajäseninä vähintään 40 prosenttia.

Kaupunginhallitus on hylännyt oikaisuvaatimuksen. Päätöksen mukaan oikaisuvaatimuksessa esitetty 40 prosentin sääntö ei koske nyt kysymyksessä olevia yhtiöitä vaan kunnallisia toimielimiä.

Käsittely Itä-Suomen hallinto-oikeudessa

A on valittanut Varkauden kaupunginhallituksen päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että Varkauden kaupunginhallituksen päätökset kumotaan siltä osin kuin päätöksiä tehtäessä ei ole noudatettu tasa-arvolain 4 a §:ää.

A on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Varkauden kaupunki ei esittäessään henkilöitä Varkauden kaupungin tytäryhtiöiden ja -yhteisöjen hallituksiin ole noudattanut tasa-arvolain 4 a §:ää. Mainitun säännöksen mukaan naisia ja miehiä on oltava sekä varsinaisina että varajäseninä vähintään 40 prosenttia. Varkauden kaupunki ei ole esittänyt säännöksessä tarkoitettuja erityisiä syitä säännöksen noudattamatta jättämiselle.

Varkauden kaupunginhallitus on antanut lausunnon.

A on antanut vastaselityksen.

Varkauden kaupunginhallitus on hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut vielä uuden lausunnon.

A on antanut vastineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntimaksun korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Kaupunginhallituksen päätöksen valituskelpoisuus

Kuntalain 23 §:n 2 momentin mukaan kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty kunnan muu viranomainen antaa tarvittaessa ohjeita kuntaa eri yhteisöjen, laitosten ja säätiöiden hallintoelimissä edustaville henkilöille kunnan kannan ottamisesta käsiteltäviin asioihin.

Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.

Varkauden kaupunginhallitus on päätöksellään muun ohella päättänyt henkilöiden nimeämisestä yhtiöihin päätöksen liitteen mukaisesti. Lisäksi kaupunginhallitus on päättänyt, että Navitas Kehitys Oy:n hallitukseen valitaan yksi virkamies ja kaksi luottamushenkilöä. Lisäksi kaupunginhallitus on antanut päätöksestä tarkemmin ilmenevän evästyksen eli toimintaohjeen.

Päätös noudatettavaksi tarkoitetun toimintaohjeen antamisesta kuntaa edustavalle viranhaltijalle on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä arvioitu valituskelpoiseksi ratkaisuksi (ks. KHO 1978 II A 38 ja perustelut päätöksessä KHO 2007:95). Edellä kerrotun perusteella, ja sillä perusteella, että asiassa on kysymys päätöskokonaisuudesta, hallinto-oikeus tulkitsee päätöstä siten, että se on kokonaisuudessaan valituskelpoinen ja tutkii valituksen.

Valitusperuste

Valittaja on vaatinut päätöksiä kumottavaksi sillä perusteella, että tasa-arvolain 4 a §:n mukaista vaatimusta ei ole noudatettu päätöksenteossa.

Varkauden kaupunki on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa katsonut, että kyseessä oleva tasa-arvolain mukainen edellytys ei koske kyseessä olevia yhtiöitä vaan kunnallisia toimielimiä.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on edellä mainitun johdosta selvitettävä, soveltuuko edellä mainittu tasa-arvolain säännös tilanteeseen, ja jos soveltuu, mikä merkitys tälle seikalle on asiaa arvioitaessa annettava.

Tasa-arvolain 4 a §:n mukaan kunnallisissa toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Jos julkista valtaa käyttävällä kuntaenemmistöisellä yhtiöllä on hallintoneuvosto, johtokunta tai muu luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelin, toimielimessä tulee olla tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Viranomaisten ja kaikkien niiden tahojen, joita pyydetään nimeämään ehdokkaita tässä pykälässä tarkoitettuihin toimielimiin, tulee mahdollisuuksien mukaan ehdottaa sekä naista että miestä jokaista jäsenpaikkaa kohden.

Kaupunginhallituksen päätöksen 20.5.2013 § 164 liitteen mukaan päätös on koskenut henkilövalintoja seuraaviin yhtiöihin:

- Keski-Savon Teollisuuskylä Oy

- Varkauden Taitotalo Oy

- Metallihovi Oy

- Navitas Kehitys Oy

- Varkauden Aluelämpö Oy

- Wartalo-Kodit Oy

- Suomen Julkishankinta Oy

- Varkauden Keskusliikenneasemakiinteistö Oy

- Kiinteistö Oy Varkauden Kongressi- ja Kulttuurikeskus

- Savon Energiaholding Oy

- Keski-Savon Vesi Oy

- Warkop Oy

Varkauden kaupungin antaman lausunnon mukaan Suomen Julkishankinta Oy on lopettanut toimintansa 17.7.2014. Hallinto-oikeus toteaa, että kaupunginhallituksen henkilövalintoja koskeva päätös on yrityksen toiminnan lakkaamisen johdosta menettänyt merkityksensä. Päätöstä ei tämän johdosta ole tarpeen arvioida enemmälti tämän osakeyhtiön osalta. Hallinto-oikeus ei katso tarpeelliseksi lausua asiasta enemmälti tältä osin.

Tasa-arvolain 4 a §:n soveltamisen edellytyksenä on, että yhtiö on kuntaenemmistöinen. Hallinto-oikeus tarkastelee aluksi tätä kysymystä:

Varkauden kaupungin hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan Varkauden Keskusliikenneasema Oy, oikeastaan Varkauden Keskusliikenneasemakiinteistö Oy, Savon Energiaholding Oy ja Warkop Oy eivät ole Varkauden kaupungin enemmistönä omistamia osakeyhtiöitä. Koska asiakirjoissa ei ole selvitystä kyseisten yhtiöiden omistusrakenteesta muutoin, niiden omistusrakenteen kuntaenemmistöisyyttä ei voida arvioida. Näin ollen on mahdollista, että myös näiden yhtiöiden osalta kuntaenemmistöisyyttä koskeva tasa-arvolain 4 a §:n edellytys täyttyy.

Tasa-arvolain 4 a §:n soveltamisen edellytyksenä on myös se, että yhtiö käyttää julkista valtaa. Hallinto-oikeus tarkastelee seuraavaksi tätä kysymystä:

Keski-Savon Teollisuuskylä Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on rakentaa, hankkia ja hallita omistus- ja vuokraoikeuden nojalla teollisuus- ja palvelutiloja sekä kiinteistöjä yrittäjien käyttöön pääasiallisesti omakustannushintaan luovutettavaksi. Yhtiö voi harjoittaa arvopaperi- ja kiinteistökauppaa sekä suorittaa kuntiin ja yrityksiin tapahtuvaa neuvontaa ja konsultointitoimeksiantoja.

Varkauden Taitotalo Oy:n ja Metallihovi Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on omistaa ja hallita kiinteistöjä ja kiinteistöyhtiöiden osakkeita sekä harjoittaa kiinteistöjen ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden osto-, myynti- ja vuokraustoimintaa sekä järjestää ja tuottaa kiinteistöhuoltopalveluita ja muuta kiinteistöjen hallinnassa tarpeellista palvelutoimintaa.

Navitas Kehitys Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on ostaa, omistaa, rakennuttaa, vuokrata sekä hallita rakennuksia ja kiinteistöjä, omistaa osakkeita ja rahastoja, suorittaa yrityksiin ja kuntiin kohdistuvaa neuvontaa, matkailu- ja kehittämispalveluiden myyntiä sekä koulutus- ja konsultointitoimintaa, edistää ja toteuttaa tieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta, tukea uuden tiedon ja innovaatioiden tuottamista sekä toimia yritysten kehitys- ja riskipanostajana.

Varkauden Aluelämpö Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on kaukolämpöenergian tuotanto, jakelu ja myynti sekä niihin liittyvä liiketoiminta Suomessa. Yhtiö voi omistaa, rakennuttaa ja rakentaa lämpökeskuksia ja voimalaitoksia. Toimintaansa varten yhtiö voi omistaa ja hallita kiinteistöjä, osakkeita, osuuksia ja toimialansa edellyttämää muuta omaisuutta.

Wartalo-Kodit Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on rakennuttaa, omistaa ja hallita kiinteistöjä, ostaa ja vuokrata alueita ja rakennuksia, antaa vuokralle kiinteistöjä ja huoneistoja sekä huolehtia sen kanssa hoitosopimuksen tehneiden kiinteistöjen isännöintitoimesta, lämpöhuollosta, vesi- ja jätehuollosta sekä yleensä muista kiinteistöjen hoitoon ja kunnossapitoon kuuluvista huolto- ja siivoustehtävistä, sähkölaitekorjauksista ja vartiotoiminnasta. Yhtiö voi myydä tai välittää lämpöä, vettä, sähköä sekä asumiseen läheisesti liittyviä palveluja ja tuotteita.

Varkauden Keskusliikenneasemakiinteistö Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on omistaa, hallita ja hoitaa keskusliikenneasemakiinteistöä ja sitä varten tarpeellisia rakennuksia sekä harjoittaa näiden tilojen vuokrausta ja siten osaltaan kotipaikkakunnallaan edistää liikennettä ja palvella matkustavaa yleisöä.

Kiinteistö Oy:n Varkauden Kongressi- ja Kulttuurikeskus yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on omistaa, hallita ja hoitaa kulttuurikeskus-, hotelli- ja liikekiinteistöjä ja sitä varten tarpeellisia rakennuksia tontilla nro 12 korttelissa 25 Varkauden kaupungin 1. kaupunginosassa sekä harjoittaa näiden tilojen vuokrausta.

Savon Energiaholding Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on sähkö- ja lämpölaitostoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden osakkeiden ja sellaisten yhtiöiden osakkeisiin oikeuttavien arvopapereiden omistaminen.

Keski-Savon Vesi Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on vesihuollon harjoittaminen eli veden myynti, johtaminen, käsittely ja toimittaminen talousvetenä käytettäväksi, viemäröinti eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtaminen sekä vesihuollon verkostojen rakentaminen ja ylläpito sekä edellä mainittuihin toimintoihin liittyvien palveluiden tuottaminen, myynti ja ostaminen. Yhtiö voi myös ostaa, myydä, omistaa ja vuokrata kiinteistöjä sekä osakkeita ja muita arvopapereita.

Warkop Oy:n yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala on mekaaninen puunjalostus-, puu-, metalli- ja sähköteollisuuden sopimusvalmistus, kierrätystoiminta sekä työllistämis-, koulutus-, kuntoutus-, sosiaali- ja asiamiespostipalveluiden tuottaminen. Yhtiön toiminnan tarkoitus on työllistää heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä.

Varkauden kaupunki on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että millään Varkauden kaupungin kokonaan tai osittain omistuksessa olevista yhtiöistä ei ole hoidettavanaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä.

Hallinto-oikeus toteaa, että Suomen perustuslain (731/1999) 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Julkinen hallintotehtävä voidaan siis antaa perustuslain mukaan viranomaiskoneiston ulkopuolisen tahon hoidettavaksi vain määrätyin edellytyksin. Poikkeuksena ovat merkittävän julkisen vallan käyttöä sisältävät tehtävät, joita voidaan antaa vain viranomaisille.

Hallinto-oikeus edelleen toteaa, että edellä mainittujen yhtiöiden toimialoja sekä asiassa saatua asiakirjaselvitystä tarkasteltaessa ei ole tehtävissä sellaista johtopäätöstä, että jossakin edellä mainituista yhtiöistä käytettäisiin julkista valtaa. Koska valituksessa mainitun lainsäännöksen, eli tasa-arvolain 4 a §:n, soveltaminen tilanteeseen edellyttäisi, että yhtiö, jonka osalta kaupunginhallitus on tehnyt toimielimeen nimeämistä koskevan esityksen, käyttäisi julkista valtaa, ei mainittu säännös tule tilanteeseen sovellettavaksi. Tämän vuoksi päätöksiä ei ole valittajan esittämän selvityksen ja valituksessa esitetyllä perusteella syytä kumota.

Oikeudenkäyntikulut

Valittaja on vaatinut, että Varkauden kaupungin on korvattava valittajalle asiasta aiheutuva oikeudenkäyntimaksu.

Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioiden ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään kulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi hallinto-oikeus hylkää myös valittajan oikeudenkäyntimaksun korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Korolainen, Riitta Arjas ja Jukka Hartikainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Varkauden kaupunki velvoitetaan korvaamaan asian käsittelystä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntimaksut.

A on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Varkauden kaupunginhallitus on nimetessään 8.4.2013 (§ 121) edustajansa kaupungin enemmistöomisteisten yhtiöiden hallituksiin jättänyt noudattamatta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 4 a §:n, jonka mukaan sekä naisia että miehiä on oltava varsinaisina ja varajäseninä vähintään 40 prosenttia. Varkauden kaupunkiin perustettu luottamushenkilövaaleja valmisteleva toimikunta, joka teki kaupunginhallitukselle esityksen, ei lain vaatimalla tavalla missään kokouksessa esittänyt yhtiöiden hallitusten kokoonpanoon vaihtoehtoisesti miestä ja naista.

Toisin kuin hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, tasa-arvovaltuutettu on tasapuolisuussäännön soveltamista kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin koskevassa lausunnossaan todennut, että tasapuolisuussääntö koskee kunta- ja valtioenemmistöisiä yhtiöitä siitä riippumatta, käyttävätkö ne julkista valtaa vai eivät. Myös Kuntaliiton edustaja on asiaa kysyttäessä todennut, että vakiintuneen tulkinnan mukaan tasa-arvovaatimus koskee kaikkia kunnallisia yhtiöitä.

Edellä todettujen asiantuntijalausuntojen perusteella yhtiöiden hallituksia nimettäessä olisi tullut noudattaa tasa-arvovaatimusta. Hallinto-oikeuden päätös tulisi näin ollen kumota.

Varkauden kaupunginhallitus on antanut selityksen ja vaatinut, että valitus hylätään.

Valittajan esittämä 40 prosentin sääntö ei koske kysymyksessä olevia yhtiöitä vaan kunnallisia toimielimiä. Millään Varkauden kaupungin kokonaan tai osittain omistuksessa olevista yhtiöistä ei ole hoidettavanaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä.

Yhtiöiden hallitusten kokoonpanoa on käsitelty perusteellisesti ja tarkoituksena on ollut parhaan mahdollisen kokoonpanon aikaansaaminen. Kun yhtiöiden hallitusten kokoonpanoista on päätetty ja henkilöt on hallituksiin nimetty, asianomaisten henkilöiden taidot ja kyvyt sekä oma kiinnostus kyseisen yhtiön toimialaan ja mahdollisuudet käyttää riittävästi aikaa tehtävänsä hoitamiseen on otettu huomioon.

Nimitysvaliokunta on pyrkinyt hallituksiin nimeämisten osalta noudattamaan Kuntaliiton konsernijohtamisen asiantuntijaryhmän antamia ohjeita.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös ja Varkauden kaupunginhallituksen päätökset siltä osin kuin ne koskevat henkilöiden nimeämistä kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin kumotaan.

2. Varkauden kaupunki määrätään korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluina asian käsittelystä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntimaksut yhteensä 334 eurolla.

Perustelut

Sovellettavat ja asiaan liittyvät oikeusohjeet ja niiden esitöitä

Kuntalain (365/1995) 23 §:n 2 momentin mukaan kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty kunnan muu viranomainen antaa tarvittaessa ohjeita kuntaa eri yhteisöjen, laitosten ja säätiöiden hallintoelimissä edustaville henkilöille kunnan kannan ottamisesta käsiteltäviin asioihin.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (jäljempänä tasa-arvolaki) 4 §:ssä (232/2005) säädetään viranomaisen velvollisuudesta edistää tasa-arvoa ja 4 a §:ssä (232/2005) julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanosta.

Tasa-arvolain 4 a §:n 1 momentin mukaan valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos julkista valtaa käyttävällä toimielimellä tai virastolla, laitoksella taikka kunta- tai valtioenemmistöisellä yhtiöllä on hallintoneuvosto, johtokunta tai muu luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelin, toimielimessä tulee olla tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Aikaisemmin voimassa olleen tasa-arvolain 4 §:n 2 momentin (206/1995) mukaan valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tuli olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johtunut.

Jos virastolla, laitoksella taikka kunta- tai valtioenemmistöisellä yhtiöllä oli hallintoneuvosto, johtokunta tai muu luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelin, toimielimessä tuli pykälän 3 momentin (206/1995) mukaan olla tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, jollei erityisistä syistä muuta johtunut.

Hallituksen esityksessä laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (HE 90/1994 vp) on voimassa olevan lain 4 a §:ää edeltäneen 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa:

"Säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että komiteoissa ja vastaavissa toimielimissä tulee olla tasapuolisesti naisia ja miehiä. Tasapuolisuus toteutuu parhaimmillaan, kun toimielimissä on naisia ja miehiä yhtä paljon. Tavoitteena on tasainen sukupuolijako kaikissa valtion- ja kunnallishallinnon johtoelimissä ja komiteoissa. Tasapuolisesti tarkoittaa joka tapauksessa, ettei yksi nainen tai yksi mies monijäsenisessä toimielimessä riitä, vaan naisilla ja miehillä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi monijäsenisiin toimielimiin asiantuntemuksensa perusteella.

Tasapuolisuusvaatimuksesta voidaan poiketa erityisestä syystä. Erityinen syy on esimerkiksi, ettei jollakin erityisalalla ole asiantuntijoita kuin toisen sukupuolen edustajissa. Sen, joka vetoaa tällaiseen erityiseen syyhyn, tulee esittää perustelut asiassa.

Milloin toimielimen asettamista edeltää ehdokkaiden nimeäminen tai asettaminen, olisi jo tässä ehdokasasettelussa otettava huomioon, että vaatimus molempien sukupuolten edustuksesta voidaan täyttää. Kun viranomainen, järjestö tai yksityinen ehdottaa jäseniä julkista valtaa käyttävään komiteaan tai vastaavaan toimielimeen, olisi sen ehdotettava kutakin paikkaa kohti yksi nais- ja yksi miesjäsen.

Valtionhallinnossa ovat virastokohtaiset johto- tai hallintoelimet saaneet viime vuosina, erityisesti tulosjohtamiseen siirryttäessä, yhä tärkeämpää tosiasiallista vaikutusvaltaa. Samoin kunnallisten ja valtion tuottamien palvelujen yhtiöittäminen on viime vuosina yleistynyt. Erityisesti kuntaenemmistöisissä yhtiöissä johto- ja hallintoelinten päätöksentekoon saattaa siirtyä sellaisia toimintoja, joita aiemmin johti tasa-arvolain 4 §:n 2 momentin mukaisesti nimitetty kunnallinen toimielin. Nykyisen lain 4 §:n 2 momentin ei ole katsottu soveltuvan neuvoa-antaviin taikka päättäviin, kollektiivisiin johto- ja hallintoelimiin. Naisten edustus näissä toimielimissä on yleensä hyvin pieni. Naisten edustuksen lisääminen myös valtionhallinnon valmistelu- ja johtamistehtävissä on kuitenkin tarpeellista. Tämän vuoksi 4 §:n 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että tasapuolisuusvaatimus koskee myös valtionhallinnon erilaisia päätöksentekoelimiä sekä kunta- ja valtioenemmistöisiä yhtiöitä. Tästä säännöksestä voidaan poiketa erityisestä syystä, joka voi olla esimerkiksi se, että niissä virka- tai työtehtävissä, joista näihin johtoelimiin nimitetään, on yksinomaan naisia tai miehiä."

Hallituksen esityksessä laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (HE 195/2004 vp) tuolloin voimassa olleen lain 4 §:n säännöstä viranomaisen velvollisuudesta edistää tasa-arvoa, joka kattoi viranomaiselle asetetun tasa-arvon yleisen edistämisvelvollisuuden ja säännökset julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanosta, ehdotettiin vahvistettavaksi ja tarkennettavaksi ja näistä säännökseen sisältyvästä kahdesta velvoitteesta ehdotettiin selvyyden vuoksi muodostettavaksi kaksi eri säännöstä, 4 ja 4 a §.

Lakiehdotuksen 4 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu seuraavaa:

"Voimassa olevan lain 3 momentin mukaan, jos virastolla, laitoksella taikka kunta- tai valtioenemmistöisellä yhtiöllä on hallintoneuvosto, johtokunta tai muu luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelin, toimielimessä tulee olla tasapuolisesti sekä miehiä että naisia, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Momentin tasapuolisen edustuksen velvoitetta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös sellaista julkista valtaa käyttävää toimielintä, jolla on hallintoneuvosto, johtokunta tai muu luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelin.

Kiintiösäännöksen soveltamisalueen ulkopuolelle on lain voimassaolon aikana todettu jäävän erinäisiä julkista valtaa käyttäviä tai julkista tehtävää hoitavia elimiä. Julkisen vallan delegoiminen tai julkisten tehtävien hoitaminen muiden kuin viranomaisten toimesta on aiheuttanut sen, että julkisia tehtäviä hoidetaan ja julkista valtaa on merkittävissä määrin siirtynyt varsinaisen hallintokoneiston ulkopuolelle. Näiden niin sanottujen julkisen hallinnon yksiköiden toiminta perustuu aina säännökseen tai sen nojalla annettuun määräykseen. Tällaisessa toiminnassa, joka on rinnastettavissa viranomaistoimintaan tulee noudattaa samoja hyvän hallinnon periaatteita kuin muussa hallinnossa.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä se vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Julkisen vallan käsitettä käytetään sekä tietyn tyyppisestä toiminnasta (esimerkiksi perustuslain 2 §:n 3 momentti sekä 119 ja 124 §) että tietyn tyyppisestä toimijasta (esimerkiksi perustuslain 2 luvun perusoikeussäännökset). Keskeisimmät julkisen vallan toimijat ovat valtio sekä kunnat ja kuntayhtymät virkamiehineen ja päätöksentekoelimineen. Julkisen vallan käytön käsitteen merkitys voi vaihdella eri oikeudenaloilla ja käyttöyhteyksissä.

Valtiovarainministeriön teettämän selvityksen mukaan (Välillinen valtionhallinto -hankkeen muistio; VM:n työryhmämuistioita 29/99) maassamme on lukuisia valtioneuvoston tai ministeriöiden ohjauksessa toimivia välillisen julkisen hallinnon yksiköitä, jotka hoitavat julkisia tehtäviä. Tarkasteltava kiintiösäännös tulee sovellettavaksi, kun näihin tehtäviin liittyy julkisen vallan käyttöä.

Pykälän 3 momenttiin esitetään nimenomaisena säännöksenä vahvistettavaksi jo kiintiösäännöksen voimaantulon jälkeen noudatettu käytäntö ehdokasasettelussa. Säännökseen voidaan katsoa sisältyvän käytäntöä ohjaava merkitys. Tasa-arvovaltuutettu on antamassaan kiintiösäännöksen soveltamista koskevassa ohjeessa todennut, että toimielimen asettamista valmistelevan viranomaisen tehtävänä on huolehtia siitä, että kiintiösäännöstä noudatetaan. Milloin toimielimen asettamista edeltää ehdokkaiden nimeäminen tai asettaminen, on jo ehdokasasettelussa otettava huomioon, että vaatimus molempien sukupuolten edustuksesta voidaan täyttää. Pyytäessään ulkopuolisia tahoja nimeämään edustajansa toimielimeen viranomaisen on pyydettävä sekä nais- että miesehdokas kutakin paikkaa kohti. Pykälässä oleva maininta siitä, että ehdokasta esittävän tulee mahdollisuuksien mukaan ehdottaa sekä naista että miestä, ei poista nimeäjän perusteluvelvollisuutta sen seikan suhteen, miksi ei ole voitu esittää sekä naista että miestä. Toisin sanoen joka tapauksessa on perusteltava myös se, miksi ei ole ollut mahdollisuutta esittää kummankin sukupuolen ehdokasta. Ehdokkaiden nimeämisen jälkeen viranomaisen on pyrittävä valmistelemaan kokoonpanoesitys siten, että kiintiöperiaate täyttyy.

Hallituksen esityksessä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (HE 90/1994 vp) on 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että tasapuolisuus toteutuu parhaimmillaan, kun toimielimissä on naisia ja miehiä yhtä paljon. Tasapuolisesti tarkoittaa joka tapauksessa, ettei yksi nainen tai yksi mies monijäsenisessä toimielimessä riitä, vaan naisilla ja miehillä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi monijäsenisiin toimielimiin asiantuntemuksen perusteella."

Asiassa saatu selvitys

Varkauden kaupunginhallitus on 8.4.2013 (§ 121) päättänyt henkilöiden nimeämisestä yhtiöiden ja yhteisöjen, joissa kaupunki on osakkaana, hallituksiin seuraavasti:

- Keski-Savon Teollisuuskylä Oy, viisi varsinaista jäsentä, joista neljä miestä ja yksi nainen, sekä neljä varajäsentä, joista kolme miestä ja yksi nainen,

- Varkauden Taitotalo Oy, viisi varsinaista jäsentä, joista neljä miestä ja yksi nainen, sekä neljä varajäsentä, joista kolme miestä ja yksi nainen,

- Varkauden Metallihovi Oy, viisi varsinaista jäsentä, joista neljä miestä ja yksi nainen, sekä neljä varajäsentä, joista kolme miestä ja yksi nainen,

- Navitas Kehitys Oy, yksi virkamies ja kaksi luottamushenkilöä, jotka kumpikin naisia,

- Varkauden Aluelämpö Oy, kahdeksan varsinaista jäsentä, joista kuusi miestä ja kaksi naista,

- Wartalo-Kodit Oy, kuusi varsinaista jäsentä, joista viisi miestä ja yksi nainen, sekä kuusi varajäsentä, joista neljä naista ja kaksi miestä,

- Suomen Julkishankinta Oy, kolme varsinaista jäsentä, joista kaksi miestä ja yksi nainen, sekä kolme varajäsentä, joista kaksi miestä ja yksi nainen,

- Varkauden Keskusliikenneasemakiinteistö Oy, yksi miespuolinen varsinainen jäsen ja yksi naispuolinen varajäsen,

- Kiinteistö Oy Varkauden Kongressi- ja Kulttuurikeskus, kolme varsinaista jäsentä, jotka kaikki naisia, sekä yksi miespuolinen varajäsen,

- Keski-Savon Vesi Oy, neljä varsinaista jäsentä valtuutettujen keskuudesta, joista kolme miestä ja yksi nainen,

- Warkop Oy, yksi miespuolinen jäsen.

Lisäksi kaupunginhallituksen päätöksen liitteessä on todettu, että Savon Energiaholding Oy:n yhdestä hallituksen jäsenestä tehdään esitys myöhemmin.

Yhtiöistä, joita päätös on koskenut, Keski-Savon Teollisuuskylä Oy, Varkauden Taitotalo Oy, Varkauden Metallihovi Oy, Wartalo-Kodit Oy ja Keski-Savon Vesi Oy ovat Varkauden kaupungin esittämän selvityksen mukaan päätöksentekohetkellä olleet Varkauden kaupungin kokonaan omistamia yhtiöitä. Suomen Julkishankinta Oy, jonka Varkauden kaupunki on omistanut yhdessä Pieksämäen kaupungin kanssa, on lopettanut toimintansa 17.7.2014.

Varkauden kaupungin omistus Navitas Kehitys Oy:stä on ollut 81,2 prosenttia, Varkauden Aluelämpö Oy:stä 79,9 prosenttia, Kiinteistö Oy Varkauden Kongressi- ja Kulttuurikeskuksesta 51,91 prosenttia, Varkauden Keskusliikenneasemakiinteistö Oy:stä 33,3 prosenttia, Warkop Oy:stä 12,3 prosenttia sekä Savon Energiaholding Oy:stä 7,08 prosenttia.

Oikeudellinen arviointi

Valituksenalaisessa kaupunginhallituksen päätöksessä 8.4.2013 (§ 121) on ollut kysymys henkilöiden nimeämisestä edellä mainittujen yhtiöiden hallituksiin. Asiassa on ratkaistavana, onko Varkauden kaupunginhallitus päättäessään hallituksen jäsenten valintaa koskevista toimiohjeistaan laiminlyönyt noudattaa muun ohella kuntaenemmistöisiä yhtiöitä koskevaa tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin säännöstä sukupuolten välisestä tasapuolisesta edustuksesta. Koska tasa-arvolain 4 a §:n 1 momentin säännös ja siihen sisältyvä 40 prosentin vähimmäisosuuteen perustuva kiintiöperiaate koskee kunnan tai kuntayhtymän toimielimiä, mainittu säännös ei tule asiassa suoraan sovellettavaksi.

Hallinto-oikeus on katsonut, että tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentti ei sanamuotonsa mukaan koske kuin julkista valtaa käyttäviä kuntaenemmistöisiä yhtiöitä ja muut kuntaenemmistöiset yhtiöt jäävät soveltamisalan ulkopuolelle.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä selostetulla tavalla siitä, että kuntaenemmistöisen yhtiön luottamusmiehistä koostuvassa johto- tai hallintoelimessä tulee olla tasapuolisesti sekä miehiä että naisia, on säädetty tasa-arvolain 4 §:n 2 momentissa sellaisena kuin se oli laissa 206/1995. Periaate on siirretty nykyisin voimassa olevaan tasa-arvolain 4 a §:n 2 momenttiin lailla 232/2005, jonka lainmuutoksen yhteydessä säännös on ulotettu koskemaan eräitä julkista valtaa käyttäviä toimielimiä. Nämä lainmuutokset huomioon ottaen tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin säännöstä ei voida tulkita niin, että sitä sovellettaisiin ainoastaan julkista valtaa käyttäviin kuntaenemmistöisiin osakeyhtiöihin. Tasapuolisuussääntö koskee siten kuntaenemmistöisiä yhtiöitä, vaikka ne eivät käyttäisi julkista valtaa.

Tasa-arvolain 4 a §:ssä tai siihen liittyvissä lain esitöissä ei ole määritelty sitä, mitä kuntaenemmistöisellä yhtiöllä tarkoitetaan. Kuten edellä on todettu, Keski-Savon Teollisuuskylä Oy, Varkauden Taitotalo Oy, Varkauden Metallihovi Oy, Wartalo-Kodit Oy ja Keski-Savon Vesi Oy ovat päätöksen tekohetkellä olleet Varkauden kaupungin kokonaan omistamia yhtiöitä ja Navitas Kehitys Oy:stä, Varkauden Aluelämpö Oy:stä ja Kiinteistö Oy Varkauden Kongressi- ja Kulttuurikeskuksesta Varkauden kaupunki on omistanut yli puolet. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nämä yhtiöt ovat tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja kuntaenemmistöisiä yhtiöitä.

Tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentti koskee kuntaenemmistöisten yhtiöiden luottamushenkilöistä koostuvia johto- ja hallintoelimiä, joihin myös kuntaenemmistöisen yhtiön hallitus kuuluu. Vaatimus sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta on siten otettava huomioon hallituksen jäsenten valintaa koskevissa toimiohjeissa siltä osin kuin kysymys on henkilön nimeämisestä ehdokkaaksi luottamushenkilöaseman perusteella, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Osakeyhtiössä, jonka hallituksen osakkeenomistajat valitsevat yhtiökokouksessa, ei ole kuitenkaan kysymys tasa-arvolain 4 a §:n 3 momentissa tarkoitetusta toimielimestä, jonka asettamisessa olisi edellytettävä sekä miehen että naisen ehdottamista jokaista jäsenpaikkaa kohden.

Varkauden kaupunginhallitus ei asiakirjojen mukaan ole noudattanut tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentissa tarkoitettua tasapuolisuussääntöä nimetessään edellä mainittujen kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin useita jäseniä ja varajäseniä niin, että nimetyksi ei ole tullut tasapuolisesti miehiä ja naisia vaan enemmän toista sukupuolta kuin olisi ollut matemaattisesti välttämätöntä. Kaupunginhallitus ei myöskään ole esittänyt, että kyseisten kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksen jäseniksi ei olisi ollut saatavissa riittävästi yhtiöiden toimialoihin perehtyneitä henkilöitä niin, että vaatimus sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta olisi täyttynyt. Tähän nähden kaupunginhallitus on nimetessään ehdokkaita kyseisten kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin menetellyt tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin vastaisesti. Kaupunginhallituksen päätös on siten kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallitusten jäsenten valintaa koskevien toimiohjeiden osalta lainvastainen Keski-Savon Teollisuuskylä Oy:n, Varkauden Taitotalo Oy:n, Varkauden Metallihovi Oy:n, Navitas Kehitys Oy:n, Varkauden Aluelämpö Oy:n, Wartalo-Kodit Oy:n, Kiinteistö Oy Varkauden Kongressi- ja Kulttuurikeskuksen ja Keski-Savon Vesi Oy:n kohdalla.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei voida päätellä, onko Varkauden Keskusliikenneasemakiinteistö Oy ja Warkop Oy katsottava kuntaenemmistöisiksi yhtiöiksi. Koska Varkauden kaupungin on asiakirjojen mukaan tullut nimetä Varkauden Keskusliikenneasemakiinteistö Oy:öön ja Warkop Oy:öön vain yksi jäsen, kaupunginhallituksen päätös ei siltä osin kuin se on koskenut henkilön nimeämistä mainittujen yhtiöiden hallituksiin kuitenkaan ole valituksessa esitetyllä perusteella tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin vastainen. Vastaavasti myöskään päätös valita Suomen Julkishankinta Oy:n hallitukseen kaksi miestä ja yksi nainen varsinaiseksi ja varajäseneksi ei ole ollut tasa-arvolain 4 a §:n 2 momentin vastainen. Varkauden kaupunginhallituksen kysymyksessä olevilla päätöksillä ei ole nimetty henkilöitä Savon Energiaholding Oy:öön eikä asia näin ollen tule arvioitavaksi mainitun yhtiön osalta.

Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös ja Varkauden kaupunginhallituksen päätökset siltä osin kuin ne koskevat henkilöiden nimeämistä kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin on edellä lainvastaisiksi todetuilta osin kumottava.

2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään asian käsittelystä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa perityt oikeudenkäyntimaksut vahinkonaan. Tämän vuoksi Varkauden kaupunki on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluina vaatimat oikeudenkäyntimaksut edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Mika Seppälä, Outi Suviranta ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Riitta Kreula.

Article 1

$
0
0

Tuulivoimayleiskaava (Humppila)

Taltionumero: 33
Antopäivä: 5.1.2017

Asia Yleiskaavaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen 24 asiakumppaniaan

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 25.5.2016 nro 16/0235/2

Asian aikaisempi käsittely

Humppilan kunnanvaltuusto on päätöksellään 26.3.2015 (§ 5) hyväksynyt Humppilan oikeusvaikutteisen tuulivoimayleiskaavan maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaisena yleiskaavana.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen kunnanvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kysymyksessä olevalta osalta seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet, esityöt ja viranomaisohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (202/2005) mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan lain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; sekä

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan lain 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaan laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:

1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;

2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön;

3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista ja niiden tarkistamisesta annettujen valtioneuvoston päätösten 30.11.2000 ja 13.11.2008 kohdan 4.1 mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on jaettu alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua ohjaavien vaikutusten perusteella yleis- ja erityistavoitteisiin. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia periaatteellisia linjauksia. Sen sijaan erityistavoitteet ovat alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia velvoitteita.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.4 (Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat) yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen säilymistä. Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. Suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tukialueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta.

Edellä mainitun kohdan erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.5 (Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto) erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 141/2010 vp) mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Kohtuuttomuuden arviointi on kokonaisharkintaa, jossa arvioinnin lähtökohtana on yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajan asemaan. Tällöin huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi muiden maanomistajien kohteluun kaavoituksessa, muiden kilpailevien maankäyttötarpeiden painavuuteen, alueen sijaintiin ja maanomistajan kaavasta mahdollisesti saamaan hyötyyn. Kohtuuttomuuden arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että yleiskaavoituksessa ei ole katsottu voitavan kaavamääräyksellä rajoittaa laajalla alueella yksityisen alueen käyttöä toisen yksityisen harjoittaman, ympäristölupaa edellyttävän toiminnan turvaamiseksi. Viimeksi mainitulla seikalla on merkitystä esimerkiksi maanomistusolosuhteiltaan pirstoutuneilla alueilla, joilla rakennettavien tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset saattavat ulottua muiden kiinteistöjen alueille.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan mainittua päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Päätöksen 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla on 2 §:n 2 momentin mukaan ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 1 momentissa mainittuja ohjearvoja. Valtioneuvoston päätös ei ole oikeudellisesti sitova.

Ympäristöministeriö on antamassaan ohjeessa 4/2012 "Tuulivoimarakentamisen suunnittelu" todennut, ettei edellä mainittu valtioneuvoston melutason ohjearvoista antama päätös suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisesta saatujen kokemusten ja melun häiritsevyystutkimusten perusteella on todettu, että näiden melutason ohjearvojen käyttäminen suunnittelussa johtaa liian suureen meluhäiriöön. Tuulivoimarakentamisen meluvaikutusten minimoimiseksi on olennaista sijoittaa tuulivoimalat riittävän kauas asutuksesta ja muista meluvaikutuksille herkistä kohteista. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa suositellaan käytettäväksi oppaassa (4/2012) esitettäviä suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Ohjeen mukaan tuulivoimarakentamisen suunnitteluohjearvot ovat riskienhallinnan ja suunnittelun apuväline. Niiden avulla voidaan tunnistaa tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina.

Ohjeessa 4/2012 esitettyjen suunnitteluohjearvojen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa ja virkistysalueilla melutaso ei saisi ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 45 dB eikä yöohjearvoa (klo 22 –7) 40 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 40 dB eikä yöohjearvoa 35 dB. Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa (tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Ohjeen mukaan sisämelutasot voidaan arvioida ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Ympäristöministeriö on ympäristönsuojelulain (86/2000) 108 §:n ja 117 §:n nojalla antanut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014). Ohje on tullut voimaan 28.2.2014 ja on voimassa toistaiseksi. Ohjetta voidaan hyödyntää meluvaikutusten ja melulle altistumisen arvioinnissa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä, yksityiskohtaisessa kaavoituksessa, rakennuslupaharkinnassa ja ympäristölupamenettelyssä.

Ohjeen 2/2014 mukaan melumallinnuksen epävarmuus sisällytetään laskennan lähtöarvoina käytettyyn tuulivoimaloiden melupäästön lukuarvoon. Ohjeen kohdassa, joka koskee melumallinnusta ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja yksityiskohtaisessa kaavoituksessa todetaan, että tuulivoimalan tai tuulivoima-alueen tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen mukaisesti mitattuja tai valmistajan standardin IEC TS 61400–14 mukaisesti ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön (äänitehotaso) takuuarvoja. Äänen mahdollinen kapeakaistaisuus ja pienitaajuisten komponenttien osuus äänen spektrissä selvitetään. Melun impulssimaisuuden ja merkityksellisen sykinnän (amplitudimodulaatio) vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin, eikä niiden tarkastelua tässä yhteydessä edellytetä. Sanktio voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Kapeakaistaisuus/tonaalisuus arvioidaan ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melupäästön mittausohjeen mukaan. Muussa tapauksessa sanktiota ei sovelleta melun mallinnuksessa. Melun aiheuttaman haittavaikutuksen katsotaan minimoituvan, kun tuulivoimarakentamisen päivä- ja yöajan keskiäänitason suunnitteluohjearvot alittuvat tarkastelupisteessä.

Suomessa ei ole annettu varsinaisia ohjearvoja tuulivoimaloiden aiheuttamalle välkkeelle eli vilkkuvalle varjostukselle. Ohjeen 4/2012 mukaan välkevaikutusten arvioinnissa on suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden suosituksia välkkeen rajoittamisesta. Tällä perusteella välkevaikutusten rajana käytetään yleisesti vuositasolla 8–10 tuntia.

Kaava-aluetta ja kaavaa koskeva selvitys

Yleistä

Kaavaselostuksen mukaan kaavoitettava alue sijaitsee Humppilan kunnassa rajautuen Urjalan kuntaan sekä Urjalan kunnassa samanaikaisesti vireillä olevaan tuulivoimaosayleiskaavaan. Alue sijoittuu Humppilan taajamasta noin 4 km pohjoiseen ja Urjalan Laukeelan kirkonkylästä reilu 11 km lounaaseen. Kaavoitettavan alueen pinta-ala on noin 14,7 km².

Osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa tuulivoimapuiston rakentaminen Humppilan kunnan alueelle. Kaavan tarkoituksena on maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen ja alueelle sijoittuvien toimintojen yhteensovittaminen. Humppilan ja Urjalan kuntien väliselle alueelle on suunniteltu tuulivoimapuisto, joka muodostuu yhteensä enintään 17 tuulivoimalasta, maakaapeliverkostosta sekä huoltoon tarvittavista teistä. Humppilan puoleiselle alueelle on suunniteltu sijoitettavan 11 tuulivoimalaa. Hankkeesta on toteutettu YVA menettely. Humppilan ja Urjalan alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti on yhteensä 34–56 MW ja se tuotetaan yhteensä enintään 17 voimalalla. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 2–3,3 MW. Suunniteltujen tuulivoimaloiden tornien korkeus on enintään noin 144 metriä ja lavan pituus 64,4 metriä.

Kaava-alue sivuaa maakunnallisesti arvokkaan Venäjän-Myllynkulman maisema-alueen rajausta. Maisema-alueella sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Venäjän kartanon rakennettu kulttuuriympäristö noin viiden kilometrin etäisyydellä Urjalaan suunnitelluista voimaloista ja noin kahden kilometrin päässä Humppilaan suunnitelluista voimaloista. Urjalan kunnassa kaava-alueen koillispuolella sijaitsee maakunnallisesti arvokas Urjalan kulttuurimaisema. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009) Nuutajärven lasitehtaan alue ja Nuutajärven kartano ovat osa kyseessä olevaa kulttuurimaisemaa.

Humppilan kaava-alueelle sijoittuu 24 kpl vakituisia asuntoja ja 27 kpl loma-asuntoja. Noin 1 km säteellä Humppilan kaava-alueesta sijaitsee 115 asuinrakennusta ja 64 lomarakennusta.

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa vuodelta 2006 tuulivoimapuiston alueelle on osoitettu kalliokiviaineksen ottoalue (EOk) ja soran- ja hiekanottoaluetta (EOh), käytöstä poistettu kaatopaikka sekä maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Alueen länsireunassa ja pohjoispuolella kulkee ulkoilureitti, joka jatkuu Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa. Alueen eteläpuolella sijaitsee maakunnallisesti arvokas maisema-alue (ma), Venäjän-Myllynkulman kulttuurimaisemat, jonka sisällä sijaitsee lisäksi valtakunnallisesti arvokas Venäjän kartano.

Ympäristöministeriö on 2.4.2014 antamallaan päätöksellä vahvistanut Kanta-Hämeen 1.vaihemaakuntakaavan ja määrännyt sen tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Vaihemaakuntakaavassa tuulivoimapuiston alueelle on osoitettu mahdollisen tuulivoimapuiston likimääräinen alue (se-1). Vaihemaakuntakaava on kaavan hyväksymisen jälkeen tullut tältä osin lainvoimaiseksi.

Tuulivoimaosayleiskaavassa on muun ohella osoitettu yksitoista erillistä aluetta, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Kaavamääräyksen mukaan tuulivoimalan tornin korkeus saa olla enintään 145 metriä ja kokonaiskorkeus ei saa ylittää 210 metriä. Tuulivoimaloiden rakennuslupahakemusten liitteenä tulee olla melu- ja varjostusselvitykset valitulla voimalatyypillä. Ennen rakennusluvan myöntämistä tulee varmistaa, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB). Kaavassa on osoitettu myös muun muassa maisemallisesti arvokas alue (ma) Venäjän-Myllynkulman kulttuurimaisema ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo-1).

Kaavan yleismääräysten mukaan kaava-alueella on voimassa jokamiehenoikeudet. Tuulivoimaloiden toteutuksessa on otettava huomioon erityisesti maisema ja pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden ja tieyhteyksien rakentamisessa on erityisesti huomioitava rakentamisen aikainen vaikutus pesimälinnustoon. Petolintujen pesäpaikoilla tulee välttää toimenpiteitä ja häiriöitä pesintäaikana. Tuulivoimaloita koskevan rakennuslupahakemuksen yhteydessä on laadittava turvallisuusselvitys. Rakennuslupahakemuksesta tulee pyytää pelastusviranomaisen lausunto. Uusia asuin- ja loma-asuinrakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joille voi aiheutua ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB). Yleiskaavaa saa käyttää osayleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77 a §).

Melu

Humppilan-Urjalan tuulivoimapuiston meluselvityksen 27.1.2015 mukaan tuulivoimalaitosten aiheuttamat melutasot ympäristössä mallinnettiin SoundPlan 7.1 -melulaskentaohjelmalla. Melumallinnus tehtiin Ympäristöministeriön hallinnon ohjeita 2/2014 "Tuulivoimaloiden melun mallintaminen" raportin mukaisilla laskentaparametreilla. Meluvyöhykkeiden mallinnuksessa käytettiin laskentamallia ISO 9613-2. Pientaajuisen melun tasojen tarkastelu rakennusten sisällä tehtiin soveltaen DSO 1284 mukaista menetelmää YM:n ohjeen 2/2014 mukaisesti.

Laskennoissa on käytetty Nordex N131/3000 -voimalan melupäästötietoja. Valmistajan ilmoituksen mukaan laitoksen taattu kokonaisäänitehotaso (LWA) on 104,5 dB. Voimalaitoksen melupäästö oli käytössä 1/3-oktaavikaistoittain taajuusvälillä 20 Hz–10 kHz. Laitosten napakorkeus on 144 m maanpinnan yläpuolella. Laitosmalli ei käytettävissä olevien tietojen mukaan tuota kapeakaistaista melua. Mallinnuksessa huomioitiin sekä Humppilan että Urjalan puolen tuulivoimalaitokset.

Kaavaselostuksen mukaan Humppilan ja Urjalan tuulivoimalaitoksilla (äänitehotasolla LWA 104,5 dB) mallinnetut melutasot ovat Humppilan puolen asuintalojen ja yksittäisten lomarakennusten kohdalla alle päiväajan suunnitteluohjearvon 45 dB. Yöajan suunnitteluohjearvo 40 dB ylittyy yhden asuintalon ja yhden yksittäisen lomarakennuksen kohdalla. Humppilan puolella olevan viiden loma-asuinkeskittymän kohdalla melutaso alittaa päiväajan suunnitteluohjearvon 40 dB, mutta ylittää yöajan suunnitteluohjearvon 35 dB.

Lisäksi tarkasteltiin meluoptimointisuunnitelmia, jolla osoitettiin käytettävät melumoodit tai pysäytettävät laitokset, jotta melutasot jäävät yöaikaisten suunnitteluohjearvojen alle. Yöaikainen vaimennustarve alkaa, kun tuulennopeus on 10 m korkeudella 5 m/s eli napakorkeudella 7,5 m/s, josta ylöspäin on esitetty yksi meluoptimointisuunnitelma sekä suunnitelma mahdollisesti pysäytettävistä tuulivoimaloista tuuliluokittain.

Pienitaajuisen melun laskenta tehtiin Humppilan puolella yhden vakituisen asuintalon kohdalla (voimalan nro 6 länsipuolella reseptoripiste 8) ja yhden loma-asuinalueen (voimalan nro 11 kaakkoispuolella reseptoripiste 13) kohdalla, jossa meluvyöhykelaskennan mukaan on voimakkaimmat melutasot. Laskentaperiaatteiden mukaan myös pienitaajuinen melu on vaimeampaa, kun kokonaisäänitaso pienenee. Kun huomioidaan ulkoseinän ilmaääneneristävyys DSO 1284 -menetelmässä mainittujen arvojen mukaisesti, alittavat lasketut terssikohtaiset melutasot sisätilojen yöajan ohjearvot selvästi hankealueen ympäristön rakennuksilla.

Välke

Välkemallinnuksen 27.1.2015 mukaan tuulivoimaloista aiheutuvan välkkeen esiintymisalue ja -tiheys on laskettu EMD WindPRO 2.9. -ohjelman Shadow-moduulilla. Kaavaselostuksen mukaan Real Case -mallinnuksen mukainen tulos kuvaa tavanomaisen vuoden tilannetta, jossa on otettu huomioon lähimmät saatavilla olevat 30 vuoden ilmastollisen vertailukauden tuulensuunnan jakautuneisuuden ja auringonpaisteisuuden mittaustiedot. Tästä syystä todelliset välkevaikutukset voivat vaihdella jonkin verran vuosittain riippuen sääolosuhteista. Mallissa ei myöskään huomioida metsän tai rakennusten rajoittavaa vaikutusta. Jos tuulivoimalat eivät ole nähtävissä esimerkiksi pihapiiristä, eivät ne myöskään aiheuta välkevaikutuksia.

Real Case -mallinnus tehtiin tuulivoimalaitoksilla joiden roottorin halkaisija on 131 metriä ja napakorkeus 144 metriä. Mallinnus tehtiin kahdessa tilanteessa, joissa ensimmäisessä huomioitiin sekä Humppilan ja Urjalan puolen tuulivoimalaitokset ja toisessa vain Humppilan puolen tuulivoimalat.

Mallinnustilanteessa, jossa huomioidaan vain Humppilan puolen tuulivoimalaitokset, on Humppilan alueella kolme asuintaloa ja kolme loma-asuntoa 8–10 tuntia vuodessa välkealueella. Yli 10 tuntia vuodessa välkemäärän ylittävällä alueella on viisi asuintaloa ja kuusitoista loma-asuntoa, joista kolme on yksittäisiä lomarakennuksia. Suurimpaan osaan vakituisista asuintaloista, joissa välkemäärä ylittää 8 tuntia, ainakin joitakin tuulivoimaloita olisi näkemäanalyysin mukaan nähtävissä. Analyysissä on huomioitu kasvillisuuden vaikutus. Kolmen yksittäisen loma-asunnon luona sekä Kangasniemen pohjoispuolella olevan kuuden loma-asunnon keskittymän, joissa mallinnuksen mukainen välkemäärä ylittää kahdeksan tuntia vuodessa, tuulivoimaloita olisi nähtävissä. Kangasniemen eteläpuolella olevan loma-asuntokeskittymän (10 lomarakennusta) laskennallinen välkemäärä olisi luokkaa 15 tuntia, mutta näkemäanalyysin mukaan tuulivoimalat eivät näy kyseiselle alueelle. Humppilan puolen tuulivoimalaitokset eivät aiheuta välkevaikutuksia Urjalan puolen asutukselle.

Mallinnuskuvasta, jossa on huomioitu Humppilan tuulivoimalaitosten lisäksi myös Urjalan puolen laitokset, voidaan nähdä että verrattuna tilanteeseen, jossa huomioidaan vain Humppilan puolen tuulivoimalaitokset, jää yksi Humppilan puolen loma-asuntokeskittymä (yhteensä 5 lomarakennusta) lisää kahdeksan tuntia vuodessa ylittävälle välkealueelle. Näkyvyysanalyysin mukaan kyseiseen loma-asuinkeskittymään tuulivoimalaitokset eivät olisi nähtävissä.

Jää

Kaavaselostuksen mukaan tuulivoimalan lapoihin voi tietyissä sääolosuhteissa kertyä jäätä, joka irrotessaan voi lentää etäälle voimalasta. Tällä alueella jäätämisriski on olemassa 2–3 viikkoa vuodessa. Jään muodostusta ja irtoavan jään aiheuttamaa riskiä voidaan vähentää lapojen sulatuksella ja tarpeen mukaisella voimalan pysäytyksellä. Kokemuksien mukaan (Muukko, Lappeenranta) jäävaara-alue on noin 80 metriä tuulivoimalasta, joka on suunnilleen tuulivoimalan rakentamiseen tarvittava alue.

Lentoestevalot

Kaavaselostuksen mukaan lentoestevalot voidaan havaita niillä alueilla, jonne näkyy tuulivoimalatornin korkein kohta (napakorkeus). Käytännössä valo on siis mahdollista havaita sää- ja valaistusolosuhteista riippuen kauempaa kuin itse voimala eli esimerkiksi kirkkaana yönä yli 30 kilometrin päästä. Valonlähteet on suunnattu ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Päiväsaikaan taivaan valoisuus on niin suuri, ettei lentoestevalon kirkkaus pysty nousemaan häiritsevän voimakkaaksi taustavaloon nähden. Pilvisellä säällä valot voivat jonkin verran heijastua pilvissä, mikä erottuu erityisesti pimeään aikaan. Päiväsaikaan huonolla kelillä valot eivät näy kauas runsaan pilvisyyden ja sateen takia. Korkeisiin voimaloihin vaaditaan yöllä vilkkuva valkoinen valo, joka on paljon päivävaloja himmeämpi. Valon vilkkuminen muuten pimeässä näkymässä voidaan kuitenkin kokea häiritsevänä tekijänä.

(---)

Maisema

Kaavaselostuksen mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset voivat näkyä sekä lähi- että kaukomaisemassa. Tuulivoimalat eivät sijoitu maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille tai rakennetun kulttuuriympäristön alueille.

Humppilan kaava-alueen lounais- eteläpuolella sekä osittain kaava-alueella sijaitsee maakunnallisesti arvokas Venäjän-Myllynkulman kulttuurimaisemien alue, johon kuuluu myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Venäjän kartano (RKY 2009). Lähimmästä suunnitellusta tuulivoimalan paikasta on noin 400 m maakunnallisen maisema-alueen rajalle ja noin 2 km RKY-alueen rajalle. Humppilan kaava-alueelle suunnitellut tuulivoimalat näkyvät hyvin Venäjän sekä Myllynkulman alueeseen kuuluville laajoille pelloille. Toisaalta peltoaukean suuripiirteinen mittakaava kestää maisemassa näkyvää muutosta melko hyvin. Venäjän kartanon päärakennus ei juurikaan näy sitä ympäröiviltä alueilta puuston ja pihapiirin muiden rakennusten takaa, joten sen nykyinen merkitys maisemassa ei muutu tuulivoimaloiden rakentamisen myötä. Kartanolta ei myöskään avaudu näkymiä tuulivoimaloiden suuntaan, koska viereinen harju katkaisee näkymät tuulivoimaloille. Myllynkulmalta ei avaudu näkymiä voimaloille.

Tuulivoimaloiden vaikutuksesta maisemaan on laadittu sijaintikarttoja, valokuvasovitteita sekä tuulivoimaloiden näkymäaluekarttoja.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Selvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että kaavan vaikutukset on riittävästi selvitetty muun muassa alueelle osoitettujen ja ympäristössä jo olevien maankäyttötarpeiden yhteen sovittamisen arvioimiseksi. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Kun kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:ssä tarkoitettu tuulivoimarakentamista ohjaava yleiskaava, on selvitysten riittävyyden arvioinnissa otettava huomioon myös maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaiset tuulivoimakaavan sisältövaatimukset.

Melun vaikutusarviointi on Humppilan tuulivoimapuiston alueella suoritettu yleisesti sovellettavan melun mallintamista koskevan menetelmän ISO 9613-2 avulla. Menetelmä on ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukainen keino arvioida voimaloiden melupäästöjä. Melutason lähtöarvoina Ramboll Oy:n suorittamassa mallinnuksessa on käytetty napakorkeudeltaan 144 metrin korkuista ja nimellisteholtaan 3,0 MW:n Nordex N131/3000 -tuulivoimalaa. Saatuja tuloksia on verrattu ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen suunnittelua koskevassa ohjeessa 4/2012 esitettyihin melun suunnitteluohjearvoihin.

Ohjeen 4/2012 mukaan mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli tonaalista, kapeakaistaista, impulssimaista tai amplitudimoduloitunutta, lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 dB ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista. Melumallinnuksessa ei ole tehty 5 dB:n lisäystä.

Amplitudimodulaatio on keskeinen tuulivoimamelun häiritsevyyttä lisäävä tekijä. Se liittyy erityisesti suurten voimaloiden ominaisuuksiin. Voimakkaan amplitudimodulaation esiintyvyyttä ei nykytietämyksellä pystytä luotettavasti ennustamaan, vaan amplitudimodulaation esiintyminen voidaan todeta luotettavasti vain mittauksin. Kaavaratkaisun mahdollistamien tuulivoimaloiden koko, asutuksen läheisyys ja valittajien esiin tuomat selvitykset tukevat vaatimusta häiritsevyyskorjauksen edellyttämisestä. Ympäristöministeriön ohjeen 2/2014 mukaan melun impulssimaisuuden ja amplitudimodulaation vaikutukset sisältyvät kuitenkin lähtökohtaisesti valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan häiritsevyyskorjaus voidaan huomioida laskennan lähtöarvoissa, mikäli tiedetään tuulivoimalan melupäästön sisältävän kapeakaistaisia/tonaalisia komponentteja ja voidaan arvioida näiden erityispiirteiden olevan kuulohavainnoin erotettavissa ja ohjeistuksen mukaisesti todennettavissa melulle altistuvalla alueella. Melumallinnuksen mukaan lähtötietona ei ole todettavissa melun kapeakaistaisuutta.

Edellä mainituilla perusteilla selvityksiä ei voida pitää maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla riittämättöminä siksi, ettei 5 dB:n häiritsevyyskorjausta ole tehty. Kaavamääräyksissä on rakennuslupavaiheessa edellytetty meluselvityksen tekemistä valitulla voimalatyypillä ja sen varmistamista, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua. Tähän nähden meluselvitystä ei voida pitää maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla riittämättömänä siksi, että mallinnus on tehty vain 3 MW:n voimalalla, vaikka kaavassa ei ole annettu määräyksiä tuulivoimaloiden tehosta.

Tuulivoimaloiden aiheuttama sisämelu on selvitetty ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaisesti arvioimalla sisämelutasot ulkomelutasojen perusteella ottamalla huomioon rakennusten vaipan ääneneristävyys. Kunnanhallitus on lausunnossaan todennut, että rakennusten ulkovaipalta tulisi vaatia 20 dB:n eristävyys, joka käsikirjan "RIL 129-2003 Ääneneristyksen toteuttaminen" mukaan täyttyy kaikilla tavanomaisilla rakenteilla. Asiassa on riittävällä tavalla voitu arvioida sisämeluvaikutuksia, vaikka mittauksia on suoritettu vain kahdessa kohteessa ja ulkovaipan ääneneristävyys on arvioitu.

Edellä mainituilla perusteilla tehtyjen selvitysten perusteella saadaan riittävän luotettavaa tietoa suunniteltujen tuulivoimaloiden käytönaikaisista asuinalueilla vallitsevista melutasoista.

Kaavan laatimisen yhteydessä laaditaan selvityksiä kaavan vaikutusten arvioimiseksi. Selvityksiä ei voida pitää puutteellisina sillä perusteella, että kaava-aineistossa ei ole suunnitelmaa välkkeen aiheuttamien haittojen vähentämisestä.

(---)

Tehtyjen selvitysten perusteella on arvioitavissa, täyttääkö hyväksytty osayleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle ja tuulivoimayleiskaavalle asettamat vaatimukset. Kaava perustuu siten riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Maakuntakaavan huomioon ottaminen

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa ei ole tuulivoimaa koskevia merkintöjä. Kaavan hyväksymispäätöksen jälkeen vahvistetussa Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaavassa alueelle on osoitettu tuulivoimapuiston likimääräinen alue. Tähän nähden kaavassa on riittävästi otettu huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus. Yleiskaava voidaan tehdä, vaikka maakuntakaavassa ei olisikaan aluetta koskevia merkintöjä.

Melu

Tuulivoimaloiden sijoittamista koskevissa säännöksissä tai viranomaisten antamissa ohjeissa ja määräyksissä ei ole mainintaa valituksessa mainitusta kahden kilometrin suojaetäisyydestä tai muistakaan metrimääräisistä suojaetäisyyksistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Kaavan sisältövaatimusten toteutumista arvioidaan tapauskohtaisesti erikseen laadittujen selvitysten ja kaavassa annettujen kaavamääräysten perusteella.

Melumallinnukset on tehty tuulivoimaloiden normaalilla käytöllä sekä meluoptimointisuunnitelmilla. Karttamallinnuksessa, jossa on huomioitu Humppilan ja Urjalan tuulivoimalat normaalilla käytöllä, 40 dB suunnitteluohjearvo ylittyy asuintalon ja loma-asunnon kohdalla ja 35 dB ylittyy useiden loma-asuntojen osalta. Meluoptimointisuunnitelman perusteella yöajan ohjearvo 35 dB ylittyy yhden loma-asuntokeskittymän kohdalla sekä kuuden muun loma-asunnon kohdalla. Vaimennus voidaan tehdä myös pysäyttämällä tuulivoimala.

Ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukainen melutason ohjearvon ylittyminen ei välittömästi merkitse sitä, että kaava olisi tällä perusteella lainvastainen, vaan on arvioitava, onko mainittu haitta kaavamääräyksin tai rakennuslupamenettelyssä muutoin rajoitettavissa siten, että asumisen ja tuulivoimalarakentamisen tarpeet voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan kaavan sisältövaatimukset täyttävä ratkaisu. Asiassa on otettava huomioon myös se, että melutason ohjearvot ovat ainoastaan suositusluonteisia.

Tuulivoimayleiskaavaan liitetyn kaavamääräyksen mukaan ennen rakennusluvan myöntämistä tulee varmistaa, etteivät voimalat aiheuta ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua, jolloin lähtökohtaisesti melun aiheuttama haittavaikutus minimoituu. Lisäksi rakennusluvan yhteydessä on esitettävä meluselvitykset valitulta voimalatyypiltä. Nämä kaavamääräykset on mahdollista ottaa huomioon arvioitaessa kaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Jää

Tuulivoimaloiden lavoista irtoava jää voi lentää muutaman sadan metrin päähän voimalasta, josta aiheutuu riski tuulivoimalan lähistöllä liikkuvalle. Tuulivoimaloiden rakennusluvissa voidaan kuitenkin antaa tarvittavia määräyksiä tuulivoimaloiden lapojen jäänestosta, varoituskylteistä ja muista mahdollisista turvallisuusseikoista. Kun otetaan huomioon, että jäävaaraa on vuoden aikana vain lyhyehkön ajan, kaava ei aiheuta kohtuutonta haittaa metsänhoidolle tai metsässä muutoin liikkuville.

Virkistysalueet

Suunnitellun kaavoitettavan tuulivoima-alueen pinta-ala on noin 14,7 km² ja alueelle sijoittuu enintään 11 tuulivoimalaa. Alue on pääasiallisesti maa- ja metsätalousvaltaista aluetta eikä virkistykseen erityisesti osoitettua aluetta. Voimaloiden rakentaminen ei kokonaan estä jokamiehen oikeuksiin perustuvaa ulkoilua tai muuta virkistyskäyttöä tällä alueella. Kaavan toteuttaminen ei siten merkittävästi vähennä virkistykseen soveltuvien alueiden määrää, vaikkakin tuulivoimaloiden välittömässä läheisyydessä liikkumista voidaan joutua rajoittamaan.

Maisema ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tulkinnassa on otettava huomioon erilaisten, mahdollisesti keskenään ristiriitaistenkin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhteensovittaminen. Maakuntakaavoituksen tasolla on lähdetty siitä, että tuulivoimalat tulisi sijoittaa keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Tuulivoimaloiden sijainti ja koko huomioon ottaen hanketta ei ole mahdollista toteuttaa aiheuttamatta muutoksia maisemassa. Tuulivoimalat sijoittuvat tavanomaiselle talousmetsäalueelle kahden valtakunnallisesti arvokkaan kartanoympäristön väliin. Maakunnallisesti arvokas Venäjän-Myllynkulman kulttuurialue sijaitsee osittain kaava-alueella. Tuulivoimalat eivät kuitenkaan näy valtakunnallisesti arvokkaalle kartanoalueelle lainkaan. Alueen luonne ei siten kaavan toteuttamisen vuoksi muutu merkittävästi. Muutosta ei tapahdu yksinomaan sillä perusteella, että tuulivoima-alue sijaitsee melko lähellä. Kaavassa on hallinto-oikeuden käsityksen mukaan otettu riittävällä tavalla huomioon maiseman arvojen vaaliminen ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin yksinomaan sillä perusteella, että tuulivoimalat näkyvät kaukomaisemassa useamman kilometrin etäisyydelle, myös edellä mainituille arvokkaille alueille. Suunniteltu maankäyttö sopeutuu maisemaan lain vähimmäisvaatimusten edellyttämällä tavalla.

Muut valitusperusteet

Pelkän välkemallinnuksen perusteella välkevaikutus voi olla jopa 15 tuntia vuodessa useiden asuin- ja lomarakennusten kohdalla. Kun otetaan huomioon alueet, jolle tuulivoimalat eivät näkyvyysanalyysin perusteella kasvillisuuden tai rakennusten vuoksi näy, vähenee välkevaikutuksen ala merkittävästi. Metsänhoidollisilla toimenpiteillä voi tässä tarkastelussa olla merkittävääkin vaikutusta välkkeen määrään. Kaavamääräyksissä on kuitenkin ennen rakennusluvan myöntämistä edellytetty varjostusselvityksen tekemistä välkevaikutuksen selvittämiseksi valitulta voimalatyypiltä. Asiassa on siten kaavan lainmukaisuutta arvioitaessa otettava huomioon myös rakennuslupamenettelyssä oleva mahdollisuus antaa tarkentavia, haittoja rajoittavia ja myös metsänhoidolliset toimenpiteet huomioivia ehtoja. Näissä oloissa kaava ei aiheuta kohtuutonta haittaa maanomistajille.

Tuulivoimaloiden lentoestevalot voivat näkyä joihinkin asuinrakennuksiin. Niiden vaikutusta viihtyisyyteen ei voida kuitenkaan pitää merkittävänä.

Asuntojen arvon aleneminen on mahdollista asiassa esitetyn selvityksen perusteella. Asunnot ovat kuitenkin edelleen käytettävissä asumiseen. Humppilan tuulivoimayleiskaavan alue on pääasiassa metsätalouskäytössä. Melusta annettujen suunnitteluohjearvojen ylityksiä tapahtuu meluoptimointisuunnitelman mukaankin arvioituna joillakin olemassa olevilla loma-asuinalueilla. Kun alueelle ei kuitenkaan ole aiemmin kaavoituksella osoitettu uusia asuinrakentamisalueita eikä rakentamisrajoitus koske olemassa olevien rakennusten korjaamista, kaavassa meluvaikutusten perusteella asetettu rakentamisrajoitus ei ole kohtuuton. Oikeuskäytännön mukaan kaavan toteuttamisesta aiheutuva muutos maisemakuvaan ja sen mahdollinen vaikutus kiinteistön arvoon ei ole sellainen maanomistajan kannalta kohtuuton haitta, jota maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetaan.

(---)

Perusoikeutena turvattavaa omaisuuden suojaa on voitu rajoittaa kaavan tarkoituksen toteuttamiseksi.

Yhteenveto

Hallinto-oikeus ei voi kumota valtuuston hyväksymää lainmukaista kaavaa sillä perusteella, että toisenlainen kaavaratkaisu olisi valittajien käsityksen mukaan tarkoituksenmukaisempi.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon meluhaittojen ehkäisemiseksi annetut kaavamääräykset, kaava on toteutettavissa siten, että se valituksenalaisilta osin täyttää terveellistä, turvallista ja viihtyisää elinympäristöä, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista sekä ympäristöhaittojen vähentämistä koskevat sisältövaatimukset. Kaava ei aiheuta maanomistajille kohtuutonta haittaa. Kunnanvaltuuston päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 145 § ja 147 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 4 §, 19 §, 32 §, 35 § ja 41 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Ville Härmä, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Vaatimustensa tueksi he ovat lausuneet muun ohella seuraavaa:

Tuulivoimahankkeen vaikutusalueella sijaitsee kaksi maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, Venäjän-Myllynkulman kulttuurimaisemat Humppilassa ja Urjalan kulttuurimaisema. Molempien alueiden sisällä sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ei ole otettu huomioon.

Kaava vaarantaa asukkaiden mahdollisuudet terveelliseen, turvalliseen sekä tasapainoiseen ja eri väestöryhmien tarpeiden mukaiseen elinympäristöön. Meluvaikutuksiin liittyviä ongelmia ei voida mitätöidä kaavamääräyksillä eikä yleiskaavaan kuuluvaa selvitystyötä voi siirtää rakennuslupavaiheeseen. Asuntoihin kohdistuu liiallinen meluhaitta. Kaava-alueen ja lähialueen asuntojen omistajille aiheutuu kohtuutonta haittaa eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Maiseman heikentymisen lisäksi tulisi ottaa huomioon muun muassa välkevaikutukset, rakennuskiellon aiheutuminen melun johdosta ja asuntojen arvon lasku. Elinympäristön turvallisuus ja virkistysmahdollisuudet vähenisivät.

Valituksessa on viitattu aiemmin esitettyihin puutteisiin ja virheisiin hankkeen melumallinnuksessa. Tältä osin on viitattu ääniasiantuntija Vesa Viljasen hanketta koskevaan, 27.4.2015 päivättyyn asiantuntijalausuntoon, sekä hänen uudempaan, 7.7.2015 päivättyyn asiantuntijalausuntoonsa. Melumallinnus olisi tullut tehdä 3,3 MW:n voimaloille, koska kaavaselostuksessa mainittu kokonaiskapasiteetti mahdollistaa sellaisten rakentamisen. Melun lähtöarvona olisi tullut käyttää valmistajan ilmoittamaa takuuarvoa. Amplitudimodulaatio olisi tullut ottaa huomioon melumallinnuksessa lisäämällä laskentatuloksiin 5 dB, mikä tarkoittaisi suojaetäisyyksien kaksinkertaistamista. Koska ulkomelun mallinnus on virheellinen, myöskään sisämelun osalta tehdyt arviot eivät ole luotettavia.

Rakennuskiellon osalta on todettu, että sallittujen ulko- ja sisämeluarvojen ylittyessä kiinteistönomistajat eivät voi enää saada rakennuslupaa asumiskäyttöön tuleville uudisrakennuksille. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n mukaisen kohtuuttoman haitan arviointi on lain esitöiden mukaan kokonaisharkintaa, jossa lähtökohtana tulee olla yleiskaavan ja kaavamääräysten kokonaisvaikutukset maanomistajan asemaan.

Kun otetaan huomioon tuulivoimaloiden vaatima turva-alue, virkistyskäyttöön soveltuva alue supistuisi ja pirstaloituisi. Myös pienitaajuiset äänet voivat aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Päätös ei ota huomioon valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaatimusta siitä, että haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys.

Humppilan kunnanhallitus on antanut selityksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Kunnanvaltuuston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan yleiskaavamääräyksen "Uusia asuin- ja lomarakennuksia tai muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joille voi aiheutua ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB)" osalta.

2. Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muilta osin muuteta.

Perustelut

1. Kaavamääräyksen kumoaminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan mainitussa pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 ja 140 §:ssä.

Yleiskaavamääräys

Humppilan ja Urjalan tuulivoimaosayleiskaavassa on Humppilan kunnan alueelle osoitettu yksitoista tuulivoimalan aluetta (tv-1).

Yleiskaavan yleisissä määräyksissä on määrätty, että uusia asuin- tai lomarakennuksia tai muita muuta melusta häiriintyvää toimintaa ei saa sijoittaa alueille, joille voi aiheutua ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen 4/2012 keskiäänitasojen ylittävää melua (asuntoalueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB, loma-asuntoalueilla päiväaikaan 40 dB ja yöaikaan 35 dB).

Oikeudellinen arviointi

Edellä mainitulla yleiskaavamääräyksellä rajoitetaan uutta rakentamista, joten määräystä on pidettävä rakentamisrajoituksena. Rakentamisrajoitus voidaan antaa joko maankäyttö ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin tai 43 §:n 2 momentin nojalla. Esillä olevassa kaavassa ei ole ilmoitettu, kumpaan lainkohtaan rakentamisrajoitus perustuu. Yleiskaavamääräyksellä on kuitenkin määritelty ennalta, millainen rakentaminen vaikeuttaa yleiskaavan toteuttamista. Tällainen määräys voi oikeudellisesti perustua vain maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momenttiin, joten määräys sisältää ehdottoman rakentamisrajoituksen.

Yleiskaavassa on sinänsä mahdollista rajoittaa rakentamista melualueille ja käyttää ohjauskeinona maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä ehdotonta rakentamisrajoitusta. Tällaisista määräyksistä on esitetty esimerkkejä ympäristöministeriön julkaisemassa oikeudellisesti sitomattomassa maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -sarjan oppaassa n:o 11 "Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset". Mainitun oppaan mukaan melualueet osoitetaan joko rajaus- tai rasterimerkinnällä, jonka yhteyteen tehdään merkintä "me".

Kunnanvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on hallintopäätös, josta tulee riittävän selkeästi käydä ilmi, miten sitä on pidettävä ohjeena toteutettaessa kaavaa rakennus- ja toimenpidelupamenettelyissä sekä mahdollisessa maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaisessa menettelyssä.

Valituksen kohteena olevassa kaavassa ei ole kaavakartalla osoitettu niitä alueita, joita rakentamisrajoitus koskee, vaan rajoituksen kiinteistöllinen ulottuvuus ratkaistaan sen perusteella, voiko alueelle aiheutua määräyksessä mainitussa ohjeessa tarkoitettua melua. Tällaisesta kaavamääräyksestä ei käy riittävän yksiselitteisesti ilmi, miten kaavaa on pidettävä sitä toteutettaessa ohjeena ja minkä kiinteistöjen alueilla rakentamista on rajoitettu. Tähän nähden ei ole riittäviä edellytyksiä arvioida, miten rajoitus vaikuttaa maanomistajien oikeuteen rakentaa maalleen ja miten maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädettyä rajoitusta on sovellettava yksittäistapauksissa. Niin ikään puuttuvat edellytykset arvioida maanomistajakohtaisesti, täyttääkö yleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa säädetyn kohtuullisuuden vaatimuksen. Tämän epäselvyyden vuoksi rakentamisrajoituksen sisältävä kaavamääräys on lainvastaisena kumottava. Määräys ei kuitenkaan ole niin keskeinen osa kaavaratkaisua, että kunnanvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä ja hallinto-oikeuden päätös olisi kumottava kokonaan.

2. Valitusten hylkääminen

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muutoin kuin edellä mainitun kaavamääräyksen osalta ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen sekä hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen.

Article 0

$
0
0

Menetetyn määräajan palauttaminen – Hakemus – Valitus hallinto-oikeuteen

Taltionumero: 53
Antopäivä: 5.1.2017

Hakija oli toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen 30.12.2016. Hakemuksessa hakija totesi, että määräaika valituksen tekemiseksi Maahanmuuttoviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen oli päättynyt 28.11.2016. Samalla hakija ilmoitti, että hän oli toimittanut mainitusta päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen 29.12.2016. Hakija oli siten käyttänyt samanaikaisesti kahta oikeussuojakeinoa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden toimivaltaan kuului ensi asteena ratkaista, oliko valitus tehty sille määräajassa. Asiassa ei ollut vielä todettavissa, että kysymyksessä olisi tilanne, jossa määräaika valituksen tekemiseksi hallinto-oikeudelle voitaisiin palauttaa. Tämän vuoksi hakemus oli hylättävä.

Hallintolainkäyttölaki 61 § 2 kohta


Article 3

$
0
0

Erikoispaperitehtaan ympäristölupaa koskeva valitus (Eura)

Taltionumero: 16
Antopäivä: 9.1.2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Jujo Thermal Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 3.11.2015 nro 15/0296/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 3.4.2013 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 71/2013/1 ESAVI/118/04.08/2012 tarkistanut Euran kunnassa Kauttualla sijaitsevan Jujo Thermal Oy:n erikoispaperitehtaan toimintaa koskevan Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 29.12.2005 myöntämän ympäristöluvan päätösnumero 51-52/2005/1 lupamääräykset.

Tarkistetuista lupamääräyksistä lupamääräykset 1–3 kuormituksesta viemäriin ja vesistöön sekä lupamääräykset 13–14 häiriö- ja muusta poikkeustilanteesta kuuluvat seuraavasti:

1. Prosessi- ja muut jätevedet on johdettava asianmukaisesti käsiteltäväksi JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamolle tai muulle jätevedenpuhdistamolle, jossa käsittelytulos edustaa viimeistään 1.1.2016 alkaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Jätevedet tulee johtaa jätevesiyhtiön kanssa tehtyä sopimusta noudattaen ja tarvittaessa siten esikäsiteltyinä, että puhdistamon tulokuormitus noudattaa jätevedenpuhdistamon suunnitteluarvoja.

2. Jätevesien sisältämien kehittimien, reaktiivisten värien tai muiden haitallisuudeltaan näihin rinnastettavien osittain jätevesiin päätyvien kemikaalien määrä ei saa ylittää pitoisuutta, joka vaarantaa puhdistamon toiminnan, puhdistamon biolietteen hyötykäytön, vastaanottavan vesistön vesiekosysteemin tilan tai vastaanottavan vesistön veden hyötykäytön.

Toiminnanharjoittajan tulee kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta toimittaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys bisfenoli A:ta tai haitallisuudeltaan siihen rinnastettavaa muuta kehitintä tai kemikaalia korkeina pitoisuuksina sisältävistä prosessivesijakeista sekä suunnitelma näiden vesijakeiden palauttamisesta prosessiin tai esikäsittelemisestä esimerkiksi ultrasuodattamalla ennen niiden johtamista käsiteltäväksi jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamolle. Selvityksen ja suunnitelman teknistaloudellisesti toteuttamiskelpoiset, kemikaalien kuormitusta olennaisesti vähentävät toimenpiteet tulee toteuttaa kahden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Em. käsittelyllä tulee varmistaa se, että kehittimien tai muiden kemikaalien pitoisuus jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamolle johdettavassa jätevedessä ei saa ylittää tasoa, jonka käsittelystä jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamon voi kemikaalin tunnetut ominaisuudet ja reduktio jätevedenpuhdistamolla huomioon ottaen olettaa selviävän siten, että kemikaalin tunnettu arvioitu haitaton pitoisuus (PNEC) Eurajoessa ei ylity.

3. Tehdasalueelta saa johtaa hulevesiä, jäähdytysvesiä ja vesilaitoksen hiekkasuodatuksen huuhteluvesiä Eurajokeen hakemuksessa esitetyllä tavalla. Muiden likaantumattomien vesijakeiden vesistöön johtaminen edellyttää vesijakeiden lisäämistä tarkkailuohjelmaan vähintään vesimäärän seurannan osalta ja tarkkailua Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edellyttämällä tavalla. Hulevesien, jäähdytysvesien, raakavesilaitoksen hiekkasuodatuksen huuhteluvesien ja muiden tehdasalueelta puhdistamattomina vesistöön johdettavien vesien aiheuttaman kuormituksen tulee olla mahdollisimman pieni. Mikäli näihin vesijakeisiin päätyy olennaisesti hakemuksessa esitettyä enemmän kuormitusta tai niihin voi riskinarvion perusteella todennäköisesti päätyä haitalliseksi luokiteltuja aineita, on ne kerättävä puhdistamolle johdettavaksi lupamääräyksen 1 mukaisesti.

(---)

13. Häiriötilanteissa ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa on aiheutunut tai uhkaa aiheutua määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä ilmaan, viemäriin, vesistöön, maaperään, pohjavesiin tai jätemateriaalien kertymistä alueelle, on ryhdyttävä välittömästi asianmukaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisten päästöjen ja niiden leviämisen estämiseksi ja päästöistä aiheutuvien vahinkojen torjumiseksi sekä tapahtuman toistumisen estämiseksi. Vuotoina ympäristöön päässeet kemikaalit, polttonesteet ja muut aineet on kerättävä välittömästi talteen. Laitteet on saatettava normaaliin toimintakuntoon niin pian kuin se on teknisesti mahdollista.

14. Poikkeavista päästöistä ja muista ympäristöön vaikuttavista vahinko- ja häiriötilanteista on ilmoitettava viipymättä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Euran kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Eurajoesta vettä ottaville vesilaitoksille, maatalouselinkeinonharjoittajille ja teollisuuslaitoksille sekä, mikäli päästöistä voi aiheutua vaaraa terveydelle, myös Euran kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, ja ryhdyttävä heti toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi ja tapahtuman toistumisen estämiseksi.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja satunnaispäästöstä on lisäksi ilmoitettava viivytyksettä tekstiviestillä ja/tai sähköpostilla kaikille niille Eurajoen vesialueiden ja rantojen asianosaisille, jotka haluavat ilmoituksen saada ja ovat antaneet yhteystietonsa toiminnanharjoittajalle tarkoitusta varten perustettavaan rekisteriin vietäväksi.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Lupamääräysten 1–4 yksilöidyt perustelut

Tehtaalla muodostuvat jätevedet käsitellään erillisen jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamolla. Jätevedenpuhdistamolla on ollut merkittäviä puhdistamon mitoitukseen perustuvia ongelmia puhdistustuloksen suhteen. Paperiteollisuuden jätevedet puhdistamolla on kuitenkin käsitelty kohtalaisesti johtamalla kunnan viemäriverkosta johdettua jätevettä merkittäviä määriä käsittelemättömänä Eurajokeen. Paperiteollisuuden jätevesien käsittely jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamolla on olemassa olevista vaihtoehdoista paras.

Lämpöherkän paperin valmistuksessa on meneillään murros, jossa bisfenoli A:ta ollaan kemikaalin luokittelussa tapahtuneiden muutosten vuoksi korvaamassa sellaisilla kemikaaleilla, jotka eivät luokittelun perusteella ole terveydelle samassa määrin haitallisia, mutta saattavat olla ympäristövaikutuksiltaan jopa haitallisempia. Ympäristöluvassa tulee nimenomaisesti kiinnittää huomiota näiden kemikaalien käytön vaikutuksiin ympäristössä ja erityisesti vastaanottavassa vesistössä, mistä johtuen lupamääräys 2 yhdessä riskinarvioinnin laajentamista, ajantasaistamista ja ajan tasalla pitämistä koskevan vaatimuksen kanssa on kemikaalien käytön ympäristövaikutuksen hallitsemisen ja toiminnan valvonnan edellytys. Laitoksella bisfenoli A:n rinnalle ja ainakin osin sitä korvaamaan mahdollisesti käyttöön otettavat kehittimet ovat mitä ilmeisimmin olennaisesti vaikeammin biologisesti hajoavia jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamon prosesseissa, minkä vuoksi lupamääräyksessä on määrätty ultrasuodatuksen tai muun vastaavantehoisen menetelmän käyttöönotto niiden vesijakeiden käsittelyssä, joissa pitoisuudet ovat korkeat.

Tehdasalueella muodostuu vesijakeita, jotka eivät normaalitilanteessa ole likaantuneita ja joiden johtaminen sellaisenaan vesistöön on kokonaisuutena katsottuna paras toimintamalli – erityisesti jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamon alimitoituksen vuoksi. Näiden jakeiden tulee kuitenkin olla mukana seurannassa, riskinarvioinnissa ja tarkkailuohjelmassa, jotta jokeen ei häiriötilanteessakaan johdettaisi likaantuneita vesiä.

Toiminnanharjoittajalla on teknisesti mahdollista käsitellä jätevetensä omassa kemiallisessa puhdistamossaan. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan tämä mahdollisuus tulee säilyttää lupamääräyksessä mainituissa poikkeustilanteissa jatkossakin. Tietyissä poikkeustilanteissa toiminnanharjoittajalla on mahdollisuus johtaa jätevesiä pelkän kemiallisen käsittelyn jälkeen ensisijaisesti jätevesiyhtiön purkuputkea pitkin vesistöön. Jatkossa kuitenkin jätevesiyhtiön luvassa määrätty nykyistä laajemman varo- ja tasausaltaan rakentaminen vähentää entisestään tilanteita, joissa näin toimittaisiin. Aluehallintoviraston tiedossa ei ole, että näin olisi laajemmin toimittu, mutta poikkeustilanteen hallinnan vuoksi mahdollisuus aluehallintovirastonkin näkemyksen mukaan täytyy olla olemassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Jujo Thermal Oy:n valituksesta muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräystä 2. Lupamääräys kuuluu muutettuna seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"2. Jätevesien sisältämien kehittimien, reaktiivisten värien tai muiden haitallisuudeltaan näihin rinnastettavien osittain jätevesiin päätyvien kemikaalien määrä ei saa ylittää pitoisuutta, joka vaarantaa puhdistamon toiminnan, puhdistamon biolietteen hyötykäytön, vastaanottavan vesistön vesiekosysteemin tilan tai vastaanottavan vesistön veden hyötykäytön.

Toiminnanharjoittajan tulee kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta toimittaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle selvitys bisfenoli A:ta tai haitallisuudeltaan siihen rinnastettavaa muuta kehitintä tai kemikaalia korkeina pitoisuuksina sisältävistä prosessivesijakeista [poistettu tekstiä].

Selvityksen pohjalta toiminnanharjoittajan on laadittava suunnitelma teknistaloudellisesti toteuttamiskelpoisista kemikaalien kuormitusta olennaisesti jätevesiyhtiön jätevedenpuhdistamolle vähentävistä toimenpiteistä. Suunnitelmaan tulee sisältyä hakijan esitys jätevedenpuhdistamolle johdettavista bisfenoli-A:n tai vastaavan kemikaalin kuormitus- ja pitoisuusraja-arvoiksi (kg/d ja mg/l) siten, että jätevedenpuhdistamolle asetettu vastaava raja-arvo on mahdollista saavuttaa.

Suunnitelma on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Suunnitelman perusteella Etelä-Suomen aluehallintovirasto voi antaa tarvittavat lupamääräykset toimenpiteistä tai muutoin täydentää lupaa."

Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt Jujo Thermal Oy:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate) (1 kohta); menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate) (2 kohta); käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate) (3 kohta); noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja (ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate) (4 kohta).

Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa vaikutuksien ennaltaehkäisystä ja ympäristöhaittojen poistamisesta tai rajoittamisesta mahdollisimman vähäisiksi (aiheuttamisperiaate).

Ympäristösuojelulain 5 §:n toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista (1 kohta); jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä (2 kohta); toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa (3 kohta); toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä (4 kohta); muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja (5 kohta).

Edellä mainitun pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 47 §:n mukaan, jos teollisuusjätevettä johdetaan yhdyskunnan jätevedenpuhdistamolle, ympäristöluvassa on tarvittaessa määrättävä jätevesien esikäsittelystä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojeluasetuksen 36 §:n 1 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavat teollisuusjätevedet ja muut pilaavia aineita sisältävät jätevedet on esikäsiteltävä asianmukaisella tavalla vesihuoltolaitoksen päästöistä ympäristöön kohdistuvien haittojen estämiseksi tai muiden purkuvesistöä koskevien säännösten vaatimusten täyttämiseksi (1 kohta); lietteen turvallisen, ympäristön kannalta hyväksyttävän hyödyntämisen ja loppukäsittelyn varmistamiseksi (2 kohta); viemäriverkon ja puhdistamojen työntekijöiden terveyden suojelemiseksi (3 kohta); jäteveden ja lietteen käsittelyprosessien toiminnan vaikeutumisen estämiseksi (4 kohta); viemäriverkon, puhdistamoiden ja niihin liittyvien laitteiden vaurioitumisen estämiseksi (5 kohta).

(---)

Hylätyt vaatimukset lupamääräysten muuttamisesta

Lupamääräys 1

Lupamääräyksessä 1 on määrätty siitä, että laitoksen prosessi- ja muut jätevedet on johdettava asianmukaisesti käsiteltäväksi JVP-Eura Oy:n tai muulle jätevedenpuhdistamolle, jossa käsittelytulos edustaa viimeistään 1.1.2016 parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Luvan hakija Jujo Thermal Oy on vaatinut poistettavaksi määräyksen parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta.

Hallinto-oikeus toteaa, että luvan hakija vastaa siitä, että sen toiminnassa muodostuvat jätevedet käsitellään asianmukaisesti. Lupamääräyksen valituksenalainen vaatimus tarkoittaa, että luvan hakijan on osaltaan varmistuttava siitä, että sen toiminnassa muodostuvia päästöjä rajoitetaan vesistöön parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti. Lupamääräys on siten voitu antaa ympäristönsuojelulain 5 §:ssä säädetyn selvilläolovelvollisuuden sekä 43 §:n 1 ja 3 momentin nojalla.

(---)

Lupamääräys 3

Valituksenalaisen lupamääräyksen 3 mukaan tehdasalueelta saa johtaa hulevesiä, jäähdytysvesiä ja vesilaitoksen hiekkasuodatuksen huuhteluvesiä Eurajokeen hakemuksessa esitetyllä tavalla. Muiden likaantumattomien vesijakeiden vesistöön johtamisen osalta on edellytetty vesijakeiden lisäämistä tarkkailuohjelmaan vähintään vesimäärän seurannan osalta ja tarkkailua Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edellyttämällä tavalla. Lisäksi lupamääräyksessä on määrätty, että hulevesien, jäähdytysvesien, raakavesilaitoksen hiekkasuodatuksen huuhteluvesien ja muiden tehdasalueelta puhdistamattomina vesistöön johdettavien vesien aiheuttaman kuormituksen tulee olla mahdollisimman pieni.

Lupamääräyksessä 19 on määrätty jäähdytysveden ja hiekkasuodatuksen huuhteluveden määrän tarkkailusta hakemuksessa ja tarkkailuohjelmassa esitetyllä tavalla ja siten, että kyseisten vesijakeiden likaantumattomuus varmistetaan vähintään neljännesvuosittain.

Hallinto-oikeus toteaa, että lupamääräyksessä 3 tarkoitettujen likaantumattomien vesijakeiden määrän seurannasta annettu määräys on ympäristönsuojelulain 43 §:n nojalla tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Valituksessa on esitetty, että tarkkailuohjelmassa kyseessä olevien vesijakeiden määrä voisi perustua parhaaseen arvioon. Hallinto-oikeus toteaa, että näiden vesijakeiden tarkkailutavasta päätetään lupamääräyksessä 17 tarkoitetun tarkkailusuunnitelman päivityksen yhteydessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Muutoinkin lupamääräyksessä 3 tarkoitettujen vesijakeiden määrän minimointia koskeva velvoite on voitu antaa ympäristönsuojelulain 43 §:n nojalla eikä sitä ole syytä poistaa vaaditun mukaisesti.

(---)

Lupamääräys 14

Lupamääräyksen 14 mukaisesti häiriötilanteista on ilmoitettava viipymättä määräyksessä tarkoitettujen ympäristön- ja terveydensuojelun valvontaviranomaisten lisäksi Eurajoesta vettä ottaville teollisuuslaitoksille, maatalouselinkeinonharjoittajille ja teollisuuslaitoksille. Lisäksi lupamääräyksen mukaan poikkeuksellisesta tilanteesta ja satunnaispäästöstä on ilmoitettava kaikille niille Eurajoen vesialueiden ja rantojen asianosaisille, jotka haluavat ilmoituksen saada ja ovat antaneet yhteystietonsa toiminnanharjoittajalle tätä tarkoitusta varten.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa. Ympäristönsuojeluasetuksen 30 §:ssä säädetään poikkeuksellisia tilanteita koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta valvontaviranomaiselle.

Lupamääräyksen 14 mukaisesti poikkeustilanteista on ilmoitettava viranomaisten lisäksi asianosaisille. Hallintokäytännössä poikkeustilanteista on pääsääntöisesti määrätty ilmoittamaan valvontaviranomaisille. Kuten lupamääräyksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, laajennettu ilmoitusvelvollisuus poikkeustilanteissa on tässä tapauksessa annettu lähiasukkaiden tiedon saannin varmistamiseksi ja valvonnan tehostamiseksi ja vastaava ilmoittamisvelvollisuus on annettu JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamon sekä Ahlstrom Tampere Oy:n paperitehtaan ympäristölupa-asiassa. Tähän nähden ja Eurajoen veden laaja käyttäjäpiiri huomioon ottaen lupamääräys on ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 3 kohta ja ympäristönsuojelulain 5 §:n 2 momentin pilaantumisen torjuntavelvollisuus huomioon ottaen voitu antaa, eikä sitä ole valituksessa vaaditun mukaisesti syytä muuttaa koskemaan vain valvontaviranomaisia.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Kirsi Stark, joka on myös esitellyt asian, Mauri Kerätär ja Merja Manninen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jujo Thermal Oy on valituksessaan vaatinut, että aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä muutetaan siten, että lupamääräyksestä 1 poistetaan määräys parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamisesta 1.1.2016 lukien, lupamääräystä 3 muutetaan siten, että hulevesien, jäähdytysvesien, hiekkasuodatuksen huuhteluvesien ja muiden likaantumattomien vesijakeiden tarkkailu voi perustua arvioon vesien määrästä sekä lupamääräystä 14 muutetaan siten, että vahinko- ja häiriötilanteiden tiedotusvelvoite rajataan koskemaan ainoastaan viranomaistahoja.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupamääräyksessä 1 yhtiölle on asetettu velvoite varmistaa, että jätevedenpuhdistamon käsittelytulos edustaa 1.1.2016 parasta käyttökelpoista tekniikkaa (jäljempänä myös BAT). Velvoite on kohdistettu väärään tahoon. Ympäristöluvassa ei voida antaa toista ympäristönluvanvaraista toimintaa koskevia velvoittavia määräyksiä. Tämä käy ilmi myös KHO:n ratkaisusta 2013:164, jonka mukaan luvassa ei voida velvoittaa suoraan luvansaajaa huolehtimaan toisen toiminnanharjoittajan omistuksessa tai hallinnassa olevan viemärilaitoksen hoidosta ja käytöstä.

Jujo Thermal Oy:n jätevedet johdetaan puhdistettavaksi ulkopuolisen toimijan jätevedenpuhdistamolle. On tavanomaisen käytännön mukaista, että jätevedenjohtamista koskevissa sopimuksissa sovitaan siitä, minkä laatuista johdettava jätevesi saa olla. Jujo Thermal Oy:n velvollisuudet rajoittuvat sen varmistamiseen, että viemäriin johdettavien vesien laatu vastaa sekä yhtiön oman ympäristöluvan että jätevedenpuhdistamon kanssa tehdyn sopimuksen ehtoja. Yhtiö vastaa ympäristönsuojelulain nojalla siitä, että sen jätevedet toimitetaan käsiteltäväksi asianmukaiset ympäristöluvat omaavalle jätevedenpuhdistamolle. Jujo Thermal Oy ei hallitse JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamoa, eivätkä sen jätevedet ole ainoita jätevesiä, joita puhdistamolla käsitellään.

Ympäristöluvan nojalla toimiva jätevedenpuhdistamo edustaa lähtökohtaisesti parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Jujo Thermal Oy:n tulee siis voida luottaa siihen, että toimittaessaan jätevetensä käsiteltäväksi ympäristöluvanvaraisesti toimivalle jätevedenpuhdistamolle, ne käsitellään myös parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisesti. Toimittaessaan jätevedet käsiteltäväksi ympäristöluvanvaraisesti toimivalle jätevedenpuhdistamolle yhtiö täyttää myös selvilläolovelvollisuuden vaatimukset. Yhtiötä ei voida velvoittaa vastaamaan puhdistamon käsittelytuloksista tai siitä, katsotaanko niiden edustavan parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Vaatimus on siitäkin syystä kohtuuton, että kyseessä olevalla toimialalla ei ole edes annettu oikeudellisesti sitovia määräyksiä parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. Jätevesien puhdistamoja koskien ei ole sitovaa EU-tasoista sääntelyä, vaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittelyssä käytetään kansallisen tason yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoja koskevaa ohjeistusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että paras käyttökelpoinen tekniikka ja sen sallimat päästötasot määritellään puhdistamon ympäristöluvassa.

Toiminnanharjoittajan oikeusturvan kannalta on keskeistä, että tietyistä tarkkailua koskevista periaatteista määrätään ympäristöluvan tasolla. Lupamääräyksessä 3 on otettu kantaa likaantumattomien jätevesien tarkkailuvelvoitteeseen, muttei määritelty tarkkailun sisältöä. Huomioiden likaantumattomien jätevesien määrien tarkkailuun liittyvät tekniset ongelmat ja siitä aiheutuvat kustannukset sekä sen, ettei kyseisistä vesijakeista aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, lupamääräyksen täsmentäminen on perusteltua.

Ympäristöluvassa tulee antaa toiminnan seurantaa ja tarkkailua koskevat määräykset. Ympäristönsuojelulain 46 §:n momentin mukaan määräysten tulee olla tarpeellisia päästöjen ja toiminnan vaikutusten tarkkailemiseksi. Hallituksen esityksen (84/1999 vp) mukaan tarkkailumääräysten sisältö riippuu toiminnasta, toiminnan ympäristövaikutuksista ja pilaantumisen vaarasta. Lähtökohtaisesti toiminnanharjoittaja voidaan velvoittaa tarkkailemaan ainoastaan sellaisia päästöjä, joita toiminnasta tosiasiallisesti aiheutuu vaikutuksia ja joilla on merkitystä ympäristön kannalta.

Jujo Thermal Oy korostaa, että kyseessä olevien likaantumattomien vesijakeiden muuhun kuin arviointiin perustuva tarkkailu olisi käytännössä hankala järjestää ja aiheuttaisi kustannuksia. Kyseiset vesijakeet ovat hajallaan tehdasalueella ja niiden tarkempi tarkkailu edellyttäisi erillisen vesialtaan rakentamista ja vesien keräilyä tämän altaan kautta. Kun otetaan huomioon, että näistä puhtaista vesistä ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa, on muuhun kuin arvioon perustuva seurantavelvoite yhtiölle kohtuuton. Ottaen huomioon vesien haitattomuus ja mahdollisen tarkemman seurannan aiheuttamat kustannukset, tulee lupamääräystä tässä tapauksessa tarkentaa siten, ettei sen sisältöä tältä osin jätetä valvovan viranomaisen harkintaan.

Lupamääräyksessä 14 yhtiö on määrätty ilmoittamaan mahdollisista häiriö- ja poikkeustilanteista viranomaisten lisäksi lukuisille yksityisille tahoille. Ympäristönsuojelulain 62 §:n ja ympäristönsuojeluasetuksen 30 §:n mukaisesti toiminnanharjoittajan ilmoitettava häiriötilanteista valvontaviranomaiselle. Säännöksen perusteluissa (HE 84/1999 vp) todetaan, että ilmoitusvelvollisuus koskee onnettomuustilanteita tai tuotantohäiriöitä tai muita sellaisia ennalta arvaamattomia kertaluontoisia tilanteita, joissa syntyy laadultaan tai määrältään epätavallisia päästöjä. Perustelujen mukaan ilmoitus tehdään valvontaviranomaiselle.

Häiriö- ja poikkeustilanteista tiedottaminen ja näin ihmisten ja ympäristön turvallisuudesta vastaaminen on katsottava merkittäväksi julkisen vallan käytöksi. Tällaista velvoitetta ei voida siirtää yksityisen yrityksen vastuulle. Tiedotusvelvoite on ongelmallinen siitäkin syystä, ettei yksityisillä toimijoilla ole viranomaista vastaavaa pääsyä hallinnon rekistereihin, joista ajantasaiset tiedot alueen asukkaista ja vedenkäyttäjistä ovat saatavilla. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tiedotus poikkeustilanteissa saavuta kaikkia tarpeellisia tahoja. Yhtiö tulee jatkossakin tiedottamaan mahdollisista poikkeustilanteista myös itse, mutta varsinaisen vastuun tiedottamisesta tulee olla viranomaisella.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta päätyä Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä poikkeavaan lopputulokseen.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut aluehallintovirastolle ja hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin.

A on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on esittänyt muun ohella, että koska JVP-Eura Oy ei vieläkään pysty käsittelemään sille ohjattuja määriä jätevettä, on isommat likavesien ohjaajat saatava vähentämään haitallisen jäteveden määrää joessa.

B ja C ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole tullut esiin mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

D on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

E on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut olevan tärkeää rajoittaa päästöjä Eurajokeen.

F on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän katsonut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa.

G ja H ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että ympäristölupien ehtoja ei tule lieventää.

I ja J ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että lupamääräyksiä ei tule muuttaa valituksessa esitetyllä tavoin.

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa yhdistys on katsonut, että kaikki valituksessa esitetyt vaatimukset tulee aiheettomina hylätä.

K ja L ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

M ja N ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat vaatineet valituksen hylkäämistä.

O on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

P on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Rauman Seudun Kalastajain Seura ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa yhdistys on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Q on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

R ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että lupamääräyksiä ei ole syytä muuttaa. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen kiertämistä ei tulisi sallia ulkoistamalla toimintoja. On perusteltua vaatia, että kaikki jokeen johdettavat vesijakeet tunnetaan ja niitä tarkkaillaan. Lupamääräys tiedotusvelvoitteesta poikkeus- ja häiriötilanteissa on ollut tarpeen antaa useiden vahinkotilanteiden takia. Yhtiö voi vaikuttaa asiaan toimintaansa kehittämällä, jolloin tiedotusvelvoitetta ei jatkossa pääse syntymään.

S on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

T on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on viitannut aikaisempiin vastineisiinsa.

Panelian kalastuskunta ja Laihiankylän kalastuskunta ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valitus tulee hylätä.

U on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

V ja W ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että ympäristölupapäätöksessä asetettuja määräyksiä ei tule lieventää.

Raumanmeren kalastusalue on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

X on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Y on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Z on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä ja katsonut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei tule valituksen johdosta muuttaa.

Å on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on uudistanut aiemmin lausumansa ja katsonut, että Eurajoen vesistölle ja jokivarren asukkaille tulee turvata lain edellyttämät oikeudet.

Huhdan, Irjanteen ja Mullilan vesialueiden osakaskunnille, Eurajoen Yrittäjät ry:lle sekä yhteensä 21 yksityiselle asianosaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen lausunnon johdosta.

Jujo Thermal Oy on antanut lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Kari Tornikoski, hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuire Taina.

Article 2

$
0
0

Jätevedenpuhdistamon ympäristölupaa koskeva valitus (Eura)

Taltionumero: 17
Antopäivä: 9.1.2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja JVP-Eura Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 3.11.2015 nro 15/0294/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 23.1.2013 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 11/2013/1 ESAVI/27/04.08/2011 myöntänyt JVP-Eura Oy:lle ympäristöluvan yhtiön hakemuksen ja sen täydennysten mukaiselle jäte­veden­puhdistamon laajennukselle sekä samalla tarkistanut Länsi-Suomen ympäristö­lupaviraston JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamon toiminnalle 27.12.2002 annetun ympäristöluvan päätösnumero 78/2002/4 lupamääräykset.

Päätöksen mukaan puhdistamossa saa käsitellä Euran kunnan viemäriverkostoon johdettavat, hakemuksessa tarkoitetut yhdyskuntajätevedet, HK Ruokatalo Oy:n teollisuus­jätevedet lupamääräyksissä esitetyin rajoituksin, Jujo Thermal Oy:n teollisuus­jätevedet, Ahlstrom Tampere Oy:n teollisuusjätevedet, sekä puhdistamolla vastaanotettavat sako- ja umpikaivolietteet. Toiminnanharjoittaja on vastuussa jäteveden johtamisesta mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja edunmenetyksestä. Toiminnanharjoittajan maksettavaksi on määrätty kalatalousmaksu.

Päätöksessä on annettu JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamon toimintaa koskevat tarkistetut lupamääräykset 1–28. Lupamääräykset 1–5 sekä luvan voimassaoloa ja lupamääräysten tarkistamista koskeva määräys kuuluvat seuraavasti:

Jäteveden johtaminen

1. Luvan saajan tulee toimittaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle yksin tai yhdessä Säkylän kunnan ja Lännen Tehtaat Oyj:n kanssa 31.12.2014 mennessä selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista sekä hakemus ympäristö­luvan muuttamiseksi purkupaikan osalta. Selvityksessä tulee käsitellä ainakin seuraavat purkupaikkavaihtoehdot: Jätevesien purkupaikan siirtäminen Kokemäenjokeen tai merialueelle Rauman edustalle. Ympäristö­luvan muutoshakemuksen tulee koskea yhtä esitettävää purkupaikkavaihto­ehtoa. Muutoshakemuksen tulee sisältää ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin.

JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamossa käsitellyt jätevedet saa johtaa nykyisessä purkupaikassa Eurajokeen siihen saakka, kunnes edellä sanotusta hakemuksesta annettavassa lainvoimaisessa päätöksessä on toisin määrätty.

Jäteveden käsittely ja päästöt vesiin

2. Jätevedet on käsiteltävä biologis-kemiallisesti nykyisellä puhdistamolla vähintään hakemuksessa esitettyä vastaavalla tavalla ja puhdistamon laajennuksen ja tehostuksen jälkeen vähintään esisuunnitelmassa esitettyä vastaavalla tavalla jäteveden jälkikäsittelyn sekä hygienisoinnin käsittävässä puhdistamossa. Jätevesien esikäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota kunta- ja teollisuuslinjan jätevesien tehokkaaseen esikäsittelyyn ennen jäte­vesijakeiden yhdistymistä puhdistamolla.

Luvan saajan on huolehdittava siitä, että puhdistamon kapasiteetti on kaikissa oloissa riittävä. Puhdistamon kuormitusta lisäävät toimenpiteet, kuten luopuminen HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevesien biologisesta esikäsittelystä, saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun jätevedenpuhdistamon laajennus ja tehostus on toteutettu ja puhdistamon toimivuus lupamääräysten mukaisesti on todettu päästötarkkailututkimusten perusteella.

3. Puhdistamoa ja puhdistamon piirissä olevaa viemärilaitosta kokonaisuudessaan on käytettävä ja hoidettava siten, että saavutetaan mahdollisimman hyvä puhdistustulos ja että jätevesistä ja puhdistamotoiminnasta aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Jätevesien biologisen käsittelyn on täytettävä yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) liitteen taulukon 1 vaatimukset (BOD7atu, CODCr ja kiintoaine) asetuksen edellyttämällä tavalla tarkkailtuna. Fosforin ja typen poiston on puhdistamolla täytettävä asetuksen liitteen taulukon 2 vaatimukset. Tarkkailun on täytettävä asetuksen liitteen B-osassa asetetut vaatimukset.

Vesistöön johdettava jätevesi ei saa sisältää valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteen 1A-kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia aineita eikä liitteen 1B-kohdassa tarkoitettuja vesiympäristölle haitallisia aineita pitoisuuksina, jotka ylittävät mainitussa kohdassa tarkoitetut raja-arvot eikä muitakaan vesiympäristölle haitallisia aineita sellaisina pitoisuuksina, että niistä voi aiheutua vesistön pilaantumista. Vesistöön johdettava jätevesi ei saa aiheuttaa terveydellistä vaaraa.

4.a Käsitellyn jäteveden pitoisuusarvojen on oltava laajennetun puhdistamon käyttöönoton jälkeen, mutta kuitenkin viimeistään 1.1.2016 alkaen mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet (sekä puhdistamolla että viemäriverkostossa) mukaan lukien enintään seuraavat ja jäteveden käsittelytehojen vastaavalla tavalla laskettuna vähintään seuraavat:

Taulukko 1

Kokonaistypen, ammoniumtypen ja bisfenoli-A:n pitoisuusarvo ja poistoteho lasketaan vuosikeskiarvona, muut arvot neljännesvuosikeskiarvoina. Ammonium­typen käsittelyn vähimmäistehon arvolla tarkoitetaan nitrifi­kaatioastetta.

Vesistöön johdettavat jätevedet on 1.5.–31.10. hygienisoitava siten, että fekaalisten koliformien ja fekaalisten enterokokkien osalta saavutetaan laajennetun puhdistamon käyttöönoton jälkeen, mutta kuitenkin viimeistään 1.1.2016 alkaen mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien kolmen kuukauden keskiarvona laskettuna vähintään seuraava käsittelytulos:

Pitoisuus (pmy/100ml)

Fekaaliset koliformit 2 000

Fekaaliset enterokokit 500

Myös puhdistamolta vesistöön johdetut ohitusvedet on hygienisoitava viimeistään 1.1.2016 alkaen ainakin 1.5.–31.10. välisenä aikana.

4.b Käsitellyn jäteveden pitoisuusarvojen ja vesistöön johdettujen kokonaispäästöjen on oltava ennen puhdistamon laajennuksen käyttöönottoa, kuitenkin enintään 31.12.2015 asti mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet (sekä puhdistamolla että viemäriverkostossa) mukaan lukien enintään seuraavat ja jäteveden käsittelytehojen vastaavalla tavalla laskettuna vähintään seuraavat:

Taulukko 2

Kokonaistypen poistoteho lasketaan vuosikeskiarvona, muut arvot neljännes­vuosikeskiarvoina.

4.c Puhdistamolla oleva esiselkeytysallas on palautettava kuntalinjan jätevesien esiselkeytyskäyttöön tai kuntalinjan jätevesille on toteutettava muu vastaava esikäsittely mahdollisimman nopeasti mutta kuitenkin viimeistään 30.8.2013.

Puhdistamosuunnitelma

5. Tämän päätöksen lupamääräykset huomioon ottaen tarkistettu puhdistamo­suunnitelma on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristö­keskukselle hyvissä ajoin ennen puhdistamon rakentamiseen ryhtymistä, viimeistään kuitenkin 31.12.2013. Yksityiskohtaisesta layout-kuvin varustetusta suunnitelmasta tulee käydä ilmi puhdistamon yksikköprosessien mitoituslaskelmat, selvitys lietteiden käsittelystä, sekä selvitys laajennuksessa käyttöön jäävien yksiköiden laitteiston iästä, kunnosta ja varaosien saata­vuudesta. Laajennettava puhdistamo tulee mitoittaa asetuksen (888/2006) tarkoittamalla tavalla puhdistamon enimmäiskuormitukselle ja mitoituksessa tulee ottaa huomioon puhdistamolla käsiteltävän jäteveden poikkeuksellisen korkea CODCr/BOD7atu ‑suhde. Puhdistamosuunnitelmassa on esitettävä myös laajennusvaraukset yksiköittäin.

Puhdistamon suunnittelussa, erityisesti jätevesien esikäsittelyprosesseissa tulee ottaa huomioon teollisuuslinjan jäte­vesien sisältämät kemikaalit. Kuntalinjan jätevesille on toteutettava esisaostus ja -selkeytys.

Suunnitelmaan tulee liittää teknistaloudellinen selvitys merkittävästi nykyistä suuremman varoallaskapasiteetin rakentamisesta siten, että varoallaskapasiteettia voidaan tarvittaessa hyödyntää myös kuntalinjan jätevesien tasaukseen.

Lisäkuormituksen johtaminen puhdistamolle on sallittua vasta laajennuksen valmistuttua ja toimittua lupamääräysten mukaisesti yhden kalenterivuoden ajan.

(---)

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Ympäristölupa on voimassa toistaiseksi Länsi-Suomen ympäristölupa­viraston 27.12.2002 antaman päätöksen nro 78/2002/4 mukaisesti.

Toiminnan olennaiseen laajentamiseen ja muuttamiseen on oltava lupa.

Toiminnanharjoittajan tulee 31.12.2020 mennessä tehdä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi, mikäli toiminta jatkuu edellä mainitun ajankohdan jälkeen. Hakemukseen on liitettävä yhteenveto tehdyistä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuista ja niiden tuloksista, selvitys parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta toiminnassa sekä soveltuvin osin muut ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä mainitut selvitykset.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Lupamääräykset 1–4c

Aluehallintovirasto on katsonut, että Eurajoen virkistyskäyttöön palauttaminen edellyttää kuormituksen vähentämistä myös teollisuus- ja yhdyskuntajätevesien osalta. On kyseenalaista soveltuuko Eurajoki merkittäväksi keskuspuhdistamoksi muodostuneen JVP-Eura Oy:n jätevesien purkupaikaksi, erityisesti toistuvien häiriöiden ja ohijuoksutusten vuoksi. Koska purkuviemäri on kustannuksiltaan korkea ja sen toteuttaminen edellyttää erinäisiä viranomais­päätöksiä, ei tässä ympäristöluvassa voi määrätä pidemmälle meneviä toimen­piteitä, kuin asian valmistelun käynnistäminen lupamääräyksessä määrätyllä tavalla.

Lupamääräykset 2–4.c on annettu ympäristönsuojelulain 43 §:n ja valtioneuvoston asetusten 888/2006 ja 1022/2006 perusteella. Lupamääräyksen 2 edellyttämä, käsittelytulosta tehostavan ja varmistavan jälkikäsittelyn käsittävä biologis-kemiallinen tai vähintään vastaava käsittely on tarpeen riittävän käsittelytuloksen varmistamiseksi erilaisten teollisuusjätevesien ja typen­poiston mahdollisesti aiheuttamien käsittelyprosessien hallintavaikeuksista huolimatta. Teollisuuslinjan esiselkeytyslietteet tulee lupamääräyksen mukaisesti pitää erillään muista lietteistä, jotta lietteiden hyödyntämismahdollisuudet ovat mahdollisimman hyvät.

Laajennetun puhdistamon puhdistustehoa ja -tulosta koskevat luku­arvot vastaavat enimmäkseen hakijan laatimassa esisuunnitelmassa esittämiä arvioita tulevista lupamääräyksistä. Taso edustaa parasta käyttö­kelpoista tekniikkaa asukas­vastineluvultaan yli 50 000 AVL:n puhdistamossa. Vaatimukset perustuvat ympäristönsuojelulain 43 §:n vaatimukseen parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä ja täyttävät valtioneuvoston asetuksen 888/2006 edellyttämät yhdyskuntajätevesien käsittelyn vähimmäis­vaatimukset. Fosforin ohella typpi on merkittävä purkuvesialuetta rehevöittävä tekijä ja molempien ravinteiden tehokas poisto on tarpeen. Kokonais- ja ammoniumtypen poistovaatimuksen asettaminen vuosikeskiarvona lyhyemmän ajanjakson sijasta perustuu sade- ja sulamisvesistä sekä puhdistamolle johdettavista teollisuusjätevesistä mahdollisesti aiheutuviin ongelmiin biologisten prosessien hallinnassa. Joen hygieeninen tila riippuu oleellisesti purkuvesiin johdettavan kuormituksen kokonaismäärästä ja erityisesti puhdistamon ohituksista, joten myös sen vuoksi häiriö- ja muut poikkeus­tilanteet ja mahdolliset ylivuodot ja puhdistamon ohitukset on otettava huomioon jäteveden käsittelytulosta ja vesistökuormitusta laskettaessa. Hygienisoimista koskevan määräyksen lukuarvot perustuvat erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen yleisten uimarantojen uimaveden laatu­vaatimuksista ja valvonnasta (177/2008) liitteessä 1 annettuihin yleisten uima­­rantojen luokituksessa käytettäviin raja-arvoihin. Lupamääräyksen mukaisella jäteveden fekaalisten koliformien ja enterokokkien enimmäis­pitoisuudella muu pistekuormitus huomioon ottaen uimarantojen veden mikrobiologinen laatu on hyvä.

Jokeen johdettavan jäteveden bisfenoli-A:n päästölle on määrätty enimmäis­pitoisuus, joka perustuu riskinarviointiselvityksiin, joita on julkaistu EU:n lisäksi myös muun muassa USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Japanissa, sekä WHO:n ja FAO:n yhteistyönä. Selvitysten pääasiallinen sisältö on ollut altistus bisfenoli-A:lle muun muassa tuttipullojen tai äidinmaidonkorvikepakkausten kautta, mutta erityisesti EU:ssa, mutta myös Kanadassa, on lähestytty asiaa myös jokiekosysteemin ja teollisuuslaitosten päästöjen kautta. Tieteellisten julkaisujen perusteella bisfenoli-A:n reduktio jätevedenpuhdistamolla on korkea, jos puhdistamo on mitoitettu oikein, varustettu jälkikäsittelyllä (hiekka­suodatus) ja hygienisoinnilla (otsonointi). Luvansaajan tuleekin huolehtia laitos­suunnittelun, erityisesti teollisuuslinjan esikäsittelyn ja jätevesien jälkikäsittelyn osalta siitä, että laajennettu laitos suunnitellaan myös bisfenoli-A:n poiston osalta riittävän tehokkaaksi. Annettu bisfenoli-A:n enimmäis­pitoisuus pohjautuu EU:n riskinarviointiin, jonka perusteella korkein haitattomaksi arvioitu pitoisuus jokivedessä (PNEC) on 1,6 µg/l. Lukuarvollisesti määrätty enimmäispitoisuus on verrannollinen Kanadassa vuonna 2012 solmittuun sopimukseen, joka rajoittaa paperin kierrätyslaitosten jäteveden bisfenoli-A:n enimmäispitoisuuden arvoon 1,75 µg/l ja vastaanottavan vesistön enimmäispitoisuuden arvoon 0,175 µg/l. Bisfenoli-A:n raja-arvolla halutaan erityisesti suojella jokiveden kalakantoja ja ekosysteemiä yleisemminkin, mutta toisaalta myös turvata Rauman kaupungin käyttämän raakaveden laatu. Julkaistujen tieteellisten tutkimusten, sekä eri puolilla maailmaa julkaistujen viranomaisselvitysten ja hakemuksesta annettujen lausuntojen perusteella pääteltynä jokiveden kohonneesta bisfenoli-A -pitoisuudesta aiheutuneiden terveydellisten haittojen aiheutumisen todennäköisyys vaikuttaa kuitenkin alhaiselta.

Lupamääräys 5

Lupahakemuksen liitteenä toimitettu esisuunnitelma vaihtoehtoineen on siinä määrin alustava, ettei sen perusteella pysty tekemään pitkälle meneviä päätelmiä tulevan puhdistamon mitoituksesta tai yksikköprosesseista. Jo nykyisen kuorman perusteella arvioituna puhdistamon asukasvastineluku on enimmäis­kuormituksena mittaamattomat ohijuoksutukset huomioon ottaen noin 50 000 AVL. CODCr:n avulla laskettuna AVL olisi jopa noin 70 000, mikä on noin 4 kertaa puhdistamon nykyinen mitoituskapasiteetti. Puhdistamon laajennus tulee mitoittaa nykyiselle ja tulevalle kuormitukselle siten, että kapasiteetti on riittävä myös tavanomaisten kuormitushuippujen aikaan.

Lupamääräysten toistuvat ylitykset sekä toistuvat häiriöt laitoksella osoittavat sen, että vaatimus laitoksen edellytetyn tasoisesta laajentamisesta sekä modernisoinnista on perusteltu.

JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamolla ei ole vuosina 2004–2012 saavutettu ympäristöluvan edellyttämää puhdistustulosta. Nykyinen puhdistamo ei pysty käsittelemään edes nykyistä kuormitusta, vaan merkittävä osa kuntalinjan kuormituksesta johdetaan käsittelemättömänä jokeen, joten hakijan esittämää HK Ruokatalo Oy:n esikäsittelemättömien jätevesien johtamista ei voi sallia ennen puhdistamolaajennuksen valmistumista ja laajennetun puhdistamon kalenterivuoden mittaista moitteetonta toimintaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään JVP-Eura Oy:n valituksesta muuttanut lupamääräyksiä 2, 4.a ja 4.c, jotka kuuluvat muutettuna seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"2. Jätevedet on käsiteltävä biologis-kemiallisesti nykyisellä puhdistamolla vähintään hakemuksessa esitettyä vastaavalla tavalla ja puhdistamon laajennuksen ja tehostuksen jälkeen vähintään esisuunnitelmassa esitettyä vastaavalla tavalla jäteveden jälkikäsittelyn sekä hygienisoinnin käsittävässä puhdistamossa. Jätevesien esikäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota kunta- ja teollisuuslinjan jätevesien tehokkaaseen esikäsittelyyn ennen jäte­vesijakeiden yhdistymistä puhdistamolla.

Luvan saajan on huolehdittava siitä, että puhdistamon kapasiteetti on kaikissa oloissa riittävä. Puhdistamon kuormitusta lisäävät toimenpiteet [poistettu tekstiä] saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun jätevedenpuhdistamon laajennus ja tehostus on toteutettu ja puhdistamon toimivuus lupamääräysten mukaisesti on todettu päästötarkkailututkimusten perusteella."

(---)

"4.a Käsitellyn jäteveden pitoisuusarvojen on oltava laajennetun puhdistamon käyttöönoton jälkeen, mutta kuitenkin viimeistään 1.1.2016 alkaen mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet (sekä puhdistamolla että viemäriverkostossa) mukaan lukien enintään seuraavat ja jäteveden käsittelytehojen vastaavalla tavalla laskettuna vähintään seuraavat:

Taulukko 3

Bisfenoli-A:n osalta enimmäispitoisuus on tavoitearvo.

Kokonaistypen, ammoniumtypen ja bisfenoli-A:n pitoisuusarvo ja poistoteho lasketaan vuosikeskiarvona, muut arvot neljännesvuosikeskiarvoina. Ammonium­typen käsittelyn vähimmäistehon arvolla tarkoitetaan nitrifi­kaatioastetta.

Vesistöön johdettavat jätevedet on 1.5.–31.10. hygienisoitava siten, että fekaalisten koliformien ja fekaalisten enterokokkien osalta saavutetaan laajennetun puhdistamon käyttöönoton jälkeen, mutta kuitenkin viimeistään 1.1.2016 alkaen mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien kolmen kuukauden keskiarvona laskettuna vähintään seuraava käsittelytulos:

Pitoisuus (pmy/100ml)

Fekaaliset koliformit 2 000

Fekaaliset enterokokit 500

Myös puhdistamolta vesistöön johdetut ohitusvedet on hygienisoitava viimeistään 1.1.2016 alkaen ainakin 1.5.–31.10. välisenä aikana."

(---)

"4.c Puhdistamolla oleva esiselkeytysallas on palautettava kuntalinjan jätevesien esiselkeytyskäyttöön tai kuntalinjan jätevesille on toteutettava muu vastaava esikäsittely mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin viimeistään puhdistamon laajennuksen käyttöönoton yhteydessä."

Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt JVP-Eura Oy:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys seuraavasti:

Lupamääräys 2

Luvansaaja on vaatinut, että lupamääräyksen 2 toisesta kappaleesta on poistettava määräys siitä, että HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevesien biologisesta esikäsittelystä ei saa luopua ennen jätevedenpuhdistamon laajennusta.

Lupamääräyksessä 2 on määrätty, että puhdistamon kuormitusta lisäävät toimenpiteet saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun jätevedenpuhdistamon laajennus ja tehostus on toteutettu ja puhdistamon toimivuus lupamääräysten mukaisesti on todettu päästötarkkailututkimusten perusteella. Lupamääräyksissä on kuormitusta lisäävänä toimena mainittu valituksen kohteena oleva määräys koskien HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevesien biologisesta esikäsittelystä luopumisesta.

Aluehallintoviraston päätöksessä on lupamääräyksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että hakijan esittämää esikäsittelemättömien jätevesien johtamista ei voi sallia siinä tilanteessa, kun nykyinen puhdistamo ei ole pystynyt käsittelemään nykyistä kuormitusta.

Asiakirjoista ilmenee, että HK Ruokatalo Oy:n jätevedet käsitellään yhtiön omassa esikäsittelyssä flotaatiolaitoksella ja biologisella menetelmällä. Esikäsitellyt jätevedet johdetaan kunnan viemäriverkostoon ja käsitellään JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamossa. Lupahakemukseen liitettyyn jätevedenpuhdistamon laajentamista koskevaan esisuunnitelmaan on sisällytetty kapasiteettivaraus sille, että HK Ruokatalo Oy:n biologinen esikäsittely jäisi pois käytöstä, mutta mekaanista esikäsittelyä tehostettaisiin.

Ympäristönsuojelulain 47 §:n mukaan, jos teollisuusjätevettä johdetaan yhdyskunnan jätevedenpuhdistamolle, ympäristöluvassa on tarvittaessa määrättävä jätevesien esikäsittelystä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Ympäristönsuojeluasetuksen 36 §:ssä on säädetty tarkemmin vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavia päästöjä koskevista yleisistä vaatimuksista.

HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevedet käsitellään sen omassa esikäsittelylaitoksessa ja sitä koskevat määräykset annetaan ympäristönsuojelulain 47 §:n nojalla teollisuuslaitoksen ympäristöluvassa. Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan lupamääräyksessä ei voi määrätä, että teollisuuslaitoksella suoritettavasta tietystä jätevesien esikäsittelytoimenpiteestä ei voi luopua. Lupamääräyksen 2 sanamuoto ja lupamääräyksen perusteluissa todettu huomioon ottaen lupamääräyksellä on tarkoitettu kieltää kaikenlainen puhdistamon kuormitusta lisäävä toiminta ennen puhdistamon laajennuksen käyttöönottoa. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevesien esikäsittelystä luopumista koskevalla kiellolla ei ole tarkoitettukaan määrätä HK Ruokatalo Oy:tä toteuttamaan tiettyä esikäsittelyä, vaan määrätä siitä, että jätevedenpuhdistamo ei voi vastaanottaa HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevesiä esikäsittelemättömänä. Hallinto-oikeus on selvyyden vuoksi poistanut lupamääräyksen 2 toisen kappaleen kohdan, jossa on kielletty HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevesien biologisesta käsittelystä luopuminen.

Lupamääräys 4.a

Typpeä koskevat vaatimukset

Luvansaaja on vaatinut, että lupamääräystä 4.a muutetaan siten, että lupamääräyksessä määrätään vaihtoehtoisesti typen vähimmäistehoksi 70 prosenttia tai enimmäispitoisuus 15 mg/l. Lisäksi lupamääräyksestä on poistettava ammoniumtypelle asetettu vähimmäistehovaatimus. Hakija on vedonnut muun muassa siihen, että puhdistamolle tulevasta typpikuormituksesta 40 prosenttia tulee Satakierto Oy:n biokaasulaitoksesta. Lisäksi typpipitoisuuksiin vaikuttaa paperiteollisuudelta tulevan jäteveden määrä.

Lupamääräyksessä 4.a määrätyt typen päästöraja-arvot ovat 15 mg/l ja 75 prosenttia. Ammoniumtypelle lupamääräyksessä on asetettu pitoisuusraja-arvo on 5 mg/l ja vähimmäistehovaatimus 90 prosenttia. Mainitut pitoisuusarvot ja poistoteho lasketaan lupamääräyksen mukaan vuosikeskiarvona ja nämä jäteveden käsittelytehovaatimukset on oltava täytettynä 1.1.2016 lukien.

Säännökset

Typen rajoittamista koskevien määräysten tarve on arvioitava ympäristönsuojelulain säännöksistä 41 §:n 1 momentin, 42 §:n 1 momentin ja 43 §:n 1 ja 3 momentin perusteella.

Yhdyskuntajätevesistä annetulla valtioneuvoston asetuksella (888/2006) on pantu täytäntöön yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu neuvoston direktiivi (91/271/ETY) muutoksineen (komission direktiivi 98/15/EY). Mainitun asetuksen 1 §:n mukaan asetusta sovelletaan ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaista ympäristölupaa edellyttävään yhdyskuntajätevesien käsittelyyn ja johtamiseen.

Yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan typenpoiston tarve jätevesistä on selvitettävä ympäristölupahakemuksessa ja ratkaistava ympäristöluvassa. Typpeä on poistettava silloin, kun typpikuorman vähentämisellä voidaan parantaa vesien tilaa. Typenpoistovaatimusten on täytettävä liitteen taulukon 2 ehdot. Vaadittava typenpoisto on toteutettava seitsemän vuoden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Edellä mainitun asetuksen taulukossa 2 on annettu jätevesien käsittelyn vähimmäisvaatimukset ravinteiden poistolle. Pitoisuuden ja poistotehon vaatimukset voivat olla vaihtoehtoisia. Kokonaistypen osalta taulukossa asetettu pitoisuusraja-arvo on 15 mg/l, jos avl on 10 000–100 000 ja 10 mg/l, jos avl on yli 100 000. Poistotehoksi on määritelty vähintään 70 prosenttia. Liitteen taulukoissa esitettyjä vaatimuksia tiukempia vaatimuksia sovelletaan, jos ympäristönsuojelulaki tai sen nojalla annetut säännökset niin edellyttävät.

Saatu selvitys

Jätevedenpuhdistamossa käsitellyt jätevedet johdetaan purkuputkella Eurajokeen puhdistamon kohdalla. Valituksenalaisessa päätöksessä luvansaaja on määrätty 31.12.2014 mennessä toimittamaan aluehallintovirastolle selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista sekä hakemus ympäristöluvan muuttamiseksi purkupaikan osalta.

Lupahakemuksen mukaan jätevedenpuhdistamolla käsitellään Euran kunnan viemäriverkostoon johdettavat yhdyskuntajätevedet sekä Jujo Thermal Oy:n, Ahlstrom Tampere Oy:n ja HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevedet. Puhdistamo on osin kaksilinjainen. Teollisuuslinjalle tulee paperiteollisuuden teollisuusjätevedet. Kuntalinjan merkittävät kuormittajat ovat asutuksen lisäksi HK Ruokatalo Oy ja Hallavaaran jätekeskus, ja siellä Satakierto Oy:n biokaasulaitos.

Puhdistamo on rakennettu vuonna 1975, puhdistusprosessia on laajennettu vuonna 1995 HK Ruokatalo Oy:n jätevesille ja vuonna 2003 puhdistamo laajennettiin vastaanottamaan paperiteollisuuden jätevedet. Puhdistamolaajennuksen mitoituskuormitus on ylitetty eikä luvassa asetettuja päästöraja-arvoja ole kaikilta osin saavutettu. Typen pitoisuudet ovat olleet ainakin vuodesta 2009 lähtien merkittävät. Typpeä on jätevesissä poikkeuksellisen paljon. Merkittävä kuntalinjan typpikuormittaja on Hallavaaran jätekeskuksesta tulevat biokaasutuslaitoksen rejektivedet.

Aikaisemmassa jätevedenpuhdistamon toimintaa koskevassa ympäristöluvassa typelle oli asetettu vähimmäistehovaatimus 70 prosenttia, pitoisuusraja-arvoa ei ollut asetettu. Nitrifikaatiovaatimusta ei ollut määrätty aikaisemmassa luvassa.

Eurajoki on ekologiselta luokitukseltaan tyydyttävä. Eurajoen veden laatu on luokiteltu osin tyydyttäväksi ja osin välttäväksi.

Asiakirjojen mukaan syksyllä 2012 on ilmennyt, että puhdistamolta on säännöllisesti johdettu suuri määrä käsittelemätöntä kunnan viemäriverkostosta johdettua jätevettä Eurajokeen hiekanerotuksen ylivuotona, jonka vuoksi todellista puhdistamon aiheuttamaa ravinnekuormitusta ja päästömääriä ei ole tiedetty. Ylivuoto on otettu huomioon velvoitetarkkailussa lokakuusta 2012 lähtien.

Hakemusasiakirjoista ilmenee, että puhdistamolla on käynnistetty toimenpiteet prosessin tehostamiseksi ja laadittu esisuunnitelma puhdistamon laajennuksen toteuttamiseksi. Puhdistamolaajennuksen yhteydessä muun muassa kuntalinjan ilmastustilavuutta ja kapasiteettia lisätään ja kuntalinjalle rakennetaan esidenitrifikaatio-osa, jossa on tarkoitus hyödyntää jätevesien sisäinen hiililähde typenpoistossa.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

JVP-Eura Oy on valituksessaan erityisesti vedonnut Satakierto Oy:n Hallavaaran jätekeskuksesta saapuvien jätevesien korkeaan typpipitoisuuteen biokaasulaitoksen käyttöönoton jälkeen sekä paperitehtaiden teollisuusjätevesien vaihtelevaan laatuun ja kuormitukseen.

Jätevedenpuhdistamon typpikuormitus on usein ylitetty selvästi. Lupahakemukseen liitettyjen vuosien 2009–2012 vesistötarkkailun tulosten mukaan jätevedenpuhdistamon vaikutus näkyy Eurajoen kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuuksien kasvuna. Luvansaaja on valituksenalaisessa päätöksessä velvoitettu esittämään selvitys vaihtoehtoisista jäteveden purkupaikoista, sillä Eurajoen on katsottu soveltuvan alhaisten virtaamien vuoksi huonosti JVP-Eura Oy:n kaltaisen puhdistamon jätevesien purkupaikaksi.

JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamon kapasiteetti ei ole ollut riittävä nykyisen kuormituksen käsittelyyn. Puhdistamolla on ryhdytty laajennustoimiin ja päätöksessä on asetettu määräys tarkennetun puhdistamosuunnitelman esittämisestä. Puhdistamoa laajennetaan ja saneerataan erityisesti typenpoiston osalta. Lupamääräysten mukaisesti laajennettavan puhdistamon tulee kapasiteetiltaan olla sellainen, että se täyttää myös tavanomaiset kuormitushuiput ja muutoinkin luvansaaja on velvoitettu puhdistamosuunnitelman yhteydessä selvittämään varoallaskapasiteetin rakentamista. Jätevedenpuhdistamon on osaltaan muutoinkin huolehdittava siitä, että puhdistamon kapasiteetti on riittävä kaikissa olosuhteissa ja että teollisuusjätevedet ja muut pilaavia aineita sisältävät jätevedet eivät vaikuta haitallisesti puhdistusprosessiin. Ympäristönsuojelulain 47 §:n mukaisesti teollisuuslaitoksen ympäristöluvassa määrätään tarvittaessa teollisuusjätevesien esikäsittelystä ympäristönsuojeluasetuksessa tarkemmin säädetyllä tavalla.

Edellä lausutun perusteella ja kun otetaan huomioon purkuvesistön tila, typen mahdollisimman tehokas poistaminen jätevedestä on tarpeen. Lupamääräyksen 4.a mukaiset typen poistotehovaatimukset on täytettävä puhdistamon laajennuksen käyttöönoton jälkeen, viimeistään 1.1.2016 lukien. Typpipäästöjen rajoittamiseksi ei ole pidettävä riittävänä sitä, että asetettava raja-arvo olisi valituksessa esitetyin tavoin valittavissa vaihtoehtoisesti joko pitoisuusraja-arvona tai reduktioon perustuvana, vaikka sinällään yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetussa direktiivissä ja vastaavassa valtioneuvoston asetuksessa on annettu raja-arvot pitoisuudelle tai poistoteholle. Lupamääräyksen raja-arvot ovat typen osalta vuosikeskiarvoja, joten asetettuja vaatimuksia ei voida pitää luvansaajalle kohtuuttomina. Kokonaistypen ja ammoniumtypen osalta asetettuja jäteveden käsittelyn vähimmäisvaatimuksia ei siten ole syytä lieventää valituksessa vaaditulla tavalla.

Hallinto-oikeus toteaa, että jos jätevedenpuhdistamolle johdettavien teollisuusjätevesien määrässä tapahtuu merkittäviä ja pysyviä muutoksia, tarvittaessa asia on käsiteltävissä ympäristönsuojelulain nojalla erikseen.

Bisfenoli-A:n pitoisuusraja-arvo

Luvansaaja on vaatinut, että lupamääräyksessä 4.a asetetun bisfenoli A:n pitoisuusraja-arvo 0,02 mg/l on poistettava.

JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamolle tulee Jujo Thermal Oy:n jätevesien mukana bisfenoli A -kemikaalia. Asiakirjojen mukaan puhdistamolta poistuvassa jätevedessä olevan bisfenoli A:n pitoisuutta on mitattu velvoitetarkkailun yhteydessä kesäkuusta 2011 lähtien. Vuosien 2011–2012 tulosten mukaan puhdistamolta poistuvassa jätevedessä on ollut bisfenoli A:ta 7–11 000 µg/l, keskiarvo on ollut 820 µg/l ja mediaani 430 µg/l. Näiden mittausten perusteella on laskennallisesti arvioitu bisfenoli A:n pitoisuus Eurajoessa. Asiakirjojen mukaan ajalla 1.1.2011–15.8.2012 kaikkien analyysien keskiarvo Eurajoessa on ollut 13 µg/l ja virtaamien suhteen painotettu keskiarvo 3,1 µg/l. Jätevedenpuhdistamo on poistanut bisfenoli A:ta jätevedestä melko hyvin, puhdistusteho on ollut pääasiallisesti noin 80–90 prosenttia, toisaalta puhdistusteho on ajoittain ollut varsin alhainen.

Bisfenoli A ei ole vesipuitedirektiivin (2000/60/EY), eikä vesipuitedirektiivin muuttamista koskeneen ympäristölaatudirektiivin (2013/39/EU) mukainen vaarallinen prioriteettiaine. Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006, vaarallisten aineiden asetus) on sen liitteessä 1 D määritelty kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet ympäristölaatunormeineen. Bisfenoli A ei kuulu myöskään vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 1 D määriteltyihin kansallisesti tunnistettuihin haitallisiin aineisiin.

Aluehallintoviraston päätöksessä mainitussa EU:n riskinarviointiraportissa vuodelta 2010 bisfenoli A:lle on esitetty arvioitu haitaton pitoisuus ympäristössä -arvo eli niin sanottu PNEC-arvo, joka on jokivedelle 1,6 µg/l.

Asian käsittelyssä aluehallintovirastossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue oli lausunnossaan muun muassa todennut, että bisfenoli A:n haitallisuudesta vesistössä on olemassa jonkin verran ristiriitaista tietoa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus oli viitannut Suomen ympäristökeskuksen aikaisemmin ehdottamaan korkeimmaksi haitattomaksi arvioituun pitoisuusarvoon (PNEC) 1 µg/l ja esittänyt tuon arvon asettamista tavoitteelliseksi raja-arvoksi. Lounais-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue oli lausunnossaan viitannut kansainväliseen vuonna 2010 julkaistuun asiantuntijaraporttiin bisfenoli A:n toksikologisista ja terveydellisistä vaikutuksista ja sen mukaan kemikaali ei ole välittömästi myrkyllistä tai genotoksista. Raportin mukaan aineen toteamiseksi syöpää aiheuttavaksi ei ole riittävästi tutkimustuloksia ja vaikutukset ihmisen lisääntymisterveyteen alhaisilla altistumisen tasoilla ovat huomattavan epävarmoja.

Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa muun muassa esittänyt, että tieteellisten julkaisujen perusteella bisfenoli A:n reduktio jätevedenpuhdistamolla on korkea, jos puhdistamo on mitoitettu oikein, varustettu jälkikäsittelyllä ja hygienisoinnilla. Tämän vuoksi laajennettava JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamo on suunniteltava myös bisfenoli A:n osalta riittävän tehokkaaksi. Lupamääräyksessä asetettu raja-arvo on pohjautunut EU:n riskinarviointiraportissa esitettyyn PNEC-arvoon jokivedessä 1,6 µg/l.

Aluehallintoviraston päätöksen antamisen jälkeen ympäristöministeriö on laatinut vaarallisten aineiden asetusta koskevan muutosehdotuksen (luonnos 16.12.2014), jonka tarkoituksena on panna täytäntöön ympäristönlaatudirektiivi (2013/39/EU) vesipolitiikan prioriteettiaineiden osalta. Tuossa asetusluonnoksessa on myös esitetty uudeksi kansalliseksi haitalliseksi aineeksi muun muassa bisfenoli A:ta ja sen ympäristölaatunormiksi sisämaan pintavesille vuoden pitoisuuskeskiarvona 1,5 µg/l. Kysymyksessä on ympäristöministeriössä edelleen valmisteilla oleva lainmuutosasia.

Edellä mainitun asetusluonnoksen valmistelu on osaltaan perustunut Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2014 laatimaan suunnitelmaan vaarallisten aineiden asetuksen 12 §:n nojalla, jonka mukaan Suomen ympäristökeskuksen on vähintään kuuden vuoden välein esitettävä mahdolliset muutostarpeet vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 D aineiden osalta.

Suomen ympäristökeskuksen suunnitelmassa on esitetty tietoja bisfenoli A:n ominaisuudesta. Suunnitelmassa on kuvattu tehtyä vesiympäristöön kohdistuvaa alustavaa kansallista riskinarviota, jossa on verrattu aineelle mallintamalla arvioitua pintaveden pitoisuutta haitattomaan pitoisuuteen. Vesipäästöt on arvioitu kvantitatiivisesti mallintamalla vain lämpöherkän paperin valmistukselle, koska se on bisfenoli A:n pääasiallinen käyttökohde Suomessa. Lämpöpaperin valmistuksesta aiheutuvien päästöjen vesiympäristöön on arvioitu olevan merkittäviä. Johtopäätöstä on tukenut ainoan suomalaisen lämpöpaperia valmistavan (eli Jujo Thermal Oy) laitoksen mitattu pitoisuustaso.

Suunnitelmassa on mallinnettu bisfenoli A:n käyttäytymistä jätevedenpuhdistamolla. Mallinnustulosten mukaan jätevedenpuhdistamolla aine pääosin hajoaa, päätyy jossain määrin pintavesiin, sitoutuu vähäisesti puhdistamolietteeseen, eikä se haihdu. Bisfenoli A:ta löytyy yleisesti yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetusta jätevedestä sekä kaatopaikan suotovedestä ja jossain määrin myös puhdistamolietteestä. Bisfenoli A:n pitoisuudet puhdistetussa jätevedessä ovat pääsääntöisesti olleet Suomessa tasolla 0,2–0,5 µg/l.

Suunnitelmassa on todettu, että myös kotitaloudet ovat Suomessa bisfenoli A:n päästölähteitä, mutta ainetta käyttävät teollisuuslaitokset aiheuttavat suuremman kuormituksen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille olettaen, että ainetta käyttävät teollisuuslaitokset ovat liittyneet yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle. Bisfenoli A:ta havaittiin Suomessa 14 vesistönäytteenottopaikalta, paikkoja oli yhteensä 19. Eurajoen ylä- ja alajuoksulla pitoisuudet ovat olleet korkeampia kuin arvioitu haitaton pitoisuustaso (PNEC sisävesi 1,5–1,6 µg/l).

Suomen ympäristökeskus on suunnitelmassaan esittänyt bisfenoli A:lle ympäristölaatunormeja siten kuin edellä mainitussa asetusluonnoksessa on esitetty. Esitetyt ympäristölaatunormit ovat perustuneet vesipuitedirektiivin yhteydessä saatuihin tietoihin EU:n riskinarviointiraporteista vuonna 2003 ja 2010. Esitetyt vaikutuksettomat pitoisuudet eivät huomioi aineen hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia, koska niiden kriteerejä ei ole pystytty vahvistamaan EU-tasolla. Hormonitoimintaan liittyviä vaikutuksia on havaittu ehdotettuja laatunormeja huomattavasti alhaisemmissa pitoisuuksissa.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Merkittävä määrä bisfenoli A:ta käytetään Suomessa lämpöherkän paperin valmistuksessa Jujo Thermal Oy:n laitoksessa, jonka laitoksen teollisuusjätevedet johdetaan käsiteltäväksi JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamolle ja edelleen Eurajokeen.

Bisfenoli A:n mahdollisista haittavaikutuksista tai haitattomuudesta vesistössä ei ole tällä hetkellä saatavissa yksiselitteistä luonnontieteellistä selvitystä. Aineella epäillään olevan hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia. Jokiveden kohonneesta bisfenoli A -pitoisuudesta aiheutuvien terveydellisten haittojen aiheutumisen todennäköisyys on asian käsittelyssä aluehallintovirastossa saatujen selvitysten perusteella katsottu olevan alhainen. Kemikaalin mahdollinen asettaminen kansallisesti tunnistetuksi haitalliseksi aineeksi ympäristölaatunormeineen on lainsäädännöllisesti valmisteluvaiheessa. Edellä mainitussa asetusluonnoksessa esitetyt arvot eivät ole siten asiassa oikeudellisesti merkityksellisiä.

Suomen ympäristökeskuksen suunnitelmassaan esittämät tiedot bisfenoli A:ta koskevasta riskiarvioinnista, jotka osaltaan perustuvat Euroopan unionin riskinarviointiraportteihin, osoittavat aineen merkityksellisyyden vesipäästöissä nimenomaan lämpöherkän paperin valmistuksessa. Euroopan unionin riskinarviointiraportissa esitettyä arvioitua haitatonta pitoisuustasoa jokivedessä voidaan pitää suuntaa antavana arvona kemikaalin riskejä ja ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Eurajoessa on todettu olevan korkeampia bisfenoli A:n pitoisuuksia kuin arvioitu haitaton pitoisuustaso, vaikka asiassa ilmenee että bisfenoli A:n pitoisuustaso oli jo laskenut teollisuuslaitoksella tehtyjen toimenpiteiden seurauksena.

Edellä lausutut seikat huomioon ottaen bisfenoli A:n on katsottava olevan riskitekijä Eurajoen ekosysteemille ja kalastolle. Eurajoen vesi on lisäksi Rauman kaupungin raakaveden oton lähde. JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamolla käsitellään Suomessa ainoan bisfenoli A:ta käyttävän teollisuuslaitoksen jätevedet. Kemikaalin haitallisuudesta saatavilla olevat tiedot ovat epävarmoja. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että bisfenoli A:lle on ollut tarpeen määrätä päästöraja-arvo ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan ja ympäristönsuojelulain 4 §:ssä säädetyn varovaisuusperiaatteen nojalla siten kuin aluehallintovirasto on määrännyt.

Hallinto-oikeus on kuitenkin muuttanut lupamääräyksessä 4.a asetetun bisfenoli A:n raja-arvon tässä vaiheessa tavoitteelliseksi ottaen huomioon, että jätevedenpuhdistamon laajennus on ollut lupahakemusvaiheessa suunnitteilla ja Jujo Thermal Oy:lle on sille 3.4.2013 annetussa lupapäätöksessä asetettu velvoite tietyn ajan kuluessa tuon päätöksen lainvoimaistumisesta selvittää aineen esiintymistä prosessivesijakeissa ja esittää toimenpiteet kuormituksen vähentämiseksi.

JVP-Eura Oy:n valituksenalaisessa lupapäätöksessä asetettu velvoite lupamääräysten tarkistamishakemuksen vireille panemisesta 31.12.2020 mennessä ei ole enää voimassa, sillä ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetulla 1.5.2015 voimaan tulleella lailla (423/2015) on kumottu ympäristönsuojelulain (527/2014) 71 § koskien määräystä lupamääräysten tarkistamiseksi. Ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun lain siirtymäsäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamisvelvoite raukeaa. Kuitenkin siirtymäsäännöksen mukaan valvontaviranomaisen on arvioitava tällaisen luvan ympäristönsuojelulain (527/2014) 89 §:n mukainen muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Arvioidessaan luvan muuttamistarvetta valvontaviranomainen voi viimeistään tuolloin arvioida myös bisfenoli A:ta ja vastaavia kemikaaleja koskevien lupamääräysten muuttamistarvetta.

Hygienisointivaatimus

Luvansaaja on vaatinut, että lupamääräyksessä 4.a asetettu jätevesien hygienisointivaatimus on poistettava.

Asiakirjoista ilmenee, että vesistön velvoitetarkkailun sekä ympäristöhallinnon oman Eurajoen yleisen vedenlaadun tarkkailun tulosten mukaan jätevedenpuhdistamon alapuolella on ollut runsaasti bakteereita pitkällä ajanjaksolla. Korkea bakteeripitoisuus on ollut usein toistuvaa. Vesistössä jäteveden bakteerit aiheuttavat terveysriskin ja rajoittavat vesistön vedenkäyttöä.

Asiakirjojen mukaan Eurajoen bakteeripitoisuudet ovat varsin usein ylittäneet ainakin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (177/2008) annetut toimenpiderajat pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (134/2006) annetut kasteluvettä koskevat rajat alkutuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista.

Edellä lausutun perusteella ja kun otetaan huomioon Eurajoen käyttö raakavesilähteenä sekä Eurajoen veden laaja kastelukäyttö ja virkistyskäyttö, ja toisaalta se että lupamääräyksessä asetetut hygieenistä laatua koskevat raja-arvot on tullut saavuttaa siirtymäajan jälkeen, määräystä Eurajokeen johdettavien jätevesien hygienisoinnista ei ole syytä kumota.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Kirsi Stark, joka on myös esitellyt asian, Mauri Kerätär ja Merja Manninen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

JVP-Eura Oy on valituksessaan vaatinut, että aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä 2 ja 4a sekä luvan voimassaoloa ja lupamääräysten tarkistamista koskevaa kohtaa muutetaan.

Lupamääräyksen 2 tulisi yhtiön vaatimusten mukaan kuulua seuraavasti:

"2. Jätevedet on käsiteltävä biologis-kemiallisesti nykyisellä puhdistamolla vähintään hakemuksessa esitettyä vastaavalla tavalla ja puhdistamon laajennuksen ja tehostuksen jälkeen vähintään esisuunnitelmassa esitettyä vastaavalla tavalla jäteveden jälkikäsittelyn [poistettu tekstiä] käsittävässä puhdistamossa. Jätevesien esikäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota kunta- ja teollisuuslinjan jätevesien tehokkaaseen esikäsittelyyn ennen jätevesijakeiden yhdistymistä puhdistamolla.

Luvan saajan on huolehdittava siitä, että puhdistamon kapasiteetti on kaikissa oloissa riittävä. [poistettu tekstiä]"

Lupamääräyksestä 4a tulee poistaa typen vähimmäistehoa koskeva vaatimus, tai toissijaisesti muuttaa se arvoon 70 prosenttia sekä poistaa tai korottaa bisfenoli-A:n enimmäispitoisuuden tavoitearvo. Lisäksi hygienisointia koskevat lupamääräyksen 4a kappaleet tulee muuttaa siten, ettei jatkuvaa hygienisointia edellytetä ja että kolmen kuukauden keskiarvona laskettava käsittelytulosvaatimus poistetaan tai muutetaan. Lupamääräyksessä 4a asetettujen aikamääreiden osalta valituksessa pyydetään huomioimaan asian käsittelyssä kulunut aika.

Lisäksi yhtiö on vaatinut, että aluehallintoviraston päätöksessä asetettu velvoite luvan voimassaolosta ja lupamääräysten tarkistamisesta muutetaan selvyyden vuoksi siten, että luvan tarkistamisen yhteydessä edellytetyt selvitysvaatimukset kumotaan.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 43 §:n ja koko ympäristönsuojelulain perusperiaatteena on toiminnan päästöjen hallinta ja tarvittavien lupamääräysten antaminen päästöjen rajoittamiseksi. Puhdistamolle tulevan kuormituksen rajoittaminen ei mainitun pykälän mukaan ole lupamääräyksillä mahdollista. Kuormituksen rajoittaminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa jätevedenpuhdistamon ja sitä kuormittavien kolmansien osapuolien yhteinen ympäristövaikutus on suurempi kuin ilman kuormitusrajoitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta antaa lupamääräyksiä tuotantomäärästä, ravinnosta tai energiasta muussa kuin teollisessa toiminnassa. Momentin ei voida katsoa mahdollistavan jätevedenpuhdistamon toiminnan rajoittamista tulokuormitusta rajoittamalla.

Valtioneuvoston yhdyskuntajätevesistä antaman asetuksen 4 §:n mukaan typpeä on poistettava silloin, kun typpikuorman vähentämisellä voidaan parantaa vesien tilaa. Puhdistamolle tulee alueen teollisuudesta johtuen hyvin erilaisia vesiä. Jujo Thermal Oy:n, HK Ruokatalo Oy:n ja Satakierto Oy:n jätekeskuksen jätevedet ja niiden pitoisuuksissa ja määrissä tapahtuvat muutokset vaikuttavat merkittävästi JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamon toimintaan. Viime aikoina typpikuormituksesta noin 40 prosenttia on peräisin Satakierto Oy:n biokaasulaitokselta. Riippuen Satakierto Oy:n ja paperitehtaan (Jujo Thermal Oy) saapuvasta jätevedestä sekä näiden välisestä suhteesta, on typenpoiston vaatimuksiin pääseminen teknisesti erittäin vaikeaa. HK Ruokatalo Oy:n jätevesien lakkaaminen voi osaltaan vaikeuttaa typen poiston tehokkuutta ravinnesuhteiden muuttuessa. Puhdistamolle tulevan veden typpipitoisuuden ollessa 20–25 mg/l johtaisi asetettu 75 prosenttia typenpoistovaatimus jäännöspitoisuuteen 5,0–6,25 mg/l, jota voidaan pitää erittäin matalana. Poistotehon saavuttaminen on tällöin erittäin vaikeaa, erityisesti jos saapuvassa jätevedessä on biohajoamatonta typpeä 1–2 mg/l.

Vastaavasti jos paperitehtaan jätevesimäärä on pieni, typpipitoisuus saapuvassa jätevedessä on suuri, jopa 100 mg/l. Tällöin asetettuun enimmäispitoisuuteen 15 mg/l pääseminen johtaisi 85 prosentin reduktiovaatimukseen. Tämä olisi poistotehovaatimuksena kohtuuton edellä mainitun yhdyskuntajätevesistä annetun asetuksen tavoitteetkin huomioiden. Liian tiukka reduktio- tai pitoisuusvaatimus on kohtuuton, mikäli tulokuorma muuttuu pysyvästi teollisuuden rakenteen muuttuessa tai tilapäisesti esimerkiksi paperitehtaan seisokin vuoksi.

Vuonna 2018 HK Ruokatalo Oy:n toiminta päättyy ja jäteveden typestä suuri osa on peräisin Satakierto Oy:n ja kunnallisesta jätevedestä. Näiden osuus virtaamasta on tällöin vain 33 prosenttia. Näin ollen puhdistamolle tulevan jäteveden typpipitoisuus voi olla ajoittain hyvinkin alhainen, jolloin typen reduktiota on vaikea saavuttaa. Kuten massa- ja paperiteollisuuden BAT-asiakirjoissa todetaan, paperitehtaan jätevedet sisältävät hyvin niukasti ravinteita kuten typpeä. Tyypillisesti paperitehtaan jätevesiin joudutaan lisäämään typpiravinteita biologisen puhdistamon toiminnan varmistamiseksi. Samaan aikaan suurin osa jäteveden orgaanisen aineen kuormituksesta tulee paperitehtaan jätevesien mukana, joten COD-puhdistustehon takaamiseksi jätevesien riittävä ravinnepitoisuus tulee varmistaa. Muutoin on riski, että COD-pitoisuus- ja reduktiotavoitteita ei saavuteta.

Hallinto-oikeus ei ole riittävästi huomioinut jätevedenpuhdistamon typenpoistoa koskevia edellä mainittuja poikkeuksellisia olosuhteita. Jätevedenpuhdistamolle saapuvien jätevesien voimakkaan vaihtelun lisäksi on huomioitava, asetuksen 888/2006 4 § huomioon ottaen, että typen osalta 45 prosenttia kuormituksesta tulee maa- ja metsätaloudesta ja 12 prosenttia haja-asutuksesta. Luonnonhuuhtouman osuus kuormituksesta on typen osalta 20 prosenttia. Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukainen toiminnan luonne ja lain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettu lupamääräysten tarpeellisuus huomioon ottaen on lupamääräys muutettava typenpoiston osalta siten, että määräyksestä on poistettava vähimmäistehoa koskeva vaatimus. Sekä enimmäispitoisuusvaatimuksen että vähimmäistehoa koskevan vaatimuksen asettaminen samanaikaisesti ei ole perusteltua, eikä vähimmäistehon asettaminen asetuksessa asetettua arvoa suuremmaksi ole perusteltua.

Edellä esitetyn perusteella kokonaistyppikuorman vähentämisellä ei tässä tapauksessa voida valtioneuvoston asetuksen 888/2006 4 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin parantaa vesien tilaa huomioiden erityisesti korkea typpikuormitus muista lähteistä. Mikäli typenpoistolle asetetaan sitova raja-arvo, on vähimmäistehoa koskeva vaatimus poistettava tai vähintään asetettava edellä mainitun asetuksen mukaiseen arvoon 70 prosenttia.

Hallinto-oikeus muutti bisfenoli-A:n enimmäispitoisuuden sitovasta lupamääräyksestä tavoitearvoksi, mikä on oikeasuuntainen muutos. Bisfenoli-A:ta tulee puhdistamolle Jujo Thermal Oy:n jätevesien mukana. Bisfenoli-A:n reduktio on puhdistamolla korkea, mutta asetettuun tavoitearvoon ei ole mahdollista päästä puhdistamon toimintaa kehittämällä. Bisfenoli-A:n pitoisuus esiselkeytetyssä vedessä on ollut vuosikeskiarvona vuonna 2014 2,4 mg/l ja käsitellyssä vedessä 0,5 mg/l. Vuonna 2015 bisfenoli-A:n pitoisuus vuosikeskiarvona esiselkeytyksen jälkeen oli 2,2 mg/l ja puhdistuksen jälkeen 0,05 mg/l. Bisfenoli-A:n reduktio jätevedenpuhdistamolla on esimerkiksi vuonna 2015 (28.10.2015 asti) ollut keskimäärin 96 prosenttia.

JVP-Eura Oy:n ympäristöluvassa ei tulisi edes tavoitearvona asettaa sellaista lupamääräystä, jonka noudattaminen riippuu toisen yhtiön jätevedenpuhdistamolle toimittamasta jätevedestä. JVP-Eura Oy:n mahdollisuutena on toteuttaa mahdollisimman hyvin toimiva reduktio, mutta asetettuun enimmäispitoisuuteen pääsemistä ei tulisi asettaa vaatimuksena tai tavoitteena jätevedenpuhdistamon ympäristöluvassa. Bisfenoli-A ei ole valtioneuvoston asetuksen 1022/2006 tarkoittama vesiympäristölle vaarallinen tai haitallinen aine, eikä sille ole asetettu päästökieltoa pintavesiin.

Toissijaisesti asetettu tavoitearvo tulisi korottaa vähintään arvoon 0,050 mg/l. Tarkkailumittausten bisfenoli-A:n pitoisuuden ja Eurajoen virtaamatietojen mukaan laskettu bisfenoli-A-pitoisuuden keskiarvo Eurajoessa on ollut vuoden 2015 aikana 0,0007 mg/l. Bisfenoli-A:n PNEC-arvo makeassa vedessä on 0,0016 mg/l. Näihin tietoihin perustuen tavoitearvoon 0,050 mg/l pääseminen tarkoittaa Eurajoen bisfenoli-A -pitoisuutta alle 0,0016 mg/l. PNEC-arvo sisältää 10-kertaisen varmuuskertoimen tutkimustuloksissa pääteltyyn haitattomaan pitoisuuteen nähden. Laskennassa on käytetty Eurajoen virtaamaa joen yläjuoksulla. Joen alajuoksulla virtaama-arvot ovat huomattavasti suuremmat.

Jatkuvan kesäaikaisen hygienisoinnin ylläpitäminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia hygienisoinnissa käytettävien kemikaalien vuoksi. Eurajoen hygieenisen tilan parantaminen on kaikkien osapuolten tavoitteena, mutta lupamääräykset on asetettava siten, että ne ovat oikeassa suhteessa saavutettavaan hyötyyn nähden. Käsitellyn jäteveden mitatut bakteeripitoisuudet ovat ilman hygienisointiakin usein alittaneet käytetyn analyysirajan, eikä tällöin voida pitää jatkuvaa hygienisointivaatimusta tarpeellisena. Puhdistamolla ylläpidetään valmiutta hygienisointiin.

Asetettu hygienisointivaatimus on lisäksi hallinto-oikeuden päätöksen mukaisessa muodossa kohtuuton. Käsittelemättömässä jätevedessä bakteeripitoisuudet voivat olla useita satoja tuhansia tai miljoonia (pmy/100 ml). Tehokkaallakin prosentuaalisella hygienisoinnilla asetettuihin luparajoihin pääseminen johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin puhdistamolla ja voisi tästä huolimatta olla mahdoton saavuttaa. Jos saapuvan veden bakteeripitoisuus olisi esimerkiksi 2 miljoonaa pmy/100 ml, johtaisi 99 prosentin hygienisointiteho edelleen luparajan ylitykseen ja siten kohtuuttomaan vaatimukseen hygienisoinnin toiminnasta. Erityisesti keskiarvon osalta kolmen kuukauden keskiarvona laskettaessa yksikin korkeampi näyte nostaisi koko keskiarvon luparajan yli. Jäteveden bakteeripitoisuus on luonteeltaan logaritminen suure, jolloin tulosten aritmeettinen keskiarvo ylikorostaa korkeita pitoisuuksia. Suositeltavampaa on käyttää biologista kasvua kuvaavalle suureelle paremmin sopivaa geometrista keskiarvoa. Mikäli pesäkeluvuille halutaan asettaa raja-arvo kolmen kuukauden keskiarvona, tulee laskentaperusteena käyttää geometrista keskiarvoa aritmeettisen keskiarvon sijaan.

Paras ja kustannustehokkain tapa taata jäteveden hygieenisyys on kokonaisuudessaan hyvin hoidettu ja toimiva puhdistamo, ja hygienisointia tulee käyttää sen tukena tilanteessa, jossa purkuveden hygieenisyyttä pidetään valvonnan perusteella epävarmana. Laitoksella on käytössä kemiallinen hygienisointi. Jatkuva, ilman hygienisoinnin tarvetta tehtävä kemikaalien lisääminen ei edesauta vesistön kemiallisen tilan parantamista, eikä ole siksi tarpeen. Hygienisointikemikaalin annostusta nostetaan perustasosta, jos laitoksen toiminta on heikentynyt. Samoin annostusta tulee voida laskea jopa nollaan, jos laitos toimii hyvin ja sen pitkäaikaisessa seurannassa jätevesi on todettu hygieeniseksi.

Lupamääräys tulisi muuttaa siten, että puhdistamolla on pyrittävä vesistöön johdettavan jäteveden hyvään hygieeniseen tilaan. Hygienisointi tulisi olla käytössä tarvittaessa. Toissijaisesti hygienisointivaatimus tulisi asettaa siten, että kolmen kuukauden keskiarvoa lasketaan geometrisenä keskiarvona aritmeettisen keskiarvon sijaan.

Hallinto-oikeuden päätöksessään tekemä asianmukainen huomautus lupamääräysten tarkistamisen kumoamisesta jättää epäselväksi velvoitteen aluehallintoviraston edellyttämistä selvityksistä. Selvyyden vuoksi ja Vaasan hallinto-oikeuden muutettua lupamääräystä vaaditaan luvan tarkistamisen yhteydessä edellytettyjen selvitysvaatimusten kumoamista. Aluehallintovirasto on lisäksi päätöksessään edellyttänyt selvitystä, jota ei ympäristönsuojelulain perusteella tulisi jätevedenpuhdistamolta edellyttää (selvitys parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta toiminnassa).

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Laitoksen tulokuormitus on lupaa myönnettäessä ollut huomattavasti suurempaa kuin laitoksen mitoitusarvot. Hakija on jo tuolloin halunnut lisätä tulokuormitusta tilanteessa, jossa merkittävä osa jätevedestä on säännöllisesti johdettu käsittelemättömänä ohituksena Eurajokeen. Lupamääräys 2 on hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa edelleen ajankohtainen. Puhdistamon tulee päästötarkkailun perusteella toimia lupaehtojen mukaisesti, jotta lisäkuormitusta voidaan sallia.

Koskien bisfenoli-A:ta (BPA) päästön vähentämistoimia on tässä poikkeuksellisessa tapauksessa täytynyt tehdä sekä tuotantolaitoksella että jätevedenpuhdistamolla. Jätevedenpuhdistamon mitoituksessa ja erityisesti esikäsittelyssä tulee ottaa huomioon tulokuormituksen poikkeuksellisuus siten, että tavanomaisesta kuormitusvaihtelusta suoriudutaan ilman, että haitallisten aineiden pitoisuudet vastaanottavassa vesistössä ylittävät luvassa mainittuja pitoisuuksia. Vesistössä havaittujen BPA:n pitoisuuksien osalta tapaus on aivan poikkeuksellinen, sillä tiedossa ei ole toista tapausta, jossa vastaavia pitoisuuksia olisi esitetty Euroopassa tai muuallakaan. Toisaalta liukoinen BPA on tieteellisten tutkimusten perusteella biologisella jätevedenpuhdistamolla suhteellisen helposti hajoava, kunhan laitoksen mitoitus on tehty oikein.

Sen sijaan vesistössä yhdisteen hajoavuudesta on ristiriitaisempia näkemyksiä riippuen vesistön laadusta. Eurajoen BPA:n pitoisuuksien ja siten Eurajoen hyödyntämisen kannalta biohajoavuudella joessa ei ole suurta merkitystä, sillä ennen merkittävää joessa tapahtuvaa biohajoamista yhdiste on jo meressä. PNEC-arvon määrittämisessä käytettävä kerroin (10) perustuu (eko)toksikologisiin tieteellisiin periaatteisiin, eikä tätä tule täten käyttää perusteena lupa-arvojen muuttamiseen.

Koska hygienisointia koskevan määräys on annettu jokiveden laadun ja joen virkistyskäytön varmistamiseksi, ei geometrinen keskiarvo ole tarkoitukseen soveltuva.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Puhdistamolla on nykytilanteessa hygienisointi, mutta ennen sen käyttöönottoa Eurajoki oli puhdistamon alapuolella usein terveydensuojeluviranomaisen asettamassa käyttökiellossa liian korkeiden bakteeriarvojen vuoksi. Joen hygieeniseen laatuun vaikuttavat muutkin kuormittajat, mutta on kiistattomasti osoitettu, että puhdistamon häiriötilanteiden ja ohijuoksutusten aikana ongelmat jokivedessä ovat olleet suurimmillaan.

Puhdistusprosessi asianmukaisesti toimiessaan poistaa bakteereja niin tehokkaasti, että riittävän alhainen bakteeripitoisuus saavutetaan usein ilman hygienisointiakin. Kuitenkin jo vähäinenkin häiriö tai ohitus voi heikentää tulosta tältä osin merkittävästi. Näin ollen laitoksella tulee ehdottomasti olla valmius käynnistää tehokas hygienisointi nopealla aikataululla. Riittävän nopea käynnistys on mahdollista vain siinä tapauksessa, että laitos on toiminnassa.

ELY-keskus ei tule kuitenkaan valvomaan hygienisoinnin tasoa, vaan lopputulosta, eikä näin ollen tule asettamaan vaatimuksia esimerkiksi käytettävien kemikaalien määrälle. Toiminnanharjoittaja voi oman harkintansa mukaan valita hygienisointitason, jolla luvan edellyttämä veden laatutaso saavutetaan.

Hygienisointia koskevaa päätöstä ei tule tässä vaiheessa muuttaa. Nykytilanteessa ei ole luotettavaa näyttöä siitä, että ilman käsittelyä varmuudella saavutetaan vesistön käytön kannalta riittävä hygieniataso.

Puhdistamolla on ollut vaikeuksia täyttää lupavaatimukset suurilla tulokuormilla. Toiminta ei ole näin ollen täyttänyt lupavaatimusta, jonka mukaan laitoksen kapasiteetin on oltava kaikissa tilanteissa riittävä. Laitosta on saneerattu, mutta jo vuosia sitten puhdistamon kriittiseksi yksiköksi tunnistettua väliselkeytystä ei ole tällä vuosikymmenellä laajennettu. Näin ollen on perusteltua määrätä luvassa yksityiskohtaisesti kapasiteetin riittävyyden varmistamisesta ennen lisäkuorman johtamista.

JVP-Eura Oy perustelee typenpoistoa koskevaa lievennysvaatimusta mm. vesimäärien ja kuormituksen vaihteluilla. Typpeä koskevat vaatimukset on kuitenkin saavutettava vuosikeskiarvona, joten kaikilla yksittäisillä tarkkailukerroilla vaatimuksen ei tarvitse täyttyä. Laitosta on jo saneerattu erityisesti typenpoiston tehostamiseksi ja vuonna 2015 yksittäisten tarkkailukertojen reduktio on ollut useita kertoja 90 prosentin luokkaa. Reduktivaatimus 75 prosentin on tosin tavallista tiukempi, sillä se on isoilla laitoksilla yleensä 70 prosenttia. JVP-Eura Oy:n puhdistamolle tulevat vedet ovat jonkin verran normaalia asumajätevettä typpi­pitoisempia Hallavaaran jätevesistä johtuen, joten reduktiovaatimuksen saavuttamiseen on paremmat edellytykset kuin tavanomaisella asuma­jätevesien puhdistamolla.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen ohjeellinen vaatimus BPA:ta koskien vastaa ELY-keskuksen alkuperäistä kannanottoa. Aine on suurina pitoisuuksina ympäristölle vaarallinen, joten sen pääsyä vesistöön tulee rajoittaa ja pitoisuuksia tarkkailla. Ohjeellisen arvon määrääminen soveltuu nykytilanteeseen hyvin ja hallinto-oikeuden määräämiä raja-arvoja voidaan pitää suuruusluokaltaan oikeina.

A ja B ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Pyhäjärviseudun Perhokalastajat ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on esittänyt valituksen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

C ja D ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että ympäristölupien ehtoja ei tule lieventää.

Laukolan-Mäkelän-Rahvolan kyläyhdistys on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on esittänyt valituksen hylkäämistä.

E ja F ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

G on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry, Ala-Satakunnan Ympäristöseura ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Rauman seutu ry ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että kaikki valituksessa esitetyt vaatimukset tulee aiheettomina hylätä.

H ja I ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

J ja K ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

L on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

M on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

N on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

O on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

P ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että lupamääräyksiä ei ole syytä muuttaa. Tulee ottaa huomioon, että JVP-Eura Oy ei ole Eurajoen ainoa kuormittaja, vaan sinne johdetaan jätevesiä myös Säkylän suunnasta.

Q on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on viitannut aikaisempiin vastineisiinsa.

Suiston yhteisalueen osakaskunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valitus tulisi kokonaan perusteettomana hylätä.

R ja S ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he katsovat, että hallinto-oikeuden päätökseen ei tule tehdä lievennyksiä.

Munakarin yhteisalueen osakaskunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valitus tulisi kokonaan perusteettomana hylätä.

Raumanmeren kalastusalue on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Rauman Seudun Kalastajain Seura ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa yhdistys on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

T ja U ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

V on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

W on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

X on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Y on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän katsonut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa.

Z ja Å ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat vaatineet valituksen hylkäämistä.

Ä on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että Eurajoen vesistölle ja jokivarren asukkaille tulee turvata lain edellyttämät oikeudet.

Ö ja AA ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole tullut esiin mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

AB ja AC ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että ympäristölupapäätöksessä asetettuja määräyksiä ei tule lieventää.

Panelian kalastuskunta ja Laihiankylän kalastuskunta ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valituksessa esitetyt vaatimukset tulee hylätä.

AD on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on viitannut asiassa aiemmin esittämäänsä.

Eurajoen-Lapijoen kalastusalue on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on vaatinut, että puhdistamon kapasiteetin on oltava kaikissa olosuhteissa riittävä.

Kiukaisten rantakalastajat ry:lle, Eurajoen Yrittäjät ry:lle, Huhdan, Irjanteen ja Mullilan vesialueiden osakaskunnille, MTK-Eura ry:lle sekä yhteensä 23 yksityiselle asianosaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen lausunnon johdosta.

JVP-Eura Oy on antanut lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 3.11.2015 nro 15/0296/2 Jujo Thermal Oy:n ympäristölupaa koskeneessa asiassa (dnro 01074/13/5101).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan ympäristöluvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) on kumottu 1.9.2014 voimaan tulleella uudella ympäristönsuojelulailla (527/2014). Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella uuden ympäristönsuojelulain muutoksella (423/2015). Mainitun lainmuutoksen voimaantulosäännöksen mukaan myös ennen tuon lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamista koskeva velvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on kuitenkin säännöllisessä valvonnassa arvioitava uuden lain 89 §:n (423/2015) mukainen tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle.

Ympäristönsuojelulain 29 §:n (423/2015) 1 momentin mukaan ympäristöluvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun toiminnan olennaiseen muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa.

Ympäristönsuojelulain 89 §:n (423/2015) 1 momentin mukaan toiminnanharjoittaja voi hakea ympäristöluvan muuttamista. Luvan muuttamista koskevaan toiminnanharjoittajan hakemukseen sovelletaan, mitä 39 §:ssä säädetään lupahakemuksesta. Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on lisäksi valvontaviranomaisen, asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen tai haitankärsijän taikka 186 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön aloitteesta muutettava lupaa, jos momentin kohdissa 1–5 säädetyt edellytykset täyttyvät.

Yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) 4 §:n 2 momentin mukaan typenpoiston tarve jätevesistä on selvitettävä ympäristölupahakemuksessa ja ratkaistava ympäristöluvassa. Typpeä on poistettava silloin, kun typpikuorman vähentämisellä voidaan parantaa vesien tilaa. Typenpoistovaatimusten on täytettävä liitteen taulukon 2 ehdot. Pykälän 3 momentin mukaan liitteen taulukoissa 1 ja 2 esitettyjä vaatimuksia tiukempia vaatimuksia sovelletaan, jos ympäristönsuojelulaki tai sen nojalla annetut säädökset niin edellyttävät. Asetuksen liitteen taulukon 2 mukaan pitoisuuden ja poistotehon vaatimukset voivat olla vaihtoehtoisia. Taulukon mukainen kokonaistypen pitoisuus asukasvastineluvultaan 10 000–100 000 puhdistamolla on 15 mg/l ja poistoteho vähintään 70 prosenttia.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Yleistä kysymyksenasettelusta korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tässä asiassa on kysymys vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla myönnetyn toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisesta ja ympäristöluvan myöntämisestä jätevedenpuhdistamon laajennukselle. Aluehallintoviraston päätös on annettu ennen uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa. Luvan myöntämisen edellytysten ja lupamääräysten osalta sovellettaviksi tulevat siten ympäristönsuojelulain (86/2000) säännökset.

Lupahakemuksen mukaan jätevedenpuhdistamolla käsitellään Euran kunnan viemäriverkostoon johdettavat yhdyskuntajätevedet sekä Jujo Thermal Oy:n, Ahlstrom Tampere Oy:n ja HK Ruokatalo Oy:n teollisuusjätevedet. Puhdistamo on osin kaksilinjainen. Teollisuuslinjalla käsitellään paperiteollisuuden teollisuusjätevedet. Kuntalinjan merkittävät kuormittajat ovat asutuksen lisäksi HK Ruokatalo Oy ja Hallavaaran jätekeskus, ja siellä Satakierto Oy:n biokaasulaitos.

Lupapäätöksen antamisen jälkeen Ahlstrom Tampere Oy:n paperitehtaan toiminta on päättynyt, minkä lisäksi valituksessa on kuvattu myös muita jo tapahtuneita tai tiedossa olevia, tulevaisuudessa tapahtuvia muutoksia jätevedenpuhdistamolle tulevassa kuormituksessa. Näiden muutosten huomioon ottaminen ympäristöluvan lupamääräyksissä tapahtuu tarvittaessa siten, että toiminnanharjoittaja hakee ympäristöluvan muuttamista. Luvan muuttamiseen ja toiminnan muutosten mahdolliseen luvanvaraisuuteen sovelletaan uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) säännöksiä. Korkein hallinto-oikeus ei ole ensi asteena toimivaltainen käsittelemään sellaisia lupamääräysten muutoksia, joiden perusteena ovat toiminnassa lupapäätöksen antamisen jälkeen tapahtuneet muutokset.

Puhdistamon kuormitusta lisäävät toimenpiteet

Hallinto-oikeus on JVP-Eura Oy:n valituksesta muuttanut lupamääräyksen 2 toisen kappaleen jälkimmäisen lauseen kuulumaan siten, että puhdistamon kuormitusta lisäävät toimenpiteet saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun jätevedenpuhdistamon laajennus ja tehostus on toteutettu ja puhdistamon toimivuus lupamääräysten mukaisesti on todettu päästötarkkailututkimusten perusteella. JVP-Eura Oy on valituksessaan vaatinut kyseisen lauseen poistamista lupamääräyksestä 2.

JVP-Eura Oy:llä on ollut Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 27.12.2002 myöntämä ympäristölupa, jossa edellytetystä lupamääräysten tarkistamisesta nyt on osin ollut kysymys. Puhdistamon laajennuksen ja jätevesien käsittelykapasiteetin lisäämisen osalta kysymys on kuitenkin ollut ympäristöluvan muuttamisesta. Tästä johtuen myös jätevesien käsittelyä koskevat lupamääräykset 4a ja 4b on asetettu luvassa erikseen koskien laajennetun puhdistamon käyttöönottoa edeltävää aikaa ja käyttöönoton jälkeistä aikaa. Siltä osin kuin kysymys on ympäristöluvan muuttamista edellyttävästä toiminnan laajennuksesta ja siihen liittyvistä kuormitusta lisäävistä toimenpiteistä ympäristöluvassa on voitu myös asettaa määräys siitä, milloin nämä kuormitusta lisäävät toimenpiteet voidaan toteuttaa. Tällainen määräys on ollut tässä tapauksessa tarpeen erityisesti sen vuoksi, että puhdistamon toiminta ei kaikilta osin ole ennen ympäristöluvan muuttamista koskevan hakemuksen tekemistä vastannut voimassa olleen ympäristöluvan ehtoja.

Jätevesien käsittelyä koskevat lupamääräykset ja typenpoistoa koskevat vaatimukset

Jätevedenpuhdistamossa käsitellyt jätevedet johdetaan purkuputkella Eurajokeen puhdistamon kohdalla. Valituksenalaisessa päätöksessä luvansaaja on määrätty 31.12.2014 mennessä toimittamaan aluehallintovirastolle selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista sekä hakemus ympäristöluvan muuttamiseksi purkupaikan osalta.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä. Kauttuankoskessa sijaitsee säännöstelypato, jolla säädellään Pyhäjärven veden korkeutta. Lisäksi Eurajoen koskissa toimii neljä vesivoimalaitosta. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Pyhäjärven veden laatu kuuluu luokkaan hyvä. Eurajoen yläosa on tyypiltään keskisuuri savimaiden joki ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Eurajoen alaosa kuuluu suuriin savimaiden jokiin ja sen ekologinen tila on tyydyttävä.

Osana vesienhoitosuunnitelman valmistelua on laadittu Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016–2021. Toimenpideohjelmassa todetaan yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien aiheuttaman kuormituksen osalta muun ohella, että Eurajoki soveltuu huonosti jätevesien purkuvesistöksi. Vuonna 2013 on laadittu selvitys Säkylän ja Euran jätevesien johtamisesta alueen ulkopuolelle. Hankkeen on arvioitu toteutuvan aikaisintaan 2030-luvulla.

Eurajoen virtaamat vaihtelevat merkittävästi erityisesti sääolosuhteiden ja Pyhäjärven säännöstelyn seurauksena. Virtaamien vaihtelulla on vaikutusta myös Eurajoen laatuun ja eri päästölähteiden osuuteen Eurajokeen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta. Runsasvirtaamaisina aikoina hajakuormituksen merkitys veden laatuun korostuu, mutta huonoimmillaan veden laatu on vähävirtaamaisina jaksoina. Typpi on fosforin ohella merkittävä Eurajokea rehevöittävä tekijä, ja vuoden aikana tilanne vesistössä voi vaihdella sen suhteen, kumpi on minimiravinteena. Molempien ravinteiden tehokas poisto jätevesistä on tarpeen.

Eurajoki on lyhyt, ja Pyhäjärven alapuolella ei ole muita järviä, joihin ravinteita voisi pidättyä. Suurin osa jokeen ihmisen toiminnan tuloksesta joutuneista ravinteista kulkeutuu Selkämerelle. Selkämeri on tutkimuksissa todettu typpirajoitteiseksi, ja nykyinen typpi-fosforisuhde vahvistaa tutkimustuloksia. Typen ollessa minimiravinteena sen kuormituksen vähentäminen on tarpeellista myös Selkämeren rehevöitymisen vähentämiseksi. Ihmisen Eurajokeen, ja sen myötä Selkämereen, aiheuttamasta ravinnekuormituksesta yli 10 prosenttia on peräisin yhdyskunta- ja teollisuusjätevesistä. Sen vuoksi ravinteiden tehokas poisto jätevesistä on tarpeen myös Selkämeren kannalta.

Aluehallintoviraston päätöksessä on tarkasteltu JVP-Eura Oy:n osuutta Eurajokeen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta Satakunnan pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 esitettyjen tietojen perusteella. Päätöksessä on kuitenkin todettu, että teollisuuden ja yhdyskuntien kuormituksen osalta toimenpideohjelmassa on todellista pienemmät kuormitusosuudet. Puhdistamolta on säännöllisesti johdettu käsittelemätöntä jätevettä jokeen, mistä johtuen todellista kuormitusta ja päästöä vesistöön ei tiedetä. Yhdyskuntien ja teollisuuden osuudeksi ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta on arvioitu yhteensä noin 10,6 prosenttia ja typpikuormituksesta noin 20,5 prosenttia. JVP-Eura Oy:n puhdistamon puhdistetut jätevedet käsittivät 61 prosenttia kaikesta vuonna 2011 Eurajokeen johdetusta jätevesien virtaamasta. Puhdistamon osuuden Eurajokeen kohdistuvasta ihmistoiminnasta peräisin olevasta typpikuormituksesta voidaan siten arvioida olevan merkittävä. Lupahakemukseen liitettyjen vesistötarkkailun tulosten mukaan jätevedenpuhdistamon vaikutus näkyy Eurajoen kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuuksien kasvuna.

JVP-Eura Oy oli aluehallintovirastolle toimittamassaan lupahakemuksen täydennyksessä esittänyt lupamääräyksiksi kokonaistypen osalta enintään 15 mg/l jäännöspitoisuutta tai vaihtoehtoisesti vähintään 70 prosentin käsittelytehoa. Aluehallintovirasto on kuitenkin lupamääräyksessä 4a edellyttänyt puhdistamolta 1.1.2016 alkaen kokonaistypen osalta käsitellyn jäteveden enimmäispitoisuutta 15 mg/l ja jäteveden käsittelyn 75 prosentin vähimmäistehoa sekä lisäksi ammoniumtypen osalta enimmäispitoisuutta 5 mg/l ja 90 prosentin nitrifikaatioastetta vuosikeskiarvoina laskettuna. Aluehallintovirasto on katsonut tämän tason edustavan parasta käyttökelpoista tekniikkaa asukasvastineluvultaan yli 50 000 asukkaan jätevedet käsittelevässä puhdistamossa. Vaatimusten asettaminen vuosikeskiarvona lyhyemmän ajanjakson sijasta on perustunut sade- ja sulamisvesistä sekä puhdistamolle johdettavista teollisuusjätevesistä mahdollisesti aiheutuviin ongelmiin biologisten prosessien hallinnassa.

JVP-Eura Oy on valituksessaan vaatinut, että lupamääräyksestä 4a poistetaan typen vähimmäistehoa koskeva vaatimus tai muutetaan se hakemuksen mukaiseen arvoon 70 prosenttia, joka vastaa aikaisemmassa puhdistamon toimintaa koskevassa ympäristöluvassa asetettua vaatimusta. Yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen taulukon 2 mukaan pitoisuuden ja poistotehon vaatimukset voivat olla vaihtoehtoisia. Liitteen taulukossa 2 esitettyjä vaatimuksia tiukempia vaatimuksia sovelletaan, jos ympäristönsuojelulaki tai sen nojalla annetut säädökset niin edellyttävät.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan ympäristöluvassa on pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Kun otetaan erityisesti huomioon Eurajoen tila, typen merkitys Eurajoen tilan kannalta ja JVP-Eura Oy:n osuus ihmistoiminnasta peräisin olevasta typpikuormituksesta, ei typen osalta asetettuja jätevesien käsittelyn vaatimuksia ole syytä muuttaa valituksessa esitetyllä tavalla.

Bisfenoli A:n raja-arvo

Hallinto-oikeus on JVP-Eura Oy:n valituksesta muuttanut lupamääräyksessä 4a asetetun bisfenoli A:n raja-arvon 0,02 mg/l tavoitteelliseksi. JVP-Eura Oy on valituksessaan vaatinut edelleen raja-arvon poistamista kokonaan tai sen korottamista vähintään arvoon 0,05 mg/l. Yhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella sillä, että ympäristöluvassa ei tulisi asettaa lupamääräystä, jonka noudattaminen riippuu toisen yhtiön puhdistamolle toimittamasta jätevedestä.

Bisfenoli A:ta sisältävää jätevettä tulee puhdistamolle Jujo Thermal Oy:n erikoispaperitehtaalta. Hallinto-oikeus on perustellut raja-arvon muuttamista tavoitteelliseksi Jujo Thermal Oy:n ympäristöluvassa sille asetetulla velvoitteella selvittää aineen esiintymistä prosessivesijakeissa ja esittää toimenpiteet kuormituksen vähentämiseksi. Jujo Thermal Oy:n ympäristölupaa koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden tänään antamalla päätöksellä. Kun otetaan huomioon bisfenoli A:n haitallisuutta ja pitoisuuksia Eurajoessa koskeva selvitys, ei tavoitteellisen raja-arvon poistamiseen tai muuttamiseen ole perusteita.

Hygienisointivaatimus

JVP-Eura Oy on valituksessaan vaatinut jätevesien hygienisointia koskevan lupamääräyksen muuttamista siten, ettei jatkuvaa hygienisointia edellytetä, ja että kolmen kuukauden keskiarvona laskettava käsittelytulosvaatimus poistetaan tai muutetaan. Lupamääräyksen 4a mukaan vesistöön johdettavat jätevedet on 1.5.–31.10. hygienisoitava siten, että fekaalisten koliformien ja fekaalisten enterokokkien osalta saavutetaan viimeistään 1.1.2016 kolmen kuukauden keskiarvona laskettuna lupamääräyksessä asetetut pitoisuudet. Myös puhdistamolta vesistöön johdetut ohitusvedet on hygienisoitava viimeistään 1.1.2016 alkaen ainakin 1.5.–31.10. välisenä aikana. Lupamääräyksen 4a mukaan jätevesien hygienisointia koskeva vaatimus koskee kuuden kuukauden ajanjaksoa kesäkaudella, ja vaatimuksen toteutuminen lasketaan kolmen kuukauden keskiarvona. Jätevesien tarkkailusta ja näytteenottokertojen lukumäärästä on määrätty puolestaan lupamääräyksessä 19, jonka mukaan käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi. Lupamääräyksen 4a muuttaminen hygienisointia koskevien vaatimusten osalta ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole tarpeen.

Lupamääräysten tarkistamista koskevan velvoitteen raukeaminen

Aluehallintovirasto on vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tekemässään lupapäätöksessä määrännyt luvan saajan viimeistään 31.12.2020 tekemään hakemuksen lupamääräysten tarkistamiseksi. Uuden ympäristönsuojelulain muutoksen (423/2015) johdosta tämä tarkistamista koskeva velvoite raukeaa suoraan lain voimaantulosäännösten perusteella. Samalla raukeaa myös velvoite toimittaa tarkistamista koskevan hakemuksen liitteenä edellytetyt yhteenvedot ja selvitykset aluehallintovirastolle. Selvitysvaatimusten kumoaminen erikseen tällä päätöksellä ei siten ole tarpeen.

Lopputulos

Edellä lausutuin perustein ja kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Kari Tornikoski, hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuire Taina.

Article 1

$
0
0

Teollisuuden jätevedenpuhdistamon ympäristölupaa koskeva valitus (Säkylä)

Taltionumero: 18
Antopäivä: 9.1.2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Apetit Suomi Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 18.4.2016 nro 16/0159/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 30.1.2014 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 16/2014/1 tarkistanut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Säkylän kunnassa sijaitsevan Apetit Suomi Oy:n jätevedenpuhdistamoiden toiminnalle 14.6.2005 annetun toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan nro 42 YLO lupamääräykset, joita Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut päätöksellään 15.12.2006 nro 06/0409/4. Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1-39, joista lupamääräykset 1 sekä 4 a. ja b. kuuluvat seuraavasti:

Jäteveden johtaminen

1. Luvan haltijan tulee toimittaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle yksin tai yhdessä Säkylän kunnan ja/tai JVP-Eura Oy:n kanssa 31.12.2014 mennessä selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista sekä hakemus ympäristöluvan muuttamiseksi purkupaikan osalta. Selvityksessä tulee käsitellä ainakin seuraavat purkupaikkavaihtoehdot: Jätevesien purkupaikan siirtäminen Kokemäenjokeen tai merialueelle Rauman edustalle. Ympäristöluvan muutoshakemuksen tulee koskea yhtä esitettävää purkupaikkavaihtoehtoa. Muutoshakemuksen tulee sisältää ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin.

Apetit Suomi Oy:n jätevedenpuhdistamoissa käsitellyt jätevedet saa johtaa nykyisessä purkupaikassa Eurajokeen siihen saakka, kunnes edellä sanotusta hakemuksesta annettavassa lainvoimaisessa päätöksessä on toisin määrätty.

(---)

4. a. Jätevedenpuhdistamoa jätevesialtaat mukaan lukien on käytettävä siten, että saavutetaan mahdollisimman hyvä puhdistustulos. Jätevesistä Eurajokeen aiheutuva orgaaninen kuormitus saa olla 31.12.2014 asti enintään 36 000 kg/a (BOD7atu) ja fosforikuormitus enintään 960 kg/a.

Käsitellyn jäteveden pitoisuusarvojen tavoitteena on oltava 31.12.2014 asti mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien vuosikeskiarvona laskettuna enintään seuraavat pitoisuudet.

Taulukko 1

Jätevesialtaasta 8 saa poikkeustilanteissa johtaa jätevettä purkuviemäriin, mikäli se käsittelyn kokonaistuloksen kannalta arvioidaan parhaaksi vaihtoehdoksi. Tämä poikkeustilanteissa purkuviemäriin johdettu jätevesi otetaan huomioon edellä mainittuja vuosikeskiarvoina määriteltyjä pitoisuusarvoja ja vuosikuormitusta laskettaessa.

b. Jätevedenpuhdistamoa jätevesialtaat mukaan lukien on käytettävä siten, että saavutetaan mahdollisimman hyvä puhdistustulos. Jätevesistä Eurajokeen aiheutuva orgaaninen kuormitus saa olla 1.1.2015 alkaen enintään 20 000 kg/a (BOD7atu) ja fosforikuormitus enintään 700 kg/a.

Käsitellyn jäteveden pitoisuusarvojen on oltava 1.1.2015 alkaen mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien vuosikeskiarvona laskettuna enintään seuraavat ja jäteveden käsittelytehojen vastaavalla tavalla laskettuna vähintään seuraavat:

Taulukko 2

Jätevesialtaasta 8 saa poikkeustilanteissa johtaa jätevettä purkuviemäriin, mikäli se käsittelyn kokonaistuloksen kannalta arvioidaan parhaaksi vaihtoehdoksi. Tämä poikkeustilanteissa purkuviemäriin johdettu jätevesi otetaan huomioon edellä mainittuja vuosikeskiarvoina määriteltyjä pitoisuusarvoja ja vuosikuormitusta laskettaessa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Apetit Suomi Oy:n valituksen. Valituksen vireillä olosta johtuneen ajan kulumisen vuoksi hallinto-oikeus on pidentänyt aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 1 asetettua määräaikaa 31.3.2017 saakka.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista (lupamääräys 1)

Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä. Eurajoen ekologinen luokka on tyydyttävä. Veden laatu on luokiteltu osin tyydyttäväksi, osin välttäväksi. Pyhäjärven veden laatu kuuluu luokkaan hyvä tai tyydyttävä. Kemiallisen tilan osalta fysikaaliskemiallisen arvion perusteella Eurajoen yläosan laatu on hyvä, mutta alaosan laatu on tyydyttävä tai hyvää huonompi. Eurajoen virtaamiin vaikuttavat sääolosuhteiden lisäksi Pyhäjärven säännöstely ja veden johtaminen Lapinjokeen Eurajoen alajuoksulta. Pyhäjärveä säännöstellään Kauttualla noin kaksi kilometriä Säkylästä tulevan viemärin purkupisteen yläpuolella. Jäteveden purkupaikan yläpuolella Kauttuankoskessa keski-, keskiali- ja alivirtaamat ovat vuosina 1965–1990 olleet 4,9 m3/s, 1,8 m3/s ja 0,7 m3/s.

Eurajoessa pistekuormitus kohdistuu joen yläosaan. Eurajoen bakteeripitoisuudet ovat ylittäneet muun muassa uimaveden laatuvaatimuksia koskevat toimenpiderajat sekä kasteluvettä koskevat toimenpiderajat erityisesti JVP-Eura Oy:n purkuputken alapuolella, mutta esimerkiksi keväällä 2013 on myös Euran puhdistamon purkupisteen yläpuolisessa havaintopisteessä mitattu kasteluvesikriteerit ylittäviä bakteeripitoisuuksia. Säkylän siirtoviemärin purkukohta on kyseisen havaintopisteen yläpuolella. Eurajoen vedenlaadulla on erityisen suuri merkitys Rauman vedenotolle. Rauman kaupunki ottaa raakaveden vesilaitokselleen Eurajoen alajuoksulta ja Rauman metsäteollisuus johtaa Eurajoen vettä Pappilankosken patoaltaasta Lapinjokeen ja edelleen Rauman seudulle vähävirtaamaisina jaksoina. Joen alajuoksulla Olkiluodon Vesi Oy ottaa ajoittain tarvitsemansa makean veden Tiironkosken yläpuolelta. Lisäksi Eurajoesta otetaan kasteluvettä ja se on asukkaille tärkeä virkistyskäyttökohde.

Eurajokeen johdetaan luvan hakijan jätevedenpuhdistamon lisäksi pistekuormitusta samaa putkea käyttäen Säkylän kunnan jätevedenpuhdistamolta ja noin kaksi kilometriä alajuoksuun JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamolta. Vuonna 2012 jokeen johdettiin jätevesiä keskimäärin 13 540 m3 vuorokaudessa, josta luvan hakijan osuus oli 19 prosenttia. Apetit Suomi Oy:n jätevedenpuhdistamolla ei ole vaikutusta Eurajoen hygieeniseen laatuun. Toiminnan luonteesta johtuen kuormitus jakautuu eri vuodenaikoina epätasaisesti. Kuormitus on vaihdellut myös vuosittain huomattavasti, ja hakemuksen mukaan kuormitus tulee nousemaan.

Hallinto-oikeus katsoo ympäristö- ja lupaviranomaisten tavoin, että Eurajoki soveltuu huonosti jätevesien purkuvesistöksi alhaisen virtaaman ja siten huonojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Eurajoki on tärkeä vedenhankintavesistö ja sillä on virkistyskäyttöarvoa, on jätevesille etsittävä muita purkupaikkavaihtoehtoja. Näin ollen asiassa ei ole edellytyksiä lupamääräyksen 1 poistamiseen.

Typenpoistoa koskevat vaatimukset (lupamääräys 4. a. ja b.)

Luvan hakijan jätevedenpuhdistamossa käsitellään kaikki teollisuusalueen tuotantolaitosten eli Sucros Oy:n sokeritehtaan ja voimalaitoksen, Apetit Pakaste Oy:n pakastetehtaan, Hankkija Oy:n rehutehtaan ja Apetit Suomi Oy:n jätehuoltoalueen prosessijätevedet. Ympäristölupahakemuksen mukaan Apetit Pakaste Oy:n ja Sucros Oy:n sokeritehtaan tuotannot lisääntyvät, jonka johdosta myös kuormitus jätevedenpuhdistamoille kasvaa. Apetit Suomi Oy:n jätevedenpuhdistamon käsittelyprosessi perustuu kaksivaiheiseen biologiseen prosessiin, jossa hyödynnetään anaerobista ja aerobista jätevedenkäsittelytekniikkaa. Se koostuu erillisestä anaerobisesta ja aerobisesta puhdistamosta sekä jätevesien laadulliseen ja määrälliseen tasaukseen ja välivarastointiin käytetyistä altaista. Anaerobisella puhdistamolla käsitellystä vedestä noin puolet johdetaan takaisin Sucros Oy:n sokerijuurikkaiden pesuvesikiertoon. Loput vedet johdetaan esikäsiteltyinä aerobiselle puhdistamolle. Prosessijätevesien määrä ja kuormittavuus vaihtelee sokerijuurikkaiden ja vihannesraaka-aineiden satokauden ja niiden prosessointiajan mukaisesti. Valtaosa jätevesistä muodostuu kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana.

Puhdistamoiden kokonaisreduktioksi on vuosina 2007–2009 kokonaistypen osalta saatu keskimäärin noin 89,5 prosenttia. Tulokuormituksen kasvaessa reduktio laskisi ilman suunniteltuja tehostamistoimia kokonaistypen osalta noin 6 prosenttia. Voimassa olevassa ympäristöluvassa kokonaistypenpoiston tavoitearvo on 20 mg/l ja ammoniumtypelle 5 mg/l vuosikeskiarvona laskettuna. Aerobisella puhdistamolla on päästy vuosina 2007–2010 nykyisessä ympäristöluvassa asetettuihin lupaehtoihin ja tavoitepitoisuuksiin. Loppuvuosi 2011 oli vesimäärien ja tulokuormituksen sekä anaerobisen puhdistamon toiminnan osalta poikkeuksellinen, minkä vuoksi lupaehtoja ei saavutettu. Vuoden 2012 aikana ryhdyttiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Ongelmana on ollut vesimäärien ja kuormituksen epätasainen jakautuminen eri vuodenajoille. Laitosta ei ole onnistuttu ohjaamaan niin, että varastotilaa olisi riittävästi sokerin valmistuksen loppuvaiheeseen saakka.

Vaikutustarkkailutulosten perusteella Eurajoen veden laatu heikkenee selvästi erityisesti kesäkuukausina. Jokiveden laatuun vaikuttaa Säkylän kunnan ja Apetit Suomi Oy:n jätevedenpuhdistamoiden jätevedet sekä hajakuormitus. Tarkkailutulosten perusteella erityisesti veden hygieenisen tason lasku on ainakin ajoittain JVP-Eura Oy:n puhdistamon kohdalla merkittävää. Pyhäjärvestä Eurajokeen virrannut vesi oli ammoniumtypen osalta puhdasta, ja fosforipitoisuudet olivat keskimäärin lievästi reheville järville tyypillisiä. Esimerkiksi ammoniumtypen osalta jokiveden laatu muuttuu ajoittain kesäaikaan puhtaasta likaantuneeksi. Eurajoen vaikutustarkkailututkimuksissa todetaan toistuvasti, että jätevesien vaikutus näkyy Eurajoen kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuuksien ja bakteerimäärien kasvuna. Ammoniumtypen pitoisuuksien ja BOD7-arvojen osalta veden laatu heikkenee puhtaasta lievää likaantuneisuutta tai likaantuneisuutta ilmentäväksi. Typpi on fosforin ohella merkittävä purkuvesialuetta rehevöittävä tekijä ja myös sen tehokas poisto on tarpeen.

Satakunnan pintavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Eurajoen kuormituksen vähentämistoimissa painotetaan jätevesien puhdistuksen toimintavarmuuden parantamista teollisuuden satunnaispäästöjen ja ohijuoksutuksen osalta. Ravinnekuormituksen osalta fosforikuormituksen vähennystarve koko Eurajoen vesistöalueella on 38 prosenttia ja typen osalta 30–40 prosenttia alapuolisen merialueen tilan parantamiseksi. Asiassa saadun selvityksen perusteella Eurajoessa puhdistamoiden jätevedet kasvattavat veden typpipitoisuuksia, joka vaikuttaa veden laatua heikentävästi. Eurajoen veden laadun parantaminen edellyttää myös typen tehokasta poistamista.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan luvan hakija on velvoitettu esittämään selvitys vaihtoehtoisista jäteveden purkupaikoista, sillä Eurajoen on katsottu alhaisen virtaaman ja huonojen laimenemisolosuhteiden vuoksi soveltuvan huonosti jätevesien purkuvesistöksi. Lupamääräysten tarkistamishakemuksen mukaan puhdistamon tulokuorma tulee kasvamaan lähivuosina. Edellä lausutun perusteella ja kun otetaan huomioon purkuvesistön tila ja vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tavoitteet, hallinto-oikeus katsoo, että typen mahdollisimman tehokas poistaminen jätevedestä on tarpeen. Lupamääräysten raja-arvot ovat typen osalta vuosikeskiarvoja, joten asetettuja vaatimuksia ei voida pitää luvan hakijalla kohtuuttomina. Kokonaistypen ja ammoniumtypen osalta asetettuja jäteveden käsittelyn vähimmäisvaatimuksia ei siten ole syytä lieventää valituksessa vaaditulla tavalla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti sekä 43 § 1 ja 3 momentti

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Heikki Huhta ja Varpu Kujanpää. Esittelijä Taija Randen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Apetit Suomi Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä 1, 4 a ja 4 b muutetaan.

Ensisijaisesti yhtiö vaatii, että lupamääräyksestä 1 poistetaan kokonaan viittaus jätevesien purkupaikkoja koskevaan selvitykseen.

Toissijaisesti yhtiö vaatii, että lupamääräys 1 muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"Puhdistetut jätevedet voidaan johtaa nykyiseen purkupaikkaan. Luvan haltijan tulee toimittaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle yksin tai yhdessä Säkylän kunnan ja/tai JVP-Eura Oy:n kanssa xx.xx.xxxx mennessä selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista."

Lupamääräyksiä 4 a ja 4 b yhtiö vaatii muutettavaksi siten, että lähtevän jäteveden raja-arvo typelle on 20 mg/l ja ammoniumtypelle 5 mg/l. Pitoisuuksien tulee olla vuosikeskiarvona laskettavia tavoitearvoja. Lupamääräyksestä 4 b on lisäksi poistettava vaatimus vähintään 90 prosentin nitrifikaatioasteesta ja vähintään 70 prosentin kokonaistypenpoistosta.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Vaatimusten ensisijainen perustelu on valtakunnallisesti yhtenäisen lupakäytännön noudattaminen. Tehty päätös ei ole linjassa muille suomalaisille puhdistamoille ympäristöluvissa asetettujen purkupaikkavaatimusten ja puhdistusvaatimusten kanssa. Puhdistettuja jätevesiä ei ole missään velvoitettu siirrettäväksi toiselle vesistöalueelle. Puhdistettujen jätevesien purkupaikan siirtäminen on poikkeuksellinen toimenpide, joka liittyy yleensä puhdistamotoiminnan uudelleen järjestelyihin, uuden puhdistamon rakentamiseen ja vanhojen, pienten puhdistamoiden sulkemiseen.

Alivirtaaman aikaan jätevesien osuus Eurajoessa on noin 4 prosenttia, kun esimerkiksi Porvoonjoessa jätevesien osuus alivirtaaman aikaan on 50 prosenttia. Myös Loimijoessa jäteveden laimenemisolosuhteet ovat vastaavan kaltaiset kuin Eurajoessa.

Hallinto-oikeuden viittaus Satakunnan pintavesien toimenpideohjelmaan vuoteen 2015 antaa puutteellisen ja helposti virheellisen käsityksen esitetyistä Eurajoen veden parantamistarpeista. Toimenpideohjelman mukaan vedenlaadun parantamiseen tulee tähdätä maatalouden ja turvetuotannon kuormituksen sekä haja-asutusalueiden jätevesihuollon tehostamisen kautta, ei pelkästään teollisuuskuormitusta rajoittamalla. Jätevesien johtaminen muualle ei paranna Eurajoen laatuluokkaa, sillä teollisuusjätevesien osuus Eurajoen fosforikuormasta on yksi prosenttiyksikkö ja typpikuormasta kolme prosenttiyksikköä.

Vesistön laatuluokan parantaminen edellyttäisi tehtyjen selvitysten mukaan 30–40 prosenttiyksikön vähenemää kokonaisfosforin määrässä ja 38 prosentin vähenemää typen määrässä. Pelkällä teollisuusjätevesien viemäröinnillä ei ole merkitystä kokonaisvähennystavoitteen saavuttamisessa, vaan se edellyttää maatalouden aiheuttaman kuormituksen vähentämistä. Valittajan aiheuttamalla kuormituksella on vain marginaalinen merkitys Eurajoen veden laatuun.

Vesistön muut käyttötarkoitukset (virkistyskäyttö, raakavesilähde), kärsivät mielikuvatasolla Eurajokeen johdetuista puhdistetuista jätevesistä. Tämä ei ole riittävä peruste vuosikymmeniä jatkuneen toiminnan siirtämiseksi muualle. Asiasta ei ole riittävästi konkreettista tietoa, jonka perusteella voitaisiin asettaa velvoite viemärin rakentamiselle. Mahdolliset purkupaikkavaihtoehdot, joita voi olla muitakin, on todettu osin jo aiemmin toteutetussa esiselvitysvaiheessa taloudellisesti kohtuuttomiksi.

Typenpoiston ja nitrifikaation lupaehtojen kiristämiselle ei ole riittäviä ympäristönsuojelullisia perusteita.

Valituksenalaisessa päätöksessä esitetyt toimet ovat ylimitoitettuja ympäristönsuojelulain mukaisten luvan myöntämisen edellytysten ja pilaantumisen ehkäisemiseksi, joten lupamääräyksiä tulee muuttaa vaadittavien selvitysten purkuputken lupahakemuksen ja typenpoiston osalta.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut, että sillä ei ole lisättävää siihen, mitä sen 30.1.2014 antamassa päätöksessä on todettu.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin aluehallintovirastolle ja hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin.

A ja B ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa esitetyt vaatimukset tulee kaikilta osin hylätä eikä ympäristöluvan ehtoja tule muuttaa.

Laukolan–Mäkelän–Rahvolan kyläyhdistys on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se katsoo, että valitus tulee hylätä eikä ympäristöluvan lupaehtoja saa väljentää.

C ja D ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valitus tulee hylätä niin purkuputkiasian kuin typenpoiston muuttamisenkin osalta.

E:n kuolinpesä on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Ala-Satakunnan Ympäristöseura ry, Rauman seudun luonnonystävät ry sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valituksessa esitetyt vaatimukset tulee aiheettomina hylätä.

F on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

G on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

H ja I sekä J ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valitus tulee hylätä aiheettomana.

Raumanmeren kalastusalue on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Huhdan, Irjanteen ja Mullilan vesialueiden osakaskunnat ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

K ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Laihiankylän kalastuskunta ja Panelian kalastuskunta ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Eurajoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, Porin kaupungin terveydensuojeluviranomaiselle, Euran kunnanhallitukselle, Rauman seudun perhokalastajat ry:lle, Kiukaisten Kylät ry:lle, Rauman Seudun Kalastajain Seura ry:lle sekä yhteensä 64 yksityiselle asianosaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen lausunnon johdosta.

Apetit Suomi Oy on antanut lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Apetit Suomi Oy:n ja JVP-Eura Oy:n puhdistamoiden lupaehtojen mukaisesti puhdistetun jäteveden aiheuttama vesistökuormitus ei lupaviranomaisen mukaan edellyttäisi uuden purkuviemärin rakentamista. Sen sijaan jatkuvat häiriötilanteet ja ohijuoksutukset ovat saaneet aluehallintoviraston epäilemään Eurajoen soveltuvuutta JVP-Eura Oy:n jätevesien purkupaikaksi.

Apetit Suomi Oy:n jätevedenpuhdistamolla vastaavaa perustetta uudelle purkuviemärille ei ole. Toiminnan kausiluonteisuudesta johtuen kaikki jätevedet johdetaan tasausaltaiden kautta puhdistamolle. Mahdollisissa puhdistamon häiriötilanteissa puhdistamo voidaan pysäyttää eikä ohijuoksutusta tapahdu. Siksi jätevedet tulee valituksen mukaisesti ensisijaisesti voida johtaa nykyiseen purkupisteeseen. Toissijaisesti mahdollisissa purkuviemärin vaihtoehtotarkasteluissa myös nykyisen purkupaikan tulee olla nollavaihtoehtona mukana.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamillaan päätöksillä hylännyt valitukset Vaasan hallinto-oikeuden päätöksistä 3.11.2015 nro 15/0296/2 ja 15/0294/2 Jujo Thermal Oy:n ja JVP-Eura Oy:n ympäristölupia koskeneissa asioissa (Dn:o 3901/1/15 ja 3915/1/15).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lupamääräyksessä 1 asetettua määräaikaa pidennetään 31.12.2017 saakka.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; ja 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin perusteluissa (HE 84/1999 vp) todetaan muun ohella, että kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa siten, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä. Säännös olisi lähtökohta kaikkien pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Sijoittumispaikkaa koskevaan harkintaan rinnastuisi esimerkiksi jäteveden johtamisessa purkupaikan valinta. Momentin mukaan haittojen syntymisen ehkäisyssä on tärkeää toiminnan oikea sijoittuminen. Toiminnan sijoittaminen ja muut toiminnan haitallisten vaikutusten ehkäisytoimet muodostaisivat kokonaisuuden. Pykälän 1 momentin perussääntöä arvioitaisiin ottaen huomioon 2 momentissa mainitut seikat.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan ympäristöluvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Sen lisäksi mitä ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentissa on säädetty, voidaan vesienhoitosuunnitelmassa ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa esitetty muutoin osaltaan ottaa selvityksenä huomioon ympäristöluvan lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Vaihtoehtoista purkupaikkaa koskeva selvitysvelvollisuus

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä. Kauttuankoskessa sijaitsee säännöstelypato, jolla säädellään Pyhäjärven veden korkeutta. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Pyhäjärven veden laatu kuuluu luokkaan hyvä. Eurajoen yläosa on tyypiltään keskisuuri savimaiden joki ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Eurajoen alaosa kuuluu suuriin savimaiden jokiin ja sen ekologinen tila on tyydyttävä.

Osana vesienhoitosuunnitelman valmistelua on laadittu Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016–2021. Toimenpideohjelmassa todetaan yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien aiheuttaman kuormituksen osalta muun ohella, että Eurajoki soveltuu huonosti jätevesien purkuvesistöksi. Vuonna 2013 on laadittu selvitys Säkylän ja Euran jätevesien johtamisesta alueen ulkopuolelle. Hankkeen on arvioitu toteutuvan aikaisintaan 2030-luvulla.

Lupamääräyksessä 1 yhtiölle on asetettu velvollisuus toimittaa aluehallintovirastolle yksin tai yhdessä Säkylän kunnan ja/tai JVP-Eura Oy:n kanssa selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista sekä hakemus ympäristöluvan muuttamiseksi purkupaikan osalta. Selvityksessä tulee käsitellä ainakin seuraavat purkupaikkavaihtoehdot: Jätevesien purkupaikan siirtäminen Kokemäenjokeen tai merialueelle Rauman edustalle. Ympäristöluvan muutoshakemuksen tulee koskea yhtä esitettävää purkupaikkavaihtoehtoa. Muutoshakemuksen tulee sisältää ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun ohella toiminnan luonne. Jätevedenpuhdistamoa koskevassa ympäristölupa-asiassa toiminnan luonteen huomioon ottaminen voi vaikuttaa siten, että mahdollisuudet päätyä myöhemmin aiemmasta poikkeavaan jätevesien purkupaikkaa koskevaan sijoittamisratkaisuun ovat väljemmät kuin itse laitoksen sijoituspaikan valinnassa.

Lupamääräyksessä 1 ei ole rajoitettu tarkasteltavien purkupaikkavaihtoehtojen määrää muutoin kuin nimeämällä ne kaksi vaihtoehtoa, joita selvityksessä ainakin tulee tarkastella. Estettä ei siten ole sille, että selvityksessä tarkastellaan myös nykyistä purkupaikkaa yhtenä vaihtoehtona. Lupamääräyksessä asetetulla velvoitteella tehdä vaihtoehtoisia purkupaikkoja koskeva selvitys ja ympäristöluvan muutoshakemus ei vielä ole ratkaistu tai voitukaan ratkaista sitä, milloin ja minne purkupaikka mahdollisesti tullaan siirtämään. Nämä ratkaisut on mahdollista tehdä vasta sitten, kun purkupaikkavaihtoehtoja ja eri vaihtoehtojen vaikutuksia erityisesti vesien tilaan on selvitetty tarkemmin.

Eurajoen tilasta ja jätevesien aiheuttamasta kuormituksesta saatu selvitys huomioon ottaen lupamääräys 1 on perusteltu eikä sen poistamiseen tai muuttamiseen valituksessa esitetyllä tavoin ole aihetta. Ajan kulumisen vuoksi lupamääräyksessä asetettua määräaikaa on kuitenkin pidennettävä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Jätevesien typenpoistoa koskevat lupamääräykset

Eurajoen virtaamat vaihtelevat merkittävästi erityisesti sääolosuhteiden ja Pyhäjärven säännöstelyn seurauksena. Virtaamien vaihtelulla on vaikutusta myös Eurajoen laatuun ja eri päästölähteiden osuuteen Eurajokeen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta. Runsasvirtaamaisina aikoina hajakuormituksen merkitys veden laatuun korostuu, mutta huonoimmillaan veden laatu on vähävirtaamaisina jaksoina. Typpi on fosforin ohella merkittävä Eurajokea rehevöittävä tekijä, ja vuoden aikana tilanne vesistössä voi vaihdella sen suhteen, kumpi on minimiravinteena. Molempien ravinteiden tehokas poisto jätevesistä on tarpeen.

Eurajoki on lyhyt, ja Pyhäjärven alapuolella ei ole muita järviä, joihin ravinteita voisi pidättyä. Suurin osa jokeen ihmisen toiminnan tuloksesta joutuneista ravinteista kulkeutuu Selkämerelle. Selkämeri on tutkimuksissa todettu typpirajoitteiseksi, ja nykyinen typpi-fosforisuhde vahvistaa tutkimustuloksia. Typen ollessa minimiravinteena sen kuormituksen vähentäminen on tarpeellista myös Selkämeren kannalta rehevöitymisen vähentämiseksi. Ihmisen Eurajokeen, ja sen myötä Selkämereen, aiheuttamasta ravinnekuormituksesta yli 10 prosenttia on peräisin yhdyskunta- ja teollisuusjätevesistä. Sen vuoksi ravinteiden tehokas poisto jätevesistä on tarpeen myös Selkämeren kannalta.

Aluehallintoviraston päätöksessä on tarkasteltu Apetit Oy:n osuutta Eurajokeen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta Eurajoen vaikutustarkkailun vuoden 2012 vuosiraportissa esitettyjen tietojen perusteella. Lisäksi päätöksessä on viitattu Satakunnan pintavesien toimenpideohjelmaan vuoteen 2015. Yhdyskuntien ja teollisuuden osuudeksi ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta on arvioitu yhteensä noin 10,6 prosenttia ja typpikuormituksesta noin 20,5 prosenttia. Apetit Oy:n puhdistamoiden puhdistetut jätevedet käsittivät 19 prosenttia kaikesta vuonna 2012 Eurajokeen johdetusta jätevesien virtaamasta. Puhdistamoiden osuuden Eurajokeen kohdistuvasta ihmistoiminnasta peräisin olevasta typpikuormituksesta voidaan siten todeta olevan merkittävä. Eurajoen vesistötarkkailun tulosten mukaan jätevesien vaikutus näkyy Eurajoen kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuuksien kasvuna.

Lupamääräyksissä 4. a. ja 4. b. käsitellyn jäteveden pitoisuudelle ja käsittelyteholle on asetettu vaatimuksia siten, että lupamääräys 4. a. koskee vaatimuksia 31.12.2014 asti ja lupamääräys 4. b. vaatimuksia 1.1.2015 alkaen. Lupamääräyksen 4. b. mukaan typen enimmäispitoisuus saa vuosikeskiarvona laskettuna olla enintään 15 mg/l ja vähimmäistehon tulee olla vähintään 70 prosenttia. Ammoniumtypen osalta enimmäispitoisuus saa olla enintään 5 mg/l ja nitrifikaatioasteen tulee olla vähintään 90 prosenttia. Enimmäispitoisuuden ja puhdistustehon lukuarvot on määrätty laskettavan vuosikeskiarvona erityisesti jätevedenpuhdistamoiden kausiluonteisen toiminnan vuoksi.

Jätevedenpuhdistamolle asetettujen lupamääräysten voidaan katsoa edustavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista tasoa. Kun otetaan erityisesti huomioon Eurajoen tila, typen merkitys Eurajoen tilan kannalta ja Apetit Oy:n osuus ihmistoiminnasta peräisin olevasta typpikuormituksesta, ei kokonaistypen ja ammoniumtypen osalta asetettuja käsittelyn vähimmäisvaatimuksia ole syytä valituksen johdosta muuttaa.

Lopputulos

Edellä lausutuin perustein ja kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Kari Tornikoski, hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuire Taina.

Article 0

$
0
0

Kunnan jätevedenpuhdistamon ympäristölupaa koskeva valitus (Säkylä)

Taltionumero: 19
Antopäivä: 9.1.2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Säkylän kunnanhallitus

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 18.4.2016 nro 16/0160/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 30.1.2014 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 12/2014/2 tarkistanut Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Säkylän kunnan Köörnummen jätevedenpuhdistamon toiminnalle 23.5.2005 päätöksellä nro 14/2005/1 annetun toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräykset, joita Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut päätöksellään 15.12.2006 nro 06/0410/4. Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1–20, joista lupamääräys 1 kuuluu seuraavasti:

Jätevesien johtaminen ja purkuviemäri

1. Säkylän kunnan on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle yksin tai yhdessä JVP-Eura Oy:n ja/tai Apetit Suomi Oy:n kanssa 31.12.2014 mennessä selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista sekä hakemus ympäristöluvan muuttamiseksi purkupaikan osalta. Selvityksessä tulee käsitellä ainakin seuraavat purkupaikkavaihtoehdot: Jätevesien purkupaikan siirtäminen Kokemäenjokeen tai merialueelle Rauman edustalle. Ympäristöluvan muutoshakemuksen tulee koskea yhtä esitettävää purkupaikkavaihtoehtoa. Muutoshakemuksen tulee sisältää ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin.

Köörnummen jätevedenpuhdistamossa käsitellyt jätevedet saa johtaa nykyisessä purkupaikassa Eurajokeen siihen asti, kunnes edellä sanotusta muutoshakemuksesta annettavassa lainvoimaisessa päätöksessä on toisin määrätty.

Säkylän kunnan on pidettävä purkuviemäri ja siihen liittyvät rakenteet, muun muassa jätevedenpumppaamot, kunnossa. Purkupaikan sijainti Eurajoessa on osoitettava rannalle asetettavalla taululla asianmukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Säkylän kunnan valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Valituksen vireillä olosta johtuneen ajan kulumisen vuoksi hallinto-oikeus on pidentänyt aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 1 asetettua määräaikaa 31.3.2017 saakka.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista (lupamääräys 1)

Eurajokeen johdetaan luvan hakijan jätevedenpuhdistamon lisäksi pistekuormitusta samaa putkea käyttäen Apetit Suomi Oy:n jätevedenpuhdistamolta ja noin kaksi kilometriä alajuoksuun JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamolta. Vuonna 2011 jokeen johdettiin jätevesiä keskimäärin 12 840 m3 vuorokaudessa, josta luvan hakijan osuus oli 20 prosenttia.

Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä. Eurajoen ekologinen luokka on tyydyttävä. Eurajoen yläosan kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, mutta alaosan hyvää huonommaksi kadmiumpitoisuuksien perusteella. Joki saa vetensä Säkylän Pyhäjärvestä, joten jokeen laskevan veden ravinnepitoisuudet ovat melko alhaisia Pyhäjärven luusuassa. Jokiveden ravinnetasoa nostavat Eurajoen yläosalla hajakuormitus sekä jätevedet. Vuosina 1991–2005 Eurajoen keskivirtaama Kauttuankoskessa oli 4,4 m3/s. Pyhäjärveä säännöstellään Kauttualla noin kaksi kilometriä Säkylästä tulevan viemärin purkupisteen yläpuolella.

Eurajoessa pistekuormitus kohdistuu joen yläosaan. Eurajoen bakteeripitoisuudet ovat ylittäneet muun muassa uimaveden laatuvaatimuksia koskevat toimenpiderajat sekä kasteluvettä koskevat toimenpiderajat erityisesti JVP-Eura Oy:n purkuputken alapuolella, mutta esimerkiksi keväällä 2013 on myös Euran puhdistamon purkupisteen yläpuolisessa havaintopisteessä mitattu kasteluvesikriteerit ylittäviä bakteeripitoisuuksia. Säkylän siirtoviemärin purkukohta on kyseisen havaintopisteen yläpuolella. Eurajoki on tärkeä vedenhankintavesistö. Rauman kaupunki ottaa siitä raakavetensä ja sen vettä otetaan myös teollisuuden tarpeisiin. Eurajoki on myös tärkeä virkistyskäyttövesistö. Jätevesien vaikutusalueella on uimarantoja.

Hallinto-oikeus katsoo ympäristö- ja lupaviranomaisten tavoin, että Eurajoki soveltuu huonosti jätevesien purkuvesistöksi alhaisen virtaaman ja siten huonojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Eurajoki on tärkeä vedenhankintavesistö ja sillä on virkistyskäyttöarvoa, on jätevesille etsittävä muita purkupaikkavaihtoehtoja. Näin ollen asiassa ei ole edellytyksiä lupamääräyksen 1 muuttamiseen valituksessa vaaditulla tavalla.

(---)

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti sekä 43 § 1 ja 3 momentti

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 § Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Heikki Huhta ja Varpu Kujanpää. Esittelijä Taija Randen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Säkylän kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan osittain ja aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksestä 1 poistetaan vaatimus jätevesien purkupaikkavaihtoehtoja koskevan selvityksen ja ympäristöluvan muuttamista koskevan hakemuksen laatimisesta kokonaan. Poistetut kohdat tulee korvata tekstillä: "Köörnummen jätevedenpuhdistamolla lupamääräysten vaatimusten mukaisesti käsitellyt jätevedet voidaan johtaa nykyiseen purkupaikkaan."

Kunnanhallitus on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupapäätöksen tulee olla linjassa valtakunnallisen käytännön kanssa. Määräys purkupaikan muuttamisesta toiseen vesistöön ei vastaa muille jätevedenpuhdistamoille ympäristöluvissa asetettuja purkupaikkavaatimuksia. Määräys, joka koskee jo pitkään lupamääräysten mukaisesti käsiteltyjen jätevesien siirtämistä tulevaisuudessa toiselle vesistöalueelle, on kohtuuton.

Köörnummen jätevedenpuhdistamolla käsiteltyjen vesien aiheuttamalla kuormituksella on vain vähäinen merkitys Eurajoen veden laatuun eikä Eurajoen laatuluokka tulisi muuttumaan nykyisestä, vaikka puhdistamolla käsitellyt jätevedet johdettaisiinkin muualle. Esimerkiksi maatalouden aiheuttama kuormitus Eurajokeen on huomattavasti merkittävämpi tekijä.

Säkylän kunta on jo valituksessaan hallinto-oikeudelle vedonnut Sweco Ympäristö Oy:n laatimaan alustavaan selvitykseen purkupaikkavaihtoehtojen kustannuksista. Vaihtoehtoja on pääasiassa vertailtu Säkylän kunnan näkökulmasta, mutta selvityksessä on arvioitu myös Euran kunnalle ja Apetit Oy:lle aiheutuvia kustannuksia. Pelkästään Säkylän osuudeksi on arvioitu purkupaikkavaihtoehdosta riippuen 6–10 miljoonaa euroa. Yhteensä hankkeen kustannuksiksi on arvioitu noin 20,7–36 miljoonaa euroa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut, että sillä ei ole lisättävää siihen, mitä sen 30.1.2014 antamassa päätöksessä on todettu.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin aluehallintovirastolle ja hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin.

A ja B ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa esitetyt vaatimukset tulee kaikilta osin hylätä eikä ympäristöluvan ehtoja tule muuttaa.

Laukolan–Mäkelän–Rahvolan kyläyhdistys on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se katsoo, että valitus tulee hylätä eikä ympäristöluvan lupaehtoja saa väljentää.

C ja D ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valitus tulee hylätä.

E:n kuolinpesä on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Ala-Satakunnan Ympäristöseura ry, Rauman seudun luonnonystävät ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valituksessa esitetyt vaatimukset tulee aiheettomina hylätä.

F on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

G on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

H ja I sekä J ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valitus tulee hylätä aiheettomana.

Raumanmeren kalastusalue on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Huhdan, Irjanteen ja Mullilan vesialueiden osakaskunnat ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

K ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Laihiankylän kalastuskunta ja Panelian kalastuskunta ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa ne ovat katsoneet, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä.

Eurajoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, Porin kaupungin terveydensuojeluviranomaiselle, Euran kunnanhallitukselle, Rauman Seudun Kalastajain Seura ry:lle, Rauman seudun perhokalastajat ry:lle, Kiukaisten Kylät ry:lle sekä yhteensä 64 yksityiselle asianosaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen lausunnon johdosta.

Säkylän kunnanhallitus on antanut lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamillaan päätöksillä hylännyt valitukset Vaasan hallinto-oikeuden päätöksistä 3.11.2015 nro 15/0296/2 ja 15/0294/2 Jujo Thermal Oy:n ja JVP-Eura Oy:n ympäristölupia koskeneissa asioissa (Dn:o 3901/1/15 ja 3915/1/15) sekä päätöksestä 18.4.2016 nro 16/0159/3 Apetit Suomi Oy:n ympäristölupaa koskeneessa asiassa (Dn:o 1563/1/16).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lupamääräyksessä 1 asetettua määräaikaa pidennetään 31.12.2017 saakka.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; ja 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin perusteluissa (HE 84/1999 vp) todetaan muun ohella, että kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa siten, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä. Säännös olisi lähtökohta kaikkien pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Sijoittumispaikkaa koskevaan harkintaan rinnastuisi esimerkiksi jäteveden johtamisessa purkupaikan valinta. Momentin mukaan haittojen syntymisen ehkäisyssä on tärkeää toiminnan oikea sijoittuminen. Toiminnan sijoittaminen ja muut toiminnan haitallisten vaikutusten ehkäisytoimet muodostaisivat kokonaisuuden. Pykälän 1 momentin perussääntöä arvioitaisiin ottaen huomioon 2 momentissa mainitut seikat.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan ympäristöluvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Sen lisäksi mitä ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentissa on säädetty, voidaan vesienhoitosuunnitelmassa ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa esitetty muutoin osaltaan ottaa selvityksenä huomioon ympäristöluvan lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä. Kauttuankoskessa sijaitsee säännöstelypato, jolla säädellään Pyhäjärven veden korkeutta. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Pyhäjärven veden laatu kuuluu luokkaan hyvä. Eurajoen yläosa on tyypiltään keskisuuri savimaiden joki ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Eurajoen alaosa kuuluu suuriin savimaiden jokiin ja sen ekologinen tila on tyydyttävä.

Osana vesienhoitosuunnitelman valmistelua on laadittu Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016–2021. Toimenpideohjelmassa todetaan yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien aiheuttaman kuormituksen osalta muun ohella, että Eurajoki soveltuu huonosti jätevesien purkuvesistöksi. Vuonna 2013 on laadittu selvitys Säkylän ja Euran jätevesien johtamisesta alueen ulkopuolelle. Hankkeen on arvioitu toteutuvan aikaisintaan 2030-luvulla.

Lupamääräyksessä 1 Säkylän kunnalle on asetettu velvollisuus toimittaa aluehallintovirastolle yksin tai yhdessä JVP-Eura Oy:n ja/tai Apetit Suomi Oy:n kanssa selvitys jätevesien purkupaikkavaihtoehdoista sekä hakemus ympäristöluvan muuttamiseksi purkupaikan osalta. Selvityksessä tulee käsitellä ainakin seuraavat purkupaikkavaihtoehdot: Jätevesien purkupaikan siirtäminen Kokemäenjokeen tai merialueelle Rauman edustalle. Ympäristöluvan muutoshakemuksen tulee koskea yhtä esitettävää purkupaikkavaihtoehtoa. Muutoshakemuksen tulee sisältää ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun ohella toiminnan luonne. Jätevedenpuhdistamoa koskevassa ympäristölupa-asiassa toiminnan luonteen huomioon ottaminen voi vaikuttaa siten, että mahdollisuudet päätyä myöhemmin aiemmasta poikkeavaan jätevesien purkupaikkaa koskevaan sijoittamisratkaisuun ovat väljemmät kuin itse laitoksen sijoituspaikan valinnassa.

Lupamääräyksessä 1 ei ole rajoitettu tarkasteltavien purkupaikkavaihtoehtojen määrää muutoin kuin nimeämällä ne kaksi vaihtoehtoa, joita selvityksessä ainakin tulee tarkastella. Estettä ei siten ole sille, että selvityksessä tarkastellaan myös nykyistä purkupaikkaa yhtenä vaihtoehtona. Lupamääräyksessä asetetulla velvoitteella tehdä vaihtoehtoisia purkupaikkoja koskeva selvitys ja ympäristöluvan muutoshakemus ei vielä ole ratkaistu tai voitukaan ratkaista sitä, milloin ja minne purkupaikka mahdollisesti tullaan siirtämään. Nämä ratkaisut on mahdollista tehdä vasta sitten, kun purkupaikkavaihtoehtoja ja eri vaihtoehtojen vaikutuksia erityisesti vesien tilaan on selvitetty tarkemmin.

Eurajoen tilasta ja jätevesien aiheuttamasta kuormituksesta saatu selvitys huomioon ottaen lupamääräys 1 on perusteltu eikä sen poistamiseen tai muuttamiseen valituksessa esitetyllä tavoin ole aihetta. Ajan kulumisen vuoksi lupamääräyksessä asetettua määräaikaa on kuitenkin pidennettävä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tämän vuoksi ja kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Kari Tornikoski, hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholm sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuire Taina.

Article 1

$
0
0

Kunnallisasiaa koskeva valitus (sataman vuokrasopimukset, Rauma)

Taltionumero: 48
Antopäivä: 10.1.2017

Asia Kunnallisasiaa koskeva valitus

Valittajat 1) Pro Petäjäs ry ja 13 asiakumppania, Rauma

2) A, Rauma

Päätös, jota valitukset koskevat

Turun hallinto-oikeus 14.10.2014 nro 14/0285/1

Asian aikaisempi käsittely

Rauman sataman hallitus on 19.9.2007 pöytäkirjan §:n 85 kohdalla päättänyt, että Rauman sataman ja Oy Rauma Stevedoring Ltd:n (jatkossa myös Stevedoring) väliset 43 vuokrasopimusta uusitaan 1.10.2007–30.9.2037 väliseksi ajaksi päätöksen liitteiden 1 ja 2 mukaisin hinnoin. Hallitus on lisäksi päättänyt pöytäkirjan §:n 86 kohdalla, että Petäjäkseen rakennettavan konttiterminaalin ensimmäisen vaiheen vuokraamisesta Oy Rauma Stevedoring Ltd:lle tehdään esisopimus. Päätökset on tehty sillä ehdolla, että UPM-Kymmene Oyj:n ja BBI Finnish Ports Oy:n välinen kauppa Oy Rauma Stevedoring Ltd:stä toteutuu 31.12.2007 mennessä. Mikäli kauppa peruuntuu, vuokrasopimuksia ei uusita, vanhat sopimukset jäävät voimaan nykyisin ehdoin ja esisopimus on mitätön.

Rauman kaupungin jäsen A on 3.10.2011 Turun hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että sataman hallituksen päätökset on kumottava. A:n mukaan §:t 85 ja 86 sisältävää pöytäkirjaa nro 10_S/2007 ei ole missään vaiheessa asetettu yleisesti nähtäväksi. Koska muutoksenhakuaika ei ole alkanut, päätökset eivät ole tulleet lainvoimaisiksi.

Turun hallinto-oikeus on 9.3.2012 antamallaan päätöksellä nro 12/0072/1 jättänyt valituksen tutkimatta ja siirtänyt asian Rauman satamaliikelaitoksen johtokunnalle oikaisuvaatimuksena käsiteltäväksi.

Rauman satamaliikelaitoksen johtokunta on 15.5.2012 jättänyt A:n oikaisuvaatimuksen myöhästyneenä tutkimatta.

A on Turun hallinto-oikeudelle 12.6.2012 tekemässään valituksessa vaatinut, että Rauman satamaliikelaitoksen johtokunnan päätös 15.5.2012 ja sataman hallituksen päätökset 19.9.2007 §:t 85 ja 86 on kumottava.

Turun hallinto-oikeus on 29.11.2012 antamallaan päätöksellä nro 12/0353/1 kumonnut satamaliikelaitoksen johtokunnan päätöksen ja palauttanut asian johtokunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perustelujen mukaan, koska §:t 85 ja 86 eivät ole sisältyneet nähtäväksi asetettuun pöytäkirjaan nro 10/2007 eikä pöytäkirjaa nro 10_S/2007 ole lainkaan asetettu yleisesti nähtäväksi, kunnan jäsenten oikaisuvaatimusaika ei ole alkanut.

Korkein hallinto-oikeus on 12.4.2013 antamallaan päätöksellä taltionumero 1257 hylännyt Rauman kaupungin/Rauman satamaliikelaitoksen johtokunnan hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen.

Rauman sataman hallituksen 19.9.2007 tekemät päätökset §:t 85 ja 86 on ilmoitettu asetetun yleisesti nähtäville 16.4.2013.

Pro Petäjäs ry:n ja asiakumppaneiden sataman hallituksen mainituista päätöksistä tekemä oikaisuvaatimus on saapunut 30.4.2013, joten satamaliikelaitoksen johtokunta on ottanut sen käsiteltäväkseen määräajassa saapuneena oikaisuvaatimuksena.

A on tehnyt sataman hallituksen edellä mainituista päätöksistä myös uuden, 24.4.2013 päivätyn oikaisuvaatimuksen. Koska se on tullut vireille määräajassa, satamaliikelaitoksen johtokunta on A:n aiemman oikaisuvaatimuksen lisäksi ottanut myös sen käsiteltäväkseen määräajassa saapuneena oikaisuvaatimuksena.

Rauman satamaliikelaitoksen johtokunta on 21.5.2013 hylännyt Pro Petäjäs ry:n ja asiakumppaneiden (§ 41) sekä A:n oikaisuvaatimukset (§ 39).

Pro Petäjäs ry asiakumppaneineen sekä A ovat erikseen valittaneet Rauman satamaliikelaitoksen johtokunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on hylännyt Pro Petäjäs ry:n ja sen asiakumppanien valituksessaan esittämän vaatimuksen selvityksen hankkimisesta Stevedoringin ja UPM-Kymmenen välisen satamasopimuksen sovitusta kestosta.

Hallinto-oikeus on hylännyt valitukset siltä osin kuin oikaisuvaatimuspäätöksillä on hylätty Pro Petäjäs ry:n ja sen asiakumppanien sekä A:n oikaisuvaatimukset sataman hallituksen päätöksestä § 85.

Hallinto-oikeus on kumonnut johtokunnan oikaisuvaatimuspäätökset siltä osin kuin niillä on hylätty Pro Petäjäs ry:n ja sen asiakumppanien sekä A:n oikaisuvaatimukset sataman hallituksen päätöksestä § 86. Hallinto-oikeus on jättänyt valitukset tältä osin tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Selvityksen hankkiminen

Hallintolainkäyttölain mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle viranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää.

Selvityksen hankkiminen Stevedoringin ja UPM-Kymmenen välisen satamasopimuksen kestosta ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

Sataman hallituksen 19.9.2007 tekemä päätös § 85

Tausta

Satamalaitoksesta on 1.1.1994 alkaen muodostettu silloisen kunnallislain 17 a §:n mukainen liikelaitos. Rauman kaupunginvaltuusto on 26.9.1994 päättänyt vuokrata satamalaitokselle sataman maa- ja vesialueet. Päätöksen valmisteluosassa on todettu, että vuokraamisen tavoitteena on kaupungin kiinteän omaisuuden hallinnon yhtenäistäminen, taloudellisuuden parantaminen ja kiinteän omaisuuden kustannusten näkyminen kaupungin palvelusten tuottamisessa sekä kilpailulainsäädännön huomioon ottaminen.

Rauman kaupungin ympäristövirasto vuokranantajana ja Rauman kaupungin satamalaitos vuokramiehenä ovat 31.12.1994 allekirjoittaneet kaupunginvaltuuston edellä mainittuun päätökseen perustuvan vuokra­sopimuksen satamalaitoksen perustamisajankohtana eli 1.1.1994 olevan asemakaavan mukaisen satama-alueen vuokraamisesta. Sen 1 §:n mukaan vuokra-aika alkaa 1.1.1995 ja päättyy 31.12.2024. Sopimuksen mukaan vuokramiehellä on oikeus kaupunkia kuulematta luovuttaa tai vuokrata toimivaltansa puitteissa vuokra-alue tai sen osa toiseen käyttöön. Sopimuksen 4 §:n mukaan vuokramiehellä ei ole oikeutta kaupunkia kuulematta siirtää vuokraoikeutta toiselle.

Päätöksen § 85 sisältö

Satamajohtajan sataman hallitukselle tekemän päätösesityksen perustelujen mukaan UPM-Kymmene Oyj keskittyy jatkossa ydinliiketoimintoihin ja haluaa sen takia luopua satamaoperaattori Oy Rauma Stevedoring Ltd:sta. UPM-Kymmene Oy on tehnyt esisopimuksen Oy Rauma Stevedoring Ltd:n myynnistä BBI Finnish Ports Oy:lle, ja lopullinen kauppasopimus allekirjoitettaneen lokakuun 2007 aikana. BBI Finnish Portsin takana on australialainen pörssiyhtiö, jonka liiketoimintaryhmä on voimallisesti mukana satamatoiminnassa useissa Euroopan maissa.

Päätösesityksen perustelujen mukaan kauppaan sisältyy pitkäaikainen satamasopimus UPM:n tarvitsemien tavaroiden käsittelystä Rauman satamassa. Sopimuksessa UPM:n nykyinen lastimäärä kasvaa jonkin verran ja konttikäsittelyä on tarkoitus lähitulevaisuudessa kasvattaa merkittävästi. Operaattorin työpaikkamäärä tulee myös lisääntymään. Koska satamasopimuksen kesto on 30 vuotta, haluaa uusi omistaja varmistaa nykyisten vuokra-alueiden olevan käytettävissä koko sopimuskauden ja esittää vuokrasopimuksia uusittaviksi ajalle 1.10.2007–30.9.2037.

Päätösesityksen perusteluissa on todettu, että myyjältä kauppaehdoista saatujen tietojen perusteella Oy Rauma Stevedoring Ltd:n myynti BBI Finnish Ports Oy:lle on myös Rauman sataman ja kaupungin edun mukaista ja varmistaa Rauman satamalle hyvät kehittymisedellytykset myös tulevaisuudessa. Tämän vuoksi vuokrasopimusten uusiminen on perusteltua. Koska kauppa ei ole vielä lopullinen, tulee uusimispäätös tehdä ehdollisena.

Päätösesityksen perusteluissa on edelleen todettu, että satamalla ja Oy Rauma Stevedoring Ltd:llä on yhteensä 43 vuokrasopimusta. Sopimusten numerot, kestoajat ja vuokratasot on esitetty liitteessä 1. Koska sopimukset ovat kovin eri-ikäisiä, on ehdoissa merkittäviä eroja. Uudet sopimukset on valmisteltu samoin ehdoin, joista esimerkki on liitteessä 2. Uusien sopimusten neliövuokrat on määritelty siten, että kunkin vanhan sopimuksen mukainen neliöhinta on voimassa indeksillä korjattuna vanhan sopimuksen mukaisen vuokrakauden loppuun, kuitenkin enintään 30.9.2022 asti ja sen jälkeen neliöhinta muuttuu käyvälle tasolle. Koska sopimukset ovat pitkäaikaisia, on vuokra sidottu indeksiin. Sopimuksiin on myös liitetty neuvottelumekanismi, jonka mukaan vuokraa ja muitakin ehtoja tarkastellaan sopimuskauden puolivälissä.

Sataman hallitus on 19.9.2007 päättänyt hyväksyä Rauman sataman ja Oy Rauma Stevedoring Ltd:n välisten 43 vuokrasopimuksen uusimisen ajalle 1.10.2007–30.9.2037 päätöksen liitteen 1 mukaisin hinnoin ja liitteen 2 mukaisin ehdoin ehdolla, että UPM-Kymmene Oyj:n ja BBI Finnish Ports Oy:n välinen kauppa Oy Rauma Stevedoring Ltd:stä toteutuu 31.12.2007 mennessä. Mikäli kauppa peruuntuu, vuokrasopimuksia ei uusita ja vanhat sopimukset jäävät voimaan nykyisin ehdoin. Pöytäkirjan liitteinä on mainittu listaus vuokrasopimuksista (A) ja sopimusluonnos (B). Liite A tarkoittaa liitettä 1 ja liite B liitettä 2.

Pöytäkirjan liitteenä olevan vuokrasopimuslistan mukaan Rauman kaupunki /Rauman satama on vuokrannut yhteensä 43 vuokrasopimuksella Stevedoringille maa-alueita satama-alueelta. Sopimusten päättymisajankohta on vaihdellut 31.12.2008–28.2.2036.

Pöytäkirjan liitteenä olevan sopimusluonnoksen 4 §:n 1 momentin mukaan vuokra-alueen tai sen osan luovuttaminen (alivuokraus) toisen hallintaan on kielletty ilman sataman erikseen antamaa lupaa. Pykälän 2 momentin mukaan yhtiöllä on oikeus satamaa kuulematta siirtää vuokraoikeus toiselle. Se, jolle vuokraoikeus on siirretty, on velvollinen tekemään vuokraoikeuden kirjauksen siten kuin maakaaressa on säädetty.

Sovellettavat säännökset

Kuntalain 14 §:n 1 momentin mukaan valtuusto voi johtosäännössä siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille sekä luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Toimivaltaa ei kuitenkaan saa siirtää asioissa, joista valtuuston on tässä tai muussa laissa olevan nimenomaisen säännöksen mukaan päätettävä.

Kuntalain 16 §:n 1 momentin mukaan kunta päättää hallintonsa järjestämisestä tässä laissa säädetyllä tavalla. Hallinnon järjestämiseksi valtuusto hyväksyy tarpeelliset johtosäännöt, joissa määrätään kunnan eri viranomaisista sekä niiden toiminnasta, toimivallan jaosta ja tehtävistä.

Kaupunginvaltuusto on 31.10.2005 hyväksynyt Rauman sataman johtosäännön, joka on ollut voimassa 1.1.2006–31.12.2008. Sen 2 §:n 2 momentin mukaan Rauman sataman hallintoalueeseen kuuluvat ne sataman maa- ja vesialueet, jotka kaupunginvaltuusto vahvistaa satamajärjestyksen mukaiseksi satama-alueeksi. Pykälän 3 momentin mukaan Rauman sataman hallintoalueen sekä toiminnan oleellisesta muuttamisesta päättää kaupunginvaltuusto. Sataman hallituksen ratkaisuvaltaa koskevan johtosäännön 7 §:n 1 momentin mukaan, jollei muutoin ole erityisesti säädetty tai määrätty, sataman hallitus päättää sopimusten tekemisestä sekä tavaroiden ja palvelusten ostamisesta ja myymisestä (3. kohta) ja sataman hallintaan kuuluvan omaisuuden käytöstä ja luovuttamisesta vuokralle sekä käyttöluvista (7. kohta).

Kaupunginvaltuusto on 20.1.2003 hyväksynyt Rauman kaupungin satamajärjestyksen, joka on ollut voimassa 24.1.2003–31.12.2008. Satamajärjestyksen 2 §:ssä ja sen liitekartassa on määritelty satama-alue, johon kuuluvat sataman maa- ja vesialueet.

Oikeudellinen arvio

Valittajat ovat katsoneet, että toimivalta satama-aluetta koskevien maanvuokrasopimusten jatkamiseen on kuulunut kaupunginvaltuustolle. Valittajat ovat toissijaisesti katsoneet, että sataman hallitus on ylittänyt toimivaltansa hyväksyessään maanvuokrasopimukset, joiden voimassaoloaika on pitempi kuin sen ja ympäristöviraston välisen vuokrasopimuksen, sekä hyväksyessään laajemman vuokrasopimuksen siirto-oikeutta koskevan ehdon kuin mainitussa sopimuksessa on.

Rauman kaupunginvaltuusto on hyväksymällään Rauman sataman satamajärjestyksellä määrännyt, mikä on sataman hallintoalue, ja hyväksymällään Rauman sataman johtosäännöllä määrännyt, miten toimivalta sataman hallintoalueella jakaantuu eri toimielinten kesken. Johtosäännön mukaan kaupunginvaltuusto päättää Rauman sataman hallintoalueen ja toiminnan oleellisesta muuttamisesta. Sataman hallituksen ratkaisuvaltaan kuuluu päättää sataman hallintaan kuuluvan omaisuuden käytöstä ja luovuttamisesta vuokralle.

Asiassa on kysymys kaupungin ja Stevedoringin välisten tuolloin voimassa olleiden maanvuokrasopimusten uusimisesta siten, että kaikkien sopimusten voimassaoloaika päättyy 30.9.2037. Voimassaolleiden maavuokrasopimusten ja uusien sopimusten mukaan alueet on vuokrattu käytettäväksi satamaliikennettä palveleviin tarkoituksiin sekä sataman kautta vietävien ja tuotavien tavaroiden varastoimiseen. Maanvuokrasopimusten hyväksyminen ei siten ole merkinnyt sataman hallintoalueen tai toiminnan oleellista muuttamista. Näin ollen maanvuokrasopimusten uusimisesta päättäminen ei ole kuulunut kaupunginvaltuuston toimivaltaan vaan sataman hallituksen toimivaltaan.

Satama-alueen maanvuokrasopimuksien uusimisessa on kysymys sataman hallintaan johtosäännön nojalla kuuluvan omaisuuden luovuttamisesta vuokralle. Koska sataman hallituksen toimivalta päättää kaupungin omaisuuden luovuttamisesta vuokralle perustuu johtosääntöön, Rauman kaupungin ympäristöviraston ja Rauman kaupungin satamalaitoksen välisellä satama-alueen vuokraamista koskevalla kaupungin sisäisellä vuokrasopimuksella eikä sen sopimusehdoilla ole sataman hallituksen toimivaltaa rajoittavaa oikeudellista merkitystä. Sataman hallitus ei siten ole ylittänyt toimivaltaansa päättäessään hyväksyä maan vuokrasopimusten uusimisen sopimusluonnoksen mukaisin ehdoin.

Valittajat ovat valituksessaan myös katsoneet, että asian valmistelu ja esittely on ollut puutteellista ja harhaanjohtavaa.

Toimielin päättää itse, minkälaisen valmistelun pohjalta se on valmis ratkaisemaan asian. Sataman hallitus on harkintansa mukaan voinut katsoa asiassa suoritetun valmistelun riittäväksi ja asianmukaiseksi maanvuokrasopimusten uusimista koskevan päätöksen tekemistä varten. Asian valmistelu ei ole ollut puutteellista tai virheellistä. Myöskään asian esittely ei ole ollut puutteellista tai virheellistä.

Sataman hallituksen päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Hallitus ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä käyttänyt väärin sille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa, kun se on päättänyt uusia maanvuokravuokrasopimukset. Päätös ei ole muutenkaan valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Sillä seikalla, että päätöspöytäkirja on aiemmin ollut salainen, ei ole merkitystä arvioitaessa päätösten laillisuutta. Päätöksen tarkoituksenmukaisuutta ei voida tutkia kunnallisvalituksen johdosta.

Sataman hallituksen 19.9.2007 tekemä päätös § 86

Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta.

Satamajohtajan päätösesityksen perusteluissa on UPM-Kymmene Oyj:n suunnitelmien osalta sama selvitys kuin §:n 85 osalta. Esityksessä on sen jälkeen todettu, että kauppaan liittyy pitkäaikainen satamasopimus UPM:n tarvitsemien tavaroiden käsittelystä Rauman satamassa. Sopimuksessa UPM:n nykyinen lastimäärä kasvaa jonkin verran ja konttikäsittelyä on tarkoitus lähitulevaisuudessa kasvattaa merkittävästi. Konttien käsittelyä varten tarvitaan uusia kenttäalueita niin pian kuin mahdollista. Varmistaakseen kasvavan konttiliikenteen tilat, haluaa uusi omistaja tehdä esisopimuksen Petäjäksen 1. vaiheen vuokraamisesta.

Päätösesityksen perustelujen mukaan Petäjäksen konttiterminaalin ensimmäinen vaihe on ollut sataman investointiohjelmassa jo vuosia, mutta rakennustyöt ovat viivästyneet hankkeen luvista jätettyjen valitusten takia. Ensimmäisen vaiheen koko on noin 10 hehtaaria ja se on likimäärin esitetty liitteessä 1. Tällä hetkellä ei voida sanoa, milloin alue on valmis luovutettavaksi asiakkaille, mitä sen rakentaminen tulee maksamaan ja millaisilla ehdolla sen käytölle myönnetään ympäristölupa. Esisopimus vuokraamisesta voidaan tehdä Oy Rauma Stevedoring Ltd:n kanssa, mutta vuokra ja muut ehdot voidaan edellä mainituista syistä sopia vasta myöhemmin. Esisopimus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että jatkossa alueen vuokraamisesta neuvotellaan ensisijassa Oy Rauma Stevedoring Ltd:n kanssa. Koska Oy Rauma Stevedoring Ltd:n kauppa ei ole vielä lopullinen, tulee esisopimus tehdä ehdollisena.

Sataman hallitus on päättänyt tehdä esisopimuksen Petäjäkseen rakennettavan konttiterminaalin ensimmäisen vaiheen vuokraamiseksi Oy Rauma Stevedoring Ltd:lle ehdolla, että UPM-Kymmene Oyj:n ja BBI Finnish Ports Oy:n välinen kauppa Oy Rauma Stevedoring Ltd:stä toteutuu 31.12.2007 mennessä. Mikäli kauppa peruuntuu, esisopimus on mitätön. Pöytäkirjan liitteenä on mainittu kartta Petäjäksen satamalaajennuksen ensimmäisestä vaiheesta (A).

Oikeudellinen arvio

Sataman hallituksen päätöksellä ei ole ratkaistu sitä, tehdäänkö esisopimus vaan että sopimuksen tekemisestä neuvotellaan ensisijaisesti Oy Rauma Stevedoring Ltd:n kanssa. Näin ollen sataman hallituksen 19.9.2007 tekemä päätös § 86 ei ole sisältänyt sellaista ratkaisua, josta olisi saanut tehdä oikaisuvaatimuksen. Koska päätös on koskenut kuntalain 91 §:ssä tarkoitetulla tavalla vain valmistelua, satamaliikelaitoksen johtokunnan olisi pitänyt jättää oikaisuvaatimukset tutkimatta. Näin ollen myöskään hallinto-oikeus ei voi tutkia valituksia.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 33 §

Kuntalaki (365/1995) 14 § 1 momentti, 16 § 1 momentti, 90 § ja 91 §

Rauman sataman johtosääntö 2 § 2 ja 3 momentti, 7 § 1 momentti 3 ja 7 kohdat

Rauman kaupungin satamajärjestys 2 § ja sen liitekartta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Ulla Partanen ja Matti Leikkonen. Esittelijä Marja Peltoniemi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pro Petäjäs ry:n ja sen asiakumppanien valitus

Pro Petäjäs ry ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että Turun hallinto-oikeuden ja Rauman sataman hallituksen päätökset 19.9.2007 (§ 85 ja § 86) kumotaan kokonaan tai pykälän 85 kohdalla tehty päätös kumotaan ainakin siltä osin kuin se koskee maanvuokrasopimusten jatkumista 31.12.2024 jälkeen ja maanvuokrasopimusten vapaata siirto-oikeutta. Lisäksi valittajat ovat pyytäneet, että korkein hallinto-oikeus esittää Rauman satamalle selvityspyynnön siitä, mihin toimiin pykälän 86 kohdalla tehdyn päätöksen johdosta on ryhdytty ja velvoittaa Rauman sataman esittämään mahdollisen esisopimuksen tai muun asiakirjan, johon ehdot on kirjattu.

Muutoksenhakijat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittäneet vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Asiassa on ilmeistä, että päätöksentekijöille on asian esittelyssä annettu harhaanjohtavaa tietoa satamasopimuksen keston osalta. Päätöspöytäkirjasta 21.5.2013 ei mitenkään ilmene, että Rauman sataman johtokunta olisi kokouksessa saanut luotettavalla tavalla varmistuksen satamasopimuksen sovitusta kestosta. Ratkaisussaan hallinto-oikeus hylkäsi muutoksenhakijoiden vaatimuksen edellä mainitun selvityksen pyytämisestä ja katsoi sen pyytämisen tarpeettomaksi. Lisäselvityksen tarve on ilmeinen, kun Rauman satama ei ole vastineessaan mitenkään kommentoinut muutoksenhakijoiden asiasta esittämiä näkemyksiä.

Pykälän 85 kohdalla tekemänsä päätöksen osalta Rauman sataman hallitus on ylittänyt toimivaltansa. Sataman hallitus on päättänyt asiasta, jossa toimivalta olisi ollut vain kaupunginvaltuustolla. Toimivalta kuuluu valtuustolle, koska vuokrasopimukset on tehty 13 vuotta pidemmäksi ajaksi kuin on se aika, joksi varsinainen satama-alue kaupunginvaltuuston päätökseen perustuvalla satamaliikelaitoksen ja Rauman kaupungin välisellä vuokrasopimuksella on luovutettu Rauman sataman hallintaan ja samalla toimivalta maanvuokrasopimusten kestoon ulottuu. Lisäksi vuokrasopimuksiin on liitetty sopimusehto vuokrasopimusten vapaasta siirto-oikeudesta, mistä toimivalta kuuluu yksinomaan valtuustolle.

Pykälän 85 esittelytekstissä ei ole lainkaan mainittu kaikkein keskeisintä osaa – vuokraoikeuden vapaata siirto-oikeutta ja sen mahdollistamaa vuokraoikeuden kiinnittämistä ja käyttämistä luottojen vakuutena. Sataman hallituksen jäsenten olisi sen sijaan tullut havaita muutos liitteen 2 yhden pykälän sanamuodon vähäisen muuttumisen perusteella, eikä heillä sen perusteella olisi ollut mahdollisuutta ymmärtää muutoksen vaikutuksia.

Hallinto-oikeus ei sovellettavissa säännöksissä ole maininnut kuntalain (365/1995) 13 §:n 2 momentin 6 kohtaa, jonka mukaan valtuusto päättää takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta. Kaupungin luovuttaessa vuokramiehelle oikeuden perustaa vuokramiehen velvoitteiden vakuudeksi vakuusoikeuden kaupungin omaisuuteen kohdistuvaan vuokraoikeuteen toimivalta kuuluu valtuustolle eikä päätöksenteko-oikeutta voi delegoida.

Pykälän 85 kohdalla tehty päätös merkitsi sataman toiminnan olennaista muuttamista, josta valtuuston on sataman johtosäännön 3 §:n mukaisesti päätettävä. Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että 3 §:n säännöstä olisi tarkasteltava vain vuokra-alueilla harjoitettavan toiminnan kannalta. Päätöksellä satama menetti 30 vuodeksi oikeutensa päättää siitä, kuka hallitsee lähes puolta sataman pinta-alasta vuokraoikeuden haltijana.

Pykälän 86 kohdalla tehdyn päätöksen sanamuoto on yksiselitteinen. Hallitus on tehnyt esisopimuksen Oy Rauma Stevedoring Ltd:n kanssa, mutta hallinto-oikeus on tulkinnut sen yksipuolisen neuvotteluoption antamiseksi. Esisopimus ei ole valmistelutoimi, vaan molempia osapuolia sitova sopimus, jonka sisällön valituksenalaisessa asiassa olisi pitänyt varmistaa sataman/kaupungin historian suurimman, kymmenien miljoonien eurojen suuruisen investoinnin kannattavuus. Kun päätöksen sanamuodon mukaisesti on selkeästi päätetty esisopimuksen tekemisestä, siitä on voitava tehdä oikaisuvaatimus ja hallinto-oikeuden olisi pitänyt tutkia asia. Hallinto-oikeuden päätös tältä osin perustuu väärään tulkintaan siitä, mitä asiassa todella on päätetty.

Pykälän 86 kohdalla tehty päätös on lainvastainen, koska sille ei ole esitetty minkäänlaista sopimusehdotusta tai -luonnosta, eikä esittelyssä edes kerrottu mistään asiaa koskeneista neuvotteluista, vaan ainoastaan se, että Stevedoringin uusi omistaja haluaa tehdä esisopimuksen. Viranomainen ei voi "blankona" hyväksyä esisopimusta, jonka ehdoista ei ole esitetty mitään selvitystä.

Pykälän 86 kohdalla tehty päätös on kaupungin edun vastainen ja lainvastainen sekä täytäntöönpanokelvoton. Rauman sataman hallitus on valituksenalaisilla päätöksillään sekä päätösten salaamisen että niiden sisällön osalta laiminlyönyt lailliset menettelytavat ja ylittänyt toimivaltansa.

Muutoksenhakijat ovat valituksensa täydennyksessä todenneet, että valituksenalainen Turun hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa sen kanssa, mitä hallinto-oikeus Rauman sataman hallituksen päätösten 19.9.2007 (§:t 85 ja 86) osalta on oikeudellisessa arviossaan todennut aikaisemmassa päätöksessään 29.11.2012 nro 12/0353/1, jonka mukaan Rauman sataman hallituksen päätökset §:t 85 ja 86 ovat sellaisia päätöksiä, joista kunnan jäsenillä on oikeus tehdä kuntalain mukainen oikaisuvaatimus. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksellään KHO 2013:66 pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen.

A:n valitus

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Rauman sataman hallituksen päätökset 19.9.2007 (§:t 85 ja 86) kumotaan.

A on ilmoittanut yhtyvänsä Pro Petäjäs ry:n ja sen asiakumppanien valitukseen valituksenalaisten päätösten lainvastaisuutta koskevalta osalta ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on pykälän 85 kohdalla tehdyn päätöksen osalta viitaten kuntalain (365/1995) 13 §:ään sekä Rauman sataman johtosäännön 2 §:ään ensisijaisesti katsonut, että vuotta 2024 pidemmälle menevät ja toisen velan vakuudeksi kirjatut vuokrasopimukset rajoittavat erittäin voimakkaasti kaupunginvaltuuston valtaa ja tahtoa.

Hallinto-oikeus on suhtautunut Rauman sataman hallituksen päätöksen perusteluihin ilmeisen vähätellen. Rauman satamaliikelaitoksen johtokunta tai satamajohtaja eivät ole kiistäneet A:n saamaa tietoa, että satamasopimuksen kesto on 10 vuotta eikä 30 vuotta. Tästä huolimatta hallinto-oikeus on yksioikoisesti todennut, ettei asian esittely ole ollut puutteellista tai virheellistä, vaikka selvityksen hankkiminen satamasopimuksen kestosta ei hallinto-oikeuden mukaan ollut tarpeen.

Pykälän 86 kohdalla tehdyn päätöksen valituskelpoisuuteen liittyen voidaan todeta, että hallinto-oikeus on ratkaisussaan 29.11.2012 nro 12/0353/1 todennut, että Rauman sataman hallituksen päätökset 19.9.1997 §:t 85 ja 86 ovat sellaisia päätöksiä, joista kunnan jäsenillä on oikeus tehdä kuntalain mukainen oikaisuvaatimus. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2013:66 pohjautuu edellä mainittuun hallinto-oikeuden päätökseen. Hallinto-oikeus on nyt lähes samassa kokoonpanossa päätynyt pykälän 86 osalta toiselle kannalle.

Rauman kaupunki ei ole kiistänyt esisopimuksen olemassaoloa. Päätöksen esittelijän, satamajohtajan, sähköpostiviestin 27.5.2010 mukaan esisopimus syntyi valituksenalaisella sataman hallituksen päätöksellä 19.9.2007 pykälän 86 kohdalla. Rauman satamaliikelaitoksen johtokunta on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa puolestaan todennut, että kyseessä olevassa tapauksessa kirjallista esisopimusta ei ole vielä laadittu eikä allekirjoitettu, koska konttiterminaalin rakennushanke on viivästynyt. Myös lehtikirjoituksissa on mainittu, että pääoperaattorilla Euroports Rauma Oy:llä, silloiselta nimeltään Oy Rauma Stevedoring Ltd, on vuodesta 2007 ollut esisopimus ja siten ensisijainen neuvotteluoikeus Ulko-Petäjäksen 1. vaiheen laajennusalueen vuokraamiseen. Kirjoituksissa on kerrottu, että keskustelu esisopimuksen purkamisesta on käynnistynyt.

Rauman sataman pääoperaattorin myynnin eli kahdenvälisen kaupan yhteydessä osapuolet, kaksi pörssiyhtiötä, sopivat myynti- ja ostoehdon, jossa sataman hallituksen päätöksen pykälässä 86 mainitun uuden konttiterminaalin 15–30 vuoden operointioikeudesta erillisen alkujaan 12,188 miljoonan dollarin lisäkompensaation saa Oy Rauma Stevedoring Ltd:n 11.10.2007 myynyt UPM-Kymmene Oy. On epäuskottavaa, että kaksi kansainvälistä pörssiyhtiötä olisi sopinut merkittävästä lisäkauppahinnasta tarkasti ja sitovasti ilman mitään tietoa siitä, mitä edellä mainittu esisopimus pitää osapuolten kannalta sisällään ja miten se vaikuttaa sitovan sopimuksen sisältöön.

Rauman kaupunginhallitus on antanut selityksen valitusten johdosta ja vaatinut, että valitukset hylätään.

Rauman kaupunginvaltuusto on 20.1.2003 hyväksynyt Rauman kaupungin satamajärjestyksen, joka on ollut voimassa 24.1.2003–31.12.2008. Valituksen kohteena olevat sataman hallituksen päätökset on tehty 19.9.2007, jolloin edellä mainittu satamajärjestys on ollut voimassa. Satamajärjestyksen 2 §:ssä ja sen liitekartassa on määritelty satama-alue, johon kuuluvat sataman maa- ja vesialueet. Kaupungin kiinteistö- ja mittaustoimi ylläpitää ajantasaista paikkatietorekisteriä siitä, mikä alue kaupungin kiinteistömassasta kuuluu Rauman sataman hallintaan. Rekisterin tiedot vastaavat satamajärjestyksen aluemääritystä.

Kaupunginvaltuusto on 31.10.2005 hyväksynyt Rauman sataman johto- säännön, joka on ollut voimassa 1.1.2006–31.12.2008. Johtosäännön 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan sataman hallitus päättää muun muassa sopimusten tekemisestä. Johtosäännön 7 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan sataman hallitus päättää sataman hallintaan kuuluvan omaisuuden käytöstä ja luovuttamisesta vuokralle sekä käyttöluvista.

Rauman sataman johtosääntömääräyksillä kaupunginvaltuusto on siirtänyt päätösvallan sataman hallitukselle satama-alueen maanvuokrausta koskevissa asioissa. Koska valtuusto on siirtänyt toimivallan asiassa, sataman hallitus on ollut toimivaltainen päättämään satama-alueiden maanvuokrauksesta 19.9.2007. Rauman kaupungin ympäristöviraston ja Rauman kaupungin satamalaitoksen välisessä vuokrasopimuksessa on kyse hallinnon sisäisestä sopimuksesta, jolla ei ole merkitystä kunnan toimi- ja puhevallan käytön osalta.

Rauman kaupungin sisäisen vuokrasopimusjärjestelyn luonnetta kuvaa se, että kyse on yhden oikeushenkilön, Rauman kaupungin, kahden eri yksikön välisestä sopimusjärjestelystä. Kunnan sisäinen vuokrasopimusjärjestely ei luo kolmansia sitovia oikeusvaikutuksia. Ympäristöviraston ja satamalaitoksen välisen sopimuksen voimassaoloajalla ei myöskään ole merkitystä, kun Rauman kaupunki maanomistajana vuokraa alueitaan kolmansille. Sisäisen vuokrasopimuksen tavoitteena on ennen kaikkea se, että kunnan sisäiset kustannukset saadaan kohdennettua oikein, jolloin kustannusten läpinäkyvyys ja sisäinen kustannuslaskenta on mahdollista.

Valtuusto ei voi siirtää toimivaltaansa yksittäisillä päätöksillä, saati vuokrasopimuksilla. Satama-alue on ollut Rauman sataman hallinnassa jo ennen edellä mainittua sisäistä vuokrasopimusjärjestelyä. Satama-alueen maantieteelliset rajat on määritelty valtuuston hyväksymässä satamajärjestyksessä, ja valtuusto on siirtänyt päätösvaltansa satama-alueiden vuokrauksesta edelleen sataman hallitukselle hyväksyessään sataman hallituksen johtosäännön.

Johtosääntömääräyksillä Rauman kaupunginvaltuusto on halunnut turvata kunnallisten liikelaitosten itsenäisen päätösvallan ja toimintavapauden. Asiassa on kiistatonta, että sataman hallituksella on ollut yksinomainen toimivalta päättää Oy Rauma Stevedoring Ltd:lle vuokrattujen maa-alueiden vuokrasopimusten uusimisesta 19.9.2007 § 85. Mainitussa päätöksessä tarkoitettujen maa-alueiden vuokranantajana on silti aina ollut ja on edelleen Rauman kaupunki, ei satamaliikelaitos.

Valittajien näkemys siitä, että valtuuston olisi tullut päättää maa-alueiden kiinnittämisestä, on virheellinen eikä perustu lakiin. Vuokralaisella on maanvuokralain 5 luvun mukaisesti sopimuksen siirto-oikeus ja hän on velvollinen kirjaamaan erityisen oikeutensa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Vuokralainen puolestaan päättää, hakeeko hän kiinnityksiä kiinteään omaisuuteen tai panttaako hän oikeutensa velan vakuudeksi.

Kunnilla on itsehallintonsa perusteella laaja harkintavalta sen osalta, millä menettelyllä ja millä ehdoin se vuokraa kiinteistöjään. Kunnilla ei ole velvollisuutta kilpailuttaa maa-alueiden vuokralle antamisia, koska julkisista hankinnoista annettua lakia ei niihin sovelleta, eikä kuntalaki tai muukaan laki velvoita kilpailuttamiseen.

Pykälän 86 kohdalla tehdyssä päätöksessä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään neuvotteluoptiosta, joka on tulkittavissa asian valmisteluksi Turun hallinto-oikeuden päätöksessä mainituin perustein. Ratkaisu sisältää kannanoton siitä, kenen kanssa konttiterminaalin esisopimuksesta neuvotellaan. Päätöksellä on rajattu muut tahot esisopimusneuvottelujen ulkopuolelle. Lukuisten valitusten takia konttiterminaalia ei ole kuitenkaan vielä rakennettu, minkä takia päätöksessä mainittua esisopimusta ei ole laadittu. Rauman sataman hallituksen johtosäännön 7 §:n mukaisesti sataman hallitus on ollut toimivaltainen päättämään konttiterminaalin vuokrausta koskevasta esisopimuksesta.

Pro Petäjäs ry ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastaselityksen. Kaupunginhallituksen selityksessä on pykälän 85 kohdalla tehdyn päätöksen osalta pyritty hämärtämään se juridinen perussääntö, että kukaan ei voi luovuttaa eteenpäin parempaa oikeutta kuin itsellä on. Valtuuston määrittämät sataman hallinta-oikeuden rajoitukset, hallinnan kestoaika ja kielto siirtää sopimusta ovat satamaa sitovia. Pykälän 86 kohdalla tehdyn päätöksen osalta selityksessä on sivuutettu pääasia eli päätökseen kirjatulla asian esittelyllä ilman minkäänlaista sopimusluonnosta, josta sopimuksen ehdot ilmenisivät, ei ole voinut syntyä päätöstä sitovasta esisopimuksesta.

Vuokraukseen liittyvän toimivallan osalta relevantti on Rauman sataman johtosäännön 7 §:n 1 momentin 7 kohta. Kaupunginhallituksen selityksessä viitattu sataman sisäistä toimivallan jakoa koskeva johtosäännön 7 §:n 1 momentin 3 kohta ei liity asiaan.

Kaupunginhallituksen selityksessä esitetty maininta siitä, että satamajärjestyksen määrittämä satama-alue kokonaisuudessaan olisi Rauman sataman hallinnassa, on väärä. Sataman hallinnassa on vain valtuuston hyväksymällä vuokrasopimuksella satamalle luovutettu varsinainen sataman toiminta-alue. Vuokrasopimuksessa ei ole kysymys toimivallan siirrosta vaan toimivallan rajaamisesta.

Maanvuokralain 5 luvun 75 §:n mukaan vuokralaisella on vapaa siirto-oikeus, ellei sitä ole kielletty. Sataman vuokrasopimuksessa on nimenomainen kielto. Vain valtuustolla olisi ollut oikeus päättää vuokrasopimuksista, jotka ylittivät valtuuston päättämän sataman hallinta-ajan ja joihin sisältyi vapaa siirto-oikeus, mikä merkitsi velvollisuutta kirjata tämä erityinen oikeus ja antoi samalla oikeuden kiinnitysten saamiseen.

A on antanut vastaselityksen ja uudistanut vaatimuksensa perusteluineen.

Rauman sataman johtosäännössä tarkoitettua sataman hallintoalueen ja toiminnan oleellista muuttamista on ollut se, että Rauman sataman hallitus on 19.9.2007 (§ 85) vuokrannut vapaalla siirto-oikeudella 47 hehtaaria – 79 prosenttia varsinaisesta satama-alueesta – eli sataman operatiivisen toiminnan 59,5 hehtaarin alueesta. Edellä mainittuun alueeseen näet sisältyy Ulko-Petäjäksen 8,5 hehtaarin rakentamaton alue, jolloin alue on kokonaisuudessaan 68 hehtaaria.

Rauman kaupunginvaltuusto on liittyen Rauman satamaliikelaitoksen yhtiöittämiseen 1.1.2015 lukien 13.10.2014 (§ 117) päättänyt sataman toiminta-alueen vuokraamisesta perustettavalle satamayhtiölle. Pöytäkirjassa on satamatoiminnan maa-alueen (68 hehtaaria) osalta todettu, että alueella Rauman kaupunki vuokraa rakennuspaikkoja pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla satamassa toimiville yrityksille, jolloin vastaavasti satamalle vuokrattu ala muuttuu. Rauman satama voi lyhytaikaisin sopimuksin ilman vuokraoikeuden panttausmahdollisuutta vuokrata hallitsemiaan alueita ulkopuoliselle.

Kaupunginvaltuuston päätöksellä 13.10.2014 (§ 117) satama-alueen pitkäaikaiset ja panttauskelpoiset, kolmansia osapuolia koskevat maanvuokrasopimukset rajattiin vuokrasopimuksen ulkopuolelle ja pidettiin suorassa vuokrasuhteessa kaupunkiin.

Kun päätösten tekemisen ajankohtana Rauman sataman johtosäännön 7 §:n 1 momentin 7 kohdassa on määrätty sataman hallintaan kuuluvan omaisuuden käytöstä, sen luovuttamisesta vuokralle ja edelleen käyttöluvista, määräykset viittaavat siihen, että kysymys on ollut lyhytaikaisista hallinnan siirroista eli alivuokrasuhteista. Sataman vuokra-aluetta ei ole pienennetty päätöksenteon jälkeen, mikä osoittaa, että kysymyksessä on ollut alivuokraus. Vuokraoikeuden siirto oli satamalta myös kielletty.

Johtosäännöstä on mahdotonta saada yksiselitteistä ja kiistatonta tulkintaa sille, että sataman hallitukselle olisi delegoitu oikeus antaa salaisesti vuokralle noin 80 prosenttia todellisesta sataman toiminta-alueesta vapaalla siirto-oikeudella, jota satamalla itselläänkään ei ollut, sekä sen lisäksi tehdä vuokrasopimuksia 30 vuodeksi eli pitkälti yli sen oman hallintakauden. Vain valtuusto olisi kaupungin puolesta voinut päättää 30 vuoden vuokrasopimuksista ja vapaista siirto-oikeuksista. Kaupunginhallitus päätti tuolloin enintään 15 vuoden ja tekninen toimi enintään viiden vuoden mittaisista vuokrasopimuksista ilman vapaata siirto-oikeutta.

Oy Rauma Stevedoring Ltd:n vuokrasopimuksessa 14.12.2007 on vuokranantajaksi merkitty Rauman kaupunki/Rauman satama, mutta allekirjoittajana on kiistatta ollut satamajohtaja Rauman sataman edustajana. Rauman sataman johtosäännössä ei satamajohtajalle ollut annettu nimenkirjoitusoikeutta kaupungin puolesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee aikaisemmin esitetyillä perusteilla tutkia myös sataman hallituksen 19.9.2007 §:n 86 kohdalla tekemä päätös.

A on vielä täydentänyt vastaselitystään viittaamalla kaupunginvaltuuston kaupunginhallituksen johtosäännön 7 §:n 23 kohdan muuttamista koskevaan päätökseen 22.6.2015 (§ 62).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Pro Petäjäs ry:n ja sen asiakumppanien valituksessaan esittämän pyynnön selvityksen hankkimisesta Rauman satamalta siitä, mihin toimiin Rauman sataman hallituksen 19.9.2007 §:n 86 kohdalla tekemän päätöksen johdosta on ryhdytty ja Rauman sataman velvoittamisesta esittämään mahdollinen esisopimus tai muu asiakirja, johon sopimusehdot on kirjattu.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää.

Kun otetaan huomioon, mitä asiakirjoista Rauman sataman hallituksen §:n 86 kohdalla tekemästä päätöksestä ilmenee, Pro Petäjäs ry:n ja sen asiakumppanien pyynnössä tarkoitetun selvityksen hankkiminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Riitta Kreula.

KHO:2017:3

$
0
0

Kansalaisuusasia – Kielitaitoedellytyksestä poikkeaminen – Luku- ja kirjoitustaidottomuus – Ristiriitainen selvitys – Suomen kielen opettajan todistus

Taltionumero: 54
Antopäivä: 10.1.2017

Iranin kansalainen A oli kansalaisuushakemuksessaan vedonnut luku- ja kirjoitustaidottomuuteen kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi. Hän oli toimittanut selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan suomen kielen opettajansa todistuksen, jonka mukaan häntä oli Suomeen saapuessaan voitu pitää Opetushallituksen (2012) määritelmän mukaisena primaarilukutaidottomana henkilönä. A oli Suomessa opiskellut luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille tarkoitetuilla kielikursseilla.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat katsoneet, ettei valittajaa voitu pitää kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla luku- ja kirjoitustaidottomana, koska mainitun suomen kielen opettajan lausunnot olivat perustuneet hakijan omaan ilmoitukseen luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan ja koska hän oli maahantuloasiakirjoissaan ilmoittanut osaavansa lukea ja kirjoittaa sekä käyneensä koulua neljä vuotta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansalaisuuslain 18 b §:n 3 momentin säännös luku- ja kirjoitustaidottomuuden osoittamisesta hakijan suomen kielen opettajan todistuksella oli asian selvittämistä koskeva erityissäännös. Kysymystä luku- ja kirjoitustaidottomuudesta ei voitu ratkaista hakijaa opettaneen opettajan todistuksesta poikkeavalla tavalla, ellei todistus perustunut selkeästi virheellisiin tietoihin hakijan osaamisesta, henkilöhistoriasta tai muusta vastaavasta asian arvioinnissa olennaisesta seikasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestä ilmenevin perustein, ettei maahantuloasiakirjoja voitu pitää luotettavina lähtötietoina A:n luku- ja kirjoitustaitoa arvioitaessa. Maahanmuuttoviraston olisi tämän vuoksi tullut ottaa ratkaisunsa perusteeksi hänen esittämänsä suomen kielen opettajan todistus.

Kansalaisuuslaki (359/2003) 18 b § 2 ja 3 momentti sekä 45 §

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.11.2015 nro 15/0944/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 19.6.2014 (diaarinumero 6529/310/2013) myöntänyt Iranin kansalaiselle A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hän ei täytä kielitaitoedellytystä eikä siitä ole perusteita poiketa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta muiden edellytysten täyttyessä Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hänellä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai näiden sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys).

Saman pykälän 2 momentin mukaan kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä voidaan poiketa vain jäljempänä säädetyillä perusteilla.

Saman lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 6 kohdan estämättä, jos muutoin on olemassa erittäin painava syy kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle.

Kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottoman hakijan osalta voidaan kielitaitoedellytyksestä poiketa, jos hakija hallitsee suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin.

Saman pykälän 3 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä muut 2 momentissa tarkoitetut edellytykset osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella.

Esitetty selvitys

Valittaja (s. 1974) on kansalaisuushakemuksessaan pyytänyt poikkeamista kielitaitoedellytyksestä luku- ja kirjoitustaidottomuuteensa vedoten.

Valittaja on saapunut Suomeen vuonna 2006 UNHCR:n esittämänä kiintiöpakolaisena. UNHCR:n vuonna 2005 laadittuihin kiintiövalinta-asiakirjoihin on merkitty, että valittaja osaa lukea ja kirjoittaa helposti sekä kurdin että farsin kielellä. Hänen on lisäksi kirjattu käyneen neljännelle vuosiluokalle saakka alakoulua (primary school).

Kansalaisuushakemukseen on liitetty FM, laaja-alainen erityisopettaja Tiina Muukan 9.9.2013 päiväämä lausunto, jonka mukaan valittaja on käynyt ensimmäiset suomen kielen kurssinsa Lahden kansanopistossa, jossa lausunnonantaja toimii luku- ja kirjoitustaidon opettajana. Valittajan kohdalla täyttyvät opetushallituksen määrittelemät primaarilukutaidottomuuden kriteerit. Valittaja ei ole oman ilmoituksena mukaan opiskellut kotimaassaan, eikä hän osaa lukea eikä kirjoittaa äidinkielellään. Testituloksen mukaan valittajalla on vähintään suomen kielen taitotason A1 mukainen suullinen kielitaito. Lausunnosta ilmenee, että valittaja on opiskellut luku- ja kirjoitustaidottomille aikuisille maahanmuuttajille tarkoitetulla Suomen kielen ABC-kurssilla 11.9.2006–3.4.2007 ja suomen kielen alkeet -ryhmässä 25.8.2008–29.5.2009. Valittaja on suorittanut aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen alkukartoituksen 26.–28.10.2009 sekä tämän jälkeen suomen kielen perusopinnot 1 11.8.–30.11.2010 ja suomen kielen perusopinnot 2 13.12.2010–29.3.2011. Lisäksi valittaja on opiskellut työpajatyyppisessä ohjaavassa koulutuksessa 29.8.–2.12.2011.

Maahanmuuttoviraston valittajalle lähettämässä 24.3.2014 päivätyssä täydennyspyynnössä on viitattu valittajan toimittamaan lausuntoon luku- ja kirjoitustaidottomuudesta sekä toisaalta valittajan ennen maahantuloa kielitaidostaan kertomaan. Valittajaa on pyydetty toimittamaan virastoon kirjallinen selvitys kielitaidon osalta ilmenneistä ristiriidoista.

Valittaja on ilmoittanut 3.4.2014 päivätyssä kirjelmässään käyneensä 20 vuotta sitten päivittäin tunnin ajan kerhossa, missä opetettiin kurdin ja farsin kieltä. Kerhossa ei opiskeltu latinan aakkosia tai kirjoittamista niillä.

Valittaja on liittänyt valituksen täydennykseen FM, laaja-alainen erityisopettaja Tiina Muukan 1.8.2014 päiväämän lausunnon, jonka mukaan Muukka on toiminut valittajan luku- ja kirjoitustaidon eli suomen kielen opettajana. Suomen kielen opettajilla on harvoissa tapauksissa mahdollista testata hakijan äidinkielen taitoja. Suomessa ei ole standardisoituja testejä muuta kuin suomen kielen ja Suomen koulutusjärjestelmässä opetettavien vieraiden kielten arviointiin. Muukan arvio luku- ja kirjoitustaidottomuudesta on perustunut suomen kielen oppimisprosessiin. Valittajan oppimisprosessi on edennyt hitaasti ja työläästi kuten usein primaarilukutaidottomilla. Valittajan käymät suomen kielen alkeet -koulutus ja suomen kielen perusopinnot 1 ja 2 vastaavat toisiaan. Hitaan oppimisensa vuoksi valittaja on joutunut käymään samat koulutukset kahteen kertaan. Hänet on lisäksi ohjattu työpajatyyppiseen koulutukseen, johon ohjataan ne opiskelijat, joille suomen kielen oppiminen on työlästä luku- ja kirjoitustaidottomuudesta tai jostakin sairaudesta tai vammasta johtuen.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko valittajan kohdalla poiketa kansalaistamisen edellytyksenä olevasta kielitaitoedellytyksestä. Kansalaistamisen edellytysten tulee myös poikkeamisen osalta olla täytettyjä silloin, kun Maahanmuuttovirasto antaa hakemukseen päätöksensä.

Valittaja on hakemuksen yhteydessä esittänyt selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan FM, laaja-alainen erityisopettaja Tiina Muukan edellä selostetun 9.9.2013 päivätyn lausunnon. Lausunnosta ei ilmene, että lausunnonantajan käsitys valittajan luku- ja kirjoitustaidottomuudesta perustuisi muuhun kuin valittajan omaan ilmoitukseen. Kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston käytettävissä olleet tiedot valittajan UNHCR:n kiintiöpakolaisvalintaan liittyvän haastattelun yhteydessä kielitaidostaan ja koulunkäynnistään ilmoittamat seikat, Maahanmuuttovirasto on voinut perustellusti katsoa, ettei valittaja ole osoittanut olevansa kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla luku- ja kirjoitustaidoton. Näin ollen kielitaitoedellytyksestä ei ole voitu poiketa kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin nojalla. Asiassa ei ole tähän nähden esitetty muutenkaan sellaista selvitystä, jonka perusteella kielen opiskeleminen ja oppiminen olisi valittajalle hänen kokonaistilanteensa huomioon ottaen tosiasiallisesti mahdotonta. Kielitaitoedellytyksestä ei siten ole syytä poiketa myöskään kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Maahanmuuttovirasto on tämän vuoksi voinut hylätä valittajan hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Jokioinen, Jussi-Pekka Lajunen ja Elina Ranz, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Valittaja on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Valittajan esittämä selvitys luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan yhdessä hänen oman kertomuksensa, sekä asiassa saadun muun selvityksen kanssa osoittaa hänen olevan kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla luku- ja kirjoitustaidoton. Asiaa ei ylipäänsä voida millään muulla tavalla selvittää tai todentaa. Maahanmuuttovirastolle toimitetusta lausunnosta ilmenee, että lausunnon antaja on toiminut valittajan suomen kielen opettajana ja että valittaja täyttää vaaditun alkeiskielitaidon tason.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt valituksen hylkäämistä ja todennut muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston tehdessä valittajaa koskevan kansalaisuuspäätöksen 19.6.2014 ovat käytettävissä olleet ainoastaan 9.9.2013 päivätty suomen kielen opettajan lausunto, UNHCR:n kiintiövalinta-asiakirjat sekä valittajan toimittama oma selvitys. Valittajaa on myös ennen päätöksen tekemistä pyydetty täydentämään hakemustaan. Hallinto-oikeudelle toimitetulle, 1.8.2014 päivätylle lausunnolle ei tule antaa päätösharkinnassa merkitystä, koska kielitaitoedellytyksen on täytyttävä kansalaisuushakemusta ratkaistaessa.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet

Kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottoman hakijan osalta voidaan kielitaitoedellytyksestä poiketa, jos hakija hallitsee suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä muut 2 momentissa tarkoitetut edellytykset osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella.

Kansalaisuuslain 45 §:n 1 momentin mukaan hakijan on liitettävä kansalaisuushakemukseensa 17 §:ssä tarkoitettu selvitys suomen tai ruotsin kielen taidostaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos hakija haluaa hakemuksensa tueksi vedota johonkin kansalaisuuslain poikkeussäännökseen, hänen tulee liittää hakemukseensa selvitys, johon hän perustaa vaatimuksensa.

Tosiseikat

Valittaja on hakemusvaiheessa toimittanut Maahanmuuttovirastolle selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan 9.9.2013 päivätyn, filosofian maisteri ja laaja-alainen erityisopettaja Tiina Muukan todistuksen, jonka mukaan valittajaa voidaan pitää Opetushallituksen (2012) määritelmän mukaisena primaarilukutaidottomana henkilönä. Valittaja on Suomessa opiskellut luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille tarkoitetuilla kielikursseilla.

Valittaja on lisäksi valitusvaiheessa toimittanut hallinto-oikeudelle mainitun opettajan antaman, 1.8.2014 päivätyn lausunnon, jonka mukaan Muukka on toiminut valittajan suomen kielen opettajana.

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt valittajalta selvitystä maahantuloasiakirjoista (UNHCR Resettlement Registration form) ilmenneestä ristiriidasta, jonka mukaan valittaja on ennen Suomeen tuloaan osannut lukea ja kirjoittaa ja käynyt koulua neljä vuotta. Valittajan 3.4.2014 antaman selvityksen mukaan hän on opiskellut äidinkieltään ainoastaan kerhossa yhden tunnin päivässä, yli 20 vuotta sitten.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat viitanneet valittajan maahantuloasiakirjoista saatuihin tietoihin sekä siihen, että erityisopettaja Muukan lausunnot ovat perustuneet valittajan omaan ilmoitukseen luku- ja kirjoitustaidostaan. Ne ovat näillä perusteilla katsoneet, ettei valittajaa voida pitää kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla luku- ja kirjoitustaidottomana.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Valittaja on esittänyt oman suomen kielen opettajansa todistuksen luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin ottanut ratkaisunsa lähtökohdaksi sen, ettei valittaja ole laissa tarkoitetulla tavalla luku- ja kirjoitustaidoton. Tämä on perustunut tietoihin, joita maahantuloasiakirjoista on saatu muun ohella valittajan koulunkäynnistä.

Kansalaisuuslain 18 b §:n 3 momentissa säädetään nimenomaisesti, että luku- ja kirjoitustaidottomuus osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella. Kyseinen momentti on asian selvittämistä koskeva erityissäännös. Maahanmuuttovirasto ei voi oman harkintansa perusteella ratkaista asiaa tältä osin hakijan opettajan todistuksesta poikkeavalla tavalla, ellei todistus perustu selkeästi virheellisiin tietoihin hakijan osaamisesta, henkilöhistoriasta tai muusta vastaavasta asian arvioinnissa olennaisesta seikasta.

Maahanmuuttoviraston viittaamista asiakirjoista ilmenee, että valittajan luku- ja kirjoitustaitoa koskevat, UNHCR:n kiintiöpakolaisten sijoittamiseen liittyvät tiedot on vuonna 2005 antanut ja allekirjoituksellaan oikeiksi vahvistanut vain hänen aviomiehensä. Asiakirjoista ei ole pääteltävissä, että valittaja itse olisi antanut luku- ja kirjoitustaidostaan tietoja ennen Suomeen saapumistaan. Myös perheen vuosina 1996 ja 1998 syntyneiden lasten on ilmoitettu osaavan lukea ja kirjoittaa kahdella kielellä, vaikka he asiakirjojen mukaan ovat käyneet koulua ainoastaan yhden vuoden ajan. Nuorempi lapsista oli tuolloin alle 7-vuotias.

Erityisopettaja Muukka on antanut asiassa kaksi lausuntoa, joissa hän on valittajan antamien tietojen, testauksen ja valittajan opinnoissa suoriutumisen perusteella todennut, että valittaja on Opetushallituksen (2012) määritelmän mukaan primaarilukutaidoton. Edellä mainittuja maahantuloon liittyviä UNHCR:n asiakirjoja ei voida pitää tässä kysymyksessä luotettavina lähtötietoina. Maahanmuuttoviraston olisi tullut ottaa ratkaisunsa perusteeksi sille esitetty valittajan suomen kielen opettajan antama todistus. Perustetta myöskään hallinto-oikeudelle esitetyn saman opettajan toisen todistuksen sivuuttamiseen ei ole, kun se on esitetty jo hakemusvaiheessa esitetyn poikkeamisperusteen tueksi.

Edellä mainituista syistä ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä hallintoneuvos Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Katariina Bargum.

Article 2

$
0
0

Kaivospiirin muuttamista koskeva asia (Savukoski)

Taltionumero: 34
Antopäivä: 11.1.2017

Asia Kaivostoimintaa koskevat valitukset

Valittajat 1) Kemin-Sompion paliskunta

2) Lapin luonnonsuojelupiiri ry

Päätös, jota valitukset koskevat

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 7.4.2015 nro 15/0132/1

Asian aikaisempi käsittely

Yara Suomi Oy on tehnyt kaivoslain (503/1965) 39 §:ssä tarkoitetun hakemuksen Savukosken kunnassa sijaitsevan Soklin kaivoksen kaivospiirin muuttamiseksi.

Hakemus on koskenut seuraavia Soklin kaivospiirin käyttöalueeseen kuuluvia alueita:

- Tulppio, kiinteistötunnus 742-402-18-0, omistaja Metsä-Botnia Metsät Oy, pinta-ala kaivospiirissä 139,61 hehtaaria

- Sotataival, kiinteistötunnus 742-402-19-7, omistaja Suomen valtio, pinta-ala kaivospiirissä 13,58 hehtaaria

- Valtionmaa II, kiinteistötunnus 742-893-11-1, omistaja Suomen valtio, pinta-ala kaivospiirissä 5 763,01 hehtaaria

- Yleinen tie, kiinteistötunnus 742-859-2-9, pinta-ala kaivospiirissä 7,28 hehtaaria

- Yleinen tie, kiinteistötunnus 742-859-2-10, pinta-ala kaivospiirissä 0,17 hehtaaria

Hakemuksen mukaan kaivospiirin käyttöalueen ja samalla koko kaivospiirin pinta-ala olisi aluemuutoksen jälkeen 5 923,65 hehtaaria. Soklin kaivospiiri on ulottunut sen eteläpäässä laajemmalle kuin muodostettava kaivospiiri. Kaivospiiritoimituksen yhteydessä edellä mainittu eteläpäässä sijaitseva osa rajataan pois tarpeettomana. Muutoksella Soklin kaivospiiriä laajennetaan ja supistetaan.

Kaivoshankkeessa on tarkoitus hyödyntää Soklin karbonaattimassiivin alueella sijaitsevia fosfaattimalmeja (apatiitti) ja rautamineraalivarantoja sekä mahdollisesti alueella esiintyviä kiillemineraalirikkaita (vermikuliitti) yksiköitä ja mangaanin suhteen rikastuneita yksiköitä. Hanke ei koske alueen niobivarantojen ja niiden sisältämien arvoaineiden (uraani, tantaali, torium) hyödyntämistä. Niobivarantojen hyödyntäminen edellyttäisi uusien lupien hankkimista ja uuden ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Kaikkien alueella sijaitsevien kaivoskivennäisten hyödyntämisoikeudet kuuluvat kuitenkin Yara Suomi Oy:lle.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (jäljempänä Tukes) on 15.8.2013 antamallaan päätöksellä (KaivNro 2019) hyväksynyt Yara Suomi Oy:n hakemuksen ja antanut Lapin maanmittaustoimistolle määräyksen kaivospiiritoimitusta varten Soklin kaivospiirin muuttamiseksi.

Päätökseen sisältyvät lupamääräykset 1–5, joista lupamääräykset 1–2 kuuluvat seuraavasti:

1. Hakijayhtiön on ennen kaivoksen rakentamistoimenpiteiden aloittamista tiedotettava hyvissä ajoin suunnitelluista toimenpiteistä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) sen varmistamiseksi, ettei toimenpiteistä aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla.

2. Hakijayhtiön on haettava poikkeuslupaa kaivospiirin alueella esiintyvien suojeltujen lajien hävittämiseen niiltä osin kuin kaivostoiminta kohdistuu mainittujen lajien esiintymisalueille Lapin ELY-keskukselta.

Lisäksi Tukes on kaivosviranomaisen ennakkotiedoksiantona ilmoittanut, että se tulee määräämään hankkeelle vakuuden suuruuden ja antamaan määräykset yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi erikseen kaivospiirimääräyksen lisäksi erikseen annettavilla päätöksillä viimeistään 30.6.2014.

Tukes on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hakijan esittämä kaivospiirihakemus ja sen täydennykset täyttävät kaivoslain (503/1965) 22 §:ssä ja 23 a §:ssä edellytetyt vaatimukset eikä haetulla alueella ole Savukosken kunnan lausunnon perusteella kaivoslain 6 §:n 1 momentin 3–9 kohdan mukaisia valtauksen esteitä.

Hakijan esittämä selvitys tutkimustöistä ja niiden tuloksista osoittaa, että haetulla alueella on kaivoskivennäisiä niin runsaasti ja siinä muodossa, että esiintymää voidaan hyödyntää. Malmiesiintymän rakenne tunnetaan hyvin. Hakija on esittänyt riittävät tuotantotekniset perustelut kaivospiirin muuttamiseksi.

Hakijan esittämää kaivospiirin aluetta voidaan pitää perusteltuna kaivoslain 22 §:n 2 momentin mukaisesti huomioon ottaen esiintymän laatu, laajuus ja alueelle suunnitellut toiminnot.

Kaivoslain 71 §:n 2 momentin mukaan lupa-asiaan ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvuissa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään.

Kaivoslain 71 §:n 2 momentista johtuu, että kaivosviranomaisen on kaivospiirin määräämisestä päättäessään varmistauduttava, ettei suunniteltu toiminta ole mainitun kaivoslain kohdassa viitattujen luonnonsuojelulain säännösten vastaista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n kanteluluonteiseksi katsottavan arvostelun Tukesin toiminnasta asiakirjojen nähtävillä pitämisessä ja Kemin-Sompion paliskunnan vaatimuksen kaivospiiritoimituksen keskeyttämisestä.

Muilta osin hallinto-oikeus on tutkinut asian, ja siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n ja Kemin-Sompion paliskunnan valitukset Tukesin päätöksestä.

Asian näin päättyessä hallinto-oikeus on hylännyt Kemin-Sompion paliskunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan näiltä osin seuraavasti:

Käsittelyratkaisut

(---)

Tukesin toiminta asiakirjojen nähtävillä pitämisessä ja kaivospiiritoimituksen keskeyttäminen

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa.

Siltä osin kuin Lapin luonnonsuojelupiiri ry on moittinut Tukesin toimintaa asiakirjojen nähtävillä pitämisessä, kysymyksessä olevan kanteluluonteisen asian tutkiminen ei hallinto-oikeuslain 3 §:n säännös huomioon ottaen kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on jättänyt asian mainituilta osin tutkimatta.

Kaivoslain 27 §:n (561/1995) 1 momentin mukaan, mikäli kaivospiirihakemus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön on annettava päätös kaivospiirin määräämisestä. Päätös kaivospiirin määräämisestä on toimitettava asianomaiselle maanmittaustoimistolle, jonka on viipymättä annettava toimitusmääräys kaivospiiritoimituksen suorittamiseksi.

Pykälän 2 momentin mukaan valitus päätöksestä, joka koskee valtauskirjan antamista, kaivospiirin määräämistä tai toimitusmääräystä kaivospiiritoimituksen suorittamiseksi, ei estä suorittamasta toimitusta, jos hakija sitä vaatii. Tarvittaessa kauppa- ja teollisuusministeriö voi asettaa määräajan kaivospiiritoimituksen suorittamiselle. Toimitusta ei kuitenkaan saa lopettaa ennen kuin valitus on lopullisesti ratkaistu.

Lain 28 §:n mukaan toimitusinsinöörinä kaivospiiritoimituksessa on kiinteistönmuodostamislain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu diplomi-insinööri. Muutoin kaivospiiritoimituksen toimitusmiehiin sekä heidän päätöksentekoonsa sovelletaan, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/95) säädetään.

Edellä mainitut kaivoslain pykälät, kiinteistönmuodostamislain 231 §:n 1 momentissa ja 232 §:n 1 momentin 4 kohdassa sekä hallinto-oikeuslain 3 §:ssä säädetty huomioon ottaen kaivospiiritoimituksen keskeyttämistä koskevan asian ratkaiseminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden on jätettävä keskeyttämistä koskeva vaatimus tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

Hakemuksen käsittelyä koskevat valitusperusteet

Asian käsitteleminen Yhteisessä suomalais-venäläisessä rajavesistöjen käyttökomissiossa

Tukes on 16.1.2013 päivätyllä lausuntopyynnöllä varannut Yhteiselle suomalais-venäläiselle rajavesistöjen käyttökomissiolle tilaisuuden lausua nyt kysymyksessä olevasta Yara Suomi Oy:n Soklin kaivospiirin muuttamista koskevasta hakemuksesta. Käyttökomission suomalainen osapuoli on 18.2.2013 päivätyssä lausunnossaan todennut, että kaivospiirin määräämistä koskevassa päätöksessä ei ratkaista sellaisia rajavesistöjen hyväksikäyttöön, muuttamiseen tai suojeluun välittömästi vaikuttavia kysymyksiä, jotka kuuluisivat Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen (Sops 26/1965) soveltamisalaan. Komission suomalainen osapuoli ei siten lausunnon mukaan pidä tarpeellisena saattaa asiaa komission käsiteltäväksi.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu lausunto ja mitä hallinto-oikeuden päätöksessä on jäljempänä lausuttu Soklin kaivoshankkeen ympäristöön ja vesistöön kohdistuvien vaikutusten selvittämisestä ja arvioimisesta sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain säännösten huomioon ottamisesta nyt kysymyksessä olevaa kaivospiiriä muutettaessa, asian käsittelyssä ei ole tapahtunut menettelyvirhettä sillä perusteella, että asiaa ei ole saatettu käyttökomission käsiteltäväksi.

Uusi hakemus, hakemuksen käsitteleminen uuden kaivoslain (621/2011) säännösten nojalla ja ydinenergialain (1990/1987, oikeastaan 990/1987) mukainen menettely

Keskeiset sovellettavat säännökset

Kaivoslain (621/2011) 178 §:n yleisen siirtymäsäännöksen 1 momentin mukaan kumottavan kaivoslain (503/1965) nojalla työ- ja elinkeinoministeriössä vireillä olevat asiat siirtyvät lain voimaan tullessa kaivosviranomaiseen. Asiat käsitellään ja ratkaistaan noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Pykälän 2 momentin mukaan turvallisuus- ja kemikaalivirastossa tai tuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevissa asioissa noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos muutoksenhakutuomioistuin tämän lain voimaan tultua kumoaa päätöksen, johon on sovellettava tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, asia käsitellään ja ratkaistaan tämän lain säännösten mukaisesti.

Kumotun kaivoslain (503/1965) 26 §:n mukaan, jos kaivospiirihakemus on puutteellinen tai asia muutoin kaipaa lisäselvitystä, voidaan hakijalle varata tilaisuus hakemuksen täydentämiseen tai lisäselvityksen esittämiseen määrätyssä ajassa uhalla, että hakemus muuten voidaan hylätä.

Kumotun kaivoslain 39 §:n 1 momentin mukaan, jos kaivospiiriä tai sen apualuetta sen jälkeen, kun se on määrätty, halutaan laajentaa, supistaa tai jakaa taikka sen rajoja muutoin muuttaa, on sitä haettava kauppa- ja teollisuusministeriöltä (sittemmin työ- ja elinkeinoministeriöltä), ja on tällöin soveltuvin kohdin voimassa, mitä kaivospiirin määräämisestä on säädetty.

Asian oikeudellinen arviointi

Valituksenalaisen päätöksen perusteena oleva hakemus kaivospiirin muuttamisesta on tullut vireille 8.5.2009 työ- ja elinkeinoministeriöön tulleella hakemuksella eli edellä mainitun kumotun kaivoslain voimassa ollessa. Hakemusta on täydennetty kumotun kaivoslain 26 §:n mukaisesti. Sillä seikalla, että hakemusta ja selvityksiä on täydennetty myös uuden kaivoslain voimassa ollessa, ei ole merkitystä edellä mainittujen siirtymäsäännösten soveltamisen osalta.

Uuden kaivoslain edellä mainitut siirtymäsäännökset huomioon ottaen hakemus on tullut käsitellä kumotun kaivoslain säännösten mukaisesti ottaen huomioon myös uuden kaivoslain säännökset siirtymäsäännöksissä mainituilta osin. Kumotun kaivoslain 39 §:n mukaan jo olemassa olevaa kaivospiiriä voidaan laajentaa. Nyt kysymyksessä olevan kaivospiirin laajentamista koskevan asian käsittelyssä on noudatettu edellä mainitussa lainkohdassa säädettyä menettelyä. Hakemuksen käsittelyssä ei siten ole tapahtunut virhettä sillä valittajien esittämällä perusteella, että hakemus olisi tullut käsitellä kokonaisuudessaan uutta kaivoshanketta koskevana asiana ja uuden kaivoslain säännösten mukaisesti.

(---)

Ydinenergialain (990/1987) 2 §:n 1 momentin 2 kohdan (269/2011) mukaan tätä lakia sovelletaan kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen.

Nyt kysymyksessä olevan kaivoshankeen tarkoituksena ei ole uraanin tai toriumin tuottaminen eikä valituksenalaisella päätöksellä ole ratkaistu kysymyksessä olevien malmien louhimista ja rikastamista koskevia kysymyksiä. Säteilyturvakeskus (STUK) tulee ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi antamaan erikseen yksityiskohtaiset määräykset hankkeeseen sisältyvien fosforimalmien louhinnan ja fosforirikasteen tuotannon osalta.

Poronhoitolain (848/1990) 53 §:n ja kaivoslain (621/2011) 38 §:n mukainen neuvotteluvelvollisuus

Siltä osin kuin valittajat ovat viitanneet uuden kaivoslain 38 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn, hallinto-oikeus on todennut, että mainitun lain 178 ja 182 §:n siirtymäsäännökset huomioon ottaen edellä mainittu menettely ei tule sovellettavaksi nyt kysymyksessä olevaa hakemusta käsiteltäessä.

Poronhoitolain 53 §:n mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa.

Nyt kysymyksessä oleva hanke sijoittuu pääosin valtion maalle. Poronhoitolaki ei määrittele tarkemmin, minkälaista menettelyä noudattaen neuvotteluja tulisi käydä. Neuvottelujen toteuttaminen tulee siis suunnitella jokaisessa hankkeessa tapauskohtaisesti. Neuvottelujen tavoitteena tulisi olla ratkaisujen hakeminen ja haitallisten vaikutusten vähentäminen.

Tukes on 30.1.2013 järjestänyt neuvottelun, johon on kutsuttu Kemin-Sompion paliskunta, Yli-Kemin kalastusalue, Metsähallitus, Savukosken kunta ja yhtiö. Neuvotteluun on osallistunut kuusi paliskunnan edustajaa. Neuvottelusta 1.2.2013 laaditun muistion mukaan neuvottelun taustalla on poronhoitolain 53 §:ssä säädetty neuvotteluvelvollisuus. Tilaisuudessa yhtiö on esitellyt kaivoshankkeen suunnitelmat, minkä jälkeen osallistujat ovat esittäneet tältä osin kysymyksiä. Paliskunnan poroisäntä on puheenvuorossaan esitellyt kattavasti paliskunnan poronhoitoa ja poronhoidon kannalta suurimpia uhkatekijöitä sekä niistä aiheutuvia ongelmia. Paliskunnan näkemyksen mukaan 0-vaihtoehto on paras. Mikäli kaivos paliskunnan vastustuksesta huolimatta toteutetaan, paliskunnan puheenvuorossa on haittojen ehkäisemiseksi esitetty putkien ja rautatien rakentamista maan alle, uraanirikkaiden alueiden rajaamista pois kaivospiiristä, toiminta-alueiden aitaamista sekä tarvittavien luiskien sekä ali- ja ylikulkujen rakentamista.

Kaivoshankkeen suunnitelmia on muutettu alkuperäisestä muun muassa porotaloudelle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi pienentämällä kaivospiirin alueen kokoa, sijoittamalla poistovesiputkia maan alle ja pienentämällä rikastushiekka-allasalueen kokoa. Poroille aiheutuvan estevaikutuksen minimoimiseksi rikastushiekka-altaat on tarkoitus ottaa vaiheittain käyttöön siten, että ensimmäinen osa maisemoidaan, kun kolmas osa otetaan käyttöön. Rikastushiekkaputket on tarkoitus sijoittaa 1,2 kilometrin matkalla maan alle rikastamon ja rikastushiekka-allasalueen välillä porojen kulun turvaamiseksi. Lisäksi poronhoidon mahdollistamiseksi on tarkoitus rakentaa ohjainaitoja, ali- tai ylikulkuja sekä aidata kaivospiiri ja mahdollinen rautatie. Rautatieyhteyden suunnittelu on ollut vielä kesken, joten tarkempia määräyksiä sen aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi ei ole vielä voitu antaa. Ongelmia tulee aiheuttamaan myös se, että porojen käyttäytymistä tilanteen muuttuessa on vaikea tietää ennalta. Tämän vuoksi suunnitelmia on tarkoitus tarkentaa käytännössä saatavien kokemusten kautta yksityiskohtaisempia suunnitelmia laadittaessa ja valituksenalaisen päätöksen mukaan neuvotteluja jatketaan vuosien 2013 ja 2014 aikana yhdessä yhtiön, Savukosken kunnan ja Kemin-Sompion paliskunnan kanssa.

Edellä lausuttu huomioon ottaen hallinto-oikeus on katsonut, että poronhoitolain 53 §:ssä säädetty neuvotteluvelvollisuus on täytetty lupahakemusta käsiteltäessä.

Kaivospiirin määräämisen aineelliset edellytykset

Sovellettava lainsäädäntö

Kaivospiirin määräämisen aineelliset edellytykset määräytyvät pääasiassa kaivoslain (1965/553, oikeastaan 503/1965) ja luonnonsuojelulain (1096/1996) säännösten perusteella. Valituksissa viitatut ympäristönsuojelulaki, vesilaki lukuun ottamatta vesiluontotyyppien suojelua koskevia säännöksiä, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä ympäristövaikutusten arvioinnista annettu laki eivät siten välittömästi tule sovellettavaksi kaivospiirin määräämisen edellytyksiä harkittaessa. Tukesin päätöksellä ei ole eikä olisi voitukaan myöntää oikeutta rikkoa mainittujen lakien säännöksiä, vaan niitä on noudatettava kaivosoikeutta käytettäessä. Valituksissa esitetyistä seikoista eivät siten nyt käsiteltävänä olevan asian yhteydessä tule edellä mainittujen lakien mukaisesti selvitettäväksi ja tarkasteltavaksi päästöjä vesistöön ja ilmaan koskevat kysymykset. Nämä tulevat selvitettäviksi ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisissa lupamenettelyissä.

ILO-sopimuksen huomioon ottaminen

Kemin-Sompion paliskunta on katsonut, että ennen kaivospiirin määräämistä koskevan päätöksen antamista tulee olla ratkaistuna valtakunnan tasolla selvitettävänä olevat alkuperäiskansojen oikeudet maa- ja vesialueisiin. (---)

Suomi ei ole vielä ratifioinut ILO-sopimusta, joten se ei tällä hetkellä tule huomioon otettavaksi nyt kyseessä olevaa asiaa ratkaistaessa. (---) Siltä osin kuin paliskunnan valituksessa on vedottu alkuperäiskansaa koskeviin valitusperusteisiin hallinto-oikeus on todennut, että nyt kysymyksessä oleva hanke ei sijaitse saamelaisten tai kolttien kotiseutualueella.

Porotalous

Asiassa saatu selvitys

Soklin fosforimalmiesiintymä sijaitsee Savukosken kunnan koillisosassa noin 12 kilometrin etäisyydellä Venäjän rajasta. Etäisyys lähimpään taajamaan eli Savukoskelle on noin 90 kilometriä. Hankealue sijaitsee Nuorttijoen vesistön latvaosassa. Kaivospiirin pinta-ala aluemuutoksen jälkeen on 5 923,65 hehtaaria. Kaivosalue muodostuu kahdesta erillisestä alueesta, jotka on tarkoitus aidata. Alueiden väliin jää noin 1,5 kilometriä leveä pohjois-eteläsuuntainen alue. Alueet on tarkoitus yhdistää rautatiellä.

Kaivoshankkeessa on tarkoitus hyödyntää karbonatiittimassiivin alueella sijaitsevia fosfaattimalmeja ja rautamineraalivarantoja ja mahdollisesti alueella esiintyviä kiillemineraalirikkaita yksiköitä ja mangaanin suhteen rikastuneita "pesäkkeitä". Hanke on tarkoitus toteuttaa 20 vuoden aikana, jolloin keskitytään karbonaattimassiivin pintaosissa sijaitsevien rikkaampien fosfaattimalmien hyödyntämiseen. Malmi voidaan kiven luonteesta johtuen irrottaa kaivumenetelmällä (avolouhinta). Suunniteltu kaivumäärä vuosittain on keskimäärin 7 miljoonaa tonnia fosfaattimalmia, josta Sokliin rakennettavassa rikastamossa pystytään rikastamaan vuosittain 1,54 miljoonaa tonnia fosfaattirikastetta ja 0,3 miljoonaa tonnia rautarikastetta.

Kaivospiirin alueelle rakennetaan teollisuusrakennuksista koostuva keskittymä, joka muodostaa hankkeen teollista toimintaa koskevan ytimen. Tämä teollisuusalue sisältää rikastamon ja siihen liittyvät toiminnot, erilaiset varastot, pumppaamot, vesien käsittelyaltaat, korjaamo- ja huoltotilat, energiahuoltoon liittyvät tilat, autotallit, sosiaali- ja toimistotilat, ruokalan, paloaseman ja ratapihan. Asuin- ja vierastilat sijoitetaan erilleen tästä keskittymästä. Alueelle tulee lisäksi avolouhos tai avolouhoksia, läjitysalueet, rikastushiekka-allas patoineen sekä runsaasti erilaisia vesienkäsittelyyn liittyviä toimintoja. Hankkeen toteuttaminen vaatii lisäksi 220 kilowatin voimajohdon sekä rautatieyhteyden rakentamisen.

Porotalous on merkittävä elinkeino alueella ja porotalouden tilaa sekä Soklin kaivoshankkeen vaikutuksia siihen on selvitetty kattavasti hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostuksessa). Kaivoshanke sijoittuu sekä pinta-alaltaan että eloporoluvultaan suurimman paliskunnan eli Kemin-Sompion paliskunnan alueelle. Paliskunta sijaitsee Itä-Lapissa Savukosken ja Sodankylän kuntien alueella. Paliskunnan alue sijoittuu erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulle alueelle, ja se on pinta-alaltaan 5 708 neliökilometriä. Paliskunnan suurin sallittu eloporomäärä on 12 000 poroa ja teurasporoja on vuosittain noin 7 200–10 900. Porotiheys on keskimäärin 2,1 poroa maaneliökilometriä kohden. Paliskunta on tuottanut vuosittain 7–10 prosenttia kaikista Suomessa teurastetuista poroista.

Paliskunnan poronhoidon kannattavuus perustuu luonnonlaitumiin, hyvin järjestettyyn laidunkiertoon sekä organisoituun poronhoitoon ja sen tuotto on ollut keskimääräistä parempi. Paliskunnan parhaita laitumia ovat suojelualueet, kuten UK-puisto ja Maltion luonnonpuisto, ja Tulppion seutu. Kesäaikana porot laiduntavat vapaasti paliskunnan keskiosassa ja talvellakin 70 prosenttia porokarjasta elää paliskunnan pohjoisosien luonnonlaitumilla ilman lisäruokintaa. Noin 30 prosenttia poroista on talvisin paliskunnan eteläosan kylissä lisäruokinnassa. Paliskunnan pohjoisosan talvilaidunalue on rajattu laidunkiertoaidalla porojen kesä­aikaisen laidunnuksen estämiseksi. Talvialueen laidunpinta-ala on noin 640 neliökilometriä ja porotiheys keskitalvella noin 12,5 poroa neliökilometriä kohden. Talvialueen jäkälälaitumien kunto on muun muassa toimivan laidunkiertojärjestelmän ja suojelualueiden ansiosta poikkeuksellisen hyvä. Muu maankäyttö peittää paliskunnan alueesta noin 0,45 prosenttia ja sen yhteenlasketuksi vaikutusalueeksi on arvioitu 4,3 prosenttia pinta-alasta eli 250 neliökilometriä. Noin 38 prosenttia pinta-alasta on kuitenkin luokiteltu kuuluvaksi mahdollisiin hakkuualueisiin eli taimikoihin ja nuoriin metsiin.

Kaivosalueelle ja sen ympäristöön sijoittuu erilaisia laidunalueita, poronhoidon rakennelmia ja poronhoidollisia toimintoja. Suunniteltu kaivos sijaitsee sekä kesä- että talvilaidunalueella. Alueen porojen luontainen kulkureitti eli kevätlaidunkierto aidatuilta talvilaitumilta vasonta-alueelle kulkee kaivosalueen ja sitä ympäröivän alueen kautta, sillä lähialueilla on hyviä kevättalven luppometsiä, joita pitkin porot siirtyvät kohti etelää. Kaivosalueen lähialueella on kuusi porojen syysaikaista kuljetusreittiä sekä viisi joen ylityspaikkaa. Yksi tärkeimmistä paliskunnan vasomisalueista sijaitsee Soklin kaivosalueen eteläpuolella. Alue jää ainakin osittain rikastushiekka-altaiden alle. Muita vasomisalueita sijaitsee muun muassa Tulppiojoen ja Värriöjoen latvaosien jokivarsiniityillä ja aavoilla. Soklin länsialueen aidoissa ei ole merkitty vasoja viime vuosina, sillä ne ovat tuohon aikaan jo siirtyneet alueelta paliskunnan eteläisiin ja läntisiin osiin.

Kaivoksen lähialueilla kuitenkin liikkuu poroja myös kesä- ja syysaikaan, sillä alueella on runsaasti ravintoa tarjoavia reheviä jokilaaksoja ja soita. Paliskunnan mukaan joinakin kesinä lähes kaikki porot kerääntyvät laiduntamaan alueen läheisille soille. Porojen kokoontuminen kesälaitumille kuitenkin vaihtelee, sillä kesätokkien pääasialliset laidunalueet vaihtelevat noin kymmenen vuoden sykleissä. YVA-selostuksen laatimisaikaan porojen kesälaidunnus oli keskittynyt eteläisille ja Kemijoen länsipuolisille alueille.

Hankkeen vaikutukset voidaan jakaa kaivoksen rakentamisaikaisiin sekä tuotannon aikaisiin vaikutuksiin, joista ensiksi mainitut voivat olla porotalouden kannalta suurempia, mutta kestävät vain kaivoksen rakentamisen ajan eli noin 2–4 vuotta. Hankkeen toteuttaminen muun muassa lisää porojen kanssa tapahtuvia liikenneonnettomuuksia, aiheuttaa porojen karkoittumista niiden luontaisilta alueilta, aiheuttaa muutoksia laidunkiertoon ja vaikeuttaa poronhoitotyötä vaikutusalueella. Tuotantovaiheessa laidun- ja vasonta-alueita on arvioitu, muun muassa rikastushiekka-altaiden sijoitusvaihtoehdoista riippuen, jäävän kaivosalueen alle 29,3–39,9 neliökilometriä, mikä vastaa 0,5–0,7 prosenttia koko paliskunnan pinta-alasta. Tämän lisäksi suunnitellun rautatien alle jää eri vaihtoehdoista riippuen 1,2–4,2 neliökilometriä. Lisäksi 200 kilowatin voimajohdon alle jäisi noin 4,2 neliökilometriä (VE1). Yhteensä paliskunnan suorat laidun- ja vasonta-aluemenetykset olisivat pienimmillään 34,7 ja suurimmillaan 48,3 neliökilometriä. Arvio on kuitenkin vain suuntaa-antava ja todelliset vaikutukset ovat mahdollisesti arvioitua suuremmat.

Asian oikeudellinen arviointi

Uuden kaivoslain edellä mainitut siirtymäsäännökset huomioon ottaen asiassa ei tule sovellettavaksi mainitun lain 50 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen esteet kuten huomattavan haitan aiheutuminen poronhoidolle erityisesti poronhoitoa varten varatulla alueella. Vastaava säännös sisältyy kuitenkin nyt kysymyksessä olevassa asiassa huomioon otettavaan poronhoitolakiin. Lain 2 §:n 2 momentin mukaan erityisesti poronhoitoa varten varatulla alueella ei saa käyttää valtion maata sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Kuten edellä on todettu, kaivoshankkeen suunnitelmia on muutettu alkuperäisestä porotaloudelle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi pienentämällä kaivospiirin alueen kokoa, sijoittamalla poistovesi- ja rikastushiekkaputkia maan alle, pienentämällä rikastushiekka-allasalueen kokoa ja ottamalla rikastushiekka-altaat vaiheittain käyttöön. Lisäksi haittoja on tarkoitus pienentää rakentamalla ohjainaitoja, ali- tai ylikulkuja sekä aitaamalla kaivospiiri ja rautatie.

Edellä mainituista toimenpiteistä huolimatta porojen kulkeminen ja kuljettaminen vasonta- ja laidunalueille vaikeutuu ja vaatii todennäköisesti uusia reittejä kaivosalueen itäpuolelle. Alueen luontainen laidunkierto siis häiriintyy ja porojen käytettävissä olevat vasonta- ja laidunalueet pienenevät edellä kerrotuin tavoin. Porojen häiriintyminen voi karkottaa poroja alueelta. Osa poronhoitoon rakennetuista rakennelmista joudutaan todennäköisesti korvaamaan uusilla. Kaivoshankkeen toteuttamisella on siten haitallisia vaikutuksia kaivosalueen ja sen ympäristön poronhoidolle.

Hallituksen esityksessä (HE 244/199, oikeastaan HE 244/1989 vp) on todettu poronhoitolain 2 §:n 2 momentin mukaisesta rajoituksesta vain, että käytännössä rajoitus kohdistuisi lähinnä metsätaloudellisiin toimenpiteisiin.

Kun otetaan huomioon paliskunnan maa-alueen suuri pinta-ala ja kai­voshankkeen aiheuttamien vasoma- ja laidunalueitten menetyksien osuus siitä, muiden maankäyttömuotojen vaatima osuus paliskunnan maa-alueesta, edellä mainitut suunnitelmat porotaloudelle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi, mahdollisuudet järjestää porojen kulkeminen alueella kaivosalueen itäpuolitse ja mahdollisesti myös edellä mainittujen kahden erillisen kaivosalueen pohjois-eteläsuunnassa väliin jäävää aluetta myöten sekä se seikka, että suunnitelmien tarkentuessa Tukes tulee valituksenalaisen päätöksen mukaisesti vielä antamaan poronhoidon turvaamiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset, kaivoshankkeesta ei voida asiaa kokonaisuudessaan arvioiden katsoa aiheuttavan paliskunnan poronhoidolle poronhoitolain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua huomattavaa haittaa.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) mukaiset valitusperusteet

Rauhoitussäännöksistä poikkeaminen

Kaivoslain (503/1965) 71 §:n 2 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin kumotun kaivoslain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava muun maussa, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään. Kysymyksessä olevaa säännöstä on tulkittu siten, että kaivoslain mukaisessa lupapäätöksessä ei voida sallia toimenpiteitä, joista aiheutuisi luonnonsuojelulain rauhoitussäännösten vastaisia vaikutuksia suojelluille kasvi- ja eläinlajeille tai niiden elinympäristöille. Tällaisten toimenpiteiden suorittaminen vaatii luonnonsuojelulain mukaisen luvan poiketa kyseisistä rauhoitussäännöksistä.

Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden: 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Vastaavasti lain 42 §:n 2 momentin nojalla rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä.

Lain 47 §:n 1 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Ympäristöministeriön on tarvittaessa laadittava ohjelma erityisesti suojeltavan lajin kannan tai kantojen elvyttämiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Poikkeuksista muun ohella 39 §:n ja 47 §:n rauhoitussäännöksistä säädetään lain 48 §:ssä. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan pykälässä säädetty ei koske 49 §:ssä tarkoitettuja eläin- ja kasvilajeja.

Lain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa pykälän 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39 §:n ja 42 §:n 2 momentin sekä 47 §:n 2 ja 5 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen lintujen osalta voidaan myöntää poikkeus sanotun direktiivin artiklassa 9 mainituilla perusteilla.

Luonnonsuojelulain mukaisen poikkeusluvan edellyttäminen ennen muuta viranomaispäätöstä on ratkaistava korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta KHO 2013:173 ilmenevästi tapauskohtaisesti. Tällöin tulee ottaa huomioon muun muassa luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen tai suojelun sisältö ja siitä haettavan poikkeusluvan mahdollinen sisältö sekä ratkaistavan hankkeen luonne ja viranomaisen päätösharkinnan laajuus.

Luonnonsuojelulain noudattamisesta voidaan kumotun kaivoslain mukaisen lupa-asian yhteydessä varmistua esimerkiksi asettamalla lupamääräyksiä, joissa kielletään luvan saajaa ryhtymästä luvassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ennen kuin luonnonsuojelulaissa tarkoitettu viranomainen on myöntänyt mahdollisesti tarvittavan poikkeuksen, ja tuo päätös on saanut lainvoiman, tai vaihtoehtoisesti todeta, ettei poikkeamisen tarvetta ole.

Tukes on valituksenalaisella päätöksellään antanut määräyksen kaivospiirin muuttamiseksi. Lupamääräyksen 1 mukaan yhtiön on ennen kaivoksen rakentamistoimenpiteiden aloittamista hyvissä ajoin ilmoitettava suunnitellut toimenpiteet Lapin ELY-keskukselle sen varmistamiseksi, ettei toimenpiteistä aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelulain nojalla. Lupamääräyksen 2 mukaan yhtiön on haettava poikkeuslupaa Lapin ELY-keskukselta kaivospiirin alueella esiintyvien suojeltujen lajien hävittämiseen niiltä osin kuin kaivostoiminta kohdistuu mainittujen lajien esiintymisalueille. Määräyksessä ei ole otettu kantaa toiminnan aloittamiseen ennen mahdollisesti myönnettävien poikkeuslupien lainvoimaisuutta. Kaivosoikeus voidaan kuitenkin myöntää sitä hakeneelle vasta asiaan sovellettavan kumotun kaivoslain 4 luvun mukaisen kaivospiiritoimituksen jälkeen. Lisäksi toiminnan aloittaminen vaatii mahdollisten luonnonsuojelulain mukaisten lupien lisäksi vielä ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaiset luvat, joiden yhteydessä hankkeen vaikutukset vesistöihin ja ympäristöön tulevat tarkemmin selvitetyiksi.

Ottaen edellä mainittujen lupamääräysten lisäksi huomioon sen, että edellytyssuhteesta luonnonsuojelulain mukaisen poikkeamisasian ja kumotun kaivoslain mukaisen lupa-asian ratkaisemisen välillä ei ole säädetty ja kaivosviranomaiselle kuuluvan harkintavallan asiassa tältä osin hallinto-oikeus on katsonut, että luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentissa tai 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeamislupaa ei ole perusteltua nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa pitää kaivospiirin määräämistä koskevan hakemuksen ratkaisemisen edellytyksenä. Valituksenalaisessa päätöksessä on siten riittävästi otettu huomioon luonnonsuojelulain eläin- ja kasvilajien suojelua koskevat säännökset.

Natura-alueet

(---)

Siltä osin kuin (---) Kemin-Sompion paliskunta ovat valituksissaan pitäneet selvityksiä Kemijoen osalta riittämättöminä, hallinto-oikeus on todennut, että hankkeen mahdolliset vaikutukset Kemijokeen tulevat arvioitaviksi vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä. Kaivoshankkeen toteuttaminen vaatii vielä yksityiskohtaista suunnittelua ja teknisluontoisia ratkaisuja, joilla vähennetään tai estetään toiminnasta ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Riittävän tarkkojen tietojen puuttuessa ei asian tässä vaiheessa siten ole vielä mahdollista tehdä luotettavia riskianalyysejä.

(---) intressivertailu

(---)

Kumotun kaivoslain 27 §:n 1 momentin mukaan päätös kaivospiirin määräämisestä on annettava, mikäli hakemus täyttää kaivoslaissa säädetyt edellytykset. Kaivospiirin määräämisen edellytyksiin ei kaivoslain mukaan kuulu vaatimus siitä, että kaivostoiminnan hyödyt olisivat haittoja suuremmat.

Lopputulos kaivospiirin määräämisen aineellisten edellytysten osalta

Kaivoslain (503/1965) 22 §:n 3 momentin mukaan kaivospiirin määräämisessä on noudatettava, mitä valtauksen esteistä on lain 6 §:ssä säädetty. Lain 27 §:n 1 momentin mukaan hakijalle on annettava päätös kaivospiirin määräämisestä, mikäli kaivospiirihakemus täyttää mainitussa laissa säädetyt edellytykset. Kaivospiiriä koskevan määräyksen antaminen edellyttää lisäksi, että kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitatut luonnonsuojelulain määräykset eivät ole esteenä päätöksen antamiselle. Kun otetaan huomioon edellä perusteluissa lausuttu ja hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset sekä asiassa saatu selvitys, kaivospiirin määräämiselle ei ole ollut kaivoslain tai luonnonsuojelulain mukaista estettä. Tukesin päätöksen kumoamiseen ei siten ole valituksissa esitetyillä perusteilla aihetta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Kaivoslain (503/1965) 23 §, 23 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Pirjo Jalonen ja Marja-Riitta Tuisku, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Kemin-Sompion paliskunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Tukesin päätökset kumotaan. Lisäksi paliskunta on vaatinut, että mahdollisesti jo aloitettu kaivospiiritoimitus keskeytetään, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian. Paliskunta on vaatinut vastapuolen velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosais­kulut asiassa laillisine korkoineen.

Paliskunta on perustellut vaatimuksiaan sillä, että kaivospiiri sijaitsee erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella, jossa maata ei saa käyttää siten, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Soklin kaivospiiri sijoittuu kokonaan paliskunnan alueelle. Kaivoslain mukaisen luvan myöntämisen esteenä on poronhoidolle aiheutuva haitta.

Soklin kaivospiirin mahdollistama kaivostoiminta aiheuttaa huomattavaa haittaa paliskunnan poronhoidolle, ja päätös on siten poronhoitolain ja kaivoslain vastainen. Soklin kaivostoiminta rajoittaa ja heikentää oleellisesti paliskunnan vapaata laidunnusoikeutta. Porojen luontainen laidunkierto muuttuu kaivostoiminnan infrastruktuurin vuoksi, ja porojen on pakko muuttaa luontaisia kulkureittejään. Perinteinen luonnonlaitumiin perustuva poronhoito vaarantuu. Kaivostoiminnan tuottamat häiriövaikutukset aiheuttavat porojen laidunkierron estymisen, laidunrauhan menetyksen, laidunalueiden menetystä ja pirstoutumista sekä näistä johtuvia ennalta arvaamattomia seurauksia, jotka johtavat poromäärien alentamiseen ja ruokinnan lisääntymiseen, ja sitä kautta poronhoidon kannattavuuden heikkenemiseen ja työpaikkojen menettämiseen. Poronhoitotöiden suorittaminen vaikeutuu ja kustannukset kasvavat. Laidunnuspaine muualla paliskunnan alueilla kasvaa. Radioaktiivisten aineiden vuoksi kaivostoiminta on ympäristöriski koko Suomen porotaloudelle, jos poronlihan imago kärsii ja hanke vaikuttaa poronlihan kysyntään.

Järjestetyt neuvottelut valtion viranomaisten ja paliskunnan edustajan kanssa ovat olleet riittämättömät kaivospiiripäätöksen tekemiseen. Paliskunnalla ei ole ollut todellista mahdollisuutta vaikuttaa prosessissa. Arhusin sopimus edellyttää asianosaisten kuulemista ja todellista vaikuttamismahdollisuutta. Neuvottelussa 30.1.2013 sovittiin, että neuvotteluja tullaan jatkamaan, mutta jatkoneuvotteluja ei järjestetty. Lisäksi kaikki keskustelut kaivosyhtiön ja paliskunnan välillä on käyty viranomaisten järjestämien kuulemismenettelyjen yhteydessä, joten kyse ei ole ollut kaivosyhtiön ja paliskunnan välisestä kahdenkeskeisestä neuvottelusta.

Ennen kaivospiiripäätöstä ei ole ryhdytty porotalouden toiminta- ja kehittämisedellytysten turvaamiseen, vaikka valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan ne pitäisi turvata alueen suunnittelussa. Päätöksellä on edistetty vain kaivostoiminnan intressejä ja heikennetty poronhoidon edellytyksiä.

Soklin kaivos heikentää alkuperäiskansojen oikeuksia historiallisten Keminkylän ja Sompion lapinkylien alueella. Valtakunnan tasolla selvitettävänä olevat alkuperäiskansojen oikeudet maa- ja vesialueisiin koskevat myös kaivospiirin aluetta (ILO-ratifiointi). Alkuperäiskansojen oikeuden ensisijaisuus on selvitettävä ennen kaivospiirin määräämistä.

Koska aiemman Soklin kaivospiirin ja nyt myönnetyn kaivospiirin ero on sekä pinta-alan osalta että toiminnallisesti merkittävä, olisi hakemus pitänyt käsitellä uutena hakemuksena eikä vanhan kaivospiirin muutoksena. Hakemus on ollut puutteellinen ja sitä on täydennetty monta kertaa uuden kaivoslain voimassaoloaikana. Asia olisi pitänyt käsitellä kokonaan uutena asiana ja uuden kaivoslain mukaan. Paliskunnan poroisäntä on käynyt tutustumassa asiakirjoihin Sodankylän käräjäoikeudessa, mutta asiakirjoissa ei ollut alkuperäisen hakemuksen liitteitä, vaikka ne mainittiin liiteluettelossa. Näin ollen päätöksen perusteena olevat hakemusasiakirjat ovat olleet puutteelliset.

Kaivospiiripäätöksen jälkeen annetuilla määräyksillä on mahdotonta varmistaa poronhoidon toiminta- ja kehittämisedellytykset tulevaisuudessa. Kaivostoiminnassa vedenjakaja-alueella ympäristön ja vesistöjen saastuminen jossain vaiheessa on erittäin todennäköistä. Avolouhoksena uraanipitoisella maaperällä toimiva kaivos sekä toimintaan liittyvät turvepohjaiset altaat ja moreenirakenteiset padot ovat ympäristöriski. Kemijoen osalta tehdyt selvitykset ovat riittämättömät.

Vaikutusten arvioinnit on tehty puutteellisesti. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä rikasteen kuljetus on selvitetty ratavaihtoehdolla, mutta kaivosyhtiö on tämän jälkeen päättänyt kuljettaa rikasteen rekoilla maanteitse. Rekkaliikenteen ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty YVA-menettelyssä. Kaivosalueelle suunniteltua hakelaitosta ja sen vaikutuksia ympäristöön ei myöskään ole arvioitu. Näin olennaisesti muuttuneiden suunnitelmien vuoksi tehdyt selvitykset ovat puutteellisia. Muuttuneista suunnitelmista ei ole myöskään kuultu paliskuntaa.

Radioaktiivisten aineiden käsittely kaivostoiminnassa on vaaraksi ympäristölle ja poronhoidolle sekä ihmisten terveydelle. Radioaktiivinen niobimalmio on sisällytetty kaivospiirihakemukseen, vaikka sen rajaamista kaivospiirin ulkopuolelle on esitetty monissa tilaisuuksissa. Nämä radioaktiiviset aineet tulisi rajata kaivospiirin ulkopuolelle, koska hakemuksessa ja päätöksessä on puutteita radioaktiivisten aineiden käsittelyn osalta. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 16.2.2006 nro 024/2006 mukaan uraania sisältävien kaivoskivennäisten lupakäsittelyn yhteydessä on asianosaisten kuulemisen ja asiasta tiedottamisen osalta poikettava siitä, miten muiden kaivoskivennäishakemusten osalta menetellään. Tukes ei ole noudattanut kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä asian käsittelyssä. Kaivoshanke olisi tullut käsitellä ydinenergialain mukaisessa prosessissa.

Kaivostoiminta aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Kaivosyhtiö ei ole esittänyt riittäviä selvityksiä radioaktiivisten ja muiden haitallisten aineiden käsittelystä prosessissa, jätteen säilytyksestä ja sen aiheuttamista päästöistä ympäristöön ja porojen laidunalueelle. Hakemuksen kohteena olevan alueen kaavoitus on avoin. Valituksessa esitettyjä asioita ei voida ratkaista yksityiskohtaisemmalla suunnittelulla, kun käytännössä toiminta ei edellytä enää yksityiskohtaisempaa suunnittelua.

2) Lapin luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Tukesin päätökset kumotaan kaivos-, poronhoito-, luonnonsuojelu- ja hallintolain vastaisina sekä sen vuoksi, että kaivosviranomainen ei ole noudattanut asiakirjojen julkisuudesta annettua lakia.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan sillä, että hallinto-oikeuden perusteluissaan viittaamaa vuosikirjaratkaisua KHO 2013:173 ei ole tarkoitettu linjanmuutokseksi oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä aiemmin omaksuttuun pääsääntöön, jonka mukaan luonnonsuojelulain suojelusta poikkeamisen edellytykset olisi ensin selvitettävä. Hankkeita pitää tarkastella aina myös tapauskohtaisesti.

Tehdyt selvitykset ovat epävarmoja ja puutteellisia, eikä hanketta voida varovaisuusperiaatteen mukaisesti toteuttaa, mikäli ei voida todeta, ettei hankkeella ole pitkällä aikavälillä haitallisia vaikutuksia alueen eheyteen ja koskemattomuuteen. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole pyydetty Säteilyturvakeskuksen lausuntoa siitä, onko toimintaa pidettävä säteilytoimintana, vaikka hallintolain mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Vaikka hakemuksen mukaan tarkoituksena ei ole uraanin tai toriumin tuottaminen, on hyvin todennäköistä, että Soklin kaivoksessa aloitetaan uraanin ja toriumin talteenotto, koska ne haittaavat tuotantoprosessia. Kaivospiiristä olisi pitänyt rajata pois kaikki tunnetut radioaktiiviset malmiot. Kaivospiiri aiheuttaa huomattavaa haittaa poronhoidolle. Radioaktiiviset malmit haittaavat poronlihantuotannon imagoa.

Siltä osin kuin yhdistys oli valittanut hallinto-oikeudelle siitä, ettei se ollut saanut nähtäväkseen asiakirjoja kuulemisaikana, yhdistys oli esittänyt väitteen Tukesin menettelyvirheestä, eikä tehnyt kantelua, kuten hallinto-oikeus on asiaa tulkinnut.

Kemin-Sompion paliskunta on tänne 18.1.2016 saapuneessa valituksen täydennyksessään todennut, ettei päätösharkinnassa ole otettu huomioon alkuperäiskansan ja vähemmistöryhmän perus­oikeuksia ja kansainvälisten yleissopimusten (kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, ILO-sopimus ja biodiversiteettisopimus) takaamia oikeuksia omaan kulttuuriinsa ja elinkeinoonsa. Uusi kaivoslaki ottaa paremmin huomioon perusoikeuksien lupakäsittelylle asettamat vaatimukset, joten asia olisi pitänyt käsitellä uuden kaivoslain mukaisena asiana. Kaivosviranomainen ja hallinto-oikeus eivät ole kohdelleet päätöksenteossa paliskuntaa tasapuolisesti, vaan niiden toimet ovat olleet luvanhakijaa suosivia. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 1999:14 mukaan poronhoidolle aiheutuva haitta on otettava huomioon myös vanhan kaivoslain mukaisessa päätöksenteossa.

Soklin kaivospiirin tarkistushakemuksen kuulutusasiakirjoissa esitettyjä yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräyksiä ei ole sisällytetty Tukesin 15.8.2013 antamaan päätökseen, vaan Tukesin 30.6.2014 antamaan päätökseen, jota koskeva valitus on käsiteltävänä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa. Lisäksi kaivosviranomainen on tehnyt Soklin kaivosoikeuksien voimassaolon jatkamista koskevan päätöksen ilman, että asianosaisille on varattu kuulemismahdollisuutta ja oikeutta muutoksenhakuun. Tukesin päätöksissä 15.8.2013 ja 30.6.2014 ei ole annettu uuden kaivoslain mukaisia määräyksiä vanhoihin kaivosoikeuksiin liittyen. Kaivospiirin muutos ja kaivospiiriin määritettävät yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräykset olisi tullut käsitellä samassa viranomaismenettelyssä hallintolain 25 §:n tarkoittamalla tavalla yhdessä.

Lupakäsittelyn yhteydessä on salattu Soklin kaivospiirin alueelle sijoittuva uraanivaranto ja uraanitiedot. Kaivosoikeuksien siirtopäätöksissä ennen Tukesin päätöstä 15.8.2013 ei ole kuulutettu ja tuotu esiin uraanin hyödyntämiseen liittyviä lupamääräyksiä, rajoituksia tai ehtoja. Kaivosviranomaisen kuulutusasiakirjoissa eikä päätöksissä ole tuotu esille alkuperäistä kaivosoikeuksien siirtoketjua. Päätöksessä on jätetty määräämättä vakuuden asettamisesta.

Kaivospiirin muuttamisen vesistövaikutuksia ei ole riittävästi otettu huomioon EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistä annetun lain edellyttämällä tavalla. Soklin alueen vesistöjen tila vaikuttaa välittömästi alkuperäiskansan elämismahdollisuuteen ja poronhoidon laitumien käyttökelpoisuuteen. Soklin kaivospiirin vesistöjärjestelyt vaikuttavat myös vesistöön, joka laskee Venäjän puolelle. Suomen ja Venäjän välillä on rajavesistösopimus. Vaikka kaivosviranomainen on pyytänyt yhteiseltä suomalais-venäläiseltä rajavesistöjen käyttökomissiolta lausuntoa kaivospiirin muutoshankkeen vaikutuksista, ei komission suomalainen osapuoli ole pitänyt tarpeellisena saattaa asiaa komission käsittelyyn. Soklin kaivospiirin muuttaminen edellyttää rajavesistön käyttökomission lausuntoa.

Soklin kaivoksen vaikutukset ulottuvat Nuorttijoen vesistön päälle, joka kuuluu kolttien perinteiseen alueeseen. Kaivosviranomaisen olisi tullut pyytää kolttien kyläkokouksen lausunto kaivospiirin muuttamisasian käsittelyssä.

Paliskunta on täsmentänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamisvaatimusta siten, että luvanhakija ja kaivosviranomainen on määrättävä yhteisvastuullisesti korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on antanut lausunnon, jossa se on viitannut päätökseensä ja asiassa hallinto-oikeudelle lausumaansa sekä hallinto-oikeuden päätökseen.

Yara Suomi Oy on antanut selityksen. Yhtiö on selityksessään todennut, ettei kaivospiiritoimitusta ole vielä aloitettu, sekä lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Hankkeen vaikutukset porotalouteen on laajalti huomioitu hankkeen valmistelussa, ja niitä on arvioitu YVA-selostuksessa sekä erillisselvityksessä. Kaivospiirin alueen kokoa on pienennetty vaikutusten vähentämiseksi ympäröivälle luonnolle, porotaloudelle ja matkailuelinkeinolle. Kaivospiirialueella on erityisesti pyritty turvaamaan porojen liikkuminen pohjois-eteläsuunnassa niiden luontaisen laidunkierron mukaisesti. Kaivosalue muodostuu useista erillisistä, vaiheittain avattavista avokaivoksista sekä prosessialueesta.

Poronhoitolain 53 §:n mukainen neuvotteluvelvollisuus koskee tilannetta, jossa valtio suunnittelee hanketta valtion maalla. Tästä huolimatta kuulemisprosessin yhteydessä on järjestetty neuvottelu, josta laadittu muistio on hakemusasiakirjoissa. Kaivoshankkeen suunnitelmia on käytyjen neuvottelujen pohjalta muutettu porotaloudelle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi pienentämällä kaivospiirin alueen kokoa, sijoittamalla poistovesiputkia maan alle ja pienentämällä rikastushiekka-allasalueen kokoa. Poroille aiheutuvan estevaikutuksen minimoimiseksi rikastushiekka-altaat on tarkoitus ottaa vaiheittain käyttöön siten, että ensimmäinen osa maisemoidaan, kun kolmas osa otetaan käyttöön. Rikastushiekkaputket sijoitetaan 1,2 kilometrin matkalla maan alle rikastamon ja rikastushiekka-allasalueen välillä porojen kulun turvaamiseksi. Lisäksi poronhoidon mahdollistamiseksi rakennetaan ohjainaitoja, ali- tai ylikulkuja sekä aidataan kaivospiiri tai tarvittavia osia siitä. Päätöksen mukaan neuvotteluja yhdessä kaivosyhtiön, kunnan ja paliskunnan kanssa jatketaan, ja kaivosviranomainen antaa neuvottelujen pohjalta tarpeelliset lupamääräykset poronhoidolle aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on huomioitu jo Soklin kaivosalueen vaihemaakuntakaavan valmistelussa. Ympäristöministeriö on vahvistanut kaavan 30.3.2010 ja korkein hallinto-oikeus on hylännyt valitukset kaavapäätöksestä ratkaisullaan KHO 16.5.2012 taltionumero 1277. Soklin kaivospiiri on ollut voimassa oleva kaivospiiri jo 1970-luvulta alkaen.

Vuoden 2012 kairausten perusteella tuotantoon tarkoitetun malmin keskimääräiset uraani- ja toriumpitoisuudet alittavat merkittävästi ydinenergia-asetuksen 2 ja 9 b §:n mukaiset pitoisuusraja-arvot, joten kyse ei ole uraani- tai toriummalmista. Kaivostoiminnan edetessä radioaktiivisuustason vaihteluita seurataan säteilymittauksilla. Tarvittaessa kaivossuunnitelmaa päivitetään siten, että pitoisuustasot eivät merkittävästi poikkea keskimääräisistä arvoista. Kaivoshanke ei koske niobivarantojen tai niiden sisältämän uraanin, tantaalin tai toriumin hyödyntämistä, eikä siten kuulu ydinenergialain soveltamisalaan.

YVA-menettelyn väitettyyn puutteellisuuteen liittyen yhtiö on todennut, että Lapin ELY-keskus on vaatinut yhtiötä toimittamaan riittävän kattavan aineiston Soklin kaivoksen rikasteiden maantiekuljetuksista ja niiden todennäköisistä ympäristövaikutuksista. Aineiston perusteella ELY-keskus tekee YVA-lain mukaisen päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta maantiekuljetuksiin. YVA-menettelyssä on arvioitu ja huomioitu lämpölaitoksen ilmapäästöt. Suunnitelmaa on YVA-menettelyn jälkeen muutettu vain siten, että lämpölaitoksen polttoaineena käytetään raskaan polttoaineen sijasta puuhaketta. Lämpölaitoksen rakentamisesta ja käyttöönotosta aiheutuvat vaikutukset on kuitenkin huomioitu kokonaisvaltaisesti YVA-menettelyssä. Lämpölaitos ja sen vaikutukset käsitellään lisäksi toimintaa koskevan ympäristölupaprosessin yhteydessä. YVA-menettelyssä on käsitelty myös säteilyvaikutuksia. Yhtiö on YVA-menettelyn jälkeen jatkanut säteilyvaikutusten selvittämistä ja jatkaa selvittämistä edelleen Säteilyturvakeskuksen määräysten mukaisesti. Ennen kaivostoiminnan käynnistämistä yhtiö tekee Säteilyturvakeskukselle säteilylain 29 §:n mukaisen ilmoituksen, jonka perusteella Säteilyturvakeskus määrää tarvittavista selvityksistä ja määräyksistä säteilyaltistuksen rajoittamiseksi.

Kemin-Sompion paliskunta on antanut vastaselityksen ja valituksen täydennyksen, jossa se on muun ohessa katsonut, että tunnettuun uraaniesiintymään kohdistuva malminetsintähakemus on tulkittava uraanin hyödyntämislupahakemukseksi, ja käsiteltävä sen mukaisesti. Uraanin hyödyntämisestä ja säteilyvaikutuksista ei ole tehty YVA-menettelyä.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Kemin-Sompion paliskunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

3. Lausuminen kaivospiiritoimituksen keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettava lainsäädäntö

Yara Suomi Oy:n hakemus Soklin kaivoksen kaivospiirin muuttamisesta on tullut vireille 8.5.2009. Hakemusta on muutettu ja täydennetty useita kertoja. Keskeisimmät hakemuksen muutokset on toimitettu lupaviranomaiselle 31.1.2011 ja 12.3.2011, eli ennen kuin uusi kaivoslaki (621/2011) on 1.7.2011 tullut voimaan. Uuden kaivoslain voimaan tulon jälkeen tehdyillä hakemuksen täydennyksillä hakemusta ei ole olennaisesti muutettu siten, että täydennysten johdosta asia olisi muuttunut sillä tavoin uudeksi, että asian olisi katsottava tulleen vireille vasta uuden kaivoslain tultua voimaan. Tämän vuoksi, kun otetaan huomioon uuden kaivoslain 178 §:n 1 momentin siirtymäsäännös, asiassa on tullut soveltaa uudella kaivoslailla kumottua vanhaa kaivoslakia (503/1965).

Ratkaistava asia

Hallintolain 25 §:n mukaan, jos viranomaisessa tehtävä päätös saattaa merkittävästi vaikuttaa muun samassa viranomaisessa samanaikaisesti vireillä olevan asian ratkaisemiseen, viranomaisen on valmisteltava asiat yhdessä ja ratkaistava samalla kertaa, jollei yhdessä käsittelemisestä aiheudu haitallista viivytystä tai jollei se ole asian laadun taikka luonteen vuoksi tarpeetonta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt käsillä olevassa asiassa on annettava ratkaisu vain Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 7.4.2015 antamasta päätöksestä nro 15/0132/1 tehtyihin jatkovalituksiin. Mainittu hallinto-oikeuden päätös on puolestaan annettu niiden valitusten johdosta, jotka ovat koskeneet Tukesin 15.8.2013 tekemää päätöstä Soklin kaivospiirin muuttamiseksi. Näin ollen tässä yhteydessä ei käsitellä muita päätöksiä, kuten Tukesin 30.6.2014 tekemää samaa kaivospiiriä koskevaa päätöstä yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annettavista määräyksistä. Viimeksi mainitusta Tukesin päätöksestä tehtyjen valitusten käsittely on asiassa saadun selvityksen mukaan vireillä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että kyseisessä päätöksessä on määrätty Soklin kaivospiiritoimintaa koskevasta vakuudesta.

Valituksenalaista päätöstä ei ole kumottava sillä paliskunnan valituksessa esitetyllä perusteella, että Tukes ei ole käsitellyt Soklin kaivospiirin määräämistä koskevaa asiaa ja Soklin kaivospiirille yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annettavia määräyksiä koskevaa asiaa samanaikaisesti. Vaikka päätökset koskevat samaa kaivospiiriä, ei niiden yhdessä käsitteleminen ole ollut asian laadun ja luonteen vuoksi tarpeen hallintolain 25 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kuulemismenettely

Valituksissa on esitetty, että Tukesin kuulemismenettely on ollut virheellinen. Hakemusasiakirjat eivät ole olleet nähtävillä silloin, kun yhdistyksen edustaja on sopimatta aikaa etukäteen käynyt Tukesin tiloissa tarkoituksenaan tutustua asiakirjoihin. Paliskunnan edustajan tutustuessa asiakirjoihin alkuperäisen hakemuksen liitteet ovat puuttuneet kuulemisasiakirjoista.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Tukes on varannut yhdistyksen edustajalle tilaisuuden tutustua asiakirjoihin ennalta sovittuna ajankohtana. Vaikka kuulemisasiakirjoissa ei ole ollut alkuperäisen hakemuksen liitteitä, on asiakirjoissa kuitenkin ollut hakemuksen täydennykset päivitettyine kaivoslain (503/1965) 23 §:n ja 23 a §:n mukaisine liitteineen, joten hakemusta koskeva ajantasainen tieto on ollut saatavilla, eivätkä hakemusasiakirjat ole olleet puutteelliset tällä paliskunnan valituksessa esitetyllä perusteella.

Yhdistys on valituksessaan todennut, että hankkeesta ei ole pyydetty Säteilyturvakeskuksen lausuntoa siitä, onko hanketta pidettävä säteilytoimintana. Asiakirjoihin sisältyy 18.2.2013 päivätty Säteilyturvakeskuksen Tukesille antama lausunto koskien Soklin kaivospiirihakemusta. Lisäksi asiakirjoista ilmenee, että Säteilyturvakeskus osallistuu myös jatkossa hankkeen käsittelyyn säteilyturvallisuuden osalta, koska ennen toiminnan käynnistymistä toiminnanharjoittajan on tehtävä Säteilyturvakeskukselle säteilyasetuksen 29 §:n mukainen ilmoitus, jonka perusteella Säteilyturvakeskus määrää tarvittavista selvityksistä ja antaa tarvittavat määräykset säteilyaltistuksen rajoittamiseksi säteilylain nojalla.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella kaivospiirin määräämisellä ei ole sellaisia vaikutuksia, joiden vuoksi lausunnon pyytäminen Kolttien kyläkokoukselta olisi tässä yhteydessä ollut tarpeen.

Valituksissa esitettyjä puutteita Tukesin kuulemismenettelyssä ei siten ole pidettävä sellaisina menettelyvirheinä, jotka olisivat tässä asiassa vaikuttaneet asianosaisten oikeuksiin tai kuulemisen oikeellisuuteen.

Viranomaisneuvottelu

Tukesin 30.1.12013 järjestämää viranomaisneuvottelua, jossa ovat olleet edustettuina muun ohella Kemin-Sompion paliskunta ja Yara Suomi Oy, koskevan muistion mukaan neuvotteluja jatketaan hankekokonaisuuden edetessä. Kaivostoiminta täsmentyy muiden lakien mukaisessa lupakäsittelyssä, ja niiden osalta neuvotteluvelvollisuuden täyttyminen arvioidaan erikseen niitä koskevissa menettelyissä. Århusin yleissopimus ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Lainsäädäntö ei velvoita kaivosyhtiötä järjestämään kahdenkeskeistä neuvottelua paliskunnan ja kaivosyhtiön välille ilman viranomaisia. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että kaivospiirin määräämisen osalta tämä 30.1.2013 pidetty neuvottelu on ollut riittävä.

Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn osalta korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei tehty YVA-menettely ole puutteellinen sillä perusteella, että rikastekuljetukset tapahtuvat mahdollisesti maantiekuljetuksina, eikä rautatietä pitkin, mikä on ollut arvioinnin lähtökohtana ympäristövaikutusten arviointia koskevassa selvityksessä. Yara Suomi Oy on ilmoittanut, että Lapin ELY-keskus arvioi YVA-menettelyn tarpeellisuuden erikseen maantiekuljetusten osalta. Muilta osin hanke ei ole muuttunut niin olennaisesti YVA-menettelyn kohteena olleesta hankkeesta, että ympäristövaikutusten arviointimenettely olisi tullut tehdä uudestaan ennen kaivospiirin muuttamista koskevaa päätöstä.

Luonnonsuojelu

Tukesin päätöksen mukaan yhtiön on haettava poikkeuslupaa kaivospiirin alueella esiintyvien suojeltujen lajien hävittämiseen niiltä osin kuin kaivostoiminta kohdistuu mainittujen lajien esiintymisalueille Lapin ELY-keskukselta.

Kaivoslain (503/1965) 71 §:n 2 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin kumotun kaivoslain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava muun muassa, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään.

Lähtökohtana on pidettävä, ettei kaivospiirin määräämistä koskevaa päätöstä tulisi tehdä ennen kuin asiassa on myönnetty poikkeuslupa luonnonsuojelulain mukaan (esimerkiksi KHO 26.1.2009 taltionumero 175). Koska kaivoslaissa tai luonnonsuojelulaissa ei ole nimenomaisesti säädetty kaivoslain mukaisen päätöksen ja hankkeen mahdollisesti edellyttämän luonnonsuojelulain mukaisen poikkeuslupapäätöksen keskinäisestä edellytyssuhteesta, Tukes voi myös tapauskohtaisesti arvioida, onko tällaista poikkeuslupaa edellytettävä ennen kaivoslain mukaisen päätöksen antamista. Tällöin on otettava huomioon muun muassa käsillä olevan luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen tai suojelun sisältö ja siitä haettavan poikkeusluvan mahdollinen sisältö sekä ratkaistavan hankkeen luonne ja viranomaisen päätösharkinnan laajuus (esimerkiksi KHO 2013:173). Muun ohella rauhoituksen ja suojelun sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon rauhoituksen tai suojelun kohteena olevat lajit, niiden elintavat ja elinympäristöt ja se, kuinka suojelukohteet on selvitettävissä päätöstä tehtäessä.

Oikeus kaivostoiminnan harjoittamiseen syntyy vanhan kaivoslain mukaisesti vaiheittaisesti kaivospiirin määräämisen, kaivospiiritoimituksen ja kaivoskirjan myöntämisellä. Valituksen kohteena olevalla Tukesin päätöksellä on myönnetty oikeus hakemuksessa esitettyjen alueiden käyttämiseen, kun kaivosoikeus on saatu. Kaivospiirin määräämistä koskevassa hakemuksessa on esitettävä alueen määrittämiseen liittyvä riittävän yksilöity hakemus eri osatoimintojen sijoittumisesta, jotta alueen laajuus on perusteltavissa kaivoslain 22 §:n 2 ja 4 momentin mukaisesti. Hakemuksessa tarkoitettu toiminta on voitava järjestää niin, ettei se ole ilmeisessä ristiriidassa muun lainsäädännön, kuten luonnonsuojelulain, kanssa. Hakemuksen on oltava riittävän yksityiskohtainen tämän asian varmistamiseksi. Kaivospiirin määräämistä koskevaa päätöstä harkittaessa voidaan myös tapauskohtaisesti ottaa huomioon, että toimintaan edellytetään muun ohella ympäristönsuojelulain mukaista lupaa, jossa yksilöidään tarvittaessa osatoimintojen sijoittuminen. Tällöin myös asetetaan määräyksiä, joilla haittoja ehkäistään tai niitä rajoitetaan. Asiassa on myös otettava huomioon alueen laajuus, josta hakemuksessa on kysymys.

Nyt kysymyksessä oleva kaivospiiri käsittää alueen, jonka laajuus on yhteensä 5 923,65 hehtaaria. Merkittävä osa alueesta on kuulunut vanhaan kaivospiiriin. Tehdyt luontoselvitykset liittyvät erityisesti Soklin kaivoshankkeen YVA-selvitykseen. Haitallisia vaikutuksia on arvioitu aiheutuvan alueen linnustolle, juoksuhämähäkeille ja kovakuoriaisille, eräille perhoslajeille sekä kasveille. Arviot ovat selvityksessä yleispiirteisiä ja jatkosuunnittelussa on arvioitu mahdolliseksi rajata haitallisia vaikutuksia. Lisäksi Natura 2000 -verkostoon kuuluviin alueisiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten arviointiin on sisältynyt arvio vaikutuksista suojeltuihin lajeihin. Kaivospiiriin ei sisälly Natura 2000 -verkostoon kuuluvien kohteiden alueita.

Kaivospiirin määräämistä koskevassa hakemuksessa ei ole esitetty yksilöidysti sitä, mistä luonnonsuojelulain mukaisesta rauhoituksesta olisi tarpeen hakea poikkeus. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tätä ei ole myöskään esitetty muutoin viranomaisten lausunnoissa tai valituksissa. Kaivostoiminnan eri osatoimintojen sijoittaminen on määritelty päätöksessä alueen laajuuden kannalta, eikä hakemus sisällä yksityiskohtaista selvitystä toimintojen rakenteista. Sijoittumisesta voidaan kaivoslain mukaisen päätöksen estämättä määrätä tarkemmin muun lainsäädännön perusteella, mutta oikeus alueen käyttämiseen kaivostoimintaan on saatava kaivoslain mukaan. Ympäristöön liittyvien haittojen ehkäisemiseksi voidaan saadusta oikeudesta huolimatta tällöin antaa muutoin tarpeellisia määräyksiä.

Tukesin päätöksessä on kysymys kaivospiirin muuttamiseksi annettavasta määräyksestä. Kun otetaan huomioon ratkaistavana olevan asian luonne, puheena olevaan kaivospiiriin kuuluvan alueen laajuus ja alueella olevista luonnonsuojelulain mukaan suojeltavista lajeista saatu selvitys, hakemusta ei ole pidettävä siten puutteellisena, ettei päätöstä ole voitu tehdä ennen poikkeusten myöntämistä. Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että toiminnan aloittaminen edellyttää lisäksi muun lain, kuten ympäristönsuojelulain, mukaista lupaa, jonka käsittelyn yhteydessä on mahdollista edellyttää tarkkoja selvityksiä alueen luonnonolosuhteista ja alueella esiintyvistä lajeista. Tukesin päätös on lisäksi sisältänyt määräyksen, jonka mukaan ennen rakentamistoimenpiteiden aloittamista on ilmoitettava luonnonsuojelulain mukaiselle valvontaviranomaiselle suunnitelluista toimenpiteistä, sekä määräyksen siitä, että kaivospiirin alueella esiintyvien suojeltujen lajien hävittämiseen on haettava luonnonsuojelulaissa tarkoitettu poikkeuslupa niiltä osin kuin kaivostoiminta kohdistuu mainittujen lajien esiintymisalueille. Tukesin päätöstä ei ole pidettävä näissä oloissa kaivoslain 71 §:n 2 momentin vastaisena.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian käsittelystä Tukesissa mahdollisesti aiheutuneet kulut eivät ole hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenkäynnin ei ole katsottava johtuneen hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viranomaisen virheestä. Tämän vuoksi ja kun myös otetaan huomioon asian lopputulos sekä hallintolainkäyttölain 74 §, Kemin-Sompion paliskunnalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Elina Nyholm.


KHO:2017:4

$
0
0

Henkilökohtaisen tulon verotus – Peitelty osinko – Tulon jaksottaminen – Oikea verovuosi – Yhtiölainaosuus – Yhtiövastike

Taltionumero: 64
Antopäivä: 11.1.2017

Vuonna 2006 perustetun asunto-osakeyhtiön osakkaita olivat A ja hänen avopuolisonsa sekä A:n kokonaan omistama B Oy. B Oy:n omistamat 2 000 osaketta oikeuttivat hallitsemaan kahta liikehuoneistoa sekä A:n ja avopuolison omistamat 2 200 osaketta kolmea asuinhuoneistoa. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajat maksoivat hoito- ja rahoitusvastiketta huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden lukumäärän mukaisessa suhteessa.

Yhtiöjärjestystä oli 18.12.2006 muutettu siten, että toinen B Oy:n omistamista liikehuoneistoista siirtyi osakkaiden omistamien osakkeiden lukumääriä muuttamatta vastikkeetta A:n ja avopuolison hallintaan asuinhuoneistona. B Oy:n osuus yhtiölainasta ja yhtiövastike pysyivät ennallaan. B Oy maksoi 30.4.2008 jäljellä olevan yhtiölainaosuutensa 280 612,25 euroa.

Kun B Oy:n hallitsemalle liikehuoneistolle yhtiöjärjestyksen mukaan tuleva osuus asunto-osakeyhtiön lainoista poikkesi siitä, mikä se olisi ollut pinta-alojen mukaan laskettuna, A:n katsottiin verovelvollisen vahingoksi 4.7.2012 tehdyssä verotuksen oikaisussa saaneen verovuonna 2008 B Oy:ltä 74 571,04 euron suuruisen peitellyn osingon.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli edellä mainituissa olosuhteissa saanut B Oy:ltä peiteltyä osinkoa verovuonna 2006 eikä verovuonna 2008. Koska peiteltyä osinkoa ei voitu verottaa A:n verovuoden 2008 tulona, A:n vahingoksi mainitulta vuodelta tehty verotuksen oikaisu kumottiin.

Tuloverolaki 110 § 1 ja 2 momentti

Laki verotusmenettelystä 56 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 12.1.2016 nro 16/0018/1

Asian aikaisemmat käsittelyvaiheet

Verohallinto on 11.1.2011 tekemällään verotuksen oikaisupäätöksellä oikaissut A:n verovuoden 2008 verotusta verovelvollisen vahingoksi. A:n tuloon on lisätty peiteltynä osinkona 82 542,53 euroa. Veronkorotusta on määrätty 2 800 euroa. Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi on perustunut B Oy:n verotarkastuskertomukseen ja sen perusteella laadittuun tarkastuskirjeeseen. A:n katsottiin saaneen osakkuusasemansa perusteella osingon luonteisen edun B Oy:n otettua vastattavakseen asunto-osakeyhtiön velasta suuremman osan kuin sen hallinnassa olleen liikehuoneiston pinta-ala edellytti verrattuna A:n ja hänen avopuolisonsa hallinnassa olevien huoneistojen pinta-alojen mukaiseen yhtiövelkaosuuteen.

Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 13.5.2011 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on A:n valituksen johdosta päätöksellään 27.4.2012 kumonnut edellä mainitun verotuksen oikaisun ja oikaisulautakunnan päätöksen sekä palauttanut asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi, koska asiassa oli esitetty uutta selvitystä.

Verohallinto on päätöksellään 4.7.2012 toimittanut verotuksen uudelleen peitellyn osingon osalta edellä mainitun hallinto-oikeuden päätöksen perusteella. Peiteltynä osinkona on verotettu 74 571,04 euroa aikaisemmin verotetun 82 542,53 euron sijaan.

Hallinto-oikeus on päätöksellään 27.11.2012 siirtänyt A:n 16.8.2012 Verohallintoon jättämän oikaisuvaatimuksen, jonka Verohallinto oli lähettänyt hallinto-oikeudelle, oikaisulautakunnalle oikaisuvaatimuksena käsiteltäväksi. A oli oikaisuvaatimuksessaan vaatinut, että verovuoden 2008 tuloon lisätty peitelty osinko ja siihen liittyvät veronkorotukset, veronlisäykset ja muut viivästysseuraamukset on poistettava tai ainakin niitä on alennettava.

Oikaisulautakunta on 5.4.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt oikaisuvaatimuksen.

A on valittanut oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että peitelty osinko ja siihen liittyvät veronkorotukset, veronlisäykset ja muut viivästysseuraamukset on poistettava tai ainakin niitä on alennettava.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 ja 3 momentin sisällön perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja omistaa B Oy:n kaikki osakkeet. B Oy, valittaja ja hänen puolisonsa omistavat 25.10.2006 kaupparekisteriin merkityn Asunto Oy X:n kaikki osakkeet. Asunto-osakeyhtiö on 19.9.2006 ostanut Kuopiossa sijaitsevan kiinteistön rakennuksineen 480 000 eurolla. Asunto-osakeyhtiö on teettänyt kiinteistöön kohdistuvan remontin. Kiinteistön osto ja remontti on pääosin rahoitettu asunto-osakeyhtiön ottamalla 600 000 euron pankkilainalla.

B Oy omistaa asunto-osakeyhtiön 4 200 osakkeesta 2 000, jotka oikeuttavat pinta-alaltaan 105 m2:n suuruisen liiketilan hallintaan. Valittaja ja hänen puolisonsa omistavat 2 200 osaketta, jotka oikeuttavat pinta-alaltaan 130 m2:n, 60 m2:n ja 60 m2:n eli yhteensä 250 m2:n suuruisten asuinhuoneistojen hallintaan. B Oy käyttää liiketilaa toimistonaan. Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan valittajan ja hänen puolisonsa kotiosoite on ollut kyseisellä kiinteistöllä 23.5.2007 alkaen.

Verotarkastuskertomuksen mukaan asunto-osakeyhtiön taseessa 31.12.2007 tontin ja rakennuksen hankintamenona, varainsiirtoverona ja peruskorjauskustannuksina on aktivoitu yhteensä 602 087,42 euroa. Taseessa 31.12.2007 on ollut rahalaitoslainaa 600 000 euroa. Yhtiöjärjestyksen mukainen osakkeiden määrään sidottu osuus velan pääomasta 31.12.2007 on ollut B Oy:n osalta 285 714,29 euroa (47,6 %) ja valittajan perheen osalta 314 285,71 euroa (52,4 %).

Verotarkastuskertomuksen mukaan B Oy:n taseessa 30.4.2008 asunto-osakeyhtiön osakkeiden hankintamenona on kirjattu 284 612,25 euroa. Yhtiö on 30.4.2008 maksanut jäljellä olevan velkaosuutensa asunto-osakeyhtiön lainasta määrältään 280 612,25 euroa. Verotarkastuskertomuksen mukaan pinta-alojen suhteessa laskien B Oy:n osuus (105/355) kiinteistön hankintamenosta olisi ollut 178 082,19 euroa ja lainasta 177 600 euroa.

Verotarkastuskertomuksessa yhtiön osakkaan puolesta maksama hankintameno on ehdotettu verotettavaksi verotusmenettelylain 29 §:n tarkoittamana peiteltynä osinkona. Hankintamenon jakaminen yhtiön ja luonnollisten henkilöiden kesken on ehdotettu tehtäväksi pinta-alojen suhteessa. Alustavassa verotarkastuskertomuksessa peitellyn osingon määräksi on ehdotettu 106 530,06 euroa (284 612,25 euroa - 178 082,19 euroa). Näin laskettua peitellyn osingon määrää on lopullisessa verotarkastuskertomuksessa vastineen perusteella alennettu 30 prosentilla, jolloin peitellyksi osingoksi on muodostunut 74 571,04 euroa. Tällöin 105 m2:n liiketilan osuudeksi hankintamenosta muodostuu 210 041,21 euroa (2 000 €/m2) ja 250 m2:n asuinhuoneistojen 392 046,22 euroa (1 568 €/m2).

Verotuksen oikaisupäätöksessä 4.7.2012 on katsottu, että puheena olevien asuinhuoneistojen käyväksi arvoksi muodostuu Tilastokeskuksen hintatilaston perusteella laskien yhteensä 458 840 euroa (1 835 €/m2). Näin ollen on katsottu, että yhtiöjärjestyksen mukainen osakemääriin perustuva hankintamenon jako ei vastaa huoneistojen käypiä arvoja ja peiteltynä osinkona on verotettu tarkastuskertomuksessa ehdotetun mukaisesti 74 571,04 euroa.

Vastaselityksen liitteenä on kiinteistönvälittäjän 26.9.2014 antama lausunto Asunto Oy X:n osakkeiden arvosta. Lausunnon mukaan kiinteistö sijaitsee Kuopion keskustassa ruutukaava-alueella. Alue on kerrostalovaltaista asuinaluetta. Lisäksi alueella on toimisto- ja virastotaloja. Rakennus on rakennettu vuonna 1906 ja se on peruskorjattu vuonna 2001. Rakennuksessa on kolme asuinhuoneistoa ja kaksi liikehuoneistoa, joiden kokonaispinta-ala on 355 m2. Lausunnossa osakkeiden velattomaksi markkina-arvoksi loppuvuonna 2006 on arvioitu asunto-osakkeiden (huoneistot 1-3) osalta yhteensä noin 405 000 euroa (noin 1 841 €/m2) ja liikehuoneistojen (huoneistot 4-5) osalta noin 340 000 euroa (noin 2 19 €/m2) eli yhteensä 745 000 euroa. Arvion tarkkuus on noin +- 5 prosenttia.

Asian arviointi ja johtopäätös

Hallinto-oikeus toteaa, että asunto-osakeyhtiötä ei ole perustettu toisistaan riippumattomien tahojen toimesta. Valittaja on tosiasiallisesti voinut yhdessä puolisonsa ja yksin omistamansa B Oy:n kanssa määrätä asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä kunkin huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden lukumäärän sekä lainojen jakautumisen. Tarkastushavaintojen sekä asuinhuoneistojen käyvästä arvosta saadun selvityksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että B Oy:n omistamille osakkeille on kohdistettu suhteellisesti liian suuri osuus asunto-osakeyhtiön lainoista. B Oy on näin maksanut osan valittajan ja hänen puolisonsa omistamien asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden hankintamenosta. B Oy:n on katsottava antaneen, siltä osin kuin asia on nyt hallinto-oikeuden käsiteltävänä, osakkaansa hyväksi rahanarvoisen etuuden. Verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyt peitellyn osingon verotuksen edellytykset ovat olleet olemassa.

Hallinto-oikeus toteaa, että peitellyn osingon verotuksen edellytysten täyttyminen ei nyt puheena olevassa tilanteessa edellytä valittajan tarkoittamin tavoin sitä, että B Oy:n olisi pitänyt maksaa liikehuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista ylihintaa. Peiteltynä osinkona saadun edun määrää ei myöskään voida valittajan tarkoittamin tavoin määrittää yksinomaan liikehuoneiston arvon perusteella. Hallinto-oikeus toteaa, että peiteltyä osinkoa ei ole katsottu syntyneen kiinteistön sinänsä edullisen kauppahinnan perusteella.

Valittaja ei ole esittänyt luotettavana pidettävää selvitystä, miten puheena olevan kiinteistön hankintameno, yhteensä 602 087,42 euroa, on jakautunut huoneistojen välillä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan 26.8.2014 katsonut, että remonttikulut, joiden määrä verotarkastuskertomuksen mukaan on ollut 102 887,42 euroa, ovat kohdistuneet yhtiöjärjestyksen muutoksella valittajan perheen omistukseen tulleeseen huoneistoon. Valittaja ei ole kiistänyt tätä. Näissä oloissa hallinto-oikeus katsoo, että edun määrä on lähtökohtaisesti voitu määrittää uoneistojen pinta-alan perusteella. Hallinto-oikeus katsoo, että liikehuoneiston erityispiirteet on riittävässä määrin otettu huomioon, kun alustavassa verotarkastuskertomuksessa esitettyä laskennallista peitellyn osingon määrää on jo alennettu 30 prosentilla. Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan vastaselityksensä liitteenä esittämässä arviokirjassa asuinhuoneistojen neliöhinnaksi esitetty käypä arvo (1 841 €/m2) vastaa varsin lähelle Verohallinnossa tilastokeskuksen hintatilaston perusteella arvioitua käypää arvoa (1 835 €/m2). Valittaja ei ole esittämillään perusteilla osoittanut peiteltynä osinkona valittajan tuloon lisättyä 74 571,04 euroa liian suureksi.

Valittajan B Oy:ltä saama etu on huomattu vasta verovuosia 2008–2009 koskeneessa yhtiön verotarkastuksessa. Valittajan on katsottava saaneen edun lopullisesti hyväkseen B Oy:n maksaessa vuonna 2008 jäljellä olleen velkaosuutensa asunto-osakeyhtiön veloista. Puheena oleva määrä on siten voitu lisätä valittajan verovuoden 2008 tuloon peiteltynä osinkona.

Lisätyn tulon johdosta määrättyä veronkorotusta ei ole pidettävä perusteiltaan virheellisenä tai tuloon lisätty määrä huomioon ottaen liiallisena. Veronlisäystä ja viivekorkoa ei ole ilmennyt aihetta alentaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Laki verotusmenettelystä 32 § 3 momentti, 56 § 4 momentti ja 57 § 1 momentti

Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta 2 § 1 momentti ja 4 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Sarivirta, Jari Mäki-Runsas ja Tuula Viiliäinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Asiassa on A:n mukaan kyse siitä, onko peitelty osinko saatu valituksenalaisen päätöksen mukaisesti verovuonna 2008 vai A:n näkemyksen mukaisesti verovuonna 2006.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Sekä valittaja perheineen että B Oy ovat merkinneet Asunto Oy X:n osakkeet asunto-osakeyhtiötä perustettaessa vuonna 2006. Yhtiö on merkitty kaupparekisteriin 25.10.2006.

Asunto-osakeyhtiö on hankkinut Kuopiossa sijaitsevan kiinteistön 19.9.2006.

Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys, jossa määrätään yhtiövelan jakautumisesta, on vahvistettu 18.12.2006. B Oy on siis ottanut vastattavakseen oman osuutensa asunto-osakeyhtiön velasta verovuonna 2006.

Tulkinta, jonka mukaan valittajan katsotaan saaneen edun lopullisesti hyväkseen vasta verovuonna 2008, kun B Oy on maksanut jäljellä olleen velkaosuutensa asunto-osakeyhtiön veloista, on virheellinen.

Tuloverolain 110 §:n 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Luovutusvoitto katsotaan mainitun lain 110 §:n 2 momentin mukaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut. Verovelvollinen ei voi itse lykätä tuloutusta, sillä edellä mainittua pääsääntöä täydennetään yleensä lausumalla, että tosiasialliseen nostamiseen rinnastetaan myös se, että tuloerä on ollut nostettavissa. Vallintaan saamisella on oikeuskirjallisuudessa katsottu tarkoitettavan muun muassa sitä, että verovelvollisella on määräämisoikeus tuloihin, jotka ovat hänen tilillään tai vallinnassaan. Siten verovelvollinen ei voi omalla disponoinnillaan eli lykkäämällä varojen nostamista siirtää verotustaan tuonnemmaksi.

Verovelvollinen ei voi itse siirtää tulon verotusta myöhemmäksi, mikäli hänellä on määräämisoikeus kyseisiin tuloihin. Sekä verotarkastuskertomuksessa että asian muutoksenhakuvaiheiden päätöksissä on katsottu, että valittajalla on tosiasiassa määräysvalta Asunto Oy X:ssä. Täten valittajan on edellä esitetyin perustein katsottava saaneen peitellyksi osingoksi katsotun edun vallintaansa sinä verovuonna, jona B Oy on ottanut vastattavakseen osuutensa Asunto Oy X:n velasta.

Verohallinto on 4.7.2012 tekemänsä verovuotta 2008 koskevan verotuksen oikaisupäätöksen perusteluiden mukaan katsonut valittajan "saaneen osakkuusasemansa perusteella peitellyn osingon luonteisen edun [B Oy:n] ottaessa vastattavakseen Asunto Oy X:n velasta suuremman osan kuin liikehuoneiston hankintameno edellyttäisi." Myös Verohallinto on siis katsonut, että valittajan saama peitellyksi osingoksi katsottu etu on saatu silloin, kun B Oy on ottanut vastattavakseen osuutensa Asunto Oy X:n velasta. Peitellyksi osingoksi katsotun edun verovuodeksi on kuitenkin, päätöksen perusteluista huolimatta, katsottu virheellinen verovuosi 2008.

Sillä, ovatko lainaosuuksien lopulliset määrät olleet mahdollisesti selvillä vuoden 2006 aikana vai eivät, ei ole asiassa merkitystä. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 1975 T 2136 osakekaupassa annetun peitellyn osingon verovuodeksi katsottiin osakekaupan toteuttamisvuosi, vaikka kauppahinta lopullisesti määriteltiinkin vasta seuraavan vuoden syyskuussa. Tosin Asunto Oy X:n osakkaiden lopulliset velkaosuudet ovat olleet selvillä viimeistään 18.12.2006 vahvistetun yhtiönjärjestyksen muutoksen myötä ja myös veroviranomaisten tiedossa viimeistään 31.12.2007 vahvistetun tilinpäätöksen myötä.

Varsinkaan sillä, että Verohallinto on havainnut asian vasta verovuotta 2008 koskevassa eritysvalvonnassa, ei ole merkitystä oikean verovuoden määrittelyssä. Tulkinta, jonka mukaan verotettavan tulon veroseuraamukset voidaan kohdistaa sille verovuodelle, jonka aikana tai johon kohdistuneessa säännönmukaisessa verotuksessa tai eritysvalvonnassa mahdollinen virhe havaitaan, on vastoin TVL 110 §:ää ja VML 55 ja 56 §:n mukaisia verotuksen oikaisusäännöksiä. VML 55 ja 56 §:llä oikaistaan sen verovuoden verotusta, jossa on ollut virhe joko verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi, ei sen verovuoden verotusta, jona kyseinen virhe havaitaan. Verotuksen oikaisusäännösten mukaisten verotuksen oikaisun määräaikojen soveltamisedellytyksiä ei voida laajentaa koskemaan virheen havaitsemisvuotta tai verovalvonnan kohdistumisvuotta.

Peitellyksi osingoksi katsotun edun oikea verovuosi on verovuosi 2006 eli se verovuosi, jona B Oy on hankkinut Asunto Oy X:n velkaiset osakkeet ja ottanut vastattavakseen yhtiöjärjestyksen mukaisen osuutensa asunto-osakeyhtiön velasta.

Asunto Oy X:n osakkeiden hankinta-ajankohta niin valittajan, tämän puolison kuin B Oy:n osalta sekä asunto-osakeyhtiön hankkiman kiinteistön hankintahetki ja asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen vahvistamisajankohta ovat olleet täysin riidattomia kaikissa asian käsittelyvaiheissa. Kaikki edellä mainitut oikeustoimet ovat tapahtuneet verovuonna 2006.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan todennut, että nyt käsillä olevassa asiassa verotarkastus on toimitettu vuonna 2010 ja Verohallinto on oikaissut verotusta verovelvollisen vahingoksi 11.1.2011. Myös verovuoden 2006 verotusta olisi voitu tuolloin oikaista verovelvollisen vahingoksi. Siten verovelvollisen esittämä väite siitä, että peitellyksi osingoksi katsottava tulo olisi verotettu vuoden 2008 tulona VML 56 §:n 4 momentissa säädetyn määräajan jatkamiseksi, on perusteeton.

Asiassa on kysymys peitellyn osingon jaksottamisesta. Käytännössä asunto-osakeyhtiö ja sen omistama kiinteistö ovat verovelvollisen perheen määräysvallassa, jolloin he voivat vapaasti määrätä huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden lukumäärän sekä lainojen ja vastikkeiden jakautumisen. Siten järjestelyä ei ole toteutettu toisistaan riippumattomien osapuolten kesken.

Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys on kirjoitettu siten, että rahoitusvastike ja siten myös osakkeen osuus asunto-osakeyhtiön pitkäaikaisiin lainoihin määrätään osakelukumäärän suhteessa. Liikehuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden määrä ei vastaa osakkeiden perusteella hallittavaa osuutta kiinteistön pinta-alasta, vaan liikehuoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita on suhteessa enemmän. Asiassa on katsottava, että tässä järjestelyssä liikehuoneistolle on kohdistettu liian suuri suhteellinen osuus kiinteistön hankintamenosta. Etenkin verovelvollisen toteuttama asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen muutos tukee tätä käsitystä. Verovelvollisen omistama yhtiö on maksanut asunto-osakeyhtiön vastikkeena ja kertasuorituksena velasta suuremman osan kuin liikehuoneiston hankintameno olisi edellyttänyt. Yhtiö on siten maksanut osan verovelvollisen ja hänen perheensä omistamien huoneistojen hankintamenosta. Järjestely on pienentänyt verovelvollisen ja hänen perheensä omistamilta osakkeilta perityn rahoitusvastikkeen määrää.

Asunto-osakeyhtiö on ottanut lainan kiinteistön hankintaa ja remontoimista varten. Siten verovelvollinen tai yhtiö eivät ole velallisia lainanantajaan nähden, vaan kysymys on asunto-osakeyhtiön lainasta. Toisin kuin verovelvollinen esittää, yhtiö ei ole ottanut vastatakseen lainaa. Nyt käsillä olevassa asiassa yhtiö on tehnyt rahoitusvastikkeena ja kertasuorituksena pääomasijoituksen asunto-osakeyhtiöön ja asunto-osakeyhtiö on maksanut tällä suorituksella velkaansa. Tämän vuoksi verotettavaa etua ei tuloverotuksessa realisoidu osakkaalle yhtiöjärjestyksen muutoksen johdosta sen muuttamisvuonna vuonna 2006 vaan vasta, kun etu rahoitusvastikkeiden alentumisen seurauksena myöhemmin aidosti realisoituu osakkaalle ja etu siten tulee hänen vallintaansa. Tämä vastaa tuloverolain mukaisessa verotuksessa noudatettavaa tulon jaksottamisen pääperiaatetta eli kassaperiaatetta.

Asunto-osakeyhtiön lainan maksuun liittyvä yhtiöjärjestykseen kirjattu vastikeperuste on määritelty verovelvollisen ja hänen perheensä sekä verovelvollisen omistaman yhtiön välillä. Peiteltynä osinkona verotettava etu tulee katsoa verovuoden 2008 tuloksi, koska etu on tullut lopulliseksi yhtiön tehdessä asunto-osakeyhtiöön pääomasijoituksen, jolla asunto-osakeyhtiö on maksanut osan pankkilainasta. Tällöin verovelvollisen ja hänen perheensä omistamilta osakkeilta perittävä pääomavastike on lopullisesti muodostunut pienemmäksi kuin sen huoneistojen hankintahinnan perusteella olisi tullut olla.

A on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty oikeudenvalvontayksikölle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1. A:n valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä Verohallinnon verovelvollisen vahingoksi toimittama verotuksen oikaisu kumotaan. Asia palautetaan Verohallinnolle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1. Sovellettavat säännökset

Tuloverolain 110 §:n 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Pykälän 2 momentin mukaan luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut.

Verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 1 momentin (1079/2005) mukaan jos verovelvollinen on jäänyt osaksi tai kokonaan verottamatta tai hänelle on muuten jäänyt panematta säädetty vero, Verohallinto voi oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi.

1.2. Tosiseikat ja oikeudellinen arviointi

Asunto Oy X on merkitty kaupparekisteriin 25.10.2006. Yhtiön kaikki osakkeet ovat merkinneet A ja hänen avopuolisonsa sekä A:n kokonaan omistama B Oy. Asunto-osakeyhtiö on 19.9.2006 ostanut Kuopion kaupungissa sijaitsevan kiinteistön 480 000 euron kauppahinnalla. Kiinteistön osto ja kiinteistöllä olevaan rakennukseen tehty remontti rahoitettiin pääosin asunto-osakeyhtiön ottamalla 600 000 euron pankkilainalla.

Ajalla 25.10.–17.12.2006 voimassa olleen asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan B Oy:n omistamat 2 000 osaketta oikeuttivat hallitsemaan kahta liikehuoneistoa, joista toisen pinta-ala oli 105 neliömetriä ja toisen 30 neliömetriä. A:n ja hänen avopuolisonsa omistamat 2 200 osaketta oikeuttivat hallitsemaan kolmea asuinhuoneistoa, joiden pinta-alat olivat 130 neliömetriä, 60 neliömetriä ja 30 neliömetriä. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajat maksavat hoito- ja rahoitusvastiketta huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden lukumäärän mukaisessa suhteessa.

Yhtiöjärjestystä on 18.12.2006 muutettu siten, että 30 neliömetrin suuruinen liikehuoneisto siirtyi osakkaiden omistamien osakkeiden lukumääriä muuttamatta vastikkeetta A:n ja hänen avopuolisonsa hallintaan asuinhuoneistona. B Oy:n osuus yhtiölainasta ja yhtiövastike pysyivät ennallaan. B Oy maksoi 30.4.2008 jäljellä olevan yhtiölainaosuutensa 280 612,25 euroa.

Kun B Oy:n hallitsemalle liikehuoneistolle yhtiöjärjestyksen mukaan tuleva osuus asunto-osakeyhtiön lainoista poikkesi siitä, mikä se olisi ollut pinta-alojen mukaan laskettuna, A:n on katsottu verovelvollisen vahingoksi 4.7.2012 tehdyssä verotuksen oikaisussa saaneen verovuonna 2008 B Oy:ltä 74 571,04 euron suuruisen peitellyn osingon.

Asiassa on A:n valituksen johdosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, mille verovuodelle A:n B Oy:ltä saama peitelty osinko on jaksotettava. Asunto-osakeyhtiön perustamisen jälkeen sen yhtiöjärjestystä on 18.12.2006 muutettu niin, että B Oy:n hallinnassa alunperin ollut liikehuoneisto on siirtynyt A:n ja hänen avopuolisonsa hallintaan vastikkeetta ja ilman että osakkaiden omistusosuuksia asunto-osakeyhtiössä samalla olisi muutettu. Tämän seurauksena B Oy:n hallitsemaan huoneistopinta-alaan suhteutettu osuus asunto-osakeyhtiön yhtiölainasta on kasvanut samalla kun A:n ja hänen avopuolisonsa vastaava osuus yhtiölainasta on pienentynyt. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että peitelty osinko on näissä järjestelyissä tullut tuloverolain 110 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin A:n vallintaan verovuonna 2006. A:n saaman etuuden kertymisen ajankohdan kannalta merkitystä ei ole sillä seikalla, että A avopuolisoineen on sittemmin maksanut alentunutta yhtiövastiketta tai että B Oy on vuonna 2008 maksanut jäljellä olevan yhtiölainaosuutensa.

Koska A:n B Oy:ltä saama peitelty osinko on kertynyt hänelle verovuonna 2006, sitä ei ole voitu verottaa A:n verovuoden 2008 tulona. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä Verohallinnon verovelvollisen vahingoksi toimittama verotuksen oikaisu on kumottava.

Asia palautetaan Verohallinnolle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Nea Helin.

Article 0

$
0
0

Maaseudun yritystukien takaisinperintää koskeva valitus

Taltionumero: 60
Antopäivä: 11.1.2017

Asia Maaseudun yritystukien takaisinperintää koskeva valitus

Valittaja A Oy (aiemmin: B Oy ja C Oy), Pyhäjoki

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 7.1.2015 nro 15/0004/1

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 1.11.2013 tekemällään päätöksellä (dnro 2252/3580-2008) päättänyt periä A Oy:ltä takaisin sille ICT-hankkeen investointeihin maksetun tuen yhteensä 31 040,84 euroa korkoineen.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 1.11.2013 tekemällään päätöksellä (dnro 4442/3580-2008) päättänyt periä A Oy:ltä takaisin sille ICT-järjestelmän kehittämiseen maksetun tuen yhteensä 47 873,53 euroa korkoineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n valitukset edellä mainituista Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yritystukien takaisinperintää koskevista päätöksistä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Tukea myönnettäessä voimassa olleen maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaan tuen kohteena olevaa yritystoimintaa ei saa lopettaa eikä olennaisesti supistaa ennen kuin viisi vuotta on kulunut tuen viimeisen erän maksamisesta. Jos tuen kohteena olevan yritystoiminnan omistus- tai hallintaoikeus luovutetaan toiselle ennen kuin viisi vuotta on kulunut tuen viimeisen erän maksamisesta, tuen saajan on ennen luovutusta hankittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja että tuen kohteena olevan yritystoiminnan luonne ei olennaisesti muutu.

Saman lain 45 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on velvollinen keskeyttämään tuen maksamisen ja perimään tuen takaisin, jos;

3) tuen saaja on luovuttanut ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupaa tuen kohteena olevan yritystoiminnan tai tuetun investoinnin kohteen ennen 24 §:ssä säädetyn määräajan päättymistä.

Asiassa saatu selvitys

B Oy on Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinokeskuksessa 26.6.2008 vireille tulleella 23.6.2008 päivätyllä hakemuksella hakenut yrityksen kehittämistukea. Hakemuksen tuettavaa toimenpidettä (kohta 3.) koskevassa tiivistelmässä todetaan muun ohessa, että "Tehostaakseen tilaus-toimitusketjua, jäljitettävyyttä, automaattista varastonhallintaa ja asiakkuudenhallintaa on tarpeen toteuttaa laaja-alainen Kantaperuna-verkoston ICT-järjestelmien kehittämishanke, joka koskee siemenperunayhtiötä ja sen sopimuspakkaamoja ja -viljelijöitä. Samalla edistetään yhteistyötä alueen perunatoimijoiden ja ICT-yritysten välillä." Hakemuksen kustannusarviota ja rahoitussuunnitelmaa koskevan osion (kohta 8.) yrityksen kehittämistukitoimenpiteitä koskevassa tiivistelmässä todetaan, että "ICT-järjestelmien kehitys sisältäen laaja-alaisen kartoituksen ja hankinnat tilaus-toimitusketjun tehostamiseksi sekä jäljitettävyyden, sähköisen varastonhallinnan ja toiminnanohjauksen käyttöönoton. Kehittämistuella ostetaan palveluja ICT-sektorin osaajilta sekä koulutetaan henkilökunta ja sopimusviljelijät käyttämään ja hyödyntämään sähköisiä palveluja." Hankkeen sisältöä on yksilöity tarkemmin hakemuksen liitteissä muun muassa Kantaperunan ICT-järjestelmien kehitys -nimisessä 24.6.2008 päivätyssä hankesuunnitelmassa. Hakemuksen hakijan vakuutusta ja suostumusta koskevassa osiossa (kohta 12.) B Oy vakuuttaa hakemuksessa ja sen liitteissä annetut tiedot oikeiksi.

Työ- ja elinkeinokeskus on jakanut hakemuksen kahteen osaan, Kantaperuna-ryhmän ICT-hanke/investoinnit ja Kantaperunaryhmän ICT-hanke/kehittäminen ja antanut tämän mukaisesti kaksi tukipäätöstä 18.9.2009, ensin mainitun diaarinumerolla 2252/3580-2008 ja toisen diaarinumerolla 4442/3580-2008. Molemmissa päätöksissä todetaan, että työ- ja elinkeinokeskus on ratkaissut asian hakemuksen mukaisesti. Tukien kohde on yksilöity tarkemmin päätöksiin sisältyvissä toimenpiteen kuvauksissa. Päätöksen 2252/3580-2008 tuen kohdetta koskevassa yhteenvedossa todetaan muun ohessa, että hankkeeseen sisältyvät hankesuunnitelman mukaiset järjestelmän vaatimat investoinnit: ohjelmistolisenssit (aineettomat investoinnit) sekä kone- ja laitehankinnat. Vastaavassa kohdassa päätöksessä 4442/3580-2008 todetaan, että hankkeeseen liittyy hankesuunnitelman mukaiset ICT-hankkeen käyttöönottokulut, joita ovat laitteiden ja ohjelmistojen käyttöönottoon liittyvät asiantuntija-, palkka- ja matkakustannukset sekä viljelijöiden ja yrityksen henkilöstön koulutuskustannukset. Näiden päätösten mukaisia tukia on maksettu yhteensä neljällä maksatuspäätöksellä valituksenalaisista takaisinperintäpäätöksistä ilmenevin tavoin.

B Oy on sittemmin myynyt 1.10.2012 päivätystä kauppakirjasta ilmenevän kaupan kohteen D Oy:lle.

Saadun selvityksen arviointi ja johtopäätökset

ELY-keskuksen 1.11.2013 takaisinperintäpäätösten ja A Oy niitä koskevien 29.11.2013 vireille tulleiden valitusten perusteella asiassa on riitaista ensinnäkin se, onko kyseisellä 1.10.2012 kaupalla luovutettu tuen kohteena ollutta omaisuutta. Riitaisia seikkoja ovat myös, onko tuensaaja ollut velvollinen ilmoittamaan luovutuksesta ottaen huomioon luovutuksen saajan väitetty tukikelpoisuus, ja se, onko asia joka tapauksessa oikeudellisesti niin epäselvä, että takaisinperinnästä tulisi sen vuoksi luopua tai sitä ainakin kohtuullistaa.

Asiassa on siis selvitettävä, onko 1.10.2012 kaupan kohteena ollut kyseessä olevan tuen kohteena ollut omaisuus vai ei. Tämän selvittäminen edellyttää kauppakirjassa yksilöidyn luovutuksen kohteen vertaamista ensinnäkin valittajatahon hakemuksessaan ja muutoinkin esittämään selvitykseen tukikohteesta ja lainvoimaisiin tuen myöntöpäätöksiin.

ELY-keskuksen 5.4.2013 päivättyyn kuulemiskirjeeseen annetussa vastauksessa A Oy toteaa muun ohessa, että 1.10.2012 kaupan jälkeen B Oy:öön jäi vain saatavien ja ostovelkojen hallinta, mutta sinne ei jäänyt mitään operatiivista toimintaa. Tämän lausuman perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, etteikö kyse olisi nimenomaan tukikohteen luovutuksesta. Tukea haettiin, sitä myönnettiin ja sillä kehitettiin nimenomaan operatiiviseksi toiminnaksi sanan laajassa merkityksessä luonnehdittavaa toimintaa. Valituksissa A Oy sen sijaan kiistää, että tuella kehitettyä liiketoimintaa olisi myyty. Valitusten mukaan kaupan kohteena on ollut vain materiaalivarasto ja yrityskuvan arvo/asiakkuussuhteet (goodwill). Valituksissa esitettyä näkemystä tukevana voidaan pitää sitä seikkaa, että B Oy on vielä 1.10.2012 tehdyn kaupan jälkeen 18.12.2012 ottanut tukea vastaan. Toisaalta kauppakirjasta käy ilmi, että kaupan kohteena on ollut B Oy:n omaisuus, varat ja velat sekä varasto. Liiketoiminta on myös ollut luovutuksen kohteena niin, että asiakkuussuhteet, viljelijäsopimukset, kuljetussopimukset ja liikehuoneiston vuokrasopimus ovat siirtyneet ostajalle osana kauppaa. Myös tuotenimi Kantaperuna ja verkko-osoite Kantaperuna.com ovat siirtyneet D Oy:lle.

Valituksissa esitetty kaupan kohteen luonnehdinta, materiaalivarasto ja yrityskuvan arvo/asiakkuussuhteet (goodwill), on ristiriidassa valittajatahon asiassa ensimmäiseksi antaman tiedon ja ennen kaikkea kaupan kohteen yksilöivästä kauppakirjasta ilmenevän kanssa. Yhteenvetona hallinto-oikeus toteaa, että valittajan valituksissa esittämää luotettavampana selvityksenä on pidettävä kauppakirjaa. Siitä käy edellä esitetyin tavoin ilmi, että kaupan kohteena on ollut tuen kohteena ollutta omaisuutta ja tuen avulla kehitettyä toimintaa. Asiaa koskevan edellä referoidun lainsäännöksen ja tukipäätöksiin kirjattujen ehtojen mukaan luovutustoimenpiteelle olisi tullut hakea lupa ELY-keskukselta. Luovutus on tapahtunut 1.10.2012 eli ennen kuin vasta viimeisestä (18.12.2012 tapahtuneesta) tuen maksatuksesta alkava viiden vuoden määräaika on alkanut edes kulua.

Valittaja ei ole ilmoittanut luovutuksesta ja on todennut valituksissa, että luovutusluvan hakeminen ei ole ollut tarpeen ottaen huomioon sen, että ostajataho on tukikelpoinen niin, että kyseessä oleva tuki olisi voitu myöntää myös sille.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan ilman lupaa tapahtuneen luovutuksen jälkeiselle arviolle ostajatahon tukikelpoisuudesta ei voida asiassa antaa merkitystä. Lain ja tukiehtojen mukainen velvollisuus hakea luovutukselle lupaa ELY-keskukselta perustuu muun ohessa siihen, että ELY-keskus voi silloin asianmukaisessa menettelyssä selvittää, onko luovutuksensaajataho tukikelpoinen. Tukikelpoisuuden arviointi tapahtuu toisin sanoen viranomaismenettelyssä. Tämä väite ei näin ollen vapauta valittajaa velvollisuudesta hakea kyseinen lupa ELY-keskukselta eikä sillä siten ole korjaavaa vaikutusta tapahtuneeseen menettelyvirheeseen.

Valituksissa asiaa on pidetty myös oikeudellisesti niin epäselvänä, että takaisinperinnästä olisi sen vuoksi luovuttava tai kohtuullistettava sitä. Hallinto-oikeus toteaa, että sekä lupamenettelystä säätävä lainkohta ja sitä vastaavat tukipäätösehdot ovat yksiselitteisen selviä, joten oikeudellista epäselvyyttä asiassa ei ole. Perustetta takaisinperinnästä luopumiseen tai takaisinperittävän määrän kohtuullistamiseen ei ole.

Sovelletut oikeusohjeet

Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 5, 20, 71 ja 72 artikla

Komission asetus (EU) N:o 65/2011 neuvoston asetuksen (EY) 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 5 artikla

Komission suositus pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (2003/361/EY) 1 liite 2 artikla 1 kohta sekä 3 artikla

Laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista (1443/2006) 3, 11, 16, 24, 26, 34, 45 ja 48 §

Valtioneuvoston asetus maaseudun yritystoiminnan tukemisesta (632/2007) 2 §

Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 70 § 4 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Esa Bomström, Minna Koskinen ja Terhi Sunnari. Esittelijä Kirsi Gröhn.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy (jäljempänä myös valittajayhtiö) on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poistetaan virheellisenä. Toissijaisesti valittajayhtiö on vaatinut, että takaisinperittävää määrää ja sille suoritettavaa korkoa kohtuullistetaan siten, että takaisinperittävää määrää alennetaan merkittävästi ja sille suoritettava korko poistetaan.

Vaatimusten tueksi A Oy on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Saaduilla tuilla kehitettyä liiketoimintaa ei ole missään vaiheessa myyty. Tuilla kehitetty toiminto eli tuotannonohjausjärjestelmä ja sen päätelaitteet on valittajayhtiölle edelleen olennainen ja myös nykyisen toiminnan kannalta strategian mukainen osa palveluliiketoimintaa.

Kehittämistukilain 24 §:ssä säädetty lupamenettely ei ole koskenut tapahtunutta yritystoiminnan luovutusta.

Tuen kohteena on ollut nimenomaan kantaperunaverkoston ICT-järjestelmien kehittäminen. Valittajayhtiö toimii edelleen voimakkaasti ja laaja-alaisesti tässä tarkoituksessa.

ELY-keskuksella ja hallinto-oikeudella on ollut virheellinen käsitys, että tuen perusteena olisi ollut yksinomaan siemenperunaliiketoiminta. Tosiasiassa tuen kohteena ollut järjestelmä on ollut osa koko kantaperunaverkoston palvelujärjestelmän kehittämistä, joka on kattanut huomattavasti laajemman kokonaisuuden liiketoimintoja.

C Oy:lle jäi merkittävästi myös muuta liiketoimintaa kuten esiperussiementoiminta ja nimenomaisesti tuetussa hankkeessa kehitetty logistisiin järjestelmiin liittyvä palveluliiketoiminta. Lisäksi valittajayhtiölle jäi muita usealle osakkuus- ja tytäryhtiölle kehitettyjä palveluja, kuten taloushallintopalvelut, sekä tuotekehityshankkeiden koordinointi ja ylläpito, joiden osa kyseinen ICT-järjestelmä on.

Valittajayhtiölle on jäänyt oman emoyhtiön toimintansa lisäksi neljän peruna-alalla toimivan yrityksen joko tytäryhtiöomistusta tai merkittävää osaomistusta.

Tuilla kehitetty toiminto on osa keskitettyä järjestelmää, joka palvelee siten edelleen erittäin laajasti nimenomaan koko kantaperunaverkostoa, mikä oli kehitettävien toimintojen tarkoituskin.

Tämä johtopäätös ei ole ristiriidassa alkuperäisessä hankehakemuksessa määritellyn siemenperunaliiketoiminnan myynnin ja luovutuksen kanssa, koska myös kyseinen siemenperunaliiketoiminta käyttää edelleen valittajayhtiön tuottamana palveluna näitä tuotannonohjausjärjestelmäpalveluita aivan kuten muutkin kantaperunaverkostoon kuuluvat yritykset.

Valittajayhtiön kantaa tukee verottajalta ennen yrityskauppaa haettu ennakkopäätös, jossa vahvistetaan valittajayhtiön kanta ja jonka mukaisesti yrityskauppa on toteutettu. Tuilla kehitetty toiminto on edelleen olennainen osa valittajayhtiön palveluliiketoimintaa, joka palvelee tuettujen hankkeiden mukaisesti laaja-alaisesti koko kantaperunaverkostoa.

Valittajayhtiön näkemyksen oikeellisuus eli että toimintoja ei ole myyty ilmenee kauppakirjan lisäksi D Oy:n ja valittajayhtiön välisestä "Service Level" -sopimuksesta, josta käy ilmi, että hankkeessa tuotetut ja kehitetyt tuotannonohjausjärjestelmät jäivät valittajayhtiölle.

Valittajayhtiö on näillä perusteilla ja myös rahoittajatahon kanssa käytyjen keskustelujen johdosta ollut jatkuvasti perustellussa ja vilpittömässä käsityksessä, että yritysjärjestely ei ole koskenut lainkaan tuilla kehitettyjä ja nyt takaisinperinnän kohteena olevia hankkeita. Tästä johtuen mitään muodollista lupaakaan ei ole haettu, eikä sellainen ole edes missään vaiheessa tullut esille yhdenkään rahoittajan tai intressitahon, kuten Finnvera, TEKES, verottaja ja ELY-keskus, kanssa.

Siinä tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus päätyisi vastoin valittajayhtiön käsitystä tulkitsemaan yritysjärjestelyä siten, että yrityskaupan kohteena on ollut tuilla kehitetty omaisuus, takaisinperintäpäätöksiä tulee kohtuullistaa.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut asiassa lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Vaikka tuki on kohdentunut ICT-järjestelmien kehittämiseen, on tuen perusteena ollut yrityksen siemenperunaliiketoiminta. Tukea ICT-järjestelmien kehittämishankkeisiin on haettu nimenomaan kyseisen liiketoiminnan harjoittamisen perusteella, ja niiden tarkoitus on ollut tukea ja kehittää yrityksen siemenperunaliiketoimintaa. Näin ollen siemenperunaliiketoiminnan luovutus on katsottu kehittämistukilain 24 §:ssä tarkoitetuksi tuen kohteena olevan yritystoiminnan luovuttamiseksi.

Koska luovutushetkellä edellä mainitun lain 24 §:n mukainen tuetun toiminnan jatkamista koskeva velvoite ei ollut täyttynyt, tuensaajan olisi tullut hankkia ELY-keskuksen lupa luovutukseen. Tuensaaja on laiminlyönyt tämän velvoitteen. Tuensaajan käsitys siitä, ettei yritysjärjestely ole koskenut tuella kehitettyä liiketoimintaa ja omaisuutta, ei täytä lain 24 §:n mukaista yritystoiminnan luovutusluvan hankkimista koskevaa vaatimusta, sillä tuensaaja ei ole asettanut ELY-keskuksen arvioitavaksi luovutusluvan myöntämisen edellytyksiä. Tämän perusteella ELY-keskus on kehittämistukilain 45 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti päättänyt periä maksetun tuen takaisin.

Valituksessa esitetyt seikat eivät anna aihetta hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen.

A Oy on antanut ELY-keskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asiassa on ratkaistavana, onko ELY-keskus voinut päättää periä valittajayhtiöltä takaisin sille maksetut ICT-hankkeen investointi- ja kehittämistuet.

ELY-keskuksen tukipäätökset on tehty valittajayhtiön tukihakemusasiakirjoissa esittämien tietojen perusteella. Kehittämis- ja investointitukea koskevissa ELY-keskuksen 18.9.2009 tekemissä päätöksissä tuettavaksi toimenpiteeksi on todettu Kantaperunaverkoston ICT-järjestelmien kehittämishanke, joka koskee siemenperunayhtiötä ja sen sopimuspakkaamoja ja -viljelijöitä. ELY-keskuksen 18.9.2009 tekemillä päätöksillä myönnetyn investointi- ja kehittämistuen kohteena on siten ollut nimenomaisesti ICT-järjestelmien kehittäminen valittajayhtiön siemenperunaliiketoiminnassa käytettäväksi.

Valittajayhtiö on myynyt siemenperunaliiketoimintansa 1.10.2012 tehdyllä yrityskaupalla D Oy:lle, eikä se ole tämän jälkeen harjoittanut tukipäätöksissä tarkoitettua siemenperunaliiketoimintaa. Tämä muutos tuetussa toiminnassa on tehty ilman ELY-keskuksen lupaa.

Tuen kohteena ollut yritystoiminta on näin ollen lopetettu ennen asiaan sovellettavan maaseudun kehittämiseen myönnetyistä tuista annetun lain (1443/2006) 24 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa. Merkitystä asian arvioinnissa ei ole sillä, että valittajayhtiön antaman selvityksen mukaan tuen avulla kehitetyt ja hankitut ICT-järjestelmät ovat jääneet yrityskaupan jälkeen valittajayhtiön hallintaan ja että valittajayhtiö on muun ohella myynyt tuen avulla kehitettyjä tuotannonohjauspalveluja sopimuksen perusteella D Oy:lle. Koska tukipäätösten mukaan investointi- tai kehittämistukea ei ole myönnetty valittajayhtiölle tuen avulla kehitetyn järjestelmän myymiseksi tai vuokraamiseksi toiselle yritykselle, valittajayhtiön siemenperunaliiketoiminnan myynnin jälkeisen yritystoiminnan ei voida enää katsoa olevan tukipäätösten mukaista kehittämistukilaissa edellytetyllä tavalla.

Edellä mainituilla perusteilla ELY-keskus on voinut kehittämistukilain 45 §:n 1 momentin nojalla periä valittajayhtiöltä takaisin sille maksetut investointi- ja kehittämistuet.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

Article 1

$
0
0

Julkinen hankinta (Puolustusvoimat)

Taltionumero: 67
Antopäivä: 12.1.2017

Asia Julkista hankintaa koskeva valitus

Valittaja Dewellton Oy, Helsinki

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 26.1.2015 nro 36-42/15

Asian aikaisempi käsittely

Markkinaoikeuden asiat dnrot 2014/550–2014/553

Puolustusvoimat on ilmoittanut 27.1.2014 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta makuupussien suojapussien hankinnasta vuonna 2014. Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin esikunnan talousvarikon päällikkö on 26.5.2014 tekemällään hankintapäätöksellä BK5642 sulkenut Dewellton Oy:n tarjouskilpailusta ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen perusteella.

Puolustusvoimat on ilmoittanut 29.1.2014 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Merivoimien pakkaspuseroiden hankinnasta vuonna 2014. Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentaja on 26.5.2014 tekemällään päätöksellä BK5651 sulkenut Dewellton Oy:n tarjouskilpailusta ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen perusteella.

Puolustusvoimat on ilmoittanut 28.3.2014 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta vihreiden paitapuseroiden M91 hankinnasta vuonna 2014 ja optiovuonna 2015. Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentaja on 28.5.2014 tekemällään päätöksellä BK5747 sulkenut Dewellton Oy:n tarjouskilpailusta ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen perusteella.

Puolustusvoimat on ilmoittanut 27.1.2014 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta saappaiden huopavuorien hankinnasta vuonna 2014. Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentaja on 28.5.2014 tekemällään päätöksellä BK5729 sulkenut Dewellton Oy:n tarjouskilpailusta ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen perusteella.

Markkinaoikeuden asiat dnrot 2014/566, 2014/567 ja 2014/592

Puolustusvoimat on ilmoittanut 22.4.2014 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta pitkien alushousujen M98 hankinnasta vuonna 2014 sekä optiovuosina 2015 ja 2016. Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentaja on 10.6.2014 tekemällään päätöksellä BK6141 sulkenut Dewellton Oy:n tarjouskilpailusta ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen perusteella.

Puolustusvoimat on ilmoittanut 2.5.2014 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta uimahousujen hankinnasta vuonna 2014 ja optiovuonna 2015. Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentaja on 10.6.2014 tekemällään päätöksellä BK6139 sulkenut Dewellton Oy:n tarjouskilpailusta ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen perusteella.

Puolustusvoimat on ilmoittanut 5.5.2014 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta paitojen M91 hankinnasta vuonna 2014 sekä optiovuosina 2015 ja 2016. Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentaja on 25.6.2014 tekemällään päätöksellä BK6655 sulkenut Dewellton Oy:n tarjouskilpailusta ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen perusteella.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus, jossa Dewellton Oy on ollut valittajana ja Puolustusvoimat vastapuolena, on valituksenalaisilla päätöksillään hylännyt Dewellton Oy:n markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 2014/550–553, 2014/566, 2014/567 ja 2014/592 tekemät valitukset sekä velvoittanut Dewellton Oy:n korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut yhteensä 2 500 eurolla viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

Oikeusohjeet

Käsiteltävinä olevista asioista hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ylittänyt julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, hankintalaki) 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen vuodelle 2014 vahvistetun tavarahankintojen EU-kynnysarvon 207 000 euroa markkinaoikeuden asioissa dnrot 2014/552, 2014/566 ja 2014/592, minkä vuoksi edellä mainittuihin asioihin tulevat sovellettaviksi hankintalain II osan säännökset.

Markkinaoikeuden asioiden dnrot 2014/550, 2014/551, 2014/553 ja 2014/567 osalta hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ylittänyt hankintalain 15 §:ssä tarkoitetun tavarahankintojen kansallisen kynnysarvon, minkä vuoksi viimeksi mainittuihin asioihin tulevat sovellettaviksi puolestaan hankintalain III osan kansallisia menettelyitä koskevat säännökset.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Kansallisen kynnysarvon ylittäviin hankintoihin sovellettavan hankintalain 71 §:n 1 momentin mukaan ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuus on arvioitava kaikissa hankintamenettelyissä ennalta ilmoitettuja, tarjoajien taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen, tekniseen suorituskykyyn tai ammatilliseen pätevyyteen liittyviä taikka muita objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita noudattaen. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouskilpailusta tulee sulkea pois ehdokas tai tarjoaja, jolla ei ole teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi. Ehdokkaiden tai tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuuden arvioinnista mainitun lain 52–59 §:ssä EU-kynnysarvon ylittävistä hankinnoista säädetään.

Hankintalain 71 §:n 1 momentin esitöissä (HE 50/2006 vp s. 115) on todettu muun ohella, että ehdokkaiden ja tarjoajien valinnassa noudatetaan samoja pääperiaatteita kuin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Ehdokkaiden ja tarjoajien valinta tulee siten tehdä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä ilmoitettuja perusteita noudattaen. Perusteet voivat liittyä toimittajien taloudelliseen ja rahoitukselliseen asemaan sekä ammatilliseen ja tekniseen pätevyyteen tai muihin perusteisiin. Ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuuden arvioinnissa ja niihin liittyvien selvitysten pyytämisessä voidaan soveltuvin osin noudattaa, mitä EU-kynnysarvon ylittävien hankintojen osalta on säädetty. Ehdokkaiden ja tarjoajien valinta ja soveltuvuuden arviointi on kuitenkin kansallisen kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa joustavampaa kuin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa.

Hankintalain 71 §:n 2 momentin esitöissä (HE 50/2006 vp s. 115 ja 116) on todettu muun ohella, että tarjouskilpailusta on suljettava ehdokas tai tarjoaja, jolla ei ole edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi. Hankintayksikön tulee arvioinnissaan ottaa huomioon hankinnan laatu ja laajuus sekä hankinnan toteuttamiseen liittyvät taloudelliset ja muut riskit. Ehdokkaiden ja tarjoajien poissulkeminen tarjouskilpailusta on mahdollista samoin perustein kuin 53 ja 54 §:ssä on EU-kynnysarvon ylittävien hankintojen osalta säädetty.

Hankintalain 54 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, joka on ammattitoiminnassaan syyllistynyt vakavaan virheeseen, jonka hankintaviranomainen voi näyttää toteen. Pykälän 2 momentin mukaan poissulkemista koskevassa harkinnassa voidaan ottaa huomioon muun muassa rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus, yhteys hankinnan kohteeseen, kulunut aika, mahdolliset muut seuraamukset sekä rikkomukseen tai laiminlyöntiin syyllistyneen mahdolliset korjaavat teot.

Hankintalain 54 §:n esitöissä (HE 50/2006 vp s. 97 ja 98) on todettu muun ohella, että pykälän tarkoituksena on vähentää toimittajan heikosta taloudellisesta asemasta johtuvia taloudellisia tai muista tekijöistä johtuvia riskejä, jotka liittyvät hankinnan toteuttamiseen. Hankintayksiköllä on harkintavalta poissulkemisperusteen käyttämisessä. Poissulkemisoikeuden käyttäminen ei edellytä siitä mainittavan tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa. Ehdokkaiden tai tarjoajien poissulkemisessa hankintayksikön tulee noudattaa suhteellisuuden periaatetta. Koska tarjoajan sulkeminen tarjouskilpailusta on ankara toimenpide, tulee poissulkemista koskevassa harkinnassa ottaa huomioon esimerkiksi rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus, laatu ja laajuus, yhteys hankinnan kohteeseen, kulunut aika, mahdolliset muut aiheutuneet seuraamukset sekä rikkomukseen tai laiminlyöntiin syyllistyneen mahdolliset korjaavat teot. Suhteellisuuden vaatimusten huomioon ottaminen edellyttää, että poissulkeminen ei ole kohtuuttomassa suhteessa teon vakavuuteen nähden. Ehdokkaan tai tarjoajan sulkeminen tarjouskilpailusta ammattitoimintaan liittyvän vakavan virheen johdosta on mahdollista vain silloin, jos hankintayksikkö voi näyttää tällaisen teon toteen.

Hankintalain 54 §:n säännös perustuu julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 45 artiklan 2 kohtaan.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että käsite "virhe ammattitoiminnassa" kattaa kaikenlaisen virheellisen menettelyn, joka vaikuttaa kyseisen toimijan ammatilliseen luotettavuuteen, ja hankintaviranomainen voi todeta virheen ammattitoiminnassa millä tahansa perusteltavissa olevalla keinolla. Direktiivin 2004/18/EY 45 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdasta poiketen säännöksen ensimmäisen alakohdan d alakohdassa mainittu ammattitoiminnassa tehdyn virheen toteaminen ei myöskään edellytä tuomiota, joka on tullut lainvoimaiseksi (tuomio Forposta ja ABC Direct Contact, C-465/11, EU:C:2012:801, 27 ja 28 kohta).

Vakavan virheen käsite on unionin tuomioistuimen mainitun tuomion mukaan ymmärrettävä siten, että se viittaa tavallisesti taloudellisen toimijan menettelyyn, joka ilmentää toimijan tietyn vakavuusasteen tuottamusta tai huolimattomuutta. Mikä tahansa sopimuksen tai sopimuksen osan virheellinen, epätäsmällinen tai puutteellinen täyttäminen taloudellisen toimijan puolelta voi mahdollisesti osoittaa tämän ammatillisen pätevyyden puutteita, muttei merkitse automaattisesti vakavaa virhettä. Vakavan virheen olemassaolon toteaminen edellyttää lähtökohtaisesti kyseisen taloudellisen toimijan asenteen konkreettista ja yksilökohtaista arviointia (tuomio Forposta ja ABC Direct Contact, EU:C:2012:801, 30 ja 31 kohta).

Korkein hallinto-oikeus on 9.6.2004 antamassaan päätöksessä taltionumero 1395 katsonut, että tarjoajan poissulkemisen edellytykset ovat täyttyneet tilanteessa, jossa osallistumishakemuksen tehneen yrityksen laskutuksessa oli ollut epäselvyyksiä, jotka oli oikaistu vasta hankintayksikön pyytämien ja laatimien selvitysten jälkeen. Päätöksessä on katsottu laskutuksen virheettömyydellä olevan sillä tavoin merkitystä osapuolten keskinäisen luottamuksen kannalta, että siihen liittyvät epäselvyydet oikeuttivat yrityksen poissulkemiseen tarjouskilpailusta. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että poissulkeminen ei edellyttänyt virheen kohdistumista siihen vetoavaan hankintayksikköön.

Asian oikeudellinen arviointi

Hankintayksikkö on muutoksenhaun kohteina olevilla päätöksillään sulkenut valittajan hankintalain 54 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla tarjouskilpailuista vakavan ammattitoiminnassa tehdyn virheen perusteella.

Päätöksissä on todettu valittajan rikkoneen hankintayksikön kanssa aikaisemmin tekemiään hankintasopimuksia myydessään Puolustusvoimien spesifikaatioihin ja kaavoihin perustuvia tuotteita kolmansille osapuolille ja rikkomusten kohdistuneen immateriaalioikeuksiin. Päätöksissä on edelleen todettu, että koska sopimusrikkomukset olivat kohdistuneet immateriaalioikeuksiin, niitä voitiin pitää vakavina. Lisäksi hankintayksikkö on päätöksissään katsonut, valittajalta saatujen selvitysten puutteellisuus sekä valittajan esittämien väitteiden totuudenvastaisuus huomioon ottaen, että valittaja on ollut haluton yhteistyöhön asian selvittämiseksi. Viimeksi mainitulta osin päätöksissä on viitattu niiden liitteinä olleisiin hankintayksikön valittajalle lähettämiin ilmoituksiin hankintayksikön näkemyksistä valittajan antamiin vastauksiin koskien selvityspyyntöjä.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö on tehnyt heinäkuussa 2010 valittajan kanssa sopimuksen saappaiden huopavuorien toimittamisesta sekä sopimuksen pitkien alushousujen ja poolopaitojen M91 toimittamisesta. Kyseisissä sopimuksissa on ollut sovittu, että toimittaja sitoutuu toimittamaan asiakkaalle mainitut tuotteet sopimuksissa ja niiden liitteissä määrätyillä ehdoilla erikseen tehtävien tilausten mukaisesti.

Viimeksi mainittujen sopimusten kohdan 1.5 mukaan tuote on tarkoittanut prosessin lopputulosta, kuten tietotuotetta, tavaratuotetta, prosessoitua materiaalia, palvelua tai näiden yhdistelmää. Sopimusten kohdassa 16 "Oikeudet ja immateriaalioikeuksien loukkaukset" on puolestaan muun ohella todettu, että sopimukseen kuuluvan tuotteen ja kehitystyön tuloksen sekä tukipalvelun, käyttöpalvelun, tietopalvelun tai asennuksen kirjallisen tai muun aineiston omistusoikeus on asiakkaalla.

Kyseisissä sopimuksissa on edellä selostetun lisäksi todettu, että toimit-tajalla ei ole oikeutta itse valmistaa, antaa kolmannelle taholle valmis-tettavaksi, itse käyttää, antaa kolmannelle taholle käytettäväksi tai vuokralle, itse myydä tai muulla tavoin luovuttaa kolmannelle taholle sopimuksen tuloksena syntyvää aineistoa, sopimuksen mukaisia raaka-aineita tai tähän aineistoon perustuvia tuotteita.

Markkinaoikeus toteaa asiassa esitetystä selvityksestä käyvän ilmi, että valittaja on pitänyt ainakin maaliskuussa 2014 myynnissä edellä mainittujen aiempien hankintasopimusten mukaisia tuotteita – niin Puolustusvoimien saappaiden huopavuoria kuin poolopaitoja M91. Valittaja on itsekin markkinaoikeudessa myöntänyt pitäneensä myynnissä ja luovuttaneensa kolmansille tahoille mainittuja tuotteita, katsoen kuitenkin, että se ei ole menettelyllään rikkonut hankintayksikön kanssa tekemiään sopimuksia.

Markkinaoikeus toteaa asiassa esitetystä selvityksestä käyvän edelleen ilmi, että valittaja ei ollut esittänyt hankintayksikölle edellä mainittua toimintaansa koskevaa laajempaa selvitystä, jota hankintayksikkö oli maalis-huhtikuussa 2014 kirjallisesti pyytänyt ennen kuin se oli tehnyt päätökset valittajan sulkemisesta tarjouskilpailuista.

Valittaja on markkinaoikeudessa esittänyt, että useat muutkin liikkeet ovat myyneet Puolustusvoimien kyseisen spesifikaation mukaisia poolopaitoja. Hankintayksikkö on puolestaan esittänyt, että Puolustusvoimien aktiivikäytössä olevia tuotteita ei ole valittajan esittämällä tavalla ollut myytävänä, vaan muissa liikkeissä myynnissä olleet Puolustusvoimille valmistetut tuotteet on ollut poistettu Puolustusvoimien aktiivikäytöstä.

Kuten edellä on todettu, asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että valittaja on pitänyt myynnissä kysymyksessä olevia Puolustusvoimien saappaiden huopavuoria. Edelleen asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että valittaja on pitänyt myös poolopaitoja M91 myynnissä kolmansille tahoille myyntipisteessään. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi, että hankintayksikkö olisi menettelyllään koskien Puolustusvoimien tuotteiden myymistä kolmansille tahoille nimenomaan kyseisten tuotteiden osalta syrjinyt valittajaa tai kohdellut tätä muutoinkaan epätasapuolisesti suhteessa muihin alalla toimiviin, esimerkiksi käytöstä poistettua Puolustusvoimien materiaalia myyviin elinkeinonharjoittajiin nähden.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on voinut perustellusti tulkita valittajan menettelyä siten, että valittaja on edellä mainittuja tuotteita myyntiin laittaessaan toiminut hankintayksikön kanssa tekemiinsä sopimuksiin sisältyneiden kolmansille osapuolille tapahtuvan myynnin nimenomaisesti kieltäneiden ehtojen vastaisesti. Valittajan kyseisen menettelyn ei ole asiassa esitetyn selvityksen perustella katsottava johtuneen ainoastaan vähäisenä pidettävästä erehdyksestä tai tahattomasta virheestä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön ei voida katsoa ylittäneen harkintavaltaansa, kun se on sulkenut valittajan tarjouskilpailuista hankintapäätöksissä ilmoittamillaan ammattitoiminnan vakavaan virheeseen liittyvillä perusteilla koskien aiempien hankintasopimusten sopimusehdon rikkomista ja hankintayksikön pyytämiin selvityksiin liittyviä puutteita.

Hankintayksikön edellä selostetun päätöksenteon koskien valittajan poissulkemista yhteensä seitsemän eri hankintamenettelyn osalta ei samanaikaisesti vireillä olleisiin hankintamenettelyihin kohdistuvana toimenpiteenä ole katsottava olleen myöskään suhteellisuusperiaatteen vastaista, erityisesti huomioon ottaen valittajan virheelliseksi katsotun menettelyn ja valituksenalaisten päätösten ajallinen läheisyys.

Johtopäätös

Edellä olevilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintamenettelyissään valittajan esittämin tavoin hankintasäännösten vastaisesti. Valitukset on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian näin päättyessä valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden suuruutta harkitessaan markkinaoikeus kiinnittää huomiota siihen, ettei valituksenalaisista päätöksistä ole käynyt tarkemmin ilmi, mihin hankintayksikön immateriaalioikeuksiin sen päätösten perusteluihin sisältyneet viittaukset sopimusrikkomuksista ovat kohdistuneet. Kyseisen seikan voidaan katsoa aiheuttaneen asiassa tarpeettomia oikeudenkäyntikuluja. Tämän vuoksi markkinaoikeus katsoo kohtuulliseksi velvoittaa valittaja korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut 2 500 eurolla.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen, Petri Rinkinen ja Jaakko Ritvala.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitus

Dewellton Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja velvoittaa Puolustusvoimat korvaamaan Dewellton Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Valittaja on uudistanut markkinaoikeudessa lausumansa ja esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hankintayksikön päätökset sulkea valittaja tarjouskilpailusta ovat perustunut hankintalain 54 §:n 1 momentin 4 kohdan virheelliseen tulkintaan. Hankintayksikön päätökset ovat olleet kohtuuttomia sekä suhteellisuusperiaatteen vastaisia. Hankintayksikön menettely on syrjinyt valittajaa.

Valittajan toiminta ei ole ollut sen hankintayksikön kanssa vuonna 2010 tekemien hankintasopimusten vastaista eikä muutoinkaan millään tavoin moitittavaa. Hankintayksikön toteennäyttämättömät ja virheelliseen sopimusten tulkintaan perustuvat väitteet immateriaalioikeuksiin kohdistuvista sopimusrikkomuksista eivät riitä näyttämään vakavaa virhettä toteen. Valittaja on myös vastannut riittävällä tavalla kaikkiin hankintayksikön selvityspyyntöihin. Väitetyt sopimusrikkomukset eivät vähennä valittajan luotettavuutta sopimuskumppanina tai heikennä valittajan kykyä toimittaa luotettavasti hankintojen kohteina olevia tuotteita. Väitetyistä sopimusrikkomuksista ei ole aiheutunut hankintayksikölle mitään haittaa. Hankintayksikön päätökset valittajan poissulkemisesta ovat olleet syrjiviä, sillä hankintayksikkö ei ole ryhtynyt vastaaviin toimenpiteisiin muita sellaisia toimittajia kohtaan, jotka myyvät jatkuvasti Puolustusvoimien teknisiin spesifikaatioihin perustuvia ja jopa Puolustusvoimien omaisuustunnuksella varustettuja tuotteita esimerkiksi internetissä.

Markkinaoikeus on tulkinnut valituksenalaisessa päätöksessään hankintayksikön ja valittajan välisiä hankintasopimuksia virheellisesti, kun se on katsonut, että sopimusehdoissa olisi kielletty myynti kolmansille osapuolille. Sopimukset eivät sisällä tällaista ehtoa. Markkinaoikeus on ilmeisesti tulkinnut hankintasopimusten kohdan 16.1.2 kieltävän myös sopimuksen mukaisten "Tuotteiden" valmistamisen ja myynnin kolmansille osapuolille. Tämä tulkinta on kuitenkin hankintasopimusten nimenomaisen sanamuodon vastainen.

Hankintasopimusten kohdassa 16.1.2 käytettyä termiä "tähän aineistoon perustuvia tuotteita" ei ole sopimuksessa määritelty. Kysymys ei ole sopimusten kohdassa 1.5 määritellyistä ja koko sopimuksessa johdonmukaisesti isolla kirjaimella merkityistä "Tuotteista". Hankintasopimuksissa ei ole miltään osin ollut kysymys kehitystyöstä, eikä sopimuksen tuloksena ole syntynyt mitään aineistoa. Sopimuksissa on ollut kysymys pelkästään valmiisiin teknisiin spesifikaatioihin perustuvien yksinkertaisten tuotteiden valmistamisesta markkinoilta valmiina saatavista materiaaleista. Mitään kohdassa 16.1.2 tarkoitettuja "sopimuksen tuloksena syntyvää aineistoa" taikka "tähän aineistoon perustuvia tuotteita" ei ole olemassa.

Markkinaoikeus on virheellisesti ohittanut päätöksessään valittajan selvityksen, joka osoittaa, että vuoden 2010 hankintasopimusten kohteena olleet huopavuoret ja paidat M91 eivät ole olleet hankintayksikön esittämällä tavalla immateriaalioikeudella suojattuja. Markkinaoikeus ei ole päätöksessään tarkastellut hankintayksikön valittajan poissulkemisesta tekemien päätösten perustelujen laillisuutta.

Toisin kuin markkinaoikeus on päätöksessään katsonut, asiassa esitetty selvitys osoittaa valittajan antaneen hankintayksikölle riittävät selvitykset asiassa. Koska mitään sopimusrikkomuksia ei ole tapahtunut, valittajalla ei ole ollut tarvetta esittää laajempia selvityksiä.

Markkinaoikeuden päätöksessä on laiminlyöty ottaa huomioon valittajan esittämä selvitys, jonka mukaan hankintayksikkö sallii palveluskäytössä olevan materiaalin myynnin kolmansille osapuolille muiden toimittajien toimesta. Palveluskäytössä olevia sotilas- ja virkapukuja ja -pukineita voidaan hankkia myös muilta kuin sopimustoimittajilta. Myös reserviläisillä on puolustusvoimista annetun lain (551/2007) ja Pääesikunnan mainitun lain 45 §:n nojalla antaman määräyksen mukaan oikeus hankkia omatoimisesti ammattisotilaiden sotilas- ja virkapukuavustusten piiriin kuuluvaa vaatetusta.

Markkinaoikeus ei ole päätöksessään käytännössä lainkaan arvioinut hankintayksikön menettelyä suhteellisuusperiaatteen ja hankintalain 54 §:n 2 momentissa mainittujen seikkojen valossa. Markkinaoikeus on ottanut huomioon edellä mainitussa lainkohdassa mainituista seikoista vain kuluneen ajan ja senkin virheellisesti valittajan vahingoksi.

Valittaja on toiminut kaikissa hankinnoissa sopimusten mukaisesti ja toimittanut hankintayksikölle laadukkaita tuotteita. Asiassa puheena olevat tapahtumat eivät ole vaikuttaneet valittajan toimitusvarmuuteen tai luotettavuuteen sopimuskumppanina. Väitetyt sopimusrikkomukset ovat epäolennaisia. Valittajan sulkeminen kysymyksessä olevista hankintamenettelyistä on ollut täysin kohtuutonta, sillä Puolustusvoimat on yksi valittajan merkittävimpiä asiakkaita. Poissulkeminen tulee todennäköisesti vaikeuttamaan valittajan liiketoimintaa.

Selitys

Puolustusvoimat on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3 500 eurolla viivästyskorkoineen.

Hankintayksikkö on uudistanut markkinaoikeudessa lausumansa ja esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevassa tapauksessa valittaja on tietoisesti rikkonut sen ja hankintayksikön välisiä sopimuksia. Hankintalain 54 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaiset poissulkemisen edellytykset vakavan ammattitoiminnassa tehdyn virheen nojalla ovat asiassa täyttyneet.

Hankintayksikkö ja valittaja ovat vuonna 2010 tehneet kaksi hankintasopimusta, joista toinen on koskenut saappaan huopavuoria ja toinen Puolustusvoimien paitoja M91. Molemmat sopimukset ovat koskeneet Puolustusvoimien spesifikaatioiden ja kehitystyön mukaisia tuotteita, jollaisia ei ole saatavilla valmiina hyllytavarana mistään. Molemmissa sopimuksissa on ollut selkeät ehdot koskien Puolustusvoimien laatiman spesifikaation mukaisen tuotteen kehitystyötä ja valmistusta sekä sitä, kuinka sopimuksen kohteeseen liittyvät oikeudet muodostuvat, mitä ne kattavat ja mille taholle ne kuuluvat.

Paitoja M91 koskevassa sopimuksessa on sovittu siitä, että toimittaja valmistaa hankintayksikön määrittelemän spesifikaation mukaisen kaavan ja/tai muun tuotteen valmistuksessa tarvittavan aineiston sekä lopputuotteen niiden perusteella ja että sopimusten toteuttamisessa syntyvät kaavat ja muu aineisto kuuluvat Puolustusvoimille. Huopavuoret leikataan Puolustusvoimien meisteillä, jotka Puolustusvoimat luovuttaa toimittajan käyttöön sopimuksen toteuttamista varten ja jotka toimittaja palauttaa sopimuksen täyttämisen jälkeen Puolustusvoimille.

Molemmissa sopimuksissa on määritelty, että omistusoikeus kaikkeen sopimuksissa tarkoitetun kehitystyön tuloksiin, sopimuksen mukaisiin tuotteisiin ja kaikkeen aineistoon kuuluu Puolustusvoimille, sekä se, mitä näillä on sopimuksessa tarkoitettu. Niin ikään molemmissa sopimuksissa on kattavasti sovittu, että toimittajalla ei ole ollut oikeutta itse valmistaa, myydä tai muulla tavoin luovuttaa kolmannelle taholle sopimuksen tuloksena syntyvää aineistoa tai tähän aineistoon perustuvia tuotteita.

Valittaja on edellä mainittujen sopimusten vastaisesti ryhtynyt myymään sopimusten mukaisia tuotteita kolmansille osapuolille eikä ole hankintayksikön pyynnöistä huolimatta selvittänyt asiaa. Valittajan sopimustenvastainen toiminta ei ole rinnastettavissa luvalliseen kauppaan, joka koskee eräitä tuotteita tai malleja, jotka eivät enää ole Puolustusvoimien palveluskäytössä. Näitä käytöstä poistettuja malleja on saatavilla varsin laajalti, eikä Puolustusvoimilla ole intressiä valvoa niiden myyntiä tai markkinointia, minkä vuoksi tähän ei myöskään ole puututtu. Valittajan menettely ei myöskään rinnastu tapauksiin, joissa joidenkin tuotteiden myynneistä kolmansille osapuolille on nimenomaisesti sovittu esimerkiksi tilanteissa, joissa tuote on sisältänyt merkittävissä määrin yrityksen omaa tuotekehitystä. Kolmansille myynnin kiellon sisältävä sopimusehto kattaa kaikki Puolustusvoimille sopimuksen nojalla kuuluvaan aineistoon perustuvat tuotteet riippumatta siitä, onko niiden katsottava olevan sopimuksen mukaisia Puolustusvoimille toimitettavia paitoja M91 (Tuotteita) tai muita suoraan sopimuksen mukaiseen, Puolustusvoimille kuuluvaan aineistoon perustuvia tuotteita (eli käytännössä toimittajan itse sopimuksen vastaisesti uustuotantona valmistamia tuotteita).

Valittajan sopimusrikkomukset ovat käyneet ilmi, kun viitattuja, valittajan valmistamia Puolustusvoimien spesifikaation mukaisia tuotteita on sattumalta tavattu myynnistä outlet-myymälästä. Hankintayksikkö on selvittänyt asiaa yrityksen kanssa, jonka outlet-myymälästä tuotteita on tavattu. Yrityksen myymälän tiloissa on ollut valittajan vuokraama myyntipiste, jossa valittaja on myynyt kyseessä olevia tuotteita. Tuotteet, eli saappaan huopavuoret ja paidat M91, on saattanut myyntiin nimenomaan valittaja ja myytävät tuotteet ovat olleet valittajan vastuulla.

Valittaja ei ole hankintayksikön selvitysyrityksistä huolimatta ryhtynyt selvittämään asiaa siten kuin normaaleissa sopimussuhteissa voidaan edellyttää, vaikka valittajalle on annettu kaikki mahdollisuudet selvittää toimintaansa ja valittaja olisi kyennyt sen tekemään. Valittajan menettelyssä ei ole ollut kysymys tahattomasta virheestä, vaan tietoisesta sopimusten rikkomisesta, jota valittaja on yrittänyt peitellä. Valittajan menettelyn on katsottava osoittavan merkittävää epälojaaliutta sopimuskumppaninaan ollutta hankintayksikköä kohtaan ja sellaisena vakavaa virhettä ammattitoiminnassa, joka on oikeuttanut hankintayksikön sulkemaan valittajan tarjouskilpailusta.

Valittajan sopimusrikkomukset ovat kohdistuneet Puolustusvoimien immateriaalioikeuksiin. Sopimuksessa on sovittu aineettomaan omaisuuteen kohdistuvista oikeuksista, joiden rikkomisesta on kysymys. Asian arvioinnin kannalta on merkityksetöntä, onko hankintayksikkö todennut valittajan sopimusrikkomusten kohdistuneen immateriaalioikeuksiin vai hankintayksikön aineettomaan yksinoikeuteen kehitystyön tuloksiin tai vastaavaan. Hankintayksikön päätöksistä on joka tapauksessa käynyt ilmi valittajan rikkomat sopimuskohdat. Vaikka kysymystä immateriaalioikeuksien sisällöstä arvioitaisiin sisällöllisesti toisin kuin hankintayksikkö on arvioinut, yksiselitteiset sopimuslausekkeet, valittajan tietoinen sopimusten rikkominen sekä valittajan kiistatta moitittava menettely sopimusten rikkomisessa ja asian selvittämisestä kieltäytymisessä on osoitettu.

Suhteellisuusperiaatteen vastaisena ei voida pitää sitä, että tarjouskilpailusta suljetaan tarjoaja, joka on osoittautunut aiempien sopimusten toteuttamisessa epäluotettavaksi ja kieltäytynyt asiaa selvittämästä. Hankintayksikön menettely ei ole ollut myöskään valittajaa syrjivää. Mikäli jokin toinen toimija olisi syyllistynyt valittajan menettelyä vastaavaan menettelyyn, myös se olisi suljettu tarjouskilpailuista. Puolustusvoimat on puuttunut muihin samankaltaisiin tapauksiin, joissa tuotteita on markkinoitu Puolustusvoimien spesifikaatioiden mukaisina.

Valittajan viittaamia sotilas- ja virkapukineita ei pidä sekoittaa nyt kysymyksessä olevaan maastosuojavaatetukseen. Tuoteryhmien hankintakanavat ja käyttötarkoitukset ovat toisistaan täysin poikkeavia. Muun kuin sopimustoimittajan suorittamaa virkapukumyyntiä tilaajille ei voi rinnastaa esimerkiksi paitojen M91 sopimuksen vastaiseen vähittäismyyntiin.

Toimittajien sopimuksenmukaisella toiminnalla ja sovittujen sopimusehtojen noudattamisella on ollut hankintayksikölle olennainen merkitys toimittajan toiminnan luotettavuuden toteamisen kannalta. Kun nyt kysymyksessä oleviin sopimuksiin on otettu nimenomainen kolmansille valmistamisen tai myynnin kieltävä lauseke, ja sitä on sopimuksissa painotettu, ehdon noudattamisella on ollut olennainen merkitys osapuolten väliselle luottamukselle.

Koska valittaja on sopimusrikkomuksillaan ja niiden jälkeisellä menettelyllään syyllistynyt vakavaan virheeseen ammattitoiminnassaan, hankintayksiköllä on ollut perusteltu syy olla luottamatta valittajan toimintaan ja oikeus sulkea valittaja tarjouskilpailuista.

Olisi kohtuutonta, mikäli Puolustusvoimat joutuisi pitämään asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Vastaselitys

Dewellton Oy on antanut selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin Puolustusvoimat on selityksessään väittänyt, kysymyksessä olevassa sopimuksessa ei ole mitään mainintaa kaavoista. Sen sijaan sopimuksen osaksi tulleessa kilpailutusasiakirjojen Paita M91 teknisessä spesifikaatiossa 1405b on nimenomaisesti todettu, että kaavojen laatiminen ja toimittaminen kuuluu tilaajan vastuulle. Paitojen M91 osalta Puolustusvoimat laiminlöi sopimuksen mukaisen velvollisuutensa toimittaa peruskoon kaavat valmistajalle, ja valittaja joutui valmistamaan kopiot kaavoista veloituksetta spesifikaatiossa olevien ohjeiden mukaisesti. Tuotanto, joka sisältää kaavojen kopioiden valmistuksen, ei kuitenkaan ole sopimuksen kohdassa 16.1 tarkoitettua kehitystyötä, vaan puhdasta valmistusta.

Valittajan hankintayksikön kanssa tekemät sopimukset paidoista M91 ja saappaan huopavuorista eivät ole sisältäneet kehitystyötä. Kyseiset paidat ja saappaan huopavuoret taikka niiden tekniset spesifikaatiot eivät sisällä mitään immateriaalioikeuksilla tai muutoin suojattavaa, eikä Puolustusvoimilla ole millään perusteella ollut oikeutta kieltää ketä tahansa näitä tuotteita valmistamasta tai myymästä. Valittaja ei ole rikkonut edellä mainittuja sopimuksia tai toiminut miltään osin sopimusten vastaisesti tai moitittavasti. Valittaja on myös pyrkinyt avoimesti selvittämään asiaa ja vastannut Puolustusvoimien selvityspyyntöihin asiallisesti ja riittävästi.

Puolustusvoimat sallii muille toimijoille edelleen palveluskäytössä olevan materiaalin myynnin kolmansille osapuolille huolimatta siitä, että taustalla olevat hankintasopimukset ovat identtisiä nyt kysymyksessä olevien paitojen M91 ja saappaan huopavuorien hankintasopimusten kanssa. Pääesikunnan määräys sallii selväsanaisesti sotilas- ja virkapukujen sekä maastosuoja-asujen hankinnan myös muilta kuin sopimustoimittajilta.

Muut kirjelmät ja selvitykset

Dewellton Oy on toimittanut oikeudenkäyntikulujen määrää koskevan selvityksen, joka on lähetetty tiedoksi Puolustusvoimille.

Puolustusvoimat on toimittanut Dewellton Oy:n vastaselityksen johdosta lisäkirjelmän, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Mikäli toimittaja saa myydä tuotteita kolmansille tahoille, sopimuksessa on tästä maininta. Maastosuojavaatetusta koskevissa sopimuksissa, joista nyt on kysymys, ei ole lupaa myydä tuotteita ulkopuolisille, ellei poikkeuksellisesti toisin ole esimerkiksi toimittajan oman merkittävän tuotekehityspanoksen johdosta sovittu.

Dewellton Oy on toimittanut Puolustusvoimien kirjelmän johdosta lisäkirjelmän, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Dewellton Oy on saanut Puolustusvoimien edelliseltä hankintapäälliköltä luvan sopimuksettomasti valmistaa ja myydä maastopuku M91:tä kolmansille osapuolille silloin, kun kyseinen maastopuku oli vielä aktiivisessa palveluskäytössä. Lähestulkoon kaikki varusmiehen tuotteet ovat yleisesti hankittavissa vähittäismyymälöissä.

Puolustusvoimat on toiminut paitojen M91 kilpailutuksessa vastoin tarjouskilpailun sääntöjä, kun se on jättänyt kilpailutuksessa mainitut kaavat toimittamatta valmistajalle. Kaavoitus ei ole kilpailusääntöjen mukaan kuulunut valittajan tehtäväksi. Jos kilpailutukseen olisi kuulunut tuotekehitystä, se olisi tullut mainita tarjouspyynnössä.

Puolustusvoimien paita M91 on Ruotsin armeijan tuotteen kopio. Kuluttaja ei pysty erottamaan yleisvaikutelmaltaan Puolustusvoimien M91- ja Ruotsin armeijan Field Shirt 90 -paitoja toisistaan. Tekstiili-insinöörikin joutuisi lähettämään paidan kuitulaboratorioon testattavaksi pystyäkseen sanomaan, kumpi paita on kysymyksessä. Puolustusvoimien paita M91 ei nauti mallisuojaa, ja mahdollinen mallisuoja on rauennut. Tämä pätee myös saappaan huopavuoriin. Huopavuorien osalta kysymys ei kuitenkaan ole ollut valmistamisesta kolmansille osapuolille, vaan virheellisen erän hävittämisestä päivitetyn laatusuunnitelman mukaan myymällä Puolustusvoimien hylkäämät tuotteet peittämällä tornitunnus.

Puolustusvoimien käyttämät paidat ja saappaan huopavuoret ovat markkinoilla yleisesti myytäviä artikkeleita, joihin valmistajilla on ennen valmistussopimuksen solmimista samat oikeuden kuin Puolustusvoimilla. Puolustusvoimilla ei ole oikeutta kieltää valmistajaa valmistamasta muillekin asiakkaille kyseisiä tuotteita sillä perusteella, että valmistaja on Puolustusvoimien sopimusvalmistaja. Se ei ole myöskään voinut kieltää Ruotsin armeijaa myymästä ylijäämävarastojaan Suomessa sillä perusteella, että Field Shirt 90 -paidan yleisvaikutelma on sama kuin Puolustusvoimien paidassa M91. Sopimuksen voimaan tullessa valmistusoikeudet ovat olleet molemmilla osapuolilla.

Puolustusvoimat on toimittanut Dewellton Oy:n kirjelmän johdosta lisäkirjelmän, jossa se on muun ohella esittänyt, että nyt kysymyksessä olevia tuotteita ei ole yleisesti saatavilla vähittäismyymälöistä. Puolustusvoimilla ei ole tietoa valittajalle annetuista valmistusluvista. Puolustusvoimilla ei ole myöskään tietoa siitä, mihin valittaja viittaa esittäessään, että Puolustusvoimat olisi menetellyt vastoin tarjouskilpailun sääntöjä. Sopimusten tarkoittamat tuotteet on mahdollista valmistaa vain Puolustusvoimien sopimusten mukaan omistamalla aineistolla. Se, että asiassa on kysymys nimenomaan Puolustusvoimien omistamiin aineistoihin perustuvista tuotteista eikä joistain niitä muistuttavista tuotteista, on varmennettu laboratoriotesteillä. Valittajalla ei ole ollut Puolustusvoimien omistamiin aineistoihin perustuviin tuotteisiin mitään oikeuksia.

Dewellton Oy on toimittanut Puolustusvoimien kirjelmän johdosta lisäkirjelmän, jossa se on muun ohella esittänyt, että aiemmin mainitusta valmistusluvasta on sovittu valittajan yhteydenoton jälkeen Puolustusvoimien kanssa puhelimitse.

Puolustusvoimat ei ole kyennyt yksilöimään, miten saappaan huopavuoret tai paita M91 olisivat luonteeltaan yksilöllisiä. Puolustusvoimat on ainoastaan todennut kuvanneensa tuotteiden ominaisuudet teknisessä spesifikaatiossaan. Tämä ei kuitenkaan riitä antamaan Puolustusvoimille oikeutta tuotteisiin. Puolustusvoimien teknisten spesifikaatioiden ohjeet ovat riittämättömiä tuotteiden valmistamiseksi. Saappaan huopavuorien ja paita M91:n valmistusoikeus on ollut valittajalla jo ennen Puolustusvoimien ja valittajan välisen sopimuksen voimaantuloa, joten sopimuksen kohdan 16 mukaan oikeus valmistukseen ja jälleenmyyntiin säilyy sopimuksen jälkeenkin.

Puolustusvoimat on toimittanut edellä mainitun Dewellton Oy:n kirjelmän johdosta lisäkirjelmän, joka on lähetetty tiedoksi Dewellton Oy:lle.

Dewellton Oy on toimittanut lisäkirjelmän, jossa se on lausunut, että lausunto myynnissä olleen paidan M91 vertailusta valittajan vuoden 2010 toimitusnäytteeseen on vailla todistusarvoa. Valittajan päivitetty laatusuunnitelma mahdollistaa tuotteen hävittämisen myymällä tuote (saappaan huopavuoret) muillekin tahoille kuin Puolustusvoimille.

Puolustusvoimat on toimittanut Dewellton Oy:n kirjelmän johdosta lisäkirjelmän, joka on lähetetty tiedoksi Dewellton Oy:lle.

Dewellton Oy on toimittanut lisäkirjelmän, joka on lähetetty tiedoksi Puolustusvoimille.

Puolustusvoimat on toimittanut lisäkirjelmän, joka on lähetetty tiedoksi Dewellton Oy:lle.

Dewellton Oy on toimittanut lisäkirjelmän, jossa se on muun ohella esittänyt, että sen myymät paidat eivät ole olleet Puolustusvoimien teknisten spesifikaatioiden mukaisia paitoja, vaan alkuperäisistä vaatimuksista poikenneita tuotteita. Valittaja on hankkinut materiaalia myös sellaisilta toimittajilta, joiden neulos ei täytä Puolustusvoimien teknisten spesifikaatioiden mukaisia laatuvaatimuksia. Puolustusvoimien kanta sopimusrikkomuksesta perustuu vain visuaalisen tarkastelun perusteella tehtyyn lausumaan, joka on dokumentoitua perustelua vailla oleva olettamus. Valittaja on myynyt vaatimusluokaltaan alempaa tuotetta kuten muutkin markkinoilla olevat toimijat.

Dewellton Oy on toimittanut lisäkirjelmän, jossa se on muun ohella esittänyt, että sitä syrjittäisiin suhteessa muihin Puolustusvoimien sopimuskumppaneihin, mikäli valittajan ei sallita poistaa Puolustusvoimien tornitunnus tuotteista, jotka eivät täytä spesifikaation vaatimuksia ja myydä ne kierrätystuotteina.

Puolustusvoimille on lähetetty tiedoksi edellä mainitut Dewellton Oy:n kirjelmät.

Puolustusvoimat on toimittanut lisäkirjelmän, joka on lähetetty tiedoksi Dewellton Oy:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Dewellton Oy:n valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää Dewellton Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkein hallinto-oikeus velvoittaa Dewellton Oy:n korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita pääasian eikä oikeudenkäyntikulujen osalta.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Dewellton Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Puolustusvoimat joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Dewellton Oy on hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuulliseksi harkitulla määrällä edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Pasi Yli-Ikkelä.

Article 0

$
0
0

Julkista hankintaa koskeva päätös (Ahvenanmaan maakunnan hallitus), päätös on ruotsinkielinen

Taltionumero: 73
Antopäivä: 12.1.2017

Article 0

$
0
0

Taksiluvan peruuttamista koskevat valitukset

Taltionumero: 86
Antopäivä: 12.1.2017

Asia Taksiluvan peruuttamista koskevat valitukset

Valittajat 1. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus

2. A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 30.6.2016 nro 16/0797/3

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on 25.11.2015 tekemällään päätöksellä peruuttanut A:lle myönnetyn taksiluvan nro X/17.3.2009, asemapaikkana Helsinki, koska A:n on hänen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamansa neljän vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistuksen nojalla katsottu olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut ELY-keskuksen taksiluvan peruuttamispäätöksen siten, ettei taksilupaa ole peruutettava 25.11.2015 lukien viiden vuoden määräaikaa pidemmäksi ajaksi. Asia on palautettu ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Taksiliikennelain 6 §:n 1 momentin mukaan jollei 19 §:stä muuta johdu, taksilupa myönnetään hakijalle: 1) joka on täysi-ikäinen ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole holhoustoimesta annetun lain 18 §:n nojalla rajoitettu ja jolla ei ole saman lain 8 §:n 1 momentin nojalla määrättyä edunvalvojaa 2) joka on hyvämaineinen; 3) joka on suorittanut ammattitaitoa edellyttävän taksiliikenteen yrittäjäkurssin ja jolle Liikenteen turvallisuusvirasto on myöntänyt todistuksen taksiliikenteen yrittäjäkokeen hyväksytystä suorittamisesta; 4) jolla on yhteensä vähintään kuuden kuukauden kokemus taksinkuljettajana; 5) joka kykenee vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan; ja 6) jonka taksilupaa ei ole peruutettu 22 §:n 2 momentin nojalla viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Taksiliikennelain 22 §:n 1 momentin mukaan toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on peruutettava taksilupa määräajaksi tai kokonaan, jos luvanhaltija ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. Pykälän 5 momentin mukaan toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa taksiluvan peruuttamisen sijasta annettava luvanhaltijalle varoitus, jos luvan peruuttaminen olisi kohtuutonta ja ilmenneet puutteet, rikkomukset tai laiminlyönnit voidaan korjata tai ne ovat vähäisiä.

Taksiluvan myöntämisen ja siten lain 22 §:n 1 momentin mukaan samalla sen peruuttamisen edellytyksiin kuuluu mainitussa laissa tarkemmin määritelty luvan hakijan hyvä maine. Taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan taksiluvan hakija ei täytä 6 §:n 1 momentissa säädettyä hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja teot osoittavat hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Hallituksen esityksen (HE 38/2006 vp) 7 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan huolimatta siitä, että hyvää mainetta arvioitaessa otettaisiin huomioon entistä useampia rikoksia ja että niitä tarkasteltaisiin osittain aikaisempaa pidemmältä ajanjaksolta, olisi aina erikseen arvioitava, osoittavatko teot henkilön olevan sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Taksiliikennelain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta on todennut, että taksitoiminnan harjoittamisen luvanvaraisuuden ensisijaisena tarkoituksena on taata asiakkaiden turvallisuus ja mahdollistaa tämän turvaava tehokas viranomaisvalvonta. Luvanvaraisuuden perusteena on myös tavoite turvata taksipalvelujen hyvä laatu ja riittävä saatavuus koko maassa. Valiokunnan perusteet luvanvaraisuudelle ovat olleet perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä (PeVL 31/2006 vp s. 2 ja lausunnossa mainitut muut perustuslakivaliokunnan lausunnot).

Perustuslakivaliokunta on todennut, että luvan myöntämisen henkilökohtaisista edellytyksistä säädetään laissa asianmukaisesti ja viranomaistoiminnan ennustettavuuden kannalta riittävän yksiselitteisesti. Valiokunta on katsonut, että taksiliikenteen luvanvaraisuus ja säännökset luvan myöntämisen henkilökohtaisista edellytyksistä eivät muodostu perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden kannalta ongelmallisiksi (PeVL 31/2006 vp s. 2).

Asiassa saatu selvitys

Vantaan käräjäoikeus on 11.4.2014 tuominnut valittajan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajalla 1.6.2001‒30.6.2004 ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajalla 1.7.2004‒31.12.2008 yhteiseen neljän vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on kohdistunut valittajan avopuolison tyttäreen heidän asuessa yhteisessä kodissaan. Valittaja on ollut tyttären isäpuolena vanhempaan rinnastettavassa asemassa. Rikos on ollut omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen ja riippuvaisen asemansa vuoksi. Tytär on keväällä 2005 joutunut lähtemään omasta kodistaan, jolloin hän on muuttanut valittajan luo ja asunut hänen luonaan 9.3.2005‒31.5.2006 välisen ajan. Valittaja on asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut 17‒22 -vuotiaan tyttären kanssaan toistuvasti sukupuoliyhteyteen. Helsingin hovioikeus on 10.12.2014 antamallaan tuomiolla Z muuttanut valittajalle määrättyä rangaistusseuraamusta vain vapaudenmenetysajan osalta. Korkein oikeus ei ole 9.6.2015 antamallaan tuomiolla myöntänyt valituslupaa asiassa.

ELY-keskuksen varattua valittajalle tilaisuuden antaa selitys edellä olevan asian johdosta valittaja on kertonut rikosasian tulleen hänen tietoonsa vasta vuonna 2013 poliisin yhteydenoton jälkeen. Valittaja on tuomittu vankeusrangaistukseen ilman näyttöä ja tapauksen väitetystä tekoajasta on kulunut yli kymmenen vuotta. Valittaja on toiminut taksiyrityksessään moitteettomasti jo 16 vuoden ajan. Poliisi on vuoden 2015 toukokuussa uusinut valittajan ammattikuljettajan ajoluvan. Lisäksi valittaja on arvioitu sopivaksi toimimaan yrityksessään vankeusrangaistuksensa aikana. Valittajalle ei saa tuomita asiassa useaan rangaistukseen.

ELY-keskus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut Helsingin hovioikeuden 10.12.2014 antamasta tuomiosta ilmenevien valittajan syyksi luettujen tekojen osoittavan, että hän on ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Hän ei siten ole täyttänyt taksiliikennelain 7 §:ssä tarkoitettua hyvämaineisuuden edellytystä ja hänelle myönnetty taksilupa on ollut peruutettava.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Taksiluvan edellytyksenä on muun muassa, että luvanhaltija on hyvämaineinen. Taksiluvan haltija tai liikenteestä vastaava henkilö ei täytä hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja teot osoittavat hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Valittaja on 1.6.2001‒31.12.2008 syyllistynyt törkeään lapseen kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näistä teoista hänet on 11.4.2014 tuomittu neljän vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on 10.12.2014 pysyttänyt valittajalle määrätyn rangaistuksen.

ELY-keskus on katsonut valittajan syyksi luettujen rikosten ja hänelle tuomitun rangaistuksen osoittaneen, ettei valittaja enää täytä taksiluvan edellytyksenä olevaa hyvämaineisuuden vaatimusta ja on peruuttanut hänen taksilupansa kokonaan.

Korkein hallinto-oikeus on katsonut ratkaisussaan 2014:96, että ammattiajoluvan peruuttamista koskevassa harkinnassa ei arvioida yksittäisen teon moitittavuutta vaan sitä, täyttääkö ajo-oikeuden haltija kyseisen teon jälkeenkin ne vaatimukset, joita taksinkuljettajalta vaaditaan, ja täyttääkö hän siten ammattiajoluvan edellytykset. Kysymys ei ollut ihmisoikeussopimuksen tarkoittamasta rikosvastuusta. Kun otetaan huomioon edellä mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevä ammattiajolupaa koskeva oikeuskäytäntö, jonka mukaan kyse ei ole kaksoisrangaistuksesta, hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajalle määrätty vankeusrangaistus ole esteenä hänelle myönnetyn taksiluvan peruuttamiselle rikoksista tuomitun rangaistuksen perusteella. Päätös ei myöskään loukkaa valittajalle perustuslaissa turvattua oikeutta elinkeinon harjoittamiseen.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan tekoja voida pitää lain tavoitteena olevan taksiliikenteen turvallisuuden kannalta vähäisinä, vaikka ne ovat tapahtuneet muulloin kuin taksiliikennettä harjoitettaessa eikä valittajaa ole aiemmin tuomittu rangaistuksiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon rikosten tekoajoista kulunut pitkä aika, hallinto-oikeus katsoo, ettei ELY-keskus ole voinut katsoa rikosten eikä niistä tuomitun rangaistuksen osoittaneen valittajan olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä viittä vuotta pidempää aikaa. ELY-keskuksen päätöstä on siten määrätyn taksiluvan peruuttamisen voimassaolon osalta muutettava.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Mauno, Taina Haanperä ja Reija Suni, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. ELY-keskuksen valitus

1. ELY-keskus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan.

ELY-keskus on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, että teoista kuluneen pitkän ajan vuoksi luvanhaltijaa ei voida pitää ilmeisen sopimattomana taksiluvan haltijaksi viittä vuotta kauempaa. Taksiliikennelain 7 §:n hyvämaineisuuden tarkastelun aikarajat on kuitenkin säädetty tuomitsemisajankohdasta, ei tekoajankohdasta. Lainkohtaa ei tulisi tulkita niin, että ilmeistä sopimattomuutta arvioitaisiin ajan kulumisen kautta, kun hyvämaineisuuden arvioinnille on jo asetettu aikarajat tekojen moitittavuuden mukaan porrastettuna.

Hallinto-oikeuskin on katsonut tekojen osoittavan luvanhaltijan olevan ilmeisen sopimaton taksiluvan haltijaksi, mutta vain määräaikaisesti. Kun lakia ei tulisi tulkita niin, että määräaikaisuutta perustellaan tekoajankohdalla, olisi luvanhaltijan lupa peruutettava sopimattomuuden perusteella pysyvästi.

Toissijaisesti tuomittujen tekojen on katsottava osoittavan luvanhaltijan olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Lupa voidaan sen vuoksi peruuttaa pysyvästi huolimatta siitä, että tekoajankohdasta on kulunut suhteellisen kauan ja se voitaisiin ottaa huomioon ilmeistä sopimattomuutta arvioitaessa.

A on ELY-keskuksen valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että ELY-keskuksen valitus hylätään. Hallinto-oikeus on pyrkinyt huomioimaan olosuhteet kokonaisuudessaan, kuten taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohta edellyttää. Lain esityöt tai lainkohdan sanamuoto eivät tue ELY-keskuksen näkökulmaa. Lain mukaan rangaistavan teon lisäksi tekojen tulisi osoittaa henkilön olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Päätelmää ei voida tehdä yksin rangaistavan teon perusteella, vaan myös muiden seikkojen pohjalta. Taksiluvan peruuttaminen määräajaksi on taksiliikennelain 22 §:n 1 momentin perusteella sallittua myös taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan tilanteissa. Näin ollen vaikka ilmeinen sopimattomuus todettaisiin ELY-keskuksen esittämällä tavalla, niin siitä huolimatta taksilupa voidaan peruuttaa myös määräajaksi.

ELY-keskus on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty A:lle tiedoksi.

2. A:n valitus

A on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja peruutettu taksilupa palautetaan hänelle välittömästi, tai toissijaisesti, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että taksilupa peruutetaan määräajaksi enintään vuoden 2018 loppuun asti.

A on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei tekoa voida pitää taksiliikenteen turvallisuuden kannalta vähäisenä. Näkemys on väärä. A on menettänyt taksilupansa, mutta hän toimii tällä hetkellä työsuhteisena taksinkuljettajana. Asiakkaiden turvallisuuden, oikeusturvan tai omaisuuden turvallisuuden näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, toimiiko taksinkuljettajana vai taksiluvan haltijana. A:n 16 vuoden moitteeton yrityshistoria osoittaa, että hän on sopiva harjoittamaan taksiliikennettä.

Asiaa ratkaistaessa on käytettävä oikeudellista kokonaisharkintaa. Tuomio sinällään ei tarkoita, että henkilö ei ole hyvämaineinen ja siten sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Toisin sanoen, jos henkilö on sopiva harjoittamaan taksiliikennettä, ei yksistään annettu tuomio ole merkityksellinen seikka. Lain esitöissäkin on mainittu, että lupaviranomaisen on aina erikseen arvioitava, osoittavatko henkilön teot luvan hakijan olevan sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Kokonaisharkinnan tuloksena A:n taksilupaa ei olisi tullut lainkaan peruuttaa tai se olisi tullut peruuttaa korkeintaan vuoden 2018 loppuun, jolloin väitetyistä teoista on kulunut kymmenen vuotta.

A on tuomittu törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä neljän vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Päätös on lainvoimainen. A on valittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja tarvittaessa hän hakee tuomion purkua korkeimmalta oikeudelta. Väitetty rikos on tehty yli kymmenen vuotta sitten, ja se on kohdistunut A:n entisen avopuolison tyttäreen, joka on tullut täysi-ikäiseksi vuonna 2004. Rikosprosessi on saanut alkunsa vuonna 2013 entisen avopuolison ja tämän tyttären kostonhimosta ja katkeruudesta. He ovat ilmoittaneet julkisesti haluavansa tuhota A:n, hänen työnsä ja perhesuhteensa. Entisen avopuolison taksiyritys teki konkurssin 2013, ja hän menetti omaisuutensa. Tämän jälkeen A:sta tehtiin rikosilmoitus. Näyttö asiassa on ollut sana sanaa vastaan. A:lla ei ole ollut mahdollisuutta esittää asiassa vastanäyttöä, koska väitetyt tapahtumat ovat yli kymmenen vuotta vanhoja.

Hallituksen esityksessä on 7 §:n 1 kohdan mukaisiksi esimerkeiksi otettu rikokset, joista ei voida tuomita ehdolliseen rangaistukseen. Vaikka A on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, niin myös ehdollinen vankeusrangaistus tai sakko ovat rangaistusmuotoina käytettyjä puheena olevan rikoksen kohdalla.

Lain mukaan sopivaisuuden arvioinnissa merkitystä on kymmenen vuoden sisällä annetulla tuomiolla. A:n kohdalla väitetty tekoaika on kymmenen vuotta. Tällä pitää olla vaikutusta kokonaisarviointiin, kun mitään rikosrekisterimerkintöjä ei muuten ole.

Liikenneluvan peruuttaminen loukkaa kohtuuttomasti A:n perustuslain mukaista oikeutta elinkeinon harjoittamiseen. A:lla on ollut taksiyritys ja taksiliikennelupa vuodesta 1999 alkaen. A on hoitanut taksiyritystä täysin moitteettomasti kaikkien viranomaissäädösten mukaisesti. Lisäksi taksiyrityksen talousasiat ovat aina olleet moitteettomassa kunnossa. Ammattikuljettajan ajolupansa A uudisti toukokuussa 2015. Poliisiviranomainen arvioi tuolloin, että A on sopiva taksinkuljettajan ammattiin. Rikostuomio oli poliisiviranomaisen tiedossa sopivuusarviota tehtäessä. Poliisin uusittua ammattiajoluvan A on kesällä 2015 investoinut uuteen taksikalustoon ja laitteisiin merkittävän summan. Hän on joutunut tästä nyt luopumaan ja kärsinyt siinä taloudellista vahinkoa. Tämä on kohtuuton lisärangaistus myös siinä tilanteessa, että taksilupa perutaan määräaikaisesti.

Vankilaviranomaiset ovat suorittaneet A:n osalta turvallisuus- ja soveltuvuusarvioinnin. Arvion mukaan A:n on katsottu soveltuvan taksinkuljettajan tehtävään ja taksiyritystoiminnan jatkamiseen. A sai luvan syyskuusta 2015 alkaen hoitaa omaa yritystään ja toimia siinä taksinkuljettajana siitä huolimatta, että hän kärsi samaan aikaan vankeusrangaistusta. Tämä oli Rikosseuraamuslaitoksen pilottihanke, jossa arvioitiin, voiko henkilö toimia taksinkuljettajana omassa yrityksessään. A:n kohdalla tämä arvioitiin mahdolliseksi, koska hän on hoitanut kaikki velvollisuutensa moitteetta ja luotettavasti. Kokeilu toimi moitteetta. A hoiti taksiyritystään myös koevapauden ja ehdonalaisen vapauden aikana niin kauan, kunnes ELY-keskus peruutti taksiluvan eikä täytäntöönpanokieltoa myönnetty. A:n vankilassa oloaikana hänen vaimonsa hoiti yritystoiminnan hallinnolliset toimet. Palkatut työntekijät ja alihankintayritykset hoitivat taksiliikenteen.

ELY-keskus on A:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut omassa valituskirjelmässään esittämäänsä ja vaatinut, että A:n valitus hylätään, hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan.

Hallinto-oikeus on ratkaissut kysymyksen valittajan hyvämaineisuudesta taksiliikennelain mukaisesti, mutta ELY-keskuksen valituskirjelmästä ilmenevin perusteluin A:n taksilupa on peruutettava pysyvästi. Siten myöskään peruuttamisen määräaikaa ei tule lyhentää.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Vastaselitystä ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy ELY-keskuksen valituksen. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Taksiliikennelain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jollei 19 §:stä muuta johdu, taksilupa myönnetään hakijalle, joka on hyvämaineinen.

Taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan taksiluvan hakija tai liikenteestä vastaava henkilö ei täytä 6 §:n 1 momentissa säädettyä hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja teot osoittavat hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Taksiliikennelain 22 §:n 1 momentin mukaan toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on peruutettava taksilupa määräajaksi tai kokonaan, jos luvanhaltija ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätös

Valittaja on 1.6.2001‒31.12.2008 syyllistynyt törkeään lapseen kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näistä teoista hänet on 11.4.2014 tuomittu neljän vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on 10.12.2014 pysyttänyt valittajalle määrätyn rangaistuksen. Korkein oikeus ei ole myöntänyt asiassa valituslupaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan tekoja voida pitää lain tavoitteena olevan taksiliikenteen turvallisuuden kannalta vähäisinä, vaikka ne ovat tapahtuneet muulloin kuin taksiliikennettä harjoitettaessa eikä valittajaa ole aiemmin tuomittu muihin vankeusrangaistuksiin. ELY-keskus on siten voinut katsoa rikosten ja niistä tuomitun rangaistuksen osoittaneen valittajan olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä sekä peruuttaa A:n taksiluvan kokonaan. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja ELY-keskuksen päätös saatettava voimaan sekä A:n valitus hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Nieminen.

Viewing all 1716 articles
Browse latest View live